Antti Rinne: tämän takia Suomi ei voi liittyä NATO:n
Antti Rinteen alustuspuheenvuoro Liettuan turvallisuusfoorumissa oli tuttua kuultavaa.
Rinne muun muassa totesi seuraavaa:
– Tähän asti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjauksen muuttamiselle eli Natoon hakeutumiselle ei ole ollut syytä. Jäsenhakemus Natoon edellyttäisi mielestäni analyysia, jonka mukaan sotilaallinen hyökkäys Suomea kohtaan olisi todennäköisempi Naton ulkopuolella kuin Naton jäsenenä. Sellaista tilannetta en näe näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.
Kommentit (128)
Riensikö Rinne Marinin tueksi nyt, kun tämän epäiltiin hölöttäneen maan turvallisuuspolitiikasta liikaakin maailmalle? Vai onko jopa niin, että Marin on Rinteen marionetti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole demarit vieläkään oppineet että sotilasliittoihin pitäisi liittyä silloin kun ei ole akuuttia uhkaa.
Kun vanjan tankki kolistelee rajapuomit lyttyyn on myöhäistä.
Nyt on kireät tunnelmat, eli uhka on juuri nyt päällä. Jos halutaan vanjan tankit rajalle niin se onnistuu parhaiten ärsyttämällä. Rinne oli oikeassa, sinä olet väärässä.
Rinteen "analyysi" oli todellista 0-tiedettä.
NATOn jäsenenä uhka sotilaallisesta hyökkäyksestä olisi aina pienempi, oli tilanne mikä tahansa.
Sen takia ne sotilasliitot on olemassa.
Jos Turkki ja Venäjä ajautuisivat sotaan joutuisi Naton jäsenmaana Suomi osalliseksi tätä kriisiä. Esimerkiksi tämänlaisessa tilanteessa uhka sotilaallisesta hyökkäyksestä olisi Naton jäsenenä merkittävästi suurempi kuin liittoutumattomana ollessa.
Ei pidä olla sinisilmäinen ja kuvitella Naton tuovan pelkkästään sopimuksen hyvät puolet. Sen mukana tulee niiden lisäksi velvoitteita ja vastuita. Jäsenyys on syytä harkita tarkkaan.
Mistä olet saanut typerään päähäsi ajatukseen että Turkki ja Venäjä ajautuisivat sotaan?
Ei Kremlissä tyhmiä olla, siellä kyllä ymmärretään että sota Turkkia vastaan olisi sota NATOa vastaan, ja sitä sotaa ei halua käydä kukaan.
Eihän meillä sitten mitään hätää ole! Jos kerran "sodat on tyhmiä ja kukaan ei halua sotaa".
Voi kumpa maailma olisi näin yksinkertainen. Historia kuitenkin meille opettaa, että kauttavuosituhansien sapeleita on kalisteltu tasaisin väliajoin. Ihan kaikkialla maailmassa.
Rinteelle tiedoksi, Natoon liitytään siksi, että Suomen oma puolustuskyky ei ole yksin riittävä Venäjää vastaan. Spekulointi Venäjän hyökkäyksen todennäköisyydellä ei ole eri vaihtoehdoissa ole mielekästä.
Vierailija kirjoitti:
Nähdäkseni myös Suomen vaalima puolueeton linja on toiminut hyvänä rauhanaseena. Eipä ole Venäjä niminen valtio meidän maaperälle koskaan hyökännyt.
Kyllä on hyökännyt.
Suomen maaperälle on viimeisen 1000 vuoden aikana hyökätty 34 eri sodassa. Niistä 33:ssa hyökkäys tuli idästä.
Ihan sama, minkä niminen valtio - tai valltionpäämies: tsaari, politbyroo tai nykyinen diktaattori. Maantieteellemme emme voi mitään, valitettavasti on se itänaapuri, joka meillä sattuu olemaan.
Erityisesti, Suomen ollessa puolueeton 1939 ei sillä tietenkään ollut kuin yllyttävä merkitys hyökkäämiselle.
Vierailija kirjoitti:
Ihme Nato-kiima kansalla on nyt päällä.
Kannattaa muistaa kuitenkin pari asiaa:
1. Jos liitymme Natoon, Suomen puolustusvoimien varaan tullaan laskemaan aika paljon Baltian, etenkin Viron puolustuksen osalta ja saatamme joutua sotaan vain siksi, että joku kuumakalle-poliitikko Baltian maissa ärsyttää liikaa Venäjää.
2. Jos liitymme Natoon, meidät maalitetaan hyvin laajasti pitkän kantaman ballistisilla ydinohjuksilla, joita on lähes mahdoton torjua ja joita Venäjällä on enemmän kuin millään toisella valtiolla. (tuhansia aktiivisina, yhteensä noin 6400 ja jokaikinen on tuhovoimaltaan tehokkaampi, kuin Hiroshimassa käytetyt).
3. Jos Nato ja Venäjä alkavat sotimaan, on mukana erittäin todennäköisesti myös ydinaseet. Suuret Nato-maat haluavat pitää sotatoimet luonnollisesti mahdollisimman idässä, joten ensisijaisesti Suomi, Baltian maat ja Puola tulisivat toimimaan sotatantereena.
Ajattelepa hetki Hiroshimaa, mutta tämän näyttämön (Suomi) tuhot olisivat kertaluokkaa X 1000. Suurin osa suomalaista joko hajoaisi atomeiksi, kuolisi erittäin tuskallisiin 3.asteen palovammoihin tai säteilyyn lyhyen ajan sisällä.4. Täälläkin valitettavan harva tuntuu tajuavan mitään siitä valtavasta tuhovoiman erosta, mikä on konventionaalisten aseiden (meillä) ja ydinaseiden välillä. Siinä ei Jasmit ja 64 F-35:sta tai Euroopan isoin tykistö auta mitään.
Liikuttavaa Igor miten valitset milloin rauhanaktivistin, milloin kristillisen lähimmäisenrakkauden apostolin ja nyt puna-armeijan ydinaseista märkiä unia näkevän fetisistin roolin.
rinne on taas kerran oikeassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole demarit vieläkään oppineet että sotilasliittoihin pitäisi liittyä silloin kun ei ole akuuttia uhkaa.
Kun vanjan tankki kolistelee rajapuomit lyttyyn on myöhäistä.
Nyt on kireät tunnelmat, eli uhka on juuri nyt päällä. Jos halutaan vanjan tankit rajalle niin se onnistuu parhaiten ärsyttämällä. Rinne oli oikeassa, sinä olet väärässä.
Rinteen "analyysi" oli todellista 0-tiedettä.
NATOn jäsenenä uhka sotilaallisesta hyökkäyksestä olisi aina pienempi, oli tilanne mikä tahansa.
Sen takia ne sotilasliitot on olemassa.
Nato-jäsenillä on velvollisuus auttaa toisia maita, esimerkiksi lähteä sotimaan Yhdysvaltojen vihollisia vastaan missä päin mailmaa tahansa. Virokin on vuodattanut poikiensa verta Nato-operaatioissa.
Tämä on juuri sitä sairasta valhepropagandaa, jolla Suomen kansa on saatu epäröimään NATOon kuulumista. Artikla 5 edellyttää auttamaan toista jäsenmaata tilanteessa, jossa se joutuu hyökkäyksen kohteeksi.
NATO-jäsenyys ei ole koskaan velvoittanut yhtään maata auttamaan USA:a sen hyökkäyssodissa Hiekkastanissa ja Paskàstanissa.
Sen sijaan muutamat NATO-maat (JA Suomi) ovat omalla harkinnalla lähettäneet vapaaehtoisia sotilaita mm. Afganistanin verikentille.
Artikla 5:n velvoittamasta avusta ei ole ollut kyse, ja esim. Norja ei ole lähettänyt apua USA:n Lähi-Idän sotiin.
Kyllä amerikkalaiset yritti saada Nato joukot mukaan sotaan syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. Tämä on ainoa kerta kun peruskirjan viidenteen artiklaan on vedottu.
Nato ei lähtenyt sotaan, mutta hyvin lähellä se oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”sotilaallinen hyökkäys Suomea kohtaan olisi todennäköisempi Naton ulkopuolella kuin Naton jäsenenä”
No tietysti hyökkäys Suomeen on todennäköisempi Naton ulkopuolella. Rinne on taas tapansa mukaan aivan pihalla.
Onko se niin tietysti? Kyllä Natoon liittyminen myös lisää sodan riskiä koska voisimme joutua jäsenmaana osallistumaan jonkun muun alueen kriisiin.
Eikä jouduttaisi. Tehtäis vaan hyvä soppari. Näinhän tehtiin jo EU, Suomeen virtaa rahaa ovista ja ikkunoista.
Historian valossa eivät euroopan liittoumat ole oikein toimineet.
Venäjä valtaisi suomen ja saksasta tulisi ukaasia venäjälle että jos vielä kerran hyökkäätte me ei teille enää mersuja myydä. Mutta ettehän sulje kaasuhanaa.......
Nyt asiaa kommentoi entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.)
”Ilta-Sanomat soitti ja kysyi kommenttia Sanna Marinin eilisestä Nato-lausunnosta. Toisin kuin erityisesti iltapäivälehtien lietsomaa sotaista Nato-hysteriaa, pidin sitä harmittomana. Sama asia siitä, miten Suomi pitää kiinni eduskunnan käsittelemän ulko- ja turvallisuuspoliittisissa selonteossa oikeudestaan ja mahdollisuudestaan niin tällä kuin tulevina vaalikausina myös hakea Naton jäsenyyttä, voidaan toki ilmaista vähän eri tavoin. On sitten eri asia kannattaako sitä milloin ja millaisissa olosuhteissa käyttää”, Tuomioja kirjoittaa Facebookissa.
Oikeassahan Rinne on. Baltian maiden ja Suomen turvallisuustilanteet ovat erilaisia. Suomi valitsi erilaisen tien aikoja sitten.
Miksi ihmeessä sitä pitäisi mennä rukkaamaan sen vuoksi, että joku Liettua/Latvia räyhää Kiinan, Venäjän ja suunnalleen jokaisen maan kanssa, joka ei ole samassa blokissa USA:n kanssa. Räyhätköön Liettua ja Latvia rauhassa - ja kantakoot myös seuraukset räyhäämisestään.
Kannattaa myös huomioida, että Puolalla, Unkarilla, Ukrainalla ja muutamalla muulla maalla on oma pieni kulmapöytänsä EU:n sisällä. Kutsutaan Visegrad-maiksi. Suomessa kannattaa pohtia kerran jos toisenkin, kun lähtee ulkomaille, kenen pöytään sitä istuu. Näillä mailla on omat historialliset kiistansa VEnäjän kanssa. Siihen soppaan ei kannata lusikkaansa laittaa.
Mitään velkaa Suomi ei ole näille maille, ei edes Virolle, vaikka täällä räyhäävä leijonariipus-kansa sitä yrittääkin esittää.
Näin Vihreänä olen samoilla linjoilla Rinteen kanssa. Haluaisin puolueestani ulos harjanteet, alametsät sun muut natottajat. Olenkin jo toinen jalka ulkona matkalla kohti Vasemmistoliittoa, jonka politiikassa mua haittaavat ainoastaan halu erottaa kirkko ja valtio sekä suhteutuminen huumeiden käyttöhuoneisiin. Nämä tulivat nopeasti mieleen.
Tätä Tarjan logiikkaa. Ei tarvita miinoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole demarit vieläkään oppineet että sotilasliittoihin pitäisi liittyä silloin kun ei ole akuuttia uhkaa.
Kun vanjan tankki kolistelee rajapuomit lyttyyn on myöhäistä.
Nyt on kireät tunnelmat, eli uhka on juuri nyt päällä. Jos halutaan vanjan tankit rajalle niin se onnistuu parhaiten ärsyttämällä. Rinne oli oikeassa, sinä olet väärässä.
Rinteen "analyysi" oli todellista 0-tiedettä.
NATOn jäsenenä uhka sotilaallisesta hyökkäyksestä olisi aina pienempi, oli tilanne mikä tahansa.
Sen takia ne sotilasliitot on olemassa.
Jos Turkki ja Venäjä ajautuisivat sotaan joutuisi Naton jäsenmaana Suomi osalliseksi tätä kriisiä. Esimerkiksi tämänlaisessa tilanteessa uhka sotilaallisesta hyökkäyksestä olisi Naton jäsenenä merkittävästi suurempi kuin liittoutumattomana ollessa.
Ei pidä olla sinisilmäinen ja kuvitella Naton tuovan pelkkästään sopimuksen hyvät puolet. Sen mukana tulee niiden lisäksi velvoitteita ja vastuita. Jäsenyys on syytä harkita tarkkaan.
Turkki on Nato-maa.
Naton jäsenyyttä pitää arvioida myös pitkälle tulevaisuuteen. Mitä jos parinkymmenen vuoden kuluttua Venäjä nimistä valtiota ei enää ole olemassa? Samoin Yhdysvallat voi hajota itsenäisiksi valtioiksi jotka sekaantuu omiin kriiseihinsä. Maailma muuttuu ja kehittyy koko ajan ympärillämme. Eihän esimerkikkinä Euroopan Unioni ole nykyisin enää laisinkaan sellainen kun se oli meidän siihen liittyessämme. Tämä kaikki pitää ottaa huomioon jäsenyyttä harkitessä. Eikä pelkästään katsoa kapeakatseisesti tätä hetkeä ajassa.