***LOKAMASUJEN TORSTAITURINAT***

Tosin hyvä niin, ei tuu helteitä ikävä. Kun vaan sais tuon pihan laitettua talvikuntoon...



(.) Olo ennallaan, eli ei todellakaan hyvä. Vauva kyllä liikkuu kovasti. Mutta päätä särkee YHÄ, siis sitä on särkeny maanantaista asti. Samoten on muita toksemiaan viittaavia oireita, kuten pahoinvointia, huimausta ja voimattomuutta. MUTTA, verenpaine on ok ja se prteiiniki vaan sillä yhdellä plussalla. Mikähän mun olo ois, jos paineet nousis tästä ja menis 2-3 plussalle tuo protsku??!! Onneksi huomenna on jo aamulla se lääkäri, niin jos sais selkoa että mistä tämä paska olo johtuu.



Yö meni kuitenki suht ok, vessassahan piti muutaman kerran käydä jne, mutta kaikkinensa ei kärsi valittaa.



Voi kun niin toivoisin, että olis jo lokakuu!



Toiveikasta Torstaita kaikille jo pidemmällä oleville. Nyt kai voi jo lähettää niitä supistuksia aika monelle! :)



Mianni 35+5

valitettavasti yö ei ollut sen parempi kuin kaks edellistäkään. Nytkin on siinä ja siinä, että pystynkö kirjottamaan sillä sormet ovat aivan tulessa ja sattuvat ;( ;(

Odottelen tässä, että kipu menee ohi ja menen sitten takasin nukkumaan.

Yöllä pitelin sängyssä pakkasessa ollutta IcePower pussia ja aamuyöstä kävin pitämässä käsiä juoksevan, kylmän veden alla....plaah, r-a-s-i-t-t-a-v-a-a!!!!!



Vauva hääräsi jotain illalla taas ihan tuolla alhaalla, tuli tunne, että pitää laittaa käsi eteen, ettei mitään tule ulos....:D Juu ja ei tullutkaan, siellä tuo pieni mies vielä mesoaa masussa!! Ja mä kun illalla aattelin, että josko NYT yöllä tulis lähtö.

Tälläkin hetkellä pikkasen jomottaa selän puolelta ja alamassusta ja maha on ihan kivikova, mutta ei mitenkään sillain kipeetä tee kuitenkaan. Voi kunpa pääsis jo pian nauttimaan vauvasta tuossa masun ulkopuolella:)



LUPICAIA: Todella hienoa, että lääkäri lupaili sulle " kaikenmaailman puudutukset" ja suostuit tuohon alatiesynnytykseen käynnistyksellä!!!! Ja JO MAANANTAINA!!! Hui hui...Ihan HIRVEESTI tsemppistä matkaan jo tässä vaiheessa :) Tulee varmaan vielä monta kertaa toivotettua sitä lisää...;)



Mutta...ei mulla kyllä nyt oo mitään ihmeellistä kerrottavaa!!! Odottelen, että sormet " tasaantuvat" ja lähden nukkumaan!



MUKAVAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!!!



Haliterkuin: Je_Ni & " Pikku-Isäntä" 38+4

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8389387&p=1&tmode=1&smode…



JA CAMELOTILLE OLIKIN KÄYNYT HASSUSTI :( LUOJAN KIITOS SELVISIT SÄIKÄHDYKSELLÄ, KYLLÄ TUOLLASET PELÄYTTÄÄ KAMALASTI!!!!!!

Minä otin kuulkaas elämän omiin hanskoihin, kun eilisestä l-neuvolasta rupesin jännäämään että syntyisko vauva jo parin viikon päästä. Joten tein listan kaikesta mitä pitää tehdä ennen kun vauva tulee, ja nyt rupean purkamaan työpinoa heti aamusta! Lähinnä listalla on lukuisia työhommia, sitten jotain graduun ja opintoihin muutenkin liittyviä juttuja, ja sitten tuo viikonlopun suursiivous.



Me päätettiin vaihtaa nyt viikonloppuna makuu- ja työhuoneen paikkaa, koska tämänhetkinen työhuone on paljon rauhallisemmassa nurkassa kuin tuo tänhetkinen makkari. Joten pääsen vähän pesää rakentamaan minäkin, vaikka muutoin tuo vauvaan varautuminen onkin niin vähissä kun olla voi.



No niin, koska sain tuon energiaryöpyn niin enpäs jouda enempää kirjoittelemaan kun pitää jatkaa työntekoa :)



Hyvää torstaita itse kullekin!



Coe rv 35+4



P.S. Illalla tulee HOUSE, jota olen katsellut Canal+:lta aiemminkin. Sen meinaan katsoa sitten ahkeran päivän päätteeksi!

Tänne Helsinkiin on sitten luvattu täks päiväks 18 astetta. HUH HUH! Ottaisin ihan kiitollisena sen syksyn jo vastaan. Pakko lisätä vielä tohon eiliseen galluppiin että kyllä ikävintä tässä raskaudessa on olleet myös nuo kauheat helteet ja tämä pitkälle jatkuva kesä....



Voi hitsi kun kuulostaa tuo Miannin tilanne ikävältä... Jaksamista ja voimia!

Niin ja kukas se oli eilen kaatunut!!!! Kauheeta. Toivottavasti kuitenkin kaikki kunnossa!



Yö meni ihan kivasti. kaks kertaa kävin veskissä ja samalla rauhottelemassa tyttöjä. Mutta kyllä mulle ylivoimasesti tuskaisinta on tuo yöllä sängyssä toiselle kyljelle kääntyminen. Sattuu ja vihloo niin pirusti tuonne alas. Onneksi vauvan pinnasänky on siinä ihan vieressä ja siitä saan otettua tukea.



Vauva oli eilen vähän hiljaisempi mahassa kuin normaalisti. Kaipa sillä jo aika ahtaat tilat alkaa olemaan... Voi kun jo pian tosiaan saisi vaavin turvallisesti tälle puolelle mahaa. Kaipaus on niiin suuri. Kuten taitaa monella muullakin täällä olla :)

Huomenna ois neuvola. Ihan kiva, mutta hirvittää taas mennä puntariin. Turvotusta on nimittäin nyt ruvennut pukkaamaan huolella :(

Ei ymmärrä miksi sitä painoa aina pitää joka kerta niin tarkasti " kytätä" . PÖH.



Mutta pidemmittä höpettelyittä onnellista torstaita kaille. Ja kai niitä supistelu toivotuksia voi jo lähettellä niitä haluaville :)!!!!!!!



Mamseli 36+4

Täällä pikkasen parempi yö takana.Muutamaa vessareissua lukuun ottamatta sain nukuttua kohtuu hyvin.Heti on mieliki virkeämpi!

Otin illalla särkylääkkeen,vei ehkä sen terävimmän kivun pois liitoksista ja sain heti paremmin unen päästä kiinni.



LUPICAIA olipas mukava kuulla sun kuulumisia! Tosi hieno homma,kun synnytyspelot on hälventynyt sen verran ,että oot päättänyt koittaa alakautta synnyttämistä. Hurjasti ONNEA matkaan!!



Nuo JE_NIn puutumiset ei kuulosta kyllä mitenkään kivoilta.Toivottavasti oot saanu nukuttua vielä näin aamusta.



(.) vauva on melskannut mukavasti heti aamusta.Toivottavasti jatkuis loppuun asti tämä ahkera liikkuminen,ettei tarttis alkaa ressaamaan liikkeitä.



Nyt alkaa maha murisemaan siihen tahtiin,että taitaa kaivata murkinaa.Eli ei kun aamupalalle ja päälle anopin tekemään mehua flunssan helpottamiseksi. Niin tietääkö kukaan saako raskaana ollessa käyttää mitään NENÄSUMUTTEITA tukkoisuuteen?



Päivänsäde 37+4

Mä en haluukaan synnyttää... Oltiin eilen tutustumassa synnytysosastolle ja harmittaa että tuli mentyä. Mulle iski kauhee paniikki ja mä vaan en halua sinne.

Kaikki muut ryhmässä oli ensisynnyttäjia ja kyllä annettiin vähän turhan ruusuinen kuva koko hommasta " Joo täällä on näitä kaurapusseja, lämmittäkää niitä mikrossa ja laittakaa alavatsalle tai selälle kun supistaa" . Totuus nyt kumminkin on että synnyttäminen on ihan helvetin kamalaa ja kivuliasta hommaa :/ Mä lupasin tappaa mieheni jos se yrittää kiikuttaa mulle yhtäkään kaurapussia supistusten aikana :)

Näin koko viime yön painajaisia synnyttämisestä ja koko ajan itkettää. Harmittaa jopa että olen hankkiutunut raskaaksi...



Että sellasta, toivottavasti muilla on parempia fiiliksiä...



merileijona 35+6

Kohta täytyy lähteä silmälääkärille. Pojan vien siskolleni ja hän ottaa mukaansa kampaajalle... Että näin meillä mies osallistuu lapsen hoitamiseen. Tosin loukkantui minulle jo tiistaina niin kovasti ettei ole yhteyttä pitänyt...

Eilen vahingossa huomasin pankkijuttuja selvitellessäni, että on taasen ostanut tupakkaa ja hyvin räikeästi valehdellut olevansa polttamatta jne. Olen sanonut jo monen monta kertaa, että en usko ettei polta kun haisee tupakalle aina kun tulee kotiin. Olevinaan kun sai uuden rekan niin sitä ei voinut sitten tupakalla sotkea ja paskat! Kuitti kertoo jotain vähän muuta, kuin myös todellakin miehen haju. Että osaakin olla saakelin raukka mies. Alkaa jo oikeesti ihan kunnolla ärsyttää ja tekee mieli vaan päästä tuollaisesta raukasta eroon, kun ei tunnu munaa löytyvän pienimpäänkään totuuden puhumiseen. Se sen uusi hommakin, joka niin vaikutti hyvältä paljastui olevan sellainen, että onkin vielä vähemmän kotona, että onneksi en sitten ihan kokonaan sitä paskaa nielly heti...



Mutta kivempiin aiheisiin! Kiva, että Lupicaialle löytyi kiva lääkäri. Muistatko nimeä? Samassa paikassahan me käydään ja olen jo aika monta niistä lääkäreistä kerennyt tavata... Olis kiva tietää olenko minä ollut hänen hoidossaan vielä. Tsemppiä sulle synnytykseen!



Toivottavasti tosiaan Camelotille ei käynyt pahemmin ja Miannille jaksuja! Minä onnellinen jolle sen toksemian siis piti tulla varmemmin kuin teille muille, olen vielä toistaiseksi säästynyt siltä proteiinilta pississä. Tosin kehumatta paras. Huomennahan minulla on se lääkäri jo taasen ja siellä voi sitten kalahtaa kalikka omaan nilkkaan... Tosin en sitä kyllä toivo... Ei olis enää kuin reilu kaksi viikkoa niin olisi sitten se 37 täynnä ja sitten saisi syntyä ihan rauhassa. Tosin toksemiahan voipi muuttaa suuntaansa niin äkkiä että suunnitelmat menee uusiksi...



Mutta nyt sinne silmälääkäriin!



tikru ja Agentti 34+5

Hyvin nukuttu yö takana; puoli kymmenestä seitsemään heräämättä keraakaan, JEE!



Kirjoitin eilen tänne pitkän sepustuksen ja vastailin galluppeihin, ja sitten kun piti painaa ok, niin tää simpuran kone meni tilttiin! ELI;



Parasta tässä raskaudessa on ollut se että olen saanut olla kotona koko ajan ( hoitovapaalla edellisestä ). Töissä olisi ollut todella raskasta, yt neuvottelut yms.



Edellisistä synnytyksistä positiivisinta on ollut se nyytti, kun sen saa syliinsä ekaa kertaa. Ekasta synnytyksestä negatiivisin yllätys oli se, että kuinka yksin synnyttäjä voi jäädä vaikkeissakin tilanteissa tämän päivän suomessa. Yrittäkää kaikki pitää aina joku mukana apuna, kätiöä ei välttämättä ole lähellä! Toisesta yllätti kivuliaat tikit ja äidin väsymys kotona. Kolmannesta sitten taas oli ihana huomata kuinka nopeasti palautui, mutta koliikin voisin tältä neljänneltä jättää väliin, kiitos!



CAMELOT: Hui, varmasti pelästytti, toivottavasti kaikki on kunnossa, myös omamieli rauhallinen!



MIANNI: Sinullako oli vaikeuksia kun tyttö ei nukkunut omassa sängyssä? Meillä laitettiin työn sänky äidin ja isän sänkyyn kiinni ja uni rupesi maistumaan koko yön omassa sängyssä. Kun vauva sitten syntyi totesi neiti itse että sänky pitää siirtää kauemmaksi kun hän on kerran isosisko, että pikkuveljeä ei pelota pinnasängyssä yksin. :) Toivottavasti saatte kaikkia miellyttävän kompromissin aikaiseksi!



Neuvola käynneistäkin on kyselty; meillä kunta säästää, joten neuvolassa ei todellakaan juosta, ja nyt kun vauvan koko ja suoliston kehitys aiheuttaa keskussairaalassa käynnit ( 3 viikon välein ) ei omassa neuvolassa haluta edes nähdä minua...



Painonsa kanssa tuskaileville; yrittäkää olla huolehtimatta siitä, kyllä sen ehtii hoitaa myöhemminkin, pääasia on ettei liika lihominen johdu sokereista. Itselläni on 16,5 kg lähtenyt laihduttamatta synnytyksen jälkeen, viimeiset kilot neljä kk synnytyksestä. Edellisestä jäi n. 3-4 kg, mutta niitä oli pitkälti yli 20. Enkä viitsinyt itseäni laihduttaa kun tulin uudestaan raskaaksi, nyt pitäisi olla helpompaa koska on tullut vain 10 kg!



Hyvät päivän jatkot kaikille!

Ihanaa kun netti toimii!! Meillä vaihdettiin tällä viikolla tietsikka keittiön nurkkaan ja langaton netti ei meinannut millään pelittää. Eilen sain luettua teidän kuulumiset, mutta kun kirjoitin omiani, niin koko paska yhteys meni poikki. Mutta nyt toimii, jee :) Näihin aikoihin ei mielellään ole montaa päivää kirjoittamatta, ettei tule väärinkäsityksiä...



Siis yhdessä kasassa ollaan edelleen. Suppareita on tullut harvakseltaan, eikä mitään merkkejä ole vauvan syntymästä. Ei vaan jaksaisi odotella, mutta eihän tässä ole vaihtoehtoja. Gradun kannalta sais mennä vaikka yli, mutta pää ei tunnu kestävän tätä odottelua.



MIANNI: Luin noista aikaisemmista pinoista, että sulle on kehittymässä toksemia. Toivottavasti saat kotona levättyä, ettei tarvi sairaalaan lähteä makoilemaan. Jaksuja!



COE: Onnittelut miehen työpaikan säilymisestä! Selkeästi sait siitä energiaa, kun luki sun tän päivän kirjoitusta. Toivottelen etenkin graduintoa! Itsellä sitä ei juurikaan ole... No, sain kyllä hyvää palautetta maanantain seminaarissa, että hyvä G tulossa. Pitäisi vaan jaksaa nyt kirjoittaa ne puuttuvat osat.



Jaksuja kaikille vaivaisille! Itse täällä kärsin ihan hirveistä liitoskivuista, mutta ei auta kuin odottaa, että pääsee tästä mahasta eroon.



halauksin,

S-I ja Lumikukka 38+2

No koko ajan olen käynyt tietysti lukemassa näitä juttuja :) Mutta oon tehnyt töitäkin. Nyt turvauduin toista kertaa elämässäni Teletappi-dvd:een että saan tehtyä lisää. Nyt 1,5 v katselee ja nauraa iloisesti Teletappien joululle :)



Mut välissä:



IIRIS: Vitsi mulla oli mielessä aamulla että kyselen mitä siellä graduseminaarissa oli, mutta olin liian omanapainen muistaakseni!! Mitäs kaikkea sulta vielä puuttui? Minä ajattelin tänään laittaa lähdeluettelon kuntoon, osa jo on ok mutta osa puuttuu. En mä mitään oikeaa gradutyötä jaksa tehdä :) Pohdinta siis puuttuu yhä enkä oikein tiedä mitä siihen kirjoittaisin. Kai mä sitten keksin kun kirjoitan...



MERILEIJONA: Kurjaa että sairaalakäynti jätti noin huonon mielen :( Muistan kyllä myös itse esikoista odottaessa, että sairaalatutustuminen jotenkin vei hohdon synnytyksestä. Se oli niin kliinistä ja kaikki oli teräksen väristä. Mua myös ahdisti että mistä minä tiedän mitä kivunlievitystä haluan tai miten haluan ponnistaa, että eikö ne _kätilöt_ ole siellä sitä varten että kertovat?



En oikein tiedä miten kannustaakaan sinua. Mutta älä vaan ainakaan samasta vauvanodotusta synnytykseen, koko yhdeksän mukavaa kuukautta jää muuten huomiotta! Se synnytys on yksi pikkuriikkinen juttu loppujen lopuksi, sairaalasynnytys kestää jotain parin tunnin ja parinkymmenen tunnin väliltä. Ja palkkioksi siitä tulee vauva. Ja puhu ehdottomasti avoimesti kätilöille sinne mennessä kurjista tunteista (tai soita vaikka sairaalaan?). Osaavat sitten huomioida ja neuvoa, sehän heidän työnsä on ja varmasti haluavat tehdä kokemuksen mukavaksi jokaiselle osapuolelle.



Minulta sitä paitsi kaikki ennakko-odotukset ja kurjat mielet kyllä unohtui sinne sairaalaan mennessä ja sitten synnytyksen oikeasti ollessa käynnissä. Ehkä niin käy sulle myös. Musta ainakin oli niin eri juttu katsella synnytystä " ulkopuolisena" tutustujana kuin olla siinä ihan itse mukana, en paljon miettinyt teräksenväristä kliinisyyttä vaan sitä omaa kokemusta vaan.



Toivottavasti mieli paranee, uskon kyllä niin :)



Coe

ja plääh mikä yö taas takana! En saanu nukuttua juuri ollenkaa. Ei tämän mahan kanssa enää löydä mitään asentoa, jossa olis hyvä olla :( Ja sitte ku vahingossa makaa liian paljon mahan päällä, niin saa kärsiä mahakivusta piiiitkään. Koko yön mahaa särkiki ja oli sellanen tosi hankala ja huono olla :( Ja sitte ku tuo ukko-kulta vielä kuorsaa nii että maailma raikaa niin hohhoijaakkaa.



Ja TAAS oli 100g enemmän puntarissa ku eilen! Ei tuu mitään, ei kertakaikkiaan mitään tästä hommasta :( Oon jo niin masentunu tuon painon kanssa että ei mitään rajaa. TOISAALTA osaan ajatella niin, että ku raskaana oleminen yleensäki on niin iso juttu, että tuntuu turhalta nipottaa jostai painosta. Ja varsinki ku ei oo tullu ku se 8kg painoa, MUTTA- tiiän että sitte synnytyksen jälkeen on hirveä homma saada nuo kilot pois ku minulla ei imetys niitä kuluttanu yhtään :( Voi pers suti sentäs.



No, se on sitte taas uus lokavauva pian maalimassa ku Lupicaia pääsee tositoimiin :)

Miannille iso jaksatus, päänsärky on NIIN raivostuttavaa, ja ku se on niin lamaannuttavaaki. Saatko syyä särkylääkkeitä, tai auttaako ne edes?



vauva muljaa hullun lailla masussa, kun join lasin mehua :) Heti sen huomaa, ku jotain suuhunsa pistää niin tulee tyyppiin eloa. No hyvä niin.



Mutta lähen tästä aamupalalle ja pakkaamaan, että selvittäs lähtemään tuonne mummulaan ja samalla puolukkaanki (en kyllä oo ite menossa mutta tuo mies). Palaamisiin ja mukavata loppuvkoa jos en koneelle ehi.



Jääsydän rv 34+2

Meillä aamu valkeni sumuisena ja se yleensä tietää näin syksyllä lämmintä iltapäivää. Eilenkin mittari kohosi melekin +23 asteeseen. Lasten pukeminen kouluun on hankalaa kun aamulla on viileä ja päivällä tosi lämmin..



Aleksanterille lämpimät onnittelut täältäkin!

Lupicaialle onnea maanantain koitokseen. Hienoa, että uskallat yrittää alakautta synnyttämistä vielä toiseen kertaan.

Myös Hannalle onnea tulevaan. Oliko vielä muita, joilla oli käynnistys edessä?? Anteeksi, jos unohdin..



Eilisiin kyselyihin vastaisin, että ihaninta tässä raskaudessa on ollut mahdollisuus jakaa kaikki vanhempien lasten kanssa ja kamalinta on ollut tämä vaivaisuus. Vaikka mies kyllä kehuu minun jaksaneen hienosti kaikista vaivoista huolimatta.

Yllättävintä aiemmissa synnytyksissä on ollut ensimmäisen kesto ja kivuliaisuus. Ja se, ettei epiduraali auttanut kuin aina toisella puolella (jollain muullakin oli sama kokemus). Esikoista synnytin lapsivesien menosta lähes 24h. Toisessa synnytyksessä oli taas yllättävää se, että se kesti _niin_ vähän aikaa. Alkoi taas lapsivesien menolla ja vain vajaat viisi tuntia myöhemmin vauva oli sylissä. Ja, että selvisin toisesta synnytksestä ilman kivunlievitystä. Täällä ei ole käytössä ilokaasua ja epiduraali ei ole minulle ensimmäisen synnytyksen jälkeen kovin mieluisa vaihtoehto..



Omaa (.) Maha kasvaa ja tuntuu valtavalta, ja sitä se kyllä onkin. Ihan viime päivinä vauvan liikkeet ovat yllättäen hidastuneet, vielä toissa päivänä meno oli aikamoista :-) Raukalla taitaa olla aika ahdasta tuolla..

Selkäkipu vaivaa ja istumaasentojen kanssa saa olla tarkkana. Ruokapöydässä en voi istua kuin maks. viisi minuuttia jne. Ja autolla ajo aiheuttaa supistelua ja rasittaa selkää..

Yöt saan onneksi nukuttua hyvin, jos vaan unta riittää. Toissa yönä ei taas jostain syystä riittänyt kuin puoli kolmesta puoli seitsemään. Kyllä olinkin illalla väsynyt. Mies hoitaa meillä yleensä lasten tavalliset yöheräilyt. Esikoinen pitää käydä peittelemässä vessareissun päälle ja kuopus huutelee silloin tällöin peittoa, vaikka yleensä nukkuu kuin tukki. Minä sitten päivystän, jos tytöt ovat kipeitä.



Ketsupille piti vielä sanoa (muistinhan oikein, että sinä olit menossa kontrolliultraan vauvan sydämen takia), että meillä esikoisella jossain perusultrassa n. viikoilla 29 ei ultraaja ollut varma sydämen kammioiden koosta. Parin kokeilijan jälkeen päädyin ultrattavaksi johtavan lääkärin käsittelyyn. Hän totesi kaiken olavan kunnossa, mutta selitti heidän haluavan varmistaa kaiken viimeisen päälle. Voisivat kuulemma sitten varautua synnytyksessä jo etukäteen mahdollisiin sydän vaivoihin.



Nyt annan tilaa muillekin ja lähden kuopuksen kanssa tekemään kotihommia..

Mukavaa päivää kaikille, vaivoista huolimatta!



mfg ja vaavi 36+6 (huomenna vauva on sitten täysaikainen, jee!)

..on niin paljon helpompi herätä kun aurinko paistaa, vaikka yö olikin taas aika katkonainen. Vauva on ollut tosi aktiivinen, mikä on tietysti helpottavaa, ja tänään on neuvola, joten taas kaikki tarkistellaan.

Ystäväni neuvoi että sydänääniä voisi äänittää - ehkä yritän tänään tehdä sen MP3-soittimeen!! Sitä voisi sitten myöhemmin kuunnella.



Eilen illalla miehen kanssa juteltiin taas nimistä ja kumma kyllä alkoi vaikuttaa siltä että meillä olisi yhteisymmärrys vauvan nimestä!! Hämmästyttävää, tähän asti on aina jokin hiertänyt. Mutta lopullisesti päätetään sitten kun nähdään minkänäköinen tyyppi sieltä tulee! :-)



Mulla on ollut supersosiaalinen viikko, kun vielä jaksaa ja on aikaa, niin on kiva nähdä ystäviä ja sukulaisia. Kummilasten kanssa olen yrittänyt tehdä vielä jotain mukavaa kun en sitten varmaan vähään aikaan jaks niin paljon touhuta heidän kanssaan.



Selkä vähän jumittaa, mutta venyttelyt auttavat, kun vain saa tehdyksi niitä. Koko ajan tekisi mieli jotain hyvää, kun on niin pitkään yrittänyt jättää sokerit väliin.. olen yrittänyt kuitenkin tyytyä hedelmiin ja vastaaviin ettei sokeriarvot taas nouse.



Oikein hyvää päivää itse kullekin,

t. Sirita+" pikkupomo" 37+4

Ensin ajattelin ja päätin, että en vielä kirjoita tästä mitään, kuitenkin tulee pettymys, mutta kirjoitampa kuitenkin. eilen sentään pystyin olla vielä hehkuttamatta.



Eilen klo 13.10 tunsin SEN. Ensimmäinen synnytyssupistus, oikea poltto. Nopea mutta sanoin heti tytölle ääneen, että NYT SE ALKAA.



Esikoisen ajalta muistin heti supistuksen tullessa, että kyllä, tältä se tuntui. Jatkoa supistuksille ei kuulunut, mutta tuntemukset jatkuivat niin vahvoina, että aloin uskoa synnytyksen lähestyvän. Iskias kipu muuttui valtavaksi paineeksi alapäähän molemmille puolille. Illan mittaan tuli 3-4 supistusta, kaikissa se sama tuntemus kuin esikoisen avaavissa synnytyssupistuksissa. Ajallisesti supistukset eivät kestäneet kauaa eikä niissä ollut vielä varsinaista kipua, ainoastaan se polte jota en tuntenut esikoisen aikana kertaakaan ennen synnytyksen alkamista enkä ole tässäkään raskaudessa kertaakaan tuntenut kovettumisien lisäksi mitään kun on supistanut. Nukkumaan mennessä polttoja tuli n. 15 min välein, jatkuen tuonne aamu viiteen kuuteen. Sen jälkeen ei mitään. Vatsa on toiminut heti aamusta jo monta kertaa.



Nyt kyllä jännittää ja toisaalta pelottaa. Olen aivan 100% varma, että eiliset ja yölliset supistukset olivat jo enteileviä synnytyssupistuksia, juuri noin harvakseltaan esikoisen synnytys alkoi. Jos merkit pitävät paikkaansa, supistukset keräävät voimia ja alkavat iltapäivällä kivuliaina ja säännöllisinä ja illalla meillä pitäisi olla nyytti kainalossa. Toisaalta toisella kerralla kaikki voi olla toisin, eli nämä enteilevät supistuksethan saattavat kestää viikkoja vielä ja SE JOS JOKIN PELOTTAA JA AHDISTAA!!



Onneksi tänään on klo 13.00 lääkärineuvola jossa kait selviää jotain.



MUTTA OLEN EDELLEEN VARMA SIITÄ MITÄ TUNSIN, muistin heti ekasta supistuksesta, että miltä se oikea supistus tuntuu x10000. Kuinka hirvittävää se kipu onkaan, mutta siltä tuskin maltan odottaa että pääsen sen jo kokemaan ja vielä mieluiten TÄNÄÄN.



Anteeksi nyt vain oma napa, toiv. ymmärrätte että olen hieman tulisilla hiilillä täällä tällä hetkellä.



Nazu ja rv 38+3, toiv. illalla rv 0+0



PS: LUPICAIALLE vielä tsemiä ja halusin sanoa, että mahtavaa kun uskallat lähteä käynnistykseen sektion sijasta. Kaikki menee varmasti hyvin. Tule sitten kertomaan, kun jaksat/pystyt jne. Voimia!!

No, en nyt tosiaan oo ihan koko aikaa tässä istunu. Ollaan tyttöjen kans raivattu lattioita, sitten varovasti imuroin olohuoneen ja eteisen + enimmät keittiöstä. Siis en tod. mitään sohvien alusia tms vaan ihan vaan näkyvimmät pois. Kirjoja on selailtu ja aamupalat syöty. Ja nyt sitten tytöt alko piirtämään.

Mulla oli aamulla verenpaine 144/87 eli onhan se himppa korkee, muttei kuitenkaan NIIN korkee, että sen pitäs näin huono olo tehdä. Nyt oon aivan kuitti, vaikka siis noin vähän puuhastelin! Voimat tuntuu loppuneen kuin seinään siihen maanantaihin, kun tämä " oireilu" alko.



LUPICAIALLE onnea käynnistykseen! Hienoa, että pääsit mieleiselle lääkärille.



JE_NI:lle edelleen hermoja ja jaksuja niiden sormien kans! Onneksi sulla EI VOI mennä enää kauaa vauvan syntymään, niin jospa tuo vaiva katoais sitten saman tien.



Kukas se nyt olikaan alkanu pelkäämään synnytystä viime metreillä.. Anteeksi, unohdin nimen :( No kuitenkin, tuo Coen neuvo sinne synnärille soittamisesta on varmaan tosi hyvä! Jos vaikka pääsisit ihan kahden kesken juttelemaan sinne jonkun kätilön kans jne.



EPIDURAALISTA sen verran teille, joilla se on auttanu vaan toispuoleisesti: Makasitteko te jonkun aikaa puudutuksen laiton jälkeen vuorotellen molemmilla kyljillä? Silloin sen pitäs levittäytyä tasaisesti. Jos makaa kauan aikaa vaan toisella kyljellä, niin puudutus voi " valua" vaan sille puolelle ja kivut tuntuu sitten toisella puolen. Mulle tätä kätilö viimeksi selitti. Kun vauvan sydänäänet ei piirtyny kuin toisella kyljellä ollessa ja minä olisin siis halunnut olla koko ajan siinä käyrällä (oli kai jäänyt edellisestä synnytyksestä lievä kammo, kun tytön sydänäänet yhtäkkiä romahti). Mutta siis oli pakko välillä kääntää kylkeä, koska muuten tosiaan ois se puudutus tuntunu vaan toisella puolen.



Muutenkin olen nyt alkanu miettiä sitä synnytystä sen verran, että ottaisinko sen epiduraalin vai en. Toisaalta se on mulle ollut ehdottomasti tehokkain kivunlievitys ja sen ansiosta viimeisin synnytys oli viimeisiä 3 minuuttia lukuunottamatta todella kivuton. Mutta, sitten taas houkuttas sekin vaihtoehto, että ei olis kaikenmaailman piuhoja menossa vaan vois liikkua vapaammin jne. No, täytyy kattoa sitten tilanteen mukaan, mutta voi olla että tällä kertaa kokeilen PCB-puudutusta.

Tänään aamulla sanoin miehelle, että täytys OIKEESTI alkaa laittaa tavaroita vauvalle valmiiksi, jos se kertan voi hyvin jo 2 viikon päästä olla maailmassa! Mutta ei kuulostanut isukilla olevan mitään kiirettä :O vaatteita mulla on kyllä pakko ostaa muutamia, JOS siitä käynnistyksestä päätetään, koska vauva on varmasti vielä aivan liian pieni 60-senttisiin vaatteisiin. Toisaalta niitä saa varmaan myös lahjaksi, jos vaan ihmiset tajuaa ostaa jotain 56-senttisiä eikä kokoa 70 :)



Tikrulle tsemppiä sen miehen kans! Mulla on tällä hetkellä hieman samat tunnelmat... Siis maanantaista asti on ukko hokenut, että " et sitten tee mitään rasittavaa, et saa stressata jne jne " MUTTA, KUKAHAN ne hommat sitten tekee, jos en minä! Ma-iltana sen kyllä touhusi, hoiti lapset, ruuat ja siivos keittiön, mutta siihen se sitten jäiki. Eilen illalla täällä oli aivan hävityksen kauhistus koko talo, mutta kun aloin höpöttää asiasta, niin vastaus oli erittäin tyly. Kun on katsos herralla muutaki tekemistä kuten kaverin tietokoneen korjaaminen. No, laitto se sitten lapsille iltapuuron ja nukutti toisen tytön, mutta kuitenki otti päähän AIKA pahasti. Tänään sitten istui hereilläoloaikansa tässä koneella sillä aikaa, kun MINÄ laittelin astioita koneeseen ja siivoilin keittiön lattiaa. Että ei ne suuret sanat vaan ne pienet teot jne. Toisaalta tuntuu tyhmältä olla tekemättä mitään, kun kuitenki pystyn tekemään. Vaikka sitten toisaalta on hieman tyhmää uhmata lääkärin ohjeita, kun kuitenki se toksemia VOI paheta äkkiäkin.



No nyt kaipaa tytöt huomiota. Palailen varmaan vielä päivän mittaan :)

Huiiii! Kuulostaa tilanne jännältä!!! Varovaiset tsempitykset. Jospa vaikka toi lääkärin tutkimus antais lisäpotkua.... Tuleppa kertomaan myöhemmian mikä tilanne!



Mamseli

Nazu vähänks jännät paikat teillä siellä! Melkein käypi kateeks :) Kuulostaa lupaavalta todellakin.



Lupicaialle tsemppiä käynnistykseen! Mukavaa että koitat kuiteski alakautta synnyttää :) Ja muillekin joilla käynnistys edessä niin voimia koitokseen! En lahopää nyt muista nimimerkkejä :/ No kuiteski..



Oma olo edelleen hyvä, yöt menee mainiosti. Turvotusta löytyy ihan riittävästi.. Muuten ei pahemmin särkyjä. Saamaton ja väsynyt olen kyllä valitettavasti. Leivon tänään kyllä pari kakkua pakkaseen vierasvaroiksi. Ja kämppää vois laittaa ojennukseen.



Näin yöllä unta että vauva oli syntyny nukkuessani siihen peiton alle :D Pieni tyttövaavi.. Ja poikaa olen kyllä aika varmasti tekemässä. Kiva jos oliskin noin helppoa että herätessä siinä tuhisiski se oma vaavi.. Hassuja voi unet kyllä olla.



Huomenna neuvola..



Voimia kaikille kremppasille tasapuolisesti! Koittakaahan lepäillä varsinkin toksemiasta kärsivät.



Aurinkoisin syysterkuin Sanna ja baby rv 37+2

Aurinkoista aamupäivää Pirkanmaalta.



Eiliset vauvakutsut meni hienosti. Sain ihania lahjoja sekä vauvalle että itselleni. 1,5 tunnin lahjakortti hierontaan oli ihan luxus! :) Menen siis joskus synnytyksen jälkeen...



Hei, kysymys taas: ELI ONKO MUILLA MATALA VERENPAINE? On ollut tosi heikko olo pari päivää. Hain tutulta mittarin lainaan ja on näyttänyt n. 107/63 jne... Luin jostain, että matala verenpaine heikentää istukan toimintaa. Onko teille sanottu neuvolassa jotain?



Sain eilen lähes paniikkikohtauksen, kun oli tosiaan paineet alhaalla enkä tuntenut liikkeitä pariin tuntiin. Mies syötti sit väkisin suklaata ja jonkin ajan kuluttua alkoi taas tuntumaan. Meidän asukki meinaan myllää siihen malliin, että on heti tosi outoa, jos ei mitään tunnu... No iltaa kohden meteli lisääntyi vain, joten sen puolesta ei hätää...



Eilen kyseltiin raskauden ihanista puolista:

Tietenkin plussa heti tokalla yrittämällä, vauvan liikkeet ja söpö masu ;)

Huonot puolet: ei koskaan hyvä olo, alun järkyttävä pahoinvointi, suuri painonnousu, synnytysjännitys.



Pitäisi vielä jaksaa vääntää loput korjaukset graduun ja sit siitä pääsee eroon. Jes!



Jaksamisia taas kaikille oireiden ym. kanssa. Enää vähän aikaa kuitenkaan, kun kaikilla on vauvelit sylissä ;) ;)



Susuliini 34+5

Täällä taasen pitkästä aikaa.. Kuhan ajattelin nyt nopeasti ilmoittautua, että yhessä kasassa ollaan edelleen. Vauva sais jo tulla, joitain (kivuliaampiakin) supistuksia onki tuntunu mutta ihan satunnaisesti... Eli mä otan ainakin kiitollisena kaikki supistelutoivotukset vastaan.. ;) Näillä viikoilla voikin jo ottaa..



Kaikki on masus ollu ihan hyvin, vauveli liikkuu hyvin silleen et ehkä vaan kerran-pari on tullu mieleen et pitäiskö laskeskella liikkeitä mut sit ei ole tarvinnukkaan. Painoa on tulli ihan h-tisti, tätä menoa menee viel siihen 20kg:n. Täytyy ottaa itteään niskasta IHAN TOSISSAAN!



Alkuviikosta käytiin tutustumassa sairaalaan ja mulle se oli kyl ihan positiivinen kokemus. Mieskin oli kiinnostunut kaikesta. :) Odotan synnytystä nyt niinku tietenki jännityksellä, mut mitään suurempia pelkoja ei ole enää juuri yhtään. Jotenkin on semmonen epätodellinen olo: minäkö oikeeeesti synnytän tässä muutaman viikon (toivottavasti) sisällä?!



Anteeksi täältäkin omanapaisuus, mutta oon ihan väsy ja vähän kiireinenkin. Joten toivotan kaikille sitä tarvitseville jaksamista ja voimia!! :)



Pupu ja masu 37+6