jääsydän

Paljon onnea tinde! :) Harmistus kun sulla rankka synnytys, mutta nyt sitten vaan pitää palautua rauhassa ja ajan kanssa ja paras lääke on se minimies siinä kainalossa :)

Meillä täällä vähän elo rauhottunu vauvan kanssa- ma-ti välisenä iltana huusi 4h putkeen, mutta alotin sillon samana päivänä Biolatte- nimisen maitohappobakteerin joka on just vauvan suolistolle tarkotettu. On jo nyt huomattavasti rauhallisempi tyttö! Suosittelen siis jos masuvaivaa yhtään on, luontaistuotekaupasta tuota ostin.

Eilen oli vauvailta ts rotinat meillä, pakastin on nyt täynnä pullaa ja herkkuja ja vauva sai paljon lahjoja :) Oli kiva ilta! Huomenna lähetään mummulaan syyslomailemaan, jännä nähdä miten typy viihtyy pitkän matkan autossa.

Hyvää vkl kaikille!

Jääsydän ja typykkä 1kk :O MIHIN tämä aika katoaa????

Onnea Jillukka <3 Niin se odotus palkittiin sielläki :) ja Tinde todellakin koittaa nyt saada sen pikkusen ulos mylläämästä sua ihan rikki. Odottavan aika ON pitkä!!

Tinde meillä on ihan hyvin otettu pieni vastaan, eikä mitään isompia draamoja oo sisarusten taholta ollu.
Kovasti haluavat hoitaaki :) Mutta ainoastaan toiseksi nuorin on suostunu vaipanvaihtoon ;)

Meillä kova nimen mietintä päällä! Eiköhän se sieltä joskus muotoudu..

Nyt vaava tarvii äitiään mentävä.

Jääsydän

Voi Tinde ja Jillukka, tsemppiä teille viime metreille <3 Kunpa te pian pääsisitte jo synnyttämään!!

Täällä vauva-arki on alkanu vähän eri merkeissä kun olis toivonu :/ Piti sitte niinki olla että kun on 4 "helppoa" vauvaa ollu niin tää viides ja viimenen on sitte kaikkea muuta :P On aika itkuinen ja tyytymätön varsinki iltasin, mahassa on varmaan ilmaa ja mikä lie.. herkkävatsainen, jos satun syömään jotain mausteista tms niin reagoi kyllä heti itkulla.

Ja imetys on yhtä TUSKAA! Ei ikinä oo tämmöstä ollu.. Mä niinku itku kurkussa imetän, kun sattuu niin maan mahottomasti. Vauvalla on joko liian pieni suu tai sitte mulla on liian isot nännit ja ote on siitä johtuen (todennäkösesti...) väärä, ja hän imuttaa pelkkää nänniä eikä saa tarpeeksi paljon tissiä suuhun. Ja se tekee sitte sen että nännit on törkeen kipeet!

Ensimmäistä kertaa oon joutunu lukemalla lukemaan imetysoppaita, ja yrittää korjata imuotetta oikein kunnolla.. laihoin tuloksin. Mietin mä jo sitäki onko mulla joku sammas tai muu rinnanpäissä, mutta ei ainakaa vauvan suussa ole mitään eikä nänneissäkää ole haavaumia eikä muutakaa epämäärästä niin en sitten tiedä. Toivon että kun oikein kovasti yritän ja vauva vähän kasvaa niin homma alkaa skulaamaan... en mä ainakaan kovin helposti luovuta, vaikka joka imetys kerta sitä itku kurkussa vannonki että tää on vika imetyskerta :´(

Että näin sitä voi tällastaki olla vielä monen vauvan jälkeen. Mua vaan harmittaa toi niin paljon, kun haluais nauttia tästä vauva-ajasta enemmän ku ikinä, ja väkisellä tulee semmonen ärsytys vauvaaki kohtaan että mikset VOI imeä oikein - vaikka eihän se nyt sen raukan vika ole ollenkaan! Mutta kun se kipu on niin kova, ja hormoonit hyrrää ja väsymys vaivaa niin minkäpä sitä ajatuksille voi.

Ja vauva valvoo päivät, viihtyy vain sylissä, illalla nukahtaa siinä klo17 ja nukkuu 3h putkeen. Mutta päivällä en saa tehtyä mitään, en edes viitsi yrittää kun toinen haluaa olla vain sylissä.

No, valivali :) Vauva kuitenki kasvaa ja on terve ja kaikki on sillei hyvin, ottaa aikansa tottua taas tähän vauvantahtiseen elämään.

Meilläki on ristiäiset tiedossa mutta nimeä tai kummeja ei vielä päätetty..

Potkut persiille nyt Tinde ja Jillukka että pääsette synnyttämään pianpianpian!!!

-Jääsydän ja vauva 2vko ja 3pvä

Hellou,

Joko te loputki ootte synnärille lähteny? :) Menkäähän jo! Kyllä tää vauva-arki on kivempaa ku sen masun kanssa pyöriminen ;)

Tinde, onhan meillä "jo" 5 näitä lapsukaisia, mutta vielä oltas lapsia haluttu. Ja ehkä pahinta on se tieto, että niitä ei oikeesti enää VOI saada. En tiiä olisko mieli eri, jos sen päätöksen olis tehny ite, ja ottanu vaikka kierukan tms mutta että ois kuitenki ollu joskus mahollisuus vielä muuttaa mieltä. Ikääki ku kuitenki on vasta 29v mulla. No, tämän asian kanssa pitää nyt vaan oppia elämään ja keksiä positiviisia puolia ja ajatella että tulevaisuudessa pitää sitte keksiä jotain kivoja juttuja mikä täyttää ne vauvankaipuut..

Niin ja kohdunpoistohan on äärimmäinen vaihtoehto, mitä ei tehdä jos ei ole aivan pakko jostain syystä. Sterilisaation ne nyt tekivät mulle.

Joo nuo utelut alkaa jossain välissä ärsyttää, kun soitetaan :vieläkö oot kokonaisena. No joo ehkä oltas ilmotettu jos EI oltas... tsemppiä teille siis. Mä oon kans rauhottanu tän ihan vauva-ajan tässä kotona, ainoastaan naapurin rva käväs 15min istumassa ja eilen piipahti miehen 2 siskoa. Kattojia olis tulossa mutta mä oon halunnu nyt antaa jakamattoman huomion tuolle pienelle ja opetella taas hoitamaan vauvaa ja tutustua siihen. Kerkee niitä vieraita nähä sitte vähän myöhemminki :) Mummulat asuu niin kaukana, että ne ei nyt varmaan tule ku ristiäisiin sitte vasta. Se harmittaa, kun olis kiva ku ne näkis vauvan jo tuommosena ihan pienenä <3

Nyt ruuanlaittoon, onneksi huomenna on tilipäivä niin saa jääkaappiin valojen lisäksi jotain muutaki :P

Jääsydän ja pikkuneiti 8vrk  ja jolla oli paino noussu jo huimasti! Sairaalasta lähtiessä 3092 ja eilen 3330 g!!

Hellou!

En oo vaan revinny kirjotteleen tänne, kännykällä niin ärsyttävä netissä pyöriä ku on niin hidasta yms yms.

Mutta siis 11.9 klo 8:36 saatiin maailmaan syötävän suloinen pieni neitokainen. 3180g ja 48cm pitkä paketti :) <3

Oli aika "nopea" toimitus kun oltiin ilmottautumassa sairaalaan 6:45 ja siitä heti päästiin eteenpäin ja oltiin ekana leikkauksessa, eipä siis kerenny juuri jännitellä missään välissä kun kokoajan valmisteltiin jossaki määrin leikkaukseen- pointsit siitä.

Sektio sinänsä meni ihan hyvin, mitä nyt anestesialääkäri 3 kerralla vasta sai spinaalin oikeaan paikkaan (oli PIKKASEN kiva sen ison mahan kanssa maata kippurassa ja yrittää pyörisellä selkää niin kauan..) ja ilmeisesti spinaali sitte sai mun pulssin ja rr laskemaan niin alas että tuli heti huono olo ja oksentelin vähän aikaa. Siitä eteenpäin kaikki meni ihan ok kunnes loppuvaiheessa aloin tuntea kun varpaat liikkuu.. kohta sanoinki hoitajalle että kun minusta tuntuu että tuo puudutus loppuu vaikuttamasta ja mahanpeitteet oli vielä ihan levällään... No ne yritti jotain kipulääkettä laittaa mutta eihän se semmoseen kipuun auta ja vasta sitte ku ihoa laittovat kiinni niin sain pintapuudutuksen. Sitte ei enää tuntunu neulanpistot mutta oli aika häijy tilanne kaikenkaikkiaan. Toipuminen on sujunu ihan hyvin, mutta täytyy sanoo että kun oon 3 eri paikassa synnyttäny niin kyllä jyväskylä veti pohjat :/ Jos vielä joskus synnyttäisin, menisin tampereelle..

Niin, sehän tässä on nyt kaikista surullisinta ja harmillisinta että meille ei enää voi tulla vauvaa :( Kohtu oli niin huonossa kunnossa jo, että eivät antaneet enää lupaa uusiin. Se vaatiikin aika paljon pään sisällä työtä, tottua siihen ajatukseen.

Vaan pieni neiti tuolla huutelee äitiä, pitää lähtä ruokkimaan ja näkemään TÄHTIÄ kun se sattuu :P Ei oo vielä rinnanpäät tottunu..

Jääsydän ja neiti 5vrk