Onko halvempaa elää sinkkuna vai parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Keskivertotaloudessa parisuhde on taloudellisempi. Siis kun molemmilla on suunnilleen yhtä suuret tulot, halu matkustella, samat ruokailutottumukset ym.

Mutta jos ihmiset ovat hirveän erilaiset, niin ai juma kun tulee kalliiksi. Esim.

-minä en syö lihaa, mutta satsaan kasviksiin: avokadoja ym. löytyy jääkaapista

-mies ei välittäisi kasviksista, mutta syö kalliita lihoja

=perheen ruokavaliossa yhdistyy kummankin kalleimmat mieltymykset. Jos syötäisiin minun makuni mukaisia lihoja (ei ollenkaan lihaa) ja miehen maun mukaisesti kasviksia, niin päästäisiin superhalvalla! Koska söisimme vain tomaattijuustoleipiä :D

-kun kaikella on kaksi maksajaa, oman maksukyvyn rajat hämärtyvät. Tulee helposti ostettua parempaa teknologiaa tai huonekaluja kuin tarvitsisi. Eli mitään ei jää säästöön.

-parisuhteen ylläpito vie rahaa. Paremmat ruuat treffi-iltana, risteilyt ja ulkomaanmatkat jäisivät tekemättä, jos kumppania ei olisi.

Minun on helppo pitää kukkaron nyörit tiukalla yksineläjänä. Ihan varmasti parisuhteessa on TEOREETTISESTI halvempaa elää. Mutta ei käytännössä.

Meilläkin on eri ruokavalio, mutta kumpikaan ei ole kokenut sitä ongelmaksi. Teknologiaa ja huonekaluja ostetaan vain tarpeeseen. Yhdessäasumisaikanamme (neljäs vuosi menossa) ei ole vielä tarvinnut uusia kuin leivänpaahdin, ja koska minä halusin Smegin niin minä maksoin sen. Televisio on minun vanha televisioni, koska se oli isompi kuin miehen. Se tulee pian tiensä päähän, mutta tuskin ostamme mitään överiä. Henkilökohtaiset laitteet (läppäri, pädi, puhelin) kumpikin uusii omilla rahoillaan omien mieltymystensä mukaan. Huonekalujakaan emme ole tainneet hankkia, joitakin sisustusjuttuja (ainakin verhot ja kukkapöytiä omaan työhuoneeseeni) olen hankkinut omalla rahalla.

Mutta tuo matkustamista itse asiassa tulin kommentoimaan: minä kyllä matkustin sinkkuna yhtä paljon kuin parisuhteessakin, ja edelleen matkustelen myös yksin (kunhan korona helpottaa). Kävin myös ihan yhtä lailla ulkona syömässä.

Eli omalla kohdallani, kuten jo aiemmin vastasin, parisuhteessa on ehdottomasti halvempaa elää, koska asumiskulut ovat alle puolet aiemmista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee ainakin ruokaan paljon vähemmän rahaa sinkkuna. Maksettiin suhteessa ollessa ruokalaskut vuorotellen. Mies halusi jatkuvasti valmisruokia, limsaa, energiajuomia, alkoholia, leivoksia sekä tilata ruokaa useamman kerran viikossa. Yksin ollessa teen ruuat aika lailla alusta asti edullisista aineksista ja ostan noita kalliita juttuja vain satunnaisesti ja tilaan ruokaa korkeintaan kerran viikossa.

Huh huh. Pakko tunnustaa, etten ole koskaan tilannut ruokaa kotiin. En käy myöskään kahviloissa, ei vaan ole tullut tavaksi. Meillä ei myöskään juoda limuja, saati energiajuomia. Mies joskus ostelee eineksiä, suklaata tai pullaa, minä en koskaan kauppareissulla kun en niitä kaipaa. Ostan vain ruokatarpeita mutta kyllä mies kehuu, että ruoka on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän jää tietysti parisuhteessa juuri siksi, että asumiskulut ovat pienemmät. Itse päätän edelleen omista rahoistani ihan kuten puolisokin. Molemmat tallettavat taloustilille kuukausittain summan, joka tarvitaan sen kuukauden asumiseen, ruokaan ja auton kuluihin (50/50 suhteessa) ja kaikki muu on omaa.

Pidättekö omat rahanne pilkuntarkasti? Jos toinen väliaikaisesti taloudellisessa vaikeuksissa, niin sanotteko vain "ota pikavippi"? Vai lainaatko puolisollesi, mutta kaikki kirjataan ylös takaisinmaksua varten?

Ei ole sellaista tilannetta tullut vastaan. Uskoisin, että puolisollakin on puskuria muutamaksi vuodeksi niin, että vaikka ei tulisi yhtään mitään tuloja, niin asumiseen ja ruokaan olisi varaa.

Lomby kirjoitti:

Ex-vaimoni rahankäyttö on holtitonta, jonkin verran suuremmasta palkasta huolimatta hän elää aina vain kädestä suuhun. 

Sama (avo)vaimon kohdalla. Aina on kuukauden lopuksi rahat loppu, mutta kaupassa pitää silti käydä melkein joka päivä ja jääkaapin pitää olla aina täynnä ruokaa. Omasta mielestään on säästäväinen ja puheenaihe on ns. tabu, koska vetää aina hirveät raivarit jos MINÄ puhun tästä asiasta. Itse hän saa kyllä irrationaalisesti kitistä, että ne rahat on loppu, mutta ratkaisuehdotusta ei siis saa esittää.

Kyllä nyt sinkkuna säästyy enemmän rahaa. Ruokaan menee paljon vähemmän, kun syön edullisempaa ruokaa (paljon enemmän kasvisruokaa) ja en käy ravintoloissa syömässä, kuten parisuhteessa tuli käytyä ja se olihan se silloin ihan mukavaa, mutta yksin ei viitsi lähteä eikä edes haluta. Parisuhteessa tehtiin paljon kaukomatkoja, mutta yksin en kaukomatkoille halua lähteä, joten olen tehnyt edullisempia Euroopan matkoja.  No korona-aikaan en ole enää matkustanut. Ei myöskään asumiskulutkaan ole paljon nousseet. 

Tapauskohtaista. Toistaa asumisen kustannukset voi jakaa kahden kesken, niin parisuhteessa tulee tehtyä enemmän ja usein tekemiset sitten maksavat. Mistä nyt sitten kukakin tykkää ja viime kädessä onko rahansäästäminen säästämisen vuoksi itselle miten tärkeää. 

Vierailija kirjoitti:

On tää kallista asua yksin ja toivon että päättäjät tekisi jotain verohelpotuksia yksineläjille.

Palkka nettona noin 2000e/kk josta menee asumiseen,autoiluun,laskuhin reilusti yli 1000e kuukaudessa. Jos asuisin kaksin niin nuo kulut voisi jakaa.

Olen asunut yksin aina kun kotoa muutin pois eli noin 10v.

1000e/2=500e

500e*12=6000e

10*6000e=60 000e

Jos olisin elänyt parisuhteessa tuon 10v ajan niin olisin säästänyt noin 60 000e

Pienet asunnot ovat toki suhteettoman kalliita, mutta noissa vertailuissa, että parisuhteessa on kaikki halvempaa tunnutaan unohtavan, että eihän sillä samalla rahalla kahdelle saa sen enempää vaan vähemmän per nassu. Se tarkoittaa usein sitä, ettei ole omaa huonetta tai muuten omaa tilaa kodissa yhtä paljon kuin yksin asuessa. Omaan käyttöön on vain puolet makkarin kaapeista. Yhteinen auto tarkoittaa, ettei se ole omassa käytössä aina kun sitä tarvitsisi. Yhteinen hesari tarkoittaa, että pitää jaksaa lehti kahtia jos haluaa yhtä aikaa aamukahvilla sitä lukea. Yhteinen vessa tarkoittaa (jos ei ole asunnossa useampaa), että joskus joutuu odottamaan pääsyä, vaikka kuinka on hätä. Olen monesti parisuhteessa eläessä toivonut, että olisi kotona enemmän omaa tilaa. Voisi mennä toiseen huoneeseen nukkumaan, kun kumppani kuorsaa. Voisi käyttää tilaa omiin harrastuksiin. Olisi rauhallinen työtila. Olisi vain omat sotkut siivottavana.

Asun sinkkuna okt . Aiemmin oli avomies, joka ei  osallistunut yhteisiin asumiskuluihin. Teki jotain korjaustöitä pihalla, mutta ei juuri muuta. Aika miinusmerkkistä oli. Maksoin myös yhteisiä matkoja. Harmittaa että niinkin kauan katselin sitä , enkä  käskenyt lähteä, viimeisinä vuosina ei seksiäkään ollut hänen puoleltaan.

Tietenkään hän ei voinut  päättää rahojeni käytöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna näin mies näkökulmasta. Vaikka maksat yksin asumisen niin ei tarvitse elättää ketään eikä tarvitse ostella kalliita ruokia kun ei ole ketään vaatimassa eettisyyttä eikä tarvi ostella jatkuvasti uusia ja trendin mukaisia sisustus esineitä eikä tarvitse muutenkaan maksaa naiselle kaikkea kun hän käyttää omat rahansa vaatteisiin ja meikkeihin ja bonuksena elämä on pirusti helpompaa kun ei tarvitse kuunnella raivo kohtauksia jonkin tekosyyhyn vedoten eikä tarvitse joka helvetin asiassa miettiä tunteita

En yhtään ihmettele jos olet sinkku. Tollonpaa pölvästiä saa hakea.

Tämä minun ajattelu johtuu ihan kokemuksesta siittä miten nainen käyttäytyy parisuhteessa. Ikävuodet 20-34 oli useammassakin suhteessa jotka oli pidempiä ja lyhyempiä ja et uskokaan kuinka monta kertaa olen kuullut lauseen et rakasta minua jos et maksa sekä lauseen minä olen nainen minun kuuluu saada. Ja se jatkuva raivoaminen johonkin tekosyyhyn vedoton vei viimesetkin halut parisuhteeseen.

Olen nainen ja voin käsi sydämellä sanoa, etten ole koskaan käyttänyt tuollaista lausetta enkä raivonnut siitä, ettei mies ole hankkinut jotain, mitä minä tarvitsen. Minun on myös äärettömän vaikea kuvitella ystäviäni toimimassa noin; aikuisia naisia, joilla on oma työ ja oma palkka.

Juu, samaa mieltä. Eiköhän nuo keksinnöt miehen lompakolla elelevistä naisista ole keksitty jenkkien naisvihasivustoilta. Enemmänkin todellisuus on sitä, että suomalainen mies pyrkii loisimaan työssäkäyvän naisen lompakolla tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei kevennä miehen takataskua kuin pesää rakentava nainen. Joka on aika ironista, sillä kun nainen on rakentanut pesän, ei mies enää pesää saa.

Mikään ei nolaa miestä enemmän kuin tuollaiset kommentit.

Annetaan ymmärtää, että mies on pieni viaton, tahdoton ja voimaton pupujussi, jota ilkeä naarassusi sortaa.

Vihjaillaan myös että rahalla ja miehen "seksin saamisella" olisi jokin yhteys -- ilmeisesti ko. miesoletettu on vain tekemisissä prostituoitujen kanssa. Miksihän sellaisen kanssa on suostunut edes "pesää rakentamaan"?

Maksan mielelläni vähäsen siitä etuoikeudesta, että minun ei tarvitse harrastaa seksiä kuin silloin kun haluan.

N52

Vierailija kirjoitti:

Juu, samaa mieltä. Eiköhän nuo keksinnöt miehen lompakolla elelevistä naisista ole keksitty jenkkien naisvihasivustoilta. Enemmänkin todellisuus on sitä, että suomalainen mies pyrkii loisimaan työssäkäyvän naisen lompakolla tavalla tai toisella.

Ei ole keksitty. Eihän nainen suoraan sano, että osta sitä tai tätä, mutta ainakin minun kokemukseni mukaan painostusta on paljon, ja se on sen tyylistä että on pakko ostaa sitä ja tätä ja se ja tuo. Ja sehän ostetaan puoliksi. Ei mulla tulisi mieleenikään maksattaa jotain, mitä lähtökohtaisesti minä haluan ja tarvitsen, puoliksi puolisollani. 

Vierailija kirjoitti:

Emäntä sisustaa sekä pyrkii nostamaan elintasoa kulutuksella. Pakolliset yhteiset harrastukset syö lopunkin hyödyn asumiskustannusten jakamisesta.

Sähkö- ja vesilasku 5-kertaistuu jos on nainen talossa.

Minulla  oli sähkökulut ja muutkin  kulut isommat, kun oli  avomies 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, samaa mieltä. Eiköhän nuo keksinnöt miehen lompakolla elelevistä naisista ole keksitty jenkkien naisvihasivustoilta. Enemmänkin todellisuus on sitä, että suomalainen mies pyrkii loisimaan työssäkäyvän naisen lompakolla tavalla tai toisella.

Ei ole keksitty. Eihän nainen suoraan sano, että osta sitä tai tätä, mutta ainakin minun kokemukseni mukaan painostusta on paljon, ja se on sen tyylistä että on pakko ostaa sitä ja tätä ja se ja tuo. Ja sehän ostetaan puoliksi. Ei mulla tulisi mieleenikään maksattaa jotain, mitä lähtökohtaisesti minä haluan ja tarvitsen, puoliksi puolisollani. 

Mutta se on edelleen oma valinta. Ei minun mieheni maksa puolia siitä, jos vain minä haluan hankkia jotain uutta. Enkä edes odota hänen maksavan. Puoliksi maksetaan sellaiset hankinnat, jotka ovat molempien haluamia ja molempien mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheelliset saa tukia valtiolta mutta miksi sinkut ei saa? Nykyisin jo noin joka toinen kotitalous on yhdenhengenkotitalous ja odotettavissa on että muutaman vuoden päästä yhdenhengenkotitalouksia on yli puolet kotitalouksista.

Suomessa on kallista ja sinkkutaloudet on vain maksajan roolissa täällä vailla mitään tukia ja kotitalousvähennys on räikeä tasa-arvorike suomessa.

Milloin sinkuille tulee tasa-arvoa?

Kerrotko lisää noista lapsiperheen tuista valtiolta?

Lapsilisät, vähennykset verotuksessa, lapsikorotukset eri tukimuodoissa (esim. työmarkkinatuki), äitiyspakkaus, äitiysraha sekä muut vanhempainrahat- ja vapaat, kotihoidontuki, neuvolapalvelut, julkinen päivähoito, yksityisenhoidontuki, hoitoraha, osittainen hoitoraha, peruskoulu, lapseneläke, jne.. jne...

Onhan noita pitkä litania.

En väitä etteivätkö olisi tarpeellisia osalle ihmisistä (näitähän saa myös varakkaat), mutta mietipä miten monta tukea on yksinasuvalle ja lapsettomalle... Juu, ei ole ainuttakaan suoraa tukea.

Kaksipiippuinen juttu. Riippuu vähän mitä itse haluaa. Mutta noin yleisellä tasolla, niin kyllä parisuhteessa on edullisempaa, koska monet menot ovat sellaisia, jonka määrä ei kasva henkilömäärän kasvaessa, jolloin kulut pienenevät puoleen. Tällaisia on esimerkiksi asumiskulut. Ruokakulut eivät ole ihan kaksinkertaiset vaan enemmänkin 30% suuremmat kaksin, mutta kulut menevät puoliksi, eli siinäkin tulee sitten sitä säästöä.

Itse olen nyt sinkku ja yh-joka toinen viikko. En ihan tarkkaan ole laskenut, mutta kyllä nyt kuluja on suhteessa enemmän kuin silloin kun oli suhteessa :) Lisäksi elämisen taso on laskenut, eli asuntokulut eivät mene omistusasumisen kautta omaisuuden kerryttämiseen kuten parisuhteessa ollessa, vaan näin vuokralla ne häviävät sinne omistajan taskuun. Rahaa lompakkoon kertyy enemmän, mutta omaisuutta kertyy vähemmän. Eli kyllä tässä häviölle jää. Mut näillä mennään. Vaimoa etsiskellen.

Vierailija kirjoitti:

Miesnäkökulmasta sinkkuna oli h*lvetin paljon halvempaa, nyt parisuhteessa maksan muidenkin puolesta paljon. Mulla meni ruokaan ja muihin kulutustavaroihin n. 100€/kk yksin asuessa, nyt maksan vakiona 200€/kk ja se on vasta puolet talouden em. kuluista. Lisäksi ostan satunnaisesti kaupassa käydessä tuon kuukausittaisen summan päälle vielä satunnaisia elintarvikkeita/tavaroita mitä tarvitaan.

Mulla ihan sama. Miehen kanssa eläminen oli todella kallista. Menojen puolittaminen oli todella epäreilua, koska mies söi paljon enemmän, vaati kuin pikkulapsi kaikkea kallista eikä osannut tyytyä normaaliin elintasoon, halusi auton, vaikkei sitä olisi tarvittu työmatkojen takia, aina piti olla kallista liharuokaa, jäätelöä piti aina olla pakkasessa useampaa makua, jne jne...

Eron jälkeen ihmettelin miten meillä edes meni niin paljon rahaa kuussa, yksin meni 25% siitä mitä olin miehen kanssa maksanut omasta puolikkaastani eli paljon mun rahaa oli mennyt kirjaimellisesti miehen suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Naisen pito on kallista, sinkun elämä halvempaa.

Ehkä " naisen pito ", mutta ei  tasaveroisessa parisuhteessa ole kaliimpaa

Sanoisin, että itselläni suht sama budjetti olin sinkku tai parisuhteessa. Baari-illat jää vähemmälle, mutta sitten tulee hotellilomat jne. Ehkä sinkkuelämä on vähän kalliimpaa kun tulee rällästettyä enemmän. Niin, parisuhde ei tarkoita samaa kuin avopari, asumiskuluissa toki säästää mikäli asuu yhdessä, toki sitten tulee niitä yhteishankintoja, joita ei ehkä muuten hankkisi, mutta jotka nostavat omaakin elämänlaatua, kuten lemmikit tai auto.

Riippuu mitä arvostaa. Itse olen parisuhteessa niin, että molemmilla on omat asunnot ja maksetaan omat velvoitteet kumpanenkin. Enimmäkseen kyllä ollaan täällä minun luona. Välillä on ihan kiva viettää kotona viikko-pari omaa aikaa. Meille sopii tämä järjestely tosi hyvin. Halvemmaksi varmaan tulisi, että muutettaisiin kokonaan yhteen ja jaettaisiin kulut, mutta sitten jäisi sen oma aika paljon vähemmälle.