Onko halvempaa elää sinkkuna vai parisuhteessa?

Mitäs veikkaat.

Parisuhteessa toki halvemmalla, vastike, sähkö, vakuutus puoleksi, ruokaan toki menisi enemmän, mutta olisihan maksajiakin kaksi.

Mutta semmoista ihmettä ei tapahdu, että ketään ukonkutaletta otan muutamaa tuntia pitemmäksi aikaa kolmiooni venymään. Kun olen saanut mitä olen tarvinnut, ulos olen komentanut.

Moni on halunnut muuttaa mutta se on noup.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna näin mies näkökulmasta. Vaikka maksat yksin asumisen niin ei tarvitse elättää ketään eikä tarvitse ostella kalliita ruokia kun ei ole ketään vaatimassa eettisyyttä eikä tarvi ostella jatkuvasti uusia ja trendin mukaisia sisustus esineitä eikä tarvitse muutenkaan maksaa naiselle kaikkea kun hän käyttää omat rahansa vaatteisiin ja meikkeihin ja bonuksena elämä on pirusti helpompaa kun ei tarvitse kuunnella raivo kohtauksia jonkin tekosyyhyn vedoten eikä tarvitse joka helvetin asiassa miettiä tunteita

En yhtään ihmettele jos olet sinkku. Tollonpaa pölvästiä saa hakea.

Sinkkuna pitäisi olla 50 prossaa korkeampi bruttopalkka, että pääsisi samaan ostovoimaan.

M47

Vierailija kirjoitti:

Naiselle on halvempaa elää sinkkuna.

Miehelle halvempaa parisuhteessa.

Moni eronnut nainen hämmästyy, miten paljon enemmän jää käteen rahaa joka kk, kun ei ole miestä kuppaamassa.

Asia on juuri näin! Itse erosin puoli vuotta sitten ja nyt on varaa maksaa omaa asuntoa kun ei tarvi elättää miestä enää. Lasten kuluja maksan joskus vaikka ovat aikuisia

Joo, onhan asuminen ihan törkeän paljon kalliimpaa yksin. Varsinkin jos joutuu maksamaan perheasuntoa. Ennen eroa asumiskuluni olivat noin 500 euroa. Eron jälkeen rivarineliön laina ja vastike 1100 euroa. Toisaalta, asun nyt isommassa kuin exän kanssa. Vuosia oli suunnitelmia muuttaa isompaan, kun lapsille piti saada omat huoneet. Exälle ei mikään kelvannut ja oli haluton ottamaan lisälainaa. Nyt molemmat sitten joutuivat ottamaan lisälainat - hän voidakseen jäädä vanhaan. Aika hulppeastihan sitä eläisi, jos yhdessä voisi ostaa nykyisten asuntojen hinnalla 700t lukaalin. Silloin tyydyttiin 300t asuntoon.

Muuten sitten eläminen on yksin halvempaa. Syön paljon vähemmän ja halvemmalla. Mitään turhia härpäkkeitä ei tarvitse ostaa. Lasten kulut jaettiin silloin ja jaetaan nyt. Niiden suhteen ei muutosta.

Nykyisen miesystävän kanssa ei olla muuttamassa yhteen, vaikka edullisempaa olisi. Ensinnäkin molemmat haluavat elää omalla tavallaan. Toisaalta tilanne on hankala, kun minulla on omistusasunto, enkä koe ison perheasunnon vuokraamista taloudellisesti järkevästi. Ex on hyväpalkkainen, muttei omista oikein mitään. Exänsä kanssa asuivat tämän vanhempien omistamassa asunnossa lähes 20 v. Mitään ei siis jäänyt säästöön. Hän ei saisi edes kymppitonnin palkalla sellaista lainaa, jolla voisi maksaa puolet yhteisestä asunnosta. Ja hänelle on tärkeää, ettei asu minun omistamassani.

Vierailija kirjoitti:

Emäntä sisustaa sekä pyrkii nostamaan elintasoa kulutuksella. Pakolliset yhteiset harrastukset syö lopunkin hyödyn asumiskustannusten jakamisesta.

Sähkö- ja vesilasku 5-kertaistuu jos on nainen talossa.

Juuri näistä syistä EI IKINÄ akkaa saman katon alle! Joka akka yrittää vain miehen (lompakon) kautta nostaa omaa elintasoaan.

Oman kokemuksen mukaan sinkkuna. Periaatteessa osa kuluista puolittuu, mutta uusia kuluja tulee tuplat lisää.

Naisilla luonnollisesti kulut pienentyy, kun löytyy toinen lompakko rahoittamaan unelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna näin mies näkökulmasta. Vaikka maksat yksin asumisen niin ei tarvitse elättää ketään eikä tarvitse ostella kalliita ruokia kun ei ole ketään vaatimassa eettisyyttä eikä tarvi ostella jatkuvasti uusia ja trendin mukaisia sisustus esineitä eikä tarvitse muutenkaan maksaa naiselle kaikkea kun hän käyttää omat rahansa vaatteisiin ja meikkeihin ja bonuksena elämä on pirusti helpompaa kun ei tarvitse kuunnella raivo kohtauksia jonkin tekosyyhyn vedoten eikä tarvitse joka helvetin asiassa miettiä tunteita

En yhtään ihmettele jos olet sinkku. Tollonpaa pölvästiä saa hakea.

Tämä minun ajattelu johtuu ihan kokemuksesta siittä miten nainen käyttäytyy parisuhteessa. Ikävuodet 20-34 oli useammassakin suhteessa jotka oli pidempiä ja lyhyempiä ja et uskokaan kuinka monta kertaa olen kuullut lauseen et rakasta minua jos et maksa sekä lauseen minä olen nainen minun kuuluu saada. Ja se jatkuva raivoaminen johonkin tekosyyhyn vedoton vei viimesetkin halut parisuhteeseen.

Älä vielä luovuta, ei me kaikki tuollaisia olla. Olet vain tapaillut vääränlaisia naisia että siinä suhteessa on peiliin katsomisen paikka jos kerrasta toiseen sama kuvio on toistunut.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti parisuhteessa, mikä kysymys tämä nyt on? Omassa taloudessa, jos maksajia olisikin kaksi, niin saisin seuraavat 50% alennuksella:

- asuntolaina

- vastike

- jätemaksut, verot, yms

- lämmityskulut

- perussähkönkulutus (jääkaappi, lämminvesivaraaja, valaistus yms.)

- internet

- netflix

Pelkästään seuraavat pysyisivät suunnilleen ennallaan:

- ruoka (molemmat maksaa omansa)

- kissan kulut (minun lemmikkini)

- vesimaksu

- puhelinlasku

Ja siis summallisesti nuo ensimmäiseksi listatut kulut on paljon isommat kuin toisen listan. Parisuhteessa elävällä elämä on siis suunnilleen joku 40% halvempaa kuin yksinasuvalla ja kaiken yksinmaksavalla sinkulla. Tai kulut samat ja elintaso paljon korkeampi. Vertauksen vuoksi parisuhteellisena voisin asua 300.000 euron talossa, siinä missä sinkkuna rahat riittivät vain puoleen tuosta eli 50 neliön kerrostalokolmioon.

Mun mielestä parempi on 50 m2 joka on kokonaan vain mun käytössä, kuin 100 m2 josta ei ole mikään vain mun käytössä. Ei edes oma sänky.

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna näin mies näkökulmasta. Vaikka maksat yksin asumisen niin ei tarvitse elättää ketään eikä tarvitse ostella kalliita ruokia kun ei ole ketään vaatimassa eettisyyttä eikä tarvi ostella jatkuvasti uusia ja trendin mukaisia sisustus esineitä eikä tarvitse muutenkaan maksaa naiselle kaikkea kun hän käyttää omat rahansa vaatteisiin ja meikkeihin ja bonuksena elämä on pirusti helpompaa kun ei tarvitse kuunnella raivo kohtauksia jonkin tekosyyhyn vedoten eikä tarvitse joka helvetin asiassa miettiä tunteita

En yhtään ihmettele jos olet sinkku. Tollonpaa pölvästiä saa hakea.

Kun argumentit loppuu niin tartutaan henkilöön.

Karkeasta ilmaisusta huolimatta olen samaa mieltä aiemman miehen kanssa. Naisen kanssa asuessa ei turhat rahareiät lopu - ja sitten vasta hanat aukeaa kun aletaan unelmoida ihanasta (miehen kustantamasta) asunnosta ja vieläkin ihanammasta (miehen kustantamasta) perhe-elämästä.

Jos tuontyyppiset naiset viehättävät mutta varjopuolet hirvittävät, niin silloin on tosiaankin parasta olla suosiolla yksin. Jotkut muut sitten tykkää meistä toisentyyppisistä naisista ja elelevät kanssamme ihan tyytyväisinä. Elämä on valintoja.

Vaikea kuvitella mitä säästöä siinä nyt tulisi oikein muuta kuin että esim. vuokra menisi puoliksi jos parisuhteeseen alkaisin ja yhteen muuttaisin. Muutenhan siinä 2 ihmistä kuitenkin kuluttaa 2 ihmisen edestä, ellei enemmänkin ala menemään esim. ruokaan kuten näyttää monilla olevan ja näkyy ihan ulkomuodossakin.

Perheellisenä tulee mieleen muutama seikka. Isommat pakkaukset ovat edullisempia. Ja kun on kaksi maksajaa, niin asuntolainaa saa (luulisin) edullisemmin. Sitten esim. monet ylimääräiset bonukset. Puoliso on saanut työpaikalta elokuvalippuja, joita ei itse ehdi käyttää yms.

Ajansäästöä ei voi mitata, mutta kyllähän se helpottaa kaikin tavoin. Toinen käy kaupassa ja toinen siivoaa sillä aikaa. Kotona pienet remontit ja tapetoinnit sujuu nopeammin. Kyllä kaikessa toiminnassa on aina edullisempaa olla "ryhmässä" kuin yksin. Esimerkkejä on runsaasti. Kaksi tekee yhdessä enemmän, kuin kaksi erillistä yksin. Ja isoimpana bonuksena on seksi. Ei tarvitse kuluttaa aikaa kumppanin etsimiseen. Tai poikamiehen ei tarvitse käyttää aikaa ja rahaa maksullisiin.

mie55

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna näin mies näkökulmasta. Vaikka maksat yksin asumisen niin ei tarvitse elättää ketään eikä tarvitse ostella kalliita ruokia kun ei ole ketään vaatimassa eettisyyttä eikä tarvi ostella jatkuvasti uusia ja trendin mukaisia sisustus esineitä eikä tarvitse muutenkaan maksaa naiselle kaikkea kun hän käyttää omat rahansa vaatteisiin ja meikkeihin ja bonuksena elämä on pirusti helpompaa kun ei tarvitse kuunnella raivo kohtauksia jonkin tekosyyhyn vedoten eikä tarvitse joka helvetin asiassa miettiä tunteita

En elätä vaimoani, maksamme puolet normikuluista: Sähköt, ruuat yms. Jääkaappi vie saman sähkömäärän sinkulla ja parisuhteessa. Sisustusta ei tehdä, jos niin päätetään. Oletko niin tossukka, että et pysty sanomaan naiselle omaa mielipidettäsi? Meillä remontit on aina päätetty yhdessä. Ja oikeastaan useimmin juuri minun (miehen siis) mielipiteen mukaan.

Riippuu ihan itsestä, millaisen kumppanin kanssa elää. Ja millaiseksi parisuhde muodostuu. Jos annat aina kaiken periksi, niin eihän se mikään tasapuolinen suhde ole.

mie55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna näin mies näkökulmasta. Vaikka maksat yksin asumisen niin ei tarvitse elättää ketään eikä tarvitse ostella kalliita ruokia kun ei ole ketään vaatimassa eettisyyttä eikä tarvi ostella jatkuvasti uusia ja trendin mukaisia sisustus esineitä eikä tarvitse muutenkaan maksaa naiselle kaikkea kun hän käyttää omat rahansa vaatteisiin ja meikkeihin ja bonuksena elämä on pirusti helpompaa kun ei tarvitse kuunnella raivo kohtauksia jonkin tekosyyhyn vedoten eikä tarvitse joka helvetin asiassa miettiä tunteita

En yhtään ihmettele jos olet sinkku. Tollonpaa pölvästiä saa hakea.

Kun argumentit loppuu niin tartutaan henkilöön.

Karkeasta ilmaisusta huolimatta olen samaa mieltä aiemman miehen kanssa. Naisen kanssa asuessa ei turhat rahareiät lopu - ja sitten vasta hanat aukeaa kun aletaan unelmoida ihanasta (miehen kustantamasta) asunnosta ja vieläkin ihanammasta (miehen kustantamasta) perhe-elämästä.

Jos tuontyyppiset naiset viehättävät mutta varjopuolet hirvittävät, niin silloin on tosiaankin parasta olla suosiolla yksin. Jotkut muut sitten tykkää meistä toisentyyppisistä naisista ja elelevät kanssamme ihan tyytyväisinä. Elämä on valintoja.

Samaa mieltä. Hyvä mietelause oli telkkarissa:

"Älä valita, ala valita"

t. mie55

On...eiku ei!

sinkkuna solussa tai kommuunissa halvinta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna näin mies näkökulmasta. Vaikka maksat yksin asumisen niin ei tarvitse elättää ketään eikä tarvitse ostella kalliita ruokia kun ei ole ketään vaatimassa eettisyyttä eikä tarvi ostella jatkuvasti uusia ja trendin mukaisia sisustus esineitä eikä tarvitse muutenkaan maksaa naiselle kaikkea kun hän käyttää omat rahansa vaatteisiin ja meikkeihin ja bonuksena elämä on pirusti helpompaa kun ei tarvitse kuunnella raivo kohtauksia jonkin tekosyyhyn vedoten eikä tarvitse joka helvetin asiassa miettiä tunteita

En yhtään ihmettele jos olet sinkku. Tollonpaa pölvästiä saa hakea.

Kun argumentit loppuu niin tartutaan henkilöön.

Karkeasta ilmaisusta huolimatta olen samaa mieltä aiemman miehen kanssa. Naisen kanssa asuessa ei turhat rahareiät lopu - ja sitten vasta hanat aukeaa kun aletaan unelmoida ihanasta (miehen kustantamasta) asunnosta ja vieläkin ihanammasta (miehen kustantamasta) perhe-elämästä.

Kun olen asunut miehen kanssa (2 eri miestä) heillä oli pelkkiä turhia rahareikiä. Iltapaskoja ostivat, tupakkaa, viinaa, auto piti oloa näyttävä, vaikka velaksi.

Kun asun yksin syön terveellistä hyvää ruokaa, autoni on siisti ja hyvä mutta ei egon jatke, sellaista en tarvitse. En koskaan osta typeriä iltapaskoja. Kyllä minusta tuo mies vaikuttaa tympeältä mutta mikäs siinä jos tuommoisesta moukasta tykkää.

Aikamoista yleistämistä naista, en tunne ketään yksineläjää enkä perheellistä naisten joiden rahat menee meikkeihin, mutta tunnen kymmeniä miehiä joiden rahat katoaa jopa omíen lasten kustannuksella peleihin, autoihin jne.

Köyhän kannattaa asua yksin, parempituloisen parisuhteessa.

Erotessa murehdin hirveästi taloudellista pärjäämistäni, kun tiesin suht pienipalkkaisena joskin vakityössä olevana ihmisenä jääväni kahden lapsen yksinhuoltajaksi, eikä ex koskaan tulisi elatusmaksuja maksamaan tai muutenkaan lasten kuluissa auttamaan. 

Vaan toisin kävi, kun alusta vaan selvittiin. Meille vuokralla asuminen olikin kaikin tavoin parempi ja edullisempi vaihtoehto kuin ison asuntolainan kanssa kitkuttaminen. Ja tosiaan olin itse vastuussa raha-asioista, niin tiesin tarkalleen missä mennään, ex-miehen ollessa kuvioissa tuli aina puun takaa jotakin yllättäviä menoja ja hankintoja. Ruokakulutkin pienenivät hurjasti.