Lue keskustelun säännöt.
Onko halvempaa elää sinkkuna vai parisuhteessa?
Asumiskuluthan parisuhteessa voi jakaa puoliksi, mutta sinkku taas päättää itse omista rahoistaan. Miten teillä, jäikö enemmän rahaa säästöön sinkkuna vai parisuhteessa?
Kommentit (614)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheelliset saa tukia valtiolta mutta miksi sinkut ei saa? Nykyisin jo noin joka toinen kotitalous on yhdenhengenkotitalous ja odotettavissa on että muutaman vuoden päästä yhdenhengenkotitalouksia on yli puolet kotitalouksista.
Suomessa on kallista ja sinkkutaloudet on vain maksajan roolissa täällä vailla mitään tukia ja kotitalousvähennys on räikeä tasa-arvorike suomessa.
Milloin sinkuille tulee tasa-arvoa?Kerrotko lisää noista lapsiperheen tuista valtiolta?
Lapsilisät, vähennykset verotuksessa, lapsikorotukset eri tukimuodoissa (esim. työmarkkinatuki), äitiyspakkaus, äitiysraha sekä muut vanhempainrahat- ja vapaat, kotihoidontuki, neuvolapalvelut, julkinen päivähoito, yksityisenhoidontuki, hoitoraha, osittainen hoitoraha, peruskoulu, lapseneläke, jne.. jne...
Onhan noita pitkä litania.
En väitä etteivätkö olisi tarpeellisia osalle ihmisistä (näitähän saa myös varakkaat), mutta mietipä miten monta tukea on yksinasuvalle ja lapsettomalle... Juu, ei ole ainuttakaan suoraa tukea.
Oletko ihan tosissasi? Lähes kaikkia noita sinunkin vanhempasi ovat saanet sinusta ja olet itsekin käynyt neuvolassa ja peruskoulussa. Verovähennyksiä lapsista ei ole ollut sitten 90-luvun. Lapsikorotukset ovat muutamia euroja per päivä, koska siitä samasta summasta pitää elättää myös ne lapset.
Minun aikuinen, työssäkäyvä lapseni asuu kimppakämpässä kaverin kanssa. Mikset sinä tee samoin? Säästäisit kättelyssä satoja euroja kuukaudessa.
Mitä ihmettä? Taas joku jolla ei pää pelaa. Jos minun VANHEMPANI ovat saanet minusta rahallista hyötyä, eihän se hyödytä minua yksinasuvana aikuisena.
Verovähennyksiä lapsista on, esim. ollut lapsivähennys muutama vuosi sitten. Elatusvelvollisuusvähennys on myös olemassa. Edelleen kysytään veroilmoituksessa onko alkaikäisiä huollettavia. Miksi ellei siitä saisi vähennksiä?
Lapsikorotukset etuihin ovat vuodessa suuria summia. Se, että joutuu elättämään itse vapaaehtoisesti hankkimansa lapsen ei ole perustelu sille etteikö tuo olisi tulonkorotus, jotka yksinasuvat eivät saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, samaa mieltä. Eiköhän nuo keksinnöt miehen lompakolla elelevistä naisista ole keksitty jenkkien naisvihasivustoilta. Enemmänkin todellisuus on sitä, että suomalainen mies pyrkii loisimaan työssäkäyvän naisen lompakolla tavalla tai toisella.
Ei ole keksitty. Eihän nainen suoraan sano, että osta sitä tai tätä, mutta ainakin minun kokemukseni mukaan painostusta on paljon, ja se on sen tyylistä että on pakko ostaa sitä ja tätä ja se ja tuo. Ja sehän ostetaan puoliksi. Ei mulla tulisi mieleenikään maksattaa jotain, mitä lähtökohtaisesti minä haluan ja tarvitsen, puoliksi puolisollani.
Joo, me naiset aina vaaditaan kaikenlaista turhaa kuten astianpesukone ja pyykinpesukone. Tai huonekalut.
Noita tavaroita "vain naisen haluamina" pitävät miehet ovat tottuneet asumaan sinkkuina niin että heillä on vain patja lattialla ja äiti käy siivomassa luututen lattian polvillaan, tiskaamassa herran tiskit käsin ja tuo omista rahoistaan jääkaappiin ruokaa ressukalle. Herra vaan makoilee patjallaan ja tilaa valmisruokaa kotiin silloin kun ei jaksa äidin tuomaa makaronilaatikkoa mikrossa lämmitellä.
Tuollaisen tyypin kanssa jos erehtyy menemään yhteen, niin kyllä se jaksaa inistä että kalliiksi tulee kun pitää olla verhot, sohvat, sun muut normaaliin elämään kuuluvat tavarat.
Minä käyn siivoamassa poikani luona ja häneltä kerätyillä pulloilla ja siitä saaduilla rahoilla olen ostanut, verhot, kylpyhuoneenmaton, siivousvälineet. pesuaineita, rikkalapion ja harjan. Varmasti jotain muutakin mutta ei nyt tule mieleen, kuitenkin kaikkea miesten mielestä täysin turhaa tavaraa jota ei tarvitse.
Ei tiedä itkiskö vai nauraisko...
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa asumiskulut voi jakaa, mutta ne myös vähintään tuplaantuu, kun sinkkuna riitti koirankopin kokoinen yksiö, jossa sänky tai patja lattialla, yksi pöytä ja yksi tuoli. Sinkkuna myös ruoka oli halvempaa.
En ole kyllä sinkkunakaan koskaan asunut alle 60 neliöisessä asunnossa.
Kolmella hengellä hinta halpenisi entisestään saati jos muuttaisi kommuuniin! 🤔
Asumismukavuudesta ja ruokailusta tinkimällä säästää penninvenyttäjä eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta se on edelleen oma valinta. Ei minun mieheni maksa puolia siitä, jos vain minä haluan hankkia jotain uutta. Enkä edes odota hänen maksavan. Puoliksi maksetaan sellaiset hankinnat, jotka ovat molempien haluamia ja molempien mieleen.
Niin, mutta sitten pitää kuunnella sitä nalkutusta siitä aiheesta säännöllisin väliajoin.
No mikset sano, että hanki, ihan vapaasti voit käydä ostamassa (omilla rahoillasi). Kai nyt jokainen työssäkäyvä voi hankkia tavaroita ainakin kun vähän säästää.
Ei tulisi kyllä mieleenikään nalkuttaa jostain hankinnasta saati kuunnella jonkun toisen nalkutusta. Jokainen ostakoon omillaan mitä haluaa. Yhteiset rahat käytetään siihen mikä yhdessä katsotaan tarpeelliseksi. Kummallisia lapatossuja olette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täsäs on toki kahta eri aihetta, seurustella, vai asua yhdessä.
Minä seurustelen, mutta asumme omissa asunnoissa. Molemmilla omat asumiskulut ja laskut. Joten siinä suhteen ei säästöä.
Mutta ruokakulut ovat n. 2-3krt suuremmat.
Itse sinkkuna pärjäsin aika askeettisilla ruuilla. Perus-safkaa ja isoja satseja josta söin useamman päivän ja eväät päälle.
Kumppanini ei halua sydä samaa ruokaa monena päivän peräkkäin, joten aina pitää olla jotain "uutta".
Ravintolassa "pitää" käydä vähä väliä, lähes viikottain, kuin aiemmin en käyttänyt moisia kuin ehkä kerran kaksi vuodessa.
Vesimaksu on kolminkertaistunut, kun saunotaan monena iltana viikossa minun luona (hänellä ei saunaa), ja hän viipyilee suihkussa paljon kauemmin kuin tällainen kaljupää.
Normaalit elämisen kulut ovat kaksin-kolminkertaistuneet, vähintään.
EIkä hän edes vaadi mitään kallista tms. , oma kulutukseni oli vain täysin erilaista ennen suhdetta.
Ettekö voi käydä yhdessä kaupassa? Kehtaako hän joka kerta antaa sinun maksaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselle on halvempaa elää sinkkuna.
Miehelle halvempaa parisuhteessa.
Moni eronnut nainen hämmästyy, miten paljon enemmän jää käteen rahaa joka kk, kun ei ole miestä kuppaamassa.Tämä on muuten kyllä toista päin:D Aivan varmasti.
Lehdethän ovat täynnä tarinoita nuorista miehistä jotka hetken vanhemman naisen kanssa parisuhteessa oltuaan haluavat eron ja vievät puolet tuon naisen työllä ja vaivalla hankkimasta omaisuudesta ja vielä lasten huoltajuuden kaupan päälle. Älkää naiset sortuko näihin nuoriin "kullankaivajiin"! Vannovat rakkautta mutta oikeasti ovat vain teidän omaisuuden perässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se tietenkin kiinteiden kulujen osalta halvempaa elää parisuhteessa mikäli kiinteät kulut jaetaan tasan. Kiinteät kulut: vuokra/vastike, kotivakuutus, sähkö, netti yms.
Muuttuvien kustannusten osalta riippuu menettelystä, siitä miten kulut jaetaan. Itse kannatan yhteistä taloustiliä, johon kumpikin osapuoli tallettaa tulojen suhteessa saman prosenttimäärän nettotuloista. Silloin kumpikaan ei elä toisen siivellä. Jos jaetaan jotenkin muuten, se mielestäni tulee kalliimmaksi jommalle kummalle osapuolelle.
Omat kulunsa kumpikin maksaa tietenkin itse esim puhelin, vaatteet, harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsäs on toki kahta eri aihetta, seurustella, vai asua yhdessä.
Minä seurustelen, mutta asumme omissa asunnoissa. Molemmilla omat asumiskulut ja laskut. Joten siinä suhteen ei säästöä.
Mutta ruokakulut ovat n. 2-3krt suuremmat.
Itse sinkkuna pärjäsin aika askeettisilla ruuilla. Perus-safkaa ja isoja satseja josta söin useamman päivän ja eväät päälle.
Kumppanini ei halua sydä samaa ruokaa monena päivän peräkkäin, joten aina pitää olla jotain "uutta".
Ravintolassa "pitää" käydä vähä väliä, lähes viikottain, kuin aiemmin en käyttänyt moisia kuin ehkä kerran kaksi vuodessa.
Vesimaksu on kolminkertaistunut, kun saunotaan monena iltana viikossa minun luona (hänellä ei saunaa), ja hän viipyilee suihkussa paljon kauemmin kuin tällainen kaljupää.
Normaalit elämisen kulut ovat kaksin-kolminkertaistuneet, vähintään.
EIkä hän edes vaadi mitään kallista tms. , oma kulutukseni oli vain täysin erilaista ennen suhdetta.
Ettekö voi käydä yhdessä kaupassa? Kehtaako hän joka kerta antaa sinun maksaa?
Käymme yhdessä kaupassa, mutta jännällä tavalla vaikka jaamme kulut siellä n. 50/50 (mitään tarkkaa kirjaa emme tietenkään pidä mutta suunnilleen. Joskus hän maksaa useammin ja joskus minä, riippuen kaupassakäynti-aikatauluista), kokonaiskustannus on silti huomattavasti suurempi.
Eli jos sinkkuna käytin viikossa n. 35€ ruokaan, niin nyt kahdelle ihmiselle se on 100€ viikossa. Jaettuna nykyiset ostokset puoliksi maksan silti enemmän kuin yksin ollessani...
Eikä tämä ole mitään pakkopullaa, onhan se kiva syödä eri ruokia ja kokeilla uusia juttuja, kysymys ei ollutkaan AP:lla siinä, vaan siinä onko automaattisesti halvempaa jotenkin olla suhteessa.
Yksin ollessani rahaani kului huomattavasti vähemmän kuin jakaessamme kulut suunnilleen puoliksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia niin tulee halvemmaksi yksin asua siinä vaiheessa. Kalliita kulueriä ovat.
Mutta ei niistä lasten kuluista enää eroon pääse jos niitä on mennyt tekemään. Halvemmaksi lasten kasvatus tulee parisuhteessa, jossa molemmat osallistuu lasten kuluihin. Tosin kaikki miehet ei halua osallistua, jolloin eron jälkeen miehen kulut kasvaa ja nainen pärjääkin paremmin kun ei tarvitsekaan maksaa miehen ruokia ja mies joutuu osallistumaan lasten kuluihin elareiden muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsäs on toki kahta eri aihetta, seurustella, vai asua yhdessä.
Minä seurustelen, mutta asumme omissa asunnoissa. Molemmilla omat asumiskulut ja laskut. Joten siinä suhteen ei säästöä.
Mutta ruokakulut ovat n. 2-3krt suuremmat.
Itse sinkkuna pärjäsin aika askeettisilla ruuilla. Perus-safkaa ja isoja satseja josta söin useamman päivän ja eväät päälle.
Kumppanini ei halua sydä samaa ruokaa monena päivän peräkkäin, joten aina pitää olla jotain "uutta".
Ravintolassa "pitää" käydä vähä väliä, lähes viikottain, kuin aiemmin en käyttänyt moisia kuin ehkä kerran kaksi vuodessa.
Vesimaksu on kolminkertaistunut, kun saunotaan monena iltana viikossa minun luona (hänellä ei saunaa), ja hän viipyilee suihkussa paljon kauemmin kuin tällainen kaljupää.
Normaalit elämisen kulut ovat kaksin-kolminkertaistuneet, vähintään.
EIkä hän edes vaadi mitään kallista tms. , oma kulutukseni oli vain täysin erilaista ennen suhdetta.
Ettekö voi käydä yhdessä kaupassa? Kehtaako hän joka kerta antaa sinun maksaa?
Käymme yhdessä kaupassa, mutta jännällä tavalla vaikka jaamme kulut siellä n. 50/50 (mitään tarkkaa kirjaa emme tietenkään pidä mutta suunnilleen. Joskus hän maksaa useammin ja joskus minä, riippuen kaupassakäynti-aikatauluista), kokonaiskustannus on silti huomattavasti suurempi.
Eli jos sinkkuna käytin viikossa n. 35€ ruokaan, niin nyt kahdelle ihmiselle se on 100€ viikossa. Jaettuna nykyiset ostokset puoliksi maksan silti enemmän kuin yksin ollessani...
Eikä tämä ole mitään pakkopullaa, onhan se kiva syödä eri ruokia ja kokeilla uusia juttuja, kysymys ei ollutkaan AP:lla siinä, vaan siinä onko automaattisesti halvempaa jotenkin olla suhteessa.
Yksin ollessani rahaani kului huomattavasti vähemmän kuin jakaessamme kulut suunnilleen puoliksi
Minulla on miehenä täsmälleen samankaltaiset kokemukset. Eli rahaa menee ruokaan ja päivittäistavaroihin paljon enemmän nyt suhteessa kuin yksin ollessa. Menot noiden osalta ovat aika lailla tuplaantuneet, vaikka ne nyt siis maksetaan puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheelliset saa tukia valtiolta mutta miksi sinkut ei saa? Nykyisin jo noin joka toinen kotitalous on yhdenhengenkotitalous ja odotettavissa on että muutaman vuoden päästä yhdenhengenkotitalouksia on yli puolet kotitalouksista.
Suomessa on kallista ja sinkkutaloudet on vain maksajan roolissa täällä vailla mitään tukia ja kotitalousvähennys on räikeä tasa-arvorike suomessa.
Milloin sinkuille tulee tasa-arvoa?
En ole varma, mutta epäilen kyse olevan siitä, että lapsiperheet tuottavat yhteiskunnalle uusia mahdollisia veronmaksajia, siksi lapsiperheitä kannaattaa tukea. Eli siinä mielessä lapsiperheiden tuki on sijoitus joka
mahdollisesti tuottaa myöhemmin rahaa takaisin yhteiseen kassaan. Sinkut eivät tuota yhteiskunnalle uusia veronmaksajia eli miksi tukea sinkkuja….? Sinkku olen kyllä itsekin, mutta tyytyväinen että joku sentään tekee lapsia tähän yhteiskuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, samaa mieltä. Eiköhän nuo keksinnöt miehen lompakolla elelevistä naisista ole keksitty jenkkien naisvihasivustoilta. Enemmänkin todellisuus on sitä, että suomalainen mies pyrkii loisimaan työssäkäyvän naisen lompakolla tavalla tai toisella.
Ei ole keksitty. Eihän nainen suoraan sano, että osta sitä tai tätä, mutta ainakin minun kokemukseni mukaan painostusta on paljon, ja se on sen tyylistä että on pakko ostaa sitä ja tätä ja se ja tuo. Ja sehän ostetaan puoliksi. Ei mulla tulisi mieleenikään maksattaa jotain, mitä lähtökohtaisesti minä haluan ja tarvitsen, puoliksi puolisollani.
Joo, me naiset aina vaaditaan kaikenlaista turhaa kuten astianpesukone ja pyykinpesukone. Tai huonekalut.
Noita tavaroita "vain naisen haluamina" pitävät miehet ovat tottuneet asumaan sinkkuina niin että heillä on vain patja lattialla ja äiti käy siivomassa luututen lattian polvillaan, tiskaamassa herran tiskit käsin ja tuo omista rahoistaan jääkaappiin ruokaa ressukalle. Herra vaan makoilee patjallaan ja tilaa valmisruokaa kotiin silloin kun ei jaksa äidin tuomaa makaronilaatikkoa mikrossa lämmitellä.
Tuollaisen tyypin kanssa jos erehtyy menemään yhteen, niin kyllä se jaksaa inistä että kalliiksi tulee kun pitää olla verhot, sohvat, sun muut normaaliin elämään kuuluvat tavarat.
Eivät nuo ole turhia kodinkoneita, mutta se että pitää hankkia uusi vain sen takia että vanha on vanha, on turhaa.
No jos pyykinpesukone on vanha, kyllä se kannattaa vaihtaa uudempaan. Ihan jo siksi, että se kuluttaa vähemmän vettä ja sähköä. Toiseksi siksi että vanha kone jättää pyykin likaiseksi, mikä tavallaan tekee koko vanhan pyykinpesukoneen käyttämisen turhaksi kuluksi.
Mutta jos se vanha kone peseekin hyvin?
En ikinä ostaisi nykyaikaista vettä säästävää paskapesukonetta. Ohjelma kestää puoli päivää eikä huuhtele.kunnolla, koska veden säästö.
Ja lisäksi ne kylmällä vedellä pesevät "säästö"ohjelmat, joita ei kenenkään pitäisi käyttää.
Kuivausrummun hain kaupasta ja pesukoneen ilmaiseksi torista. Vanhin minkä onnistuin löytämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihinä minimalistina sinkkuna pärjäsi tonnilla kuussa, nyt menee 1400-1500. Ruokakulut varmaan nelinkertaiset aiempaan kana, riisi, parsakaali, puuro, rahka osastoon verrattuna.
M35
Jos ja jos.
Olen ollut niin pitkään parisuhteessa, että on aivan turha jossitella, miten olisin kuluttanut rahani JOS olisin ollut sinkku tämän koko ajan.
En todennäköisesti olisi esimerkiksi hankkinut omakotitaloa tai kesämökkiä sinkkuna - nyt ne on tullut hankittua, kun vaimon lisäksi meillä on kaksi lasta, jotka tarvitsevat tilaa ja aktiviteetteja.
En myöskään osaa sanoa, mitä olisin opintojeni jälkeen tehnyt, jos olisin ollut sinkku. En välttämättä olisi esimerkiksi tällä urapolulla, vaan olisin todennäköisesti saattanut alkaa jatko-opiskelijaksi, ja -- mitä sitten?
Vaikea sanoa, mitä sen jälkeen olisin tehnyt, missä ja miten olisin asunut, mitä olisin harrastanut ja miten (mahdolliset) rahani olisin käyttänyt.
Olisinko työtön tohtori? Vai apurahatutkija?
Vai olisinko sittenkin ottanut lusikan kauniiseen käteeni ja alkanut vimmalla etsiä ja tehdä oman alani töitä? Olisiko siihen ollut riittävästi motivaatiota, kun tähtäimenä ei olisi ollut omistusasunnon hankkiminen ja perheen perustaminen?
Olisinko kenties jäänyt hengailemaan yliopisto-opintojen aikaisen kaveripiirin kanssa, mahdollisesti jotakin pätkä- tai silpputöitä silloin tällöin tehden, koska eihän sinkkumiehen tarvitse tienata rahaa kuin omiin, pieniin menoihinsa? Olisiko silloin ollut ihan liian helppoa jäädä ainakin suurimmaksi osaksi työmarkkinoiden ulkopuolelle, koska hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä?
Näihin kysymyksiin täytyisi ensin vastata, jos pitäisi hahmottaa koko elämänkulku sen mukaan, kumpi olisi tullut halvemmaksi itselleni, parisuhde vai yksinolo?
Vierailija kirjoitti:
Kolmella hengellä hinta halpenisi entisestään saati jos muuttaisi kommuuniin! 🤔
Asumismukavuudesta ja ruokailusta tinkimällä säästää penninvenyttäjä eniten.
Asuin hetken kommuunissa.
Meillä oli itsestään tyhjenevä jääkaappi ja sai elää, kuin pornoelokuvassa.
4 naista ja jollain oli aina seuralainen yöllä.
Joku näistä päätti yöllä hakea evästä.
3 huonetta oli lähdllä toisia ja neljäs oli kauempana. Yhden muuttaessa pois, oli vanhimmalla vuokralaisella oikeus valita oma huone ekana.
Ilmoitin mä en jaksa kuunnella näitä yöhuutoja.
Jos on pakko harrastaa seksiä niin, että seinänaapurit kuulee ksiken lätinänkin, voidko sitä tehdä muulloin, kuin 4 aamulla ?
Sain huoneen ja hommasin oman jääkaapin.
Tämän seksihirmustelijan poikaystävä soi usein ruokani, vaikka olin kieltänyt.
Huoneessani oli lukko. Talo ja ovet vanhat. Avain säilytettiin piilossa.
Yhtenä päivänä tää poikkis oli saanut selvyyden missä avain on, avannut lukon ja söi ruokiani.
Tulin kotiin, kysyin korvaatko . Nauroi. Soitin poliisit.
Ystäväni mies on poliisi, sain siitä apua.
Mies vietiin mukana, hän olikin Suomessa laittomasti ja mitä vielä.
Tästä tuli tietty iso riita, koska mies heitettiin pois Suomesta, tai lähti, mun syytä kaikki.
En ikinä muuta tuntemattomien kanssa kimppakämppään
Elämäni aikana olen elänyt kolmen miehen kanssa samassa taloudessa, eli minun omakotitalossani.
Jokaisen kohdalla on käynyt niin, että kun parisuhde on päättynyt, olen päässyt huomattavasti vähemmillä kuluilla yksin ollessani.
Miehillä on aina sama lapsellinen mantra, miten naiset yrittävät olla elätettävinä. Voin sanoa, että miehissä löytyy ihan samaa selkärangatonta taloudellista kusettajaa, ja niitä miehiä on paljon. Kuvitellaan, että ollaan joku taivaasta tipahtanut lahja naisille, josta nainen maksaa onnessaan kun saa tämmöisen helmen kotiinsa.
Paras oli tämä viimeinen. Jäi pois töistä ja oletti, että elätän ja maksan kaiken. Kävi työpaikallani kehuskelemassa, miten menee nyt kotiin katsomaan Netflixiä ja ottamaan päivänokoset. Ennen yhteenmenoa oli kyllä kokopäivätöissä. Hämmästyi kun nostin tavarat oven ulkopuolelle. Luuli että olen niin rakastunut, että kaveri voi pistää itseensä hintalapun.
Niin että on halvempaa elää sinkkuna. Ja v***taa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheelliset saa tukia valtiolta mutta miksi sinkut ei saa? Nykyisin jo noin joka toinen kotitalous on yhdenhengenkotitalous ja odotettavissa on että muutaman vuoden päästä yhdenhengenkotitalouksia on yli puolet kotitalouksista.
Suomessa on kallista ja sinkkutaloudet on vain maksajan roolissa täällä vailla mitään tukia ja kotitalousvähennys on räikeä tasa-arvorike suomessa.
Milloin sinkuille tulee tasa-arvoa?En ole varma, mutta epäilen kyse olevan siitä, että lapsiperheet tuottavat yhteiskunnalle uusia mahdollisia veronmaksajia, siksi lapsiperheitä kannaattaa tukea. Eli siinä mielessä lapsiperheiden tuki on sijoitus joka
mahdollisesti tuottaa myöhemmin rahaa takaisin yhteiseen kassaan. Sinkut eivät tuota yhteiskunnalle uusia veronmaksajia eli miksi tukea sinkkuja….? Sinkku olen kyllä itsekin, mutta tyytyväinen että joku sentään tekee lapsia tähän yhteiskuntaan.
Taitaa olla nykyään useimmin niin, että lapsiperheet tuottavat yhteiskuntaan lisää tuellaeläjiä. Mitä isompi perhe, sen varmemmin pitää paikkansa.
Ainakin ruokaan kuluu mulla enemmän rahaa parisuhteessa. Sinkkuna söin aina kaikkea halpaa (makaronimössö tarjousjauhelihasta esim. ), mutta parisuhteessa mies haluaa parempaa ruokaa joten sitten minäkin :D
Sinkkuna on tietenkin kalliimpaa ja lapsettomilla pariskunnilla taloudellinen tilanne on paras.
Lapsiperheet saa tukia yhteiskunnalta.
Paremmuus järjestyksessä siis menee näin:
1. Lapseton pariskunta
2. Lapsiperheet
3. Yh perhe
4. Yksinasuva
Yh saa tukia valtiolta mutta yksinasuva ei saa.