Miksi lähes kaikilla lapsilla on nykyään adhd tms?

Jatkuva kännykän käyttö lapsilla ja vanhemmilla. Liian vähäinen yöuni myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen terveydenhuollossa ja iso osa asiakkaistani on lapsia. Hyvin monella tuntuu olevan joko ADHD, aistiyliherkkyyttä tai vastaavaa, ja se on suoraan sanottuna jo alkanut sekä ärsyttää että huvittaa. Veikkaan, että suuressa osassa näistä lapsista ei oikeasti ole mitään "vikaa" tai diagnoosin tarvetta, vanhemmat ovat vaan kasvatuksessa niin pihalla. Jos vanhemmuus on hukassa, itse tuijotetaan puhelinta, lapsilla ei ole mitään rajoja ja saavat leikkiä älylaitteilla niin paljon kuin haluavat, onko ihme että lapset oireilevat. Korostuu etenkin niissä tapauksissa, joissa äiti kasvattaa yksin poikalasta. En halua syyllistää näitä äitejä, jotka ovat varmasti yksinhuoltajina kovilla, mutta tällaisen havainnon olen tehnyt.

Sinulla tuntuu olevan ammattiosaaminen hukassa. Sinusta tuntuu, ärsyttää, huvittaa... Lääkäri tekee ADHD diagnoosin, eikä diagnoosiin yksi käynti riitä. Oletko kenties lähihoitaja?

Miten tuo tekee minusta automaattisesti ammattitaidottoman, jos koen työssäni erilaisia tunteita? Se ei tarkoita, että kohtelisin asiakkaitani eriarvoisesti tai tekisin työni huonosti. Voisin lyödä vetoa, että jokainen on työssään joskus kokenut esim. ärtymystä. Terveydenhuollon ammattilaiseltakaan ei voi vaatia, että tämä tuntisi samoin kaikkia kohtaan tai olisi robotti ilman tunteita. Joukossa on aina niitä asiakkaita/potilaita, jotka eivät kuulu suosikkeihin, mutta jotka hoidetaan yhtä lailla.

Ja kiitos kysymästä, en ole lähihoitaja, vaan minulla on sote-alan amk-tutkinto.

Oma vähättelevä asenteesi vaikuttaa työhösi ja vaikeuttaa asiakkaittesi avunsaantia. Se on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On menossa tutkimus myös esim. siitä kuinka epiduraalin yleistyminen synnytyksissä vaikuttaa adhd:n lisääntymiseen. Joten paljon on asioita tämänkin takana, jota ei vielä ymmärretä.

Minulla kaksi adhd-poikaa. Toisella siis add. Ei vaikeita tapauksia, mutta selkeitä. Molemmat aikuisia.

Synnytin molemmat luomusti.

Adhd tulee minun isältäni. Veljeni on jonkinsortin asperger. Minä ”normaali”, tosin keskittymiskyky ei ole kauhean hyvä.

Kiva kun kerroit! Minäkin vain kerroin, että tällaista tutkimusta tehdään parhaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Levottomat, eestaas sinkoilevat vanhemmat.

Ja puhelin on vanhemmille tärkeämpi kuin oma lapsi.

Kaikkien tuntemieni ADHD lasten vanhemmat ovat täydellisiä ääliöitä, laiskoja ja välinpitämättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen terveydenhuollossa ja iso osa asiakkaistani on lapsia. Hyvin monella tuntuu olevan joko ADHD, aistiyliherkkyyttä tai vastaavaa, ja se on suoraan sanottuna jo alkanut sekä ärsyttää että huvittaa. Veikkaan, että suuressa osassa näistä lapsista ei oikeasti ole mitään "vikaa" tai diagnoosin tarvetta, vanhemmat ovat vaan kasvatuksessa niin pihalla. Jos vanhemmuus on hukassa, itse tuijotetaan puhelinta, lapsilla ei ole mitään rajoja ja saavat leikkiä älylaitteilla niin paljon kuin haluavat, onko ihme että lapset oireilevat. Korostuu etenkin niissä tapauksissa, joissa äiti kasvattaa yksin poikalasta. En halua syyllistää näitä äitejä, jotka ovat varmasti yksinhuoltajina kovilla, mutta tällaisen havainnon olen tehnyt.

Sinulla tuntuu olevan ammattiosaaminen hukassa. Sinusta tuntuu, ärsyttää, huvittaa... Lääkäri tekee ADHD diagnoosin, eikä diagnoosiin yksi käynti riitä. Oletko kenties lähihoitaja?

Tunnet että lääkäri on diagnosoinut asiakkaasi väärin, etkä näe asenteessasi mitään ongelmaa?

Miten tuo tekee minusta automaattisesti ammattitaidottoman, jos koen työssäni erilaisia tunteita? Se ei tarkoita, että kohtelisin asiakkaitani eriarvoisesti tai tekisin työni huonosti. Voisin lyödä vetoa, että jokainen on työssään joskus kokenut esim. ärtymystä. Terveydenhuollon ammattilaiseltakaan ei voi vaatia, että tämä tuntisi samoin kaikkia kohtaan tai olisi robotti ilman tunteita. Joukossa on aina niitä asiakkaita/potilaita, jotka eivät kuulu suosikkeihin, mutta jotka hoidetaan yhtä lailla.

Ja kiitos kysymästä, en ole lähihoitaja, vaan minulla on sote-alan amk-tutkinto.

Aiemmin lapsilla oli vain muutama lelu ja yksi rakas pehmolelu.  Nyt kaikkea on kaapit täynnä.  Suomessa oli ulkoleikit kavereiden kanssa aina.  1990-luvulta on tietokonepelit, television tuijottelu, vanhempien avioerot.  Lapset on jatkuvassa aivojen  hälytystilassa.

Muistelkaa omaa lapsuuttanne. Silloin joka koulussa oli yksi tai korkeintaan kaksi lasta, joita kaikki tiesivät varoa. Nyt vastaavia on joka luokalla. Muistan omasta koulustani pojan, jota välituntivalvoja vahti vieressä kun poika aina keksi epänormaaleja leikkejä. Ruokakaupassa poika oli kerran yrittänyt saada lihakirveen käsiinsä lihatiskiltä.

Tosin olen kerran nähnyt kuinka kolme sukupolvea naisia oli menossa huvipuistoon ja kaikki koululaisesta isoäitiin olivat omituisesti ylikierroksilla. Mutta on se lisääntynyt. Syyksi on tutkijat epäilleet kaikkea saasteista odottavan äidin vitamiinien puutokseen. Itse epäilen päihteidenkäytön raskausaikana olevan luultua yleisempää.

Perinnöllisyyteen ei oikein voi vaikuttaa kuin valikoivalla lisääntymisellä..

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva kännykän käyttö lapsilla ja vanhemmilla. Liian vähäinen yöuni myös.

Miten ihmeessä sitten meidänkin perheessämme adhd periytyi mieheltä kahdelle lapsellemme kun kummallakaan kouluikäisellä lapsella ei ole kännykkää edes olemassa? Lapset menevät nukkumaan 19:30. Miten ihmeessä kukaan voi kuvitella että perhe ennemmin valitsisi elää adhd-oireiden tai sen kaltaisten oireiden kanssa eikä edes KOKEILISI vaihtoehtoja? Ihan kuin lääkitys olisi ensimmäinen kokeilu missään perheessä oireiden vähentämiseksi. Minäkin olin valmis seisomaan vaikka päälläni jotta lapsillani olisi elämä edes hiukan helpompaa pahimmissa oireissaan.

Vierailija kirjoitti:

Perinnöllisyyteen ei oikein voi vaikuttaa kuin valikoivalla lisääntymisellä..

Ja sekin on vaikea tehdä kun aikuisia ei vieläkään diagnosoida kovin herkästi.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin lapsilla oli vain muutama lelu ja yksi rakas pehmolelu.  Nyt kaikkea on kaapit täynnä.  Suomessa oli ulkoleikit kavereiden kanssa aina.  1990-luvulta on tietokonepelit, television tuijottelu, vanhempien avioerot.  Lapset on jatkuvassa aivojen  hälytystilassa.

Mikäs nämä 70-luvulla syntyneiden aikuisten aivot on muuttanut? Adhd on kirjaimellisesti erilainen ”johdotus” aivoissa. Se näkyy aivokuvissa. Ja miten nämä periytyvät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Levottomat, eestaas sinkoilevat vanhemmat.

Ja puhelin on vanhemmille tärkeämpi kuin oma lapsi.

Kaikkien tuntemieni ADHD lasten vanhemmat ovat täydellisiä ääliöitä, laiskoja ja välinpitämättömiä.

Ehkäpä et tiedä kenen tuttujesi lapsilla on adhd? Kaikki lapset eivät halua että siitä kerrotaan juuri tuollaisten stigmojen vuoksi.

Jos ADHD aivot poikkeaa neurotyypillisestä, niin eikö olis näppärämpää vaan räpsästä aivokuva diagnoosiksi?

Monella vanhemmalla vanhemmuus on hukassa. Ei jakseta asettaa rajoja tai viettää aikaa perheenä yhdessä. Monesti taustalla on myös päihdeongelmia ja taloudellisia vaikeuksia. Varmasti myös neupsy-lasten oireita diagnosoidaan herkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ADHD aivot poikkeaa neurotyypillisestä, niin eikö olis näppärämpää vaan räpsästä aivokuva diagnoosiksi?

Maksaa rahaa paljon enemmän kuin ihmisten juoksuttaminen papereita täyttämässä. Aivojen johdotus poikkeaa, eli se näkyy toiminnallisessa kuvauksessa, ei perinteisissä.

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla vanhemmuus on hukassa. Ei jakseta asettaa rajoja tai viettää aikaa perheenä yhdessä. Monesti taustalla on myös päihdeongelmia ja taloudellisia vaikeuksia. Varmasti myös neupsy-lasten oireita diagnosoidaan herkemmin.

Olisiko kyse ennen kaikkea adhd:n periytymisestä ja sitä kautta vanhemmuus saattaa ollakin hukassa, päihdeongelmia ja muita vaikeuksia? Lisäksi nepsylasten vanhemmuus saattaa olla älyttömän rankkaa jonka johdosta joissain asioissa voi päästä vanhemmalta ns pallo putoamaan, kuten juuri päihteiden, talouden tai kurinpidon suhteen kun ei yksinkertaisesti ole jaksamista eikä apua saa?

Ei se ole yleistynyt muuta kuin diagnosoinnin myötä. Aikaisemmin mbd diagnoosin saivat ne kaikista vilkkaimmat ja näkyvimmät tapaukset. Nyt osataan tarkastella myös tyttöjen ja aikuisten oireita sekä add-tyypillisiä jotka nykyisin luetaan jo adhd-diagnoosin sisälle.

Omassa lähipiirissä oli lapsuudessa vain yksi mbd-diagnosoitu, jolla kumpikin vanhemmista näin jälkikäteen ajateltuna selviä adhd-tapauksia. Vähitellen 2000-luvulla alkoi meistä saman sukupolven läheisistä paljastua add/adhd-piirteitä, kun sattumalta kaikki päädyimme aloille, joissa asiaa käsiteltiin ja saimme tietoa. Tämän myötä alkoikin olla selvää, että meidän vanhemmissa ja isovanhemmissa oli myös vahvoja adhd-piirteitä. Ei tietenkään kaikissa, mutta noin puolella. Aika raju yllätys. Vanhempia ja isovanhempia ei tietenkään oltu koskaan edes tutkittu eikä heistä suurin osa edes tiennyt tällaisesta. Olivat tehneet töitä ja eläneet, kuka mitäkin. Add-naisilla useita akateemisia koulutuksia, miehet menneet 12v töihin ja pärjänneet hyvin duunareina. Oli niitä ongelmiakin, mutta painottuivat vapaa-ajalle ja kotiin. Elämänhallinta esimerkiksi päihteiden, ihmissuhteiden tai rahankäytön kanssa. Ja impulsiivisuus. Ainoastaan yksi näistä vanhemman sukupolven ihmisistä, mbd-lapsen vanhempi, on sellainen josta moni ns.tavis sanoisi, että selvä adhd. Meistä muista moni ei ikinä uskoisi, jos ei tuntisi myös kotiminää.

Toisin sanoen useimmat eivät tiedä, että oirekirjo on laajempi kuin yleisesti oletetaan (esim.kyky ylikeskittyä tai muistaa kertalukemalta laajoja kokonaisuuksia yksityiskohtineen, jos asia kiinnostaa eli opiskelut ja tutkijan työt sujuvat myös). Silti yhteisiä nimittäjiä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hurjasti yleistyny, ja kuinkakohan monella on niin ettei sitä ole vielä diagnosoitu. Some ja varsinkin tiktok vaikuttaa, lyhentävät ihan aikuisenkin ihmisen keskittymiskykyä. Ja olisiko muutenkin ympäristöllä vaikutusta, nykymaailma on aika hektinen paikka

Vilkkaat pojat saivat usein purkaa energiaansa jossain savotoissa ja ei vanhanaikaisessa kansakoulussa niin välitetty, jos joku oli vähän villimpi kuin joku muu. 

Jaa ei välitetty? Kolkatan Olga, Lantunhakkaaja ja muut opettajien lempinimet kertoo siitä miten ennen käsiteltiin villimmät. Nykyään ei käsitellä, paitsi puhutaan. En nyt tiedä mikä sitten olis hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen pelättiin leimautumista, MBD diagnosoitu oli suunnilleen apukoululainen.

Nykyään ei enää pidetä vammaisina. Nykyään adhd:ita kutsutaan erityislapsiksi tai nepsyiksi, jotka ovat nimityksiä joista osa vanhemmista on suorastaan ylpeå.

Vierailija kirjoitti:

ADHD hoitomuotona saa reseptin amfetamiinijohdannaisiin. Täytyyhän sitä hyödyntää, kun vain mahdollista.

ADHD-diagnoosi on varsinkin aikuisiällä todella vaikea saada, näyttöä pitää olla ihan lapsuudesta asti ja paljon. Ensisijaisena hoitokeinona ei myöskään ole lisdeksamfetamiini vaan metyylifenidaatti joka ei ole amfetamiinin sukuinen aine. Myös joillain tietyntyyppisillä masennuslääkkeillä voidaan hoitaa, ne vaikuttavat noradrenaliiniin.