Miksi lähes kaikilla lapsilla on nykyään adhd tms?

Saa enemman tukia, jos lapsella on joku vaiva. Joten kannattaa pyytää lasta esittämään tukien takia ja hankkia diagnosi. Lapsen saa helposti mukaan esim. lupaamalla jäätelön.

Adhd löydetään ja diagnosoidaan tosiaan aiempaa paremmin, mikä on hyvä diagnoosin saaneen kannalta, kun itsetuntemus paranee ja syy monenlaiseen sähläämiseen löytyy. Ne jotka luulevat, että adhd-diagnooseja lätkitään kevyin perustein, eivät varmasti ole läheltä seuranneet adhd-lapsen toimintaa. Ei ole kyse siitä, että vilkas lapsi yritetään saada istumaan hiljaa pulpetissa vaan siitä, että lapselle annetaan mahdollisuus oppia ja toimia sosiaalisissa ympyröissä muiden tavoin. Adhd-lapsi saattaa olla äärettömän levoton, rauhaton, tarttuu impulsiivisesti jokaiseen asiaan oli se kiellettyjen listalla tai ei, voi haastaa riitaa, voi tulla väärinymmärretyksi ja sitä kautta syntyy jälleen riitoja, ei kykene sisäistämään asioita, ei kykene olemaan rauhallisesti edes yhtä minuuttia. Kaikille ei lääkitys sovi, mutta kun näkee miten lapsi alkaa lääkityksen myötä rauhoittumaan, mieli kirkastuu eikä tule enää jatkuvaa negatiivisen palautteen kierretä mikä sählätessä syntyy, niin julmalta tuntuu sellainen linja, että "tässä taas joku vähän villi lapsi on lääkitty hiljaiseksi". 

T. Opettaja

Vierailija kirjoitti:

On menossa tutkimus myös esim. siitä kuinka epiduraalin yleistyminen synnytyksissä vaikuttaa adhd:n lisääntymiseen. Joten paljon on asioita tämänkin takana, jota ei vielä ymmärretä.

Minulla kaksi adhd-poikaa. Toisella siis add. Ei vaikeita tapauksia, mutta selkeitä. Molemmat aikuisia.

Synnytin molemmat luomusti.

Adhd tulee minun isältäni. Veljeni on jonkinsortin asperger. Minä ”normaali”, tosin keskittymiskyky ei ole kauhean hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan oli sellainen paikka kuin apukoulu. Sinne kai laitettiin sen aikaiset nepsyt tms. Tämä siis vielä 1960-luvulla.

Silloin lapsille ei annettu diagnooseja, oli vain vaikeita tai mahdottomia lapsia.

80-luvulla oli tarkkailuluokat.

Älypuhelin pahentaa oireita 100x.

Vierailija kirjoitti:

Adhd löydetään ja diagnosoidaan tosiaan aiempaa paremmin, mikä on hyvä diagnoosin saaneen kannalta, kun itsetuntemus paranee ja syy monenlaiseen sähläämiseen löytyy. Ne jotka luulevat, että adhd-diagnooseja lätkitään kevyin perustein, eivät varmasti ole läheltä seuranneet adhd-lapsen toimintaa. Ei ole kyse siitä, että vilkas lapsi yritetään saada istumaan hiljaa pulpetissa vaan siitä, että lapselle annetaan mahdollisuus oppia ja toimia sosiaalisissa ympyröissä muiden tavoin. Adhd-lapsi saattaa olla äärettömän levoton, rauhaton, tarttuu impulsiivisesti jokaiseen asiaan oli se kiellettyjen listalla tai ei, voi haastaa riitaa, voi tulla väärinymmärretyksi ja sitä kautta syntyy jälleen riitoja, ei kykene sisäistämään asioita, ei kykene olemaan rauhallisesti edes yhtä minuuttia. Kaikille ei lääkitys sovi, mutta kun näkee miten lapsi alkaa lääkityksen myötä rauhoittumaan, mieli kirkastuu eikä tule enää jatkuvaa negatiivisen palautteen kierretä mikä sählätessä syntyy, niin julmalta tuntuu sellainen linja, että "tässä taas joku vähän villi lapsi on lääkitty hiljaiseksi". 

T. Opettaja

Koulussa huomataan ADHDt selvästi, tuo hyvä. Mutta ne tarkaavaisuushäiriöiset joilta puuttuu hyperaktiivinen impulsiivinen toiminta, ADD, jäävät monesti huomaamatta. Ovat näkymättömiä luokassa, nojaavat kädellä poskeen. Myös noihin kannattaa kiinnittää huomiota vaikka eivät häiritsekään muita.

Minusta nuo diagnoosit ovat hyviä, auttavat ihmisiä ymmärtämään itseään. Nepsyoireet aiheuttavat monille alemmuutta ja masennusta kun huomaa oman erilaisuuden muihin nähden. Alkaa pitää itseään tyhmänä vaikka ei sitä ole, kun keskittymistä parannetaan lääkkeillä ja terapiaharjoituksilla, kykenevät selviämään sen varsinaisen älynsä mukaisesti. Ja yleensä diagnoosin saamiseen tarvitaan laaja neuropsykologinen tutkimus, lapsuuden oireiden läpikäynti jne.

Onhan aikuisillakin nykään lähes joka kolmannella. Kun Tinderissä selaa naisia niin varsinkin pk-seudulla tuntuu olevn suosittua.

Lasten kohdalla ehkä vanhemmat hakee tekosyytä vaikka oikeasti on kasvatuksen puutetta. Aiukuisten kohdalla haetaan tekosyytä laiskuudelle/saamattomuudelle, heppo syyttää ADHDtä kun ei vain jaksa laisuudesta keskittyä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan oli sellainen paikka kuin apukoulu. Sinne kai laitettiin sen aikaiset nepsyt tms. Tämä siis vielä 1960-luvulla.

Silloin lapsille ei annettu diagnooseja, oli vain vaikeita tai mahdottomia lapsia.

ADHD/ADD lapsi voi olla älykäs ja suomalainen peruskoulu on kovin helppo. Monella diagnoosi viivästyy ja sen saa vasta lukiossa tai yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan aikuisillakin nykään lähes joka kolmannella. Kun Tinderissä selaa naisia niin varsinkin pk-seudulla tuntuu olevn suosittua.

Lasten kohdalla ehkä vanhemmat hakee tekosyytä vaikka oikeasti on kasvatuksen puutetta. Aiukuisten kohdalla haetaan tekosyytä laiskuudelle/saamattomuudelle, heppo syyttää ADHDtä kun ei vain jaksa laisuudesta keskittyä.

Äläpäs tule antamaan arvioita asiasta, josta et mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan aikuisillakin nykään lähes joka kolmannella. Kun Tinderissä selaa naisia niin varsinkin pk-seudulla tuntuu olevn suosittua.

Lasten kohdalla ehkä vanhemmat hakee tekosyytä vaikka oikeasti on kasvatuksen puutetta. Aiukuisten kohdalla haetaan tekosyytä laiskuudelle/saamattomuudelle, heppo syyttää ADHDtä kun ei vain jaksa laisuudesta keskittyä.

Mikä diagnoosi sinulla itselläsi on?

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän diagnosoidaan enemmän muitakin mielenterveyshäiriöitä kuin ennen. Tuossa ylempänä mainittiin alkoholi ja sen mahdollinen vaikutus hedelmällisyyteen, niin siitä tuli mieleen että nykymaailmassahan on paljon juttuja joista ei oikein tiiä miten ne vaikuttaa hedelmällisyyteen ja raskauden aikana. Esim prosessoidut ruuat tai lisäaineet, en tiiä miten niitä on raskauden kannalta tutkittu ennen käyttöönottoa, mutta tuskin jokaisesta on ollut edes mahdollista tehdä pitkän aikavälin tutkimusta. Hajusteet, esim pesuaineissa, on myös semmosia kemikaaleja joista ei edes tiiä mitä ne on. Se raskausaika ja kaikki valinnat ja tunteet sen aikana vaikuttaa lapseen, tietenkin, kun se lapsi muodostuu sinä aikana.

ADHD ei ole mielenterveyshäiriö.

Työskentelen terveydenhuollossa ja iso osa asiakkaistani on lapsia. Hyvin monella tuntuu olevan joko ADHD, aistiyliherkkyyttä tai vastaavaa, ja se on suoraan sanottuna jo alkanut sekä ärsyttää että huvittaa. Veikkaan, että suuressa osassa näistä lapsista ei oikeasti ole mitään "vikaa" tai diagnoosin tarvetta, vanhemmat ovat vaan kasvatuksessa niin pihalla. Jos vanhemmuus on hukassa, itse tuijotetaan puhelinta, lapsilla ei ole mitään rajoja ja saavat leikkiä älylaitteilla niin paljon kuin haluavat, onko ihme että lapset oireilevat. Korostuu etenkin niissä tapauksissa, joissa äiti kasvattaa yksin poikalasta. En halua syyllistää näitä äitejä, jotka ovat varmasti yksinhuoltajina kovilla, mutta tällaisen havainnon olen tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen terveydenhuollossa ja iso osa asiakkaistani on lapsia. Hyvin monella tuntuu olevan joko ADHD, aistiyliherkkyyttä tai vastaavaa, ja se on suoraan sanottuna jo alkanut sekä ärsyttää että huvittaa. Veikkaan, että suuressa osassa näistä lapsista ei oikeasti ole mitään "vikaa" tai diagnoosin tarvetta, vanhemmat ovat vaan kasvatuksessa niin pihalla. Jos vanhemmuus on hukassa, itse tuijotetaan puhelinta, lapsilla ei ole mitään rajoja ja saavat leikkiä älylaitteilla niin paljon kuin haluavat, onko ihme että lapset oireilevat. Korostuu etenkin niissä tapauksissa, joissa äiti kasvattaa yksin poikalasta. En halua syyllistää näitä äitejä, jotka ovat varmasti yksinhuoltajina kovilla, mutta tällaisen havainnon olen tehnyt.

Sinulla tuntuu olevan ammattiosaaminen hukassa. Sinusta tuntuu, ärsyttää, huvittaa... Lääkäri tekee ADHD diagnoosin, eikä diagnoosiin yksi käynti riitä. Oletko kenties lähihoitaja?

Ennen pelättiin leimautumista, MBD diagnosoitu oli suunnilleen apukoululainen.

Entisaikojen levottomat mieshenkilötkin lisääntyivät että se perinnöllisyys voi olla taustalla. Naispuolisella jälkeläisellä sitten saattoi olla ADD jota ei koskaan huomattu paitsi aikuisiällä.

Levoton oravanpyörä elämä perheissä. Vanhemmilla on valtavat paineet ja odotukset työelämässä. Elämä on aivan erirytmistä kuin aikaisemmin, kun ne väsyneet vanhemmat yrittää pyörittää arkea johon ei kuulu enää oleilu ja lasten kanssa ulkoilu, vaan kovat paineet yhteiskunnan puolelta kilpailu harrastuksista ja taidoista. Olethan kolme vuotiaana jo osaava tenava jotta olet joku päivä tuottava johtaja.

Syynä vahva perinnöllisyys. Ennen ei diagnosoitu ja nyt niitä sitten alkaakin löytymään.

Nepsyt ovat vahvasti perinnöllisiä. Kun me tavallaan " monistumme" sukupolvien saatossa myös geenit/perimätapaukset lisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen terveydenhuollossa ja iso osa asiakkaistani on lapsia. Hyvin monella tuntuu olevan joko ADHD, aistiyliherkkyyttä tai vastaavaa, ja se on suoraan sanottuna jo alkanut sekä ärsyttää että huvittaa. Veikkaan, että suuressa osassa näistä lapsista ei oikeasti ole mitään "vikaa" tai diagnoosin tarvetta, vanhemmat ovat vaan kasvatuksessa niin pihalla. Jos vanhemmuus on hukassa, itse tuijotetaan puhelinta, lapsilla ei ole mitään rajoja ja saavat leikkiä älylaitteilla niin paljon kuin haluavat, onko ihme että lapset oireilevat. Korostuu etenkin niissä tapauksissa, joissa äiti kasvattaa yksin poikalasta. En halua syyllistää näitä äitejä, jotka ovat varmasti yksinhuoltajina kovilla, mutta tällaisen havainnon olen tehnyt.

Sinulla tuntuu olevan ammattiosaaminen hukassa. Sinusta tuntuu, ärsyttää, huvittaa... Lääkäri tekee ADHD diagnoosin, eikä diagnoosiin yksi käynti riitä. Oletko kenties lähihoitaja?

Miten tuo tekee minusta automaattisesti ammattitaidottoman, jos koen työssäni erilaisia tunteita? Se ei tarkoita, että kohtelisin asiakkaitani eriarvoisesti tai tekisin työni huonosti. Voisin lyödä vetoa, että jokainen on työssään joskus kokenut esim. ärtymystä. Terveydenhuollon ammattilaiseltakaan ei voi vaatia, että tämä tuntisi samoin kaikkia kohtaan tai olisi robotti ilman tunteita. Joukossa on aina niitä asiakkaita/potilaita, jotka eivät kuulu suosikkeihin, mutta jotka hoidetaan yhtä lailla.

Ja kiitos kysymästä, en ole lähihoitaja, vaan minulla on sote-alan amk-tutkinto.

Tottahan toki se yleistyy, sillä se on vahvasti perinnöllistä. 1980-luvulla oli ADHD veljeksillä, nyt niillä molemmilla on 3 - 5 lasta, joilla on myös ADHD. Ja lisääntyvät muita nopeammin kun impulsiivisina ihmisinä pukkaavat enemmän lapsia. Näin se menee.