Miksi lähes kaikilla lapsilla on nykyään adhd tms?

Liikaa ruutuaikaa. Liikaa sokeria ruokavaliossa ja muutenkin epätasapainossa syöminen. Ei riittävästi liikuntaa.

Ja kun mietitte tätä että adhd:t ei osaa istua koulussa nykyään paikallaan, vaikka ennen osasivat, niin ennen oli kuulkaas luokassa sellainen meno, että siellä kaikki istuivat hiljaa, jolloin adhdkin pystyi keskittymään annettuihin tehtäviin. Koulutunti oli 45 min, ja vartin välkkä, ja samat rutiinit koko ajan, jotka helpottavat adhd:n elämää.

Nyt nykyään kun mietitte että siellä ne adhd:t häiritsee tuntia ettei oma mussukka pysty keskittymään, niin asia on mitä todennäköisimmin päinvastoin, ja se adhd ei pysty keskittymään siellä luokassa koska muut lapset, ja nykyoppimisympäristö ovat hänelle häiriöksi.

Yleensä tämä kulkee suvussa. 60-luvulla syntyneiden addien lapsenlapset saavat nyt diagnoosit,mitkä mummoilta tai papoilta jäi puuttumaan.

Mä mietin, että varmasti näkyy myös se, että nykyään on niin älyttömän suuria päiväkoteja ja varhaiskasvatusryhmiä ja liian vähän hoitajia. Itse sain lapsena olla perhepäivähoidossa. Nykyään ei sellaisia ole. Oma lapset on yhdessä täyteen ahdetussa päiväkodissa. Siellä on paljon levottomuutta hälyisän ympäristön takia.

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin, että varmasti näkyy myös se, että nykyään on niin älyttömän suuria päiväkoteja ja varhaiskasvatusryhmiä ja liian vähän hoitajia. Itse sain lapsena olla perhepäivähoidossa. Nykyään ei sellaisia ole. Oma lapset on yhdessä täyteen ahdetussa päiväkodissa. Siellä on paljon levottomuutta hälyisän ympäristön takia.

Ennen oli päivähoito jossa lapsia vain säilöttiin hoitotätien toimesta vanhempien työpäivän ajan. Nykyisin on varhaiskasvatus joka lähtee lapsen omista tarpeista ja jota toteuttavat koulutetut varhaiskasvatuksen ammattilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD hoitomuotona saa reseptin amfetamiinijohdannaisiin. Täytyyhän sitä hyödyntää, kun vain mahdollista.

ADHD-diagnoosi on varsinkin aikuisiällä todella vaikea saada, näyttöä pitää olla ihan lapsuudesta asti ja paljon. Ensisijaisena hoitokeinona ei myöskään ole lisdeksamfetamiini vaan metyylifenidaatti joka ei ole amfetamiinin sukuinen aine. Myös joillain tietyntyyppisillä masennuslääkkeillä voidaan hoitaa, ne vaikuttavat noradrenaliiniin. 

Ei meillä ollut vaikea saada täysi-ikäiselle. Pojalla ei ollut koulusta ainuttakaan merkintää. Neuropsykologi teki perusteelliset testit. Minä äitinä sain nipun lomakkeita täytettäväksi, mutta testit tärkeämpiä.

Tietty tämä prosessi maksoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin, että varmasti näkyy myös se, että nykyään on niin älyttömän suuria päiväkoteja ja varhaiskasvatusryhmiä ja liian vähän hoitajia. Itse sain lapsena olla perhepäivähoidossa. Nykyään ei sellaisia ole. Oma lapset on yhdessä täyteen ahdetussa päiväkodissa. Siellä on paljon levottomuutta hälyisän ympäristön takia.

Ennen oli päivähoito jossa lapsia vain säilöttiin hoitotätien toimesta vanhempien työpäivän ajan. Nykyisin on varhaiskasvatus joka lähtee lapsen omista tarpeista ja jota toteuttavat koulutetut varhaiskasvatuksen ammattilaiset.

Mikä nyt sitten on ennen? Olen keski-ikäinen ja lapsuudessani 80-luvun alussa päiväkodit olivat paljon pienempiä kuin nykyään. Ei se auta vaikka työntekijällä olisi koulutus, jos on liian isot ryhmät ja liian vähän työntekijöitä. Eihän noihin päiväkotiin edes saada kohta ketään töihin, kun työympäristö on niin kamala.

Ennen ei hyssytelty myöskään sitä että sen keskiarvo-äö:n alle reilusti tipahtavia oppilaita on yhtä paljon kuin niitä huippuälykkäitäkin. Siitä se keskiarvo tulee.

En sitten tiedä saako kaikki jolla ei välähdä tai pakka levällään jollain tapaa nyky-yhteiskunnan kannalta nykyään jonkun diagnoosin. Tasapäistämistä nykytarpeisiin, tn. nykyään diagnosoitavat ominaisuudet ovat tutkimustenkin mukaan olleet hyödyllisiä metsästäjä-ketäilijäkulttuurissa. Tai niistä ei ole ollut haittaa, kun päätekemiset päivässä olivat ravinnon hankinta ja asumuksen kunnostaminen. Nykyajan työelämä ja yhteiskunta on aika muuta useimmiten.

Olen ymmärtänyt että lähes joka ainoa ihminen toki hyötyy adderallista ym. mutta vain eri tavoin yhteiskunnan keskiarvotasapaksuudesta "tipahtavat" saa reseptin jotta kaikista tulee samaa massaa. Sehän ois eppaa että fiksu joka jo pärjää nykymittareilla saa lisää paukkuja - mitä siis "maailman huippuyliopistoissa" ja joillain sairaalloisen kilpailluilla ulkomaisilla asiantuntija-alojen työmarkkinoilla käytetään käsittääkseni yleise(hkö)sti.

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän diagnosoidaan enemmän muitakin mielenterveyshäiriöitä kuin ennen. Tuossa ylempänä mainittiin alkoholi ja sen mahdollinen vaikutus hedelmällisyyteen, niin siitä tuli mieleen että nykymaailmassahan on paljon juttuja joista ei oikein tiiä miten ne vaikuttaa hedelmällisyyteen ja raskauden aikana. Esim prosessoidut ruuat tai lisäaineet, en tiiä miten niitä on raskauden kannalta tutkittu ennen käyttöönottoa, mutta tuskin jokaisesta on ollut edes mahdollista tehdä pitkän aikavälin tutkimusta. Hajusteet, esim pesuaineissa, on myös semmosia kemikaaleja joista ei edes tiiä mitä ne on. Se raskausaika ja kaikki valinnat ja tunteet sen aikana vaikuttaa lapseen, tietenkin, kun se lapsi muodostuu sinä aikana.

Tai sitten se johtuu siitä että 60-luvulla sotatraumaiselle, vakavasti masentuneelle veteraanille annettiin vain viinapullo käteen ja lähetettiin torppaansa ryyppäämään ja hakkaamaan vaimoaan. Siihen aikaan ei hirveästi mielenterveysongelmia diagnosoitu kuin vasta laitokseen joutuessa koska ihmiset eivät hakeneet apua.

Vierailija kirjoitti:

Jos ADHD aivot poikkeaa neurotyypillisestä, niin eikö olis näppärämpää vaan räpsästä aivokuva diagnoosiksi?

Ei ole noin yksinkertaista. Kun tutkitaan LAAJA aineisto nepsyaivoja, niin voidaan huomata nepsyjen ja normojen välillä joitain pienenpieniä eroavaisuuksia. Enimmäkseen välittäjäaineisiin liittyviä muutoksia, mutta myös rakenteellisia. Kuitenkin kenenkään yksilön aivoista ei voida suoraan automaattisesti nähdä että tämä on ADHD. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän diagnosoidaan enemmän muitakin mielenterveyshäiriöitä kuin ennen. Tuossa ylempänä mainittiin alkoholi ja sen mahdollinen vaikutus hedelmällisyyteen, niin siitä tuli mieleen että nykymaailmassahan on paljon juttuja joista ei oikein tiiä miten ne vaikuttaa hedelmällisyyteen ja raskauden aikana. Esim prosessoidut ruuat tai lisäaineet, en tiiä miten niitä on raskauden kannalta tutkittu ennen käyttöönottoa, mutta tuskin jokaisesta on ollut edes mahdollista tehdä pitkän aikavälin tutkimusta. Hajusteet, esim pesuaineissa, on myös semmosia kemikaaleja joista ei edes tiiä mitä ne on. Se raskausaika ja kaikki valinnat ja tunteet sen aikana vaikuttaa lapseen, tietenkin, kun se lapsi muodostuu sinä aikana.[/quote

ADHD ei ole mielenterveyshäiriö. Juuri tällaisilla kommenteilla pidetään yllä tiettyjä ennakkoluuloja. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan aikuisillakin nykään lähes joka kolmannella. Kun Tinderissä selaa naisia niin varsinkin pk-seudulla tuntuu olevn suosittua.

Lasten kohdalla ehkä vanhemmat hakee tekosyytä vaikka oikeasti on kasvatuksen puutetta. Aiukuisten kohdalla haetaan tekosyytä laiskuudelle/saamattomuudelle, heppo syyttää ADHDtä kun ei vain jaksa laisuudesta keskittyä.

Eihän ole. Muutamalla prosentilla väestöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan oli sellainen paikka kuin apukoulu. Sinne kai laitettiin sen aikaiset nepsyt tms. Tämä siis vielä 1960-luvulla.

Silloin lapsille ei annettu diagnooseja, oli vain vaikeita tai mahdottomia lapsia.

Varmaankin 1-2 lk opettajani halusi minut apukouluun, kun pisti minut koulupsykologille pällitestiin.

Aloitin kouluni 1978.

Psykologi sanoi vanhemmilleni, että olen älykäs, mutta suosittelee perheneuvolaa pakkomielteenomaisten mielenkiinnonkohteideni takia.

Kävimmekin jonkin kerran perheneuvolassa psykologilla ja perheneuvolan arkistoista löytyikin minusta pari konekirjoitusliuskaa.

Noissa kuvailtiin kuin oppikirjaesimerkki asperger-pojasta...

Mitään diagnoosia en tietenkään saanut, vaan kehotettiin suuntaamaan mielenkiintoani tavanomaisempiin asioihin...

Koulu alkoi 3. luokalla sujua mukavasti, joten se kallonkutistajista.

Aloin kiinnostua tuosta koulutieni alun episodista, kun 2 lastani sai autismidiagnoosin.

Nyt muuten kolmaskin sai asperger-diagnoosin 13- vuotiaana.

Kun muistelee kouluaikoja, oli koulutovereissani ainakin pari adhd-tapausta, useita hahmotushäiriöisiä ja inakin yksi dyskalkulikko.

Näitä vain ei koskaan diagnosoitu mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo tekee minusta automaattisesti ammattitaidottoman, jos koen työssäni erilaisia tunteita? Se ei tarkoita, että kohtelisin asiakkaitani eriarvoisesti tai tekisin työni huonosti. Voisin lyödä vetoa, että jokainen on työssään joskus kokenut esim. ärtymystä. Terveydenhuollon ammattilaiseltakaan ei voi vaatia, että tämä tuntisi samoin kaikkia kohtaan tai olisi robotti ilman tunteita. Joukossa on aina niitä asiakkaita/potilaita, jotka eivät kuulu suosikkeihin, mutta jotka hoidetaan yhtä lailla.

Ja kiitos kysymästä, en ole lähihoitaja, vaan minulla on sote-alan amk-tutkinto.

Ohiksena sanon, että tuollainen asenne välittyy asiakkaille. Iso osa niistä perheistä, joissa on esimerkiksi nepsyjä kokevat saavansa arvostelua terveydenhuollon OSAAMATTOMILTA työntekijöiltä. Hyvin harvalla on minkäänlaista osaamista näissä asioissa ja se näkyy nimenomaan ammattitaidottomuutena ja osaamattomuutena. Tämänkaltaisessa työssä olisi äärimmäisen tärkeää se ammattitaito, koska pahimmillaan työntekijä aiheuttaa perheelle vaan hallaa. Käytännön esimerkkinä vaikka sellainen, että usein vanhemmat tuomitaan jo ennalta huonoiksi kasvattajiksi (niin kuin juuri itsekin teit) ja kerrotaan miten perheessä pitäisi toimia. Sitten, kun tutustutaankin perheeseen niin huomataan, että itse asiassa haastavien lapsien kanssa voidaan tehdä töitä jo todella paljon eikä "ammattilaisella" ole mitään annettavaa perheelle, kun menee sormi suuhun. Tämä on todella iso ongelma ja mielestäni nepsykoulutusta pitäisi olla opiskelijoille todella paljon enemmän. Käytännössä lastensuojelussa työskenteleville annetaan amkissa muutaman opintopisteen verran tietoutta aiheesta ja se ei riitä mihinkään. Toisaalta ymmärrän kyllä tämän asenteen, se on inhimillistä ja itseä suojelevaa. Sitten, jos omalle kohdalle sattuukin haastavampi lapsi niin elämä opettaa ja asenteet muuttuu. 

Adhd tarkoittaa vähä älyisyyttä ja lievää kehitysvammaisuutta. Mitä aikuiset edellä sitä lapset perässä ja tässäkin tilanteessa, ne adhdeet on vanhemmilta peritty vammaisuus jommalta kummalta vanhemmalta.

Aikuisten arvottomuus sekä epäuskoisuus, kun ei kristittyjen arvojen mukaan eletä on aiheuttanut näitten villien lapsien sekaisuuden.

Ennen oli toisin kun aikuiset uskoivat ja varttuivat kurissa ja nuhteessa ja osasivat käyttäytyä.

Telkkaria ei katsottu liikaa eikä mitään liian hektistä ollut. Työtahtikin oli verkkaisempi. Säännölliset ruokailu ajat eikä sokeria sekä herkkuja mussuteltu koko ajan.

Tuttavan lapsella oli kuulemma adhd ja lääkkeen teho loppui jo illalla. Lapsi oikeasti oli ryyppäävien vanhempien armoilla ja läksyt piti tehdä kerran vieraiden läsnä ollessa viidessä minuutissa ilman vanhempien apua, koulupöytänä toimi olohuoneen pöytä koska isä röhnötti makuuhuoneessa pelaten pelejä. Omaa huonetta ei lapsella ollut, virikkeenä kerrostalon piha. Koulusta päästyään söi keksipaketin kun vanhemmat eivät tehneet ruokaa ja tonki kavereiden perheiden kaapit kun nälkä oli, sai tosin kiellon näihin kyliin.

Mutta kappas, laitoin lapsen kerran kouluun kun toinen vanhempi pääsi töihin/ pakotettiin. Sinkoili sinne tänne mutta sanoin että voi ihan rauhassa syödä aamupalan, oli outoa hänelle, sanoin että kohta sitten täytyy alkaa pukemaan ja hän ryntäili eteiseen ja näki kuinka tuskaista se on ollut. Sanoin että voit ihan rauhassa pukea, lapsi rauhoittui kun aikuinen oli läsnä ja lapsi sai kunnon ruokaa. Lapsi oli hätäinen ja peloissaan, oikeasti hyvä lapsi mutta kasvatuksella pilattu.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei hyssytelty myöskään sitä että sen keskiarvo-äö:n alle reilusti tipahtavia oppilaita on yhtä paljon kuin niitä huippuälykkäitäkin. Siitä se keskiarvo tulee.

En sitten tiedä saako kaikki jolla ei välähdä tai pakka levällään jollain tapaa nyky-yhteiskunnan kannalta nykyään jonkun diagnoosin. Tasapäistämistä nykytarpeisiin, tn. nykyään diagnosoitavat ominaisuudet ovat tutkimustenkin mukaan olleet hyödyllisiä metsästäjä-ketäilijäkulttuurissa. Tai niistä ei ole ollut haittaa, kun päätekemiset päivässä olivat ravinnon hankinta ja asumuksen kunnostaminen. Nykyajan työelämä ja yhteiskunta on aika muuta useimmiten.

Olen ymmärtänyt että lähes joka ainoa ihminen toki hyötyy adderallista ym. mutta vain eri tavoin yhteiskunnan keskiarvotasapaksuudesta "tipahtavat" saa reseptin jotta kaikista tulee samaa massaa. Sehän ois eppaa että fiksu joka jo pärjää nykymittareilla saa lisää paukkuja - mitä siis "maailman huippuyliopistoissa" ja joillain sairaalloisen kilpailluilla ulkomaisilla asiantuntija-alojen työmarkkinoilla käytetään käsittääkseni yleise(hkö)sti.

Ei älykkyyttä voi parantaa millään pillereillä... Kikkea sitä...

Vierailija kirjoitti:

Muotijuttuja. Mun ylä-aste aikaan kaikilla saikku-tytöille oli migreeni. Eivät varmaan edes tieneet mikä se oikeasti oli. 

Lapsena migreeni on yhtä yleistä tytöillä ja pojilla, mutta murrosiässä tytöillä on jo monta kertaa useammin. Ihan siis hormonaalisista syistä. Monilla esimerkiksi kuukautiset tai pms laukaisee migreenin. Itsellänikin migreeniä on vain siinä pari päivää ennen kuukautisia tai juuri kuukautisten alettua. En kyllä oksentelevana ole työkykyinen eikä niiden teinityttöjenkään tarvitse koulukykyisiä silloin olla. 

Vierailija kirjoitti:

Adhd tarkoittaa vähä älyisyyttä ja lievää kehitysvammaisuutta. Mitä aikuiset edellä sitä lapset perässä ja tässäkin tilanteessa, ne adhdeet on vanhemmilta peritty vammaisuus jommalta kummalta vanhemmalta.

Aikuisten arvottomuus sekä epäuskoisuus, kun ei kristittyjen arvojen mukaan eletä on aiheuttanut näitten villien lapsien sekaisuuden.

Ennen oli toisin kun aikuiset uskoivat ja varttuivat kurissa ja nuhteessa ja osasivat käyttäytyä.

Telkkaria ei katsottu liikaa eikä mitään liian hektistä ollut. Työtahtikin oli verkkaisempi. Säännölliset ruokailu ajat eikä sokeria sekä herkkuja mussuteltu koko ajan.

Tämähän se on.

Lisäksi kun aikuiset: polttaa tupakkaa, kaljottelee, on kiireissään, on yliseksualisoituneita, ei ole kristittyjä, kiroilee, käyttäytyy huonosti, ei ole kuria, säännöt puuttuvat jnjne.

Niin ei mikään ihme että lapset on adhd tapauksia. Sitä kun pitäisi olla säännöt silke telkkarin katselullekin lapsena ettei mitään liian hektistä katsella. Ja herkkujen syönnille, se kun on melkein huumetta lapsille. Ja monessa muussa.

Vanhemmissa siis vika.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan oli sellainen paikka kuin apukoulu. Sinne kai laitettiin sen aikaiset nepsyt tms. Tämä siis vielä 1960-luvulla.

Silloin lapsille ei annettu diagnooseja, oli vain vaikeita tai mahdottomia lapsia.

No ei laitettu adhd:ita mihinkään apukouluun :D Adhd:t oli niitä jotka juoksi pisimmälle, hyppäsi korkeimmalle, ja perustivat myöhemmin yrityksiä. Nykyään näitä ominaisuuksi ei enää arvosteta, ennen oli toista. moni adhd on lisäksi hyvin älykäs.