Vaimoni on huono äiti.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:41"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää. [/quote] Kuulostaa samalta, mitä meillä oli kodssamme kun olin lapsi. Kuolisin mieluummin, kuin alle viikoksikaan palaisin lapsuudenkotiin katselemaan narsistiäidin käytöstä. Onneksi oli isä, joka välitti, kunnes isä ei saanut olla enää lasten kanssa. On jättänyt traumaatiiset jäljet tuo lapsuudenkoti elämääni. [/quote] Erosiko isä äidistäsi? Jos erosi, kummalla te olitte? Jälkeenpäin ajateltuna sun näkökulmasta, olisko vanhempien ollu parempi erota vai olla yhdessä?

[/quote]

Eivät eronneet, valiettavasti. Äiti halusi kaiken isän huomion ja ajan, valehteli meistä lapsista isälle ja sai isän lopulta tekemään meille väkivaltaa, muuta asiaa meille lapsille ei ollut. Oltiin näkymättömiä ja hiljaisia lapsia, meillä on ollut todella vaikeaa elämää.

Lapsena toivoin yli kaiken hiljaa, että vanhemmat olisivat eronneet ja olisin halunnut silloin välittävän/terveen isän kanssa elää. Se olisi ollut viisain ratkaisu lasten vuoksi. Kun isästäni tuli narsistin tukija, ei isällä enää vuosien myötä ollut ns. omaa ihanaa persoonaa, hän oli narisistin robotti. Nykyään en ole ton avioparin kanssa missään tekemisissä, en halua, koska he vahingoittivat elämääni. Painajaisia äidistä vieläkin näen, päälle nelikymppisenä. Olen tutustunut paljon aiheeseen, tiedon kautta olen selvinnyt. Joku toinen olisi kai käyttänyt terapiaa ja mielialalääkkeitä. Yks meistä lapsista joi itsensä hengiltä, äidin narsistisuus ajoi tuohon ratkaisuun. Tuo äidin sairaus on paheni vuosien myötä, saihan hän aivottoman tukihenkilön siihen. Äiti toimi niin, että vain perheenjäsenet kokivat ne kauheudet, muualle äiti näytti/esitti/valehteli itsestään viatonta kuvaa.

Mun elämässäni ei ole mitään muuta ogelmaa ollut, kuin tuo äiti.
[/quote]

Iso kiitos vastauksesta.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:11"]Ap, sun vaimon nimi alkaa kirjaimella M? Oon ihan varma
[/quote]

Ei ala. Onneksi. Tunnistaminenhan tästä olis vielä puuttunu.

Mietin vielä sitä, että henkisessä väkivallassa, jota meillä oli (ei onneksi fyysistä) pahinta oli, että äiti uskotteli sen olevan minun syy. Eikä kukaan nähnyt eikä oikeastaan tarpeeksi laajalti näe vieläkään, että äitini on aiheuttanut about kaikki vaikeuteni, joiden takia mulla on ollut vaikeaa elämässä. Eli en ole siksi niin huolissani omista lapsistani, että heille ei ainakaan tule tätä kokemusta. 

Teille isille sanoisin, että tehkää lapsillenne aivan selväksi, että heidän äitinsä käytös ei ole heidän vikansa. Koska lapsi aivan varmasti ajattelee niin, jos äiti paiskaa maidot hänen naamaansa tai muutenkin huutaa heti, jos joku uusi asia ei suju. Osoittakaa teoin se, ettei äitinsä käytös ole lasten syy ennen kaikkea, sanat eivät riitä, jos/kun lasten ajattelumalli itsestään on jo vahingoittunut.

yh:n tytär

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:13"]Miksi äidin pitäisi olla erityisen hyvä jos se toinen vanhempi kuitenkin sitä on? Miksi erota siitä syystä että toinen ei täytä vanhemmuuden kriteerejä eikö hyvä vanhempi osaa täydentää ne puutteet?
[/quote]

Kyllä siinä itsellä vähän hermot palaa kun katsoo tuota vaimon ja lasten vuorovaikutusta. Ja sitä miten se vaikuttaa lapsiin. Toista ei kiinnosta perhe-elämä ollenkaan, haluaa vaan pitää kulissit pystyssä. En jaksa katsella sitä ylimielistä ja vittuuntunutta naamaa päivästä toiseen. Enkä kaipaa hänestä "erityisen hyvää" äitiä. Äiti joka edes ottaa lapsiaan syliin ja puhuu heille, kelpaa vallan mainiosti.

Lisäisin tähän vielä yksi piirre, jonka olen huomannut tälläisissa äideissä. Eli miten omat lapset voivat olla eriarvoisia.
Suhtautuminen kuin yö ja päivä. Tottakai lapsetkin ovat ysilöitä, mutta tasavertaisuus täytyy säilyy.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:13"]Miksi äidin pitäisi olla erityisen hyvä jos se toinen vanhempi kuitenkin sitä on? Miksi erota siitä syystä että toinen ei täytä vanhemmuuden kriteerejä eikö hyvä vanhempi osaa täydentää ne puutteet?
[/quote]
Onko lapsen kannalta riittävää jos äiti on hyvä mutta jostakin syystä sama ei päde päinvastoin hyvä isä ei vanhemmuudeksi riitäkään?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:25"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:11"]Ap, sun vaimon nimi alkaa kirjaimella M? Oon ihan varma [/quote] Ei ala. Onneksi. Tunnistaminenhan tästä olis vielä puuttunu.

[/quote]

Joo älkää nyt herran jumala kuvitelko, että niin harvinaista olisi. Minunkin äidistä kukaan muu kuin minä (ja isä osittain) ei tajua eikä näe asiaa.

yh:n tytär

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää.

[/quote]Tuohan on ihan normaalia, mutta toisinpäin yleensä. Eli äiti on se joka leikkii ja huomioi.Isä ei ehdi, eikä kiinnosta. Ja ei niitä isiä sen takia jätetä, koska ne on kuitenkin ihan hyviä ihmisiä. Eli eivät lyö ja juo. Mutta naiselle ja äidille ne ominaisuudet eivät riitä(siis juomattomuus ja lyömättömyys) vaan pitäisi jaksaa venyä joka suuntaan. Vaimo olisi varmaan ihan normi isämä, mutta äitinä se ei riitä. Naisten on aina oltava superäitejä että kelpaavat:(
[/quote]

Tuo on muuten ihan totta. Vaihtakaapa mielessänne tarinassa sukupuolet toisin päin, eihän tunnu yhtään niin pahalta kuin jos äiti on lapsia kohtaan torjuva? Oikeinhan tuollainen käytös ei ole, oli se sitten äiti tai isä. Äitiin käsitteenä liitetään niin älyttömästi kaikkia odotuksia, isät pääsee siinä helpommalla. Vaikka kyllä sen pitäisi olla niin, että tuollainen käytös lapsia kohtaan tuntuisi yhtä kamalalta oli se kumpi tahansa vanhemista.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:29"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää.

[/quote]Tuohan on ihan normaalia, mutta toisinpäin yleensä. Eli äiti on se joka leikkii ja huomioi.Isä ei ehdi, eikä kiinnosta. Ja ei niitä isiä sen takia jätetä, koska ne on kuitenkin ihan hyviä ihmisiä. Eli eivät lyö ja juo. Mutta naiselle ja äidille ne ominaisuudet eivät riitä(siis juomattomuus ja lyömättömyys) vaan pitäisi jaksaa venyä joka suuntaan. Vaimo olisi varmaan ihan normi isämä, mutta äitinä se ei riitä. Naisten on aina oltava superäitejä että kelpaavat:(
[/quote]

Tuo on muuten ihan totta. Vaihtakaapa mielessänne tarinassa sukupuolet toisin päin, eihän tunnu yhtään niin pahalta kuin jos äiti on lapsia kohtaan torjuva? Oikeinhan tuollainen käytös ei ole, oli se sitten äiti tai isä. Äitiin käsitteenä liitetään niin älyttömästi kaikkia odotuksia, isät pääsee siinä helpommalla. Vaikka kyllä sen pitäisi olla niin, että tuollainen käytös lapsia kohtaan tuntuisi yhtä kamalalta oli se kumpi tahansa vanhemista.

[/quote]

Kuten aiemminki sanottu en minä vaimostani mitään superäitiä kaipaakaan. Äiti joka edes ottaa lapsensa syliin ja puhuu heille, kelpaa jo vallan mainiosti. Mutta kun vaimoni ei kykene edes siihen.

Äidin väkivallan kohteena olemisesta puhumisessa vaikeaa on juuri se, että kun asiasta avautuu, niin monet (en sano kaikki) ns. normaalit ihmiset tulevat joukolla pilkkaamaan, halveksimaan, nauramaan ja sylkemään, että omia nuo vikasi ovat. Olenkin siitä hyvin katkera. En saa tukea juuri mistään. Aina syypää. No, mies onneksi tukee ja tajuaa.

Ja sitten vaikeutena on se, että jos lapsi on uskoteltu ajattelemaan, että väkivalta on hänen omaa syytään, niin ei hän osaa puhua siitä itsestään erillisenä tai vailla omaa syytään tapahtuneena "äitiongelmana", vaan saattaa hävetä ja tosiaan vaikka juoda ja syrjäytyä hengiltä.

yh:n tytär

Joku syyhän tuohon tunnekylmyyteen on? Kissa pöydälle ja äiti jonnekin terapiaan tms. Joku asumusero tms. voisi sysätä siihen suuntaan. Olen itse nainen ja olen usein aika rasittunut (vähän samaan tapaan kuin ap koen että minulla on monta lasta...) mutta lasten lähellä tykkään olla ja puuhata heidän kanssaan kaikenlaista. Jaksaisin tosin varmaan paremmin jos olisin heidän kanssaan kolmisteen.

Minun lasten isä käyttätyy lapsia kohtaan torjuvasti, toisinaan vähättelevästi, ei osaa vastata lasten tarpeisiin jne. Näistä on keskusteltu sata kertaa ja eroa olen tosissani miettinyt. Sattuu nähdä kuinka lapset janoaa isän hyväksyntää ja huomiota, sitä saamatta. Se pettymys, ilme, enkö ole hyvä, enkö riitä. Musertavaa. Minä hyvänä, sensitiivisenä äitinä en pysty tuota kuilua korjaamaan. Minusta tilanne on todella ikävä lasten kannalta. Parempi tietysti että edes toinen vanhempi on luotettava ja läsnä.

Jos ihminen muuttuu yhtäkkiä tunnekylmäksi siihen kyllä löytyy joku syy ja siihen olisi syytä hakea apua. Valmiiksi tunnekylmän ihmisen kanssa niitä lapsia tiskin kannattaa edes harkita.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:21"]

"valehteli meistä lapsista isälle ja sai isän lopulta tekemään meille väkivaltaa"

Just joo, isä oli ihan vaan uhri? Kiva isä ensin, mutta äiti sai tekemään väkivaltaa omille lapsilleen? Ei kukaan normaali ihminen muutu väkivaltaiseksi omille lapsilleen vaikka kuka valehtelisi mitä, jos ei pohjimmiltaan ole väkivaltainen mulkku.

[/quote]

Elämässä on tapahtuu kuule niin sairaita asioita suljettujen seinien sisällä, ettei normaali ihmismieli niitä pysty käsittämäänkään. Kyllä, äiti sai isän tekemään väkivaltaa lapsille. Ja juuri tämän isän, joka ainoana välitti meistä lapsista, vietti aikaa meidän kanssa ja oli ihana, hellä, viisas isä kun olimme pienempiä. Äiti ei välittänyt lapsista, mutta äiti alkoi välittämään siitä, että hänen piti saada kaikki isän aika ja huomio.

Normaaliutta meidän talon seinien sisällä ei ollut, tutustu narsismiin ja sieltä vielä sellainen pahemmansorttinen laatu, niin jotain näkemystä voit saada. Näitä asioita ei voi usein ymmärtää kuin toinen, joka on kokenut samaa. Olen onnellinen kaikkien niiden puolesta, jotka eivät ymmärrä, ja/kun eivät ole kokeneet tätä elämää.

Hei nyt hommaat äkkiä apua vaimollesi. Ei hän kuulosta huonolta äidiltä vaan masentuneelta!!!! Tilanne korjaantuu kun hän saa apua!!!

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:21"]

"valehteli meistä lapsista isälle ja sai isän lopulta tekemään meille väkivaltaa"

Just joo, isä oli ihan vaan uhri? Kiva isä ensin, mutta äiti sai tekemään väkivaltaa omille lapsilleen? Ei kukaan normaali ihminen muutu väkivaltaiseksi omille lapsilleen vaikka kuka valehtelisi mitä, jos ei pohjimmiltaan ole väkivaltainen mulkku.

[/quote]

Minusta tuo on aivan uskottavasti voinut olla tilanne. Jos kirjoittajan isällä olisi ollut normaali vaimo, niin ei olisi tehnyt mitään tuollaista sitten, eikä se johdu siitä, että hurjasti pidättelisi. Ei vain olisi asiat menneet siihen suuntaan. 

Minunkin isäni löysi myöhemmin äitini jälkeen niin mustasukkaisen uuden vaimon, että ensin vaimo kielsi äitiäni pitämästä isääni yhteyttä, vaikka vanhempani olivat tottuneet sopimaan minun asioitani täysin luontevasti keskenään ja sitten alkoi vetää isää pois minun seurastani, isää, joka oli ainoana maailmassa kohdellut minua aina hyvin ja tiedän, että isä toimi väärin kun uskoi, mutta samalla lailla voimme ihmetellä näitä miehiä, jotka katselevat täällä, kun äiti raivoaa ja huutaa lapselle ja heittää maitolasin naamalle. Lopuksi sitten en tapaa isääni tämän vaimon takia enää ollenkaan eikä isä lapsenlapsiaan, koska isälle kaikkein tärkeintä on, ettei uusi vaimo suutu. Eli sinne meni sekin tuki.

yh:n tytär

Niin ja siis unohtui sanoa, että keskinäistä nälvimistä, mitätöintiä ja muuta tyhmää ei isäni ja uuden vaimon väleistä puutu, eli on oikea läheisriippuvaisten parisuhde from hell. Mutta kyllä mä silti isääni kaipaan. Mutta kun häntä ei ole enää vuosiin voinut tavata ilman sitä uutta vaimoa.

yh:n tytär

Ai miten lohdullista, että on myös kunnon miehiä ja isiä paskojen naisten kanssa suhteessa. Meitä parhaamme päivästä ja vuodesta toiseen tekeviä naisia, jotka kamppaillaan ja itketään empatiakyvyttömän ja vaikean miehen kanssa kyllä löytyy. Lyödäänkö hynttyyt yhteen? 

55 jatkaa. Äiti ei meistä lapsista välittänyt, häntä kiinnosti kyllä miten näyttäisi rahakkaammalta ulospäin. Äiti ei meitä halannut, ei ottanut syliin, ei koskettanut - paitsi kai jos oli pakko -en muista, ei tehnyt meidän lapsien kanssa mitään, ei välittänyt harrastuksistamme, ei samoista vaatteistamme, ei nälästämme, rahaa me lapset emme saaneet, ei halunnut puhua meidän kanssamme -paitsi pakolliset lyhyet asiavastaukset. Äiti vähätteli, mitätöi ja syrji meitä, haukkuikin muille ihmisille...miksi? Isä välitti meistä, oli täysin päinvastainen kuin äiti...kunnes...

Ja kyllä, perheessämme on ollut kaikki lapset edustettuna, kultainen, hiljainen ja syytetty lapsi. Ei ole enää kaikkia.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:58"]

Ai miten lohdullista, että on myös kunnon miehiä ja isiä paskojen naisten kanssa suhteessa. Meitä parhaamme päivästä ja vuodesta toiseen tekeviä naisia, jotka kamppaillaan ja itketään empatiakyvyttömän ja vaikean miehen kanssa kyllä löytyy. Lyödäänkö hynttyyt yhteen? 

[/quote]

Onpa toooosi lohdullista. Vai että oikein parhaasi teet, vau.