Vaimoni on huono äiti.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää.

[/quote]Tuohan on ihan normaalia, mutta toisinpäin yleensä. Eli äiti on se joka leikkii ja huomioi.Isä ei ehdi, eikä kiinnosta. Ja ei niitä isiä sen takia jätetä, koska ne on kuitenkin ihan hyviä ihmisiä. Eli eivät lyö ja juo. Mutta naiselle ja äidille ne ominaisuudet eivät riitä(siis juomattomuus ja lyömättömyys) vaan pitäisi jaksaa venyä joka suuntaan. Vaimo olisi varmaan ihan normi isämä, mutta äitinä se ei riitä. Naisten on aina oltava superäitejä että kelpaavat:(

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:36"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:34"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää. [/quote] Mä oon sit samanlainen äiti, voisin aivan hyvin lähteä pois kotoa, enkä ikävöisi perhettä ainakaan kuukauteen, jos tietäisin, että heillä on kaikki hyvin. En jaksa enää mitään kotona, tunnen olevani aivan ulkopuolinen osaavan mieheni rinnalla. Mutta mies vielä jaksaa minua, ja hoitaa lapset, niin en halua hajottaa kotia, vaikkei tämä niin onnellista olekaan. Ainakin oma lapsiudenkotini oli häiriintyneempi, ei minusta voi kuitenkaan puhua samana päivänä. Kyllä mä lapsille iltasadun oon lukenut oikeastaan viime syksyyn asti, he ovat nyt 5 ja 7 ja jaksan katsoa nopeasti jotain heidän juttujaan. Mutta en nauti heistä juurikaan jne. Oma äitinikin väheksyi minua kuten hänta on varmasti väheksytty etc. se yh:n tytär [/quote] Teet hurjasti hallaa lapsillesi.

[/quote]

Ehkä, mutta en usko olevani niin paha kuin äitini minulle. Ettekä te itseänne hyvinä pitävätkään äidit virheettömiä ole. Mieheni katsoo, että lapset kärsisivät enemmän ilman minua, kuin että heillä on äiti. Luotan mieheni arvioon. Hän on tasapainoinen ja fiksu ja korvaa huolenpitoa, jota minulta ei saa.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:25"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:22"]Yhdessä siis alotettiin uus arki. Vauva ei millään tapaa ollu erityisen itkuinen tms. Esikoisen ollessa 9kk, minä jäin kotiin ja olin kotona siihen asti kun vaimo jäi kuopuksesta äitiyslomalle. Meillä on myös toiset isovanhemmat melkein naapurissa, aina valmiita auttamaan. Laatuaikaa kahdestaan myös saatiin helposti. Mutta vaimoa ei enää jossain vaiheessa vaan kiinnostanut. Ja jossain vaiheessa minä lopetin yrittämisen.

[/quote]

Miten se arki yllätti? Mitkä oli erityisesti arkeen yllättyneen vanhemman odotukset vanhenmuudesta ja miten todellisuus ei niitä vastannut?
[/quote]

Vaimo ei ole ikinä kestänyt sitä lasten tarvetta huomiolle. Mutta en voi ymmärtää miten se olisi ollu yllätys. Hän päässään kuvitteli kaiken helpommaksi, minä taas vaikeammaksi. Hän yllätty negatiivisesti, minä positiivisesti.
Myöhemmin vaimo kyllä sanoi itsekin ettei hän taidakaan olla äiti-materiaalia. Haluaa vaan pitää kulissit kunnossa.
[/quote]
Keskusteltiinko odotuksista ja siitä mitä todellisuus tulisi olemaan ennen lasten syntymään ja jos ei miksi lapset päätettiin hankkia?
[/quote]

Totta kai keskusteltiin asioista etukäteen. Ja alusta alkaen oli selvää että minä jään äitiysloman jälkeen kotiin vauvan kansss ja vaimo menee töihin. Arkeakin suunniteltiin eteenpäin minusta vähän liiankin tarkasti.
Olisi ilmeisesti pitäny vetää lonkalta, olis saattanu homma jopa onnistua.

Onks täällä oikeasti näin paljon miehiä palstalla?Uskon kyllä että aplla paha tilanne voi olla,ei kaikista ihmisistä oo vanhemmiksi eivätkä osaa kasvattaa.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää.

[/quote]

Kuulostaa samalta, mitä meillä oli kodssamme kun olin lapsi. Kuolisin mieluummin, kuin alle viikoksikaan palaisin lapsuudenkotiin katselemaan narsistiäidin käytöstä. Onneksi oli isä, joka välitti, kunnes isä ei saanut olla enää lasten kanssa. On jättänyt traumaatiiset jäljet tuo lapsuudenkoti elämääni.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää.

[/quote]Tuohan on ihan normaalia, mutta toisinpäin yleensä. Eli äiti on se joka leikkii ja huomioi.Isä ei ehdi, eikä kiinnosta. Ja ei niitä isiä sen takia jätetä, koska ne on kuitenkin ihan hyviä ihmisiä. Eli eivät lyö ja juo. Mutta naiselle ja äidille ne ominaisuudet eivät riitä(siis juomattomuus ja lyömättömyys) vaan pitäisi jaksaa venyä joka suuntaan. Vaimo olisi varmaan ihan normi isämä, mutta äitinä se ei riitä. Naisten on aina oltava superäitejä että kelpaavat:(
[/quote]

No ei se minun päässäni aivan noinkaan mene. Eikös isät olet stereotypisesti niitä hauskoja leikittäjiä ja hauskuuttajia? Ja äidit niitä tiukkapipoisia toppuuttelijoita?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:41"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää.

[/quote]

Kuulostaa samalta, mitä meillä oli kodssamme kun olin lapsi. Kuolisin mieluummin, kuin alle viikoksikaan palaisin lapsuudenkotiin katselemaan narsistiäidin käytöstä. Onneksi oli isä, joka välitti, kunnes isä ei saanut olla enää lasten kanssa. On jättänyt traumaatiiset jäljet tuo lapsuudenkoti elämääni.
[/quote]

Erosiko isä äidistäsi? Jos erosi, kummalla te olitte? Jälkeenpäin ajateltuna sun näkökulmasta, olisko vanhempien ollu parempi erota vai olla yhdessä?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää.

[/quote]Tuohan on ihan normaalia, mutta toisinpäin yleensä. Eli äiti on se joka leikkii ja huomioi.Isä ei ehdi, eikä kiinnosta. Ja ei niitä isiä sen takia jätetä, koska ne on kuitenkin ihan hyviä ihmisiä. Eli eivät lyö ja juo. Mutta naiselle ja äidille ne ominaisuudet eivät riitä(siis juomattomuus ja lyömättömyys) vaan pitäisi jaksaa venyä joka suuntaan. Vaimo olisi varmaan ihan normi isämä, mutta äitinä se ei riitä. Naisten on aina oltava superäitejä että kelpaavat:(

[/quote]

Toivon, että näin. Oma isäni näki minua vain viikonloppuisin ja silloin tehtiin kaikkea kivaa. Äitiäni hän ei kuitenkaan pystynyt vastustamaan, eikä myöskään enää kaikesta äidin häiriintyneestä paskanpuhumisesta ja suhtautumisesta tiennyt. Eikä oikein ymmärtänyt jos kerroin jotain enkä usein osannut edes pitää äidin toimintaa vääränä, vaan itseäni :(  Sehän se pahinta olikin näin jälkeenpäin ajatellen. 

Tästä käsityksestä luultavasti kumpuaa kykenemätttömyyteni hyvään tai edes perusnormiäitiyteen. 

yh:n tytär

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:25"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:22"]Yhdessä siis alotettiin uus arki. Vauva ei millään tapaa ollu erityisen itkuinen tms. Esikoisen ollessa 9kk, minä jäin kotiin ja olin kotona siihen asti kun vaimo jäi kuopuksesta äitiyslomalle. Meillä on myös toiset isovanhemmat melkein naapurissa, aina valmiita auttamaan. Laatuaikaa kahdestaan myös saatiin helposti. Mutta vaimoa ei enää jossain vaiheessa vaan kiinnostanut. Ja jossain vaiheessa minä lopetin yrittämisen. [/quote] Miten se arki yllätti? Mitkä oli erityisesti arkeen yllättyneen vanhemman odotukset vanhenmuudesta ja miten todellisuus ei niitä vastannut? [/quote] Vaimo ei ole ikinä kestänyt sitä lasten tarvetta huomiolle. Mutta en voi ymmärtää miten se olisi ollu yllätys. Hän päässään kuvitteli kaiken helpommaksi, minä taas vaikeammaksi. Hän yllätty negatiivisesti, minä positiivisesti. Myöhemmin vaimo kyllä sanoi itsekin ettei hän taidakaan olla äiti-materiaalia. Haluaa vaan pitää kulissit kunnossa.

[/quote]

Hirviöäiti! Ei ansaitsisi lapsia, vaan eipä enää ole vaihtoehtoja kuin ottaa täysi vastuu äityidestään.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:25"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:22"]Yhdessä siis alotettiin uus arki. Vauva ei millään tapaa ollu erityisen itkuinen tms. Esikoisen ollessa 9kk, minä jäin kotiin ja olin kotona siihen asti kun vaimo jäi kuopuksesta äitiyslomalle. Meillä on myös toiset isovanhemmat melkein naapurissa, aina valmiita auttamaan. Laatuaikaa kahdestaan myös saatiin helposti. Mutta vaimoa ei enää jossain vaiheessa vaan kiinnostanut. Ja jossain vaiheessa minä lopetin yrittämisen. [/quote] Miten se arki yllätti? Mitkä oli erityisesti arkeen yllättyneen vanhemman odotukset vanhenmuudesta ja miten todellisuus ei niitä vastannut? [/quote] Vaimo ei ole ikinä kestänyt sitä lasten tarvetta huomiolle. Mutta en voi ymmärtää miten se olisi ollu yllätys. Hän päässään kuvitteli kaiken helpommaksi, minä taas vaikeammaksi. Hän yllätty negatiivisesti, minä positiivisesti. Myöhemmin vaimo kyllä sanoi itsekin ettei hän taidakaan olla äiti-materiaalia. Haluaa vaan pitää kulissit kunnossa.

[/quote]

Hirviöäiti! Ei ansaitsisi lapsia, vaan eipä enää ole vaihtoehtoja kuin ottaa täysi vastuu äityidestään.

[/quote]

Siihen ei pysty jos ei se kerran suju jo. Se ei ole valintakysymys, jos ei osaa.

Olisin kyllä vähän optimistisempi sen vuoroviikkovanhemmuuden suhteen. Hyvinkin apaattinen vanhempi voi piristyä kun pääsee eroon huonosta avioliitosta ja saa keskittyä lapsiin ilman sitä muuta painolastia, ja vielä kun saa vapaa-aikaa niillä vuoroviikoilla.

Miehillä tuntuu olevan liian negatiivinen käsitys tulevaisuudestaan lasten kanssa eron tullen. Ensinnäkin useimmat naiset varmaankin haluavat lastensa säilyttävän mahdollisimman läheiset suhteet isäänsä eronkin jälkeen, ja toiseksi tutkimus on osoittanut että miesten etua valvotaan erotilanteissa aivan erityisesti, vastoin yleistä uskomusta. Vanhemmuuden suhteen isältä vaaditaan käytännössä vähemmän kuin äidiltä.

Nyt vain rohkeasti eroamaan niin teidän molempien elämänlaatu paranee.

Miksi te miehet ette puhu aiheesta enemmän ääneen? Koetteko sen häpeänä? Olisi jo aika saada naisillekin realistista käsitystä huonosta äitiydestä, sillä naisethan eivät siitä itse juuri puhu. Ja moni lapseton kuvittelee, että se äidinrakkaus tulee vain jostain ja kaikillehan se tulee. VMP! Ei pidä tasan paikkaansa. Yleensä muut naiset esittävät asian näin.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:58"]

Olisin kyllä vähän optimistisempi sen vuoroviikkovanhemmuuden suhteen. Hyvinkin apaattinen vanhempi voi piristyä kun pääsee eroon huonosta avioliitosta ja saa keskittyä lapsiin ilman sitä muuta painolastia, ja vielä kun saa vapaa-aikaa niillä vuoroviikoilla.

Miehillä tuntuu olevan liian negatiivinen käsitys tulevaisuudestaan lasten kanssa eron tullen. Ensinnäkin useimmat naiset varmaankin haluavat lastensa säilyttävän mahdollisimman läheiset suhteet isäänsä eronkin jälkeen, ja toiseksi tutkimus on osoittanut että miesten etua valvotaan erotilanteissa aivan erityisesti, vastoin yleistä uskomusta. Vanhemmuuden suhteen isältä vaaditaan käytännössä vähemmän kuin äidiltä.

Nyt vain rohkeasti eroamaan niin teidän molempien elämänlaatu paranee.

[/quote]

Syy ei ollut huono avioliitto vaan se äitiys. Miehethän jopa yllättävän paljon pitivät näistä naisistaan. Tuskin se naisellekaan huono parisuhde silloin on? Sitäpaitsi ei ole reilua jos tuollaisten äitien jo valmiiksi rasittamat lapset pannaan reissaamaan kodittomina, ei helkkari. Mieluummin yksi arki-ilta, plus pari viikonloppua kuussa. Kesällä sitten viikko. Tai kahteen otteeseen kaksi. Siis lapset äidille.

Lapsilla on oltava oikeus pysyvään kotiin. Vain harvoille sopii se, että lapset reissaavat. Lapset kyllä sopeutuvat, mutta jos nämä ovat jo valmiiksi kärsineitä, niin mikä pakko siellä pahan vanhemman luona on niin paljon olla. Minusta sen hyvän vanhemman pitää olla koko ajan paikalla, tai valtaosan ajasta. Tällaisissa väkivaltatapauksissa siis.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:41"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää. [/quote] Kuulostaa samalta, mitä meillä oli kodssamme kun olin lapsi. Kuolisin mieluummin, kuin alle viikoksikaan palaisin lapsuudenkotiin katselemaan narsistiäidin käytöstä. Onneksi oli isä, joka välitti, kunnes isä ei saanut olla enää lasten kanssa. On jättänyt traumaatiiset jäljet tuo lapsuudenkoti elämääni. [/quote] Erosiko isä äidistäsi? Jos erosi, kummalla te olitte? Jälkeenpäin ajateltuna sun näkökulmasta, olisko vanhempien ollu parempi erota vai olla yhdessä?

[/quote]

Eivät eronneet, valiettavasti. Äiti halusi kaiken isän huomion ja ajan, valehteli meistä lapsista isälle ja sai isän lopulta tekemään meille väkivaltaa, muuta asiaa meille lapsille ei ollut. Oltiin näkymättömiä ja hiljaisia lapsia, meillä on ollut todella vaikeaa elämää.

Lapsena toivoin yli kaiken hiljaa, että vanhemmat olisivat eronneet ja olisin halunnut silloin välittävän/terveen isän kanssa elää. Se olisi ollut viisain ratkaisu lasten vuoksi. Kun isästäni tuli narsistin tukija, ei isällä enää vuosien myötä ollut ns. omaa ihanaa persoonaa, hän oli narisistin robotti. Nykyään en ole ton avioparin kanssa missään tekemisissä, en halua, koska he vahingoittivat elämääni. Painajaisia äidistä vieläkin näen, päälle nelikymppisenä. Olen tutustunut paljon aiheeseen, tiedon kautta olen selvinnyt. Joku toinen olisi kai käyttänyt terapiaa ja mielialalääkkeitä. Yks meistä lapsista joi itsensä hengiltä, äidin narsistisuus ajoi tuohon ratkaisuun. Tuo äidin sairaus on paheni vuosien myötä, saihan hän aivottoman tukihenkilön siihen. Äiti toimi niin, että vain perheenjäsenet kokivat ne kauheudet, muualle äiti näytti/esitti/valehteli itsestään viatonta kuvaa.

Mun elämässäni ei ole mitään muuta ogelmaa ollut, kuin tuo äiti.

Ap, sun vaimon nimi alkaa kirjaimella M? Oon ihan varma

Jos on tuttua, hae apua! Älä vaikene, silä vaikeneminen juuri tukee narsistin toimia, ja lapset kärsivät.

http://keskustelu.ellit.fi/threads/miten-tunnistaa-narsistinen-aeiti.1869550/

Miksi äidin pitäisi olla erityisen hyvä jos se toinen vanhempi kuitenkin sitä on? Miksi erota siitä syystä että toinen ei täytä vanhemmuuden kriteerejä eikö hyvä vanhempi osaa täydentää ne puutteet?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:15"]

Minunkin vaimolla on äitiys ihan hukassa.
Vaimona, tai elämänkumppanina, hän on hyvä.
Rakastajana mukavan ja hyvän välissä.

Tuo äiti juttu ei sovi kyllä hänelle ollenkaan. Ei tykkää komentaa/ohjastaa vaan olettaa että lapset osaavat ja tekevät kaiken oikein ilman opastusta. Sitten kun ei kaikki mene ok niin rauhalisen keskustelu voi muuttua htkessä siihen että heittaa maidot kymmenen vuotiaan naamalle kun ei osaa laskea, tai ei halua osaa matikkaa.

Ei usko rangaistuksiin mutta voi vaikka vain mitään sanomatta jättää lapset kauppaan ja marsia ulos.

Kolme lasta, vanhin teini. Minusta tuntuu, että elän kahden teinin ja kahden lapsen kanssa. Toinen teini on vain jo 40

m

[/quote]

No ei voi olla hyvä missään muussakaan jos lapsiaan kohtaan noin käyttäytyy, voi herranjumala minkälaisia sairaita paskapäitä, ja kakaroita pitää väkisin tehdä viä monta.

"valehteli meistä lapsista isälle ja sai isän lopulta tekemään meille väkivaltaa"

Just joo, isä oli ihan vaan uhri? Kiva isä ensin, mutta äiti sai tekemään väkivaltaa omille lapsilleen? Ei kukaan normaali ihminen muutu väkivaltaiseksi omille lapsilleen vaikka kuka valehtelisi mitä, jos ei pohjimmiltaan ole väkivaltainen mulkku.