Vaimoni on huono äiti.
Siis todella huono. Jotakin aivan järkyttävää.
Ainoa syy miksen ole vielä eroa ottanut, on se että pelkään huoltajuuden menevän suoraan tuolle pikku narsistille.
Eipä tässä muuta. Hyvää äitienpäivää vaan!
Kommentit (225)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:15"]
Minunkin vaimolla on äitiys ihan hukassa.
Vaimona, tai elämänkumppanina, hän on hyvä.
Rakastajana mukavan ja hyvän välissä.
Tuo äiti juttu ei sovi kyllä hänelle ollenkaan. Ei tykkää komentaa/ohjastaa vaan olettaa että lapset osaavat ja tekevät kaiken oikein ilman opastusta. Sitten kun ei kaikki mene ok niin rauhalisen keskustelu voi muuttua htkessä siihen että heittaa maidot kymmenen vuotiaan naamalle kun ei osaa laskea, tai ei halua osaa matikkaa.
Ei usko rangaistuksiin mutta voi vaikka vain mitään sanomatta jättää lapset kauppaan ja marsia ulos.
Kolme lasta, vanhin teini. Minusta tuntuu, että elän kahden teinin ja kahden lapsen kanssa. Toinen teini on vain jo 40
m
[/quote]
Pystytkö puolistamaan lapsia noissa tilanteissa? Kuulostaa ihan mun äidiltäni, paitsi, että olin yksin yh:n kanssa, siis äidin... Tai maidot ei lentäneet naamalle, mutta kohtelu oli aivan yhtä vähättelevää. Olisin tuollainen äiti, jos joutuisin meillä olemaan äiti. Mutta en ole. Mies saa hoitaa lapset.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:15"]Minunkin vaimolla on äitiys ihan hukassa.
Vaimona, tai elämänkumppanina, hän on hyvä.
Rakastajana mukavan ja hyvän välissä.
Tuo äiti juttu ei sovi kyllä hänelle ollenkaan. Ei tykkää komentaa/ohjastaa vaan olettaa että lapset osaavat ja tekevät kaiken oikein ilman opastusta. Sitten kun ei kaikki mene ok niin rauhalisen keskustelu voi muuttua htkessä siihen että heittaa maidot kymmenen vuotiaan naamalle kun ei osaa laskea, tai ei halua osaa matikkaa.
Ei usko rangaistuksiin mutta voi vaikka vain mitään sanomatta jättää lapset kauppaan ja marsia ulos.
Kolme lasta, vanhin teini. Minusta tuntuu, että elän kahden teinin ja kahden lapsen kanssa. Toinen teini on vain jo 40
m
[/quote]
Mitä vittua? Ootsä ollu meillä vakoilemassa? Äitiys ei sovi täälläkään. Sänkyseurana hyvä, äitinä ei. Teinimäisyys täälläkin päällä.
M45
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:14"] Lasten syntymä. Arki lasten kanssa ei ilmeisesti vastannutkaan odotuksia.
[/quote]
Miten se arki yllätti? Saiko vanhemmat tukea vanhemmuuteen toisiltaan?
[/quote]
Kyllä sai. Minä olin esikoisen syntymän aikaan isyyslomalla 1kk + 2kk kesälomalla. Yhdessä siis alotettiin uus arki. Vauva ei millään tapaa ollu erityisen itkuinen tms. Esikoisen ollessa 9kk, minä jäin kotiin ja olin kotona siihen asti kun vaimo jäi kuopuksesta äitiyslomalle. Meillä on myös toiset isovanhemmat melkein naapurissa, aina valmiita auttamaan. Laatuaikaa kahdestaan myös saatiin helposti. Mutta vaimoa ei enää jossain vaiheessa vaan kiinnostanut. Ja jossain vaiheessa minä lopetin yrittämisen.
Yhteishuoltajuus on nykyään normi. Kyllä te saatte ne lapset vähintään viikko-viikko-systeemillä itsellenne. Ja varsinkin teini-ikäisten kanssa siitä äidistä saattaakin tulla se viikonloppuvanhempi, jos ja kun itsekin lapset haluavat jäädä teidän isien luo.
Surullisin keskustelu vähään aikaan. Miksi sitä vanhemman ajokorttia ei toteuteta.
Faktat ovat faktoja, joten nyt vain kirjoittamaan kaikkea paperille ylös. Mietit sinne miten arkenne menee, kuka huolehtii lapsista (ovatko päiväkodissa? Kuka vie, kuka hakee, kuka on vanhempien tapaamisissa, mitä juttelette hoitajien kanssa jne.), kirjaat ylös kaikki henkilöt joilla voisi olla tietoa ja näkemystä asioihin jne. Neuvolatäti, vanhempasi, naapurit, ystävät, tutut.. Printtaat tiliotteita, kauppojen plus/bonus otteet mistä näkee karkeasti mitä on ostanut, kaupan kuitit, kaiken mahdollisen. Yli omien valtuuksien ei pidä mennä, vain tällaiset arkeen liittyvät. Äänitä puhelimellasi arkea, ota kuvia JA ole sinä kunnollinen hyvä isä.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:22"]Yhdessä siis alotettiin uus arki. Vauva ei millään tapaa ollu erityisen itkuinen tms. Esikoisen ollessa 9kk, minä jäin kotiin ja olin kotona siihen asti kun vaimo jäi kuopuksesta äitiyslomalle. Meillä on myös toiset isovanhemmat melkein naapurissa, aina valmiita auttamaan. Laatuaikaa kahdestaan myös saatiin helposti. Mutta vaimoa ei enää jossain vaiheessa vaan kiinnostanut. Ja jossain vaiheessa minä lopetin yrittämisen.
[/quote]
Miten se arki yllätti? Mitkä oli erityisesti arkeen yllättyneen vanhemman odotukset vanhenmuudesta ja miten todellisuus ei niitä vastannut?
Ymmärrättekö te miehet, että lapsillenne tulee noista elinikäisiä traumoja, jos ette pysty puolustamaan lapsianne? Siis en halua syytellä, mutta älkää sulkeko silmiänne. Nauhoittakaa vaikka noita tilanteita ja näyttäkää sitten vaimollenne. Veikkaan, etteivät he tajua, kuinka väärin käyttäytyvät.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen.
[/quote]
Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä?
[/quote]
Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu.
Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä.
Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:19"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:15"]
Minunkin vaimolla on äitiys ihan hukassa.
Vaimona, tai elämänkumppanina, hän on hyvä.
Rakastajana mukavan ja hyvän välissä.
Tuo äiti juttu ei sovi kyllä hänelle ollenkaan. Ei tykkää komentaa/ohjastaa vaan olettaa että lapset osaavat ja tekevät kaiken oikein ilman opastusta. Sitten kun ei kaikki mene ok niin rauhalisen keskustelu voi muuttua htkessä siihen että heittaa maidot kymmenen vuotiaan naamalle kun ei osaa laskea, tai ei halua osaa matikkaa.
Ei usko rangaistuksiin mutta voi vaikka vain mitään sanomatta jättää lapset kauppaan ja marsia ulos.
Kolme lasta, vanhin teini. Minusta tuntuu, että elän kahden teinin ja kahden lapsen kanssa. Toinen teini on vain jo 40
m
[/quote]
Pystytkö puolistamaan lapsia noissa tilanteissa? Kuulostaa ihan mun äidiltäni, paitsi, että olin yksin yh:n kanssa, siis äidin... Tai maidot ei lentäneet naamalle, mutta kohtelu oli aivan yhtä vähättelevää. Olisin tuollainen äiti, jos joutuisin meillä olemaan äiti. Mutta en ole. Mies saa hoitaa lapset.
[/quote]
Ollaan juteltu lasten kanssa näistä asiosta ja ovatkin sitä mieltä, että jos eroaisimme haluaisvat olla minun kanssa.
Ei kyllä olla eroamssa, uskoakseni, mutta kovasti toivoisin että keksisin keinon auttaa vaimoani kasvamaan ihmisenä.
Hän vaan ei siedä olien virheiden läpi käymistä ja suuttu neuvoista. Pyytelee kyllä usien kaikkea anteeksi, mutta tekee samat huonot jutut uudelleen tunnin kuluttua.
Itse olen jokseenkin sinut sen kanssa, että tuo ihanuus on välillä kusipää, mutta mietin mitä se aiheuttaa lasten mailmankuvalle.
m
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:22"]
Yhteishuoltajuus on nykyään normi. Kyllä te saatte ne lapset vähintään viikko-viikko-systeemillä itsellenne. Ja varsinkin teini-ikäisten kanssa siitä äidistä saattaakin tulla se viikonloppuvanhempi, jos ja kun itsekin lapset haluavat jäädä teidän isien luo.
[/quote]
Ehken antaisi pieniä lapsia yksin noille äideille viikoksi. Viikonloppu silloin tällöin voi mennä, kun äiti saa ladata akut siinä välissä. Heitä on erittäin todennäköisesti kohdeltu yhtä vähättelevästi kodeissaan, että mä kiroan tämän maan äidit!! Mutta se ei nyt auta. Lasten arki on just nyt.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:22"]Yhteishuoltajuus on nykyään normi. Kyllä te saatte ne lapset vähintään viikko-viikko-systeemillä itsellenne. Ja varsinkin teini-ikäisten kanssa siitä äidistä saattaakin tulla se viikonloppuvanhempi, jos ja kun itsekin lapset haluavat jäädä teidän isien luo.
[/quote]
En halua viikko-viikko-systeemiä. Lapset joutuis viikon olemaan putkeen apaattisen äitinsä kanssa. Ei onnistu. Toki äitiä pitää välillä nähdä, mutta en halua heidän elävän arkea kovin pitkään äidin kanssa ilman minua.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:17"]
Niin on minunkin vaimoni. Olen aina ollut sitä mieltä, jo 20-vuotiaana tavatessamme, että hän ei ole äitityyppiä eikä lapsen saaminen ollutkaan silloin ajankohtaista. Myöhemmin hän sitten alkoi haluta lasta. Olin kauhuissani. Hänkö, tuo lyhytpinnainen, häijy, ilkeä, törkeästi kiroileva, ei-lempeä, itsekeskeinen, äidiksi? Lapsi sitten tuli, vaikka toivoin ettei. En tiedä, millainen aikuinen pojastamme kasvaa (12v). Toivottavasti pysyy järjissään.
[/quote]
Olisit käyttänyt ehkäisyä. Ei nainen yksin lisäänny.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:25"]Faktat ovat faktoja, joten nyt vain kirjoittamaan kaikkea paperille ylös. Mietit sinne miten arkenne menee, kuka huolehtii lapsista (ovatko päiväkodissa? Kuka vie, kuka hakee, kuka on vanhempien tapaamisissa, mitä juttelette hoitajien kanssa jne.), kirjaat ylös kaikki henkilöt joilla voisi olla tietoa ja näkemystä asioihin jne. Neuvolatäti, vanhempasi, naapurit, ystävät, tutut.. Printtaat tiliotteita, kauppojen plus/bonus otteet mistä näkee karkeasti mitä on ostanut, kaupan kuitit, kaiken mahdollisen. Yli omien valtuuksien ei pidä mennä, vain tällaiset arkeen liittyvät. Äänitä puhelimellasi arkea, ota kuvia JA ole sinä kunnollinen hyvä isä.
[/quote]
Kiitos vinkeistä.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:25"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:22"]Yhdessä siis alotettiin uus arki. Vauva ei millään tapaa ollu erityisen itkuinen tms. Esikoisen ollessa 9kk, minä jäin kotiin ja olin kotona siihen asti kun vaimo jäi kuopuksesta äitiyslomalle. Meillä on myös toiset isovanhemmat melkein naapurissa, aina valmiita auttamaan. Laatuaikaa kahdestaan myös saatiin helposti. Mutta vaimoa ei enää jossain vaiheessa vaan kiinnostanut. Ja jossain vaiheessa minä lopetin yrittämisen.
[/quote]
Miten se arki yllätti? Mitkä oli erityisesti arkeen yllättyneen vanhemman odotukset vanhenmuudesta ja miten todellisuus ei niitä vastannut?
[/quote]
Vaimo ei ole ikinä kestänyt sitä lasten tarvetta huomiolle. Mutta en voi ymmärtää miten se olisi ollu yllätys. Hän päässään kuvitteli kaiken helpommaksi, minä taas vaikeammaksi. Hän yllätty negatiivisesti, minä positiivisesti.
Myöhemmin vaimo kyllä sanoi itsekin ettei hän taidakaan olla äiti-materiaalia. Haluaa vaan pitää kulissit kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää.
[/quote]
Mä oon sit samanlainen äiti, voisin aivan hyvin lähteä pois kotoa, enkä ikävöisi perhettä ainakaan kuukauteen, jos tietäisin, että heillä on kaikki hyvin. En jaksa enää mitään kotona, tunnen olevani aivan ulkopuolinen osaavan mieheni rinnalla. Mutta mies vielä jaksaa minua, ja hoitaa lapset, niin en halua hajottaa kotia, vaikkei tämä niin onnellista olekaan. Ainakin oma lapsiudenkotini oli häiriintyneempi, ei minusta voi kuitenkaan puhua samana päivänä. Kyllä mä lapsille iltasadun oon lukenut oikeastaan viime syksyyn asti, he ovat nyt 5 ja 7 ja jaksan katsoa nopeasti jotain heidän juttujaan. Mutta en nauti heistä juurikaan jne.
Oma äitinikin väheksyi minua kuten hänta on varmasti väheksytty etc.
se yh:n tytär
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:34"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää.
[/quote]
Mä oon sit samanlainen äiti, voisin aivan hyvin lähteä pois kotoa, enkä ikävöisi perhettä ainakaan kuukauteen, jos tietäisin, että heillä on kaikki hyvin. En jaksa enää mitään kotona, tunnen olevani aivan ulkopuolinen osaavan mieheni rinnalla. Mutta mies vielä jaksaa minua, ja hoitaa lapset, niin en halua hajottaa kotia, vaikkei tämä niin onnellista olekaan. Ainakin oma lapsiudenkotini oli häiriintyneempi, ei minusta voi kuitenkaan puhua samana päivänä. Kyllä mä lapsille iltasadun oon lukenut oikeastaan viime syksyyn asti, he ovat nyt 5 ja 7 ja jaksan katsoa nopeasti jotain heidän juttujaan. Mutta en nauti heistä juurikaan jne.
Oma äitinikin väheksyi minua kuten hänta on varmasti väheksytty etc.
se yh:n tytär
[/quote]
Teet hurjasti hallaa lapsillesi.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:25"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:22"]Yhdessä siis alotettiin uus arki. Vauva ei millään tapaa ollu erityisen itkuinen tms. Esikoisen ollessa 9kk, minä jäin kotiin ja olin kotona siihen asti kun vaimo jäi kuopuksesta äitiyslomalle. Meillä on myös toiset isovanhemmat melkein naapurissa, aina valmiita auttamaan. Laatuaikaa kahdestaan myös saatiin helposti. Mutta vaimoa ei enää jossain vaiheessa vaan kiinnostanut. Ja jossain vaiheessa minä lopetin yrittämisen.
[/quote]
Miten se arki yllätti? Mitkä oli erityisesti arkeen yllättyneen vanhemman odotukset vanhenmuudesta ja miten todellisuus ei niitä vastannut?
[/quote]
Vaimo ei ole ikinä kestänyt sitä lasten tarvetta huomiolle. Mutta en voi ymmärtää miten se olisi ollu yllätys. Hän päässään kuvitteli kaiken helpommaksi, minä taas vaikeammaksi. Hän yllätty negatiivisesti, minä positiivisesti.
Myöhemmin vaimo kyllä sanoi itsekin ettei hän taidakaan olla äiti-materiaalia. Haluaa vaan pitää kulissit kunnossa.
[/quote]
Keskusteltiinko odotuksista ja siitä mitä todellisuus tulisi olemaan ennen lasten syntymään ja jos ei miksi lapset päätettiin hankkia?
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:15"]
Minunkin vaimolla on äitiys ihan hukassa.
Vaimona, tai elämänkumppanina, hän on hyvä.
Rakastajana mukavan ja hyvän välissä.
Tuo äiti juttu ei sovi kyllä hänelle ollenkaan. Ei tykkää komentaa/ohjastaa vaan olettaa että lapset osaavat ja tekevät kaiken oikein ilman opastusta. Sitten kun ei kaikki mene ok niin rauhalisen keskustelu voi muuttua htkessä siihen että heittaa maidot kymmenen vuotiaan naamalle kun ei osaa laskea, tai ei halua osaa matikkaa.
Ei usko rangaistuksiin mutta voi vaikka vain mitään sanomatta jättää lapset kauppaan ja marsia ulos.
Kolme lasta, vanhin teini. Minusta tuntuu, että elän kahden teinin ja kahden lapsen kanssa. Toinen teini on vain jo 40
m
[/quote]
Vaimosi käytös kuulostaa sairaalta, tekee henkistä väkivaltaa lapsia kohtaan. Puutu tilanteeseen, ohjaa valmosi terapiaan tms. , mene itse mukaan kertomaan faktat, kun todennäköisesti vaimosi muutoin valehtelee itsensä hyväksi äidiksi.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:15"]Minunkin vaimolla on äitiys ihan hukassa.
Vaimona, tai elämänkumppanina, hän on hyvä.
Rakastajana mukavan ja hyvän välissä.
Tuo äiti juttu ei sovi kyllä hänelle ollenkaan. Ei tykkää komentaa/ohjastaa vaan olettaa että lapset osaavat ja tekevät kaiken oikein ilman opastusta. Sitten kun ei kaikki mene ok niin rauhalisen keskustelu voi muuttua htkessä siihen että heittaa maidot kymmenen vuotiaan naamalle kun ei osaa laskea, tai ei halua osaa matikkaa.
Ei usko rangaistuksiin mutta voi vaikka vain mitään sanomatta jättää lapset kauppaan ja marsia ulos.
Kolme lasta, vanhin teini. Minusta tuntuu, että elän kahden teinin ja kahden lapsen kanssa. Toinen teini on vain jo 40
m
[/quote]
Minun tulevaisuus siinä jos tähän jään.