Mä en enää jaksa, kun en vaan kelpaa...
Aloin välittömästi itkeä, kun kirjoitin otsikon. Mua ahdistaa niin paljon, että sydämestä ottaa. Olen niin pohjattoman surullinen, olo on tyhjä enkä tiedä kauanko jaksan tätä oloa. Kauanko jaksan yrittää ja rimpuilla ja psyykata itseäni.
-
En haluaisi varsinaisesti kuolla, ajatus siitä pelottaa. Haluaisin vain... olla joku muu, tai haluaisin etten koskaan olisi ollutkaan olemassa, toisaalta haluaisin muuttua robotiksi joka ei tunne mitään, eniten tietenkin haluaisin, että kaikki muuttuisi hyväksi.
-
Mä koitan ajatella positiivisesti. Iloitsen pienistä asioista ja päätän aamulla ottaa hyvän asenteen. Ei mitään vikaa siinä. Mutta vaikka miten itseäni psyykkaisin, se ei poista sitä seikkaa, että olen ihan helvetin yksinäinen, turha ja onneton. En saa oikeaa iloa mistään ostoksista, ruuasta, bileistä, edes kavereiden (joita ei toisaalta paljon ole, eikä heillä aikaa mulle) seurasta... Ainoa asia, josta saan iloa hetkeksi, on miehen seura ja kainalo, sellainen läheisyys ja kutkuttava olo. Ongelma vain on siinä, etten kelpaa kellekään, paitsi satunnaisesti kokemuksia kerääville kusipäille, joiden jäljiltä olen vain entistä tyhjempi ja yksin oleminen vielä kauheampaa. Ketään en voi pakottaa pitämään seuraa, saati sitten välittämään...
-
Eipä tämäkään mitään auta, pakko oli kirjoittaa silti.
Kommentit (148)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:58"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:55"]Opettele tykkäämään itsestäsi ekaksi. Nyt kuulostat niin tarvitsevalta että kaikki järkevät miehet juoksevat varmasti karkuun. Onnelisuutesi ei voi riippua pelkistä miehistä.
[/quote]
Mun on pakko sanoa tähän, etten kyllä ilmaise tätä tarvitsevaisuuttani mitenkään. Voisin myös olla esim. pelkässä seksisuhteessa, koska saisin siitäkin jo piristystä elämääni ja kaipaamaani fyysistä läheisyyttä. En siis ole välittömästi jalassa roikkumassa, joten tämä ei varmasti ole syy siihen, miksi miehet juoksevat karkuun :)ap
[/quote]
Mutta tuohan on sitä tarvitsevuutta juuri: olet valmis vaikka pelkkään seksisuhteeseen koska tarvitset niin kovasti fyysistä läheisyyttä... Miehelle välittyy tuosta kuva ettet arvosta itseäsi etkä koe ansaitsevasi enempää.
[/quote]
No mutta kun ne miehet eivät edes tiedä tästä, että olisin valmis sellaiseen. Tämä on just tätä- kyllähän sen syyn saa revittyä vaikka mistä. Olen liian tarvitseva mutta toisaalta liian kylmä, liian helppo mutta liian pihtari, liian fiksu ja syvällinen mitta kuitenkin liian naiivi ja hölmö. Jne. Ap
[/quote]
Kaikkea ei tarvitse sanoa ihmissuhteissa; aika moni asia on ilmiselvää sanomattakin.
Monesti näkee pareja, joissa toinen on ns. ruma, ja silti ovat saaneet kumppanin, joten jospa kyse ei olekaan ulkonäöstä, vaan vaikka sun yleisilmeestä. Jospa olet aina suu norsun pimpulalla, niin ei se vedä puoleensa, vaikka olisi kuinka kaunis.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:06"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:01"]Mutta tuohan on sitä tarvitsevuutta juuri: olet valmis vaikka pelkkään seksisuhteeseen koska tarvitset niin kovasti fyysistä läheisyyttä... Miehelle välittyy tuosta kuva ettet arvosta itseäsi etkä koe ansaitsevasi enempää. [/quote] Eihän ole. Seksisuhde on itseasiassa erittäin hyvin järjestelty suhde, jossa molemmat on tietoisia että muuta ei ole eikä tule. Naisen lähteminen mukaan seksisuhteeseen EI ole tarvitsevuutta automaattisesti jos ei sitä toiselle ilmaise ja ala muuttamaan sääntöjä ilman toisen suostumista seksisuhteen johtamisesta johonkin vakavaan. Ilman seksisuhteita mä ainakin olisin aina yksin, ei miehet mun kanssa ole koskaan halunneet viettää aikaa vaan harrastaa pelkkää seksiä. [/quote] Kuulostaa surulliselta. Sinä siis sanot haluavasi tätä?
[/quote]
Mä en siis ole aloittaja nyt. Mutta pakkohan se vaan nykyisin on, koska muuta en miehiltä saa. Olen viettänyt useita vuosia yksin ja ilman noita tulen myös tulevaisuudessakin viettämään.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:10"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:06"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:01"]Mutta tuohan on sitä tarvitsevuutta juuri: olet valmis vaikka pelkkään seksisuhteeseen koska tarvitset niin kovasti fyysistä läheisyyttä... Miehelle välittyy tuosta kuva ettet arvosta itseäsi etkä koe ansaitsevasi enempää. [/quote] Eihän ole. Seksisuhde on itseasiassa erittäin hyvin järjestelty suhde, jossa molemmat on tietoisia että muuta ei ole eikä tule. Naisen lähteminen mukaan seksisuhteeseen EI ole tarvitsevuutta automaattisesti jos ei sitä toiselle ilmaise ja ala muuttamaan sääntöjä ilman toisen suostumista seksisuhteen johtamisesta johonkin vakavaan. Ilman seksisuhteita mä ainakin olisin aina yksin, ei miehet mun kanssa ole koskaan halunneet viettää aikaa vaan harrastaa pelkkää seksiä. [/quote] Kuulostaa surulliselta. Sinä siis sanot haluavasi tätä?
[/quote]
Mä en siis ole aloittaja nyt. Mutta pakkohan se vaan nykyisin on, koska muuta en miehiltä saa. Olen viettänyt useita vuosia yksin ja ilman noita tulen myös tulevaisuudessakin viettämään.
[/quote]
Kuulostat jotenkin täysin luovuttaneelta. Mikset ansaitsisi jotain enemmän? Mikä sinussa on niin erikoisesti vialla?
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:11"]Kuulostat jotenkin täysin luovuttaneelta. Mikset ansaitsisi jotain enemmän? Mikä sinussa on niin erikoisesti vialla?
[/quote]
Niin olenkin luovuttanut :( en tiedä mikä on vialla, miehet ei ole koskaan osanneet kertoa mikä mussa oikeasti häiritsi. Kukaan ei ole vaan muhun ihastunut tai välittänyt. Olen siis aina tullut jätetyksi tapailuvaiheissa. Osa ihmisistä on vaan sellaisia, joita kohtaan kukaan ei tule tuntemaan yhtikäs mitään.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:14"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:11"]Kuulostat jotenkin täysin luovuttaneelta. Mikset ansaitsisi jotain enemmän? Mikä sinussa on niin erikoisesti vialla?
[/quote]
Niin olenkin luovuttanut :( en tiedä mikä on vialla, miehet ei ole koskaan osanneet kertoa mikä mussa oikeasti häiritsi. Kukaan ei ole vaan muhun ihastunut tai välittänyt. Olen siis aina tullut jätetyksi tapailuvaiheissa. Osa ihmisistä on vaan sellaisia, joita kohtaan kukaan ei tule tuntemaan yhtikäs mitään.
[/quote]
Mutta mitä sinä tunnet itse? Meinaan vaan että suhde on kahden kauppa; kelpaako sinulle sitten kuka tahansa? Sekin voi välittyä toiselle; kaikki haluavat etenkin suhteen alussa tuntea olevansa osa jotain erityistä ja hienoa.
Etsit varmaan väärästä paikasta! Nettitreffit on pikaruokaa. Jos siis sieltä etsit. Onko niin, että sut on aina lempattu? Vai eikö itsellesi kelpaa...laita viestiä. Sillä jos minä olen kelvannut niin kyllä kaikki muutkin naiset kelpaa
Aavistat varmaan jotain missä vika? Entä jos vain heittäytyisit elämään? Jos susta itseltä puuttuu empatiakyky ja katselet arvostelevasti niin moni juttu jää huomaamatta. Jos kaipaat rakkautta niin ole itse rakastava muille.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:17"]
Mutta mitä sinä tunnet itse? Meinaan vaan että suhde on kahden kauppa; kelpaako sinulle sitten kuka tahansa? Sekin voi välittyä toiselle; kaikki haluavat etenkin suhteen alussa tuntea olevansa osa jotain erityistä ja hienoa.
[/quote]
En mä ole epätoivoissani kaikkia miehiä halunnut vaikka niin voisi ajatella. Niiden kanssa joiden kanssa on edetty vakavemmalle tasolle juttu ei koskaan toiminut mun kelpaamattomuuden takia. Eikä kyllä todistettavasti kukaan ole muhun edes ihastunut.
Tähän tulee tietysti taas vastauksia miten nainen saa aina miehen kunhan hengittää ja tavoittelen liian kovatasoisia, mutta voin kertoa ettei mua kiinnosta lähteä sille tielle. Oon jo ylittänyt sen rajan, että pystyisin edes yrittämään mitään kun tulen aina kerta toisensa jälkeen torjutuksi ja hylätyksi.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:27"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:17"]
Mutta mitä sinä tunnet itse? Meinaan vaan että suhde on kahden kauppa; kelpaako sinulle sitten kuka tahansa? Sekin voi välittyä toiselle; kaikki haluavat etenkin suhteen alussa tuntea olevansa osa jotain erityistä ja hienoa.
[/quote]
En mä ole epätoivoissani kaikkia miehiä halunnut vaikka niin voisi ajatella. Niiden kanssa joiden kanssa on edetty vakavemmalle tasolle juttu ei koskaan toiminut mun kelpaamattomuuden takia. Eikä kyllä todistettavasti kukaan ole muhun edes ihastunut.
Tähän tulee tietysti taas vastauksia miten nainen saa aina miehen kunhan hengittää ja tavoittelen liian kovatasoisia, mutta voin kertoa ettei mua kiinnosta lähteä sille tielle. Oon jo ylittänyt sen rajan, että pystyisin edes yrittämään mitään kun tulen aina kerta toisensa jälkeen torjutuksi ja hylätyksi.
[/quote]kkuulostaa kovalta arviolta. Mun yks kaveri torjui kaikki ehdokkaat...etsi alitajuisesti jotain sellaista jota ei ollut olemassakaan. Mun ympärillä ei ole miehet parveilleet mutta perheellinen olen.
Mä oon tässä vähän itsesäälisenä itkeskellyt ja miettinyt näitä juttuja. Välillä tulee sellainen olo, rttä joo, mä laihdutan nämä muutamat ylikilot äkkiä pois ja muutenkin teen kaikkeni muuttuakseni paremman näköiseksi. Jospa revin iloa siitä sitten. Mutta toisaalta mä olen ihan helvetin kyllästynyt jatkuvasti muokkaamaan itseäni. Pitäisi näyttää paremmalta, pitäisi olla rohkeampi, edellisen miestuttavuuden kanssa muistutin itseäni koko ajan siitä, ettei saa olla liian piikikäs tai käyttää liikaa sivistyssanoja! Ja kun oikeasti sitä vaan toivoisi, että olisi jollekin hyvä juuri tällaisenä, ilman mitään ulkonäön ja luonteen muodonmuutoksia.
-
Mietin myös sitä, että ehkä sitten olen langennut liian "tasokkaisiin" miehiin. Siis sellaisiin, joilla on niin pitkä jono oven takana, ettei mua siihen tarvita. Sellaiset on usein niin sinnikkäitä ja rohkeita yrittämään, että ottavat ihan päähänpinttymäkseen kaataa tällaisen jarruttelevan naisen. ap
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:35"]
Mä oon tässä vähän itsesäälisenä itkeskellyt ja miettinyt näitä juttuja. Välillä tulee sellainen olo, rttä joo, mä laihdutan nämä muutamat ylikilot äkkiä pois ja muutenkin teen kaikkeni muuttuakseni paremman näköiseksi. Jospa revin iloa siitä sitten. Mutta toisaalta mä olen ihan helvetin kyllästynyt jatkuvasti muokkaamaan itseäni. Pitäisi näyttää paremmalta, pitäisi olla rohkeampi, edellisen miestuttavuuden kanssa muistutin itseäni koko ajan siitä, ettei saa olla liian piikikäs tai käyttää liikaa sivistyssanoja! Ja kun oikeasti sitä vaan toivoisi, että olisi jollekin hyvä juuri tällaisenä, ilman mitään ulkonäön ja luonteen muodonmuutoksia. - Mietin myös sitä, että ehkä sitten olen langennut liian "tasokkaisiin" miehiin. Siis sellaisiin, joilla on niin pitkä jono oven takana, ettei mua siihen tarvita. Sellaiset on usein niin sinnikkäitä ja rohkeita yrittämään, että ottavat ihan päähänpinttymäkseen kaataa tällaisen jarruttelevan naisen. ap
[/quote]
Mä ainakin tiedän, ettei mut lempanneilla miehillä ole koskaan ollut jonoa. Ne on olleet juuri niitä tavallisia hyviä miehiä, takana suhteita ja rakastumisia... Muttei koskaan muhun.
Huh. Mä oon sinkku ja nautin sydämeni kyllyydestä. En edes haluaisi mitään parisuhdetta. Nään ystäviäni monta kertaa viikossa ja meillä on aina todella hauskaa.
Älä ole liian helppo, älä kuitenkaan liian nirso. Ole aktiivinen ja etsi, ei kukaan kotoa hae. Älä kuitenkaan ole liian tyrkyllä. Ole itsenäinen, älä kuitenkaan liian. Ole fiksu, mutta älä liian koulutettu, koska et saa olla miestä koulutetumpi. Näytä, että olet kiinnostunut. Älä kuitenkaan ole liian innokas. Ole kaunis ja hanki hyvä kroppa. Älä kuitenkaan liian, sillä muuten olet ylimielinen ja pinnallinen. Älä ole helppo. Älä pihtaa. Ole aina iloinen ja hymyily. Älä murjota.
Tuntuu, että teit niin tai näin, niin aina on väärin ja syy yksinäisyyteen on oma vika. Asiasta ei saisi valittaa, kun sinkkuus on oma valinta. Fakta vaan on se, että jotkut ihmiset ei löydä kumppania, vaikka näissä ihmisissä ei ole mitään vikaan. Itse olen todennut kuuluvani tähän ryhmään. Ikää on jo kohta sen verran, että jos kohta ei mistä ala näkymään, niin esim. lasten saaminen vaikeutuu huomattavasti. Yritän keksiä elämääni sisältöä ja olla onnellinen ilman puolisoa (ja perhettä). Välillä tuntuu vaan niin pahalta ravata ystävien häissä, vauvajuhlissa, ristiäisissä, tupareissa yms todistamassa onnellisia perhetapahtumia, joiden jälkeen saa yksin palata tyhjään kämppään... En tarvitse enkä halua mitään suurta ja ihmeellistä. Haluan tavallisen miehen ja tavallinen parisuhteen, jossa on tavallisten ihmisten ongelmat, mutta paljon lämpöä ja rakkautta.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:44"]En saa oikeaa iloa mistään ostoksista, ruuasta, bileistä, edes kavereiden (joita ei toisaalta paljon ole, eikä heillä aikaa mulle) seurasta... Ainoa asia, josta saan iloa hetkeksi, on miehen seura ja kainalo, sellainen läheisyys ja kutkuttava olo.
[/quote]
Tämä saattaa kuulostaa ilkeältä, mutta ethän sinä ihan hirveän tutustumisenarvoiselta vaikuta, jos sinua ei mikään muu asia maailmassa kiinnosta. Mistä asioista sinä osaat keskustella?
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:13"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:44"]En saa oikeaa iloa mistään ostoksista, ruuasta, bileistä, edes kavereiden (joita ei toisaalta paljon ole, eikä heillä aikaa mulle) seurasta... Ainoa asia, josta saan iloa hetkeksi, on miehen seura ja kainalo, sellainen läheisyys ja kutkuttava olo.
[/quote]
Tämä saattaa kuulostaa ilkeältä, mutta ethän sinä ihan hirveän tutustumisenarvoiselta vaikuta, jos sinua ei mikään muu asia maailmassa kiinnosta. Mistä asioista sinä osaat keskustella?
[/quote]
Mä en ole koskaan tavannut miestä, jota kiinnostaisi jutella samoista asioista. Kiinnostavia asioita on mun mielestä mm. sosiaalipsykologiset asiat, elämän tavoitteet, vähän sellainen yleinen pohdiskelu? Monen mielestä varmasti tylsää, mutta penkkiurheilustako mun pitäisi kiinnostua? Tykkään myös jutella vaikkapa musiikista ja elokuvista. Ja oli kyllä vähän ilkeästi sanottu :) ap
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:13"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:44"]En saa oikeaa iloa mistään ostoksista, ruuasta, bileistä, edes kavereiden (joita ei toisaalta paljon ole, eikä heillä aikaa mulle) seurasta... Ainoa asia, josta saan iloa hetkeksi, on miehen seura ja kainalo, sellainen läheisyys ja kutkuttava olo. [/quote] Tämä saattaa kuulostaa ilkeältä, mutta ethän sinä ihan hirveän tutustumisenarvoiselta vaikuta, jos sinua ei mikään muu asia maailmassa kiinnosta. Mistä asioista sinä osaat keskustella? [/quote] Mä en ole koskaan tavannut miestä, jota kiinnostaisi jutella samoista asioista. Kiinnostavia asioita on mun mielestä mm. sosiaalipsykologiset asiat, elämän tavoitteet, vähän sellainen yleinen pohdiskelu? Monen mielestä varmasti tylsää, mutta penkkiurheilustako mun pitäisi kiinnostua? Tykkään myös jutella vaikkapa musiikista ja elokuvista. Ja oli kyllä vähän ilkeästi sanottu :) ap
[/quote]
Kritisoijat yllättyisi, jos näkisi tämän ongelman kanssa painivia naisia tosielämässä.
Mut ainakin löytää halutessaan yliopistolta, harrastuksista, salilta, lenkkipolulta ja eri tapahtumista. Ihan normaali keskustelutaitoinen nainen mä olen, vaikka kelpaankin miehille vaan seksiin.
37: Itsepä sanoit, ettet saa iloa mistään asioista, vain miehistä. Käänsit heti kelkkasi, kun uskalsin arvostella.
36
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:29"]37: Itsepä sanoit, ettet saa iloa mistään asioista, vain miehistä. Käänsit heti kelkkasi, kun uskalsin arvostella.
36
[/quote]
En kääntänyt kelkkaani. Edelleen sanon, että saan oikeaa tyydytystä miehen kainalosta, hyvästä seksistä. Voin katsoa yksin elokuvia, lukea kirjoja, käydä kävelyllä, syödä hyvää ruokaa, nukkua hyvät unet, nauraa kavereiden kanssa, mutta mikään noista ei poista sitä tyhjyyttä sisältä eikä voita sitä tunnetta, minkä saan siitä, kun toinen ihminen on lähellä ja pitää tiukassa syleilyssä. Jotkut ehkä ymmärtävät mitä tarkoitan, kaikki varmasti ei. Ap
Kyllä sinä kelpaat, mutta et välttämättä hae niitä, jotka haluaisivat kanssasi olla (ts. he eivät kelpaa sinulle).