Mä en enää jaksa, kun en vaan kelpaa...

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 03:58"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:55"]

:D Kaikille nyt on päivänselvää, että miehet haluaa aina sen kauniin naisen ruman sijaan. Sen sijaan naiselle riittää, että mies tulee toimeen. Siinä missä tavallinen mies tavoittelee kaunista naista, tavallinen nainen ei edes jaksa yrittää miljonäärejä.

[/quote]

Suosittelen sellaista pientä reality checkiä, että käyt ruuhka-aikaan lähimmässä Prismassa tai Cittarissa ja katselet vähän niitä satoja pariskuntia ja perheitä joita tulee vastaan. Valtaosa naisista on ihan tavallisen näköisiä, seassa joku kauniimpi ja joku rumempi. 

Vertailussasi on se epäsuhta, että rinnastat rikkaan kauniiseen, mutta ruman toimeentulevaan. Oikeastihan rumaa pitäisi verrata siihen sossupummiin ja toimeentulevaa ulkonäöltään tavalliseen. Siis jos nyt haluaa ylipäätään tuollaisen naurettavan rinnastuksen tehdä. Toisakseen kauniita naisia on paljon enemmän, kuin miljonäärimiehiä, sillä miesten mielipide naisten ulkonäöstä noudattelee aika hyvin normaalijakaumaa - siinä missä naiset arvioivat valtaosan miehistä keskimääräistä rumemmiksi. Miljonäärejä on suomessa noin 1% väestöstä.

Ylipäätään yliarvioit sen kauneuspreferenssin vaikutuksen, miehet eivät ole sen suhteen kovin ehdottomia. Kaunis ei ole mitenkään ratkaisevasti haluttavampi tavalliseen verrattuna, varsinkaan pysyvään suhteeseen, ihan samoin kuin ero toimeentulevan ja rikkaan haluttavuudessa naisten silmissä ei ole läheskään niin suuri, kuin sossupummin ja toimeentulevan välillä. Niitä kriteereitä on kauneuden lisäksi kuitenkin koko joukko muitakin, jotka myös tapaavat korostua heti jos puhutaan pidemmästä suhteesta.

Jos puhutaan ehdottomista fyysisistä preferensseistä, niin veikkaampa että miehen pituus on monelle naiselle paljon ehdottomampi valintaperuste, kuin naisen kauneus miehelle. 

[/quote]

Ei siellä rumia naisia näy parisuhteissa.

Mutta on se vaan se kumma kun naisia ei uskota, kun kerrotaan miten me kyllä tiedetään ettei kelvata kun vain seksiin ulkonäkömme takia. Kukaan ei esim. ole vastannut mitään 1 sivulla olevaan totuuteen, että kauniilla ja huonoitsetuntoisella naisella on aina mies. 

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:38"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:31"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 01:04"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:55"]

Opettele tykkäämään itsestäsi ekaksi. Nyt kuulostat niin tarvitsevalta että kaikki järkevät miehet juoksevat varmasti karkuun. Onnelisuutesi ei voi riippua pelkistä miehistä.

[/quote]

No eikö parisuhteeseen hakeuduta juuri siksi että tarvitsee toista lähelleen? Miksi edes olisi sellaisen kanssa joka ei tarvitse sinua?

[/quote]

Tottakai saa haluta ja toivoa itselleen parisuhdetta, mutta kuinka houkutteleva kumppani sinulle on sellainen, joka "ei enää jaksa, kun ei kelpaa"? Tuolla kun joku ehdottaa, että yksinelävä yrittäisi löytää muutakin mietittävää kuin pakottavan miehen etsimisen, niin hänelle vastataan, että 'haloo! realismia peliin'. Kyllä minä peräänkuuluttaisin realismia niille, joiden mielestä muiden pitäisi ihastua itsesäälissä piehtaroivaan ihmiseen. Hirveän painolastin laitatte sille mahdolliselle kumppanille. Hänenhän pitää periaatteessa pelastaa tämä kelpaamaton yksilö.  

[/quote]

Mutta jos on kerta toisensa jälkeen osoittautunut kelpaamattomaksi eikä enää jaksa, niin miten sellaisessa tilanteessa voi enää edetä? Olisi kiva tietää oletko esim. itse ollut vastaavassa tilanteessa, että tietäisit miltä sellainen tuntuu ja miten sieltä voi päästä ylös (jos pääsee).
[/quote]

Ei tuosta ainakaan muita ihmisiä syyttämällä nouse. Ainoastaan itsestä se voi lähteä. Kenelläkään muilla ei ole velvollisuutta ryhtyä parisuhteeseen vain koska toinen sitä niin hirveästi tarvitsee.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:38"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:31"] [quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 01:04"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:55"] Opettele tykkäämään itsestäsi ekaksi. Nyt kuulostat niin tarvitsevalta että kaikki järkevät miehet juoksevat varmasti karkuun. Onnelisuutesi ei voi riippua pelkistä miehistä. [/quote] No eikö parisuhteeseen hakeuduta juuri siksi että tarvitsee toista lähelleen? Miksi edes olisi sellaisen kanssa joka ei tarvitse sinua? [/quote] Tottakai saa haluta ja toivoa itselleen parisuhdetta, mutta kuinka houkutteleva kumppani sinulle on sellainen, joka "ei enää jaksa, kun ei kelpaa"? Tuolla kun joku ehdottaa, että yksinelävä yrittäisi löytää muutakin mietittävää kuin pakottavan miehen etsimisen, niin hänelle vastataan, että 'haloo! realismia peliin'. Kyllä minä peräänkuuluttaisin realismia niille, joiden mielestä muiden pitäisi ihastua itsesäälissä piehtaroivaan ihmiseen. Hirveän painolastin laitatte sille mahdolliselle kumppanille. Hänenhän pitää periaatteessa pelastaa tämä kelpaamaton yksilö.   [/quote] Mutta jos on kerta toisensa jälkeen osoittautunut kelpaamattomaksi eikä enää jaksa, niin miten sellaisessa tilanteessa voi enää edetä? Olisi kiva tietää oletko esim. itse ollut vastaavassa tilanteessa, että tietäisit miltä sellainen tuntuu ja miten sieltä voi päästä ylös (jos pääsee). [/quote] Ei tuosta ainakaan muita ihmisiä syyttämällä nouse. Ainoastaan itsestä se voi lähteä. Kenelläkään muilla ei ole velvollisuutta ryhtyä parisuhteeseen vain koska toinen sitä niin hirveästi tarvitsee.

[/quote]

Missä täällä on muita syytetty omasta tilanteesta?

Itselle on käynyt hyvin selväksi, että muut ihmiset on tarpeeksi hyviä mutta minä tosiaankaan en tarpeeksi hyvä toisille. En vaan silti pysty muuttumaan tarpeeksi radikaalisti vaikka oman tilan huonoudesta olenkin tietoinen.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:17"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 03:58"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:55"]

:D Kaikille nyt on päivänselvää, että miehet haluaa aina sen kauniin naisen ruman sijaan. Sen sijaan naiselle riittää, että mies tulee toimeen. Siinä missä tavallinen mies tavoittelee kaunista naista, tavallinen nainen ei edes jaksa yrittää miljonäärejä.

[/quote]

Suosittelen sellaista pientä reality checkiä, että käyt ruuhka-aikaan lähimmässä Prismassa tai Cittarissa ja katselet vähän niitä satoja pariskuntia ja perheitä joita tulee vastaan. Valtaosa naisista on ihan tavallisen näköisiä, seassa joku kauniimpi ja joku rumempi. 

Vertailussasi on se epäsuhta, että rinnastat rikkaan kauniiseen, mutta ruman toimeentulevaan. Oikeastihan rumaa pitäisi verrata siihen sossupummiin ja toimeentulevaa ulkonäöltään tavalliseen. Siis jos nyt haluaa ylipäätään tuollaisen naurettavan rinnastuksen tehdä. Toisakseen kauniita naisia on paljon enemmän, kuin miljonäärimiehiä, sillä miesten mielipide naisten ulkonäöstä noudattelee aika hyvin normaalijakaumaa - siinä missä naiset arvioivat valtaosan miehistä keskimääräistä rumemmiksi. Miljonäärejä on suomessa noin 1% väestöstä.

Ylipäätään yliarvioit sen kauneuspreferenssin vaikutuksen, miehet eivät ole sen suhteen kovin ehdottomia. Kaunis ei ole mitenkään ratkaisevasti haluttavampi tavalliseen verrattuna, varsinkaan pysyvään suhteeseen, ihan samoin kuin ero toimeentulevan ja rikkaan haluttavuudessa naisten silmissä ei ole läheskään niin suuri, kuin sossupummin ja toimeentulevan välillä. Niitä kriteereitä on kauneuden lisäksi kuitenkin koko joukko muitakin, jotka myös tapaavat korostua heti jos puhutaan pidemmästä suhteesta.

Jos puhutaan ehdottomista fyysisistä preferensseistä, niin veikkaampa että miehen pituus on monelle naiselle paljon ehdottomampi valintaperuste, kuin naisen kauneus miehelle. 

[/quote]

Ei siellä rumia naisia näy parisuhteissa.

Mutta on se vaan se kumma kun naisia ei uskota, kun kerrotaan miten me kyllä tiedetään ettei kelvata kun vain seksiin ulkonäkömme takia. Kukaan ei esim. ole vastannut mitään 1 sivulla olevaan totuuteen, että kauniilla ja huonoitsetuntoisella naisella on aina mies. 
[/quote]

Voi olla. Mutta niin on myös moneen rumalla mutta hyväitsetuntoisella. Eli itsetunto voi kompensoida ulkonäköä.

Vittu mitä paskaa.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:38"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:31"] [quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 01:04"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:55"] Opettele tykkäämään itsestäsi ekaksi. Nyt kuulostat niin tarvitsevalta että kaikki järkevät miehet juoksevat varmasti karkuun. Onnelisuutesi ei voi riippua pelkistä miehistä. [/quote] No eikö parisuhteeseen hakeuduta juuri siksi että tarvitsee toista lähelleen? Miksi edes olisi sellaisen kanssa joka ei tarvitse sinua? [/quote] Tottakai saa haluta ja toivoa itselleen parisuhdetta, mutta kuinka houkutteleva kumppani sinulle on sellainen, joka "ei enää jaksa, kun ei kelpaa"? Tuolla kun joku ehdottaa, että yksinelävä yrittäisi löytää muutakin mietittävää kuin pakottavan miehen etsimisen, niin hänelle vastataan, että 'haloo! realismia peliin'. Kyllä minä peräänkuuluttaisin realismia niille, joiden mielestä muiden pitäisi ihastua itsesäälissä piehtaroivaan ihmiseen. Hirveän painolastin laitatte sille mahdolliselle kumppanille. Hänenhän pitää periaatteessa pelastaa tämä kelpaamaton yksilö.   [/quote] Mutta jos on kerta toisensa jälkeen osoittautunut kelpaamattomaksi eikä enää jaksa, niin miten sellaisessa tilanteessa voi enää edetä? Olisi kiva tietää oletko esim. itse ollut vastaavassa tilanteessa, että tietäisit miltä sellainen tuntuu ja miten sieltä voi päästä ylös (jos pääsee). [/quote] Ei tuosta ainakaan muita ihmisiä syyttämällä nouse. Ainoastaan itsestä se voi lähteä. Kenelläkään muilla ei ole velvollisuutta ryhtyä parisuhteeseen vain koska toinen sitä niin hirveästi tarvitsee.

[/quote]

Missä täällä on muita syytetty omasta tilanteesta?

Itselle on käynyt hyvin selväksi, että muut ihmiset on tarpeeksi hyviä mutta minä tosiaankaan en tarpeeksi hyvä toisille. En vaan silti pysty muuttumaan tarpeeksi radikaalisti vaikka oman tilan huonoudesta olenkin tietoinen.
[/quote]

Eikös tässä ole paljon puhuttu siitä, että jos itse koet itsesi mielenkiintoiseksi, niin muutkin kokevat niin? Jos taas sinulla ei ole mitään intressejä ja pidät itsekin itseäsi tylsänä niin muutkin näkevät sinut niin? Ihmissuhteet ovat pääasiassa viestintää. Kannattaa miettiä mitä viestejä laittaa ulospäin.

Kuulostaa niin tutulta. Kaikki kaverit pariutuneet onnellisesti, minä vaan olen aina yksin. Ärsyttää, kun sinkkuudesta ei saisi puhua tai "valittaa", kun heti joku kertoo, että pitää laskea rimaa, olla aloitteellinen yms yms. Itse koen, että ei mulla ole mitään tarkkoja kriteerejä miehelle, joten en liian nirso ole. En vaan vuosiin ole tutustunut keneenkään, jonka kanssa olisi edes mitään potentiaalia mihinkään. Miehet olleet siis varattuja yms. Olen sosiaalinen, iloinen ja avoin. Olen myös ylipainoinen ja tavallinen siinä mielessä, ettei minulla ole mitään erikoisia kiinnostuksen kohteita enkä harrasta extreme-urheilua. Tuntuu, ettei tänä päivänä pärjää "tavallisena", vaan pitäisi olla jotain ihmeellistä. En tiiä, mutta aloittajan kuvaama tyhjä tunne on enemmän kuin tuttua... Joskus toivon vaan todella kovasti, että voisin olla joku muu...

Mitä alapeukutettavaa viestissä 40 on?

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:27"] [quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:38"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:31"] [quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 01:04"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:55"] Opettele tykkäämään itsestäsi ekaksi. Nyt kuulostat niin tarvitsevalta että kaikki järkevät miehet juoksevat varmasti karkuun. Onnelisuutesi ei voi riippua pelkistä miehistä. [/quote] No eikö parisuhteeseen hakeuduta juuri siksi että tarvitsee toista lähelleen? Miksi edes olisi sellaisen kanssa joka ei tarvitse sinua? [/quote] Tottakai saa haluta ja toivoa itselleen parisuhdetta, mutta kuinka houkutteleva kumppani sinulle on sellainen, joka "ei enää jaksa, kun ei kelpaa"? Tuolla kun joku ehdottaa, että yksinelävä yrittäisi löytää muutakin mietittävää kuin pakottavan miehen etsimisen, niin hänelle vastataan, että 'haloo! realismia peliin'. Kyllä minä peräänkuuluttaisin realismia niille, joiden mielestä muiden pitäisi ihastua itsesäälissä piehtaroivaan ihmiseen. Hirveän painolastin laitatte sille mahdolliselle kumppanille. Hänenhän pitää periaatteessa pelastaa tämä kelpaamaton yksilö.   [/quote] Mutta jos on kerta toisensa jälkeen osoittautunut kelpaamattomaksi eikä enää jaksa, niin miten sellaisessa tilanteessa voi enää edetä? Olisi kiva tietää oletko esim. itse ollut vastaavassa tilanteessa, että tietäisit miltä sellainen tuntuu ja miten sieltä voi päästä ylös (jos pääsee). [/quote] Ei tuosta ainakaan muita ihmisiä syyttämällä nouse. Ainoastaan itsestä se voi lähteä. Kenelläkään muilla ei ole velvollisuutta ryhtyä parisuhteeseen vain koska toinen sitä niin hirveästi tarvitsee. [/quote] Missä täällä on muita syytetty omasta tilanteesta? Itselle on käynyt hyvin selväksi, että muut ihmiset on tarpeeksi hyviä mutta minä tosiaankaan en tarpeeksi hyvä toisille. En vaan silti pysty muuttumaan tarpeeksi radikaalisti vaikka oman tilan huonoudesta olenkin tietoinen. [/quote] Eikös tässä ole paljon puhuttu siitä, että jos itse koet itsesi mielenkiintoiseksi, niin muutkin kokevat niin? Jos taas sinulla ei ole mitään intressejä ja pidät itsekin itseäsi tylsänä niin muutkin näkevät sinut niin? Ihmissuhteet ovat pääasiassa viestintää. Kannattaa miettiä mitä viestejä laittaa ulospäin.

[/quote]

Jaa, en kyllä sellaisiakaan viestejä ole nähnyt. Täällä näyttää monella olevan se tilanne, että pitää tai on aiemmin pitänyt itseään ihan ok, mutta muiden mukaan se ei riitä tai ole riittänyt. Melkein tekis mieli kirjoittaa ylös kaikki ne asiat, mistä miehet on mua kritisoineet (lähtien ulkonäöstä mun työpaikkavalintoihin) näyttääkseni, että millaista palautetta osa meistä naisista ikävä kyllä jatkuvasti saa mutten taida jaksaa kun ette kuitenkaan sitäKÄÄN uskoisi.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:44"]

Aloin välittömästi itkeä, kun kirjoitin otsikon. Mua ahdistaa niin paljon, että sydämestä ottaa. Olen niin pohjattoman surullinen, olo on tyhjä enkä tiedä kauanko jaksan tätä oloa. Kauanko jaksan yrittää ja rimpuilla ja psyykata itseäni. - En haluaisi varsinaisesti kuolla, ajatus siitä pelottaa. Haluaisin vain... olla joku muu, tai haluaisin etten koskaan olisi ollutkaan olemassa, toisaalta haluaisin muuttua robotiksi joka ei tunne mitään, eniten tietenkin haluaisin, että kaikki muuttuisi hyväksi. - Mä koitan ajatella positiivisesti. Iloitsen pienistä asioista ja päätän aamulla ottaa hyvän asenteen. Ei mitään vikaa siinä. Mutta vaikka miten itseäni psyykkaisin, se ei poista sitä seikkaa, että olen ihan helvetin yksinäinen, turha ja onneton. En saa oikeaa iloa mistään ostoksista, ruuasta, bileistä, edes kavereiden (joita ei toisaalta paljon ole, eikä heillä aikaa mulle) seurasta... Ainoa asia, josta saan iloa hetkeksi, on miehen seura ja kainalo, sellainen läheisyys ja kutkuttava olo. Ongelma vain on siinä, etten kelpaa kellekään, paitsi satunnaisesti kokemuksia kerääville kusipäille, joiden jäljiltä olen vain entistä tyhjempi ja yksin oleminen vielä kauheampaa. Ketään en voi pakottaa pitämään seuraa, saati sitten välittämään... - Eipä tämäkään mitään auta, pakko oli kirjoittaa silti.

[/quote] Hei, johtuuko "kelpaamattomuus" omasta ujoudesta, käännät katsetta pois ja siksi miehet ei uskalla lähestyä sinua? / vilivallaton

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:58"]Mitä alapeukutettavaa viestissä 40 on?
[/quote]

No kun ei saisi myöntää sitä, ettei löydä onnea yksin olemisesta :) ap

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:38"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:31"] [quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 01:04"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:55"] Opettele tykkäämään itsestäsi ekaksi. Nyt kuulostat niin tarvitsevalta että kaikki järkevät miehet juoksevat varmasti karkuun. Onnelisuutesi ei voi riippua pelkistä miehistä. [/quote] No eikö parisuhteeseen hakeuduta juuri siksi että tarvitsee toista lähelleen? Miksi edes olisi sellaisen kanssa joka ei tarvitse sinua? [/quote] Tottakai saa haluta ja toivoa itselleen parisuhdetta, mutta kuinka houkutteleva kumppani sinulle on sellainen, joka "ei enää jaksa, kun ei kelpaa"? Tuolla kun joku ehdottaa, että yksinelävä yrittäisi löytää muutakin mietittävää kuin pakottavan miehen etsimisen, niin hänelle vastataan, että 'haloo! realismia peliin'. Kyllä minä peräänkuuluttaisin realismia niille, joiden mielestä muiden pitäisi ihastua itsesäälissä piehtaroivaan ihmiseen. Hirveän painolastin laitatte sille mahdolliselle kumppanille. Hänenhän pitää periaatteessa pelastaa tämä kelpaamaton yksilö.   [/quote] Mutta jos on kerta toisensa jälkeen osoittautunut kelpaamattomaksi eikä enää jaksa, niin miten sellaisessa tilanteessa voi enää edetä? Olisi kiva tietää oletko esim. itse ollut vastaavassa tilanteessa, että tietäisit miltä sellainen tuntuu ja miten sieltä voi päästä ylös (jos pääsee). [/quote] Ei tuosta ainakaan muita ihmisiä syyttämällä nouse. Ainoastaan itsestä se voi lähteä. Kenelläkään muilla ei ole velvollisuutta ryhtyä parisuhteeseen vain koska toinen sitä niin hirveästi tarvitsee.

[/quote]

Missä täällä on muita syytetty omasta tilanteesta?

Itselle on käynyt hyvin selväksi, että muut ihmiset on tarpeeksi hyviä mutta minä tosiaankaan en tarpeeksi hyvä toisille. En vaan silti pysty muuttumaan tarpeeksi radikaalisti vaikka oman tilan huonoudesta olenkin tietoinen.
[/quote]

Ahaa, ryvet siis itsesäälissä. On aika selvää, miksei seurassasi ole kiva viettää aikaa. Usko pois että jos sinä olet muista aidosti kiinnostunut (muttei takertumiseen asti), ja samalla annat kuvan omaavasi elämän, ennen pitkää olet parisuhteessa tai ainakin saat tarjouksia siihen.

En jaksanut koko ketjua niin tarkkaan lukea, mutta kuinka vanha ap olet? Jos haaveena on perheen perustaminen,  niin eihän kiirettä ole ennen kuin kuin siinä kolmenkympin jälkeen.

Mielestäni on luonnollista, että ihminen kaipaa läheisyyttä, kosketusta, ystäviä, yhteisöllisyyttä... Jotkut viihtyy yksin, mutta useimmille se on kärsimystä. Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin omassa lokerossaan! Kun työelämäkin on usein mitä on, kilpailua jossa jokainen pitää huolen vain omasta hyvästään, niin elämä voi tuntua liian kovalta herkälle ihmiselle.

Mä suosittelisin sulle ryhtymistä itsetuntemuksen kasvattamiseen ja yhteisölliseen elämään. Voisitko miettiä, mitä muita haaveita sulla on, kuin löytää elämänkumppani? Kehitä itseäsi ja omaa elämääsi niin että olisit onnellinen ihan yksinkin, mutta voit siinä sivussa voit olla avoin myös uusille ihmisille, ilman että olisit epätoivoinen. Voisitko kenties löytää jonkun vapaaehtoistyön, esim. Ev.lut kirkolla ja SPR.llä on ystäväpalveluita, vanhusten ulkoilutusta jne.

itse koin juurettomuutta pk-seudulle muuttaessani, mutta kun aloin käydä lasten kanssa seurakunnan perhekerhoissa ja tutustua muiden lasten vanhempiin puistossa, tunsin kotiutuvani tänne paremmin. Kotoilu ja puistoilu lasten kanssa oli ihan huippua aikaa, nautin siitä todella. Nyt on taas melko kylmää kyytiä työelämässä, kun tottui pehmoiluun kasten kanssa! Eli itse kaipaan pehmeitä arvoja, yhteisöllisyyttä, kotielämää....

hairahduin ehkä aiheessa sivuraiteille, mutta pointtini oli että sua auttaisi varmaan että löytäisit oman juttusi, yhteisöllisyyttä ja sitä kautta hyvää oloa ja itsesi hyväksymistä. 

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:27"] [quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:38"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:31"] [quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 01:04"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:55"] Opettele tykkäämään itsestäsi ekaksi. Nyt kuulostat niin tarvitsevalta että kaikki järkevät miehet juoksevat varmasti karkuun. Onnelisuutesi ei voi riippua pelkistä miehistä. [/quote] No eikö parisuhteeseen hakeuduta juuri siksi että tarvitsee toista lähelleen? Miksi edes olisi sellaisen kanssa joka ei tarvitse sinua? [/quote] Tottakai saa haluta ja toivoa itselleen parisuhdetta, mutta kuinka houkutteleva kumppani sinulle on sellainen, joka "ei enää jaksa, kun ei kelpaa"? Tuolla kun joku ehdottaa, että yksinelävä yrittäisi löytää muutakin mietittävää kuin pakottavan miehen etsimisen, niin hänelle vastataan, että 'haloo! realismia peliin'. Kyllä minä peräänkuuluttaisin realismia niille, joiden mielestä muiden pitäisi ihastua itsesäälissä piehtaroivaan ihmiseen. Hirveän painolastin laitatte sille mahdolliselle kumppanille. Hänenhän pitää periaatteessa pelastaa tämä kelpaamaton yksilö.   [/quote] Mutta jos on kerta toisensa jälkeen osoittautunut kelpaamattomaksi eikä enää jaksa, niin miten sellaisessa tilanteessa voi enää edetä? Olisi kiva tietää oletko esim. itse ollut vastaavassa tilanteessa, että tietäisit miltä sellainen tuntuu ja miten sieltä voi päästä ylös (jos pääsee). [/quote] Ei tuosta ainakaan muita ihmisiä syyttämällä nouse. Ainoastaan itsestä se voi lähteä. Kenelläkään muilla ei ole velvollisuutta ryhtyä parisuhteeseen vain koska toinen sitä niin hirveästi tarvitsee. [/quote] Missä täällä on muita syytetty omasta tilanteesta? Itselle on käynyt hyvin selväksi, että muut ihmiset on tarpeeksi hyviä mutta minä tosiaankaan en tarpeeksi hyvä toisille. En vaan silti pysty muuttumaan tarpeeksi radikaalisti vaikka oman tilan huonoudesta olenkin tietoinen. [/quote] Eikös tässä ole paljon puhuttu siitä, että jos itse koet itsesi mielenkiintoiseksi, niin muutkin kokevat niin? Jos taas sinulla ei ole mitään intressejä ja pidät itsekin itseäsi tylsänä niin muutkin näkevät sinut niin? Ihmissuhteet ovat pääasiassa viestintää. Kannattaa miettiä mitä viestejä laittaa ulospäin.

[/quote]

Jaa, en kyllä sellaisiakaan viestejä ole nähnyt. Täällä näyttää monella olevan se tilanne, että pitää tai on aiemmin pitänyt itseään ihan ok, mutta muiden mukaan se ei riitä tai ole riittänyt. Melkein tekis mieli kirjoittaa ylös kaikki ne asiat, mistä miehet on mua kritisoineet (lähtien ulkonäöstä mun työpaikkavalintoihin) näyttääkseni, että millaista palautetta osa meistä naisista ikävä kyllä jatkuvasti saa mutten taida jaksaa kun ette kuitenkaan sitäKÄÄN uskoisi.
[/quote]

Mutta ei kai menneitä mustaamakkaraa voi päästä eteenpäin? Unohda menneet, siitä ei ole sinulle mitään apua, keskity mieluummin tavoitteesesi.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:40"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:27"] [quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:38"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 02:31"] [quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 01:04"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:55"] Opettele tykkäämään itsestäsi ekaksi. Nyt kuulostat niin tarvitsevalta että kaikki järkevät miehet juoksevat varmasti karkuun. Onnelisuutesi ei voi riippua pelkistä miehistä. [/quote] No eikö parisuhteeseen hakeuduta juuri siksi että tarvitsee toista lähelleen? Miksi edes olisi sellaisen kanssa joka ei tarvitse sinua? [/quote] Tottakai saa haluta ja toivoa itselleen parisuhdetta, mutta kuinka houkutteleva kumppani sinulle on sellainen, joka "ei enää jaksa, kun ei kelpaa"? Tuolla kun joku ehdottaa, että yksinelävä yrittäisi löytää muutakin mietittävää kuin pakottavan miehen etsimisen, niin hänelle vastataan, että 'haloo! realismia peliin'. Kyllä minä peräänkuuluttaisin realismia niille, joiden mielestä muiden pitäisi ihastua itsesäälissä piehtaroivaan ihmiseen. Hirveän painolastin laitatte sille mahdolliselle kumppanille. Hänenhän pitää periaatteessa pelastaa tämä kelpaamaton yksilö.   [/quote] Mutta jos on kerta toisensa jälkeen osoittautunut kelpaamattomaksi eikä enää jaksa, niin miten sellaisessa tilanteessa voi enää edetä? Olisi kiva tietää oletko esim. itse ollut vastaavassa tilanteessa, että tietäisit miltä sellainen tuntuu ja miten sieltä voi päästä ylös (jos pääsee). [/quote] Ei tuosta ainakaan muita ihmisiä syyttämällä nouse. Ainoastaan itsestä se voi lähteä. Kenelläkään muilla ei ole velvollisuutta ryhtyä parisuhteeseen vain koska toinen sitä niin hirveästi tarvitsee. [/quote] Missä täällä on muita syytetty omasta tilanteesta? Itselle on käynyt hyvin selväksi, että muut ihmiset on tarpeeksi hyviä mutta minä tosiaankaan en tarpeeksi hyvä toisille. En vaan silti pysty muuttumaan tarpeeksi radikaalisti vaikka oman tilan huonoudesta olenkin tietoinen. [/quote] Eikös tässä ole paljon puhuttu siitä, että jos itse koet itsesi mielenkiintoiseksi, niin muutkin kokevat niin? Jos taas sinulla ei ole mitään intressejä ja pidät itsekin itseäsi tylsänä niin muutkin näkevät sinut niin? Ihmissuhteet ovat pääasiassa viestintää. Kannattaa miettiä mitä viestejä laittaa ulospäin.

[/quote]

Jaa, en kyllä sellaisiakaan viestejä ole nähnyt. Täällä näyttää monella olevan se tilanne, että pitää tai on aiemmin pitänyt itseään ihan ok, mutta muiden mukaan se ei riitä tai ole riittänyt. Melkein tekis mieli kirjoittaa ylös kaikki ne asiat, mistä miehet on mua kritisoineet (lähtien ulkonäöstä mun työpaikkavalintoihin) näyttääkseni, että millaista palautetta osa meistä naisista ikävä kyllä jatkuvasti saa mutten taida jaksaa kun ette kuitenkaan sitäKÄÄN uskoisi.
[/quote]

Mutta ei kai menneitä mustaamakkaraa voi päästä eteenpäin? Unohda menneet, siitä ei ole sinulle mitään apua, keskity mieluummin tavoitteesesi.
[/quote]

Aaargh: listaamalla, ei "mustaamakkaraa"! XD

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:55"]

Opettele tykkäämään itsestäsi ekaksi. Nyt kuulostat niin tarvitsevalta että kaikki järkevät miehet juoksevat varmasti karkuun. Onnelisuutesi ei voi riippua pelkistä miehistä.

[/quote]

Yleensä usein ihmissuhderintamalle lähtee itsestään pitävänä ja positiivisena - ne saadut huonot kokemukset, kaltoinkohtelu ja muu muuttaa totaalisesti sen miten itsensä hahmottaa. En ennen ajatellut olevani kelpaamaton, lukuisten jättämisten seurauksena kyllä. Ei ap.

[/quote]

Mietipä ja analysoipa omaa käytöstäsi näissä pieleen menneissä suhteissa. Vertaile. Varmasti käytöksessäsi/toiminnassasi toistuu joku kaava. Sun pitää tunnistaa se kaava ja murtaa se. Ulkonäkö ei liity asiaan mitenkään.

Taas perinteinen tilitys. Aluksi valitat ettet kuulemma klelpaa mutta lopussa kuitenkin tulee ilmi, että oletkin itse se jolle ei kelpaa.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:38"]Ahaa, ryvet siis itsesäälissä. On aika selvää, miksei seurassasi ole kiva viettää aikaa. Usko pois että jos sinä olet muista aidosti kiinnostunut (muttei takertumiseen asti), ja samalla annat kuvan omaavasi elämän, ennen pitkää olet parisuhteessa tai ainakin saat tarjouksia siihen.

[/quote]

Ylimielisenä on hyvä kommentoida ajatuksia, joita anonyymisti purkaa netissä. Ei tämä samaa ole oikeassa elämässä ollut.

Tosin itse olen henkilökohtaisesti luovuttanut aikoja sitten jo, että sinänsä 'neuvosi' ovat täysin turhia minulle kun eivät mitään sisällä mitä en aiemmin olisi tehnyt. Jossain vaiheessa tajuaa omaksi parhaakseen poistua markkinoilta. Ymmärrän vaan niin hyvin muita ketjuun kirjoittajia, toivottavasti he arvostavat enemmän kritisointiasi "itsesäälissä rypemisestä". 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:57"]

Kuulostaa niin tutulta. Kaikki kaverit pariutuneet onnellisesti, minä vaan olen aina yksin. Ärsyttää, kun sinkkuudesta ei saisi puhua tai "valittaa", kun heti joku kertoo, että pitää laskea rimaa, olla aloitteellinen yms yms. Itse koen, että ei mulla ole mitään tarkkoja kriteerejä miehelle, joten en liian nirso ole. En vaan vuosiin ole tutustunut keneenkään, jonka kanssa olisi edes mitään potentiaalia mihinkään. Miehet olleet siis varattuja yms. Olen sosiaalinen, iloinen ja avoin. Olen myös ylipainoinen ja tavallinen siinä mielessä, ettei minulla ole mitään erikoisia kiinnostuksen kohteita enkä harrasta extreme-urheilua. Tuntuu, ettei tänä päivänä pärjää "tavallisena", vaan pitäisi olla jotain ihmeellistä. En tiiä, mutta aloittajan kuvaama tyhjä tunne on enemmän kuin tuttua... Joskus toivon vaan todella kovasti, että voisin olla joku muu...

[/quote]

Älä nyt hei! Kuulemma miehelle kelpaa nainen AINA, jos on vain nätti naama, hyvä perse ja pillu.

Näin siis netin miesten mukaan. Kumma kyllä ainakin täällä todellisuus on aina ollut täysin erilainen. 

Voi ap, mulla on TÄYSIN sama ongelma. :( Ihan kuin itse olisin kirjoittanut koko jutun. Tulen välillä niin surulliseksi kun melkein kaikki kaverit seurustelee ja niiden miehet on niin rakastuneita niihin. Ja itse ei kelpaa, vaikka en ole vaativa ja ihan tavallisia miekkosia katselen. Olen ihan ok-nätti ja iloinen, välillä myös herkkä luonne. Kaippa sitten liikakilot (10 kiloa ylipainoa) ja sitten se tietty herkkyys on turn off miehille. Mutta en takerru koskaan kehenkään, annan tilaa. Silti mut aina lempataan jollain tekosyyllä vaikka molemmat olisi viihtynyt toistensa seurassa älyttömän hyvin.

Jotenkin lohduttavaa kuulla, että on muitakin sielun siskoja.. Haluaisin jossain vaiheessa perheenkin perustaa mutta mistäs mies. Haluan lapsia :(