Olen ihan loppu lapsiin liittyvään metatyöhön

Laita se mies hoitamaan osansa. Masennus ei poista vanhemmuuden vastuuta. Kuinka moni äiti on masentunut ja silti hoitaa kaiken koska vaihtoehtoja ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Melkoista lässytystä taas. Nämä metamammat eivät pärjäisi kovinkaan pitkään missään sellaisissa työtehtävsissä, jotka vaativat oikeasti asioiden hallintaa.

Tai sitten he ovat semmoisissa, eikä työpäivän jälkeen enää riittäisi paukkuja hoitaa noita. Tämähän on se yleisin perustelu miksi miehet ei voi osallistua lasten hoitoon, on niin raskas työ ettei jaksa. Jostain syystä naisten on pakko jaksaa...

Vierailija kirjoitti:

Anna tunnukset lapsen toiselle vanhemmalle.

Valokuvaus on kerran vuodessa, kun saat suostumuslapun niin täytät sen heti siinä hetkessä 🤦‍♀️

Varaat hammastarkastuksen yksityiselle niin, että kaikki lapset kuskaat sinne yhdellä kertaa. Hoituu niin kerran vuodessa (tai sitten viet vaikka vaan jokatoinen vuosi niin ei oo niinkään paljoa vaivaa.)

Lukuläksyn kuittaus? Menee vähän yli, että mikä siinä voi olla rankkaa.

Jotenkin hassuja tällaiset vastaukset. Ihan kuin kyse olisi siitä yhdestä lukuläksyn kuittauksesta. Ei ole, vaan siitä, että koko ajan on kaikkea sopimista, kuittaamista, vastaamista, poikkeusaikataulun järkkäämistä (vaikkapa nyt terveystarkastus), lomakkeen palauttamista. Lasten asiat eivät mene omalla painollaan, vaan koko ajan pitää olla muistamassa jotain. Ja siihen tietenkin päälle omat työt, harrastukset ja poikkeusaikataulut.

Ne hammashoitolat yms voi olla täysin vieraassa kaupunginosassa neljän kulkupelin takana.

Ja lapsi kun sinne yksin lähtee julkisilla ei swkään ongelmatonta ole.

Esimerkiksi Kalasatamaan pahoinvointikeskuksen kuljettiin pitkään valtavan työmaa-alueen läpi.

Ap on taas näitä, mitkä keksimällä keksii lisää "metatöitään" ja sitten valittaa kun on rakasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina täällä muut mammat jaksavat kiillottaa mitaleitaan ja muistutella kuinka erinomaisia ovat kun mikään ei tunnu rankalta ja erityislapsiakin oli ainakin 12 ja sen lisäksi vaikka mitä muuta ekstras.

Onko se oikeasti teiltä pois, jos jollain onkin rankkaa? Auttaako häntä (tai teitä) se toisten mollaaminen ja kritisointi? Mitä saavutatte sillä, että haukutte jo valmiiksi väsynyttä kanssaäitiä? Kylläpä ap nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja kaikki sujuu leikiten, niinkö? Empatiaa ette kyllä ole ehtineet opetella, se on selvää.

Miten olisi mieluummin tällainen viesti? "En tunnista itseäni noissa, mutta harmi että koet sen rankkana. Tsemppiä, kyllä asiat aina jollain tavalla järjestyy!"

En haukkunut tietääkseni, olen tuo jolla 3 eritystä. Tiedän tasantarkkaan miltä tuo kuormittuminen tuntuu. Ja kun siinä ei ole kaikki, kuten hänkin kertoi miehestään ja vanhemmistaan. Tuollaiset jaksot elämässä on todella rankkoja, epävarmoja ja jopa lamaannuttavia.

Itse elin elämää kun lapset oli jo tehnyt, mies sairastui työuupumukseen, menetettiin koti ja rahat, saattohoidin äitini, lastani kohtaa tehtiin rikos, sairastuin itse vakavasti. Noina aikoina se yksi Wilma-viestikin saattoi olla liikaa. Viimeisillä voimillaan piti huolehtia asioista joilla ei ollut oikeasti mitään merkitystä.

Nykyään muut asiat on Ok, lasten asiat työllistää ja kuormittaa paljon. Olen hoitanut yksin lasten asiat niin pitkään ettei mies oikein pysty edes hyvällä tahdollakaan hyppäämään kelkkaan. Arjen kannalta helpompaa kun yksi pitää kaiken sormissaan ja säätää. Toisella on sitten muut velvollisuudet isommalti.

Kyllä minä ymmärrän apta ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

Lisäksi on muuten mainittava että harva opettaja ja muut tahot joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä näkee kokonaiskuvaa. Itseäni helpotti vaikeimpana aikana kun kerroin pääpiirteittäin tilannetta niin sain hirveästi joustoa ja ymmärrystä. Karsittiin kaikki turha, yhdistettiin käyntejä ja palavereja ja tehtiin koosteita. Opettaja jopa lähetti tulostettavan listan moneksi kuukaudeksi mihin varautua milloinkin, helpotti ihan mielettömästi arkea.

En tarkoittanut sinua, ymmärrän tilanteesi oikein hyvin! Oikeasti toivon sinulle tsemppiä ja jaksamista! Tarkoitin viestilläni näitä "Kyllä minä hoidin 14 lasta ihan yksin ja puolella oli erityistarpeita ja Wilma on huuhaata ja nykyajan mammat vaan valittaa turhasta ja on pullamössöä nyyh"-kommentteja. Täysin turhaa haukkua ja mollata apta tai muita äitejä, se ei auta ketään. Aina yhtä harmi, ettei naiset voi tukea toisiaan enemmän, vaan tärkeintä on saada itselleen hyvä olo toisia haukkumalla.

Olen sitä mieltä, että kyllähän se viestintä olisi hyvä pitää asiallisena. Enkä ap:ta ole haukkunut, enkä oikein tiedä mitä hänen tilanteestaan ajattelen.. Aika neutraali suhtautuminen.

Mutta. Ja nyt tulee iso Mutta. Ei musta sekään ole oikein, että aina vaan tsempataan ja myötäillään ihan kaikessa. Kyllä täälläkin näkee, miten itsekeskeisesti ihmiset ajattelee. Yksi voivottelee, että joutui turhaan odottelemaan, kun hammaslääkäri lähti. Kyllä tuollaisellekin ihmiselle tekee hyvää herätä tajuamaan, että asian voi nähdä myös toisesta näkökulmasta.

Tiedän tapauksen, kun lääkäri lähti kotiin, kun vaimo sai sairauskohtauksen ollessaan vauvan kanssa kotona.

Se jatkuva tsemppaus ja mielistely voi johtaa ongelmiin sekin. Aina näkökulma oman navan ympärillä.

Ilmeisesti ap:n lapset valokuvataan viikoittain ja hampaatkin ovat niin huonossa kunnossa, että joka päivä on käytävä hammaslääkärissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siellä wilmassa tulee paljon muutakin tiedotettavaa, mitä teemapäiviä ja retkiä on tulossa, mitä liikuntakamoja tarvitaan... milloin koulu alkaa eri paikasta, kirjastoasioista, täitiedotteita, vanhempaintapaamisten/muun keskustelun ajanvarauksia. En pidä sitä kuormittavana, mutt en tajua, miten joku selviää kerran viikossa tsekkauksella. Kyllä minun pitää päivittäin katsoa, että pysyn kärryllä.

Meille on tullut nuo kaikki aika yllätyksenä kun ei olla kirjauduttu Wilmaan... Milloin on retki päivä selvinnyt retkipäivän aamuna. Milloin kyselty että miksi ei varata keskustelu aikoja...

Ei sitten tullut mieleen hommata niitä Wilmatunnuksia jos olette ihan pihalla kaikesta? Lapsihan siitä kärsii jos ei ole ikinä sopivia välineitä tai retkelle eväitä tms. Eiköhän ne saa hommattua vaikka ne ensimmäiset tunnukset olisi vanhentunut.

Vierailija kirjoitti:

Melkoista lässytystä taas. Nämä metamammat eivät pärjäisi kovinkaan pitkään missään sellaisissa työtehtävsissä, jotka vaativat oikeasti asioiden hallintaa.

Höpö höpö. Kokemusta on molemmista, ja ehdottomasti mieluummin töissä. Hiukan eri asia tehdä töitä asiantuntijayhteisössä aikuisten kanssa kuin olla täysin altavastaajan asemassa sen suhteen mitä lauma erilaisia lasten kanssa toimivia henkilöitä jatkuvasti odottaa, olipa se kuinka älytöntä hyvänsä, ja kirjaa huoli-ilmoituksen jos kaikessa ei heti heitä totella (taso alkaa todellakin olla paikoin sitä että lasta on suurin piirtein pahoinpidelty henkisesti jos on käsketty se roskapussi viemään). Omaan perheeseen liittyvät asiat ovat muutenkin eri tavalla kuormittavia emotionaalisesti, eikä niistä olla koskaan lomalla hetkeäkään. Itse ole todella onnellinen että olen saanut nuorimmankin täysi-ikäiseksi ja voin keskittyä nauttimaan haastavasta ja stimuloivasta työstäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuohan ovat ihan normi juttuja. Miksi otat noin raskaasti. En mä ota. Iskäx3

Sun muijasihan nuo tekee ja taatusti ottaa raskaasti.

Naiset ei osaa priorisoida, vaan ottavat joka asian liian tosissaan. Keskittykää naiset OLENNAISIIN juttuihin ja jättäkää toissijaiset vähemmälle huomiolle.

Laiska metatöitään luettelee!

Vierailija kirjoitti:

Laita se mies hoitamaan osansa. Masennus ei poista vanhemmuuden vastuuta. Kuinka moni äiti on masentunut ja silti hoitaa kaiken koska vaihtoehtoja ei ole?

Toki. Ja sitten meitä syytetään ja syyllistetään sohvalla makaamisesta, kun masennuksen, kodin, lapsen ja muiden hoidettavien asioiden jälkeen on jo ihan loppu tai pikemminkin voimavarat ylittänyt jo siinä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna tunnukset lapsen toiselle vanhemmalle.

Valokuvaus on kerran vuodessa, kun saat suostumuslapun niin täytät sen heti siinä hetkessä 🤦‍♀️

Varaat hammastarkastuksen yksityiselle niin, että kaikki lapset kuskaat sinne yhdellä kertaa. Hoituu niin kerran vuodessa (tai sitten viet vaikka vaan jokatoinen vuosi niin ei oo niinkään paljoa vaivaa.)

Lukuläksyn kuittaus? Menee vähän yli, että mikä siinä voi olla rankkaa.

Jotenkin hassuja tällaiset vastaukset. Ihan kuin kyse olisi siitä yhdestä lukuläksyn kuittauksesta. Ei ole, vaan siitä, että koko ajan on kaikkea sopimista, kuittaamista, vastaamista, poikkeusaikataulun järkkäämistä (vaikkapa nyt terveystarkastus), lomakkeen palauttamista. Lasten asiat eivät mene omalla painollaan, vaan koko ajan pitää olla muistamassa jotain. Ja siihen tietenkin päälle omat työt, harrastukset ja poikkeusaikataulut.

Söpöä. Terveystarkastus ei ole edes joka vuosi. Ja oikein lomake pitää täyttää. En nyt ihan oikeasti ymmärrä kuinka jollain voi olla ylivoimaista suoritua noista. Jos ei kerran pää kestä, niin jätä ne vaikeasti hallittavat harrastuksesi pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina täällä muut mammat jaksavat kiillottaa mitaleitaan ja muistutella kuinka erinomaisia ovat kun mikään ei tunnu rankalta ja erityislapsiakin oli ainakin 12 ja sen lisäksi vaikka mitä muuta ekstras.

Onko se oikeasti teiltä pois, jos jollain onkin rankkaa? Auttaako häntä (tai teitä) se toisten mollaaminen ja kritisointi? Mitä saavutatte sillä, että haukutte jo valmiiksi väsynyttä kanssaäitiä? Kylläpä ap nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja kaikki sujuu leikiten, niinkö? Empatiaa ette kyllä ole ehtineet opetella, se on selvää.

Miten olisi mieluummin tällainen viesti? "En tunnista itseäni noissa, mutta harmi että koet sen rankkana. Tsemppiä, kyllä asiat aina jollain tavalla järjestyy!"

En haukkunut tietääkseni, olen tuo jolla 3 eritystä. Tiedän tasantarkkaan miltä tuo kuormittuminen tuntuu. Ja kun siinä ei ole kaikki, kuten hänkin kertoi miehestään ja vanhemmistaan. Tuollaiset jaksot elämässä on todella rankkoja, epävarmoja ja jopa lamaannuttavia.

Itse elin elämää kun lapset oli jo tehnyt, mies sairastui työuupumukseen, menetettiin koti ja rahat, saattohoidin äitini, lastani kohtaa tehtiin rikos, sairastuin itse vakavasti. Noina aikoina se yksi Wilma-viestikin saattoi olla liikaa. Viimeisillä voimillaan piti huolehtia asioista joilla ei ollut oikeasti mitään merkitystä.

Nykyään muut asiat on Ok, lasten asiat työllistää ja kuormittaa paljon. Olen hoitanut yksin lasten asiat niin pitkään ettei mies oikein pysty edes hyvällä tahdollakaan hyppäämään kelkkaan. Arjen kannalta helpompaa kun yksi pitää kaiken sormissaan ja säätää. Toisella on sitten muut velvollisuudet isommalti.

Kyllä minä ymmärrän apta ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

Lisäksi on muuten mainittava että harva opettaja ja muut tahot joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä näkee kokonaiskuvaa. Itseäni helpotti vaikeimpana aikana kun kerroin pääpiirteittäin tilannetta niin sain hirveästi joustoa ja ymmärrystä. Karsittiin kaikki turha, yhdistettiin käyntejä ja palavereja ja tehtiin koosteita. Opettaja jopa lähetti tulostettavan listan moneksi kuukaudeksi mihin varautua milloinkin, helpotti ihan mielettömästi arkea.

En tarkoittanut sinua, ymmärrän tilanteesi oikein hyvin! Oikeasti toivon sinulle tsemppiä ja jaksamista! Tarkoitin viestilläni näitä "Kyllä minä hoidin 14 lasta ihan yksin ja puolella oli erityistarpeita ja Wilma on huuhaata ja nykyajan mammat vaan valittaa turhasta ja on pullamössöä nyyh"-kommentteja. Täysin turhaa haukkua ja mollata apta tai muita äitejä, se ei auta ketään. Aina yhtä harmi, ettei naiset voi tukea toisiaan enemmän, vaan tärkeintä on saada itselleen hyvä olo toisia haukkumalla.

Olen sitä mieltä, että kyllähän se viestintä olisi hyvä pitää asiallisena. Enkä ap:ta ole haukkunut, enkä oikein tiedä mitä hänen tilanteestaan ajattelen.. Aika neutraali suhtautuminen.

Mutta. Ja nyt tulee iso Mutta. Ei musta sekään ole oikein, että aina vaan tsempataan ja myötäillään ihan kaikessa. Kyllä täälläkin näkee, miten itsekeskeisesti ihmiset ajattelee. Yksi voivottelee, että joutui turhaan odottelemaan, kun hammaslääkäri lähti. Kyllä tuollaisellekin ihmiselle tekee hyvää herätä tajuamaan, että asian voi nähdä myös toisesta näkökulmasta.

Tiedän tapauksen, kun lääkäri lähti kotiin, kun vaimo sai sairauskohtauksen ollessaan vauvan kanssa kotona.

Se jatkuva tsemppaus ja mielistely voi johtaa ongelmiin sekin. Aina näkökulma oman navan ympärillä.

Ja lisätään vielä, että eihän se kivaa ole odottaa ja joutua järjestelemään omia aikatauluja turhaan. Mutta kun hammaslääkärikin on vaan ihminen, joka tuskin turhan takia lähti.

Harmi, mutta tällaisia tapahtuu. Näihin ihmiset sitten reagoi "empaattisesti": "voivoi, ai kauheeta, onpa epäreilua... törkeää, voimia!" Jotkut vielä saattaa haukkua hammaslääkärinkin kaikessa empaattisuudessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siellä wilmassa tulee paljon muutakin tiedotettavaa, mitä teemapäiviä ja retkiä on tulossa, mitä liikuntakamoja tarvitaan... milloin koulu alkaa eri paikasta, kirjastoasioista, täitiedotteita, vanhempaintapaamisten/muun keskustelun ajanvarauksia. En pidä sitä kuormittavana, mutt en tajua, miten joku selviää kerran viikossa tsekkauksella. Kyllä minun pitää päivittäin katsoa, että pysyn kärryllä.

Meille on tullut nuo kaikki aika yllätyksenä kun ei olla kirjauduttu Wilmaan... Milloin on retki päivä selvinnyt retkipäivän aamuna. Milloin kyselty että miksi ei varata keskustelu aikoja...

Mit vit? Miksi tuollaiset ihmiset hankkivat lapsia? Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina täällä muut mammat jaksavat kiillottaa mitaleitaan ja muistutella kuinka erinomaisia ovat kun mikään ei tunnu rankalta ja erityislapsiakin oli ainakin 12 ja sen lisäksi vaikka mitä muuta ekstras.

Onko se oikeasti teiltä pois, jos jollain onkin rankkaa? Auttaako häntä (tai teitä) se toisten mollaaminen ja kritisointi? Mitä saavutatte sillä, että haukutte jo valmiiksi väsynyttä kanssaäitiä? Kylläpä ap nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja kaikki sujuu leikiten, niinkö? Empatiaa ette kyllä ole ehtineet opetella, se on selvää.

Miten olisi mieluummin tällainen viesti? "En tunnista itseäni noissa, mutta harmi että koet sen rankkana. Tsemppiä, kyllä asiat aina jollain tavalla järjestyy!"

En haukkunut tietääkseni, olen tuo jolla 3 eritystä. Tiedän tasantarkkaan miltä tuo kuormittuminen tuntuu. Ja kun siinä ei ole kaikki, kuten hänkin kertoi miehestään ja vanhemmistaan. Tuollaiset jaksot elämässä on todella rankkoja, epävarmoja ja jopa lamaannuttavia.

Itse elin elämää kun lapset oli jo tehnyt, mies sairastui työuupumukseen, menetettiin koti ja rahat, saattohoidin äitini, lastani kohtaa tehtiin rikos, sairastuin itse vakavasti. Noina aikoina se yksi Wilma-viestikin saattoi olla liikaa. Viimeisillä voimillaan piti huolehtia asioista joilla ei ollut oikeasti mitään merkitystä.

Nykyään muut asiat on Ok, lasten asiat työllistää ja kuormittaa paljon. Olen hoitanut yksin lasten asiat niin pitkään ettei mies oikein pysty edes hyvällä tahdollakaan hyppäämään kelkkaan. Arjen kannalta helpompaa kun yksi pitää kaiken sormissaan ja säätää. Toisella on sitten muut velvollisuudet isommalti.

Kyllä minä ymmärrän apta ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

Lisäksi on muuten mainittava että harva opettaja ja muut tahot joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä näkee kokonaiskuvaa. Itseäni helpotti vaikeimpana aikana kun kerroin pääpiirteittäin tilannetta niin sain hirveästi joustoa ja ymmärrystä. Karsittiin kaikki turha, yhdistettiin käyntejä ja palavereja ja tehtiin koosteita. Opettaja jopa lähetti tulostettavan listan moneksi kuukaudeksi mihin varautua milloinkin, helpotti ihan mielettömästi arkea.

En tarkoittanut sinua, ymmärrän tilanteesi oikein hyvin! Oikeasti toivon sinulle tsemppiä ja jaksamista! Tarkoitin viestilläni näitä "Kyllä minä hoidin 14 lasta ihan yksin ja puolella oli erityistarpeita ja Wilma on huuhaata ja nykyajan mammat vaan valittaa turhasta ja on pullamössöä nyyh"-kommentteja. Täysin turhaa haukkua ja mollata apta tai muita äitejä, se ei auta ketään. Aina yhtä harmi, ettei naiset voi tukea toisiaan enemmän, vaan tärkeintä on saada itselleen hyvä olo toisia haukkumalla.

Olen sitä mieltä, että kyllähän se viestintä olisi hyvä pitää asiallisena. Enkä ap:ta ole haukkunut, enkä oikein tiedä mitä hänen tilanteestaan ajattelen.. Aika neutraali suhtautuminen.

Mutta. Ja nyt tulee iso Mutta. Ei musta sekään ole oikein, että aina vaan tsempataan ja myötäillään ihan kaikessa. Kyllä täälläkin näkee, miten itsekeskeisesti ihmiset ajattelee. Yksi voivottelee, että joutui turhaan odottelemaan, kun hammaslääkäri lähti. Kyllä tuollaisellekin ihmiselle tekee hyvää herätä tajuamaan, että asian voi nähdä myös toisesta näkökulmasta.

Tiedän tapauksen, kun lääkäri lähti kotiin, kun vaimo sai sairauskohtauksen ollessaan vauvan kanssa kotona.

Se jatkuva tsemppaus ja mielistely voi johtaa ongelmiin sekin. Aina näkökulma oman navan ympärillä.

No enpä tiedä, jos menen tapaamiseen (esim hammaslääkäri) ja minulle ilmoitetaan kylmästi, että tyyppi lähti, niin ei mielestäni ensimmäinen ajatus pitäisi olla että voi raukkaa, on varmaan tapahtunut jotain. Eri asia jos esim ilmoitettaisiin, ett pahoittelut, nut tuli erityistapaus ja hän joutui lähtemään. Ei kai kukaan niin sydämetön olisi, että siitä valittaisi? Tässä on nyt enemmänkin asiakaspalvelusta kyse ja siitä, kuka arvostaa kenenkin aikaa.

Tämä kumpuaa varmasti myös siitä, että viimeksi eilen neuvolalääkäri oli 25 min myöhässä ja otti armottomasti päähän, etenkin kun hän vielä seisoi kirjaimellisesti huoneensa ulkopuolella kertomassa kollegalle tarinoitaan Leviltä, vaikka jono seisoi.

Kappas. Taas metametavänkäys. No tässä kruunu teille kaikille keksityistä metatöistä rasittuneille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina täällä muut mammat jaksavat kiillottaa mitaleitaan ja muistutella kuinka erinomaisia ovat kun mikään ei tunnu rankalta ja erityislapsiakin oli ainakin 12 ja sen lisäksi vaikka mitä muuta ekstras.

Onko se oikeasti teiltä pois, jos jollain onkin rankkaa? Auttaako häntä (tai teitä) se toisten mollaaminen ja kritisointi? Mitä saavutatte sillä, että haukutte jo valmiiksi väsynyttä kanssaäitiä? Kylläpä ap nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja kaikki sujuu leikiten, niinkö? Empatiaa ette kyllä ole ehtineet opetella, se on selvää.

Miten olisi mieluummin tällainen viesti? "En tunnista itseäni noissa, mutta harmi että koet sen rankkana. Tsemppiä, kyllä asiat aina jollain tavalla järjestyy!"

En haukkunut tietääkseni, olen tuo jolla 3 eritystä. Tiedän tasantarkkaan miltä tuo kuormittuminen tuntuu. Ja kun siinä ei ole kaikki, kuten hänkin kertoi miehestään ja vanhemmistaan. Tuollaiset jaksot elämässä on todella rankkoja, epävarmoja ja jopa lamaannuttavia.

Itse elin elämää kun lapset oli jo tehnyt, mies sairastui työuupumukseen, menetettiin koti ja rahat, saattohoidin äitini, lastani kohtaa tehtiin rikos, sairastuin itse vakavasti. Noina aikoina se yksi Wilma-viestikin saattoi olla liikaa. Viimeisillä voimillaan piti huolehtia asioista joilla ei ollut oikeasti mitään merkitystä.

Nykyään muut asiat on Ok, lasten asiat työllistää ja kuormittaa paljon. Olen hoitanut yksin lasten asiat niin pitkään ettei mies oikein pysty edes hyvällä tahdollakaan hyppäämään kelkkaan. Arjen kannalta helpompaa kun yksi pitää kaiken sormissaan ja säätää. Toisella on sitten muut velvollisuudet isommalti.

Kyllä minä ymmärrän apta ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

Lisäksi on muuten mainittava että harva opettaja ja muut tahot joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä näkee kokonaiskuvaa. Itseäni helpotti vaikeimpana aikana kun kerroin pääpiirteittäin tilannetta niin sain hirveästi joustoa ja ymmärrystä. Karsittiin kaikki turha, yhdistettiin käyntejä ja palavereja ja tehtiin koosteita. Opettaja jopa lähetti tulostettavan listan moneksi kuukaudeksi mihin varautua milloinkin, helpotti ihan mielettömästi arkea.

En tarkoittanut sinua, ymmärrän tilanteesi oikein hyvin! Oikeasti toivon sinulle tsemppiä ja jaksamista! Tarkoitin viestilläni näitä "Kyllä minä hoidin 14 lasta ihan yksin ja puolella oli erityistarpeita ja Wilma on huuhaata ja nykyajan mammat vaan valittaa turhasta ja on pullamössöä nyyh"-kommentteja. Täysin turhaa haukkua ja mollata apta tai muita äitejä, se ei auta ketään. Aina yhtä harmi, ettei naiset voi tukea toisiaan enemmän, vaan tärkeintä on saada itselleen hyvä olo toisia haukkumalla.

Olen sitä mieltä, että kyllähän se viestintä olisi hyvä pitää asiallisena. Enkä ap:ta ole haukkunut, enkä oikein tiedä mitä hänen tilanteestaan ajattelen.. Aika neutraali suhtautuminen.

Mutta. Ja nyt tulee iso Mutta. Ei musta sekään ole oikein, että aina vaan tsempataan ja myötäillään ihan kaikessa. Kyllä täälläkin näkee, miten itsekeskeisesti ihmiset ajattelee. Yksi voivottelee, että joutui turhaan odottelemaan, kun hammaslääkäri lähti. Kyllä tuollaisellekin ihmiselle tekee hyvää herätä tajuamaan, että asian voi nähdä myös toisesta näkökulmasta.

Tiedän tapauksen, kun lääkäri lähti kotiin, kun vaimo sai sairauskohtauksen ollessaan vauvan kanssa kotona.

Se jatkuva tsemppaus ja mielistely voi johtaa ongelmiin sekin. Aina näkökulma oman navan ympärillä.

Ja lisätään vielä, että eihän se kivaa ole odottaa ja joutua järjestelemään omia aikatauluja turhaan. Mutta kun hammaslääkärikin on vaan ihminen, joka tuskin turhan takia lähti.

Harmi, mutta tällaisia tapahtuu. Näihin ihmiset sitten reagoi "empaattisesti": "voivoi, ai kauheeta, onpa epäreilua... törkeää, voimia!" Jotkut vielä saattaa haukkua hammaslääkärinkin kaikessa empaattisuudessaan.

Tämä ajatuksesi ei kuitenkaan mitenkään selitä viittä sivua kommentteja siitä, miten ap ja nykyajan mammat valittavat turhasta ja ennen vanhaan kaikki hoiti lapsensa mukisematta. Täysin turhaa nykyajan äitien mollaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla sellainen mamma, joka haluaa olla se, joka pitää langat käsissään ja hoitaa kaiken. Sitten urputtaa, kun on niin raskasta... Jos kotoa löytyy se lasten toinen vanhempi, niin ihan yhtälailla myös hänelle noita velvollisuuksia vai eikö hän osaa tarpeeksi hyvin?

Mutta kun mies ei suostu tekemään niitä juttuja niin minkäs teet. Sano nyt vielä että kyllä MEIDÄN TERO ON ÄIDIN PIKKU APULAINEN. No, kaikkien miehet ei ole. Nih.

Ei voi, kuin ihmetellä millaisten miesten kanssa osa on mennyt lapsia tekemään! Meidän "Tero" ei ole mikään äidin pikku apulainen, vaan toinen ihan täyspäinen vanhempi, joka tietää roolinsa ja vastuunsa ja on kiinnostunut yhdessä haluttujen lasten asioista.

Tässäkin asiassa on se sama ilmiö, että kaikki muka käy niin kätevästi netissä. Ei todellakaan kun pitää kirjautua sataan eri järjestelmään ym. Kaikki pitää nykyään hoitaa itsepalveluna. Monessa asiassa netti ei kyllä minusta helpota elämää, päin vastoin tekee sen monimutkaisemmaksi. Se duuni pitää nyt tehdä itse jonka ennen teki joku työntekijä.