Olen ihan loppu lapsiin liittyvään metatyöhön

Miten sitä ennen pärjättiinkään ilman näitä kaikkia lomakkeita ja järjestelmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siellä wilmassa tulee paljon muutakin tiedotettavaa, mitä teemapäiviä ja retkiä on tulossa, mitä liikuntakamoja tarvitaan... milloin koulu alkaa eri paikasta, kirjastoasioista, täitiedotteita, vanhempaintapaamisten/muun keskustelun ajanvarauksia. En pidä sitä kuormittavana, mutt en tajua, miten joku selviää kerran viikossa tsekkauksella. Kyllä minun pitää päivittäin katsoa, että pysyn kärryllä.

Meille on tullut nuo kaikki aika yllätyksenä kun ei olla kirjauduttu Wilmaan... Milloin on retki päivä selvinnyt retkipäivän aamuna. Milloin kyselty että miksi ei varata keskustelu aikoja...

Sinuapa kiinnostaa lapsesi koulunkäynti paljon. Todella välinpitämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuohan ovat ihan normi juttuja. Miksi otat noin raskaasti. En mä ota. Iskäx3

Sun muijasihan nuo tekee ja taatusti ottaa raskaasti.

Naiset ei osaa priorisoida, vaan ottavat joka asian liian tosissaan. Keskittykää naiset OLENNAISIIN juttuihin ja jättäkää toissijaiset vähemmälle huomiolle.

Monet naiset on kasvatettu semmoisiksi, tunnollisiksi huolehtijoiksi. Vaikea siitä on opetella pois kun on koko ikänsä toiminut niin, vaikka kyllä se kannattaisi. On totta, että miehillä on usein paljon rennompi asenne, joskus liiankin rento ja ne olennaisetkin jää hoitamatta. Pahinta on, jos suorittajanainen ja hunsvottimies päätyy yhteen, koska silloin nainen ei uskalla luottaa mieheen yhtään ja uupuu. On sekin varmaan ainakin osin kasvatuksen tulosta, pojilta ei ole vaadittu yhtä paljon huolellisuutta kuin tytöltä koska "pojat on poikia", ja se sitten näkyy. Mutta kilpailun ja toisen haukkumisen sijaan voisi yrittää ottaa oppia toisen tavoista toimia :)

Mä nuorempana mietin lapsi asioita ja tulin siihen tulokseen, etten haluasitä kaikkea hommaa ja vastuuta eli tietoisesti jätin lapset hankkimatta. Nyt elän sitä "helppoa" elämää minkä halusin. Elämä on siis valintoja, omia valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna tunnukset lapsen toiselle vanhemmalle.

Valokuvaus on kerran vuodessa, kun saat suostumuslapun niin täytät sen heti siinä hetkessä 🤦‍♀️

Varaat hammastarkastuksen yksityiselle niin, että kaikki lapset kuskaat sinne yhdellä kertaa. Hoituu niin kerran vuodessa (tai sitten viet vaikka vaan jokatoinen vuosi niin ei oo niinkään paljoa vaivaa.)

Lukuläksyn kuittaus? Menee vähän yli, että mikä siinä voi olla rankkaa.

Jotenkin hassuja tällaiset vastaukset. Ihan kuin kyse olisi siitä yhdestä lukuläksyn kuittauksesta. Ei ole, vaan siitä, että koko ajan on kaikkea sopimista, kuittaamista, vastaamista, poikkeusaikataulun järkkäämistä (vaikkapa nyt terveystarkastus), lomakkeen palauttamista. Lasten asiat eivät mene omalla painollaan, vaan koko ajan pitää olla muistamassa jotain. Ja siihen tietenkin päälle omat työt, harrastukset ja poikkeusaikataulut.

Ei ollu tarkotus olla hassu vaan ihan tosissaan, en näe tilannetta, että läksyjen kuittaus olisi kovin rankkaa. Vai tehdäänkö sekin sinne wilmaan? Sitten ehkä voisin ymmärtää jos joutuu tietokoneelle menemään avaamaan sen ja kirjautumaan ja etsimään läksyn.

Toisaalta kai senkin saa puhelimeen niin, että puhelin muistaa salasanan ja nopsakkaasti siinä samalla kun kuuntelee niin napsasee merkinnän. 🤔

Ja hammastarkastuksiin me ei saatu mitään järkeviä aikoja niin yksityiselle peräkkäiset ajat, helpompaa on.

Ja valokuvaukset on oikeesti vaan kerran vuodessa, hyvä jos korona-aikaan edes ollut niin usein. Lupalapun kun saa ja täyttää sen heti ja pistää lapsen reppuun suoraan tai heti päiväkodissa täyttää viemättä kodin kautta ja ojentaa opelle niin sitä ei tartte sen jälkeen miettiä.

Ei ollut tarkotus olla hassu vaan antaa ihan vinkkejä miten mainitut asiat saisi helpommiksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä ennen pärjättiinkään ilman näitä kaikkia lomakkeita ja järjestelmiä?

No, kohtalaisesti sanoisin. Mutta toki kouluun mentiin itse js sieltä tultiin pois itse ja vanhemmat ei kouluun sotkeutuneet. Nykyään näisen järjestelmien ja lomakkeiden takia perheen ja koulun yhteistyö toimii, ja tärkeintä - lapsi saa tarvitsemaansa tukea. Niin moni aikuinen on saanut ADHD tai lukihäiriödiagnoosin ja apua vasta aikuisena, kun elämä on jo retuperällä. Nykyään onneksi yhteistyön ja tarkemman seuraamisen johdosta näitä huomataan jo aiemmin ja lapsi saa paljon paremmat eväät pärjätä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä ennen pärjättiinkään ilman näitä kaikkia lomakkeita ja järjestelmiä?

Niinpä... Muistelen vaikka omia kouluvuosia, niin reissuvihkoon opettaja merkitsi tärkeitä tietoja, läksyt oli kaikki kirjoissa, hammaslääkärit ja koulukuvaukset hoidettiin pääasiassa koulun yhteydessä, harrastuksiin mentiin pyörällä, jos oli alle 5 km matka jne. Paljon sitä joutui myös itse muistamaan asioita, mutta se oli vaan hyvä. Nykyään kaikki on vaan sähköistä ja kaikki jää vanhempien niskoille eikä lapsilla ole mitään vastuuta mistään. Opettajillekin varmasti rankkaa näpytellä kaikki asiat johonkin Wilmaan ja mitä kaikkea sinne pitää näpyttääkään - ei riitä, että "uimahalliin mennään pe 14.1., joten uikkarit mukaan".

trendisanoja aplla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina täällä muut mammat jaksavat kiillottaa mitaleitaan ja muistutella kuinka erinomaisia ovat kun mikään ei tunnu rankalta ja erityislapsiakin oli ainakin 12 ja sen lisäksi vaikka mitä muuta ekstras.

Onko se oikeasti teiltä pois, jos jollain onkin rankkaa? Auttaako häntä (tai teitä) se toisten mollaaminen ja kritisointi? Mitä saavutatte sillä, että haukutte jo valmiiksi väsynyttä kanssaäitiä? Kylläpä ap nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja kaikki sujuu leikiten, niinkö? Empatiaa ette kyllä ole ehtineet opetella, se on selvää.

Miten olisi mieluummin tällainen viesti? "En tunnista itseäni noissa, mutta harmi että koet sen rankkana. Tsemppiä, kyllä asiat aina jollain tavalla järjestyy!"

En haukkunut tietääkseni, olen tuo jolla 3 eritystä. Tiedän tasantarkkaan miltä tuo kuormittuminen tuntuu. Ja kun siinä ei ole kaikki, kuten hänkin kertoi miehestään ja vanhemmistaan. Tuollaiset jaksot elämässä on todella rankkoja, epävarmoja ja jopa lamaannuttavia.

Itse elin elämää kun lapset oli jo tehnyt, mies sairastui työuupumukseen, menetettiin koti ja rahat, saattohoidin äitini, lastani kohtaa tehtiin rikos, sairastuin itse vakavasti. Noina aikoina se yksi Wilma-viestikin saattoi olla liikaa. Viimeisillä voimillaan piti huolehtia asioista joilla ei ollut oikeasti mitään merkitystä.

Nykyään muut asiat on Ok, lasten asiat työllistää ja kuormittaa paljon. Olen hoitanut yksin lasten asiat niin pitkään ettei mies oikein pysty edes hyvällä tahdollakaan hyppäämään kelkkaan. Arjen kannalta helpompaa kun yksi pitää kaiken sormissaan ja säätää. Toisella on sitten muut velvollisuudet isommalti.

Kyllä minä ymmärrän apta ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

Lisäksi on muuten mainittava että harva opettaja ja muut tahot joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä näkee kokonaiskuvaa. Itseäni helpotti vaikeimpana aikana kun kerroin pääpiirteittäin tilannetta niin sain hirveästi joustoa ja ymmärrystä. Karsittiin kaikki turha, yhdistettiin käyntejä ja palavereja ja tehtiin koosteita. Opettaja jopa lähetti tulostettavan listan moneksi kuukaudeksi mihin varautua milloinkin, helpotti ihan mielettömästi arkea.

En tarkoittanut sinua, ymmärrän tilanteesi oikein hyvin! Oikeasti toivon sinulle tsemppiä ja jaksamista! Tarkoitin viestilläni näitä "Kyllä minä hoidin 14 lasta ihan yksin ja puolella oli erityistarpeita ja Wilma on huuhaata ja nykyajan mammat vaan valittaa turhasta ja on pullamössöä nyyh"-kommentteja. Täysin turhaa haukkua ja mollata apta tai muita äitejä, se ei auta ketään. Aina yhtä harmi, ettei naiset voi tukea toisiaan enemmän, vaan tärkeintä on saada itselleen hyvä olo toisia haukkumalla.

Olen sitä mieltä, että kyllähän se viestintä olisi hyvä pitää asiallisena. Enkä ap:ta ole haukkunut, enkä oikein tiedä mitä hänen tilanteestaan ajattelen.. Aika neutraali suhtautuminen.

Mutta. Ja nyt tulee iso Mutta. Ei musta sekään ole oikein, että aina vaan tsempataan ja myötäillään ihan kaikessa. Kyllä täälläkin näkee, miten itsekeskeisesti ihmiset ajattelee. Yksi voivottelee, että joutui turhaan odottelemaan, kun hammaslääkäri lähti. Kyllä tuollaisellekin ihmiselle tekee hyvää herätä tajuamaan, että asian voi nähdä myös toisesta näkökulmasta.

Tiedän tapauksen, kun lääkäri lähti kotiin, kun vaimo sai sairauskohtauksen ollessaan vauvan kanssa kotona.

Se jatkuva tsemppaus ja mielistely voi johtaa ongelmiin sekin. Aina näkökulma oman navan ympärillä.

No enpä tiedä, jos menen tapaamiseen (esim hammaslääkäri) ja minulle ilmoitetaan kylmästi, että tyyppi lähti, niin ei mielestäni ensimmäinen ajatus pitäisi olla että voi raukkaa, on varmaan tapahtunut jotain. Eri asia jos esim ilmoitettaisiin, ett pahoittelut, nut tuli erityistapaus ja hän joutui lähtemään. Ei kai kukaan niin sydämetön olisi, että siitä valittaisi? Tässä on nyt enemmänkin asiakaspalvelusta kyse ja siitä, kuka arvostaa kenenkin aikaa.

Tämä kumpuaa varmasti myös siitä, että viimeksi eilen neuvolalääkäri oli 25 min myöhässä ja otti armottomasti päähän, etenkin kun hän vielä seisoi kirjaimellisesti huoneensa ulkopuolella kertomassa kollegalle tarinoitaan Leviltä, vaikka jono seisoi.

Eli sun suhtautuminen ja empatia hammaslääkäriä kohtaan riippuu siitä, miten hänestä itsestään riippumatta asia hoidetaan kun hän on poistunut? Edelleen pää omassa persauksessa. Sun aikas on niin arvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Mä nuorempana mietin lapsi asioita ja tulin siihen tulokseen, etten haluasitä kaikkea hommaa ja vastuuta eli tietoisesti jätin lapset hankkimatta. Nyt elän sitä "helppoa" elämää minkä halusin. Elämä on siis valintoja, omia valintoja.

... Kunnes kaikki valitsee helpon elämän ja sitten ihmetellään, kuka maksaa sunkin eläkkeet ja muuta kun verovaroja ei ole kun ei ole maksajiakaan.

Nainen saa äitiydestään paheksuntaa ja huonon äidin leiman todella helposti. Miehen taas pitää olla tuohon todella kelvoton. Pelkästään kauppareissun tekeminen lapsen kanssa saa aikaan lähes palvontaa ja ihastelua, naista taas paheksutaan, että eikö kakaraa olisi voinut jättää kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina täällä muut mammat jaksavat kiillottaa mitaleitaan ja muistutella kuinka erinomaisia ovat kun mikään ei tunnu rankalta ja erityislapsiakin oli ainakin 12 ja sen lisäksi vaikka mitä muuta ekstras.

Onko se oikeasti teiltä pois, jos jollain onkin rankkaa? Auttaako häntä (tai teitä) se toisten mollaaminen ja kritisointi? Mitä saavutatte sillä, että haukutte jo valmiiksi väsynyttä kanssaäitiä? Kylläpä ap nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja kaikki sujuu leikiten, niinkö? Empatiaa ette kyllä ole ehtineet opetella, se on selvää.

Miten olisi mieluummin tällainen viesti? "En tunnista itseäni noissa, mutta harmi että koet sen rankkana. Tsemppiä, kyllä asiat aina jollain tavalla järjestyy!"

En haukkunut tietääkseni, olen tuo jolla 3 eritystä. Tiedän tasantarkkaan miltä tuo kuormittuminen tuntuu. Ja kun siinä ei ole kaikki, kuten hänkin kertoi miehestään ja vanhemmistaan. Tuollaiset jaksot elämässä on todella rankkoja, epävarmoja ja jopa lamaannuttavia.

Itse elin elämää kun lapset oli jo tehnyt, mies sairastui työuupumukseen, menetettiin koti ja rahat, saattohoidin äitini, lastani kohtaa tehtiin rikos, sairastuin itse vakavasti. Noina aikoina se yksi Wilma-viestikin saattoi olla liikaa. Viimeisillä voimillaan piti huolehtia asioista joilla ei ollut oikeasti mitään merkitystä.

Nykyään muut asiat on Ok, lasten asiat työllistää ja kuormittaa paljon. Olen hoitanut yksin lasten asiat niin pitkään ettei mies oikein pysty edes hyvällä tahdollakaan hyppäämään kelkkaan. Arjen kannalta helpompaa kun yksi pitää kaiken sormissaan ja säätää. Toisella on sitten muut velvollisuudet isommalti.

Kyllä minä ymmärrän apta ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

Lisäksi on muuten mainittava että harva opettaja ja muut tahot joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä näkee kokonaiskuvaa. Itseäni helpotti vaikeimpana aikana kun kerroin pääpiirteittäin tilannetta niin sain hirveästi joustoa ja ymmärrystä. Karsittiin kaikki turha, yhdistettiin käyntejä ja palavereja ja tehtiin koosteita. Opettaja jopa lähetti tulostettavan listan moneksi kuukaudeksi mihin varautua milloinkin, helpotti ihan mielettömästi arkea.

En tarkoittanut sinua, ymmärrän tilanteesi oikein hyvin! Oikeasti toivon sinulle tsemppiä ja jaksamista! Tarkoitin viestilläni näitä "Kyllä minä hoidin 14 lasta ihan yksin ja puolella oli erityistarpeita ja Wilma on huuhaata ja nykyajan mammat vaan valittaa turhasta ja on pullamössöä nyyh"-kommentteja. Täysin turhaa haukkua ja mollata apta tai muita äitejä, se ei auta ketään. Aina yhtä harmi, ettei naiset voi tukea toisiaan enemmän, vaan tärkeintä on saada itselleen hyvä olo toisia haukkumalla.

Olen sitä mieltä, että kyllähän se viestintä olisi hyvä pitää asiallisena. Enkä ap:ta ole haukkunut, enkä oikein tiedä mitä hänen tilanteestaan ajattelen.. Aika neutraali suhtautuminen.

Mutta. Ja nyt tulee iso Mutta. Ei musta sekään ole oikein, että aina vaan tsempataan ja myötäillään ihan kaikessa. Kyllä täälläkin näkee, miten itsekeskeisesti ihmiset ajattelee. Yksi voivottelee, että joutui turhaan odottelemaan, kun hammaslääkäri lähti. Kyllä tuollaisellekin ihmiselle tekee hyvää herätä tajuamaan, että asian voi nähdä myös toisesta näkökulmasta.

Tiedän tapauksen, kun lääkäri lähti kotiin, kun vaimo sai sairauskohtauksen ollessaan vauvan kanssa kotona.

Se jatkuva tsemppaus ja mielistely voi johtaa ongelmiin sekin. Aina näkökulma oman navan ympärillä.

No enpä tiedä, jos menen tapaamiseen (esim hammaslääkäri) ja minulle ilmoitetaan kylmästi, että tyyppi lähti, niin ei mielestäni ensimmäinen ajatus pitäisi olla että voi raukkaa, on varmaan tapahtunut jotain. Eri asia jos esim ilmoitettaisiin, ett pahoittelut, nut tuli erityistapaus ja hän joutui lähtemään. Ei kai kukaan niin sydämetön olisi, että siitä valittaisi? Tässä on nyt enemmänkin asiakaspalvelusta kyse ja siitä, kuka arvostaa kenenkin aikaa.

Tämä kumpuaa varmasti myös siitä, että viimeksi eilen neuvolalääkäri oli 25 min myöhässä ja otti armottomasti päähän, etenkin kun hän vielä seisoi kirjaimellisesti huoneensa ulkopuolella kertomassa kollegalle tarinoitaan Leviltä, vaikka jono seisoi.

Eli sun suhtautuminen ja empatia hammaslääkäriä kohtaan riippuu siitä, miten hänestä itsestään riippumatta asia hoidetaan kun hän on poistunut? Edelleen pää omassa persauksessa. Sun aikas on niin arvokasta.

Ei, vaan edelleen siitä asiakaspalvelusta. Jos siellä hammaslääkärissä joku paikalla olija tulee asiallisesti ilmoittamaan ja pahoittelemaan, että valitettavasti kävi näin ja tuli hätätapaus tms, niin en tietenkään ärsyyntyisi. Jos taas odotan ja odotan ja joudun itse käymään kysymässä, että mikä kestää, jolloin minulle ilmoitetaan, että lääkäri ei olekaan enää paikalla, niin silloin sympatiat on vähissä. Ei sitä lääkäriä kohtaan edelleenkään, vaan sitä asiakaspalvelijaa/firmaa joka hoiti ilmoittamisen huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Nainen saa äitiydestään paheksuntaa ja huonon äidin leiman todella helposti. Miehen taas pitää olla tuohon todella kelvoton. Pelkästään kauppareissun tekeminen lapsen kanssa saa aikaan lähes palvontaa ja ihastelua, naista taas paheksutaan, että eikö kakaraa olisi voinut jättää kotiin.

Tämä on totta. Jos isä unohtaa viedä päiväkotiin kurahousut, niin hänelle lässytetään, kuin lapselle, että "voi voi sentään, ensi kerralla pitää sitten muistaa", mutta äiti saa ihan kunnon palautetta. Äiti on ensisijainen syyllinen, jos lapsen kanssa on jotain negatiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Ihmiset vaativat julkista terveydenhoitoa ja lapsille pitäisi olla sitä ja tätä palvelua. Sitten kun niitä on, valitetaan että on liian rankkaa vielä lapsia.

Olen entinen neuvolan Th. Aika paljon varaillaan aikoja ja jätetään tulematta neuvolaan ja esim. puheterapeutille. Niistä ei voi edes lähettää laskua perään, koska ilmaiset neuvolapalvelut.

Mun puolesta kaikki lasten kunnalliset palvelut voitaisiin lakkauttaa. Maksakaa itse sitten jos ei kelpaa. Niille verorahoille olisi ihan varmasti muutakin käyttöä.

Minä taas olen keskellä päivää lähtenyt töistä, ajanut lapsen koululle, sieltä ajanut hammashoitolaan sovitulle ajalle ja istunut kaksi tuntia kuullakseni että hammaslääkäri lähti kotiin.

Ai kauhee, voi hirvee!!! Just ku Sinun Korkeutesi saapui paikalle, päätti lähtee... Varmaan teki tahalleen tai pahuuttaan. Ties vaikka läheinen henkitoreissaan, tai pahassa pulassa, mut että kehtasi SiNuT jättää istumaan. Miten kehtaski?!

Sitähän ne hammaslääkärit tekee. Lähtee vaan kotiin, kun sattuu huvittamaan.

Tahallaan jättivät kertomatta, kyllä. Aivan ilkeyttään ja tahallaan.

Se ilmoittaminen ei olisi vienyt kuin minuutin. Tulla sanomaan tai laittaa vaikka tekstarin.

Hyvä esimerkki tästä "empatian" osoituksesta on näissä somen puskaradioryhmissä..

Ensin joku koiranomistaja laittoi söpön kuvan ihanasta lutupallukastaan ja latas tekstin, kuinka vanhempi nainen oli huudellut jostain kauempaa, että onko koira turvallinen. Siis kysynyt onko koira turvallinen. Mitään viitteitä siitä, että olisi käyttänyt asiatonta kieltä tms ei ollut.

Hirveet haukut ja suoranaista todella räävitöntä pilkkaa tätä vanhaa (mitä ilmeisemmin pelkäävää - ja koirapelkohan johtuu yleensä jostain ikävästä kokemuksesta - ) naista kohtaan. Ei mitään ymmärrystä. Ihmiset oli niin hirveen empaattisia tätä aloittajaa ja hänen koiraansa kohtaan.

Mitä on metatyö? Lapsia en tuon takia juuri halua.

M31

Minusta tuntuu että tämä maailma ajaan aika lyhyellä aikajänteellä seinään näiden kaikkien interaktiivisten viestikanavien kanssa. Meillä on vasta päiväkotilapsia, mutta sieltäkin tulee viestiä noin 5 kertaa päivässä. Ilmoitus saapuneesta viestistä tulee sähköpostiin, mutta sisältö ei näy siitä. Pitää kirjautua erikseen järjestelmään, jotta pääsee lukemaan viestin.

Kun viesti tulee kesekn työpäivän, on kaksi vaihtoehtoa: luet sen heti, tai et lue sitä. Jos keskeytät työsi ja kirjaudut lukemaan, siellä on tieto että rinnakkaisryhmän sijaisopettaja vaihtuu maaliskuun alusta. Kiitos tiedosta, mutta tämä ei liity minuun mitenkään. Jos et mene heti lukemaan, unohdat sen viestin, ja huomenna päiväkotiin mennessä sinun lapsesi joutuu ainoana jäämään sisälle kun kaikki muut pääsevät johonkin ex-tempore-sirkukseen, johon olisi pitänyt eilen antaa osallistumislupa.

Minulla on työelämässä käytössä 4 eri sisäisen viestinnän kanavaa. Suurimpaan osaan pitää kirjautua, että viestit näkee. Osa bugittaa välillä niin, että ilmoitusta ei tule vaikka on kirjautuneena.

Yksityiselämässä tulee WA-viestejä, messenger-viestejä, instaviestejä, skype-viestejä, sähköposteja, tekstiviestejä, kirjeitä, postin e-kirjeitä (joita en ole tilannut), suomi.fi-viestejä, en edes muista mitä kaikkea.

Kyllähän on ihan pakko kohta hypätä ajassa taaksepäin ja vähentää turhaa kommunikaatiota, joka tulee suoraan puhelimeen. Vain akuutit ja kiireiset viestit saisivat tulla puhelimeen. Kaiken muun pitäisi kertyä johonkin yhteen sovellukseen, jonka voisi käydä läpi kerran viikossa. Esim. laskujen pitäisi olla samassa paikassa samassa muodossa, mieluiten menisivät suoraan verkkopankkiin. Koska saadaan tekoäly, joka hoitaa tämän?

Vierailija kirjoitti:

Se on elämää, jonka valitsit.

Sanoo ihminen joka tyytyy kaikkeen eikä osaa kyseenalaistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina täällä muut mammat jaksavat kiillottaa mitaleitaan ja muistutella kuinka erinomaisia ovat kun mikään ei tunnu rankalta ja erityislapsiakin oli ainakin 12 ja sen lisäksi vaikka mitä muuta ekstras.

Onko se oikeasti teiltä pois, jos jollain onkin rankkaa? Auttaako häntä (tai teitä) se toisten mollaaminen ja kritisointi? Mitä saavutatte sillä, että haukutte jo valmiiksi väsynyttä kanssaäitiä? Kylläpä ap nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja kaikki sujuu leikiten, niinkö? Empatiaa ette kyllä ole ehtineet opetella, se on selvää.

Miten olisi mieluummin tällainen viesti? "En tunnista itseäni noissa, mutta harmi että koet sen rankkana. Tsemppiä, kyllä asiat aina jollain tavalla järjestyy!"

En haukkunut tietääkseni, olen tuo jolla 3 eritystä. Tiedän tasantarkkaan miltä tuo kuormittuminen tuntuu. Ja kun siinä ei ole kaikki, kuten hänkin kertoi miehestään ja vanhemmistaan. Tuollaiset jaksot elämässä on todella rankkoja, epävarmoja ja jopa lamaannuttavia.

Itse elin elämää kun lapset oli jo tehnyt, mies sairastui työuupumukseen, menetettiin koti ja rahat, saattohoidin äitini, lastani kohtaa tehtiin rikos, sairastuin itse vakavasti. Noina aikoina se yksi Wilma-viestikin saattoi olla liikaa. Viimeisillä voimillaan piti huolehtia asioista joilla ei ollut oikeasti mitään merkitystä.

Nykyään muut asiat on Ok, lasten asiat työllistää ja kuormittaa paljon. Olen hoitanut yksin lasten asiat niin pitkään ettei mies oikein pysty edes hyvällä tahdollakaan hyppäämään kelkkaan. Arjen kannalta helpompaa kun yksi pitää kaiken sormissaan ja säätää. Toisella on sitten muut velvollisuudet isommalti.

Kyllä minä ymmärrän apta ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

Lisäksi on muuten mainittava että harva opettaja ja muut tahot joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä näkee kokonaiskuvaa. Itseäni helpotti vaikeimpana aikana kun kerroin pääpiirteittäin tilannetta niin sain hirveästi joustoa ja ymmärrystä. Karsittiin kaikki turha, yhdistettiin käyntejä ja palavereja ja tehtiin koosteita. Opettaja jopa lähetti tulostettavan listan moneksi kuukaudeksi mihin varautua milloinkin, helpotti ihan mielettömästi arkea.

En tarkoittanut sinua, ymmärrän tilanteesi oikein hyvin! Oikeasti toivon sinulle tsemppiä ja jaksamista! Tarkoitin viestilläni näitä "Kyllä minä hoidin 14 lasta ihan yksin ja puolella oli erityistarpeita ja Wilma on huuhaata ja nykyajan mammat vaan valittaa turhasta ja on pullamössöä nyyh"-kommentteja. Täysin turhaa haukkua ja mollata apta tai muita äitejä, se ei auta ketään. Aina yhtä harmi, ettei naiset voi tukea toisiaan enemmän, vaan tärkeintä on saada itselleen hyvä olo toisia haukkumalla.

Olen sitä mieltä, että kyllähän se viestintä olisi hyvä pitää asiallisena. Enkä ap:ta ole haukkunut, enkä oikein tiedä mitä hänen tilanteestaan ajattelen.. Aika neutraali suhtautuminen.

Mutta. Ja nyt tulee iso Mutta. Ei musta sekään ole oikein, että aina vaan tsempataan ja myötäillään ihan kaikessa. Kyllä täälläkin näkee, miten itsekeskeisesti ihmiset ajattelee. Yksi voivottelee, että joutui turhaan odottelemaan, kun hammaslääkäri lähti. Kyllä tuollaisellekin ihmiselle tekee hyvää herätä tajuamaan, että asian voi nähdä myös toisesta näkökulmasta.

Tiedän tapauksen, kun lääkäri lähti kotiin, kun vaimo sai sairauskohtauksen ollessaan vauvan kanssa kotona.

Se jatkuva tsemppaus ja mielistely voi johtaa ongelmiin sekin. Aina näkökulma oman navan ympärillä.

No enpä tiedä, jos menen tapaamiseen (esim hammaslääkäri) ja minulle ilmoitetaan kylmästi, että tyyppi lähti, niin ei mielestäni ensimmäinen ajatus pitäisi olla että voi raukkaa, on varmaan tapahtunut jotain. Eri asia jos esim ilmoitettaisiin, ett pahoittelut, nut tuli erityistapaus ja hän joutui lähtemään. Ei kai kukaan niin sydämetön olisi, että siitä valittaisi? Tässä on nyt enemmänkin asiakaspalvelusta kyse ja siitä, kuka arvostaa kenenkin aikaa.

Tämä kumpuaa varmasti myös siitä, että viimeksi eilen neuvolalääkäri oli 25 min myöhässä ja otti armottomasti päähän, etenkin kun hän vielä seisoi kirjaimellisesti huoneensa ulkopuolella kertomassa kollegalle tarinoitaan Leviltä, vaikka jono seisoi.

Eli sun suhtautuminen ja empatia hammaslääkäriä kohtaan riippuu siitä, miten hänestä itsestään riippumatta asia hoidetaan kun hän on poistunut? Edelleen pää omassa persauksessa. Sun aikas on niin arvokasta.

Ei, vaan edelleen siitä asiakaspalvelusta. Jos siellä hammaslääkärissä joku paikalla olija tulee asiallisesti ilmoittamaan ja pahoittelemaan, että valitettavasti kävi näin ja tuli hätätapaus tms, niin en tietenkään ärsyyntyisi. Jos taas odotan ja odotan ja joudun itse käymään kysymässä, että mikä kestää, jolloin minulle ilmoitetaan, että lääkäri ei olekaan enää paikalla, niin silloin sympatiat on vähissä. Ei sitä lääkäriä kohtaan edelleenkään, vaan sitä asiakaspalvelijaa/firmaa joka hoiti ilmoittamisen huonosti.

Mutta kyllähän tuolta rivien välistä selvästi voi sen lukea, että suhtautuminen lääkäriinkin riippuu siitä asiakaspalvelusta.

"Ensimmäisenä ei tule mieleen että voi raukkaa"

Ja jos saisit "selityksen" jota kaipaat, niin siinä tapauksessa ajattelet ettei kukaan olisi niin sydämetön että tekisi valituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina täällä muut mammat jaksavat kiillottaa mitaleitaan ja muistutella kuinka erinomaisia ovat kun mikään ei tunnu rankalta ja erityislapsiakin oli ainakin 12 ja sen lisäksi vaikka mitä muuta ekstras.

Onko se oikeasti teiltä pois, jos jollain onkin rankkaa? Auttaako häntä (tai teitä) se toisten mollaaminen ja kritisointi? Mitä saavutatte sillä, että haukutte jo valmiiksi väsynyttä kanssaäitiä? Kylläpä ap nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja kaikki sujuu leikiten, niinkö? Empatiaa ette kyllä ole ehtineet opetella, se on selvää.

Miten olisi mieluummin tällainen viesti? "En tunnista itseäni noissa, mutta harmi että koet sen rankkana. Tsemppiä, kyllä asiat aina jollain tavalla järjestyy!"

En haukkunut tietääkseni, olen tuo jolla 3 eritystä. Tiedän tasantarkkaan miltä tuo kuormittuminen tuntuu. Ja kun siinä ei ole kaikki, kuten hänkin kertoi miehestään ja vanhemmistaan. Tuollaiset jaksot elämässä on todella rankkoja, epävarmoja ja jopa lamaannuttavia.

Itse elin elämää kun lapset oli jo tehnyt, mies sairastui työuupumukseen, menetettiin koti ja rahat, saattohoidin äitini, lastani kohtaa tehtiin rikos, sairastuin itse vakavasti. Noina aikoina se yksi Wilma-viestikin saattoi olla liikaa. Viimeisillä voimillaan piti huolehtia asioista joilla ei ollut oikeasti mitään merkitystä.

Nykyään muut asiat on Ok, lasten asiat työllistää ja kuormittaa paljon. Olen hoitanut yksin lasten asiat niin pitkään ettei mies oikein pysty edes hyvällä tahdollakaan hyppäämään kelkkaan. Arjen kannalta helpompaa kun yksi pitää kaiken sormissaan ja säätää. Toisella on sitten muut velvollisuudet isommalti.

Kyllä minä ymmärrän apta ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

Lisäksi on muuten mainittava että harva opettaja ja muut tahot joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä näkee kokonaiskuvaa. Itseäni helpotti vaikeimpana aikana kun kerroin pääpiirteittäin tilannetta niin sain hirveästi joustoa ja ymmärrystä. Karsittiin kaikki turha, yhdistettiin käyntejä ja palavereja ja tehtiin koosteita. Opettaja jopa lähetti tulostettavan listan moneksi kuukaudeksi mihin varautua milloinkin, helpotti ihan mielettömästi arkea.

En tarkoittanut sinua, ymmärrän tilanteesi oikein hyvin! Oikeasti toivon sinulle tsemppiä ja jaksamista! Tarkoitin viestilläni näitä "Kyllä minä hoidin 14 lasta ihan yksin ja puolella oli erityistarpeita ja Wilma on huuhaata ja nykyajan mammat vaan valittaa turhasta ja on pullamössöä nyyh"-kommentteja. Täysin turhaa haukkua ja mollata apta tai muita äitejä, se ei auta ketään. Aina yhtä harmi, ettei naiset voi tukea toisiaan enemmän, vaan tärkeintä on saada itselleen hyvä olo toisia haukkumalla.

Olen sitä mieltä, että kyllähän se viestintä olisi hyvä pitää asiallisena. Enkä ap:ta ole haukkunut, enkä oikein tiedä mitä hänen tilanteestaan ajattelen.. Aika neutraali suhtautuminen.

Mutta. Ja nyt tulee iso Mutta. Ei musta sekään ole oikein, että aina vaan tsempataan ja myötäillään ihan kaikessa. Kyllä täälläkin näkee, miten itsekeskeisesti ihmiset ajattelee. Yksi voivottelee, että joutui turhaan odottelemaan, kun hammaslääkäri lähti. Kyllä tuollaisellekin ihmiselle tekee hyvää herätä tajuamaan, että asian voi nähdä myös toisesta näkökulmasta.

Tiedän tapauksen, kun lääkäri lähti kotiin, kun vaimo sai sairauskohtauksen ollessaan vauvan kanssa kotona.

Se jatkuva tsemppaus ja mielistely voi johtaa ongelmiin sekin. Aina näkökulma oman navan ympärillä.

No enpä tiedä, jos menen tapaamiseen (esim hammaslääkäri) ja minulle ilmoitetaan kylmästi, että tyyppi lähti, niin ei mielestäni ensimmäinen ajatus pitäisi olla että voi raukkaa, on varmaan tapahtunut jotain. Eri asia jos esim ilmoitettaisiin, ett pahoittelut, nut tuli erityistapaus ja hän joutui lähtemään. Ei kai kukaan niin sydämetön olisi, että siitä valittaisi? Tässä on nyt enemmänkin asiakaspalvelusta kyse ja siitä, kuka arvostaa kenenkin aikaa.

Tämä kumpuaa varmasti myös siitä, että viimeksi eilen neuvolalääkäri oli 25 min myöhässä ja otti armottomasti päähän, etenkin kun hän vielä seisoi kirjaimellisesti huoneensa ulkopuolella kertomassa kollegalle tarinoitaan Leviltä, vaikka jono seisoi.

Eli sun suhtautuminen ja empatia hammaslääkäriä kohtaan riippuu siitä, miten hänestä itsestään riippumatta asia hoidetaan kun hän on poistunut? Edelleen pää omassa persauksessa. Sun aikas on niin arvokasta.

Ei, vaan edelleen siitä asiakaspalvelusta. Jos siellä hammaslääkärissä joku paikalla olija tulee asiallisesti ilmoittamaan ja pahoittelemaan, että valitettavasti kävi näin ja tuli hätätapaus tms, niin en tietenkään ärsyyntyisi. Jos taas odotan ja odotan ja joudun itse käymään kysymässä, että mikä kestää, jolloin minulle ilmoitetaan, että lääkäri ei olekaan enää paikalla, niin silloin sympatiat on vähissä. Ei sitä lääkäriä kohtaan edelleenkään, vaan sitä asiakaspalvelijaa/firmaa joka hoiti ilmoittamisen huonosti.

Olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä siitä, että asiakkaan kokemukseen vaikuttaa ratkaisevasti se asiakaspalvelun laatu. Jos vaan tylysti töksäytetään että se lähti jo, niin tottakai ärsyttää. Jos pahoitellaan ja kerrotaan että nyt oli pakkotilanne niin asiakas on todennäköisesti paljon tyytyväisempi. Eikä se vie yhtään sen enempää aikaa tai ole mitenkään vaikeaa. Terveydenhuollossa on kyllä osittain vielä tosi paljon parannettavaa tässä asiassa, itsekin olen saanut niin tylyä kohtelua useampaan kertaan paikallisen hammashoitolan aspasta että oikeasti v*tuttaa jo valmiiksi jos pitää soittaa sinne. Oikein hämmästyin kun viimeksi sieltä vastasi oikein ystävällinen henkilö jonka kanssa sain lopulta asian etenemään. Olen itsekin terveydenhuollossa töissä ja tehnyt myös aspahommia, siksikin on vaikea tajuta miksi pitää olla tyly ja töykeä.