Olen ihan loppu lapsiin liittyvään metatyöhön

Kuulostaa kamalalta. Miksi kolme lasta?

Lapsettomanakin tiedän, että jo yhdestä muksusta on ihan hirveästi vaivaa. Varsinkin nykyään kun lasta ei vaan lykätä ulos leikkimään vaan siinä sählätään ympärillä ja sanoitetaan jokainen inahdus. Voi luoja.

Kyllä siellä wilmassa tulee paljon muutakin tiedotettavaa, mitä teemapäiviä ja retkiä on tulossa, mitä liikuntakamoja tarvitaan... milloin koulu alkaa eri paikasta, kirjastoasioista, täitiedotteita, vanhempaintapaamisten/muun keskustelun ajanvarauksia. En pidä sitä kuormittavana, mutt en tajua, miten joku selviää kerran viikossa tsekkauksella. Kyllä minun pitää päivittäin katsoa, että pysyn kärryllä.

Minulla on 3 erityislasta. Kaikki tuo tavallinen säätö plus lisänä vielä tutkimukset, lääkärit, palaverit kouluun, päiväkotiin ja polille, terapiat, lääkekokeilut, muut sairaudet, arjessa jatkuva huomioonottaminen eri tarpeisiin, lääkityksen antamiset ja mitähän vielä. Lisäksi jatkuva päivystys päällä milloin joku lapsista täytyy hakea kesken päivän. Plus lisänä nyt tämä koronan tuoma lisäsäätö melkein kaikkeen toimintaan. Kotona myös paljon arjessa ”kuntouttavaa” toimitaa, ohjeita eri tahoilta mitä kokeilla ja erikoisen paljon erilaista touhuamista lasten kanssa. Arki on siis hyvin tarkkaan mietittyä ja ohjattua. Vapaa aika, mitä se on?

Ap. ymmärrän että on raskasta mutta voisi olla raskaampaakin. Vinkkinä voin antaa että koulun kanssa voi sopia asioista. Minä ilmoitin opettajille että vastailen viesteihin vain kerran viikossa (pe) joten jos on akuuttia niin soitto kotiin. Näin vähennän kuormitusta arjessa, avaan Wilman vain perjantaisin. Päiväkotiin ilmoitan työajat heti kun ne tiedän, siitä ei tule säätöä.

Kaikki menot yritän saada sovittua heti aamuun, tämä on haaste joka ei yleensä onnistu joten menot tuntuu ajoittuvan keskelle päivää.

Lasten asioiden hoitoon on mennyt parhaimmillaan 20 viikossa. Voin sanoa että käy ihan työstä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuskaaminen hammaslääkäriin? 2000-l alussa kyllä itse pyöräilin alle 10-vuotiaana itse hammaslääkäriin, joka sijaitsi kaupungin toisella laidalla. Vai onko lääkäri jossain toisessa kaupungissa tai lapsi tyyliin 5? Ottaako lasten toinen huoltaja osaa tuohon karuselliin? Jos ei, niin käske ottamaan.

Niin, eikös ap juuri sanonut että ei tätä kaikkea ennen tarvinnut vanhempien tehdä? Vaikka 20v sitten olisi ollut ok lapsen mennä itse, nykyään ei ole. Kun minä olin koulussa 90-luvun lopussa niin meidät vietiin sieltä taksilla hammastarkastukseen (matka n. 30km), mutta en kuvittele että enää nykyään olisi niin hyvää palvelua

Vierailija kirjoitti:

Laiska. Monilla äideillä on paljon enemmän kuin tuo.

mainitut tulevat normaali arjen lisäksi. Ei ap.

Onhan se hassua. Koulussa on hammashoitola, mutta lapsen pitää mennä toiselle puolelle kaupunkia. Siihen menee helposti bussinvaihtoineen pari tuntia. Erikoislääkäri ei enää uusi lapsen reseptiä, se pitää (näin kerrottiin) hoitaa terveyskeskuksessa (2 kk jono) tai koululääkärillä (paikalla kerran kuukaudessa 2 h).

Vanha viisaushan on että lapsia kannattaa tehdä tasan niin monta kun YKSIN jaksaa hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän vanhemmuuden vaatimukset ovat muuttuneet huimasti: olen 48 vuotta ja meillä oli hyvä ja kunnollinen virkamiesperhe. Muistini mukaan vanhempani kävivät kerran vanhempainillassa, siinä oli heidän osallistumisensa koko koulunkäyntiini. Terveys- ja hammastarkastukset aakkosjärjestyksessä hoidimme itse kouluajalla, ja opettaja sanoi milloin piti mennä ja minne. Meillä oli reissuvihko, johon kirjattiin kokeiden päivämäärät ja pari kertaa vuodessa joku retki. Harrastuksiin mentiin, jos mentiin, itsenäisesti. En siis sano, että tämä oli oikein ja hyvää, mutta yritän vain kuvata millaista elämä oli.

Omat lapseni olivat pieniä 15-16 vuotta sitten. Jo silloin meno oli aivan toisenlaista: päiväkotiin piti olla keräämässä milloin mitäkin kippoa ja kuppia askartelumateriaaliksi, oli vasu-kokouksia keskellä päivää ja kaikenlaisia esityksiä ja osallistumisia taas keskellä päivää, joihin vanhempien odotettiin ilman muuta tulevan. 

Koulun alkaessa näiden lisäksi pukkasi wilma-viestejä taajaan tahtiin "opiskelumateriaalit puuttuvat: vihko unohtunut", suurin osa sellaista, etten vanhempana olisi asiaan voinut vaikuttaa, ja mielestäni opettaja ja koululainen olisivat voineet keskenään hoitaa tuommoiset pienet tilanteet. Wilma oli jonkinlainen loputon syntilista, johon kirjattiin lapsien kaikki pienetkin stiplut ja varmistettiin, että nämä virheet taatusti muistetaan.

Sekä päiväkodissa että koulussa itsestäänselvästi oletettiin, että kyllähän vanhemmat nyt pääsevät kesken työpäivän klo 12.15 paikan päälle keskustelemaan milloin mistäkin suunnitelmasta. Tämä ihmetytti minua suuresti.

Siihen vielä päälle varainkeräykset luokkaretkiin sekä kouluprojektit, esitykset, retket, vierailut yms mihin piti kirjoitella suostumuksia sekä hommata ja huolehtia aina jotkut varusteet mukaan. Oppilailla oli miljoona tehtäväkopiota, koska opet ilmeisesti tykkäsivät kopioida. Ja taas wilma viuhui, kun oli kopiot hukassa. 

Harrastuksiin liittyvistä velvoitteista ja odotuksista en edes viitsi kirjoittaa. Huh huh.

Ilmeisesti ajat ja vaatimukset vanhemmille ja lapsille ovat vaan menneet tästä hullummiksi, joten en yhtään ihmettele, että ap on tiukilla. 

Onpa erikoinen suhtautuminen. Itse olen ainoastaan helpottunut, että vanhempana tiedän lasteni asioista, kun se arki siellä koulussa niin vahvasti pyörii. On minullakin kolme lasta, joista kaksi kouluikäisiä ja kun tosiaan muistaa omaa lapsuutta, niin ei se niin ruusuista ollut. Ei vanhemmilla ollut mitään tietoa, mitä koulumaailmassa tapahtui. Meidänkin koulu oli ihan oma maailmansa, sekopäinen sirkus. Nykyään koulu ja koti tekevät yhteistyötä - hyvä niin!

Kaffepulla kirjoitti:

Ihmiset vaativat julkista terveydenhoitoa ja lapsille pitäisi olla sitä ja tätä palvelua. Sitten kun niitä on, valitetaan että on liian rankkaa vielä lapsia.

Olen entinen neuvolan Th. Aika paljon varaillaan aikoja ja jätetään tulematta neuvolaan ja esim. puheterapeutille. Niistä ei voi edes lähettää laskua perään, koska ilmaiset neuvolapalvelut.

Mun puolesta kaikki lasten kunnalliset palvelut voitaisiin lakkauttaa. Maksakaa itse sitten jos ei kelpaa. Niille verorahoille olisi ihan varmasti muutakin käyttöä.

Minä taas olen keskellä päivää lähtenyt töistä, ajanut lapsen koululle, sieltä ajanut hammashoitolaan sovitulle ajalle ja istunut kaksi tuntia kuullakseni että hammaslääkäri lähti kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuskaaminen hammaslääkäriin? 2000-l alussa kyllä itse pyöräilin alle 10-vuotiaana itse hammaslääkäriin, joka sijaitsi kaupungin toisella laidalla. Vai onko lääkäri jossain toisessa kaupungissa tai lapsi tyyliin 5? Ottaako lasten toinen huoltaja osaa tuohon karuselliin? Jos ei, niin käske ottamaan.

Niin, eikös ap juuri sanonut että ei tätä kaikkea ennen tarvinnut vanhempien tehdä? Vaikka 20v sitten olisi ollut ok lapsen mennä itse, nykyään ei ole. Kun minä olin koulussa 90-luvun lopussa niin meidät vietiin sieltä taksilla hammastarkastukseen (matka n. 30km), mutta en kuvittele että enää nykyään olisi niin hyvää palvelua

Kyllä minä muistan, että isä vei hammastarkastukseen. Ei meillä koskaan mitään massakuljetuksia ollut. Samaa ikäluokkaa olen kanssasi. Kasarin puolivälissä syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mihin päiväkotiin pitää ilmoittaa hoitoajat joka päivä? Kuinka usein oikein on valokuvauksia tai hammastarkastuksia?

Nykyään varmaan kaikkiin.

Metatyöt xD Kannattaisi kokeilla joskus oikeita töitä.

Aina täällä muut mammat jaksavat kiillottaa mitaleitaan ja muistutella kuinka erinomaisia ovat kun mikään ei tunnu rankalta ja erityislapsiakin oli ainakin 12 ja sen lisäksi vaikka mitä muuta ekstras.

Onko se oikeasti teiltä pois, jos jollain onkin rankkaa? Auttaako häntä (tai teitä) se toisten mollaaminen ja kritisointi? Mitä saavutatte sillä, että haukutte jo valmiiksi väsynyttä kanssaäitiä? Kylläpä ap nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja kaikki sujuu leikiten, niinkö? Empatiaa ette kyllä ole ehtineet opetella, se on selvää.

Miten olisi mieluummin tällainen viesti? "En tunnista itseäni noissa, mutta harmi että koet sen rankkana. Tsemppiä, kyllä asiat aina jollain tavalla järjestyy!"

Vierailija kirjoitti:

Onpa erikoinen suhtautuminen. Itse olen ainoastaan helpottunut, että vanhempana tiedän lasteni asioista, kun se arki siellä koulussa niin vahvasti pyörii. On minullakin kolme lasta, joista kaksi kouluikäisiä ja kun tosiaan muistaa omaa lapsuutta, niin ei se niin ruusuista ollut. Ei vanhemmilla ollut mitään tietoa, mitä koulumaailmassa tapahtui. Meidänkin koulu oli ihan oma maailmansa, sekopäinen sirkus. Nykyään koulu ja koti tekevät yhteistyötä - hyvä niin!

Ihanaa, että joku ymmärtää. Aina huudetaan että miksi yhteiskunta ei tee mitään lasten eteen ja pitäisi huolehtia ja plaa plaa. Sitten kun huolehditaan, niin se ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla sellainen mamma, joka haluaa olla se, joka pitää langat käsissään ja hoitaa kaiken. Sitten urputtaa, kun on niin raskasta... Jos kotoa löytyy se lasten toinen vanhempi, niin ihan yhtälailla myös hänelle noita velvollisuuksia vai eikö hän osaa tarpeeksi hyvin?

Yks kaveri siirsi vastuun miehelleen yhteydenpidosta kouluun ja hoitoon sekä terveydenhuoltoon, sekä muusta arjen asioiden muistamisesta ja huolehtimisesta. Mies rehenteli että ei voi olla niin vaikeaa ja karmit kaulassa lähti hommiin.

Lapsilta (päiväkotilaisia ja pieniä koululaisia) puuttui kuusi kertaa kuukauden sisään jotain erikseen tarvittavia juttuja/välineitä, uimahallikamoja ja lupalappuja ym. Yhden lapsen kaksi tärkeää lääkärikäyntiä jäi välistä, kun mies ei ollut katsonut niiden ajankohtaa vaikka näistä huolehtiminen kuului pakettiin.

Tuona aikana myös puuttui joka ikisenä päivänä jotain mitä olisi pitänyt olla mukana: pienimmän vaipat, vaihtovaatteet, ulkovarusteista jokin oleellinen, oli mukana pelkät kesäkumpparit kun pakkasta 18 astetta, yhdellä ei lainkaan housuja ulkoiluun koska mies oli jättänyt ne märkänä yöksi pesukoneeseen ja vain lähtenyt viemään lapsia ilman.

Kokeilu päättyi kuin kaveri oli viemässä omalla vuorollaan lapsia hoitoon mutta ovella oli sanottu että lapsille ei ole varattuna hoitoa tuolle päivälle ja kaverin työvuoro jäi välistä. Sanomista tuli. Todella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän vanhemmuuden vaatimukset ovat muuttuneet huimasti: olen 48 vuotta ja meillä oli hyvä ja kunnollinen virkamiesperhe. Muistini mukaan vanhempani kävivät kerran vanhempainillassa, siinä oli heidän osallistumisensa koko koulunkäyntiini. Terveys- ja hammastarkastukset aakkosjärjestyksessä hoidimme itse kouluajalla, ja opettaja sanoi milloin piti mennä ja minne. Meillä oli reissuvihko, johon kirjattiin kokeiden päivämäärät ja pari kertaa vuodessa joku retki. Harrastuksiin mentiin, jos mentiin, itsenäisesti. En siis sano, että tämä oli oikein ja hyvää, mutta yritän vain kuvata millaista elämä oli.

Omat lapseni olivat pieniä 15-16 vuotta sitten. Jo silloin meno oli aivan toisenlaista: päiväkotiin piti olla keräämässä milloin mitäkin kippoa ja kuppia askartelumateriaaliksi, oli vasu-kokouksia keskellä päivää ja kaikenlaisia esityksiä ja osallistumisia taas keskellä päivää, joihin vanhempien odotettiin ilman muuta tulevan. 

Koulun alkaessa näiden lisäksi pukkasi wilma-viestejä taajaan tahtiin "opiskelumateriaalit puuttuvat: vihko unohtunut", suurin osa sellaista, etten vanhempana olisi asiaan voinut vaikuttaa, ja mielestäni opettaja ja koululainen olisivat voineet keskenään hoitaa tuommoiset pienet tilanteet. Wilma oli jonkinlainen loputon syntilista, johon kirjattiin lapsien kaikki pienetkin stiplut ja varmistettiin, että nämä virheet taatusti muistetaan.

Sekä päiväkodissa että koulussa itsestäänselvästi oletettiin, että kyllähän vanhemmat nyt pääsevät kesken työpäivän klo 12.15 paikan päälle keskustelemaan milloin mistäkin suunnitelmasta. Tämä ihmetytti minua suuresti.

Siihen vielä päälle varainkeräykset luokkaretkiin sekä kouluprojektit, esitykset, retket, vierailut yms mihin piti kirjoitella suostumuksia sekä hommata ja huolehtia aina jotkut varusteet mukaan. Oppilailla oli miljoona tehtäväkopiota, koska opet ilmeisesti tykkäsivät kopioida. Ja taas wilma viuhui, kun oli kopiot hukassa. 

Harrastuksiin liittyvistä velvoitteista ja odotuksista en edes viitsi kirjoittaa. Huh huh.

Ilmeisesti ajat ja vaatimukset vanhemmille ja lapsille ovat vaan menneet tästä hullummiksi, joten en yhtään ihmettele, että ap on tiukilla. 

Onpa erikoinen suhtautuminen. Itse olen ainoastaan helpottunut, että vanhempana tiedän lasteni asioista, kun se arki siellä koulussa niin vahvasti pyörii. On minullakin kolme lasta, joista kaksi kouluikäisiä ja kun tosiaan muistaa omaa lapsuutta, niin ei se niin ruusuista ollut. Ei vanhemmilla ollut mitään tietoa, mitä koulumaailmassa tapahtui. Meidänkin koulu oli ihan oma maailmansa, sekopäinen sirkus. Nykyään koulu ja koti tekevät yhteistyötä - hyvä niin!

Nyt et ehkä ihan ymmärtänyt pointtiani. Totta kai minäkin haluan tietää miten lapsellani koulussa menee, mutta minusta ihan kaikista pienistä risahduksista ei tarvitse tiedottaa. Pienet unohdukset yms kuuluvat normaaliin elämään, mutta wilman kautta pistetään kovin paljon aikaa ensinnäkin näiden kirjaamiseen (opettajat) ja lukemiseen (vanhemmat) sekä mahdolliseen jälkiselvittelyyn (vanhemmat ja lapset). Sen sijaan, että opettaja ja lapsi kävisivät unohduksen läpi keskenään ja se olisi sillä selvä. Tietysti, jos lapsi unohtelee jatkuvasti niin siitä pitää sitten vanhempienkin tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Samassa suossa. Ja tuo syyllistäminen, että lapset on oma valinta jne, on niin typerää. Vanhemmuus ja siihen kohdistuvat vaatimukset ovat muuttuneet niin valtavasti viimeisten 20 vuoden aikana, että ei sitä pystynyt kukaan kuvittelemaan, mitä kaikkea on edessä. Puhumattakaan siitä, että helpon lapsuuden jälkeen saattaa koittaa haastava teini-ikä (ml. fyysiset, psyykkiset ja neuropsykologiset haasteet), jota on mahdoton ennakoida. Päälle vielä pandemia, joka aiheuttaa ennennäkemätöntä säätöä (etätyön ja -koulun yhteensovittelu, harrastusten muuttuvat ohjeet ja säännöt, pitkät sairaspoissaolot pienimmistäkin oireista...).

Tsemppiä ap!

No siis just tämä. Jos ei ole läheltä seurannut lapsiperhe-elämää sitten oman lapsuuden, ei voi todellakaan tietää minkälainen rumba se nykyään on. Ei ollut ysärillä eikä vielä 2000-luvun alkupuolella Wilmaa, ei tarvinnut vanhempien pompata kesken työpäivän milloin mihinkin vasuun ja hammastarkastukseen ja vanhempienpäivään.

Minä en tosin koe noita hommia ollenkaan niin raskaana kuin ap, mutta toisaalta meillä lasten isäkin tekee osansa, työajat on säännölliset eli hoitoaikojen ilmoittaminen helppoa ja lapsia on vaan kaksi. Ja varmaan kouluissa ja päiväkodeussa on eroja, ei meillä jatkuvasti ole mitään erikoispäiviä jotka pitäisi muistaa. Hatunnosto ja tsempit niille jotka hoitaa kaiken yksin tai on erityislapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla sellainen mamma, joka haluaa olla se, joka pitää langat käsissään ja hoitaa kaiken. Sitten urputtaa, kun on niin raskasta... Jos kotoa löytyy se lasten toinen vanhempi, niin ihan yhtälailla myös hänelle noita velvollisuuksia vai eikö hän osaa tarpeeksi hyvin?

Ap täällä. Joo, en halua. Mies vaan on pahasti masentunut eikä sen vuoksi pysty hoitamaan edes omia asiotaan. Mielelläni antaisin puolet taikka vaikka koko vastuun sille. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siellä wilmassa tulee paljon muutakin tiedotettavaa, mitä teemapäiviä ja retkiä on tulossa, mitä liikuntakamoja tarvitaan... milloin koulu alkaa eri paikasta, kirjastoasioista, täitiedotteita, vanhempaintapaamisten/muun keskustelun ajanvarauksia. En pidä sitä kuormittavana, mutt en tajua, miten joku selviää kerran viikossa tsekkauksella. Kyllä minun pitää päivittäin katsoa, että pysyn kärryllä.

Meille on tullut nuo kaikki aika yllätyksenä kun ei olla kirjauduttu Wilmaan... Milloin on retki päivä selvinnyt retkipäivän aamuna. Milloin kyselty että miksi ei varata keskustelu aikoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla sellainen mamma, joka haluaa olla se, joka pitää langat käsissään ja hoitaa kaiken. Sitten urputtaa, kun on niin raskasta... Jos kotoa löytyy se lasten toinen vanhempi, niin ihan yhtälailla myös hänelle noita velvollisuuksia vai eikö hän osaa tarpeeksi hyvin?

Yks kaveri siirsi vastuun miehelleen yhteydenpidosta kouluun ja hoitoon sekä terveydenhuoltoon, sekä muusta arjen asioiden muistamisesta ja huolehtimisesta. Mies rehenteli että ei voi olla niin vaikeaa ja karmit kaulassa lähti hommiin.

Lapsilta (päiväkotilaisia ja pieniä koululaisia) puuttui kuusi kertaa kuukauden sisään jotain erikseen tarvittavia juttuja/välineitä, uimahallikamoja ja lupalappuja ym. Yhden lapsen kaksi tärkeää lääkärikäyntiä jäi välistä, kun mies ei ollut katsonut niiden ajankohtaa vaikka näistä huolehtiminen kuului pakettiin.

Tuona aikana myös puuttui joka ikisenä päivänä jotain mitä olisi pitänyt olla mukana: pienimmän vaipat, vaihtovaatteet, ulkovarusteista jokin oleellinen, oli mukana pelkät kesäkumpparit kun pakkasta 18 astetta, yhdellä ei lainkaan housuja ulkoiluun koska mies oli jättänyt ne märkänä yöksi pesukoneeseen ja vain lähtenyt viemään lapsia ilman.

Kokeilu päättyi kuin kaveri oli viemässä omalla vuorollaan lapsia hoitoon mutta ovella oli sanottu että lapsille ei ole varattuna hoitoa tuolle päivälle ja kaverin työvuoro jäi välistä. Sanomista tuli. Todella.

Tarkennan että sekä miehen että kaverini vuorot oli tuttuun tapaan merkitty sekä puolisoiden yhteiseen sähköiseen kalenteriin että paperiseen kalenteriin seinälle, joiden perusteella hoitoajat oli varattu aiemminkin. Kaveri oli vain tehnyt sen itse. Hänen hoitamanaan unohduksia ei tullut. Nämähän ovat asioita jotka tulevat hoidetuksi kun joku ne hoitaa.

Lisään myös että mies oli hankkinut pienimmälle myös ulkovaatteita kaverini ennen kokeilin alkua laatiman puutelistan mukaan, mm. rukkaset kokoa 7 eli pikkuisella ne olivat peittäneet koko käsivarren kainaloihin asti. Eihän niiden käytöstä mitään tullut.

Vierailija kirjoitti:

Sellaistahan se on nykyään, vanhemmuuden vaatimustaso on 100 x suurempi kuin esim omien vanhempien aikaan vanhemmilla oli. Mutta kyllä sen huomaa nopeasti mitä se on, joten jos ei jaksa niin sitten ei tee enempää lapsia. Mulla 5 lasta ja hyvin jaksan wilmat, tarhat, oikomishoidot ja kuravaatteet :)

1980- luvulla lapset kävi koulussa ja vanhemmat töissä. Nyt äiti tekee työpäivän, kotityöt ja kaikki lasten asiat koska ei Nico- Jamppa voi yksin mitään tehdään. Johan siitä tulee lasu, jos vaikka roskapussin joutuu viemään. Holhousyhteiskunta.

Yllätyksenä tuli 2000- luvun alkuvuosina itsellekin.