Olen ihan loppu lapsiin liittyvään metatyöhön

Ap täällä. Vastoin joitain epäilyjä en ole tyhmä, laiska, lihava tai edes köyhä.

Hoidon nurkumatta lapset, kodin, ruoat, vaatteet, miehen ja isovanhemmat. En vaan voi ymmärtää miksi näiden lisäksi odotetaan vanhempien hoitavan/ reagoivan tuhanteen ja yhteen täysin tarpeettomaan asiaan.

Laskin huvikseni Wilma-viestit perjantaita, 10 kpl kolmen lapsen asioista. Tosin näistä 6 kpl koronaohjeita. Aika paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain ekan lapsen 1993. Silloin maailma oli vielä inhimillinen perheiden metatyön suhteen. Vika lapsi syntyi 2008 ja hänen kanssaan on ollut jo wilmat ja sun muut. Ihan erilaista kuin esikoisen aikana jolloin oli vielä reissuvihko käytössä. Vaikka mies huolehtii osan asioista niin silti metatyön määrä on valtaisa. Luojalle kiitos ei ole enää päiväkoti-ikäisiä. Silloin ennen vanhaan lapset olivat päiväkodissa ja se siitä, ei sinne tarvinnut viedä mitään, ilmoittaa edes hoitoaikoja jos oli tavallisessa päiväkodissa.

...ja joka viikko olla tuomassa milloin mitäkin ”meidän sirkuspäivään”, sukupuuaskarteluun, ”hassunhuiskeaan hassutteluhupsutukseen” tai vaikka ”kaikkien omaan omenaomenasotaan”!

Lapselle nuo voivat olla tärkeitä ja hauskoja. Mut ihan kun marttyyrimammat aattelis koskaan mitään kenenkään muun näkökulmasta.

Voisihan noiden marttyyrimammojen miehet ottaa asiakseen hoitaa omien lastensa asioiden hoitamisen vaikka noiden osalta. Nehän on vaan kivoja ja hauskoja pikkujuttuja, jotka tarvitsee vain suunnitella, hankkia ja muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain ekan lapsen 1993. Silloin maailma oli vielä inhimillinen perheiden metatyön suhteen. Vika lapsi syntyi 2008 ja hänen kanssaan on ollut jo wilmat ja sun muut. Ihan erilaista kuin esikoisen aikana jolloin oli vielä reissuvihko käytössä. Vaikka mies huolehtii osan asioista niin silti metatyön määrä on valtaisa. Luojalle kiitos ei ole enää päiväkoti-ikäisiä. Silloin ennen vanhaan lapset olivat päiväkodissa ja se siitä, ei sinne tarvinnut viedä mitään, ilmoittaa edes hoitoaikoja jos oli tavallisessa päiväkodissa.

...ja joka viikko olla tuomassa milloin mitäkin ”meidän sirkuspäivään”, sukupuuaskarteluun, ”hassunhuiskeaan hassutteluhupsutukseen” tai vaikka ”kaikkien omaan omenaomenasotaan”!

Lapselle nuo voivat olla tärkeitä ja hauskoja. Mut ihan kun marttyyrimammat aattelis koskaan mitään kenenkään muun näkökulmasta.

Se on päiväkodin asia järjestää niitä eikä pakottaa vanhempia osallistumaan! Kotona tehdään kotijuttuja ja päikyssä päikkyjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain ekan lapsen 1993. Silloin maailma oli vielä inhimillinen perheiden metatyön suhteen. Vika lapsi syntyi 2008 ja hänen kanssaan on ollut jo wilmat ja sun muut. Ihan erilaista kuin esikoisen aikana jolloin oli vielä reissuvihko käytössä. Vaikka mies huolehtii osan asioista niin silti metatyön määrä on valtaisa. Luojalle kiitos ei ole enää päiväkoti-ikäisiä. Silloin ennen vanhaan lapset olivat päiväkodissa ja se siitä, ei sinne tarvinnut viedä mitään, ilmoittaa edes hoitoaikoja jos oli tavallisessa päiväkodissa.

...ja joka viikko olla tuomassa milloin mitäkin ”meidän sirkuspäivään”, sukupuuaskarteluun, ”hassunhuiskeaan hassutteluhupsutukseen” tai vaikka ”kaikkien omaan omenaomenasotaan”!

Lapselle nuo voivat olla tärkeitä ja hauskoja. Mut ihan kun marttyyrimammat aattelis koskaan mitään kenenkään muun näkökulmasta.

Voisihan noiden marttyyrimammojen miehet ottaa asiakseen hoitaa omien lastensa asioiden hoitamisen vaikka noiden osalta. Nehän on vaan kivoja ja hauskoja pikkujuttuja, jotka tarvitsee vain suunnitella, hankkia ja muistaa.

TÄMÄ! 🙌🏻

Vierailija kirjoitti:

Mihin päiväkotiin pitää ilmoittaa hoitoajat joka päivä? Kuinka usein oikein on valokuvauksia tai hammastarkastuksia?

Niihin päiväkoteihin, joissa on käytössä Päikky järjestelmä. Eli vähän vastaava kuin koululaisten Wilma. Toki jos hoitoaika on joka pv sama niin voit lyödä sen kerralla koko vuodeksi.

Mut ymmärrän hyvin ap:n ajatuksen taustalla. Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Vastoin joitain epäilyjä en ole tyhmä, laiska, lihava tai edes köyhä.

Hoidon nurkumatta lapset, kodin, ruoat, vaatteet, miehen ja isovanhemmat. En vaan voi ymmärtää miksi näiden lisäksi odotetaan vanhempien hoitavan/ reagoivan tuhanteen ja yhteen täysin tarpeettomaan asiaan.

Laskin huvikseni Wilma-viestit perjantaita, 10 kpl kolmen lapsen asioista. Tosin näistä 6 kpl koronaohjeita. Aika paljon?

Ap. vastasin tuolla joku sivu aiemmin, meillä on 7.1-15.1 tullut 46 kpl Wilmaviestejä, 3 lasta. Eli 6 koulupäivää kattaa nuo. Noiden lisäksi vielä tuntimerkinnät joita tulee 3-6 kpl per lapsi per päivä. Noihin tuntimerkintöihin ujutetaan myös tärkeää tietoa joten ne on käytävä läpi.

Myös kokeet on kuitattava Wilman kautta, jotkut opettajat näistä muistuttelee usein, heidän mielestä näihin pitäisi reagoida pikimmiten.

Mä itseasiassa päätin että aion rehtorille antaa palautetta näistä, liika on liikaa.

Nytkin sunnuntaina tuli ensi viikolle kahdelle lapselle viikkotiedote, liikunnan opettaja laittoi liikuntatiedotteen tulevalle viikolle, koronasta oli jokin ohjeistus tullut ja rehtori laittanut viestiä maskien käytöstä. Eli 5 viestiä sunnuntaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain ekan lapsen 1993. Silloin maailma oli vielä inhimillinen perheiden metatyön suhteen. Vika lapsi syntyi 2008 ja hänen kanssaan on ollut jo wilmat ja sun muut. Ihan erilaista kuin esikoisen aikana jolloin oli vielä reissuvihko käytössä. Vaikka mies huolehtii osan asioista niin silti metatyön määrä on valtaisa. Luojalle kiitos ei ole enää päiväkoti-ikäisiä. Silloin ennen vanhaan lapset olivat päiväkodissa ja se siitä, ei sinne tarvinnut viedä mitään, ilmoittaa edes hoitoaikoja jos oli tavallisessa päiväkodissa.

...ja joka viikko olla tuomassa milloin mitäkin ”meidän sirkuspäivään”, sukupuuaskarteluun, ”hassunhuiskeaan hassutteluhupsutukseen” tai vaikka ”kaikkien omaan omenaomenasotaan”!

Meillä koko luokka saa palkinnoksi leffan hyvästä käytöksestä. Parin viikon välein pitää hankkia tarkasti määritellyt leffaeväät. Ja koronan takia on usein retkiä, jonne "saa" hankkia pikkuherkkuja mukaan. Ostan koska muutkin lapset saa, mutta ärsyttää jatkuva ylimääräinen herkuttelu.

Minkä luokan oppilaat kyseessä? Muutamia havaintoja: 1 Parin viikon välein leffa ja herkuttelu on todellakin usein. Eikö hyvän käytöksen pitäisi olla oletusarvo, eli siitä ei kuuluisi saada ainakaan noin mittavaa palkintoa? Onkohan koulu huomioinut sen, että elokuvia ei saa esittää julkisesti? 2. Miten niin "koronan takia on usein retkiä"? Miten siis korona vaikuttaa niihin? Kuinka usein niitä on? En ihmettele, että herkuttelu alkaa ärsyttää. Onko vähävaraisten perheiden edes mahdollista ostaa eväitä vai leipovatko itse?

Metamamma ja megamamma menivät mustikkaan, mut toinen ei mahtunut.

Vierailija kirjoitti:

[

Tuota minäkin ihmettelen, että lapsia kuskataan nykyään joka paikkaan.

Lopettakaa se hyysääminen ja opettakaa lapsianne toiminaan itsenäisesti.

Olen huomannut, että joskus jotain 16-17-vuotiaita saatetaan ihan kädestä pitäen laboratorioon verikokeisiin, siis ei pelkästään vaan tarjota kyytiä terveysasemalle vaan että ihan saatetaan siihen koppiin ihan kuin kyseessä olisi pikkulapsi.

No miksi ne teidän miehet ei osallistu? Onkohan ihan peilissä vikaa kun ette saa sovittua edes asioita?

Ette edes yritä vissiin.

Varmaan ratkaisu  on tehdä lisää lapsia ja ottaa pari koiraa muiden jatkoksi .

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Tuota minäkin ihmettelen, että lapsia kuskataan nykyään joka paikkaan.

Lopettakaa se hyysääminen ja opettakaa lapsianne toiminaan itsenäisesti.

Olen huomannut, että joskus jotain 16-17-vuotiaita saatetaan ihan kädestä pitäen laboratorioon verikokeisiin, siis ei pelkästään vaan tarjota kyytiä terveysasemalle vaan että ihan saatetaan siihen koppiin ihan kuin kyseessä olisi pikkulapsi.

Sinä sitten JOSKUS olet mielestäsi havainnut jotain...

Mistä tiedät lapsen iän? Miten usein oikein siellä kyttäät?

Se lapsikin voi olla kuule ihan vaikka sairas (tätä voi tapahtua TERVEYSkeskuksessa tai SAIRAALASSA) ja siksi saatetaan sinne.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuskaaminen hammaslääkäriin? 2000-l alussa kyllä itse pyöräilin alle 10-vuotiaana itse hammaslääkäriin, joka sijaitsi kaupungin toisella laidalla. Vai onko lääkäri jossain toisessa kaupungissa tai lapsi tyyliin 5? Ottaako lasten toinen huoltaja osaa tuohon karuselliin? Jos ei, niin käske ottamaan.

1990-luvulla minulta poistettiin hampaitakin ilman, että huoltajaa oli vieressä pitämässä kädestä kiinni (olin 8-vuotias). Hampaat poistettiin oikomishoidon takia, jotta muut hampaat pystyvät kasvamaan ja raudat saadaan suuhun. Jokaisella oikomishoitoon tarkoitetulla hammaslääkärikäynnillä olin yksin hammaslääkärissä.

Nyt, kun esikoisella on sama rumba menossa lukee jokaisessa hammaslääkärilapussa ”huoltaja mukaan” ja esikoinen kohta 12.

Niin ne ajat muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuskaaminen hammaslääkäriin? 2000-l alussa kyllä itse pyöräilin alle 10-vuotiaana itse hammaslääkäriin, joka sijaitsi kaupungin toisella laidalla. Vai onko lääkäri jossain toisessa kaupungissa tai lapsi tyyliin 5? Ottaako lasten toinen huoltaja osaa tuohon karuselliin? Jos ei, niin käske ottamaan.

1990-luvulla minulta poistettiin hampaitakin ilman, että huoltajaa oli vieressä pitämässä kädestä kiinni (olin 8-vuotias). Hampaat poistettiin oikomishoidon takia, jotta muut hampaat pystyvät kasvamaan ja raudat saadaan suuhun. Jokaisella oikomishoitoon tarkoitetulla hammaslääkärikäynnillä olin yksin hammaslääkärissä.

Nyt, kun esikoisella on sama rumba menossa lukee jokaisessa hammaslääkärilapussa ”huoltaja mukaan” ja esikoinen kohta 12.

Niin ne ajat muuttuu.

Meillä myös "huoltaja mukaan".

Ja ajat aina keskellä päivää. Minäpä sitten kipaisen lapsen 20 kilsan päästä, ajelen 10 kilsan päähän kotoa, istua nökötän siellä käytävässä kunnes joku tulee kertomaan että "hampaat hienossa kunnossa", ajelen taas kodin ohi 25 kilometriä ja palaan töihini 20 kilometrin päähän.

Aikaa tuhraantuu minulta sellaiset 2-3 tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Ja ajat aina keskellä päivää. Minäpä sitten kipaisen lapsen 20 kilsan päästä, ajelen 10 kilsan päähän kotoa, istua nökötän siellä käytävässä kunnes joku tulee kertomaan että "hampaat hienossa kunnossa", ajelen taas kodin ohi 25 kilometriä ja palaan töihini 20 kilometrin päähän.

Onko pakollista, että nimenomaan huoltaja, eli äiti/ isä on saattajana? Eikö esimerkiksi kummitäti tai ukki voi toimia saattajana?

Olen 34-vuotias, ja minä kävin hammashoidossa joskus 14-15-vuotiaana ihan yksin, ja kaikki muutkin samanikäiset kävivät hammashoidossa ilman aikuisen seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään. Kuinka kamalaa elämää elättekään täällä nurisijat.

Jännä että tällainen normaali mies pärjää ilman että tuntuu yliluonnollisen kamalalta.

Turussa asutaan, ja kaikki onnistuu ilman itkua (minulta).

lapset eri kouluissa, eli aikataulut aivan erilaiset. Wilma huutaa hoosiannaa kolmesta eri paikasta.

Eri harrastukset, eri mielenkiinnonaiheet.

Näiden hoitaminen on leikkiä siihen verrattuna mitä saan kestää päivätyössä sekä yrittäjänä.

Ja riittää aikaa itsellekin, lähes joka ilta.

Kyllä näin vaan on, että vastuuta kannattaa ottaa vain sen verran kuin kestää.

M41 +3 lasta.

Yh

Ei tuohon omaylistykseen voi muuta sanoa kuin että kaikki eivät ole niin einomaisia ihmisiä kuin sinä...

Vastuita on joskus vaikea ennakoida ja elämässä voi tulla kierrepalloja. Tilateet eivät aina ole yks yhteen verrannollisia keskenään. Et varmaan myös joudu huolehtimaan sairastuneista omaisista. Viestisi kielii empatiakyvyn puutteesta.

Juu, kyllä näin on. Ei ole sairastuneita omaisia, ei ole kolmijalkaista rescuekoiraa. Ei ole omia mielenterveysongelmia eikä ole myöskään ongelmaa elämänhallinnassa.

En aiemmassa viestissä ylistänyt itseäni yhtään, totesin kuivasti kuinka helppoa lasten pakolliset "metatyöt" on hoitaa muuhun elämääni verrattuna. 

Toki niitä kierrepalloja tulee, on tullut itsellenikin, mutta se että vetoaa johonkin joka saattaa joskus sattua tai olla sattumatta, on älyllisesti tosi laiskaa.

Jos täällä ketjussa tilanteestaan valittajat (aiheesta tai ei), kaipaisivat vain päänsilittelyä ja yhteiskunnan tukea arkeensa, voisin 99% varmuudella väittää että yhtälailla saattaisivat kaivata vain muiden onnistumisista tarinoita, sillä mikäs sen mukavammin kannustaa kuin tietää ettei ole yksin, ja muutkin selviävät.

+ koko ketjun tapa lytätä "kaikki miehet, isät, ja kumminkaimat jos ovat mies-oletettuja" ja koko ajan glorifioida sitä upeaa äiti-oletettua on aika onttoa, kun samassa hengenvedossa vedotaan siihen että kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä eikä kukaan voi asioita ymmärtää muuta kuin yksilötasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkö hoidat? Mites lapsen isä? Meillä mies hoitaa Wilman ja viestinnän koulun kanssa. Minä vastaan läksyasioista. Mies hoitaa kaikki kuskailut kun mulla ei ole ajokorttia, minä puolestaan huolehdin lapsen ruokailut. Minä hänkin vaatteet lapselle, mies hoitaa pyykkihuollon. Kun vastuut jakaa niin ei tunnu niin raskaalta.

Sulla on YKSI lapsi. Nämä on aina niin liikuttavia nämä neuvojat.

Ja kuka sinut on pakottanut hankkimaan monta?

Nämä on aina niin liikuttavia nämä omista valinnoistaan uhriutuvat.

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ajat aina keskellä päivää. Minäpä sitten kipaisen lapsen 20 kilsan päästä, ajelen 10 kilsan päähän kotoa, istua nökötän siellä käytävässä kunnes joku tulee kertomaan että "hampaat hienossa kunnossa", ajelen taas kodin ohi 25 kilometriä ja palaan töihini 20 kilometrin päähän.

Onko pakollista, että nimenomaan huoltaja, eli äiti/ isä on saattajana? Eikö esimerkiksi kummitäti tai ukki voi toimia saattajana?

Olen 34-vuotias, ja minä kävin hammashoidossa joskus 14-15-vuotiaana ihan yksin, ja kaikki muutkin samanikäiset kävivät hammashoidossa ilman aikuisen seuraa.

Huoltaja.

Eikä kaikilla perheillä ole mitään ukki/kummitäti-varastoa.

Sinun muistelosi ei vastaa nykyhetkeä, kerrottu moneen kertaan täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hankitte lapsia? Minä tajusin jo nuorena että voimavarani riittää yhteen lapseen ja olen onnellinen että tällähetkellä hän on 19v. ja muuttaa yksin asumaan.

Koska haluamme lapsia. Kyllä heidät jaksaa, mutta kukaan ei halua jatkuvasti lisääntyvää ulkopuolelta tulevaa vanhempien ajankäytön pakko-ohjelmointia. 

Ja lapsettomuusvalinnan tehneitä haukutaan itsekkäiksi.

Eivät sentään tuo tänne pallolle uusia ihmisiä omia halujaan tyydyttämään. Täytteeksi tyhjään elämään.

Kaffepulla kirjoitti:

Olen aiemmin varustanut kehitysapua kun olen ajatellut, että rahareikiä löytyy täältä kotosuomestakin.

Nyt kyllä pohdin, oisko sittenkin parempi antaa ne rahat Afrikkaan.

Tämä vetelä kansa vain valittaa ja vaatii, vaikka kaikki on kannettu eteen.

Jos on tuollaisia kysymyksiä avustuskohteiden osalta, ja jollei kristillisyys ole esteenä, niin ajattelisin että aina kannatettavia kohteita löytyy raamatunkäännöstyöstä kielille joilla ei vielä ole Raamattua sekä vainottujen kristittyjen avustuskohteita.

Operaatio Joulun Lapsi -keräykseen voi osallistua paitsi konkreettisesti lahjalla niin myös jatkuvasti pelkällä rahalla taloudellisesti tukien.

Onhan tämä jatkuva lasten asioista huolehtiminen uuvuttavaa. Meidän tilanne: talotyömaa, jonne mies on täysin uppoutunut. Käymme molemmat eri paikkakunnilla töissä ja asutaan paikkakunnalla joka on työmatkpjemme välissä. Eli olemme koko perhe eri paikkakunnilla työpäivän ajan. Minulla epäsäännölliset työajat. Lapset 6v ja 8v.

Minä huolehdin lasten hammaslääkärit, puheterapian, neuvolan, vasut, hoitoaikojen kirjaamisen, Wilmaviestit, luistimet, vaatteet, valokuvauslaput yms lupalaput, silmälasit, jään kotiin kun lapsi sairastaa, kaverisynttärit. Kuljetan harrastuksiin ja kavereille ja ylipäätään järjestän kaverikäynnit. Lisäksi teen kotityöt, vien auton katsastukseen, käyn kaupassa.

Tekee puolisokin välillä jotain näistä, mutta tällä hetkellä hoidan yksin lähes kaiken.

Omaa aikaa ei jää. Ajattelin, että lapset selviäisivät keskenään kotona minun lenkillä käynnin ajan, mutta sitten tajuan, että ei minulla ole aikaa lähteä lenkille, kun on koko illaksi jotain hoidettavaa asiaa. Kyllä tämä kaikki kuormittaa. Eikä meillä ole ketään jolta pyytää apua. Välillä mietin olenko masentunut, mutta ei minulla ole aikaa alkaa käymään missään terapiassa. Lenkille minä haluaisin lähteä ja haluaisin että joku joskus lukisi Wilman minun puolestani ja laittaisi luistimet lähtövalmiiksi ja etsisi munakennon askarteluun ja tekisi jäälyhdyn (sellainenkin tehtävä kerran oli) kouluun.

Kyllä minä kaikesta suoriudun ja kaiken huolehdin asiallisesti ja ajallaan, mutta olen kadottanut elämänilon. Suoritan vaan ja esitän olevani kunnossa. Kai tämä joskus helpottaa.