Lue keskustelun säännöt.
morsian sanoi: ei tunnu enää kivalta tavata
09.05.2015 |
Tavattiin syksyllä, maaliskuussa virallinen vihkiminen, ja kuukauden päästä kirkkohäät. Ulkomaalainen morsian. Muutin hänen maahansa viikko sitten.
Ei oltu nähty tuon virallisen vihkimisen jälkeen pariin kk ja oli vähän vieraantunut olo. Seuraavina päivinä hän käyttäytyi etäisesti, meni hiljaiseksi usein eikä ottanut kovinkaan läheistä tunnelmaa vaan tuli mulle tosi etäinen olo. Oltiin hänen perheensä kanssa ja kaikki muut ystävällisempiä mulle.
Nyt vuokrasoppari tehtiin yhteisestä kodista ja käytiin ostamassa tavaroita kotiin. Hän ei halua asua eikä olla "lähellä" ennen kirkkohäitä vaan on vanhemmillaan.
Tänään sit tuli puhetta ehkäisystä. Hän kokematon ja sanoi ettei halua lasta 2 vuoteen eikä hormonit oo vaihtoehto. Oon ymmärtänyy että kondomi ei oo ihanteellinen ehkäisy avioliitossa ja tehokin rajallinen käyttö virhe mahdollisuuksien takia ja olin lukenut ovulaation tunnistus menetelmistä ja mainitsin siitä. Hän sanoi järkyttyneenä ettemmekö voi aina käyttää kondomia ja totesin että eihän se ole mikään pomminvarma eikä niin mukava monen naisenkaan mielestä ja maksaa kin, ja sitten hän järkyttyi. Koitin jutella ja tuoda esiin että oon vaan koittanu paljon lukea ja etsiä ja halusin jutella asiasta mutta hän ei puhunut enää. Sanoi lopulta että parempi ettei ikinä harrasteta seksiä. Ja istuttiin hiljaa. Ja kysyin mikä on, ja sanoi että oot varmaan oikeassa, oot hyvä mies mutta hän ei oo samaa mieltä. Ja oli virhe niin nopeasti mennä virallisesti naimisiin. Että on jo 2 kk miettinyt sitä. Että meil näköjään eri mielipiteet kuten nyt nähtiin. Ja piti lähteä kotiin sit. Saatoin ja ei halunnut kävellä lähellä eikä puhua koko matkalla, ettei sano jotain minkä muistaisin. Lähtiessä totes vaan että puhuu myöhemmin mun kanssa ja lähti taakseen katsomatta metroon.
Aika rankan tuntusta. Hän sano että ei tunneta tarpeeks hyvin, ajattelin et kommunikaatio auttaa mut vaikee kommunikoida kun jos sanoo jotain joka häntä ei miellytä niin yhtäkkiä sen sijaan et keskustelisi, alkaa ottaa etäisyyttä että taitaa olla virhe mennä naimisiin kun ollaan eri mieltä jostain alkuun eikä asioita voi ees kehittää yhteisymmärrykseen. Aiemmin erehdyin kertomaan jostain ideasta jonka sain ja silloinkin asia selvitettiin niin että kerto parin viikon päästä miettineensä asiaa ja ettei mun kannata odottaa häntä koko elämää , oli siis jättämässä mua sen sijaan et oltais juteltu.
Nyt oon uudes maassa, parhaani koittanu häntä ja tulevaa perhettä varten tehdä ja myynyt kaiken Omaisuuden suomessa ja täällä ilman oleskelulupaa, tyttö sanoi et vasta kirkkohäiden jälkeen suostuu mulle sitä anomaan. ja en tiedä taaskaan että mitä seuraavaksi tapahtuu. Äsken just oltiin yhdes kotiostoksilla ja väärä keskustelu aihe ja nyt taas kaikki vaakalaudalla.
Kommentit (467)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai tuoko on 'oikeastaan tosi hyvin'?
Ja tuommosta kantturaa sitten palvot. Huhhuh.
No täällä vielä. Koitin olla reagoimatta hänen sanoistaan liiaksi ja selostaa hänen tuntien murjotuksen jälkeen, että on normaalia ettei kaikki tunnu helpolta alle kuukauden avioliiton jälkeen jos ihmiset on eri maista ja kulttuurista. Eivätkä edes tunne toisiaan ja yhtäkkiä pitäisi osata elää yhdessä, ja hänellä ei edes kokemusta parisuhteesta ja että kaikkia asioita ihmiset opiskelevat joita haluavat osata, ettei se tarkoita että olisimme epäonnistuneet jos automaattisesti kaikki ei toimi näinkin haastavista alku asetelmista. Vaan on opeteltava ja sitä kautta kasvettava. Annoin kirjan joka opettavainen parisuhteesta ja Hänen vanhempansa antoivat myös kirjan avioliitosta. Ja sitten hän piristyi, kun halusi tavata perheen synttäri illallisen merkeissä. Huomas että olin apea kaiken jälkeen ja Sanoi jopa mulle ettei haluakaan jättää mua, ja kun kysyin etteikö Hän halua pyytää anteeksi, hän sanoi että joo, anteeksi. Mutta selosti heti perään että mun pitää ymmärtää että naiset nyt vaan sanovat suuttuessaan asioita eikä se oo niin vakavaa. Sanoin ettei todellakaan jonkun 2 euron erimielisyyden takia sanota jättävänsä ja purkamalla avioliiton, mutta hän ei osannut pitää sitä vakavana. Sanoin nimittäin aiemmin hänelle että sellainen uhkailu on mielestäni pahinta ja hän tuolloin lupasi ettei sano sellaista mulle ikinä. Nyt kun viittasin tuohon, totesi vain että sillon en luvannut oikeesti, nyt lupaan.
Oon vaan ihmetellyt sitä, kun hän sanoi eilen että ei tykkää siitä että en sano asioista vahvasti enkä päätä asioista ja sit tulee ongelmia. Mutta kun pienistäkin asioista joita päätän, jos hän ei sillä hetkellä ymmärrä asioita samalla tavalla, suuttuu ja uhkailee jättämisellä, haukkuu, lopettaa puhumisen loåpupäiväksi ja kaikki menee pieleen, kuinka tällaisessa ilmapiirissä voi toimia??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedä vittu päähän ja pakene Karpaateille. Suosittelen samaa myös psykobitch morsmaikullesi.
Mikä tuossa naisessa on sellaista, mitä rakastat hänessä? Vain se, että hän on nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:26"]Mikä tuossa naisessa on sellaista, mitä rakastat hänessä? Vain se, että hän on nainen?
[/quote]
Toive siitä että saisi pillua? Vaikkei edes saa. Vai toive siitä että vaimo sinuun vielä rakastuisi? Vaikkei edes rakastu. Menetetty peli, vielä kun saatais taottua se ap:n kalloon!
No en oikeastaan osaa sanoa mitän erityistä syytä jonka perusteella annan rakkauttani. Tein päätöksen ja lupauksen kun koin että haluan perheen ja rakkauden arkielämääni ja jonkun kenelle antaa rakkautta ja pitää huolta ja tärkeää oli se että ihminen olisi sillä tavalla turvallinen että tietäisi että voi vapaasti antaa itsestänsä eikä toinen pitäisi itsestäänselvyytenä vaan antaisi arvoa ja toimisi omasta puolestaan. Samoilla periaatteilla. Ja ennen kosintaa hän toi esiin tutustuessamme, että on samaa mieltä, kuinka perhe hänelle tärkeä, kuinka avioliitto merkitsee että jättää Synnyinkotinsa ja aloittaa uuden miehensä kanssa, kuinka hän haluaa miehen päättävän asioista ja hyväksyy ne koska niin kuuluu olla, kuinka hänelle asuinmaa on se jonka mies valitsee vaikka se olisi Madagascar, hän pyrkisi parhaansa mukaan olemaan onnellinen ja kunnioittaa miehen valintaa. Kuinka tulen tuntemaan aina oloni rakastetuksi ja turvalliseksi hänen kanssaan, avioliitto hänelle niin pyhä asia että ikinä ei voisi pettää luottamusta. Kertoi kuinka hän on fiksu ja ymmärtää että onni ei riipu ulkoisista asioista, että on hölmöä käyttää paljon rahaa häihin kun merkitys tärkein, että turhaa ostaa kalliita autoja kun edullinenkin toimii. Kertoi haaveestaan että oltais puoli vuotta vaan kahdestaan autiolla saarella elettäisiin luonnossa..ettei koskaan käydä riidoissa nukkumaan..niin monia asioita kuulin jotka saivat mut kokemaan että tässä ensi kertaa nainen jonka kanssa Varmasti saadaan onnellinen perhe aikaan, ja ei tartte riidellä tai pelätä vaan vain keskitytään molemmat edistämään onneanme ja iloitsemaan elämästä.
Mutta jälkeenpäin asiat muuttui, kun olin jo luvannut rakastaa aina. Yhtäkkiä asuinmaaehdotukseni oli niin huono asia että oli jättämässä mua keskustelun sijasta. Yhtäkkiä häihin tarvittiin niin paljon rahaa ja jos ei saa hienoja häitä niin parempi olla menemättä naimisiin. Yhtäkkiä alkoi näytellä kalliita autoja ja puhua kuinka mun täytyy tehdä paljon töitä niin saadaan tollanen ja sitä ja tätä. Yhtäkkiä alko puhua vaan rahasta, asuntojen ostamisesta, autoista, kaiken romantiikan ja edes perus lämpimän ja tunteet huomioon ottavan käytöksen kadotessa. Kertoikin luontopolulla käveltyämme ettei siedä sitä, haluaa kävellä vain kaduilla ja kaupungissa. Alkoi pitää mykkäkouluja, ja selvisi että Ellen ota vastuuta asioiden selvittämisestä niin sillä ei ole väliä tuleeko yö vai ei, riita kyllä jatkuu. Ja alun hymyily ja ystävällisyys muuttui lähes jatkuvaksi naama julman ilmeen kera kulkemisena, jos on jostain eri mieltä mitä päätän, kohtelee kuin ilmaa, ei ota katse kontaktiakaan. Jos yritän rakentavasti keskustella, ei puhu mitään tai alkaa näprätä kännykkää, jopa soitella muille kesken mun lauseiden. Tavallaan yhtäkkiä hän tuntunut kadottaneen kyvyn toimia sosiaalisissa tilanteissa, kyvyn ottaa toisen tunteita huomioon ja ennen kaikkea, ei ota itse vastuuta asioista, kuten eilenkin, järjestää kauhean vakavan draaman tyhjästä, ja sitten valittaa loppupäivän siitä kuinka nyt ei sit ehditty sinnekään, tai kuinka oli huono fiilis koko päivän, tai miksi on niin vaikeaa, joka toinen päivä juttelee siitä kuinka ehkä me ei voida olla onnellisia kun ollaan niin erilaisia, ehkä normaalia että aluksi tykättiin mut nyt ei vaan toimi. Avioliitto oppaastakin jonka sai vanhemmiltaan, selas loppuun ja alko lukea kohtaa avioerosta, missä tapauksissa se on hyväksyttävää. Jotenkin tuntuu että miten sama ihminen voi olla jota kosin ja joka nyt toimii näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin loukkaisi, jos mies olisi kanssani vain järkisyistä eikä tunteesta. Vaikka en mikään draamaprinsessa olekaan.
Aika pitkän stoorin oot kehitelly, mut kukaan ei jaksa lukee tätä jatkista, jos ei tuu vähän enemmän juonenkäänteitä, boring.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"miksi vaimoni esittelee facebookissa kaiken?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap taas täällä. Yksi asia mua kyllä ihmetyttää hieman. Oon tavannut heti alussa hänen vanhempansa, useita kertoja, ja koko perhe täälläkin asunnolla käynyt jossa nyt asun, mutta KERTAAKAAN mua ei oo kutsuttu tytön kotiin. Vaikka oon monia matkoja tähän maahan tehnyt, ja nyt jo asunkin, niin en tiedä missä tyttö asuu, tai siis osoitteen antoi että sain lähetettyä dokumentteja suomesta mutta en ole käynyt.
Aiemmin sanoi että "ehkä ensi matkalla kun tuut niin kutsun sut kotiini", ja vaikka nyt asun jo täällä, niin ei mitään. Viimeisin tieto on että hänen isänsä kuulemma sanoi että jossain vaiheessa tätä kuuta he kutsuvat mut käymään..on kuitenkin aika oudon tuntuista. Heillä kuulemma kaksi isohkoa taloa, ja jotain syitä on sanottu pari kertaa, ilmeisesti liian aikaista aiemmin, sitten kuulemma remonttia yms. Yhdessä vaiheessa kesken keskustelun ilmeni että hän ja perheensä olivat muuttaneet toiseen taloon mutta tästäkään en tiennyt mitään, ja vähän hämmennyin ettei ollut sanallakaan maininnut muuttaneensa, ja hän vähän hämmentyneen oloisena sanoi että oli ajatellut kertoa kyllä jossain vaiheessa..
kaikenlaisia pieniä juttuja.
Eilen ajattelin että ottaisin muutaman yksityisen kielenopetustunnin, että ei tuntuisi niin hölmöltä kaupoissa yms. kun ei tiedä mitä pitäis sanoa kun ostaa jotain, eikä tyttö pahemmin oo ollu kiinnostunut opettamaan ja kaupoissakin nauraa hörähtelee vieressä jo sille että sanon kiitos tai ei paikallisella kielellä. No, kerrottuani päivällä ideastani, en hänestä kuullut enää ennen iltaa ja sitten tulikin taas omalla nimelläni aloitetu viesti, "kielikurssista, luuletko että se on tarpeen sulle oppia kieltä. Ei se ole nyt tarpeen. Parempi ehkä heinäkuussa, kun on ollut häät ja olet saanut oleskeluluvan, mutta ei nyt."
ja perään vielä jatkoi että on ajatellut mun sijoitusrahojani, että hän lukenut että saksasta voi saada pienestä kaupungista asunnon että kannattaisi ostaa sellainen niin meillä olisi paikka Euroopassa.
Hämmästyin kovasti kyllä, eipä mulla ton kokoluokan sijoitusrahoja olekaan
Ja sitten jatkoi kuinka mun ei oo tarpeen osata kieltä ennenkuin vasta häiden ja oleskeluluvan jälkeen että pari kuukautta voin olla nyt ilman. En tajunnut yhtään, ja soitin, ja siinäkin vain antoi puhelinta veljielleen, ja isälleen ja naureskeli kaiuttimen kautta kuunnellen kun yritin jotain sanoa ja ymmärtää heidän kielellään. Ja arkipäivinä ei ehdi tavata ollenkaan, että veljen kanssa saan tavata ja hän käy viikonloppuna että alkaisin tehdä töitä hänen kanssaan ja palkata veljen.
Kaipa tässä kaikki voi olla ihan normaalia..mutta kieltämättä niin paljon outouksia ja ei tässä tartte ainakaan ajatella että rakastumisesta sokeana oltaisiin naimisiin menossa, hääpäivänäkään ei ollut kuin poskipusu tavatessa ja erotessa asemalla.
Sorry sun uskottavuusjuna meni jo. 10 sivua on jo ihan hyvä suoritus mut lopeta ajoissa
En vaan ymmärrä tätä..miten on ees mahdollista, että näin menee. Mitä enemmän kirjoitan sanoiksi tapahtumia, sitä selvemmin näyttää ettei kaikki oo ihan normaalia. ja oon niin syvällä jo täällä. Mul ei oo suomessa ketään ketä tavata, ei asuntoa enää, vain pari tuttua seurakunnasta. Suurin osa säästöistäni meni rahatukkuun jonka annoin morsiamelle häiden järjestämistä varten, kihlasormukseen timanteilla, tänne muuttoon asunnon vuokriin ja takuisiin ja välityspalkkioihin ja häämatkavarauksiin.
Oon tän maan viranomaisen edessä hänen perheensä läsnäollessa vannonut valat ja naimisissa, mutta edes avioliittotodistusta en saa, vain merkityksettömän valokopion siitä. Sanat ja puheet merkitsivät selvästi aika vähän, kun käytännössä näyttää että mä kiinnostan vaan tarjoajana ja romanttiset tunteet kadonneet.
Ja toivon vaan että kyseessä on hänellä joku naisellinen stressivaihe joka kuulemma normaalia ennen häitä, ehkä se nyt sit on vahvempana kun kirkkohäät lähestyy kun virallisia vihkimisiäkin ennen oli sitä. Toista kertaa kun ei naimisiin taida saada mennä, niin elämän suurin haave mulla, että saisin kerrankin elämässäni perheen jossa ois aitoa rakkautta ja turvallista rakastaa toinen toisiaan, toteutuuko se sitten koskaan jos tämä ei olekaan vain tilapäinen stressihetki hänellä käytöksessään.
Ja toisaalta, mitä muuta mä tekisin, lähteäkö suomeen ja toivoa että löytyy vuokra-asunto, sen voisin juuri ja juuri jostain saada mutta mitään tavaroita enää ei ole ja hyväksyä tämä n. 10 000euron vaatinut kokeilu, ja pettää lupauksensa ja miettiä koko loppuelämä mitä tuli tehtyä, kävelinkö onneni ohitse ja petin sanani.
Kai mä toivoin kovasti että täällä palstalla ihmiset osais ymmärtää tätä morsianta ja kertoa mulle että ihan normaalia alkukankeutta ja häästressiä ja eiköhän siitä onneksi muutu.
Kerroppa morsmaikulle tuo, että sulta on nyt jo rahat niin lopussa, ettette edes pääsisi tänne Suomeen vaikka haluaisitte. Tule sitten raportoimaan miten kävi.
10000€ on pikkuraha jos se on mennyt kokeiluun ja palaat takaisin.
Moni kokeilee sijoitustoimintaa ja menee moninkertaisesti ellei onnistu.
Sinulla pitäisi tuolla retkellä olla paljon isompi summa matkassa jolla ei mitään väliä.
Vähän kuin osakkeissa,että sijoita vain ne jotka voit menettää ilman että muuta haittaa kuin että harmittaa.
Luin koko ketjun. Ei yksi kävely tai yksi keskustelu pitäisi aiheuttaa todellisia tunteenmuutoksia avioliitosta.
Jos sulla kerran on osoite niin käy katsomassa millainen talo on kyseessä. Ei tarvitse edes mennä sisälle, jo asunnon näkeminen kertoo varmasti paljon.
Ylös.
Mitä kuuluu, ap?