morsian sanoi: ei tunnu enää kivalta tavata

Ei toi ole normaalia.Sulta on viety rahat.Tämähän on Thaimaa,anna mä arvaan.Oon asunut siellä.

Nyt kotiin ja katot lähteekö morsio mukaan vai ei.Älä anna vedättää ittees noin.Nyt vähän jöötä sulta vuorostaan ja lopetat ton kynnysmattoilun.

Ps.siellä on paljon suomalaisia asukkaita,kysy neuvoa.

Ap, olet niin maanisesti rakastunut että mikään mitä me sanomme, ei sinua voi auttaa. Siitä naisesta on tullut sulle pakkomielle. Ehkä menetät kaikki rahasi ja vaimosikin, mutta se on vain opiksi sinulle. Jokunen vuosi eteenpäin, niin mietit vaan että miten olet voinut olla niin tyhmä ja hyväuskoinen, vailla minkäänlaista itsekunnioitusta. Olen ollut sinun tilanteessasi, niin tiedän. Tsemppiä kaikesta huolimatta!

Miten niin " ei naimisiin taida saada mennä toista kertaa?"

Tottakai saa, jos ajattelet uskonnollisten syiden takia: eiköhän jumala ole aika ymmärtäväinen pienten ihmisten ongelmille. Älä nyt tuota asiaa ainakaan murehdi.

T. Itsekin uskovainen

Musta tuntuu että et ole ainoa mies jota tuo nainen ja perhe on muiluttanut.

Uskon ettei mitään häitä ole edes tulossa. Lypsävät vain rahaa niin kauan kuin sitä on ja sitten saat lähteä lätkimään.

No, toisaalta hän sanoi että ketään miestä ei ole elämässään vielä kotiinsa vienyt, eikä mua ennen myöskään vanhemmille esitellyt. Ja se että molemmat talonsa ovat isänsä rakentamia ja tämä mihin muuttivat on vielä kesken, eivätkä halua ennenkuin on vähän valmiimpaa sisällä kutsua mua sinne. Että ehkä sekin on nyt ihan selitettävissä vielä, että aiemmin oli liian aikaista ja nyt haluavat vähän rempata että antaa paremman kuvan.

Ja jotenkin nyt koitan parhaani mukaan ymmärtää, hän tosiaan aika suoraan kertoi alussa että on aina kokenut että tulee asumaan jossain muualla kuin tässä maassa, ja että mies ulkomaalainen, ettei paikalliset kiinnosta. 

Ja sitten kun oli innoissaan suomesta, opetteli jo vähän kieltäkin, ja haaveili että pian se tapahtuu että saa häät ja saa kokea seksiä vihdoin, ja vielä muuttaa vihdoin eurooppaan. Ja sitten mä aloin kertoa ihan rehellisesti yllättyneenä kun veromätkyt yllättivät, että mitäs jos asuttais eka täällä kun on monta hyvää puolta siinäkin, ja siitä meni hetki kun hän oli pistämässä kaikkea palasiksi. Sanoi että ei häntä haittaisi vaikka pitäis maksaa kymmeniä tuhansiakin, sen voisimme säästää aikanaan, mutta liian iso paukku kun hän kertonut kaikille muuttavansa suomeen ja olettanut niin kokoajan ja nyt jäätäisiinkin tänne. 

eli se oli tavallaan sellainen isku. Itsehän ihan aidosti oletin että ois ollu hyvä idea täällä alottaa kun hän niin kiinni perheessään vielä ja häätkin täällä tarkoitus pitää ja niin edullista että saisi elettyä mukavasti yhdessä ja silti säästettyä nopeasti nuo velat kasaan ja pois päiväjärjestyksestä, sen sijaan et mentäis kituuttamaan suomeen hänen halutessa kuitenkin nähdä vanhempansa muutaman kuukauden välein, ilman mahdollisuutta mihinkään tukiin mun tulojen takia, ja toisaalta töitäkään ei kielitaidottomana saa. Eli ajattelin vaan että voittotilanne, hän ehtii tässä vuoden jos asuttais oppia olemaan ilman vanhempia kokoajan vieressä ja täällä mukavat olot ja säät ja sitten ehtis oppia tuntemaan toisemme ja yhdessä sit muuttaa ku noi mätkyt maksanu, ja täällä sais bisneksiäkin kehitettyä ku vois ettiä edullisempia alihankkijoita kuin suomessa ja hyödyntää sit jatkossa suomestakin käsin.

Mutta hän ei sitä sitten kokenut niin, ei puhunut mitään vaan pari viikkoa oli märehtinyt ja ahdistellut ja sitten heitti vaan että ei mennä naimisiin, hän lähtee USAAn paremman elämän perään, sori vaan älä odottele. Ja sitten sen jälkeen, on ollut vaikea tilanne kokoajan, ja tunteet lakastuneet.

Luulisin että kyse siitä kun meillä ei ollut kommunikaatioyhteys kehittynyt eikä välimatkankaan takia niin hyvä, ja hän huolestuvana ja asioita päässään pyörittelevänä näki jonkun kauhuskenaarion mielessään ja sen takia tietoisesti tappoi tunteensa ja meni niin pitkälle mua kohtaan ja loukkasi, että molempien käytös ja olemus ja tunteet muuttuivat.

mä jouduin siinä selittelijän ja vakuuttelijan asemaan ja hän alkoi kokea naimisiinmenon suhteen ahdistavaa velvollisuudentuntoa ja mun vaikea tuntea samaa lämpöä ja luottamusta häntä kohtaan kun toimi noin ja hänen vaikea kunnioittaa mua kun kaikesta huolimatta tänne tulin ja maksan kaiken ja otan vastuun kaiken hoitamisesta hänen kiukutellessaan. 

Että lähinnä se kysymys nyt on, miten mun pitäis toimia! Tää näyttää nyt siltä, että kuten hän sanoi, ei osaa nyt olla innoissaan naimisiinmenosta mutta se on tehtävä, ja varmasti sen takia ei paljon intohimoakaan ja hymyä esiinny kun tavataan. Mua taas ärsyttää se että tavataan kun toinen on tollanen ja pitäisikö mun tässä yrittää hurmata uudestaan ja hemmotella kun toinen puhuu tollasia, ei tunnu toimivalta ja vaan vois ahdistaa lisää? Ja toisaalta, ne tapaamiset sitten ei paljon tunnu auttavan ku molemmat tuntee vaivautuneisuuden. 3 viikon päästä ois se päivä kun vieraatkin kutsuttu ja kirkko varattu. Voiko se auttaa jos sanon että ollaan viikko omissa oloissamme? vai lopun alkua? 

Usko nyt, sä oot liian köyhä tuolle naiselle!

Hän haluaa rikkaan elättäjän ja matkustella kotimaahansa vähän väliä.

Palaa Suomeen ja nuole haavasi.

Onko häärahat jo käytetty vaikka häitä ei ole edes pidetty? Ja kai matkastakin saa jotain takaisin kun sen peruuttaa?

No kokeile. Ja käy katsomassa se osoite jonka sait, vaikka olisivatkin muuttaneet pois niin kertoo varmasti perheestä jotain.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 06:03"]En ollut kertonut asioita kuten miksi yliopisto opintoni keskeytyivät, ja pari muuta asiaa, joista hän oli sitten tehnyt omat johtopäätökset, sanoen mm. Ettei osaa arvostaa ihmisen heikkoa luonteenlaatua joka jättää asioita kesken kun hän itse käynyt koulunsa vaikkei huvittanutkaan ja täysin turhaan tutkintoon mutta osoitti luonteen lujuutta.

Ja kun tosiasia on että se joka tietää mitä oikeasti on tapahtunut, ja tuntee mut, ei voisi ikinä sanoa mua luovuttajaksi, aika lailla päinvastoin ja sanoinkin hänelle siitä, että kuinka voi tuollaisen tuomion antaa kun ei oo muutamia lauseita enempää koskaan menneisyydestä mme puhuneet. Tai kuinka voisi katsoa tosiasioita, että missä asioissa oon luovuttamassa ollut, tätä koko suhdetta kin kaikesta huolimatta oon väsymättä pyrkinyt rakentamaan vaikkei hän sitä niin helpoksi ole tehnyt.

Ja totesi asiat selostettuani että ei voinut tietää ja on sit ajatellut pahasti musta pitkään jo. Ja että tulin tänne maahan, ja että häät pidetään täällä, oli hänelle merkki että tämä ei taidakaan olla oikea mies koska hän on lapsesta asti nähnyt mielessään kuvan että hänen häänsä ovat toisessa maassa ja kun menee naimisiin niin asuu heti sit uudessa maassa. Eli ne kaikki mun hyvää tarkoittaneet järkeilyt siitä kuinka täällä hänen rakas sukunsa pääsisi osallistumaan Häihin, eroahdistus vanhemmista helpottaisi kun olisi pienempi ensiaskel yms. Olivat itse asiassa kaiken tuhoamista. Hän kertoi nyt että ois riittänyt että vanhemmat ois tullut häihin toiseen maahan ja että tuon mielikuvansa takia sillä ei sit ollut väliä vaikka olinkin vain vähäksi aikaa tätä tarkoittanut meille ja hääjuhlienkin ymmärsin hänelle olleen niin tärkeät, hänen puhuttua jatkuvasti sukulaisistaan tutustuessamme, että uskoin täällä niiden onnistuvan paremmin. Mutta kun asioista ei puhuttu niiden oikeilla nimillä, niin mä en sitten ymmärtänyt niistä pienistä vihjailuista tekstiviesteissä että miten vakavasta asiasta on hänelle kyse että järkeily ja hyvät tarkoitukset eivät auttaneet, kun vastassa olivat elämänaikaiset haaveet ja mielikuvat miten asioiden tulisi mennä.

Ja kun on jo näiden seikkojen takia tuntenut talvesta asti ahdistusta siitä onko mies sittenkään oikea, niin se on sitten purkautunut sen sijaan että ois keskusteltu asioista sellaisena tyytymättömyytenä kaikkeen, varmaan tän välimatkan ja lyhyen tuntemisenkin takia. Ja huonona käytöksenä jonka hän kyllä tiedostanut ja kärsinyt tietäessään satuttavansa ihmistä joka tekee parhaansa.

Ja nyt sit sellanen tilanne että asioista puhuttiin mutta kumpikaan ei tiedä miten ratkaisemme lukkiutuneen tilanteen ja saisimme lämpöiset tunteet takaisin, kun noin pitkään on huonoja ajatuksia ollut.

Ja tietysti itse toisaalta haaveillen että toi voisi selittää sen että hän oisi kaikesta huolimatta ihana ja välittävä ja luotettava empaattinen puoliso, että poikkeuksellinen olosuhde ja tilanne sai vain Hänet käyttäytymään tavalla joka ei moista lupailisi.
[/quote]
Päähän sattuu...

No nyt pitäisi sattua jo aloittajaakin niin kovaa, että tajuaa nyt vaan pakata kamat ja kääntää uuden lehden. Se kirpasee nyt kovaa, mutta parin vuoden päästä on enää siivu historiaa. 

Jotenkin silti näyttää siltä, että siitä pään sisällä luodusta hattarasta yritetään pitää edelleen kiinni vaikka morsiankin jo sen suusanallisesti ja suoraan todennut kuvitelmaksi. 

vähän vaikuttaa huijarilta... aikoo viedä sulta rahat kun sai papin aamenenkin.

hyvä ettei hän sentään lasta halua. huolehdi sinä ainakin ehkäisystä!

aika ihmeellistä mennä naimisiin jonkun kanssa puhumatta ehkäisystä ja mahdollisesti lapsien saamisesta? minusta ne on aika ehdottomia puheenaiheita naimisiin menevälle, vaikka seksi odottaisikin avioon asti!!!!

Nyt ap skarppaat sen verran, että pidät aivot kirkkaina kun perutte häänne ja sen jo tehdyn siivililiiton, ettei nainen ala vaatia puolta omaisuudestanne. 

Tule pois sieltä Armeniasta. Jo. Ensin: käy katsomassa morsiamen ja hänen vanhempansa talot/kodit, varmistu onko hänen työpaikkansa se, jossa hän sanoo olevansa. Kun olette jo naimisissa, ei pitäisi olla mitään estettä mikset voisi mennä hänen kotiinsa vaikka siellä olisi miten keskeneräistä tahansa. 

Tuo työpaikan tarkistaminen on hyvä idea. Soita maanantaina firman vaihteeseen ja pyydä yhdistämään. Onhan se romanttinen yllätys jos puhelu oikeasti yhdistyy. :)

Kaikki selvisi. Mä pilasin kaiken. Hän on hyvä tyttö. Mulla on nimittäin historiassani rankkoja kokemuksia, joka vaikuttaa joihinkin asioihin, ja olin ajatellut että parempi etten niistä selosta ettei tartte kantaa menneitä murheita uuteen elämään. Mutta tää aiheutti sen että hän ei voinut ymmärtää tiettyjä asioita ja sitten ajattelevaisena persoonana oli hämmentynyt ja huolissaan kun ei kaikkea ymmärtänyt ja välimatkaakin on. Ja kun muutaman kuukauden stressaa että onko kaikki nyt kunnossa niin se tappaa tunteet ja sai hänet käyttäytymään huonosti josta hän taas kärsi valtavasti että kohtelua mua niin vaikka olin niin hyvä hänelle ja kierre paheni. Ja mä ajattelin että jutellaan sitten ku vihdoin oon täällä mutta hölmöä oli. Tajusin jo. Sanoi ettei ois haitannut jos öisin kertonut aikanaan mut nyt mennyt niin kauaheaksi huolet ettei enää tiedä miten tästä eteenpäin. Eli tässä sen näkee, peilistä löytää vastauksen. Sain tilaisuuden ja käytin sen kykyjeni mukaan ja sain tuloksen. Tosiasia siis on se, että tyttö ja hänen perheensä aivan ihania, se asia minkä jätin kertomatta ei oo mitään pahaa jota oisin tehnyt, vain mulle itselleni raskas kokemus josta en osannut puhua ensialkuun ja kun pian alettiin mennä naimisiin, jäi kertomiset ja tuli seuraukset ja ollut yhtä hullun myllyä. Että molemmat nyt ymmärretään toisiamme, kaikki selvisi mutta tilanne meni tällaiseksi turhan takia ja seurauksia ei saa tekemättömäksi.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 05:02"]Ja ap taas täällä.
...
kaikenlaisia pieniä juttuja.
...
Kaipa tässä kaikki voi olla ihan normaalia..mutta kieltämättä niin paljon outouksia ja ei tässä tartte ainakaan ajatella että rakastumisesta sokeana oltaisiin naimisiin menossa, hääpäivänäkään ei ollut kuin poskipusu tavatessa ja erotessa asemalla.
[/quote]
Hei, tuossa ei ole YHTÄÄN MITÄÄN normaalia, päinvastoin. Nyt, cut your losses ja takaisin Suomeen niin kuin olisi jo! Juokse!!!!

Ap, miten siellä sujuu? Tulehan kertomaan kuulumisia!

Tämä on todella surullinen tarina, jos tämä on totta. Rakkaudenkaipuu saa ihmisen näemmä täysin sokeaksi. Nyt vaan eteenpäin elämässä ap, eroa ja unohda tuo morsian, jolla ei selkeästi ole koskaan ollutkaan rakkautta sinua kohtaan.

Kuulostat pohjimmiltasi ihan hyvältä mieheltä. Löydät vielä rehellisen, aidon ihmisen, jonka kanssa jakaa elämäsi.

Onko uusia uutisia?

Up

Ap on kyllä siirtynyt toiseen ketjuun kirjoittamaan. Ja aiheesta, eihän kyseessä ole enää morsian.