Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa
Me Naisten juttu.
Mitä mieltä, että kummallakin omat rahat, vaikka tuloero on 4000€/kk.
Kommentit (1925)
Minä ihmettelen, mitä nämä miehet oikein valittavat. Olen koko elämämme ajan ollut se paremmin tienaava ja silloin ihan selvää, että juuri siitä elämän ylimääräisestä ilosta, kuten esimerkiksi lomat, tms. minä maksan enemmän.
Kyllä me toimeen tultaisiin, jos mentäisiin miehen palkan mukaan, olisi katto pään päällä ja vaatetta ja ruokaa, mutta aika ilotonta olisi elämä.
Mutta mitä hemmettiä mä niillä "omilla rahoillani" oikeasti sitten tekisin? Kaikki kuulemma nykyään sijoittaa ja se on kamalan tärkeää, mä en. Säästän kyllä pahan päivän varalle, eli pidän sitä puskuria, mutta kyllä mieskin säästää omistaan = ei laita kaikkea menemään, jos jotain jää.
Jos nyt multa kysytään, sijoitanko rahaa jonnekin pankkien rahastoihin itselleni vaiko teen perheen kanssa kivan lomamatkan, niin kyllä mulle vastaus on selvä.
Sittenkö kun lapset on lähteneet kotona, mukanaan lapsuus, jossa säästettiin ja sijoitettiin koko ajan vanhempien omille tileille, mä alan käyttää niitä rahoja vai käytänkö sittenkään, menenkö silloin yksin säästöilläni lomalle ja jätän miehen kotiin. Ihan hullua. Mähän elän parasta aikaa elämässäni nyt, lasten ja miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ole edes millään mahdollista tilanne, että molemmat tienaavat täysin saman summan kuukaudessa.
Ei se toinen voi tosiaan niitä tuloja mistään taikoakaan.
Kun menee yhteen niin silloin aika moni tietää toistensa työn ja palkan, suunnilleen ainakin.
Miksi ei silllon jo ennen yhteenmuuttoa tasan maksamista vaativa avaa suutaan ja sano: se ei riitä minulle, mitä pystyt maksamaan yhteisiä kuluja. Sinun pitää mennä lisätyöhön tai vaihtaa työpaikkaa. Silloinkin kun lapsia tulee et voi jäädä kotiin ja joudut tekemään ainakin kahta työtä jos palkkasi on tuo mikä nyt.
En osallistu isommalla panoksella yhteisiin kuluihin missään nimessä, oli tilanne mikä oli perheessämme.
Silloin voisi vielä päättää haluaako muuttaa yhteiseen talouteen.
Tästä rahapolitiikasta pitäisi sen joustamattoman ihmisen pihua ehdottomasti jo etukäteen. Koska hän tietää menevänsä yhteen tietyntuloisen ja -ammattisen ihmisen kanssa. Jos se tulo määrä tai ammatti ei miellytä tai riitä niin suu auki.
Jälkeenpäin on turha märistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt olen taas ketjun oikein ymmärtänyt, olenpa tehnyt elämänvalintani 35 v sitten päin pertseeliä.
Olin juuri valmistunut ja ostanut talon, sillä perin rahaa, kun tapasin puolisoni. Sain nopeasti hyviä töitä siihen aikaan. Hän opiskeli vielä ja lähti jatko-opiskelemaankin, eli rahat oli tiukoilla, vaikka tekikin välillä keikkahommia.
Parin vuoden päästä muutimme yhteen. Nyt olen vasta ymmärtänyt, että missään nimessä meidän ei olisi pitänyt asettua asumaan talooni ja minun maksaa sen jäljellä olevia lainoja ja enemmän elämisestä muutoinkin kuin puolisoni. Ei, minun olisi pitänyt myydä talo ja muuttaa asumaan jonnekin kerrostalokaksioon, jos miehelläni olisi ollut edes siihen varaa, ellei, niin yksiöön ja tiukasti vaatia, että sitä parempaa lihaa ei koskaan osteta, tai jos ostetaan, mies ottakoon rahan vaikka pulloja keräämällä.
Sen sijaan mielessäni ei käynytkään moinen. No mies pääsi opiskelujen jälkeen töihin, on ollut taloudellisesti ylä- ja alamäkiä molemmilla, niistä on aina yhdessä selvitty.
Siitä olemme molemmat tyytyväisiä, että en taloa myynyt, sillä siitä on tullut meille kovin rakas, monet projektit yhdessä tehty niin talossa kuin puutarhassakin.
Sitä jäin kuitenkin vielä tässä logiikassa ihmettelemään, että mitä se olisi oikeastaan auttanut, jos olisin talon myynyt. Minullahan olisi ollut vain vielä enemmän rahaa kuin miehellä. Olisi varmaan ollut kiva elämä siellä kerrostaloyksiössä roiskelihoja syöden, mutta hei! Sydämessä sentään varmuus, että mun rahoilla ei kukaan loisi!
Tilastolliset nämä tarinat menevät niin että nainen maksaa enemmä menoja kun mies raataa opintojen parissa, ja mies maksaa sitten lopun elämän enemmän raatamalla siinä tulospaineessa ylitöissä ja vapaa-ajalla.
Tämä on kummallinen ennakkoluulo, tai oikeammin, nähtävästi miesten hellimä typerä käsitys. Jos nainen on alun perin perintönsä vuoksi paremmin toimeentuleva kuin mies, silti hänestä jotenkin tulee miehen raataen elättämä loinen.
Miten näin tuossakaan tapauksessa edes teoriassa voisi käydä? Mies asuu siis ilmeisesti talossa, joka on ollut maksettu, kun hän aloittaa työt. Siinäkö tilanteessa naisesta tulee loinen, jonka eteen mies raataa, vaikka tulot jossain vaiheessa tippusivatkin hetkeksi?
Palasin ketjuun ihan tämän jutun vuoksi, koska kokemus voisi olla omani ja minulla on sinulle vastaus. Ihan sama, kuinka paljon rahaa nainen taloon tuo, ihan sama, kuinka monta vuotta hän maksaa esim. miehen opintoja, se on kaikki pois pyyhkäisty kuin uni, kun hän jää vanhempainvapaalle tai työttömäksi. Siinä vaiheessa kaikki, myös se rakas mies, alkaa muistuttelemaan, että olet tässä nyt elätettävänä.
Ainakin minut tämä ajoi ehkä jälkeen päin ajatellen liian aikaisin töihin takaisin. Nyt en enää saa minä, eikä lapsi, takaisin pikkulapsiaikaa, joka meni enimmäkseen aamuisin tarhaan lähdöstä tapellen.
Eihän kukaan mieskään saa takaisin pikkulapsiaikaa joka meni työssäkäyntiin kun nainen halusi jäädä kotiin.
Minä olin lasten kanssa hoitovapaalla. Tein yksin aivan kaiken, miehen ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin käydä töissä. Hänellä oli vapaa-aikaa arkisin klo 16 alkaen, viikonloput vapaat ja tietenkin vuosilomat. Vapaa-aikansa mies käytti mieluummin harrastuksiin kavereitten kanssa mitä lasten kanssa olemiseen. Jos mies olisi pitänyt hoitovapaata, hän olisi ollut päivän lasten kanssa ja häipynyt heti, kun minä tulen töistä. En usko, että mies olisi lasten kanssa tehnyt murto-osaakaan siitä mitä minä tein ja kotitöistäkin vain ruuan. Onneksi mies tajusi itsekin, että hänestä ei ole hoitovapaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on liian alhaiset palkat. Jos työnteolla tienaisi riittävästi, niin ei tarvitsisi olla jatkuvasti toisen kukkarolla.
Meillä ei riitä se että olen vaimoni kukkarolla ja tilillä jatkuvasti, vaan myös omat vanhemmat joutuvat sponsoroimaan minua, että saan elää kuin mies.
Työnteolla ei tässä maassa perhettä elätetä.
Onneksi on rikkaat boomer-vanhemmat.
Meillä sama. Olemme +40 pariskunta ja ihan äskettäin hajosi pesukone.
Tuloista yli puolet menee vuokraan.
Tyyliin äippä hei" "voitko heittää paritonnia, kun pesukone hajos".
Äippä vaan että joo.
He ymmärtävät nykyisen tilanteen nuorilla.
Heidän aikaan palkalla kykeni elämään ja säästämään pahan päivän varalle.
Yhteensä 12000e pyydetty viimevuonna rahaa vanhemmiltamme.
Ei liity ihan aiheeseen, mutta jotenkin tuntui oudolta tämä kommentti. Tämä pariskunta, ilmeisesti lapseton, on +40 vuotias. Pyytävät vanhemmiltaan ainakin 12000 euroa vuodessa rahaa kuluihin.
Sitten todetaan samaan syssyyn, että vänhemmat ymmärtävät nykyisen tilanteen NUORILLA. Ovatko nykyään +40 vuotiaat, pariutuneet ihmiset nuoria? Siis sellaisia nuoria, että sanotaan äipälle: heitä pari tonnia?
Olen itse vanha, yksinasuva ihminen, minun vuosittainen nettotulo on tuo noin 12000 euroa. Pieni asumistuki on. Sillä on pärjättävä. Teillä on tuo sama summa ylimääräistä, äipän antamaa ostosrahaa.Asutteko liian kalliisti vai mikä on?
Itse asiassa tämä justiinsa liittyy aiheeseen. Tällaisia tuntuu olevan juurikin nykyajan "nuoret". On totuttu siihen, että vanhemmat maksaa kaiken, mukisematta uusii tietotekniikan, koska uusi ipad, läppäri, puhelin on vaan pakko olla, vaikka entinen vielä ihan hyvin toimisikin. Vaatteet viimeistä päälle tietenkin.
Sitten kun mennään yhteen ja lapsia tulee, alkaakin oikeasti haloo, että helvetti, MINÄKÖ tässä nyt joidenkin muiden tarpeita rahotan. Nämähän on mun rahoja!
Kun on totuttu siihen, että omaan hyvinvointiin voi sijoittaa kaiken ja ellei riitä, mangutaan lisää vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen saa eron koittaessa laskuttaa exältään menetetyn eläkekertymän, siivouksen ja lastenhoidon niin miksei mies sitten saa laskuttaa sitä summaa mikä naisella on säästynyt kun on saanut asua ilmaiseksi (lainanlyhennykset/vuokra, sähkö, vesi, ruoka...). Nimittäin tuohan olisi ilouutinen eronneille ja eroaville miehille, olisivat vihdoinkin saamapuolella.
Ja entä kun nämä on maksettu puoliksi? Mistä näitä miehiä löytyy, jotka oikeasti pystyvät nykymaailmassa elättämään edes naisen, saati koko perheen yksin?
Vastaus on: hyvin harvasta paikasta.
Näissä vaan mies kuvittelee maksavansa ihan kaiken jos maksaa isomman osan asumiskuluista ja unohtaa että nainen maksaa kaikki lapsien menot ja vaatteet ja ruuat ja pitää kodin kunnossa siistinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän ole edes millään mahdollista tilanne, että molemmat tienaavat täysin saman summan kuukaudessa.
Ei se toinen voi tosiaan niitä tuloja mistään taikoakaan.
Kun menee yhteen niin silloin aika moni tietää toistensa työn ja palkan, suunnilleen ainakin.
Miksi ei silllon jo ennen yhteenmuuttoa tasan maksamista vaativa avaa suutaan ja sano: se ei riitä minulle, mitä pystyt maksamaan yhteisiä kuluja. Sinun pitää mennä lisätyöhön tai vaihtaa työpaikkaa. Silloinkin kun lapsia tulee et voi jäädä kotiin ja joudut tekemään ainakin kahta työtä jos palkkasi on tuo mikä nyt.
En osallistu isommalla panoksella yhteisiin kuluihin missään nimessä, oli tilanne mikä oli perheessämme.Silloin voisi vielä päättää haluaako muuttaa yhteiseen talouteen.
Tästä rahapolitiikasta pitäisi sen joustamattoman ihmisen pihua ehdottomasti jo etukäteen. Koska hän tietää menevänsä yhteen tietyntuloisen ja -ammattisen ihmisen kanssa. Jos se tulo määrä tai ammatti ei miellytä tai riitä niin suu auki.
Jälkeenpäin on turha märistä.
No jos sä ajattelet seurustellessa että puoliso maksaa teille omakotitalon, lasten kotihoidon ja sulle vielä shoppailurahaa, niin miksi sinä et avaa suutasi ja esitä toiveitasi ääneen?
.
Me tehtiin toisin, mietittiin mihin on varaa siten ettei kumpikaan ole kusessa jos jääkin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin ketuttaisi, jos oma perhe tuntuisi täysin vieraalta, nukkuisin ja söisin hotelleissa ja makselin asunnon kuluja, jossa on puoliso ja lapset.
Mitä jos te miehet viettäisitte aikaa perheenne kanssa? Lapsetkin alkavat vierastaa jos he oppivat, ettei iskä ikinä tee heidän kanssaan mitään.
Seuraavan kerran mies kun tulet töistä, tule marketin kautta. Näin ei vaimon tarvitse lähteä uhmaikäisten kanssa kauppaan. Teette yhdessä jonkun makaronipadan, syötte ja lähdette mukuloitten kanssa pulkkamäkeen tai luistelemaan. Tai viet lapset uimahalliin töitten jälkeen niin eukkosi pääsee lenkille.
Tätä kun teet sinnikkäästi muutaman kuukauden, siis vietät aikaa sekä lasten että vaimon kanssa, niin a vot, tapahtuu ihme.
Akkasi lakkaa pyytämästä sinulta rahaa.
Typeryyksien ostelu johtuu tylsistymisestä ja siitä, että nainen haluaisi vakuuttua, että rakastat häntä vielä.
Jos olette toistenne parhaat kaverit etkä laita miesten höntsäfutista tai jotain mopokorjailua jatkuvasti perheesi edelle tai vietä kaikkea valveillaoloaikaasi töissä, niin akka asuu vaikka paskakassa kanssasi.
Hienot loft-kartanot, joissa eukko kuvaa tyhjää elämäänsä instagramiin ja äijä ostelee muorilleen kaikennäköistä, ovat oikeasti kultaisia vankiloita. Mies vihaa salaa loisivaa eukkoaan ja akka itkee iltaisin sitä, ettei mies oikeasti rakasta häntä ja hän kuolee tylsyyteen hiekkalaatikon reunalla.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kyllä niin omituinen keskustelu. En tunne yhtäkään miestä joka ajattelisi näin, ja itse olen 40 v. mies. Päinvastoin arvostan sitä työtä minkä puolisoni tekee lastemme kanssa kotona. Hän on loistava äiti ja tiedän todella että aina se ei ole helppoa. Itse en jaksaisi hoitaa lapsia kotona, mutta arvostan sitä että vaimoni jaksaa, molemmat olemme sitä mieltä että pienten lasten on parempi olla kotona. Ilomielin siis maksan kaikki menot, ja omasta mielestäni velvollisuuteni on myös antaa vaimolle sen verran rahaa että saa itselleen vaatteet, kampaajan ym. Kotihoidon tuki ja lapsilisät tulevat kaikki samalle tilille ja sieltä ostellaan mitä kukin tarvitsee. Vaimoni ei törsäile turhaan vaan käyttää rahaa järkevästi. Ja jos joku miettii niin osallistun myös kotitöihin. Mielestäni puolisoni ei ole palvelijani tai mikään kotiorja, lasten kanssa riittää jo niin paljon puuhaa että helpommalla pääsen töissä. Ai niin, ja ajatus on että ollaan yhdessä ja rakennetaan meidän elämää yhdessä. Siksi käytän mielelläni rahaa siihen, että nyt on mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen saa eron koittaessa laskuttaa exältään menetetyn eläkekertymän, siivouksen ja lastenhoidon niin miksei mies sitten saa laskuttaa sitä summaa mikä naisella on säästynyt kun on saanut asua ilmaiseksi (lainanlyhennykset/vuokra, sähkö, vesi, ruoka...). Nimittäin tuohan olisi ilouutinen eronneille ja eroaville miehille, olisivat vihdoinkin saamapuolella.
Ja entä kun nämä on maksettu puoliksi? Mistä näitä miehiä löytyy, jotka oikeasti pystyvät nykymaailmassa elättämään edes naisen, saati koko perheen yksin?
Vastaus on: hyvin harvasta paikasta.
Näissä vaan mies kuvittelee maksavansa ihan kaiken jos maksaa isomman osan asumiskuluista ja unohtaa että nainen maksaa kaikki lapsien menot ja vaatteet ja ruuat ja pitää kodin kunnossa siistinä.
Ja hoitaa ne lapsetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen saa eron koittaessa laskuttaa exältään menetetyn eläkekertymän, siivouksen ja lastenhoidon niin miksei mies sitten saa laskuttaa sitä summaa mikä naisella on säästynyt kun on saanut asua ilmaiseksi (lainanlyhennykset/vuokra, sähkö, vesi, ruoka...). Nimittäin tuohan olisi ilouutinen eronneille ja eroaville miehille, olisivat vihdoinkin saamapuolella.
Ja entä kun nämä on maksettu puoliksi? Mistä näitä miehiä löytyy, jotka oikeasti pystyvät nykymaailmassa elättämään edes naisen, saati koko perheen yksin?
Vastaus on: hyvin harvasta paikasta.
Näissä vaan mies kuvittelee maksavansa ihan kaiken jos maksaa isomman osan asumiskuluista ja unohtaa että nainen maksaa kaikki lapsien menot ja vaatteet ja ruuat ja pitää kodin kunnossa siistinä.
Ja hoitaa ne lapsetkin.
Teillä sitten ehkä niin. Meillä taas vaimon työaikatekosyystä johtuen, vaimo:
- maksaa asumisesta ehkä max 30%
- tekee kauppareissuista ehkä max 1/3
- tekee viikon lämpimistä ruoista ehkä 1-2
- hoitaa pyykkipuolikkaansa juostenkusten pitkin hampain
- hoitaa tiskipuolikkaansa juostenkusten pitkin hampain
- osallistuu lasten kasvatukseen iltaisin mylvimällä kännykkä kourassa sohvalla
- reagoi lasten Wilmaviesteihin tai yleensäkään mihinkään viikon viiveellä jos silloinkaan
Puhuminen hänen vetelyydestään aloittaa joka kerta kolmannen maailmansodan, minkä jälkeen mikään ei muutu.
Kyllä vituttaa, että vielä talon taloudellinen vastuu on pääosin minulla. Ilman palkkaani koko himmeli sortuisi välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen saa eron koittaessa laskuttaa exältään menetetyn eläkekertymän, siivouksen ja lastenhoidon niin miksei mies sitten saa laskuttaa sitä summaa mikä naisella on säästynyt kun on saanut asua ilmaiseksi (lainanlyhennykset/vuokra, sähkö, vesi, ruoka...). Nimittäin tuohan olisi ilouutinen eronneille ja eroaville miehille, olisivat vihdoinkin saamapuolella.
Ja entä kun nämä on maksettu puoliksi? Mistä näitä miehiä löytyy, jotka oikeasti pystyvät nykymaailmassa elättämään edes naisen, saati koko perheen yksin?
Vastaus on: hyvin harvasta paikasta.
Näissä vaan mies kuvittelee maksavansa ihan kaiken jos maksaa isomman osan asumiskuluista ja unohtaa että nainen maksaa kaikki lapsien menot ja vaatteet ja ruuat ja pitää kodin kunnossa siistinä.
Ja hoitaa ne lapsetkin.
Teillä sitten ehkä niin. Meillä taas vaimon työaikatekosyystä johtuen, vaimo:
- maksaa asumisesta ehkä max 30%
- tekee kauppareissuista ehkä max 1/3
- tekee viikon lämpimistä ruoista ehkä 1-2
- hoitaa pyykkipuolikkaansa juostenkusten pitkin hampain
- hoitaa tiskipuolikkaansa juostenkusten pitkin hampain
- osallistuu lasten kasvatukseen iltaisin mylvimällä kännykkä kourassa sohvalla
- reagoi lasten Wilmaviesteihin tai yleensäkään mihinkään viikon viiveellä jos silloinkaanPuhuminen hänen vetelyydestään aloittaa joka kerta kolmannen maailmansodan, minkä jälkeen mikään ei muutu.
Kyllä vituttaa, että vielä talon taloudellinen vastuu on pääosin minulla. Ilman palkkaani koko himmeli sortuisi välittömästi.
Tuohon on vain yksi vastaus: Jätä se sika.
Sinulla on vain yksi elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on miehet kiukkuitkeneet, että ei nainen mahdollista miehen uraa, vaan ihan itse siellä työssä raadetaan ja yltsää pusketaan ja niillä ansioilla saadaan parempaa uraa ja paremmat ansiot.
Tämä on ihan totta.
Tuo on aivan miehen omaa ansiota. Sen sijaan nainen mahdollistaa usein miehelle sen, että tuon lisäksi mies saa perheen.
Jos mies tyytyy siihen, että hänellä on mahtava ura, josta maksetaan paljon, hän voi huoletta olla täysin itsekäs ja käyttää rahansa vaikka joka viikko uuteen moottoripyörään. Mutta jos hän tuon lisäksi haluaa perheen, hänen täytyy ymmärtää, että nainen usein mahdollistaa tämän ja ottaa vastuunsa tästä omasta halustaan. Se tarkoittaa yleensä, että laittaa rahaa perheeseen edes joskus.
Olen nainen, enkä ole mahdollistanut mitään miehen uraa, vaikka jälkikasvua on siunaantunut. Minä olen itse pitänyt huolta urastani ja mies jäi kotiin vuorollaan ja päiväktiin ei menty vasta kolmevuotiaana. Harvalla on mitään miljönäärimiestä, vaan kyseessä on ihan keskituloisen palkka, joten kannattaa kysyä, miksi sinne kotiin pitäisi jäädä mahdollistamaan mitään, kun voisi itse yrittää päästä niihin samoihin tai melkein samoihin tuloihin.
Minä tienaan meistä paremmin ja peruskulut jaetaan tasan ja maksan kyllä enemmän lomia ja lapsen vaate- ja välinekuluja ja maksoin oman auton yhteisen lisäksi. Mutta vaadin myös, että mieh hoitaa mallikkaasti raha-asiansa ja jos mies ei osaa huolehtia rahoistaan, niin turha odottaa, että minä maksan. Ja jos minä haluan kalliin moottoripyörän, minä sen myös ostan.
Näinhän naiset tekevät ja pitävät sitä kunnia-asianaan. Eivät tule palstalle parkumaan, että näin muhun kohdistetaan pippeliväkivaltaa.
Miksi maksat enemmän lomia ja lasten kuluja enemmän ja miehelle riittää se, että hoitaa omat raha-asiansa?
Minä olen myös tehnyt oman urani ja samalla mahdollistanut uran tekemisen miehelle. Kyllä juuri se, että voi luottaa toiseen arjen asioissa on sitä mahdollistamista, miten ikinä se pariskunnan kesken sovitaankaan.
Mutta kyllä minä vaadin, että myös taloudellisesti on tasa-arvoisesti vastuussa yhtä lailla kuin minäkin. Siihen on naisenakin ihan oikeus.
Maksan enemmän noita muita kuluja, koska tienaan enemmän ja jos en maksaisi jäisi osa lomista tekemättä tai puitteet olisivat vaatimattomammat ja sama koske muita hankintoja. Enemmän maksaminen ei häiritse minua, sillä minähän tienaan enemmän niin kauan kun mies ei perseile omissa raha-asioissaan. Hän ei voi taikoa enemmän rahaa, mutta voi vaikuttaa siihen, mihin sitä kuluttaa.
Tässä se on suoraan sanottuna. Naista ei vaivaa maksaa enemmän, jos hän tienaa enemmän. Nainen ymmärtää, että miehellä on se työ ja ne tulot, jotka hänellä on ja se on ok.
Mies valittaa, että naisen pitäisi tienata enemmän, ottaa vaikka oman työnsä ja perheen hoitamisen ohelle lisätyö voidakseen maksaa täsmälleen saman kuin paremmin tienaava.
Itse ajattelen ihan samoin kuin sinä. Mutta kyllä ajattelen, että me molemmat olemme mahdollistaneet kummankin uran, tukemalla toisiamme niin työ- kuin kotiasioissa. Ja se urakin on vähän semmoinen ja tämmöinen asia, ei voi pelkkää rahaa ajatella, vaan myös sitä, että viihtyy työssä. Senkin vuoksi älytön vaatimus, että molempien pitäisi tasan tienata sama, sillä erilaisiahan tässä ollaan.
Olen eri, mutta eri mieltä tuosta ettei naista haittaa maksaa enemmän. Minusta juuri niissä perheissä joissa nainen tienaa enemmän on tyypillisesti erilliset rahat. Osaksi siksi, että miehille tuntuu olevan itselleen tärkeää osallistua tasapuolisesti perheen talouteen, toisin kuin monilla tämän ketjun naisilla joille on itsestään selvää että kumppani maksaa enemmän. Osittain varmaan jotain miehisyyteen ja ylpeyteen liittyvää. Ja osittain sitä, että erillisten rahojen perheet joissa mies tienaa enemmän joutuvat räikeään epätasapainoon pikkulapsiaikana ja viimeistään silloin siirtyvät yhteisiin rahoihin (tai eroavat), vrt pareilla joissa nainen tienaa enemmän epätasapaino ja tuloero tyypillisesti lasten syntyessä kapenee eikä tule samanlaista pakkoa siirtyä yhteisiin rahoihin.
Kun menin naimisiin, niin hyväksyin että mun lompakko on myös vaimon. Eikä tullut pettymystä, kyllä vaimo on keksinyt rahoille käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen saa eron koittaessa laskuttaa exältään menetetyn eläkekertymän, siivouksen ja lastenhoidon niin miksei mies sitten saa laskuttaa sitä summaa mikä naisella on säästynyt kun on saanut asua ilmaiseksi (lainanlyhennykset/vuokra, sähkö, vesi, ruoka...). Nimittäin tuohan olisi ilouutinen eronneille ja eroaville miehille, olisivat vihdoinkin saamapuolella.
Ja entä kun nämä on maksettu puoliksi? Mistä näitä miehiä löytyy, jotka oikeasti pystyvät nykymaailmassa elättämään edes naisen, saati koko perheen yksin?
Vastaus on: hyvin harvasta paikasta.
Näissä vaan mies kuvittelee maksavansa ihan kaiken jos maksaa isomman osan asumiskuluista ja unohtaa että nainen maksaa kaikki lapsien menot ja vaatteet ja ruuat ja pitää kodin kunnossa siistinä.
Ja hoitaa ne lapsetkin.
Teillä sitten ehkä niin. Meillä taas vaimon työaikatekosyystä johtuen, vaimo:
- maksaa asumisesta ehkä max 30%
- tekee kauppareissuista ehkä max 1/3
- tekee viikon lämpimistä ruoista ehkä 1-2
- hoitaa pyykkipuolikkaansa juostenkusten pitkin hampain
- hoitaa tiskipuolikkaansa juostenkusten pitkin hampain
- osallistuu lasten kasvatukseen iltaisin mylvimällä kännykkä kourassa sohvalla
- reagoi lasten Wilmaviesteihin tai yleensäkään mihinkään viikon viiveellä jos silloinkaanPuhuminen hänen vetelyydestään aloittaa joka kerta kolmannen maailmansodan, minkä jälkeen mikään ei muutu.
Kyllä vituttaa, että vielä talon taloudellinen vastuu on pääosin minulla. Ilman palkkaani koko himmeli sortuisi välittömästi.
No teillä sitten varmaan kohta tulee ero ja nainen jää ihmettelemään, miksi, koska hänen mielestään teillä meni ihan hyvin. Eron jälkeen huomaat, miten paljon vähemmällä pääset ja rahaakin jää säästöön, vaikka lapset jää sinulle.
Sitä vain mietin, miksi sinä siinä vielä vttuuntuneena olet? Älä vain sano, että lasten takia, ei kelpaa syyksi naisillekaan, jotka suurimman osan eroista ottavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on miehet kiukkuitkeneet, että ei nainen mahdollista miehen uraa, vaan ihan itse siellä työssä raadetaan ja yltsää pusketaan ja niillä ansioilla saadaan parempaa uraa ja paremmat ansiot.
Tämä on ihan totta.
Tuo on aivan miehen omaa ansiota. Sen sijaan nainen mahdollistaa usein miehelle sen, että tuon lisäksi mies saa perheen.
Jos mies tyytyy siihen, että hänellä on mahtava ura, josta maksetaan paljon, hän voi huoletta olla täysin itsekäs ja käyttää rahansa vaikka joka viikko uuteen moottoripyörään. Mutta jos hän tuon lisäksi haluaa perheen, hänen täytyy ymmärtää, että nainen usein mahdollistaa tämän ja ottaa vastuunsa tästä omasta halustaan. Se tarkoittaa yleensä, että laittaa rahaa perheeseen edes joskus.
Olen nainen, enkä ole mahdollistanut mitään miehen uraa, vaikka jälkikasvua on siunaantunut. Minä olen itse pitänyt huolta urastani ja mies jäi kotiin vuorollaan ja päiväktiin ei menty vasta kolmevuotiaana. Harvalla on mitään miljönäärimiestä, vaan kyseessä on ihan keskituloisen palkka, joten kannattaa kysyä, miksi sinne kotiin pitäisi jäädä mahdollistamaan mitään, kun voisi itse yrittää päästä niihin samoihin tai melkein samoihin tuloihin.
Minä tienaan meistä paremmin ja peruskulut jaetaan tasan ja maksan kyllä enemmän lomia ja lapsen vaate- ja välinekuluja ja maksoin oman auton yhteisen lisäksi. Mutta vaadin myös, että mieh hoitaa mallikkaasti raha-asiansa ja jos mies ei osaa huolehtia rahoistaan, niin turha odottaa, että minä maksan. Ja jos minä haluan kalliin moottoripyörän, minä sen myös ostan.
Näinhän naiset tekevät ja pitävät sitä kunnia-asianaan. Eivät tule palstalle parkumaan, että näin muhun kohdistetaan pippeliväkivaltaa.
Miksi maksat enemmän lomia ja lasten kuluja enemmän ja miehelle riittää se, että hoitaa omat raha-asiansa?
Minä olen myös tehnyt oman urani ja samalla mahdollistanut uran tekemisen miehelle. Kyllä juuri se, että voi luottaa toiseen arjen asioissa on sitä mahdollistamista, miten ikinä se pariskunnan kesken sovitaankaan.
Mutta kyllä minä vaadin, että myös taloudellisesti on tasa-arvoisesti vastuussa yhtä lailla kuin minäkin. Siihen on naisenakin ihan oikeus.
Maksan enemmän noita muita kuluja, koska tienaan enemmän ja jos en maksaisi jäisi osa lomista tekemättä tai puitteet olisivat vaatimattomammat ja sama koske muita hankintoja. Enemmän maksaminen ei häiritse minua, sillä minähän tienaan enemmän niin kauan kun mies ei perseile omissa raha-asioissaan. Hän ei voi taikoa enemmän rahaa, mutta voi vaikuttaa siihen, mihin sitä kuluttaa.
Tässä se on suoraan sanottuna. Naista ei vaivaa maksaa enemmän, jos hän tienaa enemmän. Nainen ymmärtää, että miehellä on se työ ja ne tulot, jotka hänellä on ja se on ok.
Mies valittaa, että naisen pitäisi tienata enemmän, ottaa vaikka oman työnsä ja perheen hoitamisen ohelle lisätyö voidakseen maksaa täsmälleen saman kuin paremmin tienaava.
Itse ajattelen ihan samoin kuin sinä. Mutta kyllä ajattelen, että me molemmat olemme mahdollistaneet kummankin uran, tukemalla toisiamme niin työ- kuin kotiasioissa. Ja se urakin on vähän semmoinen ja tämmöinen asia, ei voi pelkkää rahaa ajatella, vaan myös sitä, että viihtyy työssä. Senkin vuoksi älytön vaatimus, että molempien pitäisi tasan tienata sama, sillä erilaisiahan tässä ollaan.
Olen kyllä myös sitä mieltä, että jos minulla on varaa maksaa itselleni kallis harrastus, voin sen hyvin mielin maksaa, mutta en välttämättä ole avittamassa puolisoa, jos hän haluaa yhtä kalliin harrastuksen, jos se rokottaisi liikaa omaa pussiani.
Ja olen tarkka, että lainat on lyhennetty samoin summin, sillä jos ero tulisi, niin en todellakaan haluaisi antaa puolia asunnon arvosta, sillä olen maksanut niitä muitakin mukavuuksia. Tosin mieheni tienaa ihan hyvin. Jos toinen olisi niin pienituloinen, että lainanlyhennyksen ja pakollisten menojen jälkeen ei jäisi juuri mitään, niin sitten pitäisi miettiä kuviot uudestaan.
Mutta alkuperäinen pointtini oli, että on vanhanaikaista puhua naisista mahdollistajina. Kaikilla on mahdollisuus huolehtia omasta urasta, ansioista ja eläkkeestä. Jos ryhtyy mahdollistajaksi, niin sekin on typeryyttä. Tai sitten pitää olla asiat paperilla hoidettuina ja sen toisen on syytä tienata todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ole edes millään mahdollista tilanne, että molemmat tienaavat täysin saman summan kuukaudessa.
Ei se toinen voi tosiaan niitä tuloja mistään taikoakaan.
Kun menee yhteen niin silloin aika moni tietää toistensa työn ja palkan, suunnilleen ainakin.
Miksi ei silllon jo ennen yhteenmuuttoa tasan maksamista vaativa avaa suutaan ja sano: se ei riitä minulle, mitä pystyt maksamaan yhteisiä kuluja. Sinun pitää mennä lisätyöhön tai vaihtaa työpaikkaa. Silloinkin kun lapsia tulee et voi jäädä kotiin ja joudut tekemään ainakin kahta työtä jos palkkasi on tuo mikä nyt.
En osallistu isommalla panoksella yhteisiin kuluihin missään nimessä, oli tilanne mikä oli perheessämme.Silloin voisi vielä päättää haluaako muuttaa yhteiseen talouteen.
Tästä rahapolitiikasta pitäisi sen joustamattoman ihmisen pihua ehdottomasti jo etukäteen. Koska hän tietää menevänsä yhteen tietyntuloisen ja -ammattisen ihmisen kanssa. Jos se tulo määrä tai ammatti ei miellytä tai riitä niin suu auki.
Jälkeenpäin on turha märistä.
Kuten joku edellä kommentoi, miksei se toisen siivellä elämistä hamuava kerro itse vaatimuksistaan suoraan? Jos toinen vaatii 50-50 maksamista ja toinen tulojen suhteessa maksamista eikä kumpikaan jousta, niin eihän siinä ole "joustamaton" ja "joustava", vaan kaksi eri tavalla ajattelevaa joustamatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on miehet kiukkuitkeneet, että ei nainen mahdollista miehen uraa, vaan ihan itse siellä työssä raadetaan ja yltsää pusketaan ja niillä ansioilla saadaan parempaa uraa ja paremmat ansiot.
Tämä on ihan totta.
Tuo on aivan miehen omaa ansiota. Sen sijaan nainen mahdollistaa usein miehelle sen, että tuon lisäksi mies saa perheen.
Jos mies tyytyy siihen, että hänellä on mahtava ura, josta maksetaan paljon, hän voi huoletta olla täysin itsekäs ja käyttää rahansa vaikka joka viikko uuteen moottoripyörään. Mutta jos hän tuon lisäksi haluaa perheen, hänen täytyy ymmärtää, että nainen usein mahdollistaa tämän ja ottaa vastuunsa tästä omasta halustaan. Se tarkoittaa yleensä, että laittaa rahaa perheeseen edes joskus.
Olen nainen, enkä ole mahdollistanut mitään miehen uraa, vaikka jälkikasvua on siunaantunut. Minä olen itse pitänyt huolta urastani ja mies jäi kotiin vuorollaan ja päiväktiin ei menty vasta kolmevuotiaana. Harvalla on mitään miljönäärimiestä, vaan kyseessä on ihan keskituloisen palkka, joten kannattaa kysyä, miksi sinne kotiin pitäisi jäädä mahdollistamaan mitään, kun voisi itse yrittää päästä niihin samoihin tai melkein samoihin tuloihin.
Minä tienaan meistä paremmin ja peruskulut jaetaan tasan ja maksan kyllä enemmän lomia ja lapsen vaate- ja välinekuluja ja maksoin oman auton yhteisen lisäksi. Mutta vaadin myös, että mieh hoitaa mallikkaasti raha-asiansa ja jos mies ei osaa huolehtia rahoistaan, niin turha odottaa, että minä maksan. Ja jos minä haluan kalliin moottoripyörän, minä sen myös ostan.
Näinhän naiset tekevät ja pitävät sitä kunnia-asianaan. Eivät tule palstalle parkumaan, että näin muhun kohdistetaan pippeliväkivaltaa.
Miksi maksat enemmän lomia ja lasten kuluja enemmän ja miehelle riittää se, että hoitaa omat raha-asiansa?
Minä olen myös tehnyt oman urani ja samalla mahdollistanut uran tekemisen miehelle. Kyllä juuri se, että voi luottaa toiseen arjen asioissa on sitä mahdollistamista, miten ikinä se pariskunnan kesken sovitaankaan.
Mutta kyllä minä vaadin, että myös taloudellisesti on tasa-arvoisesti vastuussa yhtä lailla kuin minäkin. Siihen on naisenakin ihan oikeus.
Maksan enemmän noita muita kuluja, koska tienaan enemmän ja jos en maksaisi jäisi osa lomista tekemättä tai puitteet olisivat vaatimattomammat ja sama koske muita hankintoja. Enemmän maksaminen ei häiritse minua, sillä minähän tienaan enemmän niin kauan kun mies ei perseile omissa raha-asioissaan. Hän ei voi taikoa enemmän rahaa, mutta voi vaikuttaa siihen, mihin sitä kuluttaa.
Tässä se on suoraan sanottuna. Naista ei vaivaa maksaa enemmän, jos hän tienaa enemmän. Nainen ymmärtää, että miehellä on se työ ja ne tulot, jotka hänellä on ja se on ok.
Mies valittaa, että naisen pitäisi tienata enemmän, ottaa vaikka oman työnsä ja perheen hoitamisen ohelle lisätyö voidakseen maksaa täsmälleen saman kuin paremmin tienaava.
Itse ajattelen ihan samoin kuin sinä. Mutta kyllä ajattelen, että me molemmat olemme mahdollistaneet kummankin uran, tukemalla toisiamme niin työ- kuin kotiasioissa. Ja se urakin on vähän semmoinen ja tämmöinen asia, ei voi pelkkää rahaa ajatella, vaan myös sitä, että viihtyy työssä. Senkin vuoksi älytön vaatimus, että molempien pitäisi tasan tienata sama, sillä erilaisiahan tässä ollaan.
Olen eri, mutta eri mieltä tuosta ettei naista haittaa maksaa enemmän. Minusta juuri niissä perheissä joissa nainen tienaa enemmän on tyypillisesti erilliset rahat. Osaksi siksi, että miehille tuntuu olevan itselleen tärkeää osallistua tasapuolisesti perheen talouteen, toisin kuin monilla tämän ketjun naisilla joille on itsestään selvää että kumppani maksaa enemmän. Osittain varmaan jotain miehisyyteen ja ylpeyteen liittyvää. Ja osittain sitä, että erillisten rahojen perheet joissa mies tienaa enemmän joutuvat räikeään epätasapainoon pikkulapsiaikana ja viimeistään silloin siirtyvät yhteisiin rahoihin (tai eroavat), vrt pareilla joissa nainen tienaa enemmän epätasapaino ja tuloero tyypillisesti lasten syntyessä kapenee eikä tule samanlaista pakkoa siirtyä yhteisiin rahoihin.
Niin suurimmalla osalla pareista taitaa nykyään olla erilliset rahat. Nyt ei puhuttukaan siitä, vaan siitä, miten yhteisen talouden menoihin panostetaan. Naisia tyypillisesti ei haittaa, vaikka panostavat enemmän. Kuten tässäkin ketjussa huomataan, se useimmiten harmittaa miehiä enemmän.
Ja kuten itsekin huomaat, lasten syntymähän se on, joka ison muutoksen tekee. Harvemmin naisen eduksi, oli hän sitten pienempi- tai suurempituloinen. Tai no, ei koskaan naisen eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on miehet kiukkuitkeneet, että ei nainen mahdollista miehen uraa, vaan ihan itse siellä työssä raadetaan ja yltsää pusketaan ja niillä ansioilla saadaan parempaa uraa ja paremmat ansiot.
Tämä on ihan totta.
Tuo on aivan miehen omaa ansiota. Sen sijaan nainen mahdollistaa usein miehelle sen, että tuon lisäksi mies saa perheen.
Jos mies tyytyy siihen, että hänellä on mahtava ura, josta maksetaan paljon, hän voi huoletta olla täysin itsekäs ja käyttää rahansa vaikka joka viikko uuteen moottoripyörään. Mutta jos hän tuon lisäksi haluaa perheen, hänen täytyy ymmärtää, että nainen usein mahdollistaa tämän ja ottaa vastuunsa tästä omasta halustaan. Se tarkoittaa yleensä, että laittaa rahaa perheeseen edes joskus.
Olen nainen, enkä ole mahdollistanut mitään miehen uraa, vaikka jälkikasvua on siunaantunut. Minä olen itse pitänyt huolta urastani ja mies jäi kotiin vuorollaan ja päiväktiin ei menty vasta kolmevuotiaana. Harvalla on mitään miljönäärimiestä, vaan kyseessä on ihan keskituloisen palkka, joten kannattaa kysyä, miksi sinne kotiin pitäisi jäädä mahdollistamaan mitään, kun voisi itse yrittää päästä niihin samoihin tai melkein samoihin tuloihin.
Minä tienaan meistä paremmin ja peruskulut jaetaan tasan ja maksan kyllä enemmän lomia ja lapsen vaate- ja välinekuluja ja maksoin oman auton yhteisen lisäksi. Mutta vaadin myös, että mieh hoitaa mallikkaasti raha-asiansa ja jos mies ei osaa huolehtia rahoistaan, niin turha odottaa, että minä maksan. Ja jos minä haluan kalliin moottoripyörän, minä sen myös ostan.
Näinhän naiset tekevät ja pitävät sitä kunnia-asianaan. Eivät tule palstalle parkumaan, että näin muhun kohdistetaan pippeliväkivaltaa.
Miksi maksat enemmän lomia ja lasten kuluja enemmän ja miehelle riittää se, että hoitaa omat raha-asiansa?
Minä olen myös tehnyt oman urani ja samalla mahdollistanut uran tekemisen miehelle. Kyllä juuri se, että voi luottaa toiseen arjen asioissa on sitä mahdollistamista, miten ikinä se pariskunnan kesken sovitaankaan.
Mutta kyllä minä vaadin, että myös taloudellisesti on tasa-arvoisesti vastuussa yhtä lailla kuin minäkin. Siihen on naisenakin ihan oikeus.
Maksan enemmän noita muita kuluja, koska tienaan enemmän ja jos en maksaisi jäisi osa lomista tekemättä tai puitteet olisivat vaatimattomammat ja sama koske muita hankintoja. Enemmän maksaminen ei häiritse minua, sillä minähän tienaan enemmän niin kauan kun mies ei perseile omissa raha-asioissaan. Hän ei voi taikoa enemmän rahaa, mutta voi vaikuttaa siihen, mihin sitä kuluttaa.
Tässä se on suoraan sanottuna. Naista ei vaivaa maksaa enemmän, jos hän tienaa enemmän. Nainen ymmärtää, että miehellä on se työ ja ne tulot, jotka hänellä on ja se on ok.
Mies valittaa, että naisen pitäisi tienata enemmän, ottaa vaikka oman työnsä ja perheen hoitamisen ohelle lisätyö voidakseen maksaa täsmälleen saman kuin paremmin tienaava.
Itse ajattelen ihan samoin kuin sinä. Mutta kyllä ajattelen, että me molemmat olemme mahdollistaneet kummankin uran, tukemalla toisiamme niin työ- kuin kotiasioissa. Ja se urakin on vähän semmoinen ja tämmöinen asia, ei voi pelkkää rahaa ajatella, vaan myös sitä, että viihtyy työssä. Senkin vuoksi älytön vaatimus, että molempien pitäisi tasan tienata sama, sillä erilaisiahan tässä ollaan.
Olen kyllä myös sitä mieltä, että jos minulla on varaa maksaa itselleni kallis harrastus, voin sen hyvin mielin maksaa, mutta en välttämättä ole avittamassa puolisoa, jos hän haluaa yhtä kalliin harrastuksen, jos se rokottaisi liikaa omaa pussiani.
Ja olen tarkka, että lainat on lyhennetty samoin summin, sillä jos ero tulisi, niin en todellakaan haluaisi antaa puolia asunnon arvosta, sillä olen maksanut niitä muitakin mukavuuksia. Tosin mieheni tienaa ihan hyvin. Jos toinen olisi niin pienituloinen, että lainanlyhennyksen ja pakollisten menojen jälkeen ei jäisi juuri mitään, niin sitten pitäisi miettiä kuviot uudestaan.
Mutta alkuperäinen pointtini oli, että on vanhanaikaista puhua naisista mahdollistajina. Kaikilla on mahdollisuus huolehtia omasta urasta, ansioista ja eläkkeestä. Jos ryhtyy mahdollistajaksi, niin sekin on typeryyttä. Tai sitten pitää olla asiat paperilla hoidettuina ja sen toisen on syytä tienata todella paljon.
Eri mutta tästä samaa mieltä. En välttämättä ole valmis maksamaan puolisolle kallista harrastusta tai esimerkiksi yhtä kallista autoa kuin itselläni. Tai valmis ostamaan itselleni puolet halvempaa autoa vain siksi, että minun pitää ostaa puolisolle samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ole edes millään mahdollista tilanne, että molemmat tienaavat täysin saman summan kuukaudessa.
Ei se toinen voi tosiaan niitä tuloja mistään taikoakaan.
Kun menee yhteen niin silloin aika moni tietää toistensa työn ja palkan, suunnilleen ainakin.
Miksi ei silllon jo ennen yhteenmuuttoa tasan maksamista vaativa avaa suutaan ja sano: se ei riitä minulle, mitä pystyt maksamaan yhteisiä kuluja. Sinun pitää mennä lisätyöhön tai vaihtaa työpaikkaa. Silloinkin kun lapsia tulee et voi jäädä kotiin ja joudut tekemään ainakin kahta työtä jos palkkasi on tuo mikä nyt.
En osallistu isommalla panoksella yhteisiin kuluihin missään nimessä, oli tilanne mikä oli perheessämme.Silloin voisi vielä päättää haluaako muuttaa yhteiseen talouteen.
Tästä rahapolitiikasta pitäisi sen joustamattoman ihmisen pihua ehdottomasti jo etukäteen. Koska hän tietää menevänsä yhteen tietyntuloisen ja -ammattisen ihmisen kanssa. Jos se tulo määrä tai ammatti ei miellytä tai riitä niin suu auki.
Jälkeenpäin on turha märistä.No jos sä ajattelet seurustellessa että puoliso maksaa teille omakotitalon, lasten kotihoidon ja sulle vielä shoppailurahaa, niin miksi sinä et avaa suutasi ja esitä toiveitasi ääneen?
.
Me tehtiin toisin, mietittiin mihin on varaa siten ettei kumpikaan ole kusessa jos jääkin yksin.
Minä, ilmeisesti hyväusloiunen ja dinosaurus nainen, ajattelen näin. Olen nyt vaikka lähihoitaja tai sairaanhoitaja tms.vastaavassa ammatissa oleva ihminen. Käyn töissä. Oletan, että maksamani ja ehkä jo etukäteen kertomani osuus on riittävä miehelle kun hän tietää ammattini. Ei tule pieneen mieleenikään, että mies alkaa tästä itkeä. Itsehän minut on valinnut ja halunnut.
Tai jos alkaa niin jää itkemään yksin minun puolestani.
Olen ammatti-ihminen ja ihan järkevä raha-asioissa, se pitää riittää. En kuuntele mollaamista tai rutinaa. Rahasta silloin kun siihen ei ole aihetta.
Meitä on tuhansia ja taas tuhansia vastaavia perheellisiä naisia jotka ovat parisuhteessa ja myös monilla lapsia. Useat näiden perheiden miehet ovat tavallisissa ammateissa, mutta palkka on heillä suurempi, johtuen kun miesten palkat ovat suuremmat. Näihin palkka-asioihin nyt tuskin yksittäinen, parisuhteeseen menevä nainen voi isommin itse vaikuttaa.
Koska tunnen siis muita vastaavia pariskuntia ja perheitä kuin minä ja ehkä tuleva mieheni, jotka asuvat omakotitalossa, ihan ok rivarissa tai kunnollisessa kerrostalossa niin oletan, että meilläkin on mahdollisus siihen samaan tasoon. Miten ihmeessä he pärjäåvät ellemme me, kaksi kuitenkin työssäkäyvää ihmistä pärjää? Miksi minun tai meidön täytyisi asua jossain loukosaa?
Ei minun mieleeni tule, että itse ensimmäisenä olen sanomassa, että kyllä voimme asua yksiössä tuolla halvalla aluella ettei vaan tule ikäviä yllätyksiä. Senhän näkee sitten ja asiat kyllä järjestyvät.
Mites jos tuleva mieheni jo asuu mukavasti ja suhteellisen tilavasti hyvällä aluella? Pitääkö minun sitten ensimmäisenä ehdottaa, että ehei, en muuta siihen kun haluan, että asumme minun tulojeni tasoisessa asunnossa. Kerrostaloon! Tuskin mies siihenkään suostuu.
Ehei, se on ihan puppua ja höpönlöpöä, että pitäisi asua alempitasoisen mukaan. Jos varaa on mukavampaankin. Eikä niin myöskään toimita. Tulot lasketaan yhteen ja silloin on varaa muuhunkin kuin ihan kaikkein halvimpaan. Oli se sitten asunto, lomamatkat, auto, ruoka jne.
En usko, että moni mies tosipaikan tullessa missään nimessä suostuusi köyhäilemään vain siksi, että ei maksa yhtään enempää kuluja. Ovat he sen verran mukavuudenhaluisia ja ylpeitäkin. Joku roti sentään.
Täällä vauva-palstalla tietysti on miehiä jotka kiljuen innosta asuvat yksiössä ja katselevat vastapäistä tiiliseinää perheensä kanssa. Vaikka voisivat ihan hyvin asua mukavasti ja viihtyisästi.
Tässä se on suoraan sanottuna. Naista ei vaivaa maksaa enemmän, jos hän tienaa enemmän. Nainen ymmärtää, että miehellä on se työ ja ne tulot, jotka hänellä on ja se on ok.
Mies valittaa, että naisen pitäisi tienata enemmän, ottaa vaikka oman työnsä ja perheen hoitamisen ohelle lisätyö voidakseen maksaa täsmälleen saman kuin paremmin tienaava.
Itse ajattelen ihan samoin kuin sinä. Mutta kyllä ajattelen, että me molemmat olemme mahdollistaneet kummankin uran, tukemalla toisiamme niin työ- kuin kotiasioissa. Ja se urakin on vähän semmoinen ja tämmöinen asia, ei voi pelkkää rahaa ajatella, vaan myös sitä, että viihtyy työssä. Senkin vuoksi älytön vaatimus, että molempien pitäisi tasan tienata sama, sillä erilaisiahan tässä ollaan.