Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jos pienituloinen sairastuu, ei ole oikeutta toimeentulotukeen yhteisten tulojen perusteella. Tulee iso sairaalalasku. Meneekö ulosottoon kun kumppani ei yksin pysty sitä maksamaan?

Miksi muuten esimerkiksi tt-tuessa ja asumistuessa lasketaan perheen tulot yhteen ihan lain mukaan?

Miksi Kela olettaa, että tulot ovat perheen yhteisessä käytössä?

Tässä Kelalla on logiikka, että toinen osallistuu pienempituloisen kuluihin yhdessä asuessa.

Pienituloinen ei saa tt-tukea jos yhteisessä taloudessa asuu toinen suurempituloinen, yhteiset tulot vaikuttavat.

Muutenhan tt-tuki ym. laskettaisi yksilökohtaisesti Kelan laskelmassa. Näin ei ole.

Sairaspäiväraha ja työkyvyttömyyseläke.... miksi se ikänsä töitä tehnyt toimeentulotuelle päätyisi?

Jos on yksineläjä ja palkka on pieni niin suureen sairaalalaskuun voi hakea siihen toimeentulotukea. Joskus todellisuudessa ihmiset joutuukaan hakemaan. Miksi ei hakisi jos on siihen oikeutettu? Ei se tarkoita, että on jatkuvast tt-tukea saava.

Mutta toinen juttu, miksi et itseasiassa vastannut siihen miksi Kela laskee samassa taloudessa asuvien tulot uhteen ja yhteisiksi tuloiksi?

Voisitko vastata tähän.

Tyypillistä venkoilua ja sumutusta kääntää asia ohi kysymyksen, kun kommentin kysymykseen ei pysty sanomaan vastaan.

Totta hemmetissä Kela laskee perheen tulot eikä yksilöiden tulot. Miksi joku avoliitossa asuva saisi asumistukea, jos puoliso on hyväpalkkainen? Miksi vaikka minun työttömälle miehelle pitäisi veronmaksajien maksaa asumiskuluja, vaikka minä tienaan hyvin?

Niin laskee, siitä onkin kysymys. Ei tarvitse maksaa jos on maksukykyä. Mutta kun on ristiriita, että jos Kela laskee pariskunnan tulot yhteen, mutta täällä jotkut ajattelevat niin, että pariskuntana eläessä eletään kahden eri tulotason elämää. Eli yksilöinä taloudellisesti, mutta ollaan silti pariskunta. Pienituloisen tulee tulla toimeen niillä tuloillaan kun ei parempituloinen suostu avittamaan kuluissa.

Mutta juuri Kelan logiikka ja oletus on se (ihan oikein), että jos taluden yhteenlasketut tulot ovat riittävät, nin toisen kuuluu osallistua myös sen pienempituloisen kuluihin.

Tähän haluaisin perusteluja miksi Kela näin olettaa, (sanon, että edelleen, että oikeutetusti) juuri näiltä ihmisiltä jotka puhuvat loisista ja eläteistä esimerkiksi.

Laki ei tunne elatusvelvollisuutta avoliitossa, ja Kela rikkoo lakia. Sitä en sitten tiedä miksi se vuodesta toiseen jatkuu näin.

Meillä tuo varmaan hoituu sillä että toinen muuttaa kakkosasunnolle jos toimeentulotuki uhkaa ja avolitto oli sitten virallisesti siinä.

Oletko siis ihan oikeasti sitä mieltä, että jos talouden yhteenlasketut tulot ovat laskennallisesti riittävät, jopa jää säästöön jatkuvasti rahaa, niin silti yhteiskunnan pitäisi maksaa tukia tälle taloudelle?

Mistä nämä ylimääräiset ja todellakin täysin turhat tukirahat löytyvät?

Olisiko se oikeudenmukaista? Yhteiskunta tukee perhettä, jossa tulot ovat vaikka ihan mitä suuruusuokkaa tahansa? Kunhan se toinen on pienituloinen?

Milä olisi yhteenlaskettu tuloraja, ettei tukia saisi? Vai olisiko se ääretön?

Miettikää nyt hyvät ihmiset mitä hullua esitätte. Eli paremmin tienaavan ei tarvitse osallistua yhteisen talouden kuluihin muuten kuin sillä summalla kuin pienempituloinen. Vaikka tienaisi miljoonia. Mutta yhteiskunnan pitäisi tukea tätä ko. (miljoon) taloutta kompensoiden "vajetta".

Samaan aikaa taloudessa on ylimääräistrahaa yllin kyllin, mutta sen toisen tilillä.

Nyt sitten tästä lähin suut suppuun työttömistä, eläkeläisistä, syrjäytyneistä ja heidän saamistaa tukirahoista tai ruokajonoista.

Myös kaljaa ja tupakkkaa voivat juoda ja polttaa veronmaksajien rahoilla.

Aivan yhtä suurella oikeudella jos kerran varakkaat taloudetkin alkavat hakea toimeentulotukea. Yhteiskunta heidätkin silloin elättää.

Hassua, isompituloinen kumppani ei halua elättää omaa perhettään tai kumppaniaan. Kun se ei hänelle kuulu. Mutta iloisesti vaatii, että yhteiskunnan kyllä pitäisi ja ihan kuuluukin hänen hyvinvoivaa talouttaan avustaa ja elättää. Että oikeastaan se on suuri vääryys kun nyt ei niin ole.

No ei kun uutta lakiehdotusta esittämään!

Vierailija kirjoitti:

Eikö näissä tilanteissa jos mies tienaa enemmän ja ajattelee että kotona oleva äiti laiskottelee, voi sitten hinnoitella sen äidin tekemän työn? Laskea montako tuntia viikossa kuluu siivoukseen, ruuanlaittoon, pyykinpesuun, lastenhoitoon ym. Sitten lasketaan niiden tuntien mukaan siivoojan ja kokin palkat niiltä tuntimääristä. Ja lastenhoitomaksu mitä se maksaisi esim. 20 tuntia vuorokaudessa ulkopuolisen hoidettavana (olettaen että äiti hoitaa lasten yöheräämisetkin ja isä on noin 4 tuntia yhdessä hoitamassa lapsia). Lopuksi jaetaan tämä summa kahdella ja miehen osuus on se oma puolikas. Hän maksaa sille kotona olevalle palkkana sitten tuon oman puolikkaansanukkuu mukavasti yöt, ei ole lasten takia pois töistä eikä joudu käyttämään kaikkea aikaansa omien ja lasten jälkien siivoamiseen.

Mies syö ulkona, ja nainenhan se siellä kotona oleilee ja sotkee. Siivotkoon itse jälkensä.

Vierailija kirjoitti:

Jos taloudessa eletään sen alempituloisen elintasoa niin miksei se suurempituloinen sitten myös alenna vapaaehtoisesti tulojaan. Sitten ei tulisi kinaa rahasta tai kukaan tuntisi elättävän ketään. Olisi se tasa-arvo.

Kun nyt ei sitten niille säästyneille rahoille tai ylimääräisille näissä huusholleissa oikein ole edes käyttöä kun sitä ei voi missään nimessä käyttää yhteiseen hyvään.

Ei esimerkiksi laadukkaampaan asumiseen.

Kun alempituloisella on varaa vain yksiöön. Niin asutaan sitten siinä.

Työantaja ei suostu 5h viikossa työaikaan ja jos on opiskellut mielenkiintoisen alan, niin ei kai sitä työkseen halua rappuja siivota, saati b-rappuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Ehkä sun ei tällä sun naisvihalla ja itsekkyydellä varustettuna kannata pariutua kenenkään kanssa. Jos sun mielestä on oikein, että perheessä vaikka isä käy itsekseen lomilla koska äidillä ei ole varaa, tai että äiti syö eri ruokaa kuin muut koska hänellä ei ole varaa syödä.

Jos perheen funktio ja puolison arvostus on sulla noin mahdoton ymmärtää, niin ehkä tosiaan on parempi olla yksinään ja laskeskella omia rahojaan. Suosittelisin myös käymään jossakin terapiassa, jotta selviäisi mistä noi sun asenteet oikein kumpuaa. Mikä sun äitisuhteessa on ollut vialla? Onko sut laitettu ihan pienenä vieraalle hoitoon, vai miksi et osaa nähdä lapsen kasvatusta arvokkaana työnä? Eikö sun oma äitisi ole hoitanut sua ja siksi halveksut äitiyttä ja naisia ylipäänsä?

Ja juu, olen ollut useamman vuoden lasten kanssa kotona miehen elätettävänä. Nykyään tienaan enemmän kuin mies, ja jokainen penni jakautuu ihan tasaisesti koko meidän perheen hyväksi.

Nyt kun itse tienaat enemmän niin päätätkö sinä yksin mikä on hyväksi perheelle vai onko siinä sananvaltaa myös miehellä. Eli pystyykö miehesi sanomaan asiasta kuin asiasta että tämä on hommattava koska se on perheelle hyväksi ja sinä sen maksat sanomatta mitään?

Tietenkin miehellä on sananvaltaa. Ei meillä tuhlata turhuuksiin vaan siksi, että on vähän enemmän rahaa, jota voi käyttää.

Ja se nyt vähän riippuu mistä asiasta. Jos on sitä mieltä, että tarvitaan uusi paistinpannu, kun ruoka tarttuu siihen kiinni, niin sen kun käy taloustililtä sen ostamassa. Eikä tarvi ostaa halvinta, eikä tarvi kysyä lupia. Tai autoon tarvii uudet talvirenkaat, niin ostaa sellaset. Sen verran luotan puolisoon, että jos jotain yhteisistä varoista hankkii, se menee koko perheen tarpeeseen.

Omat harrasteet rahoitetaan pääosin itse, joitakin maksuja, kuten vakuutukset menee yhteiselä käyttötililtä. Matkakohteet sovitaan yhdessä ja matkustetaan yhdessä ja erikseen.

/eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos taloudessa eletään sen alempituloisen elintasoa niin miksei se suurempituloinen sitten myös alenna vapaaehtoisesti tulojaan. Sitten ei tulisi kinaa rahasta tai kukaan tuntisi elättävän ketään. Olisi se tasa-arvo.

Kun nyt ei sitten niille säästyneille rahoille tai ylimääräisille näissä huusholleissa oikein ole edes käyttöä kun sitä ei voi missään nimessä käyttää yhteiseen hyvään.

Ei esimerkiksi laadukkaampaan asumiseen.

Kun alempituloisella on varaa vain yksiöön. Niin asutaan sitten siinä.

Työantaja ei suostu 5h viikossa työaikaan ja jos on opiskellut mielenkiintoisen alan, niin ei kai sitä työkseen halua rappuja siivota, saati b-rappuja.

Paljonko tuolla viidellä työtunnilla viikossa tienaa? Jos nyt pysyttäisiin kohtuudessa noissa provoissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mitä sä miehenä siitä Minnasta haluaisit?

Mitä joku toinen Minnasta saa, niin hauskaa seuraa, läheisyyttä, seksiä, perheen, kumppanin, joka jakaa elämän haasteen. Asioita, joita moni parisuhteesta nyt hakee.

Niinpä. Mutta kun jotkut ajattelevat vaan rahan kautta.

Eikö naiselle riitä seksi, perhe, kumppani kun mieheltä vaaditaan noiden lisäksi myös rahaa?

Jos mikään ei maksaisi mitään, niin varmaan riittäisi. Valitettavasti nykymaailmassa vain rahalla saa sähköä, vettä, ruokaa, vaatetta ja katon pään päälle, asioita joita nyt vaan tarvitaan elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö näissä tilanteissa jos mies tienaa enemmän ja ajattelee että kotona oleva äiti laiskottelee, voi sitten hinnoitella sen äidin tekemän työn? Laskea montako tuntia viikossa kuluu siivoukseen, ruuanlaittoon, pyykinpesuun, lastenhoitoon ym. Sitten lasketaan niiden tuntien mukaan siivoojan ja kokin palkat niiltä tuntimääristä. Ja lastenhoitomaksu mitä se maksaisi esim. 20 tuntia vuorokaudessa ulkopuolisen hoidettavana (olettaen että äiti hoitaa lasten yöheräämisetkin ja isä on noin 4 tuntia yhdessä hoitamassa lapsia). Lopuksi jaetaan tämä summa kahdella ja miehen osuus on se oma puolikas. Hän maksaa sille kotona olevalle palkkana sitten tuon oman puolikkaansanukkuu mukavasti yöt, ei ole lasten takia pois töistä eikä joudu käyttämään kaikkea aikaansa omien ja lasten jälkien siivoamiseen.

Mies syö ulkona, ja nainenhan se siellä kotona oleilee ja sotkee. Siivotkoon itse jälkensä.

Mies ei käy sitten kotona vessassa tai suihkussa saati käytä pyyhkeitä tai lakanoita. Oikeastaan erilliset asunnot on paras juttu tuollaiselle parille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Koska ei kaikkea aikaa ja rahaa tarvitse laittaa yhteisen hyvän eteen.

Eikö se vaimo tee omaa osaansa hoitamalla niitä lapsia kotona, jos nyt oletetaan, että on vaikka kotihoidontuella? Käykö miehelle oikeasti noin egon päälle laittaa pyykkikone toisinaan pyörimään tai imuroida? Tai viettää lasten kanssa aikaa keskenään, jolloin vaimo pääsee käymään vaikka lenkillä? Tai näkemään jotain kaveria ilman lapsia?

Hartaasti toivon että nämä saituri-itarukset ovat perheettömiä!

Uskomatonta käytöstä omaa perhettä kohtaan- moititaan ”eukkoa” loiseksi joka kuppaa miehen varjelemia euroja

lasten elatukseen ja kodin ylläpitoon!

Onneksi oma mies, vaikka onkin paljon parempituloinen ehdotti heti yhteistaloutta jossa emme katso kumman pussista asiat maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Kela maksaa äidille 105 päivän ajan korvausta ja moni saa ko. ajalta palkkaa, joten miksi nainen ei voisi itse maksaa hoitajalle?

Eiköhän yhteisten lasten hoitokustannukset ole yhteinen asia, eikä vain naisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.

Kuten tämä loputtoman pitkä ketju osoittaa, on hieman haasteellista, voisiko sanoa mahdotonta, löytää naista joka ajattelee raha-asioista järkevästi (kumpikin tienaa omansa, yhteiset menot puoliksi). Se on vaan tyydyttävä Minnoihin jos meinaa perheen saada, ja moni mies jättäytyy tästä leikistä ihan omasta halustaan pois, ymmärrettävästi. Vai miksi valitetaan päivittäin miten miehet ei halua sitoutua? Mitä ihmettä mies esim. tuosta Minnan kaltaisesta naisesta saa? Lapset joo, mutta ihan yhtä lailla onnekas mies saa lapset hyvin koulututetun, itsestään huolta pitävän hyvätuloisen naisen kanssa ja tällöin perhe-elämä on varmasti harmonisempaa.

Mikollahan lapset tuntuvat olevan taakka eikä hän heistä kauheasti tunnu välittävän, kun Mikko tahtoo, että lapset laitetaan jo vauvaikäisenä hoitoon. Noin miljoonannen kerran: älkää tyytykö kehenkään. Lopputuloksena on vain harmia, joten kannattaa odottaa siihen asti, että löytyy se itselle sopiva kumppani. Jos Mikko nyt välttämättä Minnan haluaa, niin Mikko voi vaikka ruveta tekemään osapäivätöitä, niin tulotaso on sitten sama Minnan kanssa.

Kyllä te elättinaiset olette kovia lukemaan rivien välistä. Miten Mikolle lapset on taakka, jos Mikko maksaa lasten elämisen (plus isomman päivähoidon, Minna jaksoi hoitaa kotona vain yhtä kerrallaan kuten tänä päivänä on tapana), on kaiken työltä liikenevän aikansa lasten kanssa ja mahdollisti puolisolle viiden vuoden kotona olon jolloin tältä ei puuttunut mitään? Näyttäkää yksikin nainen joka on tarjonnut saman miehelleen.

Itse kirjoitit, että Minna oli lasten kanssa kotona viisi vuotta, joten älä viitsi muutella tarinaa matkan varrella. Lapset on vielä pieniä vanhempainvapaan loppuessa, ne ei osaa kävellä eikä puhua. Sen lisäksi monella on vielä yöt rikkonaisia. Jos Mikko jaksaa valvoa yöllä lasten kanssa ja tehdä päivätyötkin kunnialla, niin kiva, että Mikko pärjää vähällä unella. Yksikään nainen ei voi tarjota miehelle samaa, sillä lapsen synnyttäminen on isoon leikkaukseen verrattavissa oleva asia ja vaatii toipumisajan.

Näin keskustelun ulkopuolisena haluan kysyä että millä tavalla se on tasa-arvoista jos mies maksaa koko perheen elämän ja nainen pakottaa tekemään puolet kotitöistä jonka jälkeen nainen vaatii käyttörahaa itselleen kun hänen täytyy päästä harrastamaan asioita kodin ulkopuolelle?

Paljonkohan joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle joka tulisi hoitamaan vastasyntynyttä kotiin että äiti pääsisi töihin eikä joutuisi miehensä elätiksi. Vai olisiko koko perheen edun mukaista että mies maksaa puolisolleen eli elättää häntä...

Ei ole perheen edun mukaista että nainen jää kotiin ja jättää perheen varallisuuden hankinnan miehelle. Se olisi perheelle paljon parempi että molemmat vanhemmat tienaisivat perheelle rahaa. Suomessa on päiväkoteja niin ei lastenhoitajan palkkaaminen ole pakollista. Muun muassa näiden päiväkotien rahoitus hoidetaan verovaroista jonka takia meillä ihan kaikilla on korkeat veromaksut

Päiväkotiin ei oteta alle 9kk lapsia. Sitä ennen pitää palkata hoitaja, jos töihin mielii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.

Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.

Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.

Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.

Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.

Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?

Mitä sinä selität? Onko Minna nyt pitänyt tienaamansa rahat kokonaan itsellään, vai mistä tuollaisen johtopäätöksen vedät? Kun asiaa ei ainakaan siinä hypoteettisessa esimerkikssä sanottu.

Eron tullessa Minna varmaan vapaaehtoisesti ehdottaa, että pistetään lapset puoliksi samoin kuin lapsilisien yksinhuoltajakorotukset.

Lapset puoliksi kyllä, ja lasten kuluista vähennetään lapsilisät ja loput kulut jaetaan jollakin systeemillä.

[/quote]

Kela maksaa äidille 105 päivän ajan korvausta ja moni saa ko. ajalta palkkaa, joten miksi nainen ei voisi itse maksaa hoitajalle?[/quote]

Eiköhän yhteisten lasten hoitokustannukset ole yhteinen asia, eikä vain naisen?[/quote]

Tuo neropatti on sitä mieltä, että kun nainen synnyttää, niin nainen myös hoitaa lapsen ja vastaa kaikista kuluista.

Olisi kiinnostavaa tietää, millaisessa kodissa osa miehistä kasvaa. Eipä taideta äitiä kovasti arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.

Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.

Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.

Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.

Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.

Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?

Mitä sinä selität? Onko Minna nyt pitänyt tienaamansa rahat kokonaan itsellään, vai mistä tuollaisen johtopäätöksen vedät? Kun asiaa ei ainakaan siinä hypoteettisessa esimerkikssä sanottu.

Eron tullessa Minna varmaan vapaaehtoisesti ehdottaa, että pistetään lapset puoliksi samoin kuin lapsilisien yksinhuoltajakorotukset.

Lapset puoliksi kyllä, ja lasten kuluista vähennetään lapsilisät ja loput kulut jaetaan jollakin systeemillä.

Tarvitseeko senkin osallistua lasten kuluihin, vaikka jääkiekkoon, ratsastukseen tai balettiin, jonka mielestä lasten ei tarvitse sellaisia harrastaa? Nykyään ei mietitä yhtään, mitä harrastukset ja muu joutava maksaa. Ostetaan uusinta pleikkaa, vaikka vanha olisi ihan hyvä. Kyllä kai se maksaa, joka tällaisia suostuu ostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat alusta asti kun parikymppisinä pers´aukisina alettiin seurustelemaan. Vuorotellen opiskeltiin ja tehtiin töitä. Sitten lapsia ja minä kotona. Yhteinen tili - koskaan ei ole tarvinnut kysellä saako ostaa ruokaa tai talvihaalaria lapselle, käydä kampaajalla tai kosmetologilla. Kaikki rahat käytetään perheen hyväksi - mieluummin matkustellaan ja hankitaan elämyksiä kuin materiaa. 

Viime kesänä mies ei töiden vuoksi ehtinyt mukaan, minä kävin parilla etelän reissulla teinien kanssa. Mies vielä järjesti matkat ja hotellit kun on töiden puolesta tottunut järjestämään. Onneksi ei ole eläissäni tarvinnut kuunnella mitään nipotusta rahoista. Mies viihtyy urallaan, minä tykkään projekteista jotka loppuvat ja sitten voin tehdä jotain muuta - tai olen tekemättä. Hyvin viihdytään vielä 25-vuotisen avioliiton jälkeenkin yhdessä.

Eikö avioliitto ole juuri sitä varten solmittu, että kumppanin kanssa on hauskempaa kuin yksin? Eikö molempien onni ja tyytyväisyys ole tae avioliiton jatkuvuudelle mieluummin kuin joku taistelu siitä, kummalla on enemmän omaisuutta tai hienompi auto? Parempi auto on sillä, joka sitä enemmän tarvitsee tai sitten ne on yhtä hyvät. Ihan outoja näkemyksiä täällä parisuhteessta jonain kilpailuna tai sotatantereena??? 

Viimeiseen kappaleeseen. Minustakin avioliitto ja parisuhde on sitä varten että kumppanin kanssa on hauskempaa kuin yksin. Siksi en ymmärräkään, miksi siihen pitää sitoa vaatimus elintason noususta. Eikö sen ihmisen kanssa olekaan niin hauskaa, että elämä olisi parempaa vaikka elintaso säilyisikin ennallaan? Miksi ei? Siis jos ihminen on tyytyväinen asuessaan kaksiossa ja syödessään makaronilaatikkoa ja valinnut ammattinsa ja työpaikkansa sen mukaan, niin miksei se yhtäkkiä riitä kun rakastuu ihmiseen jolla onkin vähän pidempi koulutus ja parempi palkka? Yhtäkkiä kaksiot on rupusakille, makaroniloota pahaa, ladat luusereille ja kirppikset kerrassaan kamalia. Tässä on jotain sellaista jota en kertakaikkiaan pysty ymmärtämään.

Mitä horiset? Kukaan ole vaatinut mitään "elintason nousua". Sä puhut jostain tyypeistä, joilla on jo jotain omaisuutta ja elämä rakennettu valmiiksi. Mä puhun siitä kun kaksi ihmistä aloittaa yhteiselämänsä. Totta kai tilanne, jossa molemmilla on jo oma elämä, pitää rakentaa jonkinlaisen yhteisen sopimuksen varaan ja jokainen tapaus on erilainen.

En kyllä katsoisi hyvällä jos kumppani haluaisi muuttaa yhteen ja jatkaisi kuitenkin jatkaa kuin minua ei olisikaan (vaikka kalastusreissuja, mökkeilyä, etelän lomia, veneilyä tai mitä tahansa josta jättäisi minut ulos). Treffailutilanne olisi sitten eri. Tuskin viitsisin treffaillakaan jos kerran serurani ei kiinnostaisi. Eihän siinä olisi mitään rakkauttakaan. 

Puhun siitä, että ihminen on ihan itse valinnut pienituloisen ammatin vaikkei ole valmis elämään pienituloisen elintasolla. Eli on okei elää sinkkuna pienessä kämpässä syöden halpaa perusruokaa (muutenhan olisi valinnut ammattinsa toisin), mutta heti jos tapaa parempituloisen kumppanin, niin se itse valittu elintaso ei enää riitä. Jos riittäisi, niin ei olisi mitään ongelmaa maksaa 50-50. Miksi olisi? Mutta nyt pitää päästä ulos syömään ja kalliille trendikampaajalle ja ostaa merkkilaukkuja siksi kun kumppanilla on rahaa. Se mitä minä en tässä yhtälössä ymmärrä on se, että jos ihminen arvostaa kalliita ravintoloita, merkkilaukkuja ja trendikampaamoja, niin miksi se ihminen ei ole itse tehnyt mitään tulotasonsa eteen?

Ja on olemassa ihmisiä joilla ei äly tai lahjat riitä. Ne eivät kuulu minun kumppaniehdokasvalikoimaan muutenkaan. Jos minua kiinnostava ihminen on pienituloinen, hän on sitä omasta valinnastaan. Siksi, että hänelle sopiva työhön panostus vs elintaso suhde on toisenlainen kuin minulla. Toisin sanoen vapaaehtoisesti downgreidannut.

Ei täällä ole puhunut merkkilaukuista ja trendikampaajista kukaan muu kuin nämä loisista huutelevat. Täällä on puhuttu siitä, että pidemmän päälle alkaa hiertää jos toinen ostelee mitä huvittaa ja toinen miettii onko rahaa käydä yhtään millään kampaajalla edes paristi vuodessa.

Olen täysin puolison elätettävänä, eikä meillä ole kovin suuri huoli rahan riittävyydestä, ja silti kampaajalla käyn kerran vuodessa ja jos n. 200 hintainen laukku on merkkilaukku, niin sitten minulla on niitä ostettuna kolme viimeisen viidentoistavuoden aikana. Vaatteita ostan tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö näissä tilanteissa jos mies tienaa enemmän ja ajattelee että kotona oleva äiti laiskottelee, voi sitten hinnoitella sen äidin tekemän työn? Laskea montako tuntia viikossa kuluu siivoukseen, ruuanlaittoon, pyykinpesuun, lastenhoitoon ym. Sitten lasketaan niiden tuntien mukaan siivoojan ja kokin palkat niiltä tuntimääristä. Ja lastenhoitomaksu mitä se maksaisi esim. 20 tuntia vuorokaudessa ulkopuolisen hoidettavana (olettaen että äiti hoitaa lasten yöheräämisetkin ja isä on noin 4 tuntia yhdessä hoitamassa lapsia). Lopuksi jaetaan tämä summa kahdella ja miehen osuus on se oma puolikas. Hän maksaa sille kotona olevalle palkkana sitten tuon oman puolikkaansanukkuu mukavasti yöt, ei ole lasten takia pois töistä eikä joudu käyttämään kaikkea aikaansa omien ja lasten jälkien siivoamiseen.

Tää toimis kyllä hyvin. Laskin lastenhoidon päikkymaksujen mukaan kolmelle lapselle: 1750 €/kk, ruuanlaitto n. 300 €, siivous 600 €, kauppapalvelu 80 € = 2730 €, eli 1365 € per lärvi. Lisäksi vielä ylityökorvaus kun työaika jatkuu ainakin 20 tuntia putkeen kerrallaan, sekä yötyökorvaus. Olisiko vaikka 700 € jos halvalla mennään. Eli työssä käyvä maksaisi kotona olevalle palkkaa 2065 €/kk, ja toki tässä ei ole laskettu mukaan iltoja ja viikonloppuja. Niistä olisi sitten erillinen korvaus jos mies haluaisi vapaa-aikaa, ja todennäköisesti vielä yölisä pitäisi laskea mukaan.

Nainen siivoaa kun on yksin päättänyt vaadittavan siisteystason ja totitöitä tekee kun itse niitä vaatii jonka jälkeen ilmoittaa että mies näitä halusi että pääsee laskuttamaan miestä niistä? Ei nyt oikein aukea tuo logiikka tuossa laskutuksessa. Jotta tuo toimisi pitäisi kotityöt ja siisteys olla juuri sitä mitä mies haluaa eikä sitä mitä nainen haluaa

Minä siivoan, kun vaatteet on likaisia, jalkapohjiin tarttuu leivänmuruja, nurkissa on villakoiria ja astiat on likaisia, eli hommasta riippuen kerran viikossa tai lähes joka päivä. Onneksi ei ole koiraa, sisko joutuu koirankarvojen vuoksi imuroimaan koko kämpän useamman kerran viikossa. Vai tykkäätkö sinä miehenä asua pölyisessä/karvaisessa kodissa likaisten lautasten ympäröimänä ja ilman puhtaita vaatteita? Sun mielestä on ihan ok, että se teidän just konttaamaan oppinut napero möyrii siellä leivänmurujen seassa maistaen vähän kaikkea? Ja on ihan ok, että tavarat on vähän missä sattuu, aina hukassa tai tiellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän ketjun takia muistan miksi vuosia sitten erosin exästäni. Hän nillitti jokaisesta sentistä, kauppatavarat piti aina jakaa sentilleen puoliksi eikä mitään voinut tehdä tai minnekään mennä. Minä ostin huonekalut ym sisustukset yhteiseen asuntoon jotka tietysti otin mukaani kun hänet jätin. Vaihdoin hänet köyhempään, ottaisi varmaan päähän jos saisi tietää. Ei kaikki naiset rahan perässä ole. Hän olisi ollut ihana mies mutta tuota piheyttä en kestänyt. Nykyisen kanssa lapsia ja rahat täysin yhteiset.

Teitkö saman eksälle mitä monet muutkin naiset tekevät eli hukkasit miehen rumat huonekalut ja ostit tilalle semmoisia mitä itse halusit ja yksin päätit ja lähtiessäsi veit itse ostamasi mutta et korvannut mitenkään miehelle niitä hänen huonekaluja mitä sinä hukkasit?

En, hän muutti opiskelija-asunnosta mukanaan vain työpöytä ja kirjahylly ja be hän sai pitää. Jätin hänelle ruokapöydän ja sängyn ja pari lipastoa jotka olivat minun kun ne ei minun uuteen asuntoon mahtuneet. Muut otin mukaani.

Eli jätit roskasi muiden siivottavaksi ja veit vaan ne mistä itse hyödyit

Sinä se osaat kääntää aina kaiken naisten syyksi. Taito se on tuokin, lisää se cv:hesi.

Henkilökohtaisesti olen kolme kertaa ostanut uudet huonekalut kun nainen hävitti minun ostamat ja osti itselle mieluiset. Eron jälkeen veivät itse ostamansa mennessää ja jätti uuteen asuntoon kelpaamattomat minun hävitettäväksi joita itse en alunperikään edes halunnut.

Naiset osaa aina uhriutua ja syyttää kaikesta miehiä, löytyykö se sinun cv:stä?

Jaa, me taas jaettiin sulassa sovussa yhteiset huonekalut sen mukaan, mitä toinen tarvitsi ja halusi. Muutama kompromissi jouduttiin tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.

Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.

Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.

Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.

Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.

Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.

Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.

Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.

Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.

Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.

Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?

Mitä sinä selität? Onko Minna nyt pitänyt tienaamansa rahat kokonaan itsellään, vai mistä tuollaisen johtopäätöksen vedät? Kun asiaa ei ainakaan siinä hypoteettisessa esimerkikssä sanottu.

Eron tullessa Minna varmaan vapaaehtoisesti ehdottaa, että pistetään lapset puoliksi samoin kuin lapsilisien yksinhuoltajakorotukset.

Lapset puoliksi kyllä, ja lasten kuluista vähennetään lapsilisät ja loput kulut jaetaan jollakin systeemillä.

Tarvitseeko senkin osallistua lasten kuluihin, vaikka jääkiekkoon, ratsastukseen tai balettiin, jonka mielestä lasten ei tarvitse sellaisia harrastaa? Nykyään ei mietitä yhtään, mitä harrastukset ja muu joutava maksaa. Ostetaan uusinta pleikkaa, vaikka vanha olisi ihan hyvä. Kyllä kai se maksaa, joka tällaisia suostuu ostamaan.

Tietenkin pitää. Sen lapsen etuahan siinä ajatellaan, miksi ihmeessä et halua lapsesi harrastavan jotain mistä hän tykkää? Olettaen tietenkin, että siihen on varaa.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaapa nyt kuviota:

- nainen on kotona, eikä käy töissä

- mies käy töissä

Nainen saa päivät olla kotona, hänelle maksetaan työttömyystukea ja voi tehdä mitä milloinkin huvittaa. Mies maksaa vaikkapa vuokran. Silloin minun mielestä miehen ei tarvitse muuta vastaa. Mihin sillä naisella voi rahaa kotona köllöttelyssä mennä? Työssä käyvällä miehellä on kuitenkin työpaikan illanistujaisia, pitää pitää yllä verkostosuhteita, käydä työpaikkalounaalla.. ja kun tekee raskasta työtä, pitää joskus pystyä pitämään hauskaa ja rentoutuakin (jota nainen saa jo kaikki päivät kotona tehdä). Olisi täysin järjetöntä, että mies joutuisi maksamaan naiselle siitä, että nainen makaa päivän sohvalla.

Ajatelkaapa nyt kuviota:

- nainen on kotona, eikä käy töissä

- mies käy töissä

Nainen on kotona, mutta ei saa mitään korvauksia mistään eli tulot nolla. Nainen tekee kotityöt, harrastaa jne. Nainen ei sentään kulje alasti tai resuisissa vaatteissa, vaan hän on ostanut itselleen ihan siistejä vaatteita, joita viitsii pitää kodin ulkopuolellakin. Mies tulee kevyestä ja hyvinpalkatusta työstä siistiin kotiin valmiiseen ruokapöytään. Hän verkostoituu työpaikalla, käy lounaalla, ei käy koskaan illanistujaisissa eikä katso tarvitsevansa koskaan rentoutumista kodin ulkopuolella. Hän rentoutuu kotona perheen kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. Lomilla hän matkailee perheen kanssa.

Kyllä minuakin ketuttaisi, jos oma perhe tuntuisi täysin vieraalta, nukkuisin ja söisin hotelleissa ja makselin asunnon kuluja, jossa on puoliso ja lapset.

Mitä jos te miehet viettäisitte aikaa perheenne kanssa? Lapsetkin alkavat vierastaa jos he oppivat, ettei iskä ikinä tee heidän kanssaan mitään. 

Seuraavan kerran mies kun tulet töistä, tule marketin kautta. Näin ei vaimon tarvitse lähteä uhmaikäisten kanssa kauppaan. Teette yhdessä jonkun makaronipadan, syötte ja lähdette mukuloitten kanssa pulkkamäkeen tai luistelemaan. Tai viet lapset uimahalliin töitten jälkeen niin eukkosi pääsee lenkille. 

Tätä kun teet sinnikkäästi muutaman kuukauden, siis vietät aikaa sekä lasten että vaimon kanssa, niin a vot, tapahtuu ihme. 

Akkasi lakkaa pyytämästä sinulta rahaa.

Typeryyksien ostelu johtuu tylsistymisestä ja siitä, että nainen haluaisi vakuuttua, että rakastat häntä vielä. 

Jos olette toistenne parhaat kaverit etkä laita miesten höntsäfutista tai jotain mopokorjailua jatkuvasti perheesi edelle tai vietä kaikkea valveillaoloaikaasi töissä, niin akka asuu vaikka paskakassa kanssasi. 

Hienot loft-kartanot, joissa eukko kuvaa tyhjää elämäänsä instagramiin ja äijä ostelee muorilleen kaikennäköistä, ovat oikeasti kultaisia vankiloita. Mies vihaa salaa loisivaa eukkoaan ja akka itkee iltaisin sitä, ettei mies oikeasti rakasta häntä ja hän kuolee tylsyyteen hiekkalaatikon reunalla.