Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa
Me Naisten juttu.
Mitä mieltä, että kummallakin omat rahat, vaikka tuloero on 4000€/kk.
Kommentit (1925)
Vierailija kirjoitti:
Ite kyllä syön pihviä, vaikka muijalla ei olisi varaa omaan pihviinsä. Syököön vaikka hernekeittoa.
En rupea aikuista ihmistä elättämään ja paapomaan.
Miksi olet puolisosi kanssa? Entä, jos hän sairastuu, jää työttömäksi ja ei enää kykene töihin tai saa töitä?
Oletko valmis tukemaan hänta? Oletko valmis jatkamaan suhdetta siinä tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallista on, että mies tienaa ja vaimo suunnittelee mihin rahat käytetään ja usein ne käytetään naisten hömppään, kuten tapettiin, seinätarroihin ja kaikkeen tyhmään. Nykyään enenevästi naiset päättävät myös auton merkin, eivätkä vain väriä. Mikään ei ole niin ällöttävää kuin kuunnella jonkun kanan kehuvan "minne meidän perhe lähtee hiihtolomalle", vaikka itse ei ole tehnyt penniäkään sen eteen, saati että mieheltä olisi kysytty mielipide.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita samaa elintasoa eli mies voi hyvin joka päivä vetää pihviä ja nainen kaurapuuroa rikkomatta lakia.
Noinko sinunkin kotonasi toimittiin? Paremmin tienaavalla oli paremmat safkat?
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.
Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.
Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.
Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.
Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.
On taloudellista väkivaltaa vaatia toisen tienaamia rahoja itselleen sen vuoksi, että ollaan jossain parisuhteessa.
Lisäksi se on hyvin vanhanaikaista. Naiset, tervetuloa 2020-luvulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa kiteytyy se syy miksi monet naiset nykyään valitsevat kumppanikseen naisen.
Olen ulkosuomalainen ja luin näitä juttuja ei-suomalaiselle miehelleni. Miten joidenkin mielestä on ihan ok, että perheessä voidaan elää kahta eri elintasoa, kullekin ansionsa ja koulutuksensa mukaan. Hän oli varma että väritän vähän, ei tuollaisia ihmisiä voi hänen mukaansa olla olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On taloudellista väkivaltaa vaatia toisen tienaamia rahoja itselleen sen vuoksi, että ollaan jossain parisuhteessa.
Lisäksi se on hyvin vanhanaikaista. Naiset, tervetuloa 2020-luvulle!
Aika monella miehellä ei ole hajuakaan mitä tarkoittaa perhe-elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.
Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.
Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.
Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.
Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten pienemmät tulot ei aina ole naisen oma henkilökohtainen syy.
Yhteiskunnassa on vieläkin vallallaan naisten ja miesten työt. Naisten työt ovat matalapalkkaisempia. Myöskään koulutettujen naisten etenemismahdollisuudet työelämässä eivät ole samat kuin saman koulutustason miehillä. Tämä on totta vielä 2020-luvulla. Naiset vaativat tasa-arvoa ja se teitä miehiä hermostuttaa. Kuitenkin itse vaaditte tasa-arvoa perhe-elämän talouteen. Se vaatisi ensin muutoksen työelämässä. Kiittäkää itseänne tästä miehet, te olette olleet tätä maailmaa tekemässä silloin kun meitä naisia ei päästetty edes kouluun saatika äänestämään. Edelleen joudutte korjaamaan tekemäänne sotkua.
Vierailija kirjoitti:
Naisten pienemmät tulot ei aina ole naisen oma henkilökohtainen syy.
Yhteiskunnassa on vieläkin vallallaan naisten ja miesten työt. Naisten työt ovat matalapalkkaisempia. Myöskään koulutettujen naisten etenemismahdollisuudet työelämässä eivät ole samat kuin saman koulutustason miehillä. Tämä on totta vielä 2020-luvulla. Naiset vaativat tasa-arvoa ja se teitä miehiä hermostuttaa. Kuitenkin itse vaaditte tasa-arvoa perhe-elämän talouteen. Se vaatisi ensin muutoksen työelämässä. Kiittäkää itseänne tästä miehet, te olette olleet tätä maailmaa tekemässä silloin kun meitä naisia ei päästetty edes kouluun saatika äänestämään. Edelleen joudutte korjaamaan tekemäänne sotkua.
Sanoo nainen maassa jossa pääministeri on pienen lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kyllä te olette molemmat olleet saamapuolella, olette saaneet perheen.
Jos Minnan auto hajoaa avioliiton aikana niin te yhdessä mietitte teidän perheen budjetilla minkähintaisen auton ostatte.
Kun lapsia tulee ja toinen puolisoista jää kotiin lasten kanssa, se ei todellakaan ole mitään vapaa-aikaa. Tällaisen harhaluulon omaavat ne jotka tätä autuutta eivät ole joutuneet kokemaan pidempi aikaisesti. Se on hyvin raskas ajanjakso henkisesti, vaikka se antaa paljon. Se on hyvin ristiriitaista aikaa ja sanon että nopeasti tulisi ikävä työelämään.
Jos olet avioliiton aikana saanut säästöön rahaa tai kerryttämään omaisuutta, se omaisuus kuuluu mielestäni sinulle eron koittaessa. Kunhan se omaisuus ei ole kertynyt perheesi kustannuksella. Eli Minna olisi joutunut omasta pienestä varallisuudestaan käytännössä elättämään lapset.
Ehkä sinun kaltaisesi miehen ei kannata rakastua lähihoitajaan. Ehkä ei kannata rakastua kehenkään koska paljon tienaava nainenkin voi sairastua/jäädä työttömäksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Minna pienestä palkastaan elättänyt lapset?! Minna on asunut ilmaiseksi vuosia käymättä töissä, laskut ja ruoan pöytään on hoitanut joku muu. Ja jos tämä työssäkäyvä on saanut kaiken tämän lisäksi palkastaan jotain säästöön (ei esim. harrasta jotain järjettömiä ylihintaisia vaatekutsuja) niin se pitäisi erossa antaa tälle kotona olijalle?
Onko tosiaan niin, että et osaa ajatella lapsen edun mukaisesti asiaa? Kun saadaan yhdessä lapsia, on molempien mietittävä mikä lapsille on parasta. Vauvaa on pakko hoitaa kotona, ei sitä synnärillä mihinkään päiväkotiin voi kärrätä. Eikä päiväkoti ole millään lailla optimaalinen ympäristö pienelle lapselle, siksi monessa perheessä se huonommin tienaava jää lapsen kanssa kotiin. Jos se kotona oleva osapuoli hoitaa lapset, on tietenkin luontevaa että työssäkäyvä hoitaa talouden. Tällöin tilanteesta hyötyy koko perhe. Perheessä ei enää ajatella yksilön omaisuutta eikä voi mennä minä minä -periaatteella, vaan perheessä ajatellaan kaikkien etua kokonaisuutena. Ei niitä ylihintaisia lastenvaatteita tarvitse ostaa kaappeja täyteen, mutta kyllä pariskunnan yhdessä pitää pitää lapsistaan huolta.
Se kotona lasten kanssa ei muuten ole millään lailla kotona lorvailua, vaikka kieltämättä onkin ihanaa ja antoisaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun naimisiin imennään niin rahat ovat yhteiset, anteeksi vaan nyt kaikille niille jotka yrittävät toisin väittää.
Jos toinen tienaa kuukaudessa 2500 ja toinen 6500 niin perheellä on käytössä yhteensä 9000e per kuukausi. Niistä maksetaan kaikki menot.
Perheen sisällä ei mietitä kuka maksoi mitäkin tai olla toiselle velkaa tai jouduta tekemään kotitöitä enemmän koska toinen tienaa enemmän. Se ei ole silloin perhe vaan silloin siinä on jotain mätää.
Laissakin sanotaan että puolisosta on elatusvelvollisuus, psykopaatit vain luulevat olevansa lain yläpuolella.
On moraalisesti väärin sekä taloudellista väkivaltaa ajatella toisin. Jos et halua panostaa omaan perheeseesi, älä hanki perhettä!Elatusvelvollisuus ei tarkoita samaa elintasoa eli mies voi hyvin joka päivä vetää pihviä ja nainen kaurapuuroa rikkomatta lakia.
Kun mahdollisesti riitaista ero tulee tuollaisen liiton jälkeen, niin voit olla varma että tuo vaikeuttaisi asioita juuri sen ihmisen kannalta, joka on kohdellut puolisoaan toisen luokan kansalaisena omassa perheessään. Siinä on turha huoltajuuksista haaveilla ja saattaa joutua kompensoimaan taloudellisesti väärinkäytöstää myös ex-puolisolle, kuten oikein onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pienemmät tulot ei aina ole naisen oma henkilökohtainen syy.
Yhteiskunnassa on vieläkin vallallaan naisten ja miesten työt. Naisten työt ovat matalapalkkaisempia. Myöskään koulutettujen naisten etenemismahdollisuudet työelämässä eivät ole samat kuin saman koulutustason miehillä. Tämä on totta vielä 2020-luvulla. Naiset vaativat tasa-arvoa ja se teitä miehiä hermostuttaa. Kuitenkin itse vaaditte tasa-arvoa perhe-elämän talouteen. Se vaatisi ensin muutoksen työelämässä. Kiittäkää itseänne tästä miehet, te olette olleet tätä maailmaa tekemässä silloin kun meitä naisia ei päästetty edes kouluun saatika äänestämään. Edelleen joudutte korjaamaan tekemäänne sotkua.
Sanoo nainen maassa jossa pääministeri on pienen lapsen äiti.
Odotinkin että joku vetää nasevasti tämän esiin. Koska meillä on nuori nainen pääministerinä, epätasa-arvoahan ei missään muodossa voi olla olemassa.
On tämä mielenkiintoista: moni tuntuu kuvittelevan että kaikki naiset ovat kiinnostuneita miehistä vain rahan takia.
Oma eläkkeeni on n. neljäsosa puolisoni vastaavasta. Kun menimme naimisiin, sai mieheni muutaman satasen lisän eläkkeeseensä (kuuluu hänen eläkesopimukseensa). Omasta halustaan hän siirtää sen joka kuukausi minulle. Koin sen pitkään hyvin kiusallisena, vaikka se tarpeeseen tulikin (emme asu yhdessä). Ajan mittaan opin hyväksymään sen kuitenkin, kuten hän totesi, oikeudenmukaisena ja järkevänä: eihän hän sitä rahaa ilman minua saisi.
Eli: asenteita on monia.
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.
Kuule Mikko, minkä ihmeen takia olet mennyt Minnan kanssa yhteen? Eikö teillä tullut missään vaiheessa puheeksi toistenne ammatit? Ette suunnitelleet taloutta millään tavalla? Avioehtoa teillä ei ole, se kävi kommentistasi selville.
Kun olisikin perheiden päätettävissä kumpi sen lapsen synnyttää ja jää sen kanssa kotiin. Mutta ku ei ole, nainen joutuu sen tekemään ja perheessä yhdessä päätetään että äiti jää lapsen kanssa kotiin äitiysloman jälkeenkin, se on molemmille ok ja lapsenkin edun mukaista. Mutta kun ero tuleekin niin silloin nainen onkin loisinut kotona miehen rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
On tämä mielenkiintoista: moni tuntuu kuvittelevan että kaikki naiset ovat kiinnostuneita miehistä vain rahan takia.
Oma eläkkeeni on n. neljäsosa puolisoni vastaavasta. Kun menimme naimisiin, sai mieheni muutaman satasen lisän eläkkeeseensä (kuuluu hänen eläkesopimukseensa). Omasta halustaan hän siirtää sen joka kuukausi minulle. Koin sen pitkään hyvin kiusallisena, vaikka se tarpeeseen tulikin (emme asu yhdessä). Ajan mittaan opin hyväksymään sen kuitenkin, kuten hän totesi, oikeudenmukaisena ja järkevänä: eihän hän sitä rahaa ilman minua saisi.
Eli: asenteita on monia.
Nimenomaan asenteita on monia. Suurin osa täällä kirjoittavista naisista ei ole kuin sinä, vaan heidän mielestään nainen saa valita niin lyhyen koulutuksen ja pienipalkkaisen työn kuin ikinä
haluaa, mutta saa ja pitää silti vaatia isoa ja laadukasta asumista, pitkät hoitovapaat, yhtä paljon säästötilillä kuin miehelläkin ja yhtä laadukas auto, muuten mies ei rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun naimisiin imennään niin rahat ovat yhteiset, anteeksi vaan nyt kaikille niille jotka yrittävät toisin väittää.
Jos toinen tienaa kuukaudessa 2500 ja toinen 6500 niin perheellä on käytössä yhteensä 9000e per kuukausi. Niistä maksetaan kaikki menot.
Perheen sisällä ei mietitä kuka maksoi mitäkin tai olla toiselle velkaa tai jouduta tekemään kotitöitä enemmän koska toinen tienaa enemmän. Se ei ole silloin perhe vaan silloin siinä on jotain mätää.
Laissakin sanotaan että puolisosta on elatusvelvollisuus, psykopaatit vain luulevat olevansa lain yläpuolella.
On moraalisesti väärin sekä taloudellista väkivaltaa ajatella toisin. Jos et halua panostaa omaan perheeseesi, älä hanki perhettä!Elatusvelvollisuus ei tarkoita samaa elintasoa eli mies voi hyvin joka päivä vetää pihviä ja nainen kaurapuuroa rikkomatta lakia.
Siinäpä mies sitten paistaa itse pihvinsä eikä koske minun valkosipuliperunoihin.
Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä. On Minna, joka kouluttautuu lähihoitajaksi, tietäen alan töiden raskauden ja palkkatason. Ja on Mikko, joka kouluttautuu hieman pidemmälle, vaikkapa diplomi-insinööriksi. Kumpikin valmistuu ja menee töihin. Mikolla on varaa hankkia kiva asunto ja ostaa osamaksulla uudehko auto. Minna asuu vaatimattomammin ja ajelee 10 vuotta vanhalla autolla.
Minna ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat myöhemmin yhteen. Nyt se, että Mikko ajaa sillä kivalla autolla (jolla ajaisi vaikkei Minnaa olisi tavannutkaan) ja Minna sillä samalla vanhalla, onkin taloudellista väkivaltaa. Ja jos Mikolla jää palkasta säästöön vaikka 500 euroa ja Minnalla 25 euroa, se tekee Mikosta sian joka ei rakasta Minnaa. Mikko on ymmällään näistä sikasyytöksistä, mutta järkevää perustelua ei kuulu.
Myöhemmin heille syntyy pari lasta joiden kanssa Minna jää ilomielin kotiin yhteensä 5 vuodeksi. Tänä aikana Mikko maksaa asumiskulut, laskut, suurimman osan ruoista sekä esim. Minnan järjestämät lastenvaatekutsut joilla tilataan yleensä satojen eurojen edesta lastenvaatteita vaikka kaappiin ei tahdu mahtua entisetkään.
Eron koittaessa Minna on mielestään mahdollistanut Mikon urakehityksen ja vaatii isoa siivua omaisuudesta (josta ei ole tähänkään asti maksanut juuri mitään). Mikko on itsekäs kun on keskittynyt omaan urakehitykseensä.
Selittäkää nyt ihan oikeasti tämä teidän logiikka. Minusta tuo Minna on tuossa ollut koko ajan saamapuolella: mukava elintaso, piiiitkä tauko työelämästä, mukavasti vapaa-aikaa ja erotessa puolet omaisuudesta.