Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.

Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D

Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.

Naisilla ja miehillä on erilaiset arvomaailmat, yleensä äiti vaatii lapselleen vain parasta ja isälle riittäisi keskinkertainen mikä ei äidille riitä ja äiti alkaa syyttämään isää pihiksi kun ei panosta parasta mitä rahalla saa.

Yleensä naiset elävät vain itseään ja lapsiaan varten ja vaativat miestä elämääni naista ja lapsia varten unohtaen itsensä

Vaikea sanoa tuohon nyt mitään, kun itse olen pikemminkin havainnut tuon olevan vahvasti yksilökohtaista. Jotkut ostelevat lapsille urheiluvarusteita, vaatteita ja joululahjojakin kirppikseltä, jotkut sitten taas haluavat ostaa kaiken uutena ja haluavat maksaa myös merkistä. Molemmissa sukupuolissa on kummankinlaisia ihmisiä. Siitäkin voi tietysti olla eri käsityksiä, mitä tarkoittaa paras tai keskinkertainen. Millaisia esimerkkejä itselläsi oli mielessä, kun tuon kirjoitit?

Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka puhelin, keskinkertainen olisi parinvuoden takainen malli mutta uusi joka ei riitä kun paras vaadittava on kuluvanvuoden lippulaiva malli. Vaatteissa voi olla keskinkertainen joku tuntemattoman merkin farkut jotka ei kelpaa kun pitää saada tunnetun merkin farkut. Asunnoksi keskinkertainen voi olla semmoinen missä on kaikki tarpeellinen mutta sisustus ei ole trendien mukaan ja paras on viimeisenpien trendien mukaan sisutettu. Tarkoitin yleisesti sitä että trendejä ei ole pakko seurata ja ostella tavaroita niiden mukaan vaikka joku some vaikuttaja niin tekee. Sisustuksen ei tarvitse vaihtua muutaman kerran vuodessa jos vanha toimii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen tapa omista rahapusseista on aikamoinen anomalia maailmassa. Useimmiten perhettä ajatellaan yksikkönä ja on aivan itsestään selvää, että perheessä on kaikilla sama elintaso, piste. 

Suosittelen naisille ulkomaisia, perhekeskeisiä miehiä :). 

Useimmissa maissa nainen ei eroa kun lapset on tehty. Tajuatko syy-seuraussuhteen?

Useimmiten ei eroa Suomessakaan, ei varsinkaan niissä perheissä joissa mieskin osallistuu perhe-elämään sekä ajallisesti että rahallisesti. Ero tulee, jos toinen osoittautuu itsekkääksi m*lkeroksi. Joten ei, en nyt ihan nää pointtiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.

Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D

Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.

Naisilla ja miehillä on erilaiset arvomaailmat, yleensä äiti vaatii lapselleen vain parasta ja isälle riittäisi keskinkertainen mikä ei äidille riitä ja äiti alkaa syyttämään isää pihiksi kun ei panosta parasta mitä rahalla saa.

Yleensä naiset elävät vain itseään ja lapsiaan varten ja vaativat miestä elämääni naista ja lapsia varten unohtaen itsensä

Mutta yritäpä kertoa tämä naisille.

Miksi se on niin vaikea kertoa? Sanoo vain, että "haluan elää lähinnä itseäni varten, en sinua tai lapsia varten, ja tästä syystä haluan käyttää tienaamani rahat pääosin itseni hyväksi."

Tässähän asia on nyt selkeästi ilmaistu. Jos kerrot asian ajoissa jo seurusteluvaiheessa, vältyt siltä ikävältä tilanteelta, että joutuisit suhteeseen jonkin verenimijän kanssa, joka odottaa sinua panostamaan esisijassa esim. lapsiinsa. Jotkut aikuiset kun ovat sellaisiakin - tarkoittaa siis sitä, että jos pitää valita lapsen harrastuksen tai oman väliltä, valitaan se lapsen harrastus. Tai jos pitää valita, meneekö lomalle perheen kanssa vai yksin, mennään perheen kanssa. On paras, että nämä perhekeskeiset pariutuvat keskenään, eikö vain? Joten kannattaa jutella asiat halki jo ennen perheen perustamista. Toista ihmistä ei voi kuitenkaan muuttaa, joten kannattaa selvittää jo ajoissa, onko kumppaniehdokas sellainen, joka vaatii perhekeskeistä elämäntyyliä. Jos on, niin vaihtoon. Eikö niin? Ei siis jäädä roikkumaan suhteeseen vääränlaisen ihmisen kanssa ja valiteta sitten, että nainen vaatii panostamaan lapsiin sitä ja tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harva ihminen saa kovia tuloja ilman opiskeluja ja raatamista töissä. Laiska yrittää siipeillä muiden tuloilla panostamatta itse kun yrittää päästä mahdollisimman helpolla

Väitätkö naisia laiskoiksi siipeilijöiksi?
No onhan ne sitä.

Vain jos valitset tyhmästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.

Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D

Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.

Naisilla ja miehillä on erilaiset arvomaailmat, yleensä äiti vaatii lapselleen vain parasta ja isälle riittäisi keskinkertainen mikä ei äidille riitä ja äiti alkaa syyttämään isää pihiksi kun ei panosta parasta mitä rahalla saa.

Yleensä naiset elävät vain itseään ja lapsiaan varten ja vaativat miestä elämääni naista ja lapsia varten unohtaen itsensä

Vaikea sanoa tuohon nyt mitään, kun itse olen pikemminkin havainnut tuon olevan vahvasti yksilökohtaista. Jotkut ostelevat lapsille urheiluvarusteita, vaatteita ja joululahjojakin kirppikseltä, jotkut sitten taas haluavat ostaa kaiken uutena ja haluavat maksaa myös merkistä. Molemmissa sukupuolissa on kummankinlaisia ihmisiä. Siitäkin voi tietysti olla eri käsityksiä, mitä tarkoittaa paras tai keskinkertainen. Millaisia esimerkkejä itselläsi oli mielessä, kun tuon kirjoitit?

Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka puhelin, keskinkertainen olisi parinvuoden takainen malli mutta uusi joka ei riitä kun paras vaadittava on kuluvanvuoden lippulaiva malli. Vaatteissa voi olla keskinkertainen joku tuntemattoman merkin farkut jotka ei kelpaa kun pitää saada tunnetun merkin farkut. Asunnoksi keskinkertainen voi olla semmoinen missä on kaikki tarpeellinen mutta sisustus ei ole trendien mukaan ja paras on viimeisenpien trendien mukaan sisutettu. Tarkoitin yleisesti sitä että trendejä ei ole pakko seurata ja ostella tavaroita niiden mukaan vaikka joku some vaikuttaja niin tekee. Sisustuksen ei tarvitse vaihtua muutaman kerran vuodessa jos vanha toimii

Se on kyllä hyvin pieni osa naisista, jotka vaatii että kaikki on parasta ja hienointa, seuraa sometrendejä ja haluaa kaiken saman. En itseasiassa tunne yhtäkään, vaikka tunnen kymmeniä naisia. Esim meidän perheessä mies on se, jolla on kalliimpi maku. Sanoi että hyvä että minä hoidan lasten vaateostokset, hän marssisi tarpeen tullen lastenvaateliikkeeseen ja ostaisi sieltä uutena laadukkaat vermeet. Minä jaksan kierrellä kirpparit, ennakoida ja hyödyntää alet, säästö on melkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen tapa omista rahapusseista on aikamoinen anomalia maailmassa. Useimmiten perhettä ajatellaan yksikkönä ja on aivan itsestään selvää, että perheessä on kaikilla sama elintaso, piste. 

Suosittelen naisille ulkomaisia, perhekeskeisiä miehiä :). 

Useimmissa maissa nainen ei eroa kun lapset on tehty. Tajuatko syy-seuraussuhteen?

Useimmiten ei eroa Suomessakaan, ei varsinkaan niissä perheissä joissa mieskin osallistuu perhe-elämään sekä ajallisesti että rahallisesti. Ero tulee, jos toinen osoittautuu itsekkääksi m*lkeroksi. Joten ei, en nyt ihan nää pointtiasi.

Mies on koko päivän rankassa työssä ja kotiin päästyään kotiäiti vaatii että mies työskentelee illan kotona että kotiäiti pääsee helpommalla ja samaan aikaan vaaditaan että mies maksaa kaiken mitä kotiäiti haluaa. Kotiäidin mielestä kotityöt ja lastenhoito pitää mennä 50/50 mutta elämän maksamisen ei tarvitse mennä niin kun kotiäidillä ei ole varaa maksaa sitä elintasoa mitä itse vaatii mieheltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen tapa omista rahapusseista on aikamoinen anomalia maailmassa. Useimmiten perhettä ajatellaan yksikkönä ja on aivan itsestään selvää, että perheessä on kaikilla sama elintaso, piste. 

Suosittelen naisille ulkomaisia, perhekeskeisiä miehiä :). 

Useimmissa maissa nainen ei eroa kun lapset on tehty. Tajuatko syy-seuraussuhteen?

Useimmiten ei eroa Suomessakaan, ei varsinkaan niissä perheissä joissa mieskin osallistuu perhe-elämään sekä ajallisesti että rahallisesti. Ero tulee, jos toinen osoittautuu itsekkääksi m*lkeroksi. Joten ei, en nyt ihan nää pointtiasi.

Minulla on ulkomaalainen mies, jonka kanssa lapsi. Ei pienintäkään aikomusta erota. Tietenkään kyse ei ole miehen kulttuurista, joka jotenkin taianomaisesti estäisi eron. Sen sijaan mies on erittäin perhekeskeinen. Tuo kaikki rahansa yhteiseen kotiin, maksaa auliisti menoja oli kyse sitten lapsen vaatteista tai yhteisestä lomamatkasta. Osallistuu kotitöihin vaivojaan laskematta ja hoitaa lapsen menot ja leikittelyt ihan yhtä lailla. Suomalaiset naiset ovat alkaneet erota suomalaisista miehistä enenevässä määrin siitä lähtien, kun miehet alkoivat ajatella, että koko palkkakukkaroa ei tuoda kotiin ja kotitöihin osallistuminen on jotenkin riippuvaista rahasta. Vanhemmissa ikäluokissa ei miehillä omia rahoja ollut eivätkä vaimot heistä eronneet. Omalla isälläni ei ole ollut edes omaa pankkitiliä ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.

Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D

Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.

Naisilla ja miehillä on erilaiset arvomaailmat, yleensä äiti vaatii lapselleen vain parasta ja isälle riittäisi keskinkertainen mikä ei äidille riitä ja äiti alkaa syyttämään isää pihiksi kun ei panosta parasta mitä rahalla saa.

Yleensä naiset elävät vain itseään ja lapsiaan varten ja vaativat miestä elämääni naista ja lapsia varten unohtaen itsensä

Mutta yritäpä kertoa tämä naisille.

Miksi se on niin vaikea kertoa? Sanoo vain, että "haluan elää lähinnä itseäni varten, en sinua tai lapsia varten, ja tästä syystä haluan käyttää tienaamani rahat pääosin itseni hyväksi."

Tässähän asia on nyt selkeästi ilmaistu. Jos kerrot asian ajoissa jo seurusteluvaiheessa, vältyt siltä ikävältä tilanteelta, että joutuisit suhteeseen jonkin verenimijän kanssa, joka odottaa sinua panostamaan esisijassa esim. lapsiinsa. Jotkut aikuiset kun ovat sellaisiakin - tarkoittaa siis sitä, että jos pitää valita lapsen harrastuksen tai oman väliltä, valitaan se lapsen harrastus. Tai jos pitää valita, meneekö lomalle perheen kanssa vai yksin, mennään perheen kanssa. On paras, että nämä perhekeskeiset pariutuvat keskenään, eikö vain? Joten kannattaa jutella asiat halki jo ennen perheen perustamista. Toista ihmistä ei voi kuitenkaan muuttaa, joten kannattaa selvittää jo ajoissa, onko kumppaniehdokas sellainen, joka vaatii perhekeskeistä elämäntyyliä. Jos on, niin vaihtoon. Eikö niin? Ei siis jäädä roikkumaan suhteeseen vääränlaisen ihmisen kanssa ja valiteta sitten, että nainen vaatii panostamaan lapsiin sitä ja tätä.

Oletko tosiaan sitä mieltä että miehen ainoat vaihtoehdot on elää yksin tai elää niin kuin nainen haluaa? Miksi nainen ei voi joustaa vaatimuksissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.

Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D

Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.

Naisilla ja miehillä on erilaiset arvomaailmat, yleensä äiti vaatii lapselleen vain parasta ja isälle riittäisi keskinkertainen mikä ei äidille riitä ja äiti alkaa syyttämään isää pihiksi kun ei panosta parasta mitä rahalla saa.

Yleensä naiset elävät vain itseään ja lapsiaan varten ja vaativat miestä elämääni naista ja lapsia varten unohtaen itsensä

Vaikea sanoa tuohon nyt mitään, kun itse olen pikemminkin havainnut tuon olevan vahvasti yksilökohtaista. Jotkut ostelevat lapsille urheiluvarusteita, vaatteita ja joululahjojakin kirppikseltä, jotkut sitten taas haluavat ostaa kaiken uutena ja haluavat maksaa myös merkistä. Molemmissa sukupuolissa on kummankinlaisia ihmisiä. Siitäkin voi tietysti olla eri käsityksiä, mitä tarkoittaa paras tai keskinkertainen. Millaisia esimerkkejä itselläsi oli mielessä, kun tuon kirjoitit?

Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka puhelin, keskinkertainen olisi parinvuoden takainen malli mutta uusi joka ei riitä kun paras vaadittava on kuluvanvuoden lippulaiva malli. Vaatteissa voi olla keskinkertainen joku tuntemattoman merkin farkut jotka ei kelpaa kun pitää saada tunnetun merkin farkut. Asunnoksi keskinkertainen voi olla semmoinen missä on kaikki tarpeellinen mutta sisustus ei ole trendien mukaan ja paras on viimeisenpien trendien mukaan sisutettu. Tarkoitin yleisesti sitä että trendejä ei ole pakko seurata ja ostella tavaroita niiden mukaan vaikka joku some vaikuttaja niin tekee. Sisustuksen ei tarvitse vaihtua muutaman kerran vuodessa jos vanha toimii

En tiedä yhtään oikean elämän naista, jolla sisustus vaihtuu useamman kerran vuodessa tai tavaroita ostetaan trendien vuoksi. Vaikka heillä olisi siihen varaa. Korkeintaan jouluna vaihdetaan, joulumatot ja -verhot ja otetaan esiin joulukoristeet, ja kesällä ehkä kesäverhot mutta nekin on vuodesta toiseen samat. Enkä tiedä naisia, jotka on ostamassa lapselle jatkuvasti uuta iPhonea, vaikka heillä siihenin olisi varaakin.

Ulkovaatteisiin lapsille tiedän, että panostetaan, mutta niihin on vähän pakkokin panostaa, että lapsi voi ulkoilla kelissä kuin kelissä ja hyvälaatuinen vaate pysyy myyntikuntoisena. Sen sitten joku voi ostaa käytettynä vähän halvemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen tapa omista rahapusseista on aikamoinen anomalia maailmassa. Useimmiten perhettä ajatellaan yksikkönä ja on aivan itsestään selvää, että perheessä on kaikilla sama elintaso, piste. 

Suosittelen naisille ulkomaisia, perhekeskeisiä miehiä :). 

Useimmissa maissa nainen ei eroa kun lapset on tehty. Tajuatko syy-seuraussuhteen?

Useimmiten ei eroa Suomessakaan, ei varsinkaan niissä perheissä joissa mieskin osallistuu perhe-elämään sekä ajallisesti että rahallisesti. Ero tulee, jos toinen osoittautuu itsekkääksi m*lkeroksi. Joten ei, en nyt ihan nää pointtiasi.

Mies on koko päivän rankassa työssä ja kotiin päästyään kotiäiti vaatii että mies työskentelee illan kotona että kotiäiti pääsee helpommalla ja samaan aikaan vaaditaan että mies maksaa kaiken mitä kotiäiti haluaa. Kotiäidin mielestä kotityöt ja lastenhoito pitää mennä 50/50 mutta elämän maksamisen ei tarvitse mennä niin kun kotiäidillä ei ole varaa maksaa sitä elintasoa mitä itse vaatii mieheltä

Suomessa on aika vähän kotiäitejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.

Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D

Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.

Naisilla ja miehillä on erilaiset arvomaailmat, yleensä äiti vaatii lapselleen vain parasta ja isälle riittäisi keskinkertainen mikä ei äidille riitä ja äiti alkaa syyttämään isää pihiksi kun ei panosta parasta mitä rahalla saa.

Yleensä naiset elävät vain itseään ja lapsiaan varten ja vaativat miestä elämääni naista ja lapsia varten unohtaen itsensä

Vaikea sanoa tuohon nyt mitään, kun itse olen pikemminkin havainnut tuon olevan vahvasti yksilökohtaista. Jotkut ostelevat lapsille urheiluvarusteita, vaatteita ja joululahjojakin kirppikseltä, jotkut sitten taas haluavat ostaa kaiken uutena ja haluavat maksaa myös merkistä. Molemmissa sukupuolissa on kummankinlaisia ihmisiä. Siitäkin voi tietysti olla eri käsityksiä, mitä tarkoittaa paras tai keskinkertainen. Millaisia esimerkkejä itselläsi oli mielessä, kun tuon kirjoitit?

Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka puhelin, keskinkertainen olisi parinvuoden takainen malli mutta uusi joka ei riitä kun paras vaadittava on kuluvanvuoden lippulaiva malli. Vaatteissa voi olla keskinkertainen joku tuntemattoman merkin farkut jotka ei kelpaa kun pitää saada tunnetun merkin farkut. Asunnoksi keskinkertainen voi olla semmoinen missä on kaikki tarpeellinen mutta sisustus ei ole trendien mukaan ja paras on viimeisenpien trendien mukaan sisutettu. Tarkoitin yleisesti sitä että trendejä ei ole pakko seurata ja ostella tavaroita niiden mukaan vaikka joku some vaikuttaja niin tekee. Sisustuksen ei tarvitse vaihtua muutaman kerran vuodessa jos vanha toimii

Hyviä, konkreettisia esimerkkejä! Kaikenlaista löytyy molemmissa sukupuolissa. Miehissäkin on paljon sellaisia, jotka haluavat hifistellä kännyköillä ja muutenkin uusilla ja kallilla laitteilla - jännä, ettet ole ikinä sellaisiin miehiin törmännyt, mutta kuitenkin lukuisiin sellaisiin naisiin. Sama koskee vaatteita, asumista ja sisustustakin. Itselläni on veli, joka nimenomaan ostaa kalliita astioita, kalliita huonekaluja ja sisustaa, ja itse taas (olen nainen) olen sisustanut kodin mummon jäämistöllä, kirppisostoksilla ja satunnaisilla Ikea-huonekaluilla. Veljeni ostaa iPhonen kalliita malleja, itse ostan sekä itselleni että lapsille halvempia kännykkämalleja, kunhan ne täyttävät ne kriteerit, mitä itse tarvitsemme. Me olemme toki vain yksi esimerkki. Kaikki ovat yksilöitä. Sekä naisissa että miehissä löytyy monenlaisia arvomaailmoita ja kulutustottumuksia. Tällaisena kirppistyyppinä olen hyvin samaa mieltä kanssasi siitä, että kerskakulutus ja shoppailu ei ole mielekästä. Mutta kuinka sukupuolittunutta se on, siitä olen eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen tapa omista rahapusseista on aikamoinen anomalia maailmassa. Useimmiten perhettä ajatellaan yksikkönä ja on aivan itsestään selvää, että perheessä on kaikilla sama elintaso, piste. 

Suosittelen naisille ulkomaisia, perhekeskeisiä miehiä :). 

Useimmissa maissa nainen ei eroa kun lapset on tehty. Tajuatko syy-seuraussuhteen?

Useimmiten ei eroa Suomessakaan, ei varsinkaan niissä perheissä joissa mieskin osallistuu perhe-elämään sekä ajallisesti että rahallisesti. Ero tulee, jos toinen osoittautuu itsekkääksi m*lkeroksi. Joten ei, en nyt ihan nää pointtiasi.

Mies on koko päivän rankassa työssä ja kotiin päästyään kotiäiti vaatii että mies työskentelee illan kotona että kotiäiti pääsee helpommalla ja samaan aikaan vaaditaan että mies maksaa kaiken mitä kotiäiti haluaa. Kotiäidin mielestä kotityöt ja lastenhoito pitää mennä 50/50 mutta elämän maksamisen ei tarvitse mennä niin kun kotiäidillä ei ole varaa maksaa sitä elintasoa mitä itse vaatii mieheltä

Kuten sanoin jo aiemmin, naisen kannattaa valita mies, joka haluaa viettää aikaa perheensä kanssa ja perheenä, eikä näe esim. lasten kanssa vietettävää aikaa työnä tai lastenhoitona, vaan ihan vain omana rakkaana elämänä. 

Kaikki jaetaan jos välitetään toisesta. Toki jos toinen osapuoli ei halua niin eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.

Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D

Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.

Naisilla ja miehillä on erilaiset arvomaailmat, yleensä äiti vaatii lapselleen vain parasta ja isälle riittäisi keskinkertainen mikä ei äidille riitä ja äiti alkaa syyttämään isää pihiksi kun ei panosta parasta mitä rahalla saa.

Yleensä naiset elävät vain itseään ja lapsiaan varten ja vaativat miestä elämääni naista ja lapsia varten unohtaen itsensä

Mutta yritäpä kertoa tämä naisille.

Miksi se on niin vaikea kertoa? Sanoo vain, että "haluan elää lähinnä itseäni varten, en sinua tai lapsia varten, ja tästä syystä haluan käyttää tienaamani rahat pääosin itseni hyväksi."

Tässähän asia on nyt selkeästi ilmaistu. Jos kerrot asian ajoissa jo seurusteluvaiheessa, vältyt siltä ikävältä tilanteelta, että joutuisit suhteeseen jonkin verenimijän kanssa, joka odottaa sinua panostamaan esisijassa esim. lapsiinsa. Jotkut aikuiset kun ovat sellaisiakin - tarkoittaa siis sitä, että jos pitää valita lapsen harrastuksen tai oman väliltä, valitaan se lapsen harrastus. Tai jos pitää valita, meneekö lomalle perheen kanssa vai yksin, mennään perheen kanssa. On paras, että nämä perhekeskeiset pariutuvat keskenään, eikö vain? Joten kannattaa jutella asiat halki jo ennen perheen perustamista. Toista ihmistä ei voi kuitenkaan muuttaa, joten kannattaa selvittää jo ajoissa, onko kumppaniehdokas sellainen, joka vaatii perhekeskeistä elämäntyyliä. Jos on, niin vaihtoon. Eikö niin? Ei siis jäädä roikkumaan suhteeseen vääränlaisen ihmisen kanssa ja valiteta sitten, että nainen vaatii panostamaan lapsiin sitä ja tätä.

Oletko tosiaan sitä mieltä että miehen ainoat vaihtoehdot on elää yksin tai elää niin kuin nainen haluaa? Miksi nainen ei voi joustaa vaatimuksissa?

Eihän sitä yksin tarvitse elää, kun etsii sellaisen naisen, joka ei ole perhekeskeinen. Me perhekeskeiset naiset haluamme miehen, joka on hyvin perhekeskeinen ja se ei ole yhtään sen enempää neuvottelukysymys kuin sekään, että osa meistä haluaa lapsia ja osa ei. Näistä ei voi tinkiä ja silti elää onnellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen tapa omista rahapusseista on aikamoinen anomalia maailmassa. Useimmiten perhettä ajatellaan yksikkönä ja on aivan itsestään selvää, että perheessä on kaikilla sama elintaso, piste. 

Suosittelen naisille ulkomaisia, perhekeskeisiä miehiä :). 

Useimmissa maissa nainen ei eroa kun lapset on tehty. Tajuatko syy-seuraussuhteen?

Useimmiten ei eroa Suomessakaan, ei varsinkaan niissä perheissä joissa mieskin osallistuu perhe-elämään sekä ajallisesti että rahallisesti. Ero tulee, jos toinen osoittautuu itsekkääksi m*lkeroksi. Joten ei, en nyt ihan nää pointtiasi.

Mies on koko päivän rankassa työssä ja kotiin päästyään kotiäiti vaatii että mies työskentelee illan kotona että kotiäiti pääsee helpommalla ja samaan aikaan vaaditaan että mies maksaa kaiken mitä kotiäiti haluaa. Kotiäidin mielestä kotityöt ja lastenhoito pitää mennä 50/50 mutta elämän maksamisen ei tarvitse mennä niin kun kotiäidillä ei ole varaa maksaa sitä elintasoa mitä itse vaatii mieheltä

Jos (ja kun) niitä kotitöitä riittää lapsiperhessä myös illaksi niin totta helkkarissa se mies osallistuu myös omalta osaltaa niihin. Vai oliko sinun ajatuksesi että mies tekee asioita vain päivisin ja nainen sekä päivisin että iltaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen tapa omista rahapusseista on aikamoinen anomalia maailmassa. Useimmiten perhettä ajatellaan yksikkönä ja on aivan itsestään selvää, että perheessä on kaikilla sama elintaso, piste. 

Suosittelen naisille ulkomaisia, perhekeskeisiä miehiä :). 

Useimmissa maissa nainen ei eroa kun lapset on tehty. Tajuatko syy-seuraussuhteen?

Useimmiten ei eroa Suomessakaan, ei varsinkaan niissä perheissä joissa mieskin osallistuu perhe-elämään sekä ajallisesti että rahallisesti. Ero tulee, jos toinen osoittautuu itsekkääksi m*lkeroksi. Joten ei, en nyt ihan nää pointtiasi.

Minulla on ulkomaalainen mies, jonka kanssa lapsi. Ei pienintäkään aikomusta erota. Tietenkään kyse ei ole miehen kulttuurista, joka jotenkin taianomaisesti estäisi eron. Sen sijaan mies on erittäin perhekeskeinen. Tuo kaikki rahansa yhteiseen kotiin, maksaa auliisti menoja oli kyse sitten lapsen vaatteista tai yhteisestä lomamatkasta. Osallistuu kotitöihin vaivojaan laskematta ja hoitaa lapsen menot ja leikittelyt ihan yhtä lailla. Suomalaiset naiset ovat alkaneet erota suomalaisista miehistä enenevässä määrin siitä lähtien, kun miehet alkoivat ajatella, että koko palkkakukkaroa ei tuoda kotiin ja kotitöihin osallistuminen on jotenkin riippuvaista rahasta. Vanhemmissa ikäluokissa ei miehillä omia rahoja ollut eivätkä vaimot heistä eronneet. Omalla isälläni ei ole ollut edes omaa pankkitiliä ikinä. 

Eli naiset eroavat kun eivät saa käyttöönsä miehen hankkimaa varallisuutta. Miksi naiset vaativat miehen rahoja, miksi ei hommaa omia? Ollaan olevinaan niin tasa-arvoisia mutta miehen pitää maksaa ja luovuttaa omaisuutensa naiselle kun nainen ei halua opiskella parempaa ammattia tai tehdä enempää töitä koska haluavat päästä helpolla.

Tässä keskustelussa naiset sanovat enemmän tienaavana että kaikki on yhteistä mutta todella useassa muussa keskustelussa sanovat että "minun rahat on vain minun rahoja ja mies hommaa omansa, ei ole minun tehtävä nostaa miehen elintasoa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.

Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D

Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.

Naisilla ja miehillä on erilaiset arvomaailmat, yleensä äiti vaatii lapselleen vain parasta ja isälle riittäisi keskinkertainen mikä ei äidille riitä ja äiti alkaa syyttämään isää pihiksi kun ei panosta parasta mitä rahalla saa.

Yleensä naiset elävät vain itseään ja lapsiaan varten ja vaativat miestä elämääni naista ja lapsia varten unohtaen itsensä

Mutta yritäpä kertoa tämä naisille.

Miksi se on niin vaikea kertoa? Sanoo vain, että "haluan elää lähinnä itseäni varten, en sinua tai lapsia varten, ja tästä syystä haluan käyttää tienaamani rahat pääosin itseni hyväksi."

Tässähän asia on nyt selkeästi ilmaistu. Jos kerrot asian ajoissa jo seurusteluvaiheessa, vältyt siltä ikävältä tilanteelta, että joutuisit suhteeseen jonkin verenimijän kanssa, joka odottaa sinua panostamaan esisijassa esim. lapsiinsa. Jotkut aikuiset kun ovat sellaisiakin - tarkoittaa siis sitä, että jos pitää valita lapsen harrastuksen tai oman väliltä, valitaan se lapsen harrastus. Tai jos pitää valita, meneekö lomalle perheen kanssa vai yksin, mennään perheen kanssa. On paras, että nämä perhekeskeiset pariutuvat keskenään, eikö vain? Joten kannattaa jutella asiat halki jo ennen perheen perustamista. Toista ihmistä ei voi kuitenkaan muuttaa, joten kannattaa selvittää jo ajoissa, onko kumppaniehdokas sellainen, joka vaatii perhekeskeistä elämäntyyliä. Jos on, niin vaihtoon. Eikö niin? Ei siis jäädä roikkumaan suhteeseen vääränlaisen ihmisen kanssa ja valiteta sitten, että nainen vaatii panostamaan lapsiin sitä ja tätä.

Oletko tosiaan sitä mieltä että miehen ainoat vaihtoehdot on elää yksin tai elää niin kuin nainen haluaa? Miksi nainen ei voi joustaa vaatimuksissa?

Ei kenenkään tarvitse joustaa vaatimuksissaan jos ei halua. Jos ei vaatimuksia täyttävää löydy, on yksin tai miettii mistä voi joustaa. Pätee sekä naisiin että miehiin. Naisilla on ehkä enemmän varaa valita, mutta miksi pitäisi joustaa ja valita huonompi, jos voi valita myös sen jonka kohdalla ei tarvitse? Lisäksi kaikki naiset eivät myöskään ole samanlaisia, ei ole mitään kollektiivista päätöstä siitä, mitkä ne vaatimukset miehelle on. Logiikassasi ei ole kertakaikkiaan mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen tapa omista rahapusseista on aikamoinen anomalia maailmassa. Useimmiten perhettä ajatellaan yksikkönä ja on aivan itsestään selvää, että perheessä on kaikilla sama elintaso, piste. 

Suosittelen naisille ulkomaisia, perhekeskeisiä miehiä :). 

Useimmissa maissa nainen ei eroa kun lapset on tehty. Tajuatko syy-seuraussuhteen?

Useimmiten ei eroa Suomessakaan, ei varsinkaan niissä perheissä joissa mieskin osallistuu perhe-elämään sekä ajallisesti että rahallisesti. Ero tulee, jos toinen osoittautuu itsekkääksi m*lkeroksi. Joten ei, en nyt ihan nää pointtiasi.

Minulla on ulkomaalainen mies, jonka kanssa lapsi. Ei pienintäkään aikomusta erota. Tietenkään kyse ei ole miehen kulttuurista, joka jotenkin taianomaisesti estäisi eron. Sen sijaan mies on erittäin perhekeskeinen. Tuo kaikki rahansa yhteiseen kotiin, maksaa auliisti menoja oli kyse sitten lapsen vaatteista tai yhteisestä lomamatkasta. Osallistuu kotitöihin vaivojaan laskematta ja hoitaa lapsen menot ja leikittelyt ihan yhtä lailla. Suomalaiset naiset ovat alkaneet erota suomalaisista miehistä enenevässä määrin siitä lähtien, kun miehet alkoivat ajatella, että koko palkkakukkaroa ei tuoda kotiin ja kotitöihin osallistuminen on jotenkin riippuvaista rahasta. Vanhemmissa ikäluokissa ei miehillä omia rahoja ollut eivätkä vaimot heistä eronneet. Omalla isälläni ei ole ollut edes omaa pankkitiliä ikinä. 

Näin juuri. Samassa veneessä. Omasta miehestäni en luovu ihan hevillä, koska olemme toisiamme tukeva ja lapsiamme rakastava tiimi, joka haluaa hyvää yhteistä elämää. Kyllä kai sellaisia kultakimpaleita voi Suomestakin löytyä. Eivät hirveästi kyllä ainakaan mainosta itseään....

Tietysti jokainen saa käyttää omat rahansa miten huvittaa. Eri asia on yhteisiin lapsiin käytetyt rahat. Siinä kumpikin laittaa varallisuutensa mukaisesti.

Parisuhteet eivät ole mitään loisimissopimuksia ainakaan lähtökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomalainen tapa omista rahapusseista on aikamoinen anomalia maailmassa. Useimmiten perhettä ajatellaan yksikkönä ja on aivan itsestään selvää, että perheessä on kaikilla sama elintaso, piste. 

Suosittelen naisille ulkomaisia, perhekeskeisiä miehiä :). 

Useimmissa maissa nainen ei eroa kun lapset on tehty. Tajuatko syy-seuraussuhteen?

Useimmiten ei eroa Suomessakaan, ei varsinkaan niissä perheissä joissa mieskin osallistuu perhe-elämään sekä ajallisesti että rahallisesti. Ero tulee, jos toinen osoittautuu itsekkääksi m*lkeroksi. Joten ei, en nyt ihan nää pointtiasi.

Minulla on ulkomaalainen mies, jonka kanssa lapsi. Ei pienintäkään aikomusta erota. Tietenkään kyse ei ole miehen kulttuurista, joka jotenkin taianomaisesti estäisi eron. Sen sijaan mies on erittäin perhekeskeinen. Tuo kaikki rahansa yhteiseen kotiin, maksaa auliisti menoja oli kyse sitten lapsen vaatteista tai yhteisestä lomamatkasta. Osallistuu kotitöihin vaivojaan laskematta ja hoitaa lapsen menot ja leikittelyt ihan yhtä lailla. Suomalaiset naiset ovat alkaneet erota suomalaisista miehistä enenevässä määrin siitä lähtien, kun miehet alkoivat ajatella, että koko palkkakukkaroa ei tuoda kotiin ja kotitöihin osallistuminen on jotenkin riippuvaista rahasta. Vanhemmissa ikäluokissa ei miehillä omia rahoja ollut eivätkä vaimot heistä eronneet. Omalla isälläni ei ole ollut edes omaa pankkitiliä ikinä. 

Eli naiset eroavat kun eivät saa käyttöönsä miehen hankkimaa varallisuutta. Miksi naiset vaativat miehen rahoja, miksi ei hommaa omia? Ollaan olevinaan niin tasa-arvoisia mutta miehen pitää maksaa ja luovuttaa omaisuutensa naiselle kun nainen ei halua opiskella parempaa ammattia tai tehdä enempää töitä koska haluavat päästä helpolla.

Tässä keskustelussa naiset sanovat enemmän tienaavana että kaikki on yhteistä mutta todella useassa muussa keskustelussa sanovat että "minun rahat on vain minun rahoja ja mies hommaa omansa, ei ole minun tehtävä nostaa miehen elintasoa"

Minua lainasit ja voin kertoa, että myös minä kannan oman keskitasoa suuremman palkkapussini kotiin yhteiseksi hyväksi ja osallistun kaikkeen kotityöhön ja lapsenhoitoon täysillä. Sinulta jää ymmärtämättä, että yhdistettynä molempien aikuisten palkkapussit ja työvoima meillä on paljon enemmän yhdessä kuin, että molemmilla olisi vain omat rahat.