Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa
Me Naisten juttu.
Mitä mieltä, että kummallakin omat rahat, vaikka tuloero on 4000€/kk.
Kommentit (1925)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.
Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille
Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.
Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän. Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.
Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D
Miksi mies maksaa vaimon muotivaatteet ja harrastukset? Miksi mies on oman elämänsä objekti ja ostaa talon, jota ei itse halua? Miksi hän uusii sisustuksen vaikka ei itse halua? Miksi hän maksaa järkyttävän kalliista lastenvaatteista, vaikka itse hankkisi edullisempia?
Miksi se mies ei valitse vaimoa, jolla on samanlainen maku, elintaso, ajatusmaailma jne kuin hänellä itsellään? Joka haluaa asua kerrostalossa tai rivitalossa? Jonka mielestä käytännöllisyys on tärkeämpää kuin muoti?
Miksi se mies ei tee jo siinä vaiheessa, kun avo- tai avioliitosta keskustellaan, omaa näkemystään siitä, kuinka tulot ja menot perheessä jaetaan?
eri
Parisuhdemarkkinoilla nainen valitsee ei mies!!
Miksi naiset eivät itse tee noita asioita mitkä on näillä parisuhdemarkkinoilla naisen käsissä vaan syyttävät miestä kun mies ei tee?Mies voi silti sanoa, että en halua sinua. Suomessa ei ketään pariteta väkisin.
Naiset sen paremman tasoisen miehen vaativat!! Eli oletko sitä mieltä että jos mies ei löydä samantuloista naista hänen pitää jäädä yksin? Vaaditko myös että nainen ei saa vaatia parempi tuloista kun itse on?
Tietenkin on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Jokaisella saa olla kriteerit, mitä hän toivoo puolisoltaan. Jos sinulle kelpaa pienituloinen ja tuhlaavainen nainen, niin ok, oma on asiasi.
Teille ei tosin kelpaa pienituloinen, mutta järkevä rahankäyttäjä puolisoksi. Jos naisella on tylsät vaatteet, ei meikkiä ja hiukset on helppohoitoiset ja värjäämättömät, te ette edes huomaa kyseistä naista. Koettakaa nyt tajuta, että sen näyttävän naisen ulkonäköön menee paljon rahaa.
Nainen sitten varmaan hommaa pakollisten maksujen lisäksi rahaa että voi panostaa ulkonäköön, ei se ole miehen tehtävä maksaa enempää vain sen takia että nainen haluaa seurata trendejä ja panostaa omaan ulkonäköön. Johan sitä on huudettu monta vuotta että nainen meikkaa ja panostaa ulkonäköön vain itsensä takia, eikö se pidäkään paikkaansa?
Sitäkin on huudettu vuosikausia, että naisten pitäisi pitää parempaa huolta ulkonäöstään, jos lopettaa meikkaamisen ja kulkee halvoissa trikooräteissä niin mies varmasti pettää ja se on naisen vika. Eikö se pidäkään paikkaansa?
Mikä pakottaa toteuttamaan muiden vaatimuksia? Nainen pukeutuu ja näyttää juuri siltä miltä itse haluaa eihän siihen muiden mielipide vaikuta.
Vai pukeudutko ja meikkaat itse miesten huomion takia? Oletko niin pinnallisesti suhteessa jossa kaikki riippuu ulkonäöstä?
Miksi menet henkilökohtaisuuksiin, eikö mielikuvitus riitä parempaan? Kyllä se nyt on selvä homma, että jos mies tykkää pyntätyistä naisista, joilla on kalliita vaatteita ja aina huoliteltu kampaus, niin pitää ymmärtää että se ulkonäön ylläpito luultavasti maksaa jotain. Jos kelpaa se lähes meikitön markettivaatteisiin pukeutunut nainen niin luultavasti tämä on paljon vähempään tyytyväinen muutenkin. Aina se ei tietysti ole niin suoraviivaista, mutta kyllähän ne toisen rahankäyttötavat tulee esille jo aika suhteen alkumetreillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!
Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.
Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.
Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.
En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.
Ei kai se pienituloinen luista laskunmaksusta, jos osallistuu siihen kykyjensä mukaan. Oletatko sinä, että puoliso laittaa kaiken rahansa teidän yhteiseen elämiseen, jos sitä se 50/50-jako vaatii?
Enkä mä näe ihan reiluna sitäkään, että pienituloisen pitää kompensoida pieniä tulojaan tekemällä vastaavasti kotitöitä. Jos molemmat tekee täyttä työpäivää, on vähintään kohtuullista, että molemmat saa tarpeen mukaan aikaa palautumiseen ja harrastamiseen, ei se pienituloisuus voi tarkoittaa sitä että pitää jaksamisestaan tinkiä. Siivous hoituu yhdessä paljon nopeammin ja olisi varmaan mukava tehdä yhdessäkin jotain kivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.
Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille
Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.
Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän. Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.
Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D
Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.
Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D
Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun viimeisin suhde päättyi juuri siihen, että nainen vaati, että mun pitää alkaa elättämään myös hänen exän kanssa tekemiä lapsia. Mietin hetken, että onko se sittenkin hänen exän vastuulla ja päätin etten tähän suostu.
Hmmm…en tiedä mihin kommenttini hävisi, mutta mitä tämä elättämisen vaatiminen piti käytännössä sisällään? Jotkut nimittäin pitävät elättämisenä sitäkin, että ”joutuvat” maksamaan puolet asumiskustannuksista, heidän mielestään heidän pitäisi maksaa vähemmän ja lapsellisen enemmän, koska lapset eivät ole hänen. Vaatiko sinua maksamaan harrastuksia yms.? Vai mikä se vaatimus olisi ollut? Olen itse uusperheen lapseton osapuoli, ihan senkin takia kyselen, kun kiinnostaa tietää, miten muut lapsettomat osapuolet käsittävät tuon ”vaatii elättämään”.
Jos pariskunta joutuu toisen lasten takia asumaan esim neliössä kaksion sijaan, tottakai se lapsellinen maksaa isomman osan asumisesta! Lapseton maksaa puolet kaksion vuokrasta, ja lapsellinen loput. Lapsellinen maksaa lasten osuuden vesimaksusta. Sama ruoan yms kanssa, tottakai lapsellinen maksaa omien lastensa ruoan, eikä ruokalaskua laiteta vain puolivälistä poikki.
Jos perheessä on vain toisen lapsia, niin ei tietenkään kaikkia kuluja voi laittaa vain puoliksi. Se nimenomaan olisi sitä, että vaaditaan lapsetonta elättämään toisen lapsia.
Niin, nämä ovat asioita, jotka todellakin täytyy sopia, ja kaikkien osapuolten täytyy olla tyytyväisiä siihen, mitä sovitaan. Joskus voi olla, että yhteenmuutto ei onnistu, jos se "lapsellinen" on kovin pienituloinen. Tällöin voi käydä niin, että hänen ja lastensa elintaso laskee yhteenmuuton myötä. Yksin asuessa pienituloinen saa Kelasta tukia, jotka hän menettää yhteenmuuton vuoksi. Kovin tiukasti ja periaatteellisesti laaditussa maskujärjestelmässä on riskinsä myös, jos eteen tulee työttömyys, sairaus tai vaikka äitiysloma, mikäli pienituloisempi osapuoli on nainen. Tietysti sama ongelma voi tulla eteen myös lapsettoman ospauolen kohdalla - hänkin voi jäädä työttömäksi, sairastua jäädä äitiys- tai vanhempainvapaalle.
Olen samaa mieltä (olen tuo lapseton nainen uusperheessä). Ja jokaisen pitää omalta kohdaltaan ajatella jo etukäteen, mihin pystyy uusperheessä ja keskustella asiat selväksi heti, eikä vasta siinä vaiheessa, kun on esitelty jo lapsille. Jokaisen sinkun kannattaa miettiä, pystyykö elämään uusperheessä ja minkälaisilla spekseillä. Uusperheessä ei voi elää samanlaisessa kahden ihmisen parisuhteessa, mitä lapsettoman kanssa, vaan mukana tulee aina lapset, tavalla tai toisella. Lapsettomia sinkkujakin löytyy ja jos ihminen ei kykene elämään lapsiperhe-elämää ja uusperhe-elämää, ei sellaiseen kannata tieten tahtoen hakeutua.
Mä niin toivoisin, että ihmiset ajattelisivat itsekkyyden sijasta myös niitä uusperheen lapsia ja tilannetta heidän näkökulmastaan. Miltä niistä lapsista tuntuu asua kodissa, jossa toinen aikuinen tekee selväksi, että te ette sitten ole minun ja minä en teitä elätä sentilläkään? Työskentelen sijoitettujen lasten kanssa ja on todella sydäntä särkevää nähdä niitä lapsia, jotka vanhempien eron lisäksi heivataan perheen ulkopuolelle ja jossa samassa osoitteessa asuva toinen aikuinen kohtelee lapsia tunnekylmästi ja törkeästi vedoten siihen, että he eivät ole MINUN lapsiani…minä niin toivoisin, että kaikki aikuiset ymmärtäisivät sen, miten tärkeää lasten hyvinvointi, turvallinen kasvuympäristö rakastavassa kodissa on ihan kaikkien meidän ja koko planeetan tulevaisuudelle. Siinä nimittäin kasvaa se sukupolvi, joka kasvattaa sen jälkeisen sukupolven ja päättää ja hoitaa maamme asioita. Haluatko laittaa eteenpäin pahoinvointia vai hyvinvointia? Ihan huolimatta siitä onko kyse sinun biologisista pershedelmistäsi vai jonkun toisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa keskustelussa missä nainen tienaa enemmän on ollut hyväksyttävää se että on eri elintasot ja silloinkin menee maksun tasan puoliksi miksi se ei toimi näin että mies tienaa enemmän?
Mä taas olen törmännyt keskusteluissa siihen, että tällaisissa tapauksissa naiset pääosin maksavat myös enemmän.
Tottakai joillakin on eri mielipide ja tapa toimia. Pointtihan on se, että tästä asiasta PITÄÄ SOPIA ETUKÄTEEN. Ja miettiä myös miten toimitaan, jos tuloissa tapahtuu radikaali muutos.
Ei edes tarvitsisi sopia etukäteen jos kaikki hyväksyisi tilanteen että maksut menevät 50/50 niin ei kukaan pääse syyttämään loisimisesta ja siipeilystä. Ja ennen kuin otat kotityöt puheeksi niin nekin pitäisi mennä tasan myös se määritelmä mikä on riittävä, eikä näin mikä on yleisesti käytössä että nainen yksin päättää mikä on riittävä ja kitisee kun mies ei tee niiden määritelmien mukaan mitä nainen on yksin määritellyt.
Tietenkin pitää sopia etukäteen?
Pitää miettiä, että mihin rahat riittää. Ja sen perusteella sitten päättää missä ja miten asutaan, reissataanko, paljonko pitää jäädä omaan käyttöön rahaa, paljonko pitää jäädä säästöön, mitä tehdään kun/jos tulee lapsia, sairastutaan, jäädään työttömäksi jne. Tämähän on sitä etukäteen sopimista.
Ja tarkottaako 50/50 jako sit sitä, että menee eurolleen puoliksi vai tulojen mukaan puoliksi.
Jos esimerkiksi nettona 2000e tienaava haluaa, että säästöön jää 500e/kk ja omaan käyttöön toiset 500e/kk, silloin pitää miettiä mihin se jäljelle jäävä 1000e riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.
Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille
Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.
Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän. Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.
Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D
Miksi mies maksaa vaimon muotivaatteet ja harrastukset? Miksi mies on oman elämänsä objekti ja ostaa talon, jota ei itse halua? Miksi hän uusii sisustuksen vaikka ei itse halua? Miksi hän maksaa järkyttävän kalliista lastenvaatteista, vaikka itse hankkisi edullisempia?
Miksi se mies ei valitse vaimoa, jolla on samanlainen maku, elintaso, ajatusmaailma jne kuin hänellä itsellään? Joka haluaa asua kerrostalossa tai rivitalossa? Jonka mielestä käytännöllisyys on tärkeämpää kuin muoti?
Miksi se mies ei tee jo siinä vaiheessa, kun avo- tai avioliitosta keskustellaan, omaa näkemystään siitä, kuinka tulot ja menot perheessä jaetaan?
eri
Parisuhdemarkkinoilla nainen valitsee ei mies!!
Miksi naiset eivät itse tee noita asioita mitkä on näillä parisuhdemarkkinoilla naisen käsissä vaan syyttävät miestä kun mies ei tee?Mies voi silti sanoa, että en halua sinua. Suomessa ei ketään pariteta väkisin.
Naiset sen paremman tasoisen miehen vaativat!! Eli oletko sitä mieltä että jos mies ei löydä samantuloista naista hänen pitää jäädä yksin? Vaaditko myös että nainen ei saa vaatia parempi tuloista kun itse on?
Tietenkin on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Jokaisella saa olla kriteerit, mitä hän toivoo puolisoltaan. Jos sinulle kelpaa pienituloinen ja tuhlaavainen nainen, niin ok, oma on asiasi.
Teille ei tosin kelpaa pienituloinen, mutta järkevä rahankäyttäjä puolisoksi. Jos naisella on tylsät vaatteet, ei meikkiä ja hiukset on helppohoitoiset ja värjäämättömät, te ette edes huomaa kyseistä naista. Koettakaa nyt tajuta, että sen näyttävän naisen ulkonäköön menee paljon rahaa.
Nainen sitten varmaan hommaa pakollisten maksujen lisäksi rahaa että voi panostaa ulkonäköön, ei se ole miehen tehtävä maksaa enempää vain sen takia että nainen haluaa seurata trendejä ja panostaa omaan ulkonäköön. Johan sitä on huudettu monta vuotta että nainen meikkaa ja panostaa ulkonäköön vain itsensä takia, eikö se pidäkään paikkaansa?
Sitäkin on huudettu vuosikausia, että naisten pitäisi pitää parempaa huolta ulkonäöstään, jos lopettaa meikkaamisen ja kulkee halvoissa trikooräteissä niin mies varmasti pettää ja se on naisen vika. Eikö se pidäkään paikkaansa?
Kyllä pitää paikkansa, mutta miksi miehen pitää maksaa naisen ulkonäön kohentaminen? Annetaanhan täällä aina ohjeeksi sinkkumiehillekin että korjauta hampaasi, hanki uusi vaatevarasto ja kiva hiusmalli. Jonkun naisenko kaikki tuo pitää maksaa, vai miehen itsensä? Miksi naiset huutelevat sitten miehiä maksamaan omat hiustenpidennyksensä?
Ei tarvitse maksaa, mutta sitten pitää hyväksyä se, ettei nainen enää voi pitää huolta ulkonäöstään samalla tasolla, jos menot kasvaa tai tulot pienenee (esim niitten lasten myötä). Sama toki pätee myös aikaan, huoliteltu ulkonäkö vaatii rahan lisäksi aikaa ja energiaa.
Tämä suomalainen tapa omista rahapusseista on aikamoinen anomalia maailmassa. Useimmiten perhettä ajatellaan yksikkönä ja on aivan itsestään selvää, että perheessä on kaikilla sama elintaso, piste.
Suosittelen naisille ulkomaisia, perhekeskeisiä miehiä :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.
Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille
Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.
Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän. Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.
Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D
Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.
Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D
Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.
Vauraus ei pysy jos ostelee joka trediin kuuluvia sisustus asioita ja vaatteita. Vauraus kertyy jos ostelee halpoja asioita välittämättä muiden mielipiteistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäreilu tilanne, jos on yhteisiä lapsia, joita vaimo hoitaa. Nainen häviää sekä palkka- että eläketuloja hoitaessaan lapsia.
Viheliäinen ratkaisu.
No, se viheliäinen ratkaisu pitää tehdä yhdessä. Jos vain toiselle on tärkeää, että lapsia hoidetaan mahdollisimman kauan kotona, on hän myös velvollinen järjestämään sen kotihoidon. Jos päätös on yhteinen, niin silloin hoitokin järjestetään yhdessä.
Tämä on tietysti syytä keskustella läpi jo ennen ehkäisyn pois jättämistä.
Jos oma mies olisi ollut sitä mieltä, että lapsi laitetaan päivähoitoon 9 kuukauden ikäisenä, hän olisi saanut hoitaa lapsen viennit ja haut sekä valvoa öisin lapsen kanssa. Siinä hän olisi ehtinyt miettiä, että oliko hyvä ratkaisu.
Jos kompromissihalukkuutesi on tuota tasoa, niin olisi varmaan parempi olla perustamatta perhettä... Nähtäväsi kuitenkin miehesi on mukautuvampi, niin sitten voi onnistuakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.
Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille
Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.
Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän. Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.
Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D
Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.
Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D
Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.
Naisilla ja miehillä on erilaiset arvomaailmat, yleensä äiti vaatii lapselleen vain parasta ja isälle riittäisi keskinkertainen mikä ei äidille riitä ja äiti alkaa syyttämään isää pihiksi kun ei panosta parasta mitä rahalla saa.
Yleensä naiset elävät vain itseään ja lapsiaan varten ja vaativat miestä elämääni naista ja lapsia varten unohtaen itsensä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.
Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille
Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.
Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän. Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.
Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D
Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.
Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D
Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.
Vauraus ei pysy jos ostelee joka trediin kuuluvia sisustus asioita ja vaatteita. Vauraus kertyy jos ostelee halpoja asioita välittämättä muiden mielipiteistä
Niin, mihin tämä liittyy? Mihin sisustusasiat (on yhdyssana, btw) tai vaatteet liittyvät? Alkuperäisessä esimerkissähän mies osteli niitä merkkivaatteita itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.
Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille
Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.
Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän. Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.
Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D
Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.
Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D
Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.
Naisilla ja miehillä on erilaiset arvomaailmat, yleensä äiti vaatii lapselleen vain parasta ja isälle riittäisi keskinkertainen mikä ei äidille riitä ja äiti alkaa syyttämään isää pihiksi kun ei panosta parasta mitä rahalla saa.
Yleensä naiset elävät vain itseään ja lapsiaan varten ja vaativat miestä elämääni naista ja lapsia varten unohtaen itsensä
Mutta yritäpä kertoa tämä naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.
Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille
Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.
Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän. Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.
Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D
Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.
Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D
Eihän tässä puhuttu mitään naisten haluista. Voihan se olla, että nainen olisi ihan tyytyväinen siihen hekan vuokrakämppään (jota tosin ei saa, jos toinen tienaa hyvin) ja siihen elintasoon johon itse pystyy, tässä ihmeteltiin sitä että miksi ihmeessä hyvätuloinen haluaisi elää niin ja tarjota lapsilleenkin vain minimaalisen elintason, vain siksi ettei puolisolla ole varaa. En usko, että sitä kymppitonnin maastopyörääkään on kovin kiva säilyttää siellä kerrostalon pyörävarastossa johon murtaudutaan useampaan kertaan vuodessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.
Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille
Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.
Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän. Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.
Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D
Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.
Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D
Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.
Naisilla ja miehillä on erilaiset arvomaailmat, yleensä äiti vaatii lapselleen vain parasta ja isälle riittäisi keskinkertainen mikä ei äidille riitä ja äiti alkaa syyttämään isää pihiksi kun ei panosta parasta mitä rahalla saa.
Yleensä naiset elävät vain itseään ja lapsiaan varten ja vaativat miestä elämääni naista ja lapsia varten unohtaen itsensä
Vaikea sanoa tuohon nyt mitään, kun itse olen pikemminkin havainnut tuon olevan vahvasti yksilökohtaista. Jotkut ostelevat lapsille urheiluvarusteita, vaatteita ja joululahjojakin kirppikseltä, jotkut sitten taas haluavat ostaa kaiken uutena ja haluavat maksaa myös merkistä. Molemmissa sukupuolissa on kummankinlaisia ihmisiä. Siitäkin voi tietysti olla eri käsityksiä, mitä tarkoittaa paras tai keskinkertainen. Millaisia esimerkkejä itselläsi oli mielessä, kun tuon kirjoitit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.
Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille
Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.
Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän. Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.
Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D
Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.
Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D
Etkö sä nyt ymmärrä oikeasti lukemaasi? Eihän pointtini ole ollut se, että nainen haluaa mainitut asiat, vaan aika usein ihmiset haluavat niitä, mikäli heillä on siihen taloudellinen mahdollisuus. Koskee niin naisia kuin miehiäkin. Eikä omassa esimerkissäni edes ole köyhä nainen - varakas mies -asetelmaa, koska nuo tuloerot voivat mennä miten päin tahansa. Pointtini on se, että jos ihmisellä olisi itsellään varaa tarjota lapsilleen parempaa, ihmettelen jos hän ei periaatteellisista syistä halua tehdä niin. Siinä olet oikeassa, että jos ihminen tietää haluavansa tietyn elintason, kannattaa toki pyrkiä sitä kohti tavalla tai toisella. Mutta sehän tavallaan oli omakin pointtini, että jos ihminen kerran on halunnut vaurastua, niin luulisi, että hän haluaisi myös nauttia vauraudestaan ja ennen kaikkea tarjota sen avulle lapsilleen asioita. Tuntuu omituiselta, että tyytyy sitten huonompaan vain jonkin periaatteen vuoksi, sillä lopultahan tuossa menettää eniten hän itse, sekä lapsensa. Se köyhä lienee jo tottunut huonompaan eikä tavallaan menetä mitään.
Naisilla ja miehillä on erilaiset arvomaailmat, yleensä äiti vaatii lapselleen vain parasta ja isälle riittäisi keskinkertainen mikä ei äidille riitä ja äiti alkaa syyttämään isää pihiksi kun ei panosta parasta mitä rahalla saa.
Yleensä naiset elävät vain itseään ja lapsiaan varten ja vaativat miestä elämääni naista ja lapsia varten unohtaen itsensäMutta yritäpä kertoa tämä naisille.
Jep. Nainen haluaa parasta lapsilleen (niille yhteisille), mies itselleen. Kumpi on itsekäs 🤔
Vierailija kirjoitti:
Tämä suomalainen tapa omista rahapusseista on aikamoinen anomalia maailmassa. Useimmiten perhettä ajatellaan yksikkönä ja on aivan itsestään selvää, että perheessä on kaikilla sama elintaso, piste.
Suosittelen naisille ulkomaisia, perhekeskeisiä miehiä :).
Useimmissa maissa nainen ei eroa kun lapset on tehty. Tajuatko syy-seuraussuhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.
Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille
Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.
Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän. Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.
Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D
Ei, vaan pointtini oli se, että se parempituloinenhan kieltää samalla asioita itseltään. Ja toisaalta lapsiltaan, jos lasten harrastaminen tyssää siihen, että toinen vanhemmista ei pysty maksamaan 50% harrastuskuluista - on ihan naurettavaa, että sitten se harrastusraha jää isotuloisemman vanhemman tilille makaamaan, lapsi ei pääse harrastukseen, ja vanhempi sitten koittaa kuumeisesti miettiä, mihin saisi rahansa kulutettua. Sisustuksen yms otit puheeksi sinä, en minä. Itse puhuin viihtyisästä asuinalueesta. Toki siellä ongelmalähiössä asuminen on ihan ok, jos se on myös sen isompituloisen mielestä kivaa, mutta useimmiten ne muuttavat pois, joilla on mahdollisuus. Joten onhan se vähän kummallista kieltää itseltään ja lapsiltaan parempi asuinalue vain siksi, että kumppanin mahdollisuus osallistua rahallisesti on vähän pienempi. Kyseenalaistan lähinnä tässä sen, voittaako tuossa periaatteellisessa tasajaossa mitään, jos samalla menettää toisaalta paljon muuta? Lähinnä kuulostaa siltä, että isotuloinen tekee itsestään oman elämänsä marttyyrin.
Jos naisella on noin hyvin tiedossa oma arvomaailma (perheasunto hyvällä alueella, lapsille laadukkaat harrastukset jne) miksi hän ei ole mitenkään pyrkinyt tätä kohti? Jos sitten hänen tuloillaan olisi mahdollista asua vain ongelmalähiössä ja lapset ei harrasta mitään? Miten se arvomaailma näkyy naisen käytönnön teoissa? Siinä että miehen pitää maksaa :D
Eihän tässä puhuttu mitään naisten haluista. Voihan se olla, että nainen olisi ihan tyytyväinen siihen hekan vuokrakämppään (jota tosin ei saa, jos toinen tienaa hyvin) ja siihen elintasoon johon itse pystyy, tässä ihmeteltiin sitä että miksi ihmeessä hyvätuloinen haluaisi elää niin ja tarjota lapsilleenkin vain minimaalisen elintason, vain siksi ettei puolisolla ole varaa. En usko, että sitä kymppitonnin maastopyörääkään on kovin kiva säilyttää siellä kerrostalon pyörävarastossa johon murtaudutaan useampaan kertaan vuodessa...
Näin juuri. Omassa tapauksessani minä (nainen) olen varakkaampi osapuoli. Jos meidän elintaso mitoitettaisiin lasten isän tulojen ja maksukyvyn mukaan, ei lapsilla olisi haluamiaan harrastuksia, asuisimme vaatimattomasti, emme pääsisi koskaan matkalle. Tämä ei kuitenkaan ole sellaista elämää, jota itse haluan elää, enkä halua kieltää lapsilta asioita, joita oikeasti haluan tarjota heille, ja joihin minulla on varaa (kuten viihtyisä asuinalue, omat huoneet, matkat, harrastukset).
Tämänkin vuoksi tuntuu naurettavalta, että ketjussa puhutaan koko ajan siitä, miten naiset vaativat miehiltä sitä ja tätä, kun tosiaan tuloerot voivat mennä miten päin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva ihminen saa kovia tuloja ilman opiskeluja ja raatamista töissä. Laiska yrittää siipeillä muiden tuloilla panostamatta itse kun yrittää päästä mahdollisimman helpolla
Väitätkö naisia laiskoiksi siipeilijöiksi?
No onhan ne sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä suomalainen tapa omista rahapusseista on aikamoinen anomalia maailmassa. Useimmiten perhettä ajatellaan yksikkönä ja on aivan itsestään selvää, että perheessä on kaikilla sama elintaso, piste.
Suosittelen naisille ulkomaisia, perhekeskeisiä miehiä :).
Useimmissa maissa nainen ei eroa kun lapset on tehty. Tajuatko syy-seuraussuhteen?
Tekijöitä on varmasti monia. Esimerkiksi raha (tosin useissa muissa maissa elatusvelvollisuus koskee myös ex-puolisoa), konservatiivisempi kulttuuri ja se elämän perhekeskeisyys ja perheen laajemmat tukiverkostot.
Sinänsä aika hassu kysymys, kun vain marginaalisen pieni vähemmistö naisista ottaa jotain hiustenpidennyksiä tai muuta vastaavaa. Suurimmalla osalla on korkeintaan hiusväriä, meikkä ja mahdollisesti hampaidenvalkaisua, plus muuta tällaista "tavallista". Moni ei edes meikkaa tai värjää hiuksiaan. Joten mistä oikein muodostatte käsityksen naisista, jotka "vaativat miehiä maksamaan hiustenpidennyksensä"? Kannattaisikohan miettiä sitä omaa naismakua, tai esim. sitä, millaisissa baareissa tai piireissä yleensä pyörii, kenelle antaa tykkäyksen Tinderissä, yms? Ei se tarkoita, että pitäisi tyytyä tylsään tai rumaan naiseen - aika moni kevyesti meikkaava nainen, jolla joko on tai ei ole hiusväriä, on ihan kivannäköinen, moni jopa kaunis. Tai no, riippuu toki, mistä kukakin tykkää... jos oma estetiikka suosii tekoripsiä, hiustenpidennyksiä, mahdollisesti täytteitä huulissa ja muualla, rakennekynsiä ja ehkä keinorusketustakin, niin sitten ei tietysti voi mitään, ja sitten pitää hyväksyä se, että asiat maksavat.