Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Todella kylmäävää kuunnella näitä juttuja, joissa rahaa vartioidaan niin kiivaasti. Mulle perhe on aina tarkoittanut yksikköä johon molemmat (vanhemmat) haluavat laittaa aikaa, energiaa, rakkautta, osaamista, huolehtimista ja välittämistä. Rahan näen vain yhtenä energian muotona… Ja suhteen pitää antaa enemmän kuin ottaa. Siis, että suhde ei uuvuta henkisesti kumpaakaan. Tai työllistä kohtuuttomasti. Vaan että se tuo enemmän onnellisuutta kuin jos olisi yksin.

Kun valitsee kumppaninsa hyvin, on hän luultavasti sellainen ihminen joiden arvoja arvostaa, jolla itselle hyvää energiaa, joka ilahduttaa olemuksellaan eikä toista koe taakaksi.

Edellisessä suhteessa (avioliitossa) olin se joka tienasi enemmän ja oli täysi itsestään selvää, että se raha on meidän yksikölle. Halusin kivaa ja mukavaa meille kaikille, vaikka sitten myös rahan muodossa. Nyt olen ihan pa kahden lapsen yh, joka terveyssyistä ei ihan äkkiä pääse enää kummoisillekaan tuloille. Joitakin vuosia sitten minuun rakastui palavasti hyvin rikas mies, jolle oli heti itsestään selvää, että hän huolehtii minusta taloudellisesti. Mutta hän on tukenut minua myös uskomattoman paljon muulla tavoin; hän on kaikin tavoin antelias ja haluaa minulle ja lapsilleni vähemmän stressiä ja enemmän iloa elämään. Hän sanoo, että saa siitä uskomattoman tyydytyksen kun näkee kuinka onnellinen ja huoleton olen ja hän kokee elämäntehtäväkseen huolehtia siitä että näin olisi mieluiten aina.

Itselleni on ollut huomattavasti hankalampaa olla vaastaanottavana puolena, kuin antajana. Nimenomaan taloudellisella saralla. Mutta hän jatkaa vakuuttelujaan, että minä tuon hänen elämäänsä muuten niin paljon hyvää, että minun ei pidä koskaan ajatella olevani millään tasolla kiitollisuuden velassa. Ja me molemmat elämmekin nyt elämämme parasta aikaa, parhaassa mahdollisessa parisuhteessa, täydennämme toisiamme ja tuomme toistemme parhaat puolet esiin.

(Ja ei, tutustuessamme en tiennyt mitään hänen varallisuudestaan. Hän rakastui heti minuun ja minä hieman myöhemmin häneen ennenkuin tuo puoli hänestä tuli selkeämmin esille.)

N49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noi isot elintasoerot toimii käytännössä? Jos se varakkaampi haluaisi ostaa vaikka kivan kesämökin mutta toisella ei ole varaa. Ostaako varakkaampi mökin omiin nimiin ja käy siellä yksin samalla kun muu perhe viettää juhannusta kaipungissa?:D Tai majoitutaanko ulkomailla eri hotelleissa, toinen lentää economy luokassa parin välilaskun kautta ja yöpyy hostellissa ja toinen lentää bisnessluokassa viiden tähden hotelliin.

Varmaan näkyy lähinnä arkisissa jutuissa, ulkona syömisessä, hankinnoissa, harrastamisessa ja matkoissa.

Se näkyy siinä, että pienituloinen ei saa haluamaansa 10 000 euron hintaista sohvaa, koska maksaja eli parempituloinen pitää 3000 euroa maksavaa riittävän hyvänä. Pienituloinen itkee elintasoeroa eli hän ei saa sitä, mitä tahtoo ja se on omista rahoistaan kiinnipitävän ilkeän puolison vika.

parempituloinen on tuossa vaan fiksu, sillä ei kukaan tarvitse 10 000 euron sohvaa (jos sellaisia edes on olemassa), kolmessa tonnissakin on kaksi liikaa. Jos parempituloinen lähtisi mukaan kaikkiin pienituloisen vouhotuksiin, niin eihän hänelle jäisi työstä mitään vaivan palkaksi.

Vierailija kirjoitti:

Se on myös helvetin väärin että jos varakkaampi haluaa elää nuukasti (jopa köyhemmänn elintasoa nuukemmin) eli ei hanki hilavitkuttimia tai matkustele tms turhaa rahanhukkaa, ja samalla köyhempi yrittää nostaa elintasoaan vaatimalla "meille" asioita jotka toki kustannetaan rikkaamman varoista.

Mutta sittenhän tässä on ollut molemminpuolin huono kumppanin valinta. Eivät jaa samanlaisia arvoja tai visiota… Varmaan tämä näkyy muuallakin kuin vain rahankäytön suhteen….

Vierailija kirjoitti:

En voi kun ihmetellä tuollaisia avioliittoja ja erityisesti jos on lapsia. Onko noi naiset jotenkin tyhmiä, että alistuvat tuollaiseen? Toki tuossa nyt voi olla vähän väritystä asioille, mutta aika selvää on se, että perheen yhteiset kulut jaetaan tulojen suhteessa, eli enemmän tienaavat maksaa euroina enemmän yhteisistä kuluista. Ja yhteisiä kuluja ovat myös lomamatkat. Sitten se mikä jää kullekin voisi olla sellaista omaa rahaa, jolle sitten voi tehdä mitä lystää. Ostaa vaikka kalliin takin jos on varaa siihen. 

Ja jos enemmän tienaava itkee sitä, että häneltä menee enemmän rahaa, niin pysyköön sitten sinkkuna, jos ei ymmärrä sitä mitä yhteinen talous tarkoittaa. 

Minulle tämä on aina ollut ihan itsestään selvää. Toki helppoa sanoa, kun IT-naisena tulot on melko isot, joten ei ole tarvinnut miehen armoilla olla ikinä. Jonkun aikaa olin hoitovapaalla lapsen syntymän jälkeen ja miehelle oli itsestään selvää, että kun tuo nyt saa vain muutaman satasen, niin minä maksan tämän 1/2 vuotta kaikki kulut. No en olisi ikinä kyllä mitään idioottia mieheksi edes ottanut. Mikä hiton pakko on tuollaisia ukkoja edes valita??

Minä taas en ymmärrä sitä, miksi ei myös kotitöitä jaeta tulojen suhteessa eli jos  tienaa vähän, niin kompensoi sen perheelle siivouksena ja tiskaamisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noi isot elintasoerot toimii käytännössä? Jos se varakkaampi haluaisi ostaa vaikka kivan kesämökin mutta toisella ei ole varaa. Ostaako varakkaampi mökin omiin nimiin ja käy siellä yksin samalla kun muu perhe viettää juhannusta kaipungissa?:D Tai majoitutaanko ulkomailla eri hotelleissa, toinen lentää economy luokassa parin välilaskun kautta ja yöpyy hostellissa ja toinen lentää bisnessluokassa viiden tähden hotelliin.

Varmaan näkyy lähinnä arkisissa jutuissa, ulkona syömisessä, hankinnoissa, harrastamisessa ja matkoissa.

Se näkyy siinä, että pienituloinen ei saa haluamaansa 10 000 euron hintaista sohvaa, koska maksaja eli parempituloinen pitää 3000 euroa maksavaa riittävän hyvänä. Pienituloinen itkee elintasoeroa eli hän ei saa sitä, mitä tahtoo ja se on omista rahoistaan kiinnipitävän ilkeän puolison vika.

parempituloinen on tuossa vaan fiksu, sillä ei kukaan tarvitse 10 000 euron sohvaa (jos sellaisia edes on olemassa), kolmessa tonnissakin on kaksi liikaa. Jos parempituloinen lähtisi mukaan kaikkiin pienituloisen vouhotuksiin, niin eihän hänelle jäisi työstä mitään vaivan palkaksi.

Mutta kun ollaan perhe ja pitää olla yhteinen elintaso, niin se on sen parempituloisen tulojen mukainen ja tämä myös maksaa kaiken! Ollaan kuitenkin perhe eli pienituloinen tekee rahankäyttöpäätökset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi kun ihmetellä tuollaisia avioliittoja ja erityisesti jos on lapsia. Onko noi naiset jotenkin tyhmiä, että alistuvat tuollaiseen? Toki tuossa nyt voi olla vähän väritystä asioille, mutta aika selvää on se, että perheen yhteiset kulut jaetaan tulojen suhteessa, eli enemmän tienaavat maksaa euroina enemmän yhteisistä kuluista. Ja yhteisiä kuluja ovat myös lomamatkat. Sitten se mikä jää kullekin voisi olla sellaista omaa rahaa, jolle sitten voi tehdä mitä lystää. Ostaa vaikka kalliin takin jos on varaa siihen. 

Ja jos enemmän tienaava itkee sitä, että häneltä menee enemmän rahaa, niin pysyköön sitten sinkkuna, jos ei ymmärrä sitä mitä yhteinen talous tarkoittaa. 

Minulle tämä on aina ollut ihan itsestään selvää. Toki helppoa sanoa, kun IT-naisena tulot on melko isot, joten ei ole tarvinnut miehen armoilla olla ikinä. Jonkun aikaa olin hoitovapaalla lapsen syntymän jälkeen ja miehelle oli itsestään selvää, että kun tuo nyt saa vain muutaman satasen, niin minä maksan tämän 1/2 vuotta kaikki kulut. No en olisi ikinä kyllä mitään idioottia mieheksi edes ottanut. Mikä hiton pakko on tuollaisia ukkoja edes valita??

Minä taas en ymmärrä sitä, miksi ei myös kotitöitä jaeta tulojen suhteessa eli jos  tienaa vähän, niin kompensoi sen perheelle siivouksena ja tiskaamisena.

Koska se on alistamista. Jos minä olen lääkäri ja vaimo sairaanhoitaja. Molemmat tekevät täyttä työviikkoa. Miksi minulla olisi vapaa-aikaa, mutta vaimolla ei, kun pienempituloisena hän tekisi kolme kertaa enemmän kotitöitä? Kyllä vaimokin on leponsa ja harrastuksensa ansainnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi kun ihmetellä tuollaisia avioliittoja ja erityisesti jos on lapsia. Onko noi naiset jotenkin tyhmiä, että alistuvat tuollaiseen? Toki tuossa nyt voi olla vähän väritystä asioille, mutta aika selvää on se, että perheen yhteiset kulut jaetaan tulojen suhteessa, eli enemmän tienaavat maksaa euroina enemmän yhteisistä kuluista. Ja yhteisiä kuluja ovat myös lomamatkat. Sitten se mikä jää kullekin voisi olla sellaista omaa rahaa, jolle sitten voi tehdä mitä lystää. Ostaa vaikka kalliin takin jos on varaa siihen. 

Ja jos enemmän tienaava itkee sitä, että häneltä menee enemmän rahaa, niin pysyköön sitten sinkkuna, jos ei ymmärrä sitä mitä yhteinen talous tarkoittaa. 

Minulle tämä on aina ollut ihan itsestään selvää. Toki helppoa sanoa, kun IT-naisena tulot on melko isot, joten ei ole tarvinnut miehen armoilla olla ikinä. Jonkun aikaa olin hoitovapaalla lapsen syntymän jälkeen ja miehelle oli itsestään selvää, että kun tuo nyt saa vain muutaman satasen, niin minä maksan tämän 1/2 vuotta kaikki kulut. No en olisi ikinä kyllä mitään idioottia mieheksi edes ottanut. Mikä hiton pakko on tuollaisia ukkoja edes valita??

Minä taas en ymmärrä sitä, miksi ei myös kotitöitä jaeta tulojen suhteessa eli jos  tienaa vähän, niin kompensoi sen perheelle siivouksena ja tiskaamisena.

Kotityöt pitäisi loogisesti jakaa suhteessa aikaan, joka jää jäljelle palkkatöiden jälkeen. Aika on todella arvokas voimavara!! Ja pitää muistaa, että monet huonommin maksavat työt, ovat usein fyysisesti raskaita, tai taas mentaalisesti uuvuttavia esim monotoonisuuden vuoksi. Opettajalla voi olla aivan takkityhjä viikon päätteeksi, näin esimerkiksi….

Meillä taitaa olla sitten ihan älytön tilanne. Minä en edes tiedä, mitä mieheni tienaa. Meillä on aina ollut ehdottomasti omat rahat ja tilit. Arvaan noin tuhat-luvulle mitä hän saattaa saada, mutta ei minua ihan oikeasti edes kiinnosta. 

Hoidamme kuitenkin yhteistä taloutta ja elätämme kolmea lasta. Tottakai itselleni on niin hyvät tulot, että vaikka mies ei mitään maksaisikaan niin selviäisimme kyllä. 

Kun olin hoitovapaalla mies maksoi yhteisymmärryksessä minulle talousrahaa. 

Mutta muuten mennään periaatteella, että maksa sä toi, mä maksan tän. 

Vielä ei olla saatu suurta riitaa rahasta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä taitaa olla sitten ihan älytön tilanne. Minä en edes tiedä, mitä mieheni tienaa. Meillä on aina ollut ehdottomasti omat rahat ja tilit. Arvaan noin tuhat-luvulle mitä hän saattaa saada, mutta ei minua ihan oikeasti edes kiinnosta. 

Hoidamme kuitenkin yhteistä taloutta ja elätämme kolmea lasta. Tottakai itselleni on niin hyvät tulot, että vaikka mies ei mitään maksaisikaan niin selviäisimme kyllä. 

Kun olin hoitovapaalla mies maksoi yhteisymmärryksessä minulle talousrahaa. 

Mutta muuten mennään periaatteella, että maksa sä toi, mä maksan tän. 

Vielä ei olla saatu suurta riitaa rahasta. 

Miten et voi tietää, mitä miehesi tienaa? Onko teillä muitakin tabuaiheita, mistä ei saa keskustella?

Minusta on normaalia, että keskustellaan vaikka palkasta, uskosta ja poliittisista mieltymyksistä. Sitähän se parisuhde on: kiinnostusta siitä, mitä toinen tekee ja ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Ilman linkkiä mahdoton tietää, mihin viitataan, mutta itse pidän kahden aikuisen suhteessa oikeudenmukaisena 50/50 jakoa. Silloin eletään tottakai sen pienituloisemman elintason mukaan.

Oman puolisoni tuloja ja omaisuutta en tiedä kuten ei hänkään minun. Asuminen, ruoka ja yhteinen auto maksetaan puoliksi, muu on omaa rahaa eikä sen käytöstä ole millään tavalla toiselle tilivelvollinen. Jo seurusteluaikana kävi tottakai selväksi, että meillä on samanlaiset rahankäyttötavat ja ilmeisen samanlainen elintaso; kumpikaan ei tykkää majoittua viiden tähden hotelleissa eikä lentää ykkösluokassa.

https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000007799947.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noi isot elintasoerot toimii käytännössä? Jos se varakkaampi haluaisi ostaa vaikka kivan kesämökin mutta toisella ei ole varaa. Ostaako varakkaampi mökin omiin nimiin ja käy siellä yksin samalla kun muu perhe viettää juhannusta kaipungissa?:D Tai majoitutaanko ulkomailla eri hotelleissa, toinen lentää economy luokassa parin välilaskun kautta ja yöpyy hostellissa ja toinen lentää bisnessluokassa viiden tähden hotelliin.

Varmaan näkyy lähinnä arkisissa jutuissa, ulkona syömisessä, hankinnoissa, harrastamisessa ja matkoissa.

Se näkyy siinä, että pienituloinen ei saa haluamaansa 10 000 euron hintaista sohvaa, koska maksaja eli parempituloinen pitää 3000 euroa maksavaa riittävän hyvänä. Pienituloinen itkee elintasoeroa eli hän ei saa sitä, mitä tahtoo ja se on omista rahoistaan kiinnipitävän ilkeän puolison vika.

Tällaisten asioiden vuoksi samankaltainen arvomaailma ja asenne rahaan ja elämään ylipäätänsä edesauttaa kotirauhan säilymistä. Itselle ei ole oleellista sohvan hinta, vaan mitä sillä 7000 € hintaerolla saa. Jos vastaus on pelkkiä mielikuvia luksuksesta Latviassa koottuna, niin parempi ostaa se kolmen tonnin sohva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi kun ihmetellä tuollaisia avioliittoja ja erityisesti jos on lapsia. Onko noi naiset jotenkin tyhmiä, että alistuvat tuollaiseen? Toki tuossa nyt voi olla vähän väritystä asioille, mutta aika selvää on se, että perheen yhteiset kulut jaetaan tulojen suhteessa, eli enemmän tienaavat maksaa euroina enemmän yhteisistä kuluista. Ja yhteisiä kuluja ovat myös lomamatkat. Sitten se mikä jää kullekin voisi olla sellaista omaa rahaa, jolle sitten voi tehdä mitä lystää. Ostaa vaikka kalliin takin jos on varaa siihen. 

Ja jos enemmän tienaava itkee sitä, että häneltä menee enemmän rahaa, niin pysyköön sitten sinkkuna, jos ei ymmärrä sitä mitä yhteinen talous tarkoittaa. 

Minulle tämä on aina ollut ihan itsestään selvää. Toki helppoa sanoa, kun IT-naisena tulot on melko isot, joten ei ole tarvinnut miehen armoilla olla ikinä. Jonkun aikaa olin hoitovapaalla lapsen syntymän jälkeen ja miehelle oli itsestään selvää, että kun tuo nyt saa vain muutaman satasen, niin minä maksan tämän 1/2 vuotta kaikki kulut. No en olisi ikinä kyllä mitään idioottia mieheksi edes ottanut. Mikä hiton pakko on tuollaisia ukkoja edes valita??

Minä taas en ymmärrä sitä, miksi ei myös kotitöitä jaeta tulojen suhteessa eli jos  tienaa vähän, niin kompensoi sen perheelle siivouksena ja tiskaamisena.

Koska se on alistamista. Jos minä olen lääkäri ja vaimo sairaanhoitaja. Molemmat tekevät täyttä työviikkoa. Miksi minulla olisi vapaa-aikaa, mutta vaimolla ei, kun pienempituloisena hän tekisi kolme kertaa enemmän kotitöitä? Kyllä vaimokin on leponsa ja harrastuksensa ansainnut. 

Miksi puolison tulojen ulosmittaaminen ole vastaavasti alistamista? Onhan se julmaa, että toinen opiskelee, osaa ja tekee vaativaa työtä, mutta ei saa itse nauttia työnsä tuloksista, koska puolison mielestä kaikki on yhteistä eikä pienempituloisella ole mitään velvollisuutta kompensoida talousasiaa.

Jos siis tulot, kotityöt, vapaa-aika ja menot asetetaan samalle viivalle, niin miksi toisen täytyy maksaa enemmän menoista, jos molemmilla pitää olla yhtä paljon vapaa-aikaa ja kotitöitä? Eikö perheessä kaikkien pitäisi tehdä oma osuutensa eikä ajatella niin, että toinen on maksaja, mutta sitä ei kompensoida mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Näin lähemmäs viisikymppiselle naiselle on outoa, että osa ajattelee olevansa parisuhteessa vain ihmisen osan kanssa. Että toisessa on puolia, joiden kanssa ei olla. Itse olen avioitunut koko miehen kanssa. Siihen kuuluu mies kaikkinensa oli kyse sitten hänen makuuhuonetarpeistaan tai sukulaisistaan tai omaisuudestaan. Vastaavasti itse olen kokonaisuutena parisuhteessa mukana. Minun tuloni tai omaisuuteni mukaanlukien tulleet ja tulevat perinnöt ovat yhteisiä. Ne kuuluvat yksikölle nimeltä meidän perhe. 

Näin lähemmäs nelikymppiselle naiselle on outoa, että osa ajattelee kumppanin omaisuuden olevan osa tätä ihmistä. Itse olen parisuhteessa ihmisen kanssa. Hänen omaisuudellaan ei ole minulle mitään merkitystä. Vaikea ymmärtää noin materialistista määrittelyä. Ja ei, en muuta kymmenen vuoden kuluessa mielipidettäni samaksi kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taitaa olla sitten ihan älytön tilanne. Minä en edes tiedä, mitä mieheni tienaa. Meillä on aina ollut ehdottomasti omat rahat ja tilit. Arvaan noin tuhat-luvulle mitä hän saattaa saada, mutta ei minua ihan oikeasti edes kiinnosta. 

Hoidamme kuitenkin yhteistä taloutta ja elätämme kolmea lasta. Tottakai itselleni on niin hyvät tulot, että vaikka mies ei mitään maksaisikaan niin selviäisimme kyllä. 

Kun olin hoitovapaalla mies maksoi yhteisymmärryksessä minulle talousrahaa. 

Mutta muuten mennään periaatteella, että maksa sä toi, mä maksan tän. 

Vielä ei olla saatu suurta riitaa rahasta. 

Miten et voi tietää, mitä miehesi tienaa? Onko teillä muitakin tabuaiheita, mistä ei saa keskustella?

Minusta on normaalia, että keskustellaan vaikka palkasta, uskosta ja poliittisista mieltymyksistä. Sitähän se parisuhde on: kiinnostusta siitä, mitä toinen tekee ja ajattelee.

En ole edellinen kirjoittaja, mutta en tiedä, mitä mies tienaa. Yrittäjän tulot vaihtelevat runsaasti, samoin osinkojen määrä. Toisaalta en ole mitenkään riippuvainen tuloistaan, joten asia ei merkitse minulle mitään. Emme ole yhdessä rahan takia, mikä on harvinaista nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin lähemmäs viisikymppiselle naiselle on outoa, että osa ajattelee olevansa parisuhteessa vain ihmisen osan kanssa. Että toisessa on puolia, joiden kanssa ei olla. Itse olen avioitunut koko miehen kanssa. Siihen kuuluu mies kaikkinensa oli kyse sitten hänen makuuhuonetarpeistaan tai sukulaisistaan tai omaisuudestaan. Vastaavasti itse olen kokonaisuutena parisuhteessa mukana. Minun tuloni tai omaisuuteni mukaanlukien tulleet ja tulevat perinnöt ovat yhteisiä. Ne kuuluvat yksikölle nimeltä meidän perhe. 

Näin lähemmäs nelikymppiselle naiselle on outoa, että osa ajattelee kumppanin omaisuuden olevan osa tätä ihmistä. Itse olen parisuhteessa ihmisen kanssa. Hänen omaisuudellaan ei ole minulle mitään merkitystä. Vaikea ymmärtää noin materialistista määrittelyä. Ja ei, en muuta kymmenen vuoden kuluessa mielipidettäni samaksi kuin sinulla.

Tässä toinen samanlainen nelikymppinen ja sama kanta parisuhteeseen. Miehen tulot, omaisuus ja sukulaiset ovat hänen, toki mielelläni osallistun vaikka sukujuhliin tai menen miehen mökille, mutta miehen sisko ei ole minun siskoni eikä miehen mökin remontti ole päätettävissäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi kun ihmetellä tuollaisia avioliittoja ja erityisesti jos on lapsia. Onko noi naiset jotenkin tyhmiä, että alistuvat tuollaiseen? Toki tuossa nyt voi olla vähän väritystä asioille, mutta aika selvää on se, että perheen yhteiset kulut jaetaan tulojen suhteessa, eli enemmän tienaavat maksaa euroina enemmän yhteisistä kuluista. Ja yhteisiä kuluja ovat myös lomamatkat. Sitten se mikä jää kullekin voisi olla sellaista omaa rahaa, jolle sitten voi tehdä mitä lystää. Ostaa vaikka kalliin takin jos on varaa siihen. 

Ja jos enemmän tienaava itkee sitä, että häneltä menee enemmän rahaa, niin pysyköön sitten sinkkuna, jos ei ymmärrä sitä mitä yhteinen talous tarkoittaa. 

Minulle tämä on aina ollut ihan itsestään selvää. Toki helppoa sanoa, kun IT-naisena tulot on melko isot, joten ei ole tarvinnut miehen armoilla olla ikinä. Jonkun aikaa olin hoitovapaalla lapsen syntymän jälkeen ja miehelle oli itsestään selvää, että kun tuo nyt saa vain muutaman satasen, niin minä maksan tämän 1/2 vuotta kaikki kulut. No en olisi ikinä kyllä mitään idioottia mieheksi edes ottanut. Mikä hiton pakko on tuollaisia ukkoja edes valita??

Minä taas en ymmärrä sitä, miksi ei myös kotitöitä jaeta tulojen suhteessa eli jos  tienaa vähän, niin kompensoi sen perheelle siivouksena ja tiskaamisena.

Miten kotitöistä on tullut tässä keskustelussa noin iso juttu? Ja vastaus olisi varmaan, että kovin moni ei halua olla piika omassa kodissaan.

Miten muuten laskettaisiin palkka kodinhoitajalle, joka asuu työpaikallaan ja on päivystysvalmiudessa kaiken ajan mitä ei vietä toisella työpaikallaan? Tein joskus siivoustöitä ja minut hälytettiin toimistolle siivoamaan kaatunut kahvikuppi, vaikka työaikani oli päättynyt. Siitä reissusta taisi mennä asiakkaalle noin 100 euron lasku.

Ihmettelin artikkelin ensimmäistä esimerkkiä. Meilläkin on mieheni kanssa tuloero jokseenkin tuhat euroa, eikä se ole oikeasti kovin iso ero. Ei minulla ole varaa yhtä kalliisiin hankintoihin, mutta ei ole tarvettakaan. Hankin sen mitä työlläni voin maksaa. En vertaile mieheeni tai naapurin rouvaan tai Suomen rikkaimpiin. Elintasomme on mitoitettu niin että kumpikin pystyy maksamaan puolet. Rahasta ei ole riidelty ikinä.

Artikkelissa Anna-Mari oli kiukkuinen kun puoliso osti elektroniikkaa ja itsellä ei ollut varaa ostaa uutta talvitakkia. Itse juuri korjasin lähes 20 vuotta vanhan talvitakkini ja varmaan käytän sitä vielä pitkään. Luulen että konflikteja tulee silloin, kun kuluttaminen on tosi tärkeää ja harmittaa kun toisella on enemmän. Toki shoppailu on välillä kivaa mutta ei elämä saa pyöriä sen ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia ei kumppaniksi oteta ihmistä jolla on parempi tulotaso. Siinä saa sitten jokainen yli 5000e kuukaudessa tienaava mies kilpailla niistä muutamasta naisesta jotka tienaa sen yli 5000e kuussa, mutta minkäs sille voi. Ne voi perustaa vaikkapa varakkaille naisille polyamorisia kommuuneja jossa on yhtä naista kohti 100 miestä tai jotain.

Elämää ei vain voi ennustaa. Toinen voi joutua työttömäksi tai sairastua. Tiedän Suomen rikkaimpia, joissa vaimo tienaa tosi vähän, nämä ovat olleet yhdessä jo teinistä.  Yleensä se vaimon kotihengettäryys on mahdollistanut miehen uran. 

Meinaatko tosissaan että mies ei olisi omalla älykkyydellään ja kovalla työllä ansainnut kovaa tulotasoa ilman naista. Naurettavaa. Tämän takia avioerojuristit pitäisi upottaa suomenlahteen ja syvälle. Se nainen ei ole tehnyt mitään miehen URAN eteen vaikka on hoitanut lapsia ja kotia. Ja samaan suomenlahteen pitäisi viedä kaikki golddiggerit.

Kun laiska alisuorittaja lisääntymiskuumeissaan haluaa ehdottomasti hankkia lapsia ja haluaa ehdottomasti pitää pari vuotta kotileikkitaukoa itselleenkin vastenmielisesta alisuorittajatyöstä, niin tällainen kehtaa vielä maalailla jotain "mahdollistajan" sädekehää itselleen.

Voiko falskimpaa kaksinaamaisuutta enää olla!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia ei kumppaniksi oteta ihmistä jolla on parempi tulotaso. Siinä saa sitten jokainen yli 5000e kuukaudessa tienaava mies kilpailla niistä muutamasta naisesta jotka tienaa sen yli 5000e kuussa, mutta minkäs sille voi. Ne voi perustaa vaikkapa varakkaille naisille polyamorisia kommuuneja jossa on yhtä naista kohti 100 miestä tai jotain.

Elämää ei vain voi ennustaa. Toinen voi joutua työttömäksi tai sairastua. Tiedän Suomen rikkaimpia, joissa vaimo tienaa tosi vähän, nämä ovat olleet yhdessä jo teinistä.  Yleensä se vaimon kotihengettäryys on mahdollistanut miehen uran. 

Meinaatko tosissaan että mies ei olisi omalla älykkyydellään ja kovalla työllä ansainnut kovaa tulotasoa ilman naista. Naurettavaa. Tämän takia avioerojuristit pitäisi upottaa suomenlahteen ja syvälle. Se nainen ei ole tehnyt mitään miehen URAN eteen vaikka on hoitanut lapsia ja kotia. Ja samaan suomenlahteen pitäisi viedä kaikki golddiggerit.

Kun laiska alisuorittaja lisääntymiskuumeissaan haluaa ehdottomasti hankkia lapsia ja haluaa ehdottomasti pitää pari vuotta kotileikkitaukoa itselleenkin vastenmielisesta alisuorittajatyöstä, niin tällainen kehtaa vielä maalailla jotain "mahdollistajan" sädekehää itselleen.

Voiko falskimpaa kaksinaamaisuutta enää olla!?

Joka ei lapsia halua, niin hoitaa sitten ehkäisyn omalta puoleltaan.

Vai sillä viisiin. Itse olen aatelinen ja elän rahvaan kanssa, joskin rikkaan perijän. Itselläni on vanhastaan maata ja massia mukavasti. Köyhyydestä ei tehty ikinä kilpaurheilua kasvatuksessa. Aika rahvasta juttua on kyllä täällä. Toisin sanoen joku lentokapteeni tai aivokirurgi yksityisellä puolella ei saa rakastua keneen tahansa koska se on just sulle kohtuutonta riistoa?