Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (735)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskittymisvälin lyheneminen on vasta alkua. (Sehän se lukutaidon murentaa, sekä lähimuistin heikentyminen, mikä taas saattaa johtua aivoihin tulevien impulssien kuormasta, kun päivä menee enemmän tai vähemmän sähköisten laitteiden äärellä. )
Monet oppilaani sanovat, etteivät jaksa katsoa enää elokuvia. Ne, joilla on vielä lähimuistia enemmän tallella, katsovat sarjoja suoratoistopalveluista, muut katsovat Youtube-videoita ja erityisesti TikTokia. Yläkoulu kyseessä. Mielestäni TikTok onkin toiseksi viimeinen naula ihmiskunnan arkkuun.
Viimeinen naula on kai Päättymätön riemu-kirjassa esitelty "TV-moduuli", joka aiheuttaa katsojassa niin voimakkaan riippuvuuden, että hänestä tulee aivokuollut. Facebook varmaan uuden Metan ja virtuaalitodellisuuden kehittämisen myötä keksii tämänkin näppärän sovelluksen.
Itsekin uskon tuon virtuaalitodellisuuden olevan loppuniitti. Pelkkää kokemusta, ei tarvitse enää mitään tehdä tai ajatella itse, kone tuo eteen kaiken, vie kaikkialle ja tekee kaiken puolesta. Jäljelle jää vain oleminen ja tunteminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä koululaitos on retuperällä ja opetus mennyt kehnoksi jos ei enää osata opettaa lapsia lukemaan, siksi se koulu on olemassa jotta vanhempien ei tarvitse opettaa. Ja sitä varten koululaitoksen ylläpidosta maksetaan verorahoissa.
Osa ongelmaa on varmaankin se että monet oppilaat eivät viitsi enää itse nähdä yhtään vaivaa oppimisensa eteen, eli itse harjoitella sitä lukemista. Ei oppeja eikä taitoja voi kenenkään korvasta päähän kaataa, jos oppilas ei vaivaudu eikä halua yhtään oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vuodenaikoja käydä enää koulussa läpi? Toki ne pitäisi kotoakin oppia, mutta vissiin niitä ei enää opetuksessakaan mainita, toisin kuin silloin, kun itse 90-luvulla aloitin koulun.
Noita käydään jo päiväkodissa läpi. Kuten myös viikonpäivät ja kuukaudet jne. Hiukan epäilen, että normilapsella voisi olla noissa jotain ongelmaa.
On niillä. Puolet yläkouluun tulevista oppilaista ei osaa kuukausia. Vielä suurempi osa ei osaa ilmansuuntia. Me opettajat näemme oppimiskyvyn romahtamisen, mutta miksi meitä ei uskota?
Aikaisemmin opetusta pystyi selventämään todella paljon käytännön esimerkkien avulla. Valitettavasti nykyään osa lapsista elää virtuaalimaailmassa lähes kaiken valveillaoloaikansa. He eivät esimerkiksi osaa osoittaa koulun pihalla, mistä suunnasta aurinko paistaa päivällä.
Kuinka moni muka osaa ilmansuunnat niin, että osaa siltä paikalta sanoa missä suunnassa on mikäkin? En tiedä YHTÄÄN tämmöistä ihmistä, joka siihen pystyy ilman kompassia. Ilmansuunnat toki osaa ulkoa, mutta eihän me mitään suunnistajia olla, jolloin tietää käytännössä mikä ilmansuunta on missäkin.
T. Vm-87
Vierailija kirjoitti:
En minäkään aikuisena tiedä tasan tarkkaan kaikkien sanojen merkitystä. Mitä jylhä esimerkiksi tarkoittaa? Onko se synonyymi jollekin toiselle sanalle?
Siinä samassa ajassa kuin kirjoitit tuon tekstin olisin voinut googlettaa sen. Nyt sinulla on mahdollisuus parantaa sekä laiskuuttasi, että sanavarastoasi. Tämä sama ongelma on monella nuorella. Ei ole halua, ei kiinnosta, ei häiritse, mutta muille se kaikki osaamattomuus silti halutaan ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vuodenaikoja käydä enää koulussa läpi? Toki ne pitäisi kotoakin oppia, mutta vissiin niitä ei enää opetuksessakaan mainita, toisin kuin silloin, kun itse 90-luvulla aloitin koulun.
Noita käydään jo päiväkodissa läpi. Kuten myös viikonpäivät ja kuukaudet jne. Hiukan epäilen, että normilapsella voisi olla noissa jotain ongelmaa.
On niillä. Puolet yläkouluun tulevista oppilaista ei osaa kuukausia. Vielä suurempi osa ei osaa ilmansuuntia. Me opettajat näemme oppimiskyvyn romahtamisen, mutta miksi meitä ei uskota?
Aikaisemmin opetusta pystyi selventämään todella paljon käytännön esimerkkien avulla. Valitettavasti nykyään osa lapsista elää virtuaalimaailmassa lähes kaiken valveillaoloaikansa. He eivät esimerkiksi osaa osoittaa koulun pihalla, mistä suunnasta aurinko paistaa päivällä.
Kuinka moni muka osaa ilmansuunnat niin, että osaa siltä paikalta sanoa missä suunnassa on mikäkin? En tiedä YHTÄÄN tämmöistä ihmistä, joka siihen pystyy ilman kompassia. Ilmansuunnat toki osaa ulkoa, mutta eihän me mitään suunnistajia olla, jolloin tietää käytännössä mikä ilmansuunta on missäkin.
T. Vm-87
Minä osaan kyllä sanoa, jos edes jotain merkkiä voi katsoa. Tietenkin, jossain pilvisellä kelillä se on vaikeaa. Mutta osaan nähdä päässä vaikka Suomen kartan ja jos tiedän missä rannikko on voi siitä päätellä missä on itä ja länsi.
Mutta maailmassa on kyllä kansoja jotka osaavat tuon. Heille kaikki on ilman suuntia. Se kuuluu jo heidän kieleensä. YouTubessa tedtalkissa on hyvä video aiheesta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä kaikissa on se ongelma, että (kuten ketjusta ilmenee) lukeminen on aivan kamalaa silloin kun se on teknisesti vaikeaa eikä sisältökään niin sanotusti nappaa.
Kuten aikaisemmin kerroin (ja lupasin tarkemmin selittää), työ on tehtävä paljon ennen kouluikää. Tärkein lukutaitoa ennakoiva asia on, että lapsi oppii ymmärtämään sanallisessa muodossa olevia tarinoita ja kertomaan sellaisia itsekin. Entisajan ihmisillä oli tässä suhteessa paljon kehittyneemmät aivot. Kun joku kertoi jonkin tarinan leiritulilla, he pystyivät ymmärtämään ja visualisoimaan tapahtumat mielessään. Jos tätä kykyä ei ole, ei lukemisestakaan tule kuin paha mieli.
Ja kaikille kysyjille vastaan: ei. Opettaja ei voi mitään sille, jos lapsenne ei ole kouluikään mennessä oppinut sellaista peruskielitaitoa, jonka pohjalta voi nauttia tarinoiden kuuntelemisesta, kertoilla tarinoita ja sietää itse lukemisen ja kirjoittamisen epämukavuutta.
Toistan sen, mitä jo aiemmin kirjoitin. Lukeminen on aivan kuten uiminen. Kukaan ei saavuta uimataitoa pelkillä koulu-uinneilla, mutta silti lapsi oppii uutta koulun uimatunneilla hienosti ammattilaisten avulla, jos kotona on nähty uimaan viemisen vaiva pienestä saakka.
Erittäin hyvin sanottu!
Ja, uimaankaan ei opi pelkästään videoita katsomalla, ihan itse on myös harjoiteltava.
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?
Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?
Jos oman äidinkielen sanavarasto ja osaaminen on suppeaa, miten mahtaa sitten onnistua vieraan kielen rakenteiden oppiminen ja sanavaraston kasvattaminen ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matikkataidoissa on tapahtunut ihan järkyttävä romahdus myös.
Suomalainen nuori laskee kaksi arvosanaa huonommin kuin 20 vuotta sitten
Oletko sinä se kuuluisa "matikanopettaja".
Vierailija kirjoitti:
Jos lukutaito on kovin heikko, niin epähuomiossa voi kirjoittaa vaikkapa työsopimuksensa ties millaisilla ehdoilla. Ei välttämättä olla ihan tietoisia omista oikeuksista ja velvollisuuksista. Tietämätöntä on helpompi höynäyttää. Ihan jo kelajargonian ymmärtämiseen pitäisi olla edes kohtuullinen lukutaito. Tukimusten mukaan monillahan jää paljon tukia saamatta kun joko ei olla tietoisia omista oikeuksista tai sitten tukia ei osata edes hakea. Ja näin köyhyyden kierre pahene ja jatkuu sukupolvien yli sen sijaan että saisi oikessa vaiheessa elämää vähän apua ja tukea.
Kelan sivuja eivät nyt ymmärrä edes sosionomit ja diakonit, vaikka ovat alan ammattilaisia. Vastahan Kela myönsi itsekin, että kansalaiset saavat erilaista kohtelua luukulta, vaikka elämäntilanne olisi identtinen. Hyvin toimii.
Itse väitän, että ihan tarkoituksellista toimintaa Kelalta. Suosittelen tutustumaan sellaiseen sivistyssanaan kuin obfuskaatio. Sinä kun olet niin kätevä niiden sivistyssanojen kanssa, varmaan tiedätkin jo, mistä puhun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?
Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?
Jos oman äidinkielen sanavarasto ja osaaminen on suppeaa, miten mahtaa sitten onnistua vieraan kielen rakenteiden oppiminen ja sanavaraston kasvattaminen ?
Hyvin, jos tulkitsee hyvintoimeentulevia perheitä ja opetusministeriön tanttaroita. Jaa, mistäkö tietää? No siitä innosta, millä vieraiden kielien opiskelua aikaistetaan vuosi vuodelta. Joku sitä kysyikin, että miten oppivat, jos eivät edes tiedä subjektin ja adjektiivin eroa tai ymmärrä aikamuotoja. Siihen tanttara lausumahan, että sitten rallatellaan ja lauleskellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vuodenaikoja käydä enää koulussa läpi? Toki ne pitäisi kotoakin oppia, mutta vissiin niitä ei enää opetuksessakaan mainita, toisin kuin silloin, kun itse 90-luvulla aloitin koulun.
Noita käydään jo päiväkodissa läpi. Kuten myös viikonpäivät ja kuukaudet jne. Hiukan epäilen, että normilapsella voisi olla noissa jotain ongelmaa.
On niillä. Puolet yläkouluun tulevista oppilaista ei osaa kuukausia. Vielä suurempi osa ei osaa ilmansuuntia. Me opettajat näemme oppimiskyvyn romahtamisen, mutta miksi meitä ei uskota?
Aikaisemmin opetusta pystyi selventämään todella paljon käytännön esimerkkien avulla. Valitettavasti nykyään osa lapsista elää virtuaalimaailmassa lähes kaiken valveillaoloaikansa. He eivät esimerkiksi osaa osoittaa koulun pihalla, mistä suunnasta aurinko paistaa päivällä.
Kuinka moni muka osaa ilmansuunnat niin, että osaa siltä paikalta sanoa missä suunnassa on mikäkin? En tiedä YHTÄÄN tämmöistä ihmistä, joka siihen pystyy ilman kompassia. Ilmansuunnat toki osaa ulkoa, mutta eihän me mitään suunnistajia olla, jolloin tietää käytännössä mikä ilmansuunta on missäkin.
T. Vm-87
Et tunne sitten yhtään partiolaista. Etkä ketään, kellä on avomeriviiri. Etkä yhtään tähtiharrastajaa.
Etkä kai oikein kovin monta koulussa hereillä olluttakaan….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vuodenaikoja käydä enää koulussa läpi? Toki ne pitäisi kotoakin oppia, mutta vissiin niitä ei enää opetuksessakaan mainita, toisin kuin silloin, kun itse 90-luvulla aloitin koulun.
Noita käydään jo päiväkodissa läpi. Kuten myös viikonpäivät ja kuukaudet jne. Hiukan epäilen, että normilapsella voisi olla noissa jotain ongelmaa.
On niillä. Puolet yläkouluun tulevista oppilaista ei osaa kuukausia. Vielä suurempi osa ei osaa ilmansuuntia. Me opettajat näemme oppimiskyvyn romahtamisen, mutta miksi meitä ei uskota?
Aikaisemmin opetusta pystyi selventämään todella paljon käytännön esimerkkien avulla. Valitettavasti nykyään osa lapsista elää virtuaalimaailmassa lähes kaiken valveillaoloaikansa. He eivät esimerkiksi osaa osoittaa koulun pihalla, mistä suunnasta aurinko paistaa päivällä.
Kuinka moni muka osaa ilmansuunnat niin, että osaa siltä paikalta sanoa missä suunnassa on mikäkin? En tiedä YHTÄÄN tämmöistä ihmistä, joka siihen pystyy ilman kompassia. Ilmansuunnat toki osaa ulkoa, mutta eihän me mitään suunnistajia olla, jolloin tietää käytännössä mikä ilmansuunta on missäkin.
T. Vm-87
Jos aurinko paistaa ja tietää paljonko kello on, on ilmansuuntien osoittelu ihan helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikkataidoissa on tapahtunut ihan järkyttävä romahdus myös.
Suomalainen nuori laskee kaksi arvosanaa huonommin kuin 20 vuotta sitten
Päivän lehdessäkin oli juuri juttu, matikkaa ei kannata tehdä kotona. Liian vaikeaa ja limaista. Ellei saa nyljettynä.
Kalaa ei nyljetä ;)
Suomustetaan / fileoidaan (?)
Kannattaa vilkaista käyttöohjetta ennen kuin ryhtyy madetta suomustamaan.
Onko mateissa nykyään mukana käyttöohje?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä sotketaan lukeminen kansalaistaitona sekä lukeminen harrastuksena.
Osatakseen lukea monipuolisesti eri tekstejä ihmisen ei tarvitse olla kertomakirjallisuuden suurkuluttaja. Eihän ”ennen vanhaan” seiskarilla, kasarilla tai ysärillä kaikki lukeneet romaaneja, ja silti pärjäsivät yhteiskunnassa.
Romaaneja lukemalla oppii lukemaan romaaneja. Sanavarastoaan voi kartuttaa vaikkapa jo mainitun Aku Ankan, aikakaus- ja sanomalehtien tai parjatun digimaailman keinoin.
Sanavarasto ei ole mikään itseisarvo vaan ennen kaikkea ihmisen tulee osata sanastoa, jonka avulla pärjää viestinnässä toisten kanssa suullisesti ja kirjallisesti. Sanataide on vain yksi taiteen muoto.
Jos lapsi ei tunne vuodenaikoja, analogista kelloa tai viikonpäivinä, ongelma ei ole luettujen romaanien määrässä.
Juuri näin, ja lukutaidon ongelma ei ole pelkästään se, että ei osattaisi lukea, vaan luetunymmärtämisen heikkeneminen ja lukutaidon heikkeneminen. Eli ei kyetä painamaan luettuja asioita kuin pinnalliseen muistiin eikä välttämättä ymmärretä mitä on lukenut. Silloin jo pelkkä kelan asiointi on mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?
Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?
Jos oman äidinkielen sanavarasto ja osaaminen on suppeaa, miten mahtaa sitten onnistua vieraan kielen rakenteiden oppiminen ja sanavaraston kasvattaminen ?
Hyvin, jos tulkitsee hyvintoimeentulevia perheitä ja opetusministeriön tanttaroita. Jaa, mistäkö tietää? No siitä innosta, millä vieraiden kielien opiskelua aikaistetaan vuosi vuodelta. Joku sitä kysyikin, että miten oppivat, jos eivät edes tiedä subjektin ja adjektiivin eroa tai ymmärrä aikamuotoja. Siihen tanttara lausumahan, että sitten rallatellaan ja lauleskellaan.
Pieni lapsi oppii kielet eri tavalla kuin myöhemmin, eli käytännön kautta. Ei tarvitse osata edes omaa äidinkieltä osata lukea tai kirjoittaa kun voi oppia jo vierasta kieltä. Esimerkiksi juuri lorujen, laulujen ja leikkien kautta. Mitä varhemmin opiskelu aloitetaan sitä helpompi omaksua vieras kieli mahdollisimman vähäisellä aksentilla.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään aikuisena tiedä tasan tarkkaan kaikkien sanojen merkitystä. Mitä jylhä esimerkiksi tarkoittaa? Onko se synonyymi jollekin toiselle sanalle?
Etkö muka laulanut koulussa edes Nälkämaan laulua? "Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien.."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?
Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?
Jos oman äidinkielen sanavarasto ja osaaminen on suppeaa, miten mahtaa sitten onnistua vieraan kielen rakenteiden oppiminen ja sanavaraston kasvattaminen ?
Hyvin, jos tulkitsee hyvintoimeentulevia perheitä ja opetusministeriön tanttaroita. Jaa, mistäkö tietää? No siitä innosta, millä vieraiden kielien opiskelua aikaistetaan vuosi vuodelta. Joku sitä kysyikin, että miten oppivat, jos eivät edes tiedä subjektin ja adjektiivin eroa tai ymmärrä aikamuotoja. Siihen tanttara lausumahan, että sitten rallatellaan ja lauleskellaan.
Mitä kielitieteellisellä teorialla on tekemistä kielen oppimisen kanssa? Opithan sinä äidinkielesikin ilman tietoa mikä on adjektiivi. Etenkin pikkulapset oppii suitsait sukkelaan kielet luonnollisessa ympäristössä. Kyse on tässä ongelmassa sanavaraston laajentamisesta, lukutaidosta ja asioiden ymmärtämisestä eri konteksteissa - sekä tietenkin oikeaoppisen ja taitavan tekstin tuottamisesta. Usein lapset, jotka hallitsevat äidinkielensä loistavasti, osaavat myös asioita paremmin kuin muut. Oppimiseen kannustavassa kodissa suhtaudutaan avoimesti ja uutterasti kaikenlaiseen oppimiseen ja maailman ilmiöiden ymmärtämiseen. Sivistyksen synty sijaitsee siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?
Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?
Jos oman äidinkielen sanavarasto ja osaaminen on suppeaa, miten mahtaa sitten onnistua vieraan kielen rakenteiden oppiminen ja sanavaraston kasvattaminen ?
Hyvin, jos tulkitsee hyvintoimeentulevia perheitä ja opetusministeriön tanttaroita. Jaa, mistäkö tietää? No siitä innosta, millä vieraiden kielien opiskelua aikaistetaan vuosi vuodelta. Joku sitä kysyikin, että miten oppivat, jos eivät edes tiedä subjektin ja adjektiivin eroa tai ymmärrä aikamuotoja. Siihen tanttara lausumahan, että sitten rallatellaan ja lauleskellaan.
Mitä kielitieteellisellä teorialla on tekemistä kielen oppimisen kanssa? Opithan sinä äidinkielesikin ilman tietoa mikä on adjektiivi. Etenkin pikkulapset oppii suitsait sukkelaan kielet luonnollisessa ympäristössä. Kyse on tässä ongelmassa sanavaraston laajentamisesta, lukutaidosta ja asioiden ymmärtämisestä eri konteksteissa - sekä tietenkin oikeaoppisen ja taitavan tekstin tuottamisesta. Usein lapset, jotka hallitsevat äidinkielensä loistavasti, osaavat myös asioita paremmin kuin muut. Oppimiseen kannustavassa kodissa suhtaudutaan avoimesti ja uutterasti kaikenlaiseen oppimiseen ja maailman ilmiöiden ymmärtämiseen. Sivistyksen synty sijaitsee siellä.
Oot varpilla ope. :D
Järkyttäävää. Eniten tämän hetkisessä puheessa -jopa aikuisilla- on erittäin paljon käytössä EHKÄ sana.
Aikoinaan sanaa käytettiin ilmaisemaan epävarmuutta jossakin asiassa ,nykyään ehkä- sana vilahtaa monta kertaa lauseessa.
Alue: Aihe vapaa
En minäkään aikuisena tiedä tasan tarkkaan kaikkien sanojen merkitystä. Mitä jylhä esimerkiksi tarkoittaa? Onko se synonyymi jollekin toiselle sanalle?