Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”

Vierailija kirjoitti:

Lastenleirillä otettiin sääntö, että puhelimilla ei pelata leirin aikana. Päivän lopuksi yksi poika ihan tärisi, kun hän odotti niin paljon että pääsee taas pelaamaan. 6h ilman pelaamista... 

Olen nähnyt oppilaan saavan koulussa fyysisiä vieroitusoireita, kun häneltä piti ottaa puhelin pois jatkuvan pelaamisen vuoksi. Opettajan kimppuun käyminen ei ollut tällä kahdeksasluokkalaisella kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:

eines

ilmentyä

lisäaine

silmu

runko

neulanen

Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.

Minullakin on opittavaa. Mitä tarkoittaa, että jokin tai jotain ilmentyy?

Ilmetä-ilmeneminen kyllä tiedän, mutta tämä ilmentyminen on uutta minulle.

Esim. lasten känny-, pika- ja someviestikulttuuri ilmentyy erittäin huonona monipuolisen kielenkäytön ymmärtämisenä.  Tiedettiinkin jo että näinhän  tämä tulee ilmenemään, kun somekanavat ilmaantuivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vain sillä osalla on merkitystä ja tulevaisuus joka osaa sitä englantia erittäin hyvin. Se osa, joka ei osaa englantia, voi sitten aikuisena miettiä siellä kortistossa että mikseivät panostaneet englannin opiskeluun kun eivät saa kotimaista eivätkä kansainvälistä työtä heikon englannintaidon takia. Kyllä se naiivin tason englannin osaaminen on vaatimus tämän päivän työelämässä eikä sitä ilman pärjää.

Tuntuu silti, että sivistysvaltioissa pärjää omallakin kielellään. Saksalaiset ja ranskalaiset puhuvat yleensä todella huonoa englantia suomalaisiin verrattuna ja rankalla aksentilla. Silti pärjäävät siinä kuuluisassa "työelämässä" ilmeisesti hyvin. Totta kai englantia pitää osata, mutta ei se ole mikään pyhä lehmä, että jos sitä osaa niin pärjää. Pitää myös ymmärtää ja osata. Eikä englannissakaan se lausuminen ole niin tärkeää kuin Suomessa kuvitellaan, vaan laaja sanavarasto ja kielioppi. Lähinnä naurattaa nämä omasta mielestään niin täydellisellä jenkkiaksentilla puhuvat.

^ Lisätään vielä, että italialaisista ja espanjalaisista puhumattakaan. Eli eivät osaa yleensä juurikaan englantia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:

eines

ilmentyä

lisäaine

silmu

runko

neulanen

Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.

Minullakin on opittavaa. Mitä tarkoittaa, että jokin tai jotain ilmentyy?

Ilmetä-ilmeneminen kyllä tiedän, mutta tämä ilmentyminen on uutta minulle.

Esim. lasten känny-, pika- ja someviestikulttuuri ilmentyy erittäin huonona monipuolisen kielenkäytön ymmärtämisenä.  Tiedettiinkin jo että näinhän  tämä tulee ilmenemään, kun somekanavat ilmaantuivat. 

Sama pätee palstailuun. Äiti haukkuu älylaitteita käyttäviä nuoria älylaitteellaan.

Olen syntynyt 70-luvulla ja aina lukenut paljon. Kävin ala-asteen pienessä kyläkoulussa, jossa oli yhteensä 60 oppilasta. Meitä kaikkia kannustettiin lukemaan ja sitä helpotti se, että koulun alakerrassa oli kunnan kirjasto. Vitos-kutosluokilla meillä oli muutama pakollinen kirja, jotka piti lukea ja ne kuulusteltiin.

Yläasteella meillä oli hyvät opettajat, jotka myös kannustivat lukemaan ja silloin 80-luvun lopussa oli vielä niitä pakollisia kirjoja luettavana ja näistä oli joku kuulustelu.

Myös kotona kannustettiin lukemaan, minä luin - sisko ei. Meillä myös keskusteltiin sillä molemmat vanhemmat olivat mukana kunnallispolitiikassa ja luottamusmiestoiminnassa.

Jatko-opiskeluissa kannustettiin seuraamaan televiosta tulevia asiaohjelmia, uutisia sekä lukemaan lehtiä. Tietyissä oppiaineissa näistä oli hyötyä ja se mahdollisti koulumenestyksen muita paremmin. Jotkut eivät vaan olleet kiinnostuneita ja kahlasivat opiskelut läpi siellä alarimaa hipoen.

Kaikista näistä on ollut hyötyä aikuiselämää ajatellen sillä lukemiset, ajankohtaisohjelmien ja uutisten seuraaminen jo suht nuorena, on antanut hyvän yleissivistyksen (sen Akun ja Asterixin lisäksi) ja käsityksen siitä miten maailma makaa. Pystyn ja osaan keskustella melkeinpä aiheesta kuin aiheesta toisin kuin kymmenen vuotta nuorempi kollegani, joka ei ole kiinnostunut maailman menosta ja moni asia on hänelle vieras esim työajat, työehtosopimus, pankkiasiat, ja mitä näitä nyt on.

Kyllä se lukemisen ja tiedonjanon 'aktivismi' lähtee sieltä kotoa ja sitä voivat ruokkia matkan varrelle osuvat opettajat.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan näe tekopyhänä, että lähes joka kommentti keskustelussa on kirjoitettu puhelimella ? Samaan aikaan vaaditaan, että lapset pois puhelimilta. Millaista mallia näytätte, kun palstailette päivät pitkät puhelimella?

Kuinka moni aikuinen on tänäänkään hetkeäkään kirja kädessä?

Mä olen töissä. Multitaskaamassa, tietenkin.

Aion lukea tänään kirjaa, mutta saattaa olla, että jää aikomukseksi.

Tiktok, instagram, snapchat. Siinäpä ne syylliset. Jatkuvaa dopamiini tykitystä aivoille. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo pelkkää lukemista ole, vaan myös sitä, mistä ja miten lapsen kanssa keskustellaan.

Yllättävän monilla koulusivistystä hankkineilla aikuisillakin on huomattavan suppea sanavarasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan alkuun voisi ottaa lapsilta ne kännykät jäähylle ainakin koulupäivän ajaksi. Minusta on ihan käsittämätöntä että lapset saavat pitää puhelimet mukanaan luokassa. Puhelimet ja some on tuhonneet ison osan kasvavien lasten ja nuorten aivokapasiteettia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tuloksena on "functional illiterates" jotka teoriassa osaavat kyllä lukea, mutta luetusta ei jää mitään päähän tai sisältö ei aukea alun perinkään.

Suomi pärjää vielä, mutta parikymmentä vuotta kun kuluu, asutaan maassa joka jakautuu koulutettuihin ja lukutaitoisiin sekä työttömiin tupeksijoihin ja hanttihommia tekeviin jotka ovat totaalisesti syrjäytyneet ja suuttuneet yhteiskunnalle surkeudestaan. Ja heidän lapsill

aan ei ole mitään saumaa parempaan elämään kun vanhemmatkaan eivät osaa siihen kannustaa.

Juuri näin. Nyt teknologiaa käytetään liikaa kouluissa ihan teknologian vuoksi, teknologia muuttunut itseisarvoksi. On kuitenkin viitteitä siitä, että käsinkirjoitettuna muistiinpanot jäävät paljon paremmin mieleen kuin koneella/tabletilla kirjoittaessa. 

Pääkaupunkiseudulla koulujen opetussuunnitelmaan on laitettu määräys, kuinka paljon opetusta piti järjestää laitteita käyttäen. Sitä oli yli puolet.

Jos olet työelämässä, katsopa joskus, kuinka suuri osuus työstäsi pitää suorittaa erinäisillä laitteilla. Omasta työstänikin suuri osa, vaikka tässä työssä myös sellaisetkin entisajan hi-tech-tuotteet kuten lyijykynä&paperi ovat edelleen monessa työvaiheessa ainoat käyttökelpoiset kirjoitusvälineet.

Ehkäpä lukemista ja kirjoittamista kannattaisi opettaa!! Ihan tosi.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä lukemista ja kirjoittamista kannattaisi opettaa!! Ihan tosi.

Lapseni on opetellut kaunokirjoitusta. Palautti esseen äidinkilen sijaiselle. Tämä ei osannut lukea sitä!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä lukemista ja kirjoittamista kannattaisi opettaa!! Ihan tosi.

Lapseni on opetellut kaunokirjoitusta. Palautti esseen äidinkilen sijaiselle. Tämä ei osannut lukea sitä!!!!

En minäkään osaisi lukea vanhoilla tyyppikirjaimilla kirjoitettua kaunoa, "lääkärikaunosta" nyt puhumattakaan, vaikka 80-luvun alun sidosteista tyyppikirjaimistoa olenkin kouluaikanani joutunut opettelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:

eines

ilmentyä

lisäaine

silmu

runko

neulanen

Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.

Itse järkytyin kun tajusin, ettei nelosluokkalaiseni osannut kuukausia! Itse en ollut tajunnut niitä opettaa kun oletin, että niitä opetellaan jo päiväkodista alkaen. Kuulemma koulussakaan ei ole ikinä vaadittu niitä opettelemaan. Nyt sitten kotona opeteltiin ne. Mitähän kaikkea muuta oleellista asiaa koulussa jääkään nykypäivänä opettelematta...?

kyllä opetetaan

Vierailija kirjoitti:

On todella huolestuttavaa, kun yläkoululainen sanoo 4-5 kappaleen olevan liian pitkä koealua ja siitäkin puolet tehtäviä ja kuvia. Ja nämä menevät lukioon (eivät siis hae sinne, vaan puheessaan menevät). Kyllä leuka putoaa lattiaan, kun koealueena on koko kirja ja koeviikkona useampi kirja.

Matematiikassa huomaa sen, että sanallinen tehtävä, joka koostuu 3-4 virkkeestä, on ihan liian pitkä eikä oppilas jaksa edes lukee tehtävänantoa. Tehtävää aletaan tekee vain luvuilla, mitä tehtävässä näkyy, ja kun kysyy, että mitä sinä oikein lasket ja miksi, vastaus voi olla ”no eiks nää luvut jaettu” (esim. prosenttilasku). Kun kysyy, että miksi jaat näin päin, vastaus on ”no, kun toi toinen on isompi luku”. (Tehtävänä voi olla, että tuotteen hinta nousi jne.) ”Luitko tehtävän?” - En mä jaksanut…”No, mistä sä tiedät, mitä sun pitää laskea?” - No, päättelin et toi isompi luku on se jakaja…

Jos oppilaiden kanssa katsoo dokumenttia käsiteltävästä aiheesta, kaikki on ”jee! dokkari! 5 minuuttia myöhemmin parilla on jo kännykät esillä, josta saa huomauttaa. 10 minuuttia myöhemmin ja puolet ei enää seuraa dokumenttia, vaan keskustelee keskenään. Keskittymiskyky on olematon. Pitkäjänteisyyttä (jota sanaa eivät edes tiedä) ei ole.

Voisiko ne koronatestirahat laittaa vaikka koulutukseen, jotta saataisiin peruskoulussa pienempiä luokkia ja lisäresurssia sinne, minne sitä tarvitaan. Tuottaa huomattavasti enemmän kuin pari kertaa viikossa tikut nokassa…

Nykyisellä rahalla ennen saatiin pienemmät luokat ja erityisopetusta. Jossain muussa on vika kuin rahan puutteessa

Vierailija kirjoitti:

 Nuorten vähäiseen lukemisintoon on myös syy, josta ei juurikaan keskustella: Uudet eli 1950-luvun jälkeen kirjoitetut lasten- ja nuortenkirjat ovat huonoja verrattuna aiemmin kirjoitettuihin. Uusissa niin alun perin suomeksi kirjoitetuissa kuin suomeksi käännetyissäkin lasten- ja nuortenkirjoissa käytetään pääosin kummallista Helsingin seudun puhekieltä, joka sitten lukijoiden avulla pyrkii leviämään muuallekin Suomeen. Myös kirjojen aiheet ovat suurimmaksi osaksi kummallisia.

Valitettavasti tässä on totuutta. Lapsen kanssa katselimme 90-luvun Disney-elokuvia ja niissä oli paljon vanhoja suomen kielen sanoja, joita sitten lapselle selitin auki. Lisäksi ovat kirjakielisiä. Nykyiset Disney- ja Pixar-elokuvat ovat stadimurretta ja sisältävät englannnin ja suomen sekakieltä, jota kukaan ei ymmärrä. dialogi on tyyliä:"Hei, jätkät, upeeta,cmoon, mageeta, hei siistii, nyt mennään, ootte parhaita!". Aladdinissa oli hienoja kielikuvia kuten hiomaton timantti, valehteleva Mustafa, hampparimies, voitan hänen sydämensä, pukupelle... ym.

Lapsille opetetaan kaikenlaista alakoulun puolella, mutta aivan liian moni on menettänyt oppimiskykynsä. Pelaamalla ja somettamalla aivot kehittyvät sellaiseen suuntaan, että tietojen oppiminen on mahdotonta.

Tämän ilmiön olen kyllä huomannut. Järkyttävää muttei yllättävää. Ja tuo, että ylpeillään sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtäkään kirjaa kannesta kanteen? Ei näin monella voi tämä ilmiö selittyä lukihäiriöllä. Se on selitys minkä usein saan kun järkyttyneenä ihmettelen nuorten kirjoitusvirheitä ja sanavaraston suppeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse luovalla alalla, ja ystävissäni on paljon kirjailijoita ja toimittajia. Hekin joutuvat käyttämään hirveästi aikaa, että saisivat lapsensa lukemaan. Meilläkin on samaa. Vaikka olemme joka ilta lukeneet lapselle ja ostaneet hänelle jos jonkinmoisia kirjoja sen lisäksi, että meillä on iso kirjahylly ja luemme paljon itse, niin ei tyttömme vain innostunut lukemisesta. Nyt hän on teini jo, ja entistä vaikeampi houkutella tai pakottaa kirjojen pariin. Hänellä on kuitenkin laaja sanavarasto ja hän kykenee käyttämään vivahteikasta kieltä, mistä on sssnut hyvää palautetta äidinkielen tunneillakin. Samoin tekstinymmärtämisessä pärjää hyvin, ja osaa olla mediakriittinen.

Yritän ajatella, että jotain hedelmää työmme kantaa kuitenkin, ja voihan olla että aikuisena sitten löytää kirjallisuuden viehätyksen.

Erikoinen juttu. Meillä ei ole ollut mitään vaikeuksia saada lapsia lukemaan eikä ystävilläkän, joilla lukeminen on osa arkea. Lasten kanssa käydään kirjastossa ja viikoittain meillä on uutta luettavaa kirjastosta.

Kyllä se lapsen persoona vaan vaikuttaa. Olen itse himolukija ja aloitin iltasadut lapselle kolmen kuukauden ikäisenä. Kirjastossa käydään jatkuvasti. Nyt lapsi on ekaluokkalainen ja osaa lukea, mutta ei suostuisi lukemaan millään. Yritän epätoivoisesti etsiä kirjoja, joista kiinnostuisi, mutta ei vaan kiinnostu. En aio luovuttaa, mutta ei tästä lapsesta taida lukijaa tulla. Toisaalta matikassa on todella hyvä ja osaa esim. kertolaskut pienillä luvuilla jo sujuvasti, joten ehkä ei ole hätää tulevaisuuden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö vuodenaikoja käydä enää koulussa läpi? Toki ne pitäisi kotoakin oppia, mutta vissiin niitä ei enää opetuksessakaan mainita, toisin kuin silloin, kun itse 90-luvulla aloitin koulun.

Noita käydään jo päiväkodissa läpi. Kuten myös viikonpäivät ja kuukaudet jne. Hiukan epäilen, että normilapsella voisi olla noissa jotain ongelmaa.