Synnytys ilman kipulääkkeitä

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:11"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:08"]

Itselläni kipu esti kohdunkaulan avautumisen. Auki olin 2cm oksitosiinitipassa kärsien järkyttävistä kivuista kokonaista 5 tuntia, kunnes antoivat epiduraalin ja avauduin sen jälkeen puolessa tunnissa ponnistamaan. Toisen kohdalla sama: Eivät vieneet edes saliin kun en ollut auennut, eivät uskoneet että aktiivinen synnytys on käynnissä vaikka supistuksia oli ja vauvan laskeutumisen tunsi. Helvetilliset kivut kesti tällä kertaa neljä tuntia kunnes laittoivat jonkun piikkikipulääkkeen, joka ei vienyt kipuja mihinkään mutta aiheutti sen että kohdunkaula avautui alle tunnissa kahdesta srntistä kymmeneen ja lapsi meinasi syntyä osaston käytävälle. Lapsi syntyi heti kun mut juoksujalkaa saatiin saliin, en pystynyt enää pidättelemään, yhdellä ponnistuksella se sitten tuli. Eli minulla kipu estää kohdunkaulan avautumisen, mekanismia en tunne tarkemmin, mutta jos ap:llä sana niin onnea vaan jos et aio kipulääkettä ottaa...

[/quote]

Eli et pystynyt rentoutumaan supistusten välissä?
[/quote]
En pystynyt, oksentelin siitä kivusta supistusten välissä, ei auttanut kuuma suihku, ei jumppapallo, hieronta eikä mikään.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 11:45"]

Minulle tehtiin nuorempana aika myöhäsillä viikoilla raskauden keskeytys ja supistuskivut eivät pelota, ne saivat silloinkin haukkomaan happea mutta luulen että osaan ne jo ihan oikeassa synnytyksessä ottaa vastaan. Kaikki muu kipu hieman arveluuttaa toisaalta maailman sivu ollaan eletty ja sukua jatkettu ilman mitään epiduraaleja.. ap

[/quote]

Onnea jos kuvittelet että synnytyskipu on mitään samanlaista kuin tuo. Paljon pahempaa ja kestää kauan ja lopuksi sinulla on vielä oltava voimia ponnistaa lapsi ulos.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:05"]

Itse pärjäsin loistavasti ilman lääkkeitä, ilokaasua lukuunottamatta. En tehnyt etukäteen mitään suunnitelmaa, menin avoimin mielin sinne. Synnytys kyllä sattuu, mutta kun tietää, mihin se liittty, ja että se on ohimenevää, nostaa sietokykyä. Samoin se, kun ajattelee, että epiduraalin voi ottaa millä hetkellä hyvänsä, tätä ei ole pakko kärsiä. Puhun toki vain omasta puolestani. Nämä kipuasiat kun ovat todella subjektiivisia.

[/quote]

Epiduraalia EI VOI ottaa minä hetkenä hyvänsä, ei edes Naistenklinikalla, koska anestesialääkäri voi olla varattuna kun se pitäisi ottaa. 1-2 tunnin odotusajat ovat ihan mahdollisia. Itse sain sen molemmilla kerroilla alle puolen tunnin, mutta olin myös ajoissa liikkeellä. Nimittäin jos kipu on kauhean kovaa, voi olla vaikeaa pysyä paikoillaan, jollin laittaminen on paljon vaikeampaa tai ei onnistu ollenkaan. En halunnut ottaa sitä riskiä.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:26"]

Vastuutonta väittää, että synnytykseen ei pitäisi valmistautua! Sillä vinkillä kasvatat todennäköisyyttäsi ikävään synnytyskokemukseen, yksin jäämisen tunteeseen ja parhaassa tapauksessa kivun ja pelon sekaiseen paniikkiin. Valmistaudu, valmistaudu ja vielä kerran valmistaudu. Se ei tarkoita sitä, että itse synnytys menisi niinkuin toivot, koska sitähän ei voi suunnitella. Pysyt paremmin muuttuvissa tilanteissa kärryillä ja tiedät toisaalta oikeutesi ja toisaalta erilaiset lääketieteelliset perusteet, joilla hoitohenkilökunta päätöksiä tekee. Haluat varmaan olla aktiivinen synnyttäjä mieluummin kuin passiivinen, toimenpiteiden kohteena oleva potilas?

[/quote]

Jos ei ole lastenlääkäri tms. ammatiltaan, niin mikäpä se synnyttäjä on kyseenalaistamaan hoitohenkilökunnan päätöksiä? Minäkin kirjoitin synnytystoivelistaani, että ei lääkkeitä ja mahdollisimman rauhallinen synnytys. Hevonkukut, avautuminen kesti ja kesti, epiduraalia laitettaessa huusin aivan hirveissä tuskissa jo, ja lopuksi päädyttiin hätäsektioon vauvan ahdingon vuoksi. Jos olisin alkanut ämpyilemään, että ettepä muuten laita sitä oksitosiinia ettekä laita sitä pinniä lapsen päähän, niin kuollut olisi ainakin vauva, ehkä minäkin.

Synnytyksestä voi lukea eri kirjoituksia ja kivunlievitystapoihin tutustua. Ne esitellään kyllä synnytysvalmennuksessakin. Oikeasti ensikertalainen ei tajua siitä hommasta tuon taivaallista ennen kuin tilanne on päällä. Avoimin mielin kannattaa olla sen suhteen, mitä se ammattitaitoinen henkilökunta ehdottaa. Ne tekee sitä työkseen joka päivä.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:26"]

Vastuutonta väittää, että synnytykseen ei pitäisi valmistautua! Sillä vinkillä kasvatat todennäköisyyttäsi ikävään synnytyskokemukseen, yksin jäämisen tunteeseen ja parhaassa tapauksessa kivun ja pelon sekaiseen paniikkiin. Valmistaudu, valmistaudu ja vielä kerran valmistaudu. Se ei tarkoita sitä, että itse synnytys menisi niinkuin toivot, koska sitähän ei voi suunnitella. Pysyt paremmin muuttuvissa tilanteissa kärryillä ja tiedät toisaalta oikeutesi ja toisaalta erilaiset lääketieteelliset perusteet, joilla hoitohenkilökunta päätöksiä tekee. Haluat varmaan olla aktiivinen synnyttäjä mieluummin kuin passiivinen, toimenpiteiden kohteena oleva potilas?

[/quote]

Jos ei ole lastenlääkäri tms. ammatiltaan, niin mikäpä se synnyttäjä on kyseenalaistamaan hoitohenkilökunnan päätöksiä? Minäkin kirjoitin synnytystoivelistaani, että ei lääkkeitä ja mahdollisimman rauhallinen synnytys. Hevonkukut, avautuminen kesti ja kesti, epiduraalia laitettaessa huusin aivan hirveissä tuskissa jo, ja lopuksi päädyttiin hätäsektioon vauvan ahdingon vuoksi. Jos olisin alkanut ämpyilemään, että ettepä muuten laita sitä oksitosiinia ettekä laita sitä pinniä lapsen päähän, niin kuollut olisi ainakin vauva, ehkä minäkin.

Synnytyksestä voi lukea eri kirjoituksia ja kivunlievitystapoihin tutustua. Ne esitellään kyllä synnytysvalmennuksessakin. Oikeasti ensikertalainen ei tajua siitä hommasta tuon taivaallista ennen kuin tilanne on päällä. Avoimin mielin kannattaa olla sen suhteen, mitä se ammattitaitoinen henkilökunta ehdottaa. Ne tekee sitä työkseen joka päivä.
[/quote]

No voihan änkyrä taas. Juurihan sanoin, että on tärkeää tietää lääketieteelliset perusteet, joilla hoitohenkilökunta päätökset tekee. Äidin tai lapsen hengenvaara on aika äärimmäinen tilanne (onneksi), mutta on niitä pienempiäkin pakkotilanteita, joissa syystä tai toisesta (lääketieteelliset perusteet) nyt vaan toimitaan tietyllä tavalla. Kaikki henkilökunnan ehdotukset eivät kuitenkaan mene tähän kategoriaan, vaan osa tehdään tottumuksesta tai "aina on näin toimittu"-perustein. Esimerkiksi moni synnyttäjä kuvittelee, että epiduraalin takia esimerkiksi pitää maata loppusynnytys paikallaan tai että ponnistaa pitää siinä puoli-istuvassa asennossa. Juuri siksi että "ne tekee sitä työkseen joka päivä" monet asiat mennään tutulla vanhalla ja kätilöille helpoimmalla tavalla, ja se taas ei välttämättä ole juuri yksittäisen synnyttäjän kannalta se optimaalisin. Ja vielä neuvolan synnytysvalmennuksesta yksi sana: huoh. Valitettavasti niissä ei aktiiviselle synnytykselle ja eri kivunlievityksille juuri uhrata ajatusta, hyvin toimenpidekeskeinen synnytys siellä esitellään. Ja asenne on monesti myös aika kielteinen luonnonmukaista synnytystä kohtaan, ainakin täällä Tampereella.

Ensisynnyttäjät jotka eivät halua kivunlievitystä, ovat mun silmissä vähän surkuhupaisia. Jotenkin naiivi ajattelutapa, että "mä pärjään ilmankin", kun ei sitä oikeasti voi tietää mitä on tulossa ja kuinka kovaa. Tulee vaan mieleen, yritetäänkö sillä olla jotenkin parempia ja sitkeämpiä äitejä? Lol.

Vierailija kirjoitti:

Ensisynnyttäjät jotka eivät halua kivunlievitystä, ovat mun silmissä vähän surkuhupaisia. Jotenkin naiivi ajattelutapa, että "mä pärjään ilmankin", kun ei sitä oikeasti voi tietää mitä on tulossa ja kuinka kovaa. Tulee vaan mieleen, yritetäänkö sillä olla jotenkin parempia ja sitkeämpiä äitejä? Lol.

Miksi ne, jotka ehdottomasti haluavat kivunlievityksen, sitten eivät ole surkuhupaisia? Eiväthän he voi tietää, mitä on tulossa, joten miksi suunnitella niin tarkkaan?

Mulle laitettiin kysymättä epiduraali ensimmäisessä synnytyksessä (siis se tilattiin kysymättä multa, luulin tietenkin, että siihen oli joku lääketieteellinen syy, mutta pelkopolilla sitten paljastui, että eipä ollut). Mun mielestä oli kamalaa, kun jouduin makaamaan sänkyyn, mutta kipuja kuitenkin oli. Samalla supistukset katosivat lähes kokonaan, joten jouduin sitten oksitosiinitippaan, jolla supistuksia yritettiin melko huonoin tuloksin käynnistellä. Kieltäydyin toisesta annoksesta epiduraalia, mutta eivät ne supistukset silti enää tulleet kovin vahvoina takaisin, ja imukuppihommiin jouduttiin. Eli olisiko sittenkin kannattanut kunnioittaa ensisynnyttäjän naurettavaa ajatusta siitä, että ei sitä epiduraalia (sanoin kätilöille, että en suhtautu kielteisesti lääketieteelliseen kivunlievitykseen, mutta haluan yrittää ensin ilman).

Toisella kerralla mulla olikin sitten synnytyssuunnitelmassa isolla EI EPIDURAALIA!!

Kaksi kertaa olen synnyttänyt luomuna. Ensimmäisen ja neljännen lapseni, koska ei ollut muita vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Ensisynnyttäjät jotka eivät halua kivunlievitystä, ovat mun silmissä vähän surkuhupaisia. Jotenkin naiivi ajattelutapa, että "mä pärjään ilmankin", kun ei sitä oikeasti voi tietää mitä on tulossa ja kuinka kovaa. Tulee vaan mieleen, yritetäänkö sillä olla jotenkin parempia ja sitkeämpiä äitejä? Lol.

Itse olin tosiaan ehkä vähän naiivi kun näin ajattelin ennen synnytystä, mutta toisaalta kun kerran niin olin päättänyt niin en sitä epiduraalia ottanutkaan. Piti näyttää että pystyn kuin pystynkin siihen, stna :D ja synnytys kesti jotain päälle vuorokauden ja oli helvetillisintä kipua ikinä, etenkin ponnistaminen ilman mitään puudutusta... Ens kerralla sitten ehkä se epiduraali.

Onko ilokaasu lääke? Ei tietääkseni.

Ilokaasua vain sain, kun kaksoset synnytin.

Kahdesti olen synnyttänyt luomuna. Osin siksi, että synnytykset kestivät vain kolme ja kaksi tuntia, niin ei siinä mitään ehtinyt miettiä, hyvä kun ehdittiin edes sairaalaan! Toisekseen siksi, että minusta synnytys ei sattunut niin paljon, että olisin mitään tarvinnut.

Mulla meni hyvin synnytys kivuista huolimatta siihen asti kunnes kätilö ehdotti kalvojen puhkaisua synnytyksen vauhdittamiseksi. VIRHE! Tuli rytinällä sellaset tuskat että oli pakko ottaa pudentaalipuudutus.

Kivut hävisivät mutta harmittaa kun ei tiennyt ton kalvojen puhkaisun aiheuttavan niin jyrkkää kipua. Ehkä synnytys olisi sujunut lääkkeittä ilman sitä.

Mutta tärkeintähän se lapsi vain oli saada ulos yhtenä kappaleena ja niin se menikin, itsekään en revennyt.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tehtiin nuorempana aika myöhäsillä viikoilla raskauden keskeytys ja supistuskivut eivät pelota, ne saivat silloinkin haukkomaan happea mutta luulen että osaan ne jo ihan oikeassa synnytyksessä ottaa vastaan. Kaikki muu kipu hieman arveluuttaa toisaalta maailman sivu ollaan eletty ja sukua jatkettu ilman mitään epiduraaleja..

ap

Niin, koska oli pakko. Ei sen takia että ilman kipulääkkeitä synnyttäminen olisi jotenkin hyvä asia.

Kannattaa muistaa että kipulääkkeiden lisäksi ihmiskunta on elänyt kymmeniä tuhansia vuosia myös ilman antibiootteja, rokotuksia, insuliinia, sädehoitoja, röntgeniä, ultraäänitutkimuksia, anestesiaa, leikkauksia ja elinluovutuksia. Eivät ne silti mitään turhia keksintöjä ole eikä kukaan kieltäydy niistä sen takia että ennenkin pärjättiin ilman.

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt luomuna. En ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä. Olihan se kivuliasta, niin suurta kipua ei voi sanoin kuvailla.ei siinä tilanteessa kuitenkaan ehdi kunnolla tajuamaan mitään, yrittää vaan selvitä hengissä.

Näin kävi mullekin kun synnytys eteni niin vauhdikkaasti. Tuska oli hirveä ja ajattelin kuolevani. Siihen loppui lasten teko meillä. Muistot ahdisti pitkään.

Olen synnyttänyt kolme kertaa ilokaasun voimalla. Se toimi minulla oikein hyvin viemällä supistuksista huipun pois. Tarvitsin joka kerta muutaman tikin, ja siinä vaiheessa olisin kaivannut kunnon kivunpoistoa, mutta kumma kyllä, sellaista ei löytynyt. puudutesuihkut ja -piikit eivät auttaneet ollenkaan.

Synnytin ilman kipulääkkeitä, koska halusin kokea luonnollisen synnytyksen ilman tarpeettomia toimenpiteitä. Synnytys meni hyvin. Supistukset aiheutti joo voimakasta kiputuntemusta, ikäänkuin painetta ja kramppia, venytystä, mutta tunsin niin paljon kaikkea muutakin eikä kaikki synnytystuntemukset olleet kivuliaita. Supistusten välissä olo oli euforinen, ja iloitsin kun joka supistuksen jälkeen vauva oli lähempänä syntymää. Ponnistusvaihe tuntui nopealta, vaikka kesti 10min. Se oli tosi jännittävää enkä niinkään kipua siinä enää ajatellut, vaan ponnistin oman vaiston mukaan. Ihanaa oli synnyttää. Tärkeää on valmistautuminen, ja myönteinen olotila, jossa ottaa synnytystuntemukset vastaan ja antaa kohdun rauhassa tehdä sen työn, vaikka tekeekin kipeää. Hengitellen, leuka rentona, kumppani tukena. Hyvää synnytystä <3

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 11:45"]

Minulle tehtiin nuorempana aika myöhäsillä viikoilla raskauden keskeytys ja supistuskivut eivät pelota, ne saivat silloinkin haukkomaan happea mutta luulen että osaan ne jo ihan oikeassa synnytyksessä ottaa vastaan. Kaikki muu kipu hieman arveluuttaa toisaalta maailman sivu ollaan eletty ja sukua jatkettu ilman mitään epiduraaleja.. ap

Onnea jos kuvittelet että synnytyskipu on mitään samanlaista kuin tuo. Paljon pahempaa ja kestää kauan ja lopuksi sinulla on vielä oltava voimia ponnistaa lapsi ulos.

Olen ollut lääkkeellisessä tyhjennyksessä keskeytyneen keskenmenon takia. Onneksi tehtiin osastolla, eikä kotiin käsketty. Kohtu kramppasi tauottomaan kestosupistukseen ja kipu oli suunnaton! Sain kipupiikkejä, jotka saivat vain oksentamaan. (Tämä kestosupistus on tunnettu vaikutus lääkkeellisessä tyhjennyksessä.)

Tuon jälkeen olen synnyttänyt 4 kertaa. Ja voi ihme sentään, kuinka helpolle se kipu tuntui, kun supistusten välillä olikin tauko!

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:05"]

Itse pärjäsin loistavasti ilman lääkkeitä, ilokaasua lukuunottamatta. En tehnyt etukäteen mitään suunnitelmaa, menin avoimin mielin sinne. Synnytys kyllä sattuu, mutta kun tietää, mihin se liittty, ja että se on ohimenevää, nostaa sietokykyä. Samoin se, kun ajattelee, että epiduraalin voi ottaa millä hetkellä hyvänsä, tätä ei ole pakko kärsiä. Puhun toki vain omasta puolestani. Nämä kipuasiat kun ovat todella subjektiivisia.

Epiduraalia EI VOI ottaa minä hetkenä hyvänsä, ei edes Naistenklinikalla, koska anestesialääkäri voi olla varattuna kun se pitäisi ottaa. 1-2 tunnin odotusajat ovat ihan mahdollisia. Itse sain sen molemmilla kerroilla alle puolen tunnin, mutta olin myös ajoissa liikkeellä. Nimittäin jos kipu on kauhean kovaa, voi olla vaikeaa pysyä paikoillaan, jollin laittaminen on paljon vaikeampaa tai ei onnistu ollenkaan. En halunnut ottaa sitä riskiä.

Jos pyytää epiduraalin alkuvaiheessa, ne ei pistä pyyntöä kiireellisenä. Jos pyytää loppuvaiheessa ne laittaa sen kiireellisenä jotta ehtis vaikutus lakata ponnistusvaiheeseen. Eli jos 9 cm auki pyydät ei kestä 1-2 tuntia lääkärillä tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisynnyttäjät jotka eivät halua kivunlievitystä, ovat mun silmissä vähän surkuhupaisia. Jotenkin naiivi ajattelutapa, että "mä pärjään ilmankin", kun ei sitä oikeasti voi tietää mitä on tulossa ja kuinka kovaa. Tulee vaan mieleen, yritetäänkö sillä olla jotenkin parempia ja sitkeämpiä äitejä? Lol.

Itse olin tosiaan ehkä vähän naiivi kun näin ajattelin ennen synnytystä, mutta toisaalta kun kerran niin olin päättänyt niin en sitä epiduraalia ottanutkaan. Piti näyttää että pystyn kuin pystynkin siihen, stna :D ja synnytys kesti jotain päälle vuorokauden ja oli helvetillisintä kipua ikinä, etenkin ponnistaminen ilman mitään puudutusta... Ens kerralla sitten ehkä se epiduraali.

Ei se puudutus ponnistuskipuun auta. Kyllä sen ponnistamisen "ihanuuden" tuntee, vaikka olis saanut puudutteen. (Ainakin epiduraalin kanssa)

Kivunlievityksestä kieltäytyminen on typeryyttä. Tai saahan siitä tarinanaihetta sitten vauvapalstoille.