Synnytys ilman kipulääkkeitä

Olisin halunnut, en ehtinyt. Synnytyksen kokonaiskesto 1h15min

Vierailija kirjoitti:

Mulle epiduraali ei sopinut: hidasti synnytystä ja vei tuntuman täysin mutta kipua ei kuitenkaan. Kuitenkin olen tyytyväinen että puudutettiin, kätilökin sanoi että puudutetaan jotta tulisin toistamiseenkin.

Arvostin elettä vaikka osoittautui että minun fysiikallani se oli turha: seuraava lapsi tuli pari vuotta myöhemmin puolessa tunnissa ilman puudutuksia tai repeämisiä.

Tunteena puuduttamaton synnytys on mielenkiintoinen, suosittelen kyllä kokeilemaan jos vain olosuhteet ovat otolliset.

Jos eivät ole, niin kannattaa ottaa vastaan sitä lääketieteellistä puuttumista myös.

Puudutettiin ettå tulet uudestaankin! Noinhan se on.

Sain ensimmäiseltä epiduraalin ja esim ponnistaminen oli helppoa koska ei tuntenut koko kipua vain kovan paineen. Ihan lopussa puudutus ei auttanut siinäkään mutta hyvä ponnistaminen sai aikaan virkeän vauvan eikä jäänyt kammoa.

Toinen synnytys oli aivan kamala. Asentovirheen vuoksi kipu oli järkyttävä mutta apua ei annettu ei mitään puudutusta kun olinhan tullut jo .toisen kerran niin annetaan vaan kärsiä. Kun tuossa puoli päivää huutaa niin siitå päästään. Ponnistaminen kesti ja kesti lähes 3 tuntia ja koko keho pani vastaan koska kävi niin kipeää. Tuloksena veltto vauva ja monenlaista vaivaa minulle pitkittyneestä ponnistamisesta.

Mies sanoi että tänne me ei enää tulla. Oli sen verran kamalaa katsottavaa ollut. Eikä menty enää.

En suosittele. Vaikka ottaisi kaikki lääkkeet, synnytys on aivan järkyttävän kivulias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle epiduraali ei sopinut: hidasti synnytystä ja vei tuntuman täysin mutta kipua ei kuitenkaan. Kuitenkin olen tyytyväinen että puudutettiin, kätilökin sanoi että puudutetaan jotta tulisin toistamiseenkin.

Arvostin elettä vaikka osoittautui että minun fysiikallani se oli turha: seuraava lapsi tuli pari vuotta myöhemmin puolessa tunnissa ilman puudutuksia tai repeämisiä.

Tunteena puuduttamaton synnytys on mielenkiintoinen, suosittelen kyllä kokeilemaan jos vain olosuhteet ovat otolliset.

Jos eivät ole, niin kannattaa ottaa vastaan sitä lääketieteellistä puuttumista myös.

Puudutettiin ettå tulet uudestaankin! Noinhan se on.

Sain ensimmäiseltä epiduraalin ja esim ponnistaminen oli helppoa koska ei tuntenut koko kipua vain kovan paineen. Ihan lopussa puudutus ei auttanut siinäkään mutta hyvä ponnistaminen sai aikaan virkeän vauvan eikä jäänyt kammoa.

Toinen synnytys oli aivan kamala. Asentovirheen vuoksi kipu oli järkyttävä mutta apua ei annettu ei mitään puudutusta kun olinhan tullut jo .toisen kerran niin annetaan vaan kärsiä. Kun tuossa puoli päivää huutaa niin siitå päästään. Ponnistaminen kesti ja kesti lähes 3 tuntia ja koko keho pani vastaan koska kävi niin kipeää. Tuloksena veltto vauva ja monenlaista vaivaa minulle pitkittyneestä ponnistamisesta.

Mies sanoi että tänne me ei enää tulla. Oli sen verran kamalaa katsottavaa ollut. Eikä menty enää.

No, mulle taas laitettiin se epiduraali, ja oli ihan kauhea synnytys. Pelkopolilla täytyi käydä toisessa raskaudessa. Toinen synnytys ilman epiduraalia onnistui hyvin. Että eipä se epiduraali kaikille ja kaikissa tilanteissa ole hyvä.

Synnytystä ei turhaan sanota pahimmaksi kivuksi minkä nainen voi kokea. Mieti siitä, pitäskö ottaa kipulääkitys.

Ensisynnytys 35v kesto alle 2h. mitään puudutteita ei ehditty antamaan kun kätilön ekassa tarkistuksessa kohdunsuu 8cm auki. Ponnistusvaiheessa tunsin venytyskipua mutta ei ollut sietämätöntä. En ottanut edes ilokaasua. Supistuskivut muistutti kovia kuukautiskipuja. Supistusten väli on kivuton. Pari viimeistä pitkää supistusta yritin keskittyä hengittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään kans selkäytimen ronkkimista. Toki en siedä edes hampaan paikkausta ilman puudutusta. Mutta en usko että synnytyskivut tulevat vihlomalla, eikä niitä voi verrata hermosärkyyn.

ap

Minulla oli hermosärkyä, johon ei auttanut edes epiduraali. Vauva oli virheasennossa ja voin kertoa, että ilman puudutuksia en olisi ollut tajuissani koko synnytyksen aikana

Vierailija kirjoitti:

Pelkään kans selkäytimen ronkkimista. Toki en siedä edes hampaan paikkausta ilman puudutusta. Mutta en usko että synnytyskivut tulevat vihlomalla, eikä niitä voi verrata hermosärkyyn.

ap

Kaksi lasta synnyttäneenä voin tietenkin kertoa vain omista tuntemuksistani. Supistukset eivät tehneet lainkaan kipeää muuten, mutta kohdunsuussa tuntui kuin sinne olisi hitaasti työnnetty erittäin tylsää, sahanteräistä puukkoa. 

Muistaakseni pyysin kahden tuollaisen puukkosupistuksen jälkeen epiduraalia ja sain sen. Minulle on tehty myös juurihoito hampaaseen, ja vaikka se tehtiin puudutuksessa myös, mieluummin synnyttäisin lisää lapsia hyvin puudutettuna kuin menisin kaivattamaan hampaastani hermoa pois.

En tajua, miksi te fiksut nuoret naiset haluatte synnyttää mahdollisimman kivuliaasti. Ei siinä ole mitään autuasta, kun röörin kudokset hitaasti repeilevät ja antavat periksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä jotka periaatteesta haluaa lääkkeettömän synnytyksen. MIKSI?! se ei ole sen hienompi tai mestarillisempi koitos oli sulla sitten kaikki maailman lääkkeet tai ei yhtään mitään. Ihan turhaa kokea niin suurta kipua, vaan koska haluaa"osoittaa" jotain.

Minua taas ihmetyttää miksi lääkkeiden kanssa synnyttäneet kuvittelevat lääkkeettömän synnytyksen tahtovien pyrkivän olemaan hienompia tai mestarillisempia. Kun kyse ei ole siitä vaan valinnanvapaudesta tehdä epämukava ja työläs homma sillätavoin kuin se itselleen on vähiten epämukava.

Jos nyt vaikka siivoukseen vertaa, niin jotkut siivoaa joka päivä vähän, toiset kerran viikkoon kunnolla. Onko nyt näistä jompikumpi tapa sitten sankatillisempi ja tavoiteltavampi?

Minusta tämä on yhtä järkevä aihe kilvoitella kuin se, että juoko kahvinsa mustana vai maidolla.

Itse tahdon synnyttää neljännenkin kerran lääkkeittä ja olen onnellinen, että minulla on mahdollisuus niin valita. Harmi jos joku ottaa sen arvosteluna omia valintojaan kohtaan, mutta ihan syytön minä siihen olen.

On hyvä että sinulla on valinnanvapaus synnyttää haluamallasi tavalla. Toivoisin myös sitä valinnanvapautta, että saisi synnyttää sektiolla halutessaan ilman mitään pelkopolivääntöjä. Nykyaikana kun sekin olisi täysin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle epiduraali ei sopinut: hidasti synnytystä ja vei tuntuman täysin mutta kipua ei kuitenkaan. Kuitenkin olen tyytyväinen että puudutettiin, kätilökin sanoi että puudutetaan jotta tulisin toistamiseenkin.

Arvostin elettä vaikka osoittautui että minun fysiikallani se oli turha: seuraava lapsi tuli pari vuotta myöhemmin puolessa tunnissa ilman puudutuksia tai repeämisiä.

Tunteena puuduttamaton synnytys on mielenkiintoinen, suosittelen kyllä kokeilemaan jos vain olosuhteet ovat otolliset.

Jos eivät ole, niin kannattaa ottaa vastaan sitä lääketieteellistä puuttumista myös.

Puudutettiin ettå tulet uudestaankin! Noinhan se on.

Sain ensimmäiseltä epiduraalin ja esim ponnistaminen oli helppoa koska ei tuntenut koko kipua vain kovan paineen. Ihan lopussa puudutus ei auttanut siinäkään mutta hyvä ponnistaminen sai aikaan virkeän vauvan eikä jäänyt kammoa.

Toinen synnytys oli aivan kamala. Asentovirheen vuoksi kipu oli järkyttävä mutta apua ei annettu ei mitään puudutusta kun olinhan tullut jo .toisen kerran niin annetaan vaan kärsiä. Kun tuossa puoli päivää huutaa niin siitå päästään. Ponnistaminen kesti ja kesti lähes 3 tuntia ja koko keho pani vastaan koska kävi niin kipeää. Tuloksena veltto vauva ja monenlaista vaivaa minulle pitkittyneestä ponnistamisesta.

Mies sanoi että tänne me ei enää tulla. Oli sen verran kamalaa katsottavaa ollut. Eikä menty enää.

No, mulle taas laitettiin se epiduraali, ja oli ihan kauhea synnytys. Pelkopolilla täytyi käydä toisessa raskaudessa. Toinen synnytys ilman epiduraalia onnistui hyvin. Että eipä se epiduraali kaikille ja kaikissa tilanteissa ole hyvä.

Tästäkin jo näkee että todella tapauskohtaista on. Mulla toi 1. Epiduraalivauva oli 2. Puuduttamattomaan vauvaan verrattuna aivan tolkku pois mutta en tiedä sitten johtuiko pitkittyneestä synnytyksestä vai epiduraalista.

2. Puuduttamaton puolen tunnin vauva oli oikein oppikirjaryömijä ja tissinhaukkoja. Ekan jälkeen olin luullut moista imetysfanaatikkopropagandaksi, en olis muuten koskaan uskonut moista mutta pakko oli kun omalle kohdalle osui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään kans selkäytimen ronkkimista. Toki en siedä edes hampaan paikkausta ilman puudutusta. Mutta en usko että synnytyskivut tulevat vihlomalla, eikä niitä voi verrata hermosärkyyn.

ap

Kaksi lasta synnyttäneenä voin tietenkin kertoa vain omista tuntemuksistani. Supistukset eivät tehneet lainkaan kipeää muuten, mutta kohdunsuussa tuntui kuin sinne olisi hitaasti työnnetty erittäin tylsää, sahanteräistä puukkoa. 

Muistaakseni pyysin kahden tuollaisen puukkosupistuksen jälkeen epiduraalia ja sain sen. Minulle on tehty myös juurihoito hampaaseen, ja vaikka se tehtiin puudutuksessa myös, mieluummin synnyttäisin lisää lapsia hyvin puudutettuna kuin menisin kaivattamaan hampaastani hermoa pois.

En tajua, miksi te fiksut nuoret naiset haluatte synnyttää mahdollisimman kivuliaasti. Ei siinä ole mitään autuasta, kun röörin kudokset hitaasti repeilevät ja antavat periksi.

En ole nuori, mutta halusin tuntea, että olen tilanteen tasalla. Epiduraali teki avuttomaksi. Sitä en ymmärrä, miksi toisten valinnoista pitää puhua halventavasti. Se, että ei halua kivunlievitysta, ei ole keltään pois, se vaikuttaa ainoastaan itseen. Kukaan tuskin kuvittelee synnytyksen olevan millään tasolla autuasta, mutta ihmisillä on erilaisai tapoja käsitellä kipua, ja kivun sietämisessä auttaa esim. jooga- ja meditaatiotausta, koska se, että osaa rentouttaa itsensä, lievittää kipua. Aika pienellä harjoittelulla saa jo tuloksia, mä ihan ovensuukeskustelussa neuvoin jotain perusrentoutusjuttuja miehen siskolle, ja hän sanoi myöhemmin, että niistä oli ollut synnytyksessä paljon apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisynnyttäjät jotka eivät halua kivunlievitystä, ovat mun silmissä vähän surkuhupaisia. Jotenkin naiivi ajattelutapa, että "mä pärjään ilmankin", kun ei sitä oikeasti voi tietää mitä on tulossa ja kuinka kovaa. Tulee vaan mieleen, yritetäänkö sillä olla jotenkin parempia ja sitkeämpiä äitejä? Lol.

Itse olin tosiaan ehkä vähän naiivi kun näin ajattelin ennen synnytystä, mutta toisaalta kun kerran niin olin päättänyt niin en sitä epiduraalia ottanutkaan. Piti näyttää että pystyn kuin pystynkin siihen, stna :D ja synnytys kesti jotain päälle vuorokauden ja oli helvetillisintä kipua ikinä, etenkin ponnistaminen ilman mitään puudutusta... Ens kerralla sitten ehkä se epiduraali.

Ei se puudutus ponnistuskipuun auta. Kyllä sen ponnistamisen "ihanuuden" tuntee, vaikka olis saanut puudutteen. (Ainakin epiduraalin kanssa)

Kyllä se epiduraalu auttaa ponnistusvaiheessa. Tämä oma ja lukuistrb muitten kokemus Siinä kun repii ulostuloaukon ei sitten enää auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään kans selkäytimen ronkkimista. Toki en siedä edes hampaan paikkausta ilman puudutusta. Mutta en usko että synnytyskivut tulevat vihlomalla, eikä niitä voi verrata hermosärkyyn.

ap

Kaksi lasta synnyttäneenä voin tietenkin kertoa vain omista tuntemuksistani. Supistukset eivät tehneet lainkaan kipeää muuten, mutta kohdunsuussa tuntui kuin sinne olisi hitaasti työnnetty erittäin tylsää, sahanteräistä puukkoa. 

Muistaakseni pyysin kahden tuollaisen puukkosupistuksen jälkeen epiduraalia ja sain sen. Minulle on tehty myös juurihoito hampaaseen, ja vaikka se tehtiin puudutuksessa myös, mieluummin synnyttäisin lisää lapsia hyvin puudutettuna kuin menisin kaivattamaan hampaastani hermoa pois.

En tajua, miksi te fiksut nuoret naiset haluatte synnyttää mahdollisimman kivuliaasti. Ei siinä ole mitään autuasta, kun röörin kudokset hitaasti repeilevät ja antavat periksi.

En ole nuori, mutta halusin tuntea, että olen tilanteen tasalla. Epiduraali teki avuttomaksi. Sitä en ymmärrä, miksi toisten valinnoista pitää puhua halventavasti. Se, että ei halua kivunlievitysta, ei ole keltään pois, se vaikuttaa ainoastaan itseen. Kukaan tuskin kuvittelee synnytyksen olevan millään tasolla autuasta, mutta ihmisillä on erilaisai tapoja käsitellä kipua, ja kivun sietämisessä auttaa esim. jooga- ja meditaatiotausta, koska se, että osaa rentouttaa itsensä, lievittää kipua. Aika pienellä harjoittelulla saa jo tuloksia, mä ihan ovensuukeskustelussa neuvoin jotain perusrentoutusjuttuja miehen siskolle, ja hän sanoi myöhemmin, että niistä oli ollut synnytyksessä paljon apua.

Koittappa kuule rentoutumisharjoituksia siinä kohtaan, kun luulet että olet kuolemassa. Ja vaikka epiduraali teki sun olos avuttomaksi, niin kyllä voin kertoa, että se kipu tekee myös avuttomaksi. Olen ehkä hiukan katkera ihmisille joilla synnytys on sujunut hyvin pelkillä rentoutumisharjoituksilla

Ei ehditty lääkitä. Ekalla kerralla ehdittiin synnytyshuoneeseen, toisella kerralla lapsi syntyi Kätilöopiston käytävällä. Kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään kans selkäytimen ronkkimista. Toki en siedä edes hampaan paikkausta ilman puudutusta. Mutta en usko että synnytyskivut tulevat vihlomalla, eikä niitä voi verrata hermosärkyyn.

ap

Kaksi lasta synnyttäneenä voin tietenkin kertoa vain omista tuntemuksistani. Supistukset eivät tehneet lainkaan kipeää muuten, mutta kohdunsuussa tuntui kuin sinne olisi hitaasti työnnetty erittäin tylsää, sahanteräistä puukkoa. 

Muistaakseni pyysin kahden tuollaisen puukkosupistuksen jälkeen epiduraalia ja sain sen. Minulle on tehty myös juurihoito hampaaseen, ja vaikka se tehtiin puudutuksessa myös, mieluummin synnyttäisin lisää lapsia hyvin puudutettuna kuin menisin kaivattamaan hampaastani hermoa pois.

En tajua, miksi te fiksut nuoret naiset haluatte synnyttää mahdollisimman kivuliaasti. Ei siinä ole mitään autuasta, kun röörin kudokset hitaasti repeilevät ja antavat periksi.

En ole nuori, mutta halusin tuntea, että olen tilanteen tasalla. Epiduraali teki avuttomaksi. Sitä en ymmärrä, miksi toisten valinnoista pitää puhua halventavasti. Se, että ei halua kivunlievitysta, ei ole keltään pois, se vaikuttaa ainoastaan itseen. Kukaan tuskin kuvittelee synnytyksen olevan millään tasolla autuasta, mutta ihmisillä on erilaisai tapoja käsitellä kipua, ja kivun sietämisessä auttaa esim. jooga- ja meditaatiotausta, koska se, että osaa rentouttaa itsensä, lievittää kipua. Aika pienellä harjoittelulla saa jo tuloksia, mä ihan ovensuukeskustelussa neuvoin jotain perusrentoutusjuttuja miehen siskolle, ja hän sanoi myöhemmin, että niistä oli ollut synnytyksessä paljon apua.

Koittappa kuule rentoutumisharjoituksia siinä kohtaan, kun luulet että olet kuolemassa. Ja vaikka epiduraali teki sun olos avuttomaksi, niin kyllä voin kertoa, että se kipu tekee myös avuttomaksi. Olen ehkä hiukan katkera ihmisille joilla synnytys on sujunut hyvin pelkillä rentoutumisharjoituksilla

Mun kumpikaan synnytys ei ole ollut säännöllinen eikä sikäli sujunut erityisen hyvin. Ensimmäisessä synnytyksessä tosiaan luulin, että jos minä en kuole, vähintään vauva kuolee. Vauvaa vedettiin parituntisen ponnistusvaiheen päätteeksi imukupilla yli puoli tuntia. En ymmärrä, miksi minun kokemukseni pitäisi aiheuttaa sinussa aggressiota, enhän ole tyrkyttämässä sinulle mitään. Toisessa synnytyksessä en olisi millään edes pystynyt saamaan epiduraalia, vaikka olisin halunnut (en halunnut), koska avautuminen oli todella nopea ja väärän tarjonnan takia myös erittäin kivulias (hermokipu). Kipua oli myös ponnistusvaiheessa tästä syystä.

Mulle on ihan sama, mitä valintoja joku tekee synnytyksessään. En ole käännyttämässä ketään suuntaan enkä toiseen. Vaikka ottaisi epiduraalin, sitä ei saa heti, vaan vasta tietyssä vaiheessa. Mieheni sisko synnytti pääkaupunkiseudulla, missä synnyttäjien sairaalaantuloa viivytellään viime tippaan, eli hänelläkin oli tiedossa, että kotona ollaan pitkään. Annoin neuvoja, kun hän pyysi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään kans selkäytimen ronkkimista. Toki en siedä edes hampaan paikkausta ilman puudutusta. Mutta en usko että synnytyskivut tulevat vihlomalla, eikä niitä voi verrata hermosärkyyn.

ap

Kaksi lasta synnyttäneenä voin tietenkin kertoa vain omista tuntemuksistani. Supistukset eivät tehneet lainkaan kipeää muuten, mutta kohdunsuussa tuntui kuin sinne olisi hitaasti työnnetty erittäin tylsää, sahanteräistä puukkoa. 

Muistaakseni pyysin kahden tuollaisen puukkosupistuksen jälkeen epiduraalia ja sain sen. Minulle on tehty myös juurihoito hampaaseen, ja vaikka se tehtiin puudutuksessa myös, mieluummin synnyttäisin lisää lapsia hyvin puudutettuna kuin menisin kaivattamaan hampaastani hermoa pois.

En tajua, miksi te fiksut nuoret naiset haluatte synnyttää mahdollisimman kivuliaasti. Ei siinä ole mitään autuasta, kun röörin kudokset hitaasti repeilevät ja antavat periksi.

En ole nuori, mutta halusin tuntea, että olen tilanteen tasalla. Epiduraali teki avuttomaksi. Sitä en ymmärrä, miksi toisten valinnoista pitää puhua halventavasti. Se, että ei halua kivunlievitysta, ei ole keltään pois, se vaikuttaa ainoastaan itseen. Kukaan tuskin kuvittelee synnytyksen olevan millään tasolla autuasta, mutta ihmisillä on erilaisai tapoja käsitellä kipua, ja kivun sietämisessä auttaa esim. jooga- ja meditaatiotausta, koska se, että osaa rentouttaa itsensä, lievittää kipua. Aika pienellä harjoittelulla saa jo tuloksia, mä ihan ovensuukeskustelussa neuvoin jotain perusrentoutusjuttuja miehen siskolle, ja hän sanoi myöhemmin, että niistä oli ollut synnytyksessä paljon apua.

Koittappa kuule rentoutumisharjoituksia siinä kohtaan, kun luulet että olet kuolemassa. Ja vaikka epiduraali teki sun olos avuttomaksi, niin kyllä voin kertoa, että se kipu tekee myös avuttomaksi. Olen ehkä hiukan katkera ihmisille joilla synnytys on sujunut hyvin pelkillä rentoutumisharjoituksilla

Mun kumpikaan synnytys ei ole ollut säännöllinen eikä sikäli sujunut erityisen hyvin. Ensimmäisessä synnytyksessä tosiaan luulin, että jos minä en kuole, vähintään vauva kuolee. Vauvaa vedettiin parituntisen ponnistusvaiheen päätteeksi imukupilla yli puoli tuntia. En ymmärrä, miksi minun kokemukseni pitäisi aiheuttaa sinussa aggressiota, enhän ole tyrkyttämässä sinulle mitään. Toisessa synnytyksessä en olisi millään edes pystynyt saamaan epiduraalia, vaikka olisin halunnut (en halunnut), koska avautuminen oli todella nopea ja väärän tarjonnan takia myös erittäin kivulias (hermokipu). Kipua oli myös ponnistusvaiheessa tästä syystä.

Mulle on ihan sama, mitä valintoja joku tekee synnytyksessään. En ole käännyttämässä ketään suuntaan enkä toiseen. Vaikka ottaisi epiduraalin, sitä ei saa heti, vaan vasta tietyssä vaiheessa. Mieheni sisko synnytti pääkaupunkiseudulla, missä synnyttäjien sairaalaantuloa viivytellään viime tippaan, eli hänelläkin oli tiedossa, että kotona ollaan pitkään. Annoin neuvoja, kun hän pyysi.

Älä ota henkilökohtaisesti. Sanoinhan jo, että olen hieman katkera :D Sitä vaan tarkoitin, että ei ne rentoutumisharjoitukset auta aina, vaikka kuinka yrittäisi.

Halusin synnyttää ilman lääkkeitä käyttäen tensiä, lämpöä ja allasta. Tensiä en saanut ja tuskanhiessä ei lämpö maistunut. 6 sentin kohdalla kätilö ehdotti epiduraalia ja otin kun tyrkytettiin. Onneksi sain levättyä, koska se vei kivut täysin. Avautuminen ei hidastunut ja pystyin kävelemään normaalisti epiduraalin kanssa.

Ponnistusvaihe oli hakemista, "kakkahädän" tunne tuli muttei supistuskipua. Kesti myös pitkään koska vauva oli kilon arviota suurempi, 4,5kg 38 sentin päänympäryksellä. Jälkikäteen ei harmita että otin epiduraalin, mutta ensi kerralla en ota.

Synnytyksestä jäi tosi hyvät muistot ja esim. flunssan sairastaminen on veemäisempää kuin 12h synnytys.

Olen myös huomannut että helposta alatiesynnytyksestä "ei saa" netissä puhua, koska onhan synnytys epäinhimillistä kidutusta joka rikkoo ihmisen. Vaikean synnytyksen kokeneet kai kokevat, että helposti synnyttäneet hierovat p*skaa naamaan, vaikkei siitä ole kyse. Synnytyksiä nyt vaan on erilaisia ja kaikista pitäisi voida puhua.

Olen synnyttänyt lapseni 70-luvulla, jolloin ilokaasu oli ainoa kivunlievitys.

Siloin oli tapana lääkkeillä, kalvojen puhkaisulla ja välilihan leikkauksella saada vauva syntymään niin nopeasti kuin mahdollista.

Kivut oli helvetilliset,mutta synysten kesto 3 ja 5 tuntia.

Alapäästäkin tuli siisti, sillä leikkausarvet ovat paljon siistimmät kuin reöeämien paikkailut.

Eräs kätilö juuri sanoi yhdessä synnytyskeskustelussa sitä, että äitien täytyy antaa revetä hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt lapseni 70-luvulla, jolloin ilokaasu oli ainoa kivunlievitys.

Siloin oli tapana lääkkeillä, kalvojen puhkaisulla ja välilihan leikkauksella saada vauva syntymään niin nopeasti kuin mahdollista.

Kivut oli helvetilliset,mutta synysten kesto 3 ja 5 tuntia.

Alapäästäkin tuli siisti, sillä leikkausarvet ovat paljon siistimmät kuin reöeämien paikkailut.

Eräs kätilö juuri sanoi yhdessä synnytyskeskustelussa sitä, että äitien täytyy antaa revetä hirveästi.

Nykytietämyksen mukaan episiotomia vastaa kudosvaurioiltaan toisen asteen repeämää. Joten onhan se ihan järjetöntä leikata rutiininomaisesti kaikki naiset, joista osa saattaisi selvitä kokonaan ilman repeämiä.

Muutenkin nykyään suhtaudutaan aika kriittisesti tuollaisiin ajatuksiin, että naisen alapään pitäisi olla jotenkin "siisti". Toki mahdolliset vauriot pitää korjata, mutta ajattelumalli, että nainen leikataan auki ja sitten ommellaan "siististi" kiinni, muistuttaa nykyihmisen korvaan tyttöjen ympärileikkausta.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Vaikka ottaisi kaikki lääkkeet, synnytys on aivan järkyttävän kivulias.

Niin, sinun synnytyksesi. Minun synnytykseni eivät ole sattuneet mitenkään sietämättömästi.