Synnytys ilman kipulääkkeitä

Minä pärjäsin tosi pitkään pelkällä ilokaasulla mutta sitten yhtäkkiä en enää kestänytkään. Supistukset olivat jotain niin järkyttäviä. Tosin synnytys käynnistettiin (johtuisiko siitä) epiduraali ei auttanut mutta spinaalipuudutus vei kaikki kivut ja vaikutti synnytyksen loppuun asti. En tuntenut mitään ponnistusvaiheessakaan. Sieltä se vaan tulla tupsahti. Ei kannata kauheasti etukäteen miettiä koska et ensisynnyttäjänä todellakaan voi tietää mitä se on ennenkuin koet. :)

Esikoisen synnytin epiduraalin avulla ja toisessa synnytyksessä olisin myös halunnut mutta kätilö suositteli spinaalia. Sitä ei kuitenkaan keritty laittaamaan kun lapsi oli jo tulossa. Ponnistus vaihe kesti 5min. Kipu oli kova mutta nopeasti ohi.

Sanoisin, että älä suunnittele liikaa. Suunnitelmat ei kuitenkaan pidä. Mä olisin ottanut kaikki mahdolliset puudutteet, no en saanut mitään (ei ehditty antaa kätilön töpeksintöjen takia)! En muuten saanut mitään muutakaan kivunlievitystä, pelkästään panadolia ja ponnistusvaiheen jo alettua sain ilokaasua (ei auttanut) ja pudendaalipuudutteen. Kaveri taas suunnitteli muomusynnytystä, mut avautumisvaihe pitkittyi ja lopulta sai kaikki mahdolliset kivunlievitykset mitä sairaalasta löytyi :D Eli avoimin mielin ja liikoja suunnittelematta...

Synnytyskipu on pahinta kipua, mitä voi vain kuvitella, oikeastaan niin pahaa ettei sitä pysty edes kuvittelemaan. Vain 3 prosenttia suomalaisista ensisynnyttäjistä synnyttää ilman epiduraalia. Moni haluaisi synnyttää luomuna, mutta kipujen voimakkuus yllättää. Itse oton molempiin synnytyksiini kaiken mahdollisen kipulääkityksen mitä annettiin ja silti synnyttäminen oli niin kivuliasta että en enää ikinä halua sitä kokea.

Itse rukoilin ja anelin kipulääkettä, huusin kivusta, elimistö oli täysin krampissa ja n. 4 tunnin itkuhuutojen jälkeen olin kolme senttiä auki, lopulta kun en pystynyt enää edes pissaamaan tajusi nuori hoitaja että nyt koskee ja oikeasti, siihen asti ei ollut uskonut koska supistuskäyrät olivat pienet. Ja koska synnytyksen ei katsota edes olevan tuolloin vielä käynnissä.... No sain kuitenkin epiduraalin ja hoitaja muisti tähänkin väliin mainita kuinka epiduraali tulee aivan liian aikaisin ja kuinka tässä vaiheessa ei normaalisti anneta mitään tuommoisia "apuja". Epiduraalista tunti eteenpäin pääsin ponnistamaan, kun vihdoinkin sain rentoutettua itseni, joten paskat se epiduraali hidasta synnytystä jokaisessa tapauksessa. Syykin selvisi kipuihin kun alkoi ponnistusvaihe; avotarjonta, ensimmäisen ponnistuksen jälkeen lähdettiinkin hätäsektioon kun vauva meinasi kuristua napanuoraansa ja tuossa asennossa olevaa vauvaa ei pukata 3 työnnöllä maailmaan. No kahden pisteen vauva tuli, oli lähellä kuolla, ei enää hengittänyt syntyessään, mutta pulssia oli vielä vähän jäljellä. Tässä ensimmäinen synnytyskokemus, toinen ei syntynyt maailmaan alakautta vaan sektiolla. Sanotaan näin että otat vastaan kivunlievitystä sen mitä tarvitset. Jos itse olisin nyt samassa tilanteessa vaatisin jonkin muun hoitajan paikalle, vaatisin kivunlievityksen siihen paikkaan ja oksitosiinitippaa en suostuisi ottamaan vastaan mistään hinnasta. Onneksi suurimmassa osassa synnytyksiä kulku on onnellisempi.

Et voi mitenkään tietää miten reagoit kipuun jota et ole ennen tuntenut. Voi olla että pärjäät hyvin ilman tai sitten huudat että nyt tänne sitä lääkettä perkeleeeeeeeeeeeeeeeee. Tietysti jos haluat synnyttää ilman kivunlievitystä niin toivotaan, että näin myös tapahtuu :)

Jos synnytys eteneee nopeasti voisin suositellakin olemaan ilman kivunlievitystä. Jos se etenee hitaasti niin muista, että kivunlievitys voi joillakin nopeuttaa avautumista.

6 tunnin synnytys ilman kivunlievitystä ja luulin kuolevani, mutta meni hienosti! Voin hyvin heti kun vauva oli ulkona!

28 tunnin synnytys kivunlievityksellä ja vasta puoli tuntia siitä kun sain epiduraalipuudutteen aloin avautumaan! Jaksoin hyvin heti synnytyksen jälkeen, mutta olin kärsinyt ilman tulosta ja seuraavat viikot olivat raskaita hitaamman toipumisen vuoksi.

Minä olisin varmaan ottanut kaikki mahdolliset kipulääkitykset, mutta jostakin syystä molemmissa synnytyksissäni aika oli koko ajan väärä epiduraalille.  Jonkin ihan tavallisen kipulääkkeen sain piikinä toisessa synnytyksessä, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta.  Yllättävän hyvin selvisin, onneksi ei olleet pitkät synnytykset - molemmat kestivät ensimmäisistä supistuksista syntymään 5 tuntia.  

Esikoinen syntyi ihan ilokaasulla. En ottanut muita kivunlievityksiä, koska ensinnäkin pelkäsin enemmän sitä piikkiä. Toisaalta kohdalle osui kokenut kätilö, joka totesi, ettei se kipu tämän pahemmaksi muutu (valehteli mokoma).

Mutta olen ihan kiitollinen että näin meni. Synnytyskipu on tosiaan jotain käsittämätöntä, mutta minua auttoi se ajatus, että se kipu ei ole vaarallista. Siis minua ei ole ammuttu, en ole vuotamassa kuiviin, raajojani ei revitä irti, vaan kyse on 'vain' synnytyksestä.

Nuoremman kohdalla sanoin reippaasti kätilölle, etten halua mitään piikkejä. Se oli vähän että aha ja vuoron vaihduttua se toinen kätilö oli ihan paniikissa, kun en ollut ottanut mitään.

Molemmissa synnytyksissä olin kyllä suihkussa, pallon päällä, keinutuolissa. Ja yksi hyvä vinkki oli se, että liiku niin pitkään, kuin kykenet. Ensin kävellen, nojaillen, sitten istu keinutuolissa tai pallon päällä. Sänkyyn ei kannata jäädä.

Eikä se lääkkeetön synnytys mikään tavoitetila ole. Mutta kaikesta huolimatta mulla meni hyvin ihan vedellä ja ilokaasulla.

Sain ponnistusluvan vain puoli tuntia epiduraalipuudutteen saamisesta (=10 cm auki), mutta koska vauvalla oli kaikki hyvin masussa, nukuin ensiksi ja heräsin siihen, kun puudutus väheni sen verran, että tuntui tarvetta ponnistaa. Olin ollut 26/28 tuntia  ilman kunnollista avautumista kärsien vain kivuista! Puudutettuna kivut loppuivat kokonaan.

48.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:14"]Monesti ne jotka isoon ääneen julistavat luomusynnytyksen puolesta, ovat niitä jotka huonoimmin sen kivun sitten kestävät. Ei kannata suunnitella synnytystä liikaa vaan yrittää mahdollisimman rentona ottaa vastaan mitä tuleman pitää ja jos siltä tuntuu niin kivunlievitystä ottaa. [/quote] Tuo ensimmäinen lauseesi ei kyllä pidä paikkansa. Jos synnyttämään mennään jo valmiiksi paskat housuissa odottaen aivan helvetillistä tapahtumaa se kipu koetaan aivan varmasti aivan järkyttäväksi.

[/quote]

Ei pidä aina paikkaansa tuokaan.  Odotin juurikin paskat housuissa ja kauhuissani ensisynnytystä, varautuen pitkään helvettiin.  Neuvolassa nimittäin kerrottiin, että se on usein samantyyppinen kuin äidilläkin on ollut aikanaan, ja minun äitini synnytti esikoistaan yli 2 vuorokautta.

Joten kun esikoiseni syntyi kaikenkaikkiaan 5 tunnissa, 15 minuutin ponnistusvaiheella, olivat ensimmäiset sanani "tulen tänne vielä toisenkin kerran".

Ja minä siis en saanut mitään kivunlievitystä, kun ei ollut siihen aikaa ja synnytys oli kuulemma koko ajan epäsopivassa vaiheessa.  Ilokaasua kyllä tarjottiin, mutta ensi henkäyksellä siitä tuli etova olo joten jätin senkin väliin.

Kolmen synnytyksen kokemuksella mene avoimin mielin ja punnitse kipulääkkeen tarve synnytyksessä. Kaksi ekaa olisin halunnut synnyttää ilman epiduraalia, mutta viimeiset sentit olivat vain yksi helvetin pitkä ja kivulias supistus, joka ei loppunut ja sain epiduraalin. Kolmannen kanssa ilmoitin kätilön kysyessä lääkkeistä, että yksi hailee, kunhan tää tulee ulos. Tulikin ja rytinällä 3h 30 min ja vauva oli ulkona, siinä kohtaa kun hönkäisin että nyt voisin puudutuksen ottaa, kätilö hymyili ja totesi että eikun ponnista, musta tukka näkyy. Ja ponnistusvaihe ei mulla enää sattunut, parilla työnnöllä tuli pikkuinen tyttö maailmaan.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 11:53"]Täällä on niin kovin eri mielipiteitä synnytyskivuista ja niiden kokemisesta. Kai ne kaikille ovat erilaiset. Jos etukäteen jo ajattelen että ei se niin paljon satu, ja tiedän että synnytyskivut eivät ole mitenkään harmillisia niin en usko että koen niitä ylivoimaisiksi synnyttäessäkään.
Ap
[/quote]

No kuten moni on sanonut niin synnytyskivut on kovin yksilöllisiä. Mä en olis ekaa saanut ulos ilman epiduraalia, sattui niin hel...sti. Toinen tuli puol vahingossa luomuna ja kolmas muilla puudutuksilla, kun ajattelin et kun edellisestäkään en epiduraalia tarvinnut... Huono idea! Pidä mieli avoimena äläkä luule tietäväsi niistä kivuista mitään ennen synnytystä ( tai edes sen jälkeen ;))

Mä olen synnyttänyt kahdesti ja molemmilla kerroilla jeesinä oli ilokaasu (ekassa synnytyksessä en kyllä huomannut sillä mitään vaikutusta). ekassa synnytyksessä päätin, että niin pitkälle kun pystyy niin ilman kivunlievitystä, mutta molemmilla kerroilla se ilokaasu sitten tuntuikin olevan tarpeen. Tokassa synnytyksessä itseasiassa pyysin epiduraalia, mutten ehtinyt sitää saamaan kun synnytys eteni niin nopeasti.

Suunnitelman voi ja kannattaakin tehdä, mutta siitä on ihan turha pitää kynsin ja hampain kiinni. Se kipu yllättää voimakkuudessaan monet ja toisaalta mitä tahansa muutakin voi tapahtua, mikä vaikuttaa synnytyksen etenemiseen.

Kaikki kolme olen synnyttänyt luomuna ja liikkunut ihan viimeiseen saakka. Kävin suihkussa - olin piiiiitkään. Sitten vain nojailin supistusten aikana seinään ja mieheni hieroi selkääni ja minä lauloin.

Kun sitten alkoi tuntumaan, että vauva syntyy, menin pitkälleni, kutsuimme kätilöni ja vain viisi minuuttia, niin lapsi syntyi. Näin joka kerta.

Kohdunkaulanpuudutuksella ja ilokaasulla synnytetty molemmat lapset.

No hohhoijaa. Voit kuvitella kivusta mitä tahansa. Se voi kestää 5 tuntia ja olla siedettävää, mikä ei tee sinusta parempaa ihmistä, tai sitten se voi kestää 3 päivää ja olet valmis suorittamaan sektion itse jos löydät veitsen. et välttämättä koe että "kivulla olisi merkitys" jos se jatkuu ikuisuuden avaamatta kohdunsuuta. Monesti ensisynnyttäjällä on pitkittynyt Latenssivaihe. Suosittelen perehtymään ja harjoittelemaan luomusynnytystä varten ja lisäksi ottamaan kaikki tarpeellinen kivunlievitys alkaen miedoimmasta. Kaikkea hyvää synnytykseesi, toivottavasti et koe kovaa kipua. Ei kannata pitää itseään muita parempana. kivunlievityksen käyttöön on ihan muita syitä kuin kanssaihmisten mielen heikkous.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:35"]

Synnytyskipu on pahinta kipua, mitä voi vain kuvitella, oikeastaan niin pahaa ettei sitä pysty edes kuvittelemaan. Vain 3 prosenttia suomalaisista ensisynnyttäjistä synnyttää ilman epiduraalia. Moni haluaisi synnyttää luomuna, mutta kipujen voimakkuus yllättää. Itse oton molempiin synnytyksiini kaiken mahdollisen kipulääkityksen mitä annettiin ja silti synnyttäminen oli niin kivuliasta että en enää ikinä halua sitä kokea.

[/quote]

Mistä tämä tilasto on peräisin? Onko totta?

T. Ensisynnyttäjä, joka EI saanut epiduraalia, vaikka olisi halunnut, ja moni muukin täällä kertoo synnyttäneensä ensimmäisen lapsensa ilman epiduraalia

No minä en ehtinyt saamaan mitään kipulääkkeitä kun synnytys kesti alusta loppuun 50min, vauva painoi 3385g että ihan normikokoinen kaveri. Olihan se kipu kovaa, mutta ei mitään mistä ei selviäisi :) Suosittelen sivustoja luomusynnytyksestä, siellä on synnytyskokemuksia.

Esikoisen synnytin överiksi menneellä epiduraalilla, pikkukakkosen ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Näistä jälkimmäinen oli huomattavasti miellyttävämpi kokemus. Esikoisen synnytyksessä ei kaikki mennyt ihan putkeen epiduraalin laitossa, vaan käytännössä minulta hävisi tunto kokonaan navasta alaspäin. En siis tuntenut kipua, mutta en myöskään kyennyt juurikaan edesauttamaan synnytystapahtumaa. Olin vain ja katselin, kun kätilöt siirtelivät jalkojani yms. Kun koko homma oli ohi ja (tokkurainen) vauva maailmassa, en myöskään päässyt synnytyspöydältä itse mihinkään, sillä jalat eivät kantaneet. Ei mukavaa.

Sen sijaan toisella kertaa kaikki meni yllättävän hyvin. Kivunlievitystä kyllä pyysin, mutta en ehtinyt sitä saada, kun pää jo näkyi. Kipu ei ollut sietämätöntä ja vauvakin oli uskomattoman virkku ja valpas heti maailmaan putkahdettuaan.