Synnytys ilman kipulääkkeitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti pelätään jotain epiduraalia enemmän kuin sitä synnytyskipua? Ylipäätään pikku toimenpiteitä pelätään hulluna, jotain "piikkejä" jopa. Entä jos joudutte leikkaukseen tai on diagnostiikan takia tarpeen ottaa aivo-selkäydinnestenäyte? Kieltäydyttekö sitten? Vaikka eihän noita pelkoja voi usein järjellä selittää, esim. hiirten tai hämähäkkien pelkoa. Epiduraalilla voidaan koko synnytyskipu poistaa kokonaan jos sitä tarpeeksi laitetaan ja ajoissa.

Miks muuten aina puhutaan, että äiti pyytää kivun pelon takia kivunlievitystä? Ei mua ole pelottanut missään vaiheessa, ainoastaan sattunut niin, että kätilökin sanoi, että nyt on aika epiduraalille.

Ihan yhtä hyvin tämän voisi kääntää niin päin, että olet sinä kyllä hassu kun pelkäät synnytyskipua niin että haluat poistaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia sitä välilihan leikkausta epäröidään tehdä ja epiduraaliakaan ei rutiinisti laiteta, tai no tietysti jos sitä ei saa sen takia että anestesiologia ei ole saatavilla vaan se on kiinni jossain leikkauksessa. Mutta se välilihan leikkaus antaa tilaa vauvalle tulla, helpottaa synnytystä ja ehkäisee repeämiä. Typerää antaa kudosten venyä ja revetä ja pitkittää synnytystä lisäksi, ei se ole vauvankaan etu. Siisti episiotomiahaava ommellaan kiinni ja that's it, ei tule repeämiä tai nirhaumia eikä se alakertakaan ole sitten niin kipeä.

Epiduraali ja episiotomoa ja kivuton synnytys ilman repeämiä. Tietysti ne supistukset matkalla sairaalaan ja ennen epiduraalia sattuvat, mutta siihenkin voidaan antaa esim. oksikodonia kipuun ja ilokaasua. Sitä oksikodonia menee kyllä sitten vauvaankin (tai sikiöön siis) mutta eipä siitä haittaa pitäisi olla ja voihan sen jättää väliinkin toki.

Yleensä turhan episiotomian välttämistä perusteellaan sillä, että luonnollinen repeämä paranee paremmin. Käytännössä episiotomia merkitsee (hallitusti aiheutettua) 2. asteen repeämää, eikä se silti aina estä syvempää repeämää.

Aikaisemmin leikkaus tehtiin rutiininomaisesti, tiedon karttuessa sitä on alettu tehdä vain tarpeen vaatiessa.

Episiotomia myös heikentää lantionpohjaa: https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2004/13/duo94371 .

Käsittääkseni epiduraalia tarjotaan nykyään rutiininomaisesti. Sen sijaan sen antaminen rutiininomaisesti, ilman potilaan nimenomaista toivetta kuulostaa vakavalta puuttumiselta potilaan itsemääräämisoikeuteen. Toimenpide ei ole riskitön, vaikka suurin osa haitoista on vaarattomia. Onpa Suomessa aikavälillä 1970–94 yksi synnyttäjä menehtynyt, kun epiduraalitilaan tarkoitettu puudute joutui spinaalitilaan aiheuttaen äidin kuoleman: https://www.duodecimlehti.fi/lehti/1997/6/duo70114 . Jos kipu ei haittaa synnyttäjää tai synnytyksen etenemistä, miksi sitä olisi pakko hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti pelätään jotain epiduraalia enemmän kuin sitä synnytyskipua? Ylipäätään pikku toimenpiteitä pelätään hulluna, jotain "piikkejä" jopa. Entä jos joudutte leikkaukseen tai on diagnostiikan takia tarpeen ottaa aivo-selkäydinnestenäyte? Kieltäydyttekö sitten? Vaikka eihän noita pelkoja voi usein järjellä selittää, esim. hiirten tai hämähäkkien pelkoa. Epiduraalilla voidaan koko synnytyskipu poistaa kokonaan jos sitä tarpeeksi laitetaan ja ajoissa.

Miks muuten aina puhutaan, että äiti pyytää kivun pelon takia kivunlievitystä? Ei mua ole pelottanut missään vaiheessa, ainoastaan sattunut niin, että kätilökin sanoi, että nyt on aika epiduraalille.

Ihan yhtä hyvin tämän voisi kääntää niin päin, että olet sinä kyllä hassu kun pelkäät synnytyskipua niin että haluat poistaa sen.

Kätilöt ei tykkää jos äiti on vain kivuissaan, ei pysty tekemään yhteistyötä, ulisee, oksentaa ja pyörtyilee.

Vierailija kirjoitti:

Jos kipu ei haittaa synnyttäjää tai synnytyksen etenemistä, miksi sitä olisi pakko hoitaa?

Kun olen itse ollut synnyttämässä, on samaan aikaan moni synnyttäjä siirretty saliin viime tipassa seurantaosastolta. Mitään kivunlievitystä ei ole ollut/annettu, saliin on lähdetty ponnistamaan. En ole huomannut kenenkään ryntäävän antamaan pakkoepiduraalia.

En ole ikinä ikinä huomannut, että ketään pakotettaisiin kivunlievitykseen ilman syytä. Sen sijaan sellainen ajatus kyllä elää naisten keskuudessa, että JOKA TAPAUKSESSA, JOKA IKISESSÄ SYNNYTYKSESSÄ, kun vain tunnet itsesi, et pelkää, annat kivun viedä, niin kaikki menee hienosti ja parhaimmalla mahdollisella tavalla. Se on vain luonteen/geenien heikkoutta, jos tällaiseen euforiseen rajamailla olevaan tilaan pääse. Sillä SIIHEN PÄÄSEVÄT KAIKKI. Samaten kaikilla heruu maitoa hyvin, kunhan vain on luonteeltaan luja ja hieno, sopivasti rento, lastaan rakastava emo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin esikoisen epiduraalin avulla ja kuopuksen ilman mitään. Kumpikin oli ok. Kuopuksen synnytys oli ohi nopeammin, siis kesti paljon vähemmän aikaa (2h) mutta myös oma olo oli samantien hyvä kun vauva oli pihalla. Oli selvempi olo. Esikoisen kun synnytyin, kipua oli toki huomattavasti vähemmän. Olen tyytyväinen että ekassa synnytyksessä oli se epiduraali, ei ainakaan jäänyt mitään kammoja. Kesällä menossa taas synnyttämään, luultavasti tulee taas pikasynnytys mutta jos saan valita otanko kivunlievityksen, en ehkä ota sitä. Ilokaasu on aivan takapuolesta ainakin minulla.

Muistan kun lääketieteen kandina meidän piti hoitaa 5 normaalia alatiesynnytystä ja olla avustamassa yhdessä sektiossa. Kyllähän se toinen ja kolmas tulevat sieltä paljon helpommin ulos kun reitti on jo kertaalleen "aurattu" auki. Niissä ensisynnytyksissä joissa ei kivunlievitystä juuri ollut käytössä syystä taikka toisesta oli kyllä kivut ja osalla huutokin melkoista, etenkin yksi ensisynnyttäjä joka oli vasta 19v. eikä vauva tahtonut tulla millään ulos vaikka pää näkyi jo. Siinä kutsuttiin paikalle ensin erikoistuva lääkäri joka ei saanut tilannetta etenemään kunnolla ja sitten kutsuttiin paikalle takapäivystäjä joka oli rauhallinen vanhempi mies, dosentti jopa. Hän sitten otti rauhallisesti imukupin ja veti vauvan "väkisin" ulos ja tulihan se sieltä, mutta luulen että tuo synnyttäjä katui ettei ollut ottanut kivunlievitystä tai ei hänellä ainakaan epiduraalia ollut siinä.

Vaimoni on myös lääkäri ja hänelle kehittyi jonkinasteinen pelko synnytystä kohtaan omalla synnörijaksollaan kun näki sitä kipua ja huutoa ja vähäistä kivunlievitystä. Vauvakuume vei sitten kuitenkin aikanaan voiton mutta omassa synnytyksessään hänellä oli niin reilusti epiduraalia että hän ei tuntenut edes supistuksia tsi ponnistamisen tarvetta eikä mitään kipuakaan, mutta hän sitten katseli seurantamonitorin käyrää josta näkyi supistukset ja ponnisteli sitten sen mukaan kuin monitorissa supistukset näkyivät ja hyvin meni. Episiotomia lopuksi oli tarpeen mutta sen avulla vauva luiskahti helposti ulos sitten eikä lääkäriä synnnytyksessä tarvittu, ei minun apua eikä sairaalan omaakaan lääkäriä.

Muistin virkistykseksi sinulle, ettet ole lääketieteen kandina "hoitanut" synnytyksiä. Ja erittäin hyvä, ettet vaimosi tukihenkilönä alkanut "hoitaa" hänen synnytystään.

Synnytys oli täysin kivuton lääkityksen ansiosta. En tuntenut edes ponnistuksen tarvetta, siitä huolimatta ponnistaminen ei kestänyt enempää kuin puolituntia. Ei tullut repeämiä. Pian synnytän uudelleen, tilanteen mukaan aion taas päättää, tarvitsenko kipulääkitystä vai en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kipu ei haittaa synnyttäjää tai synnytyksen etenemistä, miksi sitä olisi pakko hoitaa?

Kun olen itse ollut synnyttämässä, on samaan aikaan moni synnyttäjä siirretty saliin viime tipassa seurantaosastolta. Mitään kivunlievitystä ei ole ollut/annettu, saliin on lähdetty ponnistamaan. En ole huomannut kenenkään ryntäävän antamaan pakkoepiduraalia.

En ole ikinä ikinä huomannut, että ketään pakotettaisiin kivunlievitykseen ilman syytä. [..]

Pahoittelen huonoa muotoilua aikaisemmassa viestissä. Tarkoitin tuolla "Jos kipu ei haittaa synnyttäjää tai synnytyksen etenemistä, miksi sitä olisi pakko hoitaa?", ettei kipua ole välttämätöntä tai edes tarpeen hoitaa, en väkisinhoitamista.

Pakottamalla pakottamista en epäillyt myöskään rutiininomaiseen epiduraalin osalta (vaikeahan sitä olisi vastustelevalle potilaalle pistää), vaan sellaista yllättävää "no niin, käännypä kyljellesi, nyt pistetään puudutus" -otetta. Nythän sitä ei näin tehdäkään, vaan puudutusta ehdotetaan ja tarvittaessa annetaan lisätietoja. Aikaisemmin episiotomia on tehty tuolla tavalla rutiinisti ja potilaan mielipidettä kyselemättä.

t. 325

Minä olen kolme lasta synnyttänyt täysin ilman kivunlievitystä. Olisin kyllä lääkkeitä ottanut, jos vain olisin ehtinyt saada. Synnytyksen ovat olleet nopeita (2,5h - 1h), että hyvä kun sairaalaan on ehditty. Neljäs synnytys käynnistettiin ja kokeilin kohdunkaulanpuudutetta, kun sitä mulle synnärillä ja äippäpolilla suositeltiin. No, ei auttanut sitten yhtään mitään tuo puudutus ja muuta en ehtinyt saada, kun vauva päätti syntyä. Toipuminen oli kaikissa todella nopeaa, mutta kyllähän se sattui ihan pirusti.

En kyllä suosittele täysin kipulääkkeiden torppaamista vaan katsomaan tilanteen mukaan miten menee. Tuo on niin henkilöstä ja synnytyksen kestosta kiinni, että kuka lääkkeitä tarvii ja kuka selviää ilman.

Vierailija kirjoitti:

Voi elämä teitä hienoperseitä!

Ennen synnytettin ilman mitää lievityksiä!

Ei synnytetty. On annettu esim morfiiniä, viinaa jne.

Ja en käsitä miten joku voi käyttää sanaa hienoperse synnytyksen yhteydessä. Synnytyksen joka on alusta loppuun asti täyttä väkivaltaa synnyttåvää naista kohtaan ja uloste, oksennus, lima ja veri lentää ja naisen alapää pitää ommella kasaan ns normaalinkin alatiesynnytyksen jälkeen. Ja sen jälkeen kävely, istuminen ja vessassakäynti (voi luoja) on kidutusta. Ja toipuminen kestää vuoden ja alapää ulkoa ja sisältä on muisto vain entisestä ja toimivuuden huononnus se pahin osa mutta hienoperseitåhämn naiset on ja turhasta valittavat toisin kuin miehet jotka älyävät hävetä vaimon ulostamista ja huutamista synnytyksessä ja itse vain pyörtyvät kun näkevät vaimon synnyttävän tai eivät saata vaimoa sitä hienopersettå koskea synnytyksen nähtyään...

En tiedä mikä lajitovereissani on vikana. Jos lääketiede on niin kehittynyt, että synnytyskipuja voidaan lievittää, puuduttaa ja tarvittaessa pystytään syntyvän ja synnyttäjän henki pelastamaan sektiolla... Aina jostain sitten pulpahtaa näitä "luomuilijoita", jotka kuvittelevat kirkkaan kruunun saavansa kieltäytymällä tästä avusta. Ei ole järkeä ei. Synnytyksessä tuodaan uutta elämää maailmaan, ei se ole mikään instabeiben elämysmatka. Tai mikä mä oon sanomaan, syöpäsairaat imuttaa Hudsonia tissit töröllään, ensiavussa makaavat yrittävät edes saada tippaletkusta kuvaa instaan lehmänripsiensä lisäksi. Ydinasia on unohtunut.

Itse olen synnyttänyt 2 lääkkeiden avustuksella ihan leikiten. Ja 2 ilman mitään muutakun lisä HAPPEA. toisella vauvalla pää huonossa asennossa et kesti vika synnytys 4,5h .

Jos vielä tekisin lapsia HALUAN KUNNON KIPULÄÄKITYKSEN muuten en suostuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin esikoisen epiduraalin avulla ja kuopuksen ilman mitään. Kumpikin oli ok. Kuopuksen synnytys oli ohi nopeammin, siis kesti paljon vähemmän aikaa (2h) mutta myös oma olo oli samantien hyvä kun vauva oli pihalla. Oli selvempi olo. Esikoisen kun synnytyin, kipua oli toki huomattavasti vähemmän. Olen tyytyväinen että ekassa synnytyksessä oli se epiduraali, ei ainakaan jäänyt mitään kammoja. Kesällä menossa taas synnyttämään, luultavasti tulee taas pikasynnytys mutta jos saan valita otanko kivunlievityksen, en ehkä ota sitä. Ilokaasu on aivan takapuolesta ainakin minulla.

Muistan kun lääketieteen kandina meidän piti hoitaa 5 normaalia alatiesynnytystä ja olla avustamassa yhdessä sektiossa. Kyllähän se toinen ja kolmas tulevat sieltä paljon helpommin ulos kun reitti on jo kertaalleen "aurattu" auki. Niissä ensisynnytyksissä joissa ei kivunlievitystä juuri ollut käytössä syystä taikka toisesta oli kyllä kivut ja osalla huutokin melkoista, etenkin yksi ensisynnyttäjä joka oli vasta 19v. eikä vauva tahtonut tulla millään ulos vaikka pää näkyi jo. Siinä kutsuttiin paikalle ensin erikoistuva lääkäri joka ei saanut tilannetta etenemään kunnolla ja sitten kutsuttiin paikalle takapäivystäjä joka oli rauhallinen vanhempi mies, dosentti jopa. Hän sitten otti rauhallisesti imukupin ja veti vauvan "väkisin" ulos ja tulihan se sieltä, mutta luulen että tuo synnyttäjä katui ettei ollut ottanut kivunlievitystä tai ei hänellä ainakaan epiduraalia ollut siinä.

Vaimoni on myös lääkäri ja hänelle kehittyi jonkinasteinen pelko synnytystä kohtaan omalla synnörijaksollaan kun näki sitä kipua ja huutoa ja vähäistä kivunlievitystä. Vauvakuume vei sitten kuitenkin aikanaan voiton mutta omassa synnytyksessään hänellä oli niin reilusti epiduraalia että hän ei tuntenut edes supistuksia tsi ponnistamisen tarvetta eikä mitään kipuakaan, mutta hän sitten katseli seurantamonitorin käyrää josta näkyi supistukset ja ponnisteli sitten sen mukaan kuin monitorissa supistukset näkyivät ja hyvin meni. Episiotomia lopuksi oli tarpeen mutta sen avulla vauva luiskahti helposti ulos sitten eikä lääkäriä synnnytyksessä tarvittu, ei minun apua eikä sairaalan omaakaan lääkäriä.

Muistin virkistykseksi sinulle, ettet ole lääketieteen kandina "hoitanut" synnytyksiä. Ja erittäin hyvä, ettet vaimosi tukihenkilönä alkanut "hoitaa" hänen synnytystään.

Olihan siellä tietenkin kätilöt myös synnärillä tekemässä työtään, eikä kandia saa laittaa tietenkään yksin tekemään yhtään mitään ilman ohjaajaa, jola myös pitkältä vastaa kandin tekemisistä, ei opiskelija ole varsinaisesti vastuussa tekemisistään, tehdessään ensimmäistä kertaa vaikka tärykalvon puhkaisua tai poskiontelopunktiota opetuspotilaalle vastaa kandin tekemisistä se opetusta antava ja valvova lääkäri, useimmiten yliopiston kliininen opettaja, mutta joskus esim. korvataudeilla leikkaussalissa ihan se erikoislääkäri joka siinä sattuu olemaan kandeja ohjaamassa, jos tähän suostuu. kstässä tapauksessa synnärijaksolla kandina olin mukana alatiesynnytyksessä sitä hoitamassa mutta tietenkin kätilö myös mukana tässä. Vauvan ulosotto ei ole kovin kummoinen temppu jos kaikki menee hyvin eikä se jää jumiin. pää sivuttain ja kun pää tullut ulos niin painaa toisen hartian alaspäin ja vetää samalla ulospäin ja sitten toinen hartia ylöspäin painaen kun ensimmäinen on jo ulkona ja samalla vetäen vauvaa ja sieltä se muljahtaa ulos koko vauva sitten kun vetää ja hartiat on ulkona. Lisäksi sitten K-vitamiinipiikki, napanuoran katkaisu ja istten istukkaa leikkelemään ja tarkastamaan. lisäksi punnitukset ja mittaukset tietysti. ei siihen normaalisti siis lääkäriä edes tarvita jos kaikki menee hyvin, jos ongelmia alkaa ilmetä niin kätilö kutsuu paikalle päivystävän naistentautien ja synnytysten erikoistuvan lääkärin ja ellei erikoistuva saa tilannetta hallintaan soittaa hän takapäivystäjän paikalle joka on siis aina valmis erikoislääkäri. Siinä kun se vauvan pää pitää saada ulos niin se alapää repeilee enempi tai vähempi riippuen vauvan koosta suhteessa emättimeen. ei repeile jos tehdään hallitusti siisti leikkaus välilihaan puudutuksessa, luonnostaan kun kudokset repeilevät venytyksestä on se toki kivuliaampaa kuin puudutuksessa saksilla tehty siisti leikkaus joka ommellaan sitten siististi umpeen. niiden repeämien ompelu oli vähän sellaista arpomista että mihinköhän tämäkin kudosriekale kuuluisi ommella takaisin kiinni, kätilötkin niitä kursivat kasaan siis. siinä on sairaalakohtaisesti sovittu tietty aika kuinka kauan kätilö saa yrittää saada sitä vauvaa ulos ennen kuin lääkäri kutsutaan paikalle. jos se pää on melkein puoliksi ulkona mutta ei mahdu tulemaan eikä kudoskaan repeä niin tässä kohden jos tarpeeksi kauan on mennyt niin lääkäri soitetaan paikalle. toinen vaihtoehto on tehdä kätilön toimesta se välilihan leikkaus saksilla ja vauva pullahtaa ulos. sen saman se tekee yleensä se lääkärikin saapuessaan paikalle ellei sitten vedä imukupilla väkisin niin sitä vauvaa että varmasti repeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin esikoisen epiduraalin avulla ja kuopuksen ilman mitään. Kumpikin oli ok. Kuopuksen synnytys oli ohi nopeammin, siis kesti paljon vähemmän aikaa (2h) mutta myös oma olo oli samantien hyvä kun vauva oli pihalla. Oli selvempi olo. Esikoisen kun synnytyin, kipua oli toki huomattavasti vähemmän. Olen tyytyväinen että ekassa synnytyksessä oli se epiduraali, ei ainakaan jäänyt mitään kammoja. Kesällä menossa taas synnyttämään, luultavasti tulee taas pikasynnytys mutta jos saan valita otanko kivunlievityksen, en ehkä ota sitä. Ilokaasu on aivan takapuolesta ainakin minulla.

Muistan kun lääketieteen kandina meidän piti hoitaa 5 normaalia alatiesynnytystä ja olla avustamassa yhdessä sektiossa. Kyllähän se toinen ja kolmas tulevat sieltä paljon helpommin ulos kun reitti on jo kertaalleen "aurattu" auki. Niissä ensisynnytyksissä joissa ei kivunlievitystä juuri ollut käytössä syystä taikka toisesta oli kyllä kivut ja osalla huutokin melkoista, etenkin yksi ensisynnyttäjä joka oli vasta 19v. eikä vauva tahtonut tulla millään ulos vaikka pää näkyi jo. Siinä kutsuttiin paikalle ensin erikoistuva lääkäri joka ei saanut tilannetta etenemään kunnolla ja sitten kutsuttiin paikalle takapäivystäjä joka oli rauhallinen vanhempi mies, dosentti jopa. Hän sitten otti rauhallisesti imukupin ja veti vauvan "väkisin" ulos ja tulihan se sieltä, mutta luulen että tuo synnyttäjä katui ettei ollut ottanut kivunlievitystä tai ei hänellä ainakaan epiduraalia ollut siinä.

Vaimoni on myös lääkäri ja hänelle kehittyi jonkinasteinen pelko synnytystä kohtaan omalla synnörijaksollaan kun näki sitä kipua ja huutoa ja vähäistä kivunlievitystä. Vauvakuume vei sitten kuitenkin aikanaan voiton mutta omassa synnytyksessään hänellä oli niin reilusti epiduraalia että hän ei tuntenut edes supistuksia tsi ponnistamisen tarvetta eikä mitään kipuakaan, mutta hän sitten katseli seurantamonitorin käyrää josta näkyi supistukset ja ponnisteli sitten sen mukaan kuin monitorissa supistukset näkyivät ja hyvin meni. Episiotomia lopuksi oli tarpeen mutta sen avulla vauva luiskahti helposti ulos sitten eikä lääkäriä synnnytyksessä tarvittu, ei minun apua eikä sairaalan omaakaan lääkäriä.

Muistin virkistykseksi sinulle, ettet ole lääketieteen kandina "hoitanut" synnytyksiä. Ja erittäin hyvä, ettet vaimosi tukihenkilönä alkanut "hoitaa" hänen synnytystään.

Olihan siellä tietenkin kätilöt myös synnärillä tekemässä työtään, eikä kandia saa laittaa tietenkään yksin tekemään yhtään mitään ilman ohjaajaa, jola myös pitkältä vastaa kandin tekemisistä, ei opiskelija ole varsinaisesti vastuussa tekemisistään, tehdessään ensimmäistä kertaa vaikka tärykalvon puhkaisua tai poskiontelopunktiota opetuspotilaalle vastaa kandin tekemisistä se opetusta antava ja valvova lääkäri, useimmiten yliopiston kliininen opettaja, mutta joskus esim. korvataudeilla leikkaussalissa ihan se erikoislääkäri joka siinä sattuu olemaan kandeja ohjaamassa, jos tähän suostuu. kstässä tapauksessa synnärijaksolla kandina olin mukana alatiesynnytyksessä sitä hoitamassa mutta tietenkin kätilö myös mukana tässä. Vauvan ulosotto ei ole kovin kummoinen temppu jos kaikki menee hyvin eikä se jää jumiin. pää sivuttain ja kun pää tullut ulos niin painaa toisen hartian alaspäin ja vetää samalla ulospäin ja sitten toinen hartia ylöspäin painaen kun ensimmäinen on jo ulkona ja samalla vetäen vauvaa ja sieltä se muljahtaa ulos koko vauva sitten kun vetää ja hartiat on ulkona. Lisäksi sitten K-vitamiinipiikki, napanuoran katkaisu ja istten istukkaa leikkelemään ja tarkastamaan. lisäksi punnitukset ja mittaukset tietysti. ei siihen normaalisti siis lääkäriä edes tarvita jos kaikki menee hyvin, jos ongelmia alkaa ilmetä niin kätilö kutsuu paikalle päivystävän naistentautien ja synnytysten erikoistuvan lääkärin ja ellei erikoistuva saa tilannetta hallintaan soittaa hän takapäivystäjän paikalle joka on siis aina valmis erikoislääkäri. Siinä kun se vauvan pää pitää saada ulos niin se alapää repeilee enempi tai vähempi riippuen vauvan koosta suhteessa emättimeen. ei repeile jos tehdään hallitusti siisti leikkaus välilihaan puudutuksessa, luonnostaan kun kudokset repeilevät venytyksestä on se toki kivuliaampaa kuin puudutuksessa saksilla tehty siisti leikkaus joka ommellaan sitten siististi umpeen. niiden repeämien ompelu oli vähän sellaista arpomista että mihinköhän tämäkin kudosriekale kuuluisi ommella takaisin kiinni, kätilötkin niitä kursivat kasaan siis. siinä on sairaalakohtaisesti sovittu tietty aika kuinka kauan kätilö saa yrittää saada sitä vauvaa ulos ennen kuin lääkäri kutsutaan paikalle. jos se pää on melkein puoliksi ulkona mutta ei mahdu tulemaan eikä kudoskaan repeä niin tässä kohden jos tarpeeksi kauan on mennyt niin lääkäri soitetaan paikalle. toinen vaihtoehto on tehdä kätilön toimesta se välilihan leikkaus saksilla ja vauva pullahtaa ulos. sen saman se tekee yleensä se lääkärikin saapuessaan paikalle ellei sitten vedä imukupilla väkisin niin sitä vauvaa että varmasti repeää.

Mistä sun tiedot on oikein peräisin? Eikö tässäkin ketjussa ole esitetty tutkimuksia joiden mukaan luonnolliset repeämät paranevat nopeammin kuin epiosotomiat? Muistan ehkä väärin mutta juuri näin jonkun linkkaaman tutkimustuloksen tuosta. Eikä niitä rutiininomaisesti nykyään tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko synnyttänyt ilman kipulääkkeitä? Miten sujui? Miksi? Suosittelisitko ensikertalaista synnyttämään luomuna?

Olen 20v nainen, la on 14.9. Ja synnytys on ensimmäinen, tässä mietin kivunlievitystä tai lähinnä sen poisjättämistä.

Olen synnyttänyt molemmat lapseni ilman kipulääkkeitä, mutta ei mulla ollut mitään suunnitelmaa tai periaatteellisia syitä siihen. Paitsi että pelkäsin epiduraalia vielä enemmän kuin kipua ja molemmat synnytykset tapahtui jotenkin yllättäen ja tosi nopeasti, ettei epiduraalista olis apua ollutkaan. 

Suosittelisin, että menet avoimin mielin ja otat kaiken avun ja kivunlievityksen heti jos siltä tuntuu, ei kärsimys kenestään parempaa äitiä tee!