Synnytys ilman kipulääkkeitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:05"]

Itse pärjäsin loistavasti ilman lääkkeitä, ilokaasua lukuunottamatta. En tehnyt etukäteen mitään suunnitelmaa, menin avoimin mielin sinne. Synnytys kyllä sattuu, mutta kun tietää, mihin se liittty, ja että se on ohimenevää, nostaa sietokykyä. Samoin se, kun ajattelee, että epiduraalin voi ottaa millä hetkellä hyvänsä, tätä ei ole pakko kärsiä. Puhun toki vain omasta puolestani. Nämä kipuasiat kun ovat todella subjektiivisia.

Epiduraalia EI VOI ottaa minä hetkenä hyvänsä, ei edes Naistenklinikalla, koska anestesialääkäri voi olla varattuna kun se pitäisi ottaa. 1-2 tunnin odotusajat ovat ihan mahdollisia. Itse sain sen molemmilla kerroilla alle puolen tunnin, mutta olin myös ajoissa liikkeellä. Nimittäin jos kipu on kauhean kovaa, voi olla vaikeaa pysyä paikoillaan, jollin laittaminen on paljon vaikeampaa tai ei onnistu ollenkaan. En halunnut ottaa sitä riskiä.

Jos pyytää epiduraalin alkuvaiheessa, ne ei pistä pyyntöä kiireellisenä. Jos pyytää loppuvaiheessa ne laittaa sen kiireellisenä jotta ehtis vaikutus lakata ponnistusvaiheeseen. Eli jos 9 cm auki pyydät ei kestä 1-2 tuntia lääkärillä tulla.

Paitsi jos mainittu lääkäri on parhaillaan vaikkapa hätäsektiossa.

Vierailija kirjoitti:

Kivunlievityksestä kieltäytyminen on typeryyttä. Tai saahan siitä tarinanaihetta sitten vauvapalstoille.

Kieltäytyminen ei ole samaa kuin että toimii sen mukaan kun tuntee tarpeelliseksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisynnyttäjät jotka eivät halua kivunlievitystä, ovat mun silmissä vähän surkuhupaisia. Jotenkin naiivi ajattelutapa, että "mä pärjään ilmankin", kun ei sitä oikeasti voi tietää mitä on tulossa ja kuinka kovaa. Tulee vaan mieleen, yritetäänkö sillä olla jotenkin parempia ja sitkeämpiä äitejä? Lol.

Itse olin tosiaan ehkä vähän naiivi kun näin ajattelin ennen synnytystä, mutta toisaalta kun kerran niin olin päättänyt niin en sitä epiduraalia ottanutkaan. Piti näyttää että pystyn kuin pystynkin siihen, stna :D ja synnytys kesti jotain päälle vuorokauden ja oli helvetillisintä kipua ikinä, etenkin ponnistaminen ilman mitään puudutusta... Ens kerralla sitten ehkä se epiduraali.

Ei se puudutus ponnistuskipuun auta. Kyllä sen ponnistamisen "ihanuuden" tuntee, vaikka olis saanut puudutteen. (Ainakin epiduraalin kanssa)

Kannattaa muistaa, että monet eivät edes koe ponnistusvaihetta kivuliaana. Itse olen yksi niistä.  Ponnistusvaiheet ovat aina olleet lyhyitä parin-kolmen minuutin mittaisia. Edeltävä supistusvaihe on taas voinut olla hyvinkin kivulias varsinkin loppupäästä.

Synnytys kesti 26 h ja sitä jouduttiin vauhdittamaan kaikin lääketieteellisin keinoin. Vedet oli menneet jo vrk ennen. Sektiolta vältyin, vaikka se oli jo nurkan takana. Ponnistusvaihe 1,5h. Tuli kivunlievitys tarpeeseen.

En näe luomusynnytystä itseisarvona. Ilman toimenpiteitä olisi kuollut sekä vauva että minä. Mutta toisaalta, olisipahan ollut luomua, kuten ennen vanhaan, hyvinä aikoina.

4synnytystä ilokaasun voimin,2käynnistettyä. Ekassa koitettiin epiduraalia laittaa,ei onnistunut. Ja sitten pitikin jo ponnistaa. Sen jälkeen sanottu että synnytyksesi niin nopeita ettei kannata. Käynnistetyt kyllä hirveitä, ei taukoja supistusten välillä. Kyllä noista hengissä selvitty, jälkeenpäin ajateltuna ihmetyttää että kaikkeen sitä pystyy.Ilokaasu ei kyllä kipua mihkään vie,pään sekottaa sen verran että selviää tajuissaan kivusta.

Jos nauttii kärsimyksestä ja haluaa pitkittää sitä, suosittelen ilman muuta repimään vaginansa ilman kivunlievitystä. Onhan se vauvallekin hauskempaa viettää pidempi aika puristuksissa ja ehkä lonkkanivel sijoiltaan tai solisluu kaksinkerroin.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin ilman kipulääkkeitä, koska halusin kokea luonnollisen synnytyksen ilman tarpeettomia toimenpiteitä. Synnytys meni hyvin. Supistukset aiheutti joo voimakasta kiputuntemusta, ikäänkuin painetta ja kramppia, venytystä, mutta tunsin niin paljon kaikkea muutakin eikä kaikki synnytystuntemukset olleet kivuliaita. Supistusten välissä olo oli euforinen, ja iloitsin kun joka supistuksen jälkeen vauva oli lähempänä syntymää. Ponnistusvaihe tuntui nopealta, vaikka kesti 10min. Se oli tosi jännittävää enkä niinkään kipua siinä enää ajatellut, vaan ponnistin oman vaiston mukaan. Ihanaa oli synnyttää. Tärkeää on valmistautuminen, ja myönteinen olotila, jossa ottaa synnytystuntemukset vastaan ja antaa kohdun rauhassa tehdä sen työn, vaikka tekeekin kipeää. Hengitellen, leuka rentona, kumppani tukena. Hyvää synnytystä <3

Terve, Maria Nordin!

Kolme lääkkeetöntä synnytystä takana, kestoiltaan reilun vuorokauden, puoli vuorokautta ja neljä tuntia. Syynä se, että pelkään kipua huomattavasti vähemmän kuin toimenpiteitä, joten kokonaisuuden kannalta minulle on ollut mukavampaa synnyttää luomuna.

Koska kivun kokeminen sellaisena kuin se on, on ollut oma perusteltu valintani, olen sen kestänyt. Vaikka onhan se kovaa hommaa kertakaikkiaan. Olen myös luottanut siihen, että myös synnytyskivulla on ohjaava merkitys ja hyväksynyt sen osaksi asiaa. Synnytykseni ovat sujuneet hoitohenkilökunnan niihin puuttumatta ilman ongelmia tai yhtään tikkiäkään, joten on hyväonnisena ja jälkiviisaanakin ollut helppoa olla valintaansa tyytyväinen.

Ihmettelen näitä jotka periaatteesta haluaa lääkkeettömän synnytyksen. MIKSI?! se ei ole sen hienompi tai mestarillisempi koitos oli sulla sitten kaikki maailman lääkkeet tai ei yhtään mitään. Ihan turhaa kokea niin suurta kipua, vaan koska haluaa"osoittaa" jotain.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä jotka periaatteesta haluaa lääkkeettömän synnytyksen. MIKSI?! se ei ole sen hienompi tai mestarillisempi koitos oli sulla sitten kaikki maailman lääkkeet tai ei yhtään mitään. Ihan turhaa kokea niin suurta kipua, vaan koska haluaa"osoittaa" jotain.

Totta.

Ei kipu jalosta, ei tuo tiiviimpää suhdetta vauvaan (koettu molemmat tavat). Synnytys ei ole suoritus vaan tapahtuma, jossa vauva tulee maailmaan. Ei siihen liity mitään sädekehää.

Sen sijaan vastasynnyttänyt äiti tarvitsee hoivaa ja lepoa, ohiksena tässä palstalla olleisiin synnytysaiheisiin ketjuihin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä jotka periaatteesta haluaa lääkkeettömän synnytyksen. MIKSI?! se ei ole sen hienompi tai mestarillisempi koitos oli sulla sitten kaikki maailman lääkkeet tai ei yhtään mitään. Ihan turhaa kokea niin suurta kipua, vaan koska haluaa"osoittaa" jotain.

Minua taas ihmetyttää miksi lääkkeiden kanssa synnyttäneet kuvittelevat lääkkeettömän synnytyksen tahtovien pyrkivän olemaan hienompia tai mestarillisempia. Kun kyse ei ole siitä vaan valinnanvapaudesta tehdä epämukava ja työläs homma sillätavoin kuin se itselleen on vähiten epämukava.

Jos nyt vaikka siivoukseen vertaa, niin jotkut siivoaa joka päivä vähän, toiset kerran viikkoon kunnolla. Onko nyt näistä jompikumpi tapa sitten sankatillisempi ja tavoiteltavampi?

Minusta tämä on yhtä järkevä aihe kilvoitella kuin se, että juoko kahvinsa mustana vai maidolla.

Itse tahdon synnyttää neljännenkin kerran lääkkeittä ja olen onnellinen, että minulla on mahdollisuus niin valita. Harmi jos joku ottaa sen arvosteluna omia valintojaan kohtaan, mutta ihan syytön minä siihen olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisynnyttäjät jotka eivät halua kivunlievitystä, ovat mun silmissä vähän surkuhupaisia. Jotenkin naiivi ajattelutapa, että "mä pärjään ilmankin", kun ei sitä oikeasti voi tietää mitä on tulossa ja kuinka kovaa. Tulee vaan mieleen, yritetäänkö sillä olla jotenkin parempia ja sitkeämpiä äitejä? Lol.

Itse olin tosiaan ehkä vähän naiivi kun näin ajattelin ennen synnytystä, mutta toisaalta kun kerran niin olin päättänyt niin en sitä epiduraalia ottanutkaan. Piti näyttää että pystyn kuin pystynkin siihen, stna :D ja synnytys kesti jotain päälle vuorokauden ja oli helvetillisintä kipua ikinä, etenkin ponnistaminen ilman mitään puudutusta... Ens kerralla sitten ehkä se epiduraali.

Ei se puudutus ponnistuskipuun auta. Kyllä sen ponnistamisen "ihanuuden" tuntee, vaikka olis saanut puudutteen. (Ainakin epiduraalin kanssa)

Onkohan tämä yksilöllistä? Itse en tuntenut kipua ponnistaessa, ainoastaan pään syntyminen tuntui epämiellyttävältä. Epiduraalin olin saanut pari tuntia aiemmin.

Mulle epiduraali ei sopinut: hidasti synnytystä ja vei tuntuman täysin mutta kipua ei kuitenkaan. Kuitenkin olen tyytyväinen että puudutettiin, kätilökin sanoi että puudutetaan jotta tulisin toistamiseenkin.

Arvostin elettä vaikka osoittautui että minun fysiikallani se oli turha: seuraava lapsi tuli pari vuotta myöhemmin puolessa tunnissa ilman puudutuksia tai repeämisiä.

Tunteena puuduttamaton synnytys on mielenkiintoinen, suosittelen kyllä kokeilemaan jos vain olosuhteet ovat otolliset.

Jos eivät ole, niin kannattaa ottaa vastaan sitä lääketieteellistä puuttumista myös.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä jotka periaatteesta haluaa lääkkeettömän synnytyksen. MIKSI?! se ei ole sen hienompi tai mestarillisempi koitos oli sulla sitten kaikki maailman lääkkeet tai ei yhtään mitään. Ihan turhaa kokea niin suurta kipua, vaan koska haluaa"osoittaa" jotain.

Ihanko oikeasti luulet, että joku valitsee tietynlaisen tavan synnyttää osoittaakseen jotain? Osoittaakseen kelle ja mitä? Miksi toisten ihmisten valinnat herättävät noin suuria tunteita? Eiväthän ne koske sinua mitenkään.

Mä kerroin tuolla aikaisemmin, että mulle laitettiin epiduraali kysymättä. Koin epiduraalin kanssa synnyttämisen sellaiseksi, että kehoni oli puoliksi turta, enkä pystynyt toimimaan sen kanssa sellaisessa tilanteessa, jossa olisi ollut tärkeä toimia (synnyttää). Tunsin oloni avuttomaksi. Tämän lisäksi epiduraali vei multa supistukset ja aiheutti lisää toimenpiteitä. Toisessa synnytyksessä ei ollut epiduraalia, ja vaikka se oli erittäin nopean avautumisen ja avonaisen tarjonnan takia kivulias, mulla oli sellainen tunne, että pystyn itse vaikuttaa synnytyksen kulkuun ja olen tilanteen tasalla.

Toivoisin, että antaisitte toisille valita heille sopivan synnytystavan sen sijaan, että keksittw muiden puolesta syitä heidän valinnoilleen. Se on ylimielistä ja ärsyttävää.

Minä en halua että selkärankaa ronkitaan (isälle tehtiin selkäydinpunktio ja se oli todella tuskallinen toimenpide) enkä turhia leikkauksia. Iskä kuoli leikkauskomplikaatioihin. Hyvin pärjäsinpärjäsinn kaikissa kolmessa synnytyksessä ilmankin. Ilokaasu toimi.

Minun synnytyksistäni on niin kauan, että epiduraalipuudituksen sai hyvällä tuurilla joissain sairaaloissa, jos synnytti päivällä. Minulla ei ollut sellaiseen mahdollisuutta. Eka synnytyksessä ilokaasu, joka ei vaikuttanut kipuihin ollenkaan. Toisella kerralla ei yhtikäs mitään. Kyllä olisin ensimmäisellä kerralla ottanut lievityksen. Oli ne kivut ihan hirveitä.

Ekan lapseni synnytin epiduraalin ja ilokaasun avulla. Mulla se epiduraali ei oikein toiminut. Synnytys oli kestänyt siinä vaiheessa jo vuorokauden ja jatkui yhä kivuliaana ja hitaana. Lopulta jouduttiin turvautumaan imukuppiin.

Toinen lapsi syntyi ilman mitään kivunlievitystä. Olin sillä mielellä liikenteessä, että kaikki kivunlievitys kehiin, mutta anestesialääkäri ei ikinä ehtinyt paikalle, kun synnytys eteni onneksi verraten nopeasti.

Sitä en allekirjoita, että oman äidin synnytyskokemuksista voi mitään päätellä. Äitini on synnyttänyt meidät kaikki kolme muutamissa tunneissa, hyvä kun kerkesi sairaalaan. Mulla kesti toista vuorokautta ja 8 tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Minä en halua että selkärankaa ronkitaan (isälle tehtiin selkäydinpunktio ja se oli todella tuskallinen toimenpide) enkä turhia leikkauksia. Iskä kuoli leikkauskomplikaatioihin. Hyvin pärjäsinpärjäsinn kaikissa kolmessa synnytyksessä ilmankin. Ilokaasu toimi.

Epiduraalin laittaminen ei tunnu yhtään mitään. Se pitäisi laittaa jokaiselle synnyttäjälle ja lisätå loppuun asti.

Ilman sitå synnytys oli ihan +aatanasta eli sen jälkeen en siihen hommaan suostunut. Nykyaikana lääkitään ja autetaan pienissäkin kivuissa mutta ei synnytyksessä joka on pahinta mitä tajuissaan voi kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en halua että selkärankaa ronkitaan (isälle tehtiin selkäydinpunktio ja se oli todella tuskallinen toimenpide) enkä turhia leikkauksia. Iskä kuoli leikkauskomplikaatioihin. Hyvin pärjäsinpärjäsinn kaikissa kolmessa synnytyksessä ilmankin. Ilokaasu toimi.

Epiduraalin laittaminen ei tunnu yhtään mitään. Se pitäisi laittaa jokaiselle synnyttäjälle ja lisätå loppuun asti.

Ilman sitå synnytys oli ihan +aatanasta eli sen jälkeen en siihen hommaan suostunut. Nykyaikana lääkitään ja autetaan pienissäkin kivuissa mutta ei synnytyksessä joka on pahinta mitä tajuissaan voi kokea.

Minusta parempi, että se laitetaan vain niille, jotka sitä haluavat.

Minä synnytin 19-vuotiaana ilman mitään. Koko ajan odotin että jos kipu pahenee sietämättömäksi niin sitten pyydän lääkettä.