Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.
11.01.2022 |
Ärsyttää kun mies vaipuu ihan taaperon tasolle aina jos edellisestä seksikerrasta ehtii hänen mielestään vierähtää liian pitkä aika. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa jos ehtii kulua noin 8-9päivää ilman seksiä. Sanottakoon, että meillä on pieniä lapsia ja arki aika kuluttavaa, joten se mielestäni vähän selittää noita "pitkiä" taukoja. Ikinä ei varmasti ole kahta viikkoa mennyt ilman kuitenkaan. Se mikä eniten hämmästyttää on kuinka nopea tämä miehen mielialamuutos on, tänään kaikki ihan jees ja normaalisti, rento tunnelma yms, mutta seuraavana päivänä rentouden tilalle on tullut äksyilevä aikuistaapero. Mies ei ymmärrä sitäkään, että tuo käytös on siinä määrin vittumaista ja ärsyttävää, että vie kyllä loputkin halut. Onko muilla tämmöisiä aikuistaaperoita miehenä? Tai haluaisiko joku mies selittää voiko seksin "puute" laukaista ihan yhtäkkiä jonkun raivomoodin?
Kommentit (3538)
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyn mieheen parissa vuodessa, sen jälkeen koko mies tuntuu vastenmieliseltä. Näin on tapahtunut aina. Kaikkia miehiäni olen tästä ominaisuudesta varoittanut, suurinta osaa ei ole haitannut. Olen sanonut, että tulen särkemään sun sydämen. En pidä tästä itsekään, mutta tarvitsen miehen tyydyttämään tarpeeni, tarvitsen yhteenkuuluvuuden tunnetta, seksiä ja läheisyyttä siinä kuin kuka muu tahansa, mutta olen kai jotenkin tunnevammainen.
Enpä usko että ole tunnevammainen. Repertuaariisi ja "työkaluihisi" ei vain kuulu sietää sontaa siksi, että saisit loppuelämän parisuhteen. Ei se ole mikään itseisarvo kaikille. Itsekin kuvittelin että tämä on nyt se loppuelämän parisuhde, mutta niin vain alkaa luisumaan samaan ojaan kuin aiemmatkin yritelmät, ja samoista syistä, eli toinen on taas narrannut vaikuttimensa suhteen muodostamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?
Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.
Mies ottaa asian puheeksi ja nainen on seuraavana aamuna kertomassa kuinka mies mököttää ja kiukuttelee.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te osaa purkaa sitä panetustanne muuten kuin kiukuttelemalla? Puhumalla? Omalla kädellä? Miten ajattelitte että se kiukuttelu parantaa tilannetta?
Mulla ei siis ole tätä ongelmaa, en ole aloittaja, mutta kiinnostaa.
Parisuhteeseen ryhdytään pohjimmiltaan itsekkäistä syistä, mutta pitäisi valita sellainen kumppani jonka tarpeet pystyy tyydyttämään, ainakin sellaiset mitä ei ole sallittua tyydyttää muualla. Miksi yleensä edes harrastaa seksiä jos se panetus purkaantuu omalla kädellä? Kiukuttelu ei auta koskaan, se on tapa osoittaa olevansa tyytymätön tulanteeseen ja tässäkin tapauksessa viesti on mennyt hyvin selvästi perille, vaikka keskustelu saattaisi tuoda parempia tuloksia. Ap ehdotan että annat miehesi käydä vieraissa jos et kykene asiaa mitenkään ratkaisemaan tai sitten eroatte. Olet epäonnistunut patinvalinnassa, koska et pysty täyttämään kumppanisi tarpeita ja valitat täällä kumppanin käytöksestä. Valitse sopivampi kumppani, äläkä sellaista joka kärsii kanssasi, se sataa sinun laariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Tuo yleistäminen on naisvihaa. Tai itse asiassa ihmisvihaa, koska kyllähän nuo yksisilmäiset yleistykset tekevät väkivaltaa ihan kaikille sukupuolille.
Ei ole. Se ettei mies tee kuten nainen haluaa ei ole naisvihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyn mieheen parissa vuodessa, sen jälkeen koko mies tuntuu vastenmieliseltä. Näin on tapahtunut aina. Kaikkia miehiäni olen tästä ominaisuudesta varoittanut, suurinta osaa ei ole haitannut. Olen sanonut, että tulen särkemään sun sydämen. En pidä tästä itsekään, mutta tarvitsen miehen tyydyttämään tarpeeni, tarvitsen yhteenkuuluvuuden tunnetta, seksiä ja läheisyyttä siinä kuin kuka muu tahansa, mutta olen kai jotenkin tunnevammainen.
Enpä usko että ole tunnevammainen. Repertuaariisi ja "työkaluihisi" ei vain kuulu sietää sontaa siksi, että saisit loppuelämän parisuhteen. Ei se ole mikään itseisarvo kaikille. Itsekin kuvittelin että tämä on nyt se loppuelämän parisuhde, mutta niin vain alkaa luisumaan samaan ojaan kuin aiemmatkin yritelmät, ja samoista syistä, eli toinen on taas narrannut vaikuttimensa suhteen muodostamiseen.
Kaksi vuotta on aika lailla se aika, minkä alkuhuuma kestää. Sen jälkeen rakastuminen joku kuivuu kasaan tai muuttuu rakastamiseksi. Sontaa sen ei kuulu olla, sellaisen on syytäkin loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehelle piti antaa silloin kun hän halusi. Olin vasta parikymppinen, ex oli kolmekymppinen ja hän oli todella hallitseva, minun mielipiteillä, haluilla tai toiveilla ei ollut mitään merkitystä.
Aluksi mies oli hirmu ihana, muutettiin yhteen ja kaikki oli ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa hän muuttui ja vuosien saatossa hän onnistui lopulta alistamaan minut ihan maan matoseksi.
Tulin raskaaksi vaikka ehkäisy oli käytössä. Synnytyksen jälkeen viikon päästä alkoi mies puhua, että jos hän ei kohta saa niin hän käy muualla saamassa ja se olisi ihan minun oma syy. Kahden viikon päästä synnytyksestä paikat oli sen verran parantuneet, että alistuin ja annoin, kun käsky kävi. Joka toinen päivä piti antaa, minun ei tarvinnut ottaa kuin housut pois, hän suoritti tyydytyksensä ja lähti omaan sänkyynsä nukkumaan. Kyllä, hänellä oli oma huone, tarvitsi oman rauhansa ja minä lapsen kanssa nukuin olohuoneessa.
Lapsen kasvaessa ja kehittyessä jotenkin heräsin tilanteeseen. Lapsi oli minulle kaikki kaikessa, koko elämäni valo ja halusin suojella häntä. Ymmärsin ettei lapsen ole hyvä kasvaa tuossa myrkyllisessä ilmapiirissä. Lapsen ollessa vajaa vuoden sain kerättyä kaiken rohkeuteni ja erosin miehestä. Eron jälkeenkin hän tapasi lasta pari tuntia päivittäin. Silloin hallitsi minua niin, että minun piti viedä ja hakea lapsi minuutilleen sovittuun aikaan. Odotin rappukäytävässä kelloa tuijottaen milloin on oikea hetki soittaa ovikelloa. Huuto ja sättiminen oli ihan järkyttävää jos toimin väärin, eli myöhästyin pari minuuttia tai olin pari minuuttia etuajassa.
Hyi, kun tulee kauhea olo tuota aikaa muistaessani.
Lopulta muutin lapsen kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni, ja näin sain etäisyyttä mieheen. Tapasi lastaan säännöllisesti kuukausittain, niin että lapsi oli isovanhemmillaan yötä ja päivisin näki isäänsä. Mies ei siis halunnut pitää lasta yötä luonaan.
Nyt lapsen ollessa aikuinen, hän pitää isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä. Käy isovanhemmillaan, kun opiskeluilta ja töiltä ehtii ja näkee tällöin myös isäänsä. Onneksi lapsesta kasvoi kaikesta huolimatta itsevarma, rohkea, positiivinen ja tasapainoinen aikuinen.
Vähän poikkesin sivuraiteille. Tämän suhteen lopputulos on, etten pysty luottamaan yhteenkään mieheen, niin että voisin päästää lähelleni. En ikinä enää halua seksiä kenenkään kanssa.
Olipa surullista lukea, mutta mahtavaa että sait lopulta repäistyä itsesi irti. Mä kirjoitin tuolla aiemmin sen tekstin, että vastentahtoinen seksin harrastaminen tuhoaa naisen seksuaalisuuden. Näinhän kävi itsellenikin. Minua ei varsinaisesti pakotettu, mutta mökötettiin ja vihjailtiin kyllä siitä että tilanteen jatkuessa voi päätyä vieraisiin. Meillä oli pieniä lapsia, joiden hoitaminen oli lähinnä minun työni eikä keskusteluyhteys toiminut. Kun ero tuli, ensimmäinen ajatukseni oli, että ihanaa, mun ei tarvi enää ikinä harrastaa seksiä! Enkä ole harrastanut. Tämän soisi miesten ymmärtävän, että vaikka kuinka koette olevanne oikeutettuja avioseksiin, mitä te siitä hyödytte jos vaimo vastentahtoisesti antaakin? Naisen seksuaalisuus kuolee ennen pitkää pois kokonaan, eli teille ei ole vaimon omasta halusta tapahtuvaa seksiä enää sitten luvassa ollenkaan.
Tällaiset tilanteet ovat tietenkin kamalia, ja osoitus siitä, että pitkissä parisuhteissa erotaan aivan liian myöhään.
Itse tosin myös ihmettelen tilanteita, joissa mies vaatii (toistuvasti) seksiä, vaikka vaimo ei halua yhtään. En itse ainakaan pystyisi mitenkään seksiin vastentahtoisen puolison kanssa. Oma olo olisi sen jälkeen todella hirveä.
Yksikään mies ei ole oikeutettu avioseksiin. Tietenkään.
Mutta sen sijaan myös miehellä on oikeus omiin tunteisiinsa ja siihen, että puoliso voisi (vaikka kuinka vastentahtoisesti) yrittää keskustella asiasta, kuunnella, kertoa omasta haluttomuudestaan ja sen syistä avoimesti, ja yrittää edes kertoa miehelle, että haluttomuus ei johdu ensisijaisesti siitä, että hän olisi epämiellyttävä tai huono ihminen vaan siitä, että itse et pysty tuntemaan halua tässä elämäntilanteessa.
Jokaisella on oikeus seksielämään, mutta se ei tarkoita, että olisi oikeus harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa vastoin hänen tahtoaan.
Jos oma haluttomuus on todella paha, ja tunnette, että tilanne ei ole muuttumassa, kannattaisi myös miettiä ihan rehellisesti sitä, että voisitte antaa miehen käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa, tai ette ainakaan suhtautuisi negatiivisesti esimerkiksi miehen itsetyydytykseen, aikuisviihteen kuluttamiseen ja seksileluihin.
Noissa tilanteissa vaimo monesti esittää haluavansa, koska muuten miehelle tulisi paha mieli ja kelpaamaton olo. Sillä ei tunnu olevan väliä miltä se sitten vaimosta tuntuu. ihmettelen miksi miehet eivät kysy niiltä vaimoiltaan.
Miksi ihmettelette ettei mies kysy? Mikset ihmettele miksi nainen ei kerro teeskentelevänsä seksin haluamista?
Juurihan se sulle tuossa samassa viestissä kerrottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyn mieheen parissa vuodessa, sen jälkeen koko mies tuntuu vastenmieliseltä. Näin on tapahtunut aina. Kaikkia miehiäni olen tästä ominaisuudesta varoittanut, suurinta osaa ei ole haitannut. Olen sanonut, että tulen särkemään sun sydämen. En pidä tästä itsekään, mutta tarvitsen miehen tyydyttämään tarpeeni, tarvitsen yhteenkuuluvuuden tunnetta, seksiä ja läheisyyttä siinä kuin kuka muu tahansa, mutta olen kai jotenkin tunnevammainen.
Enpä usko että ole tunnevammainen. Repertuaariisi ja "työkaluihisi" ei vain kuulu sietää sontaa siksi, että saisit loppuelämän parisuhteen. Ei se ole mikään itseisarvo kaikille. Itsekin kuvittelin että tämä on nyt se loppuelämän parisuhde, mutta niin vain alkaa luisumaan samaan ojaan kuin aiemmatkin yritelmät, ja samoista syistä, eli toinen on taas narrannut vaikuttimensa suhteen muodostamiseen.
Kaksi vuotta on aika lailla se aika, minkä alkuhuuma kestää. Sen jälkeen rakastuminen joku kuivuu kasaan tai muuttuu rakastamiseksi. Sontaa sen ei kuulu olla, sellaisen on syytäkin loppua.
Ei ole totta. Kyllä minä ainakin rakastan monia ihmisia, vaikka en ikinä ole ollut heidän kanssaan parisuhteessa. Et ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan, joten ei oikein voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai paratiisisaaria, jonne ei naiset pääse :D no nyt on mgtow huipussaan.
Onkohan tämä se sama kaveri, jonka visioissa tulevaisuudessa naiset ja miehet asuvat aidattuina eri maissa, kunnes naisten maassa infra romahtaa ja tulee sukupuutto ja maailmanloppu? Siinä skenaariossa vihaiset miehet soutivat joukolla jonnekin, en millään muista minne. Ehkä sitten noille paratiisisaarille?
---snip---
hyvä viesti, ette puhu edes aiheesta tai toisten mielipiteistä vaan suoraan henkilöön.
Tästä otan mallia puhuessani naisille tällä palstalla.
Elämäntehtävähän se on tuokin.
Oletko harkinnut tuota MGTOW-aatetta, että voisiko siinä olla sulle jotenkin hyödyllisempi ja kehittävämpi projekti? Perustat vaikka omat sivut joilla esittelet aatetta? Uskon, että saat paljon menestystä ja enemmän mieslukijakuntaa kuin täällä.
Kannatan täydellistä tasa-arvoa. Te puhutte miehille / miehistä noin, miehet tekevät saman teille.
Vaaditte 50/50 jakoa kotitöistä, ulotetaan se myös talouteen.
Miten on mahdollista että aina kaikessa, missä nainen saa samaa kohtelua kuin mies, se on naisvihaa?
Ei se niin toimi että naisen lyödessä miestä mies ansaitsi sen ja miehen lyödessä takas, hän on väkivaltainen naisvihaaja-hullu.
Olisi ollut ääretön parannus, jos ex-mieheni olisi osallistunut yhteisen perheemme kuluihin 50/50 eikä maksellut vain "omia tärkeitä harrastuksiaan" ja mekkoja tytöllemme hänen ollessaan alle vuoden.
Missä naisille on taattu kuvaamasi maksajamies?
Se on taattu omilla valinnoillanne aivan kuten miehille on taattu nainen joka pitää terveydestään ja ulkonäöstään hyvä huolta koko elämänsä.
Sä pihtaat ja kiellät nautinnon ja nyt syytät sitten miestä,ei taija olla sulla kaikki legot kohallaan!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran vaan tälle naisten seksirobottipelolle. Varsinkin, kun naisille on jo pitkään ollut tarjolla tajuton määrä eri kokoisia tekokyrpiä ja klitorisvatkaimia. 😂
Hei, kukaan ei pelkää niitä roboteja. Ei kukaan. Itse vain toistelette tuota itsellenne.
Mua lähinnä pelottaa että niihin tulee yhtäkkiä joku toimintahäiriö. Saattaa olla miehelle kivuliasta 😬.
Aivan turhaa miettiä tuollaista. En minäkään mieti, mitä kaikkea naiset tunkevat itseensä ja käyvät sitten ensiavussa. Kaverini (lääkäri) on näistä minulle kertonut.
Jännää, sillä naisen emätin ei kuitenkaan ole mikään pohjaton kaivo. Silloin, kun mä olin töissä päivystyksessä, poistettavat vierasesineet löytyivät suolen puolelta. Yllättävän moni mies liukastui työkalupakkiin.
No joo, tavallaan, mutta ei ole montaakaan päivää aikaa, kun joku mamma perusteli, ettei tykkää mistään älyttömän pitkästä munasta, kun se hakkaa ikävästi kohdun peräseinää.
Ei varmasti perustellut, tai jompikumpi teistä on tosiaan nukkunut biologiantuntinsa. Empirian perään ei edes kysellä.
Luin saman viestin, neidillä meni vähän lujaa siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyn mieheen parissa vuodessa, sen jälkeen koko mies tuntuu vastenmieliseltä. Näin on tapahtunut aina. Kaikkia miehiäni olen tästä ominaisuudesta varoittanut, suurinta osaa ei ole haitannut. Olen sanonut, että tulen särkemään sun sydämen. En pidä tästä itsekään, mutta tarvitsen miehen tyydyttämään tarpeeni, tarvitsen yhteenkuuluvuuden tunnetta, seksiä ja läheisyyttä siinä kuin kuka muu tahansa, mutta olen kai jotenkin tunnevammainen.
Enpä usko että ole tunnevammainen. Repertuaariisi ja "työkaluihisi" ei vain kuulu sietää sontaa siksi, että saisit loppuelämän parisuhteen. Ei se ole mikään itseisarvo kaikille. Itsekin kuvittelin että tämä on nyt se loppuelämän parisuhde, mutta niin vain alkaa luisumaan samaan ojaan kuin aiemmatkin yritelmät, ja samoista syistä, eli toinen on taas narrannut vaikuttimensa suhteen muodostamiseen.
Kaksi vuotta on aika lailla se aika, minkä alkuhuuma kestää. Sen jälkeen rakastuminen joku kuivuu kasaan tai muuttuu rakastamiseksi. Sontaa sen ei kuulu olla, sellaisen on syytäkin loppua.
Ei ole totta. Kyllä minä ainakin rakastan monia ihmisia, vaikka en ikinä ole ollut heidän kanssaan parisuhteessa. Et ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan, joten ei oikein voi mitään.
Parisuhteessa rakastamisestahan sinulla ei ollut kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Sinä sanot että haluat enemmän seksiä, minä sanon että minä en halua. Sinä koet tarvetta terapiaan, minä en. Miksi minun pitäisi tulla terapiaan asiasta joka ei ole minulle ongelma, mutta jonka haluaisit että minä ratkaisen puolestasi, ja puhut siitä koko ajan. Itsevarmuus ja itsetunto ei saa olla kiinni siitä että vaimo haluaa vähemmän seksiä kuin sinä. Ei se vaimo halua sinun maratonkeskustelujesi jälkeenkään sitä seksiä, koska kyse ei ole sinusta, vaan hänestä, ja siitä että HÄN ei HALUA.
Terapia olisi siitä huolimatta ehdottoman tärkeää, jos nainen välittää parisuhteestaan yhtään.
Jos olisin seksittömässä (seksiä enintään kerran kuussa/ei ollenkaan) ja haluaisin terapiaan, mutta vaimo ei, eroaisin välittömästi.
Ymmärrättekö, että jos parisuhteessa toisella osapuolella on ongelma joka koskee parisuhdetta, se on silloin myös sen toisen osapuolen ongelma?
Terapiassa käyminen on muuten oikein hyvä tapa myös päättää suhde.
Jos esimerkiksi vaimoa ei kiinnosta seksi kuin tosiaan enintään kerran kuussa, eikä edes halua haluta enempää, on oikein hyvä, että parisuhde voidaan päättää käymällä terapiassa ja puhumalla kaikki asiat läpi, niin että niistä ei tarvitsisi riidellä eron jälkeen.
Yhteensopimattomat seksitarpeet ovat käytännössä paras ja järkevin syy erota. Muut asiat parisuhteessa ovat vielä ratkaistavissa, mutta tuota tilannetta on täysin mahdoton ratkaista muulla tavalla kuin aidosti avoimella suhteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan itsenne tyhmiksi ja verratkaa MGTOW-liikettä ja incl-paskoja. Kertoo vaan teidän omasta tyhmyydestänne.
Odotan yhä enemmän omaa 5-tasoani. Silloin ei tarvitse enää olla missään tekemisissä suomalaisten lähiöjunttien kanssa, kuten suurin osa tämän palstan kirjoittajista on.
Älkää muuten ihmetelkö, jos miehenne yhtäkkiä katoavat. Voivat olla MGTOW.
Jollain menee nyt aika kovaa.
Itsekin joskus mietin, että oma maailma olisi kiva. Joskus juttelin aamuyöllä aidon anarkistin kanssa nakkikiskalla. Hän ajatteli hieman samoin... Ongelma on siinä, että harva pärjää yksin tai anarkiassa jos ei ole vahva, varustautunut ja terve. Jos joku näistä pettää, tarvitsee muita.
Ja on sitten makuasia miten tämä "muu" kuten jätehuolto tai erityissairaanhoito ikääntyneille tai päänsä lyöneille järjestetään, jos kaikki olisivat anarkian lumoissa. Keskiaikainen yhteiskuntakin toimi, linnanherra eli suhteellisen leveästi, kun oli paljon porukkaa kuokkimassa nauriita ja kasvattamassa sikoja. Pystyi halutessaan mietiskelemään.
Mutta jonkun pitää tehdä työt, ja joku järjestäytynyt yhteiskunta on sinällään kätevä tähän. Olisi tietenkin kiva, jos yhteiskunta huolehtisi kaikista jäsenistään, ei tarvitsisi niin kilpailla ja kuluttaa voimavaroja sellaiseen asioiden kahmimiseen itselle.
Sitten tuosta miesnaisasiasta, kannatan itse esim pakollista avioehtoa esimerkiksi. Ja lähtökohtaista vuoroviikkovanhemmuutta, aina. Jos yhteiskunta pakottaa tällaiset raamit, se todennäköisesti parantaa parisuhteiden laatua. Ei kaikilla, mutta useammalla. Perheen perustaminen, jotta se menee hyvin on kaikkien etu. Jos sitten ei halua lapsia, niin toki voi järjestelllä asiat miten päin vaan, ilman mitään velvollisuuksia ketään kohtaan. Olisi hyvä olla omia kiinnostuksen kohteita elämässä sekä itsetuntoa ja -tuntemusta. Sitten tietynlainen empatia ainakin lähipiiriä kohtaan on yleensä hyväksi, ja sellanen utelias tapa ajatella vähemmän mustavalkoisesti. Kovin äärimmäiset mielipiteet on vaikeita sovittaa muiden näkemyksiin.
Oliko tässä pointtia sitten, vaikea sanoa.
Tulen mielenkiinnolla seuraamaan miten "pakotettu isyysvapaa" vaikuttaa miesten haluun saada lapsia. Toivon ja uskon että syntyvyys putoaa entisestään.
Ruotsia jos katsoo, niin eipä tuo ole kauheasti vaikuttanut. Syntyvyyteen vaikuttavat enemmän taloudellinen tilanne ja yleinen työelämän epävarmuus. Suomessa ja Ruotsissa syntyvyys on pudonnut viimeiset kymmenen vuotta, ja naapurissa on kuitenkin ollut jaettu isyysvapaa käytössä koko ajan. Suomessa jossa näin ei ole, syntyvyys on pudonnut enemmän kuin Ruotsissa.
Paremminkin niin, että jaettu vanhemmuus nostaa rimaa, mikä on hyvä. Ja perheet voivat paremmin, ei sekään huono ole. Tai sitten asiat polarisoituu, osa ei välitä vttuakaan ja jotkut hoitavat asiat tosi hyvin.
Ruotsi... siellä on hieman enemmän väestöä joka perinteisesti lisääntyy enemmän eikä kumpikaan osapuolista ole töissä.
"Rima nousee" on tosi ok, vältyttäisiin monelta miesv ihaketjulta tälläkin palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai paratiisisaaria, jonne ei naiset pääse :D no nyt on mgtow huipussaan.
Onkohan tämä se sama kaveri, jonka visioissa tulevaisuudessa naiset ja miehet asuvat aidattuina eri maissa, kunnes naisten maassa infra romahtaa ja tulee sukupuutto ja maailmanloppu? Siinä skenaariossa vihaiset miehet soutivat joukolla jonnekin, en millään muista minne. Ehkä sitten noille paratiisisaarille?
---snip---
hyvä viesti, ette puhu edes aiheesta tai toisten mielipiteistä vaan suoraan henkilöön.
Tästä otan mallia puhuessani naisille tällä palstalla.
Elämäntehtävähän se on tuokin.
Oletko harkinnut tuota MGTOW-aatetta, että voisiko siinä olla sulle jotenkin hyödyllisempi ja kehittävämpi projekti? Perustat vaikka omat sivut joilla esittelet aatetta? Uskon, että saat paljon menestystä ja enemmän mieslukijakuntaa kuin täällä.
Kannatan täydellistä tasa-arvoa. Te puhutte miehille / miehistä noin, miehet tekevät saman teille.
Vaaditte 50/50 jakoa kotitöistä, ulotetaan se myös talouteen.
Miten on mahdollista että aina kaikessa, missä nainen saa samaa kohtelua kuin mies, se on naisvihaa?
Ei se niin toimi että naisen lyödessä miestä mies ansaitsi sen ja miehen lyödessä takas, hän on väkivaltainen naisvihaaja-hullu.
Tämä on niin vieras näkemys, että naiset eivät maksaisi 50/50 menoista. Miten tällainen on edes mahdollista, huonosti menneet parisuhde neuvottelut? Miksi siihen ei ole tehty korjausta jos on huomannut, että se ei tunnu hyvältä.
51% parisuhteista ennen lapsia on sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai paratiisisaaria, jonne ei naiset pääse :D no nyt on mgtow huipussaan.
Onkohan tämä se sama kaveri, jonka visioissa tulevaisuudessa naiset ja miehet asuvat aidattuina eri maissa, kunnes naisten maassa infra romahtaa ja tulee sukupuutto ja maailmanloppu? Siinä skenaariossa vihaiset miehet soutivat joukolla jonnekin, en millään muista minne. Ehkä sitten noille paratiisisaarille?
---snip---
hyvä viesti, ette puhu edes aiheesta tai toisten mielipiteistä vaan suoraan henkilöön.
Tästä otan mallia puhuessani naisille tällä palstalla.
Kerropa snippari jos tiedät, mihin ne miehet soutivat? Olen aiemminkin kysellyt, ei vastausta.
En ole asiasta koskaan puhunut joten hyökkäät edelleen väärän henkilön kimppuun. Miksi vihaat miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te osaa purkaa sitä panetustanne muuten kuin kiukuttelemalla? Puhumalla? Omalla kädellä? Miten ajattelitte että se kiukuttelu parantaa tilannetta?
Mulla ei siis ole tätä ongelmaa, en ole aloittaja, mutta kiinnostaa.
Parisuhteeseen ryhdytään pohjimmiltaan itsekkäistä syistä, mutta pitäisi valita sellainen kumppani jonka tarpeet pystyy tyydyttämään, ainakin sellaiset mitä ei ole sallittua tyydyttää muualla. Miksi yleensä edes harrastaa seksiä jos se panetus purkaantuu omalla kädellä? Kiukuttelu ei auta koskaan, se on tapa osoittaa olevansa tyytymätön tulanteeseen ja tässäkin tapauksessa viesti on mennyt hyvin selvästi perille, vaikka keskustelu saattaisi tuoda parempia tuloksia. Ap ehdotan että annat miehesi käydä vieraissa jos et kykene asiaa mitenkään ratkaisemaan tai sitten eroatte. Olet epäonnistunut patinvalinnassa, koska et pysty täyttämään kumppanisi tarpeita ja valitat täällä kumppanin käytöksestä. Valitse sopivampi kumppani, äläkä sellaista joka kärsii kanssasi, se sataa sinun laariin.
Muuten ihan kaunis ajatus, mutta et sinä voi mennä itsestäsikään takuuseen miten ne seksihommat tulee tulevaisuudessa sujumaan. Jos tärkein asia on seksi, niin ei kannata parisuhteeseen ryhtyä, elää voi muillakin tavoin, ja sekstailla kenen kanssa huvittaa niin paljon kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyn mieheen parissa vuodessa, sen jälkeen koko mies tuntuu vastenmieliseltä. Näin on tapahtunut aina. Kaikkia miehiäni olen tästä ominaisuudesta varoittanut, suurinta osaa ei ole haitannut. Olen sanonut, että tulen särkemään sun sydämen. En pidä tästä itsekään, mutta tarvitsen miehen tyydyttämään tarpeeni, tarvitsen yhteenkuuluvuuden tunnetta, seksiä ja läheisyyttä siinä kuin kuka muu tahansa, mutta olen kai jotenkin tunnevammainen.
Enpä usko että ole tunnevammainen. Repertuaariisi ja "työkaluihisi" ei vain kuulu sietää sontaa siksi, että saisit loppuelämän parisuhteen. Ei se ole mikään itseisarvo kaikille. Itsekin kuvittelin että tämä on nyt se loppuelämän parisuhde, mutta niin vain alkaa luisumaan samaan ojaan kuin aiemmatkin yritelmät, ja samoista syistä, eli toinen on taas narrannut vaikuttimensa suhteen muodostamiseen.
Kaksi vuotta on aika lailla se aika, minkä alkuhuuma kestää. Sen jälkeen rakastuminen joku kuivuu kasaan tai muuttuu rakastamiseksi. Sontaa sen ei kuulu olla, sellaisen on syytäkin loppua.
Ei ole totta. Kyllä minä ainakin rakastan monia ihmisia, vaikka en ikinä ole ollut heidän kanssaan parisuhteessa. Et ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan, joten ei oikein voi mitään.
Parisuhteessa rakastamisestahan sinulla ei ollut kokemusta.
Sitä ei ole sinulla. Pelkkää loputonta kestämistä, jota naamioti rakkaudeksi, jotta kestäisit.
siinä vaiheessa kun runkkaa 6 kertaa päivässä ja vieläkin panettaa niin kyllä vituttaa. kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miehillä on ihana tapa olla vaatimatta mitään, he vain jättävät osallistumatta esim. laskujen maksuun, kodinhoitoon tai omien lastensa hoitoon.
Luuletko, että nainen, jonka vastuulle kaikki on jätetty, nauttii asioiden vaatimisesta mieheltä? Nainehan haluaisi, että mies tekisi oman osansa vaatimatta. Harva nainen vaati miestä tekemään enemmän kuin puolet kotitöistä tai lastenhoidosta.
MGTOW on hyvä ratkaisu myös sinun ongelmiisi:
- mies ei jätä laskuja maksamatta koska hän ei ole kiusaamassa sinua
- mies ei ole sotkemassa kaunista kotiasi
- mies ei tee kanssasi lapsia
Mutta mitä odotat sen toisen sanovan, joka pelastaisi tilanteen? Aika ympäripyöreää ovat nämä toinen ei halua puhua, toinen välttelee, luottamuksellista parisuhdekeskustelua pitäisi olla, kipeitä asioita pitäisi tuoda esiin, ongelmat pitää ottaa esiin, nyt ei kaikki ole kaikilta osilta hyvin. Eihän tuossa ole mitään tarttumapintaa sille toiselle? Vai onko tarkoitus itse siis vain heitellä näitä ilmaan, ja odottaa että toinen ratkaisee? En nyt ihan oikeasti ymmärrä että mitä tuossa niin kuin halutaan.