Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.
11.01.2022 |
Ärsyttää kun mies vaipuu ihan taaperon tasolle aina jos edellisestä seksikerrasta ehtii hänen mielestään vierähtää liian pitkä aika. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa jos ehtii kulua noin 8-9päivää ilman seksiä. Sanottakoon, että meillä on pieniä lapsia ja arki aika kuluttavaa, joten se mielestäni vähän selittää noita "pitkiä" taukoja. Ikinä ei varmasti ole kahta viikkoa mennyt ilman kuitenkaan. Se mikä eniten hämmästyttää on kuinka nopea tämä miehen mielialamuutos on, tänään kaikki ihan jees ja normaalisti, rento tunnelma yms, mutta seuraavana päivänä rentouden tilalle on tullut äksyilevä aikuistaapero. Mies ei ymmärrä sitäkään, että tuo käytös on siinä määrin vittumaista ja ärsyttävää, että vie kyllä loputkin halut. Onko muilla tämmöisiä aikuistaaperoita miehenä? Tai haluaisiko joku mies selittää voiko seksin "puute" laukaista ihan yhtäkkiä jonkun raivomoodin?
Kommentit (3538)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai paratiisisaaria, jonne ei naiset pääse :D no nyt on mgtow huipussaan.
Onkohan tämä se sama kaveri, jonka visioissa tulevaisuudessa naiset ja miehet asuvat aidattuina eri maissa, kunnes naisten maassa infra romahtaa ja tulee sukupuutto ja maailmanloppu? Siinä skenaariossa vihaiset miehet soutivat joukolla jonnekin, en millään muista minne. Ehkä sitten noille paratiisisaarille?
---snip---
hyvä viesti, ette puhu edes aiheesta tai toisten mielipiteistä vaan suoraan henkilöön.
Tästä otan mallia puhuessani naisille tällä palstalla.
Kerropa snippari jos tiedät, mihin ne miehet soutivat? Olen aiemminkin kysellyt, ei vastausta.
En ole asiasta koskaan puhunut joten hyökkäät edelleen väärän henkilön kimppuun. Miksi vihaat miehiä?
Höpsis. kunnon miehethän ovat ihania. Se teoria on jäänyt mieleen, koska lähenteli taidetta, ja valitettavasti olen unohtanut siitä osan. Harmi, ettet tiennyt, oletin paratiisisaarityypin tietävän, joten ehkä muutkin?
Mistä tiedät ettei kyseessä ollut esimerkiksi jonkin naisen sarkastinen heitto jolla hän vttuili miehille?
Tämä palsta ei vaadi rekisteröitymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Hieman epäilen, että mgtow olisi myöskään erityisen vapaaehtoista. Siinä kelpaamattomat ja/tai ihmissuhteissa kroonisesti epäonnistuvat miehet pyrkivät tekemään välttämättömyydestä hyveen. Ymmärränhän minä sen psykologisen mekanismin ilmiön taustalla, varsin inhimillistä, eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta yleensä ihminen vaan ajattelee, että ihmissuhteet on pebulista, nyt tekis hyvää erakoitua muutamaksi vuodeksi vastakkaisesta sukupuolesta ja tekee sen. Ei kehittele siihen jotain jargonia ja salaisia yhteiskunnallisia "en ikinä enää maksa veroja" -häkkyröitä ja pratiisisaria ja vedätä prosessia vuosikymmenen mittaiseksi. Mutta mikä kenenkin mieltä kutittelee, toki.
Ymmärrät väärin. Sinä on "tavoitteena" esimerkiksi menestyä niin hyvin ettei tarvitse miettiä aamulla töiihn heräämistä. Ja koska ajattelet heti ikävästi, sillä tarkoitetaan "ilman yhteiskunnan tukea" eli ei, se ei tarkoita työttömiä reppanoita.
Mutta miksi "erakoitua" muutamaksi vuodeksi? Jargoni on ihan normaalia. Etkö ole nähnyt miten eräät piirit puhuvat patriarkaalisen vallan murskaamisesta feministisellä peballaan? Paratiisisaaret ja nuo verojen välttelyt taas ovat myöskin lähinnä sen tavoitteen asettelua. Kukapa ei haaveilisi esimerkiksi toiseen maahan muuttamisesta jos tulisi vaikkapa se lottovoitto? Sinä et tietenkään huolisi karibialta asuntoa merenrannalta jos sulla olis sellaiseen mahikset, olet niin hyvä ihminen että jäisit tänne pakkaseen.
Prosessin pituus: elämä kestää vuosikymmeniä. Se on nimenomaan prosessi, ei projekti. Hyvä oivallus
Sinä varmaan näet itsesi sielusi silmin istuskelemassa rantatuolissa drinkkiä siemaillen jossain paratiisisaarella, naamalla omahyväinen virne, kun ajattelet että siellä Suomen naisväestö loskan keskellä kihisee kiukusta, kun sinä olet poissa miesmarkkinoilta ja sinun veroeurojesi puute tuhoaa koko Suomen talouden. Mutta: ketään. ei. kiinnosta. Kukaan. ei. edes. huomaa. että. olet. siellä. Aika surullinen mielikuva.
Aika surullinen fantasia sinulla. Hanki apua miesv ihaasi.
Tunnen lähinnä miessurua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai paratiisisaaria, jonne ei naiset pääse :D no nyt on mgtow huipussaan.
Onkohan tämä se sama kaveri, jonka visioissa tulevaisuudessa naiset ja miehet asuvat aidattuina eri maissa, kunnes naisten maassa infra romahtaa ja tulee sukupuutto ja maailmanloppu? Siinä skenaariossa vihaiset miehet soutivat joukolla jonnekin, en millään muista minne. Ehkä sitten noille paratiisisaarille?
---snip---
hyvä viesti, ette puhu edes aiheesta tai toisten mielipiteistä vaan suoraan henkilöön.
Tästä otan mallia puhuessani naisille tällä palstalla.
Elämäntehtävähän se on tuokin.
Oletko harkinnut tuota MGTOW-aatetta, että voisiko siinä olla sulle jotenkin hyödyllisempi ja kehittävämpi projekti? Perustat vaikka omat sivut joilla esittelet aatetta? Uskon, että saat paljon menestystä ja enemmän mieslukijakuntaa kuin täällä.
Kannatan täydellistä tasa-arvoa. Te puhutte miehille / miehistä noin, miehet tekevät saman teille.
Vaaditte 50/50 jakoa kotitöistä, ulotetaan se myös talouteen.
Miten on mahdollista että aina kaikessa, missä nainen saa samaa kohtelua kuin mies, se on naisvihaa?
Ei se niin toimi että naisen lyödessä miestä mies ansaitsi sen ja miehen lyödessä takas, hän on väkivaltainen naisvihaaja-hullu.
Tämä on niin vieras näkemys, että naiset eivät maksaisi 50/50 menoista. Miten tällainen on edes mahdollista, huonosti menneet parisuhde neuvottelut? Miksi siihen ei ole tehty korjausta jos on huomannut, että se ei tunnu hyvältä.
51% parisuhteista ennen lapsia on sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän.
Mikä euromäärä on merkittävästi enemmän? Pojille pitää laittaa peruskouluun opetusta, että puoliso kannattaa valita samasta koulutus- ja tuloluokasta missä itse on. Isinä te varmaan olette jo pojillenne puhuneet aiheesta.
Jos mies ansaitsee enemmän, rahat jollain mystisellä automaatiolla valuu puolisolle vai valuuko? Saisiko dataa, jossa mies muka maksaa enemmän perheen yhteisiä kuluja muuten kuin perhevapaatilanteissa? Miehen ylihintaista autoa ja viihde-elektroniikan tarpeeton päivitystä ei tietenkään lasketa perheen menoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?
Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.
Ohis, itsellä aika sama tilanne. Puhumiseen ei ole halua nimenomaan toisen puolelta. Vaikka sitä itse yrittääkin, ja kertoo ihan selvästi että tässä ei ole kaikki nyt kaikilla hyvin.
Ei voi olla niin, että hankalia aiheita vältellään. Tietysti osa välttelystä voi olla sitäkin, että olisi ikävää jos ongelmat otettaisiin esiin, koska silloin voisi jotain tapahtua. Inhottavaa jos aletaan puhumaan realiteeteista ja siitä miltä molemmista suhteessa tuntuu. Että on muutakin tarvetta kuin se päivittäinen chitchat.
Mutta mitä odotat sen toisen sanovan, joka pelastaisi tilanteen? Aika ympäripyöreää ovat nämä toinen ei halua puhua, toinen välttelee, luottamuksellista parisuhdekeskustelua pitäisi olla, kipeitä asioita pitäisi tuoda esiin, ongelmat pitää ottaa esiin, nyt ei kaikki ole kaikilta osilta hyvin. Eihän tuossa ole mitään tarttumapintaa sille toiselle? Vai onko tarkoitus itse siis vain heitellä näitä ilmaan, ja odottaa että toinen ratkaisee? En nyt ihan oikeasti ymmärrä että mitä tuossa niin kuin halutaan.
No jos tunnustelee keskusteluilmapiiriä, ja toinen ei halua ymmärtää tai kuunnella, niin vaikea siitä on jatkaa.
Jos kumppanisi haluaa sanoa jotain, niin odotatko vain että hän löytää juuri sellaisen selkokielen jotta sinä tajuat edes sen että hänellä ei ole hyvä olla?
Ihan suoraan sanoin että me ei enää kosketa toisiamme. Miksi näin, missä vika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?
Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.
Mies ottaa asian puheeksi ja nainen on seuraavana aamuna kertomassa kuinka mies mököttää ja kiukuttelee.
Eikös se yleensä mene vielä niin, että jos mies haluaa puhua ja yrittää löytää ratkaisua johinkin ongelmaan, niin nainen suuttuu ja alkaa mykkäkoulun. Sitten nainen kertoo kyllä ystävättärilleen reilusti väritetyn version mitä mies sanoi ja näin saatiin heti vähintään kaksi naista yhtä miestä vastaan. Paljon tehokkaampi keino on tulla mammafoorumille valehtelemaan miehestään, niin saa heti satoja, ellei tuhansia vatipäänaisia puolelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Sinä sanot että haluat enemmän seksiä, minä sanon että minä en halua. Sinä koet tarvetta terapiaan, minä en. Miksi minun pitäisi tulla terapiaan asiasta joka ei ole minulle ongelma, mutta jonka haluaisit että minä ratkaisen puolestasi, ja puhut siitä koko ajan. Itsevarmuus ja itsetunto ei saa olla kiinni siitä että vaimo haluaa vähemmän seksiä kuin sinä. Ei se vaimo halua sinun maratonkeskustelujesi jälkeenkään sitä seksiä, koska kyse ei ole sinusta, vaan hänestä, ja siitä että HÄN ei HALUA.
Terapia olisi siitä huolimatta ehdottoman tärkeää, jos nainen välittää parisuhteestaan yhtään.
Jos olisin seksittömässä (seksiä enintään kerran kuussa/ei ollenkaan) ja haluaisin terapiaan, mutta vaimo ei, eroaisin välittömästi.
Ymmärrättekö, että jos parisuhteessa toisella osapuolella on ongelma joka koskee parisuhdetta, se on silloin myös sen toisen osapuolen ongelma?
Terapiassa käyminen on muuten oikein hyvä tapa myös päättää suhde.
Jos esimerkiksi vaimoa ei kiinnosta seksi kuin tosiaan enintään kerran kuussa, eikä edes halua haluta enempää, on oikein hyvä, että parisuhde voidaan päättää käymällä terapiassa ja puhumalla kaikki asiat läpi, niin että niistä ei tarvitsisi riidellä eron jälkeen.
Yhteensopimattomat seksitarpeet ovat käytännössä paras ja järkevin syy erota. Muut asiat parisuhteessa ovat vielä ratkaistavissa, mutta tuota tilannetta on täysin mahdoton ratkaista muulla tavalla kuin aidosti avoimella suhteella.
Eli terapian trkoitus sinulle on vain ja ainoastaan se että vaimo alkaa antamaan seksiä enemmän. Tässä näet juuri sen, miksi se vaimo ei sinne terapiaan halua lähteä. Hänen kannaltaan se terapia on turhaa, koska sinulle on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, joko enemmän seksiä niin kuin sinä haluat, tai ero. Tuohon eroon on ihan sama päätyä jo tuossa vaiheessa, koska vaimo tietää ettei tule haluamaan sinua enempää, vaikka mikä terapeutti käskisi.
Mutta kai nainen on tämän sanonut jo miehelle ihan selvästi ja suoraan, ettei toisen tarvitse arvuutella mikä on? Ja toisaalta on myös kertonut miehelle, että tämä ei tästä muutu, ja tässä vaihtoehdot.
Terapia olisi todellakin turhaa, jos puolisot kertovat omista ajatuksistaan sille tärkeimmälle ihmiselleen. Kuka haluaa pitää ketään epätietoisuudessa, tai kieltää tätä tavoittelemasta itselleen tärkeitä asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai paratiisisaaria, jonne ei naiset pääse :D no nyt on mgtow huipussaan.
Onkohan tämä se sama kaveri, jonka visioissa tulevaisuudessa naiset ja miehet asuvat aidattuina eri maissa, kunnes naisten maassa infra romahtaa ja tulee sukupuutto ja maailmanloppu? Siinä skenaariossa vihaiset miehet soutivat joukolla jonnekin, en millään muista minne. Ehkä sitten noille paratiisisaarille?
---snip---
hyvä viesti, ette puhu edes aiheesta tai toisten mielipiteistä vaan suoraan henkilöön.
Tästä otan mallia puhuessani naisille tällä palstalla.
Kerropa snippari jos tiedät, mihin ne miehet soutivat? Olen aiemminkin kysellyt, ei vastausta.
En ole asiasta koskaan puhunut joten hyökkäät edelleen väärän henkilön kimppuun. Miksi vihaat miehiä?
Höpsis. kunnon miehethän ovat ihania. Se teoria on jäänyt mieleen, koska lähenteli taidetta, ja valitettavasti olen unohtanut siitä osan. Harmi, ettet tiennyt, oletin paratiisisaarityypin tietävän, joten ehkä muutkin?
Mistä tiedät ettei kyseessä ollut esimerkiksi jonkin naisen sarkastinen heitto jolla hän vttuili miehille?
Tämä palsta ei vaadi rekisteröitymistä.
Koska se ko. teorialla hekumoiva viesti oli todella pitkä ja vuolas, yksityiskohtia myöten mitä ilmeisimmin antaumuksella kehitelty sekä osa pitkää keskustelua, ja koska sarkasmia harjoittavat ihmiset yleensä osaavat tiivistää sanottavansa, ettei pointti mene hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ovat tyytyväisiä kun ei vaimolle kerro syrjähypyistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran vaan tälle naisten seksirobottipelolle. Varsinkin, kun naisille on jo pitkään ollut tarjolla tajuton määrä eri kokoisia tekokyrpiä ja klitorisvatkaimia. 😂
Hei, kukaan ei pelkää niitä roboteja. Ei kukaan. Itse vain toistelette tuota itsellenne.
Mua lähinnä pelottaa että niihin tulee yhtäkkiä joku toimintahäiriö. Saattaa olla miehelle kivuliasta 😬.
Aivan turhaa miettiä tuollaista. En minäkään mieti, mitä kaikkea naiset tunkevat itseensä ja käyvät sitten ensiavussa. Kaverini (lääkäri) on näistä minulle kertonut.
Jännää, sillä naisen emätin ei kuitenkaan ole mikään pohjaton kaivo. Silloin, kun mä olin töissä päivystyksessä, poistettavat vierasesineet löytyivät suolen puolelta. Yllättävän moni mies liukastui työkalupakkiin.
No joo, tavallaan, mutta ei ole montaakaan päivää aikaa, kun joku mamma perusteli, ettei tykkää mistään älyttömän pitkästä munasta, kun se hakkaa ikävästi kohdun peräseinää.
Miten munalla voi hakata kohdun peräseinää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miksi kukaan enään lisääntyy jos ei halua?
Iso päätös jättäytyä vietäväksi. Piuhat poikki , sillä selvä.
Enää* ei enään. Ihan perusjuttu.
Täällä kritisoitiin nuorta miestä eilen joka oli tekemässä tuota päätöstä. Täälläkin pitäisi saada tehdä keholleen mitä haluaa, ei vasta 30-vuotiaana vaan jo 16.
Neuvosi kuuluu ihan perusvalikoimaan.
Kukaan ei uskonut sinun tarinaasi.
Minun tarinaani? Ei ollut minun tarinani.
Siihen tarinaan.
Sille taas ei voi mitään. Miksi ette kannustaneet asiassa vaan aloitte haukkumaan tarinan kertojaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?
Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.
Mies ottaa asian puheeksi ja nainen on seuraavana aamuna kertomassa kuinka mies mököttää ja kiukuttelee.
Eikös se yleensä mene vielä niin, että jos mies haluaa puhua ja yrittää löytää ratkaisua johinkin ongelmaan, niin nainen suuttuu ja alkaa mykkäkoulun. Sitten nainen kertoo kyllä ystävättärilleen reilusti väritetyn version mitä mies sanoi ja näin saatiin heti vähintään kaksi naista yhtä miestä vastaan. Paljon tehokkaampi keino on tulla mammafoorumille valehtelemaan miehestään, niin saa heti satoja, ellei tuhansia vatipäänaisia puolelleen.
Pitäisikö sun luopua siitä yltiösosiaalisesta aasiattaresta, jos se lörpöttelee parisuhdeasiansa ystävättärilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?
Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.
Jos tiedät paremmin, niin oletko itse ottanut puheeksi? Kai parisuhteessa koetetaan ymmärtää toista puolin ja toisin. Eikä tarvitse odottaa että "nyt on sun vuoro ymmärtää"
Kyllä se kuuntelee. Auta sä viisaampana miestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran vaan tälle naisten seksirobottipelolle. Varsinkin, kun naisille on jo pitkään ollut tarjolla tajuton määrä eri kokoisia tekokyrpiä ja klitorisvatkaimia. 😂
Hei, kukaan ei pelkää niitä roboteja. Ei kukaan. Itse vain toistelette tuota itsellenne.
Mua lähinnä pelottaa että niihin tulee yhtäkkiä joku toimintahäiriö. Saattaa olla miehelle kivuliasta 😬.
Aivan turhaa miettiä tuollaista. En minäkään mieti, mitä kaikkea naiset tunkevat itseensä ja käyvät sitten ensiavussa. Kaverini (lääkäri) on näistä minulle kertonut.
Jännää, sillä naisen emätin ei kuitenkaan ole mikään pohjaton kaivo. Silloin, kun mä olin töissä päivystyksessä, poistettavat vierasesineet löytyivät suolen puolelta. Yllättävän moni mies liukastui työkalupakkiin.
No joo, tavallaan, mutta ei ole montaakaan päivää aikaa, kun joku mamma perusteli, ettei tykkää mistään älyttömän pitkästä munasta, kun se hakkaa ikävästi kohdun peräseinää.
Miten munalla voi hakata kohdun peräseinää?
Nainen oli niin raivoissaan tai sekaisin ettei biologia pysynyt ihan hanskassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ketjun aloittaja voi olla naimisissa miehen kanssa jota noin paljon halveksii?
Mikäli asiasta ei voi edes keskustella vaan vastaus on tiukka ei niin kyllähän jokainen ymmärtää ettei tuollaisessa tilanteessa voi kukaan olla eli ainoa keino on ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyn mieheen parissa vuodessa, sen jälkeen koko mies tuntuu vastenmieliseltä. Näin on tapahtunut aina. Kaikkia miehiäni olen tästä ominaisuudesta varoittanut, suurinta osaa ei ole haitannut. Olen sanonut, että tulen särkemään sun sydämen. En pidä tästä itsekään, mutta tarvitsen miehen tyydyttämään tarpeeni, tarvitsen yhteenkuuluvuuden tunnetta, seksiä ja läheisyyttä siinä kuin kuka muu tahansa, mutta olen kai jotenkin tunnevammainen.
Enpä usko että ole tunnevammainen. Repertuaariisi ja "työkaluihisi" ei vain kuulu sietää sontaa siksi, että saisit loppuelämän parisuhteen. Ei se ole mikään itseisarvo kaikille. Itsekin kuvittelin että tämä on nyt se loppuelämän parisuhde, mutta niin vain alkaa luisumaan samaan ojaan kuin aiemmatkin yritelmät, ja samoista syistä, eli toinen on taas narrannut vaikuttimensa suhteen muodostamiseen.
Kaksi vuotta on aika lailla se aika, minkä alkuhuuma kestää. Sen jälkeen rakastuminen joku kuivuu kasaan tai muuttuu rakastamiseksi. Sontaa sen ei kuulu olla, sellaisen on syytäkin loppua.
Ei ole totta. Kyllä minä ainakin rakastan monia ihmisia, vaikka en ikinä ole ollut heidän kanssaan parisuhteessa. Et ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan, joten ei oikein voi mitään.
Parisuhteessa rakastamisestahan sinulla ei ollut kokemusta.
Sitä ei ole sinulla. Pelkkää loputonta kestämistä, jota naamioti rakkaudeksi, jotta kestäisit.
Ei hyvänen aika. Surullinen käsitys, ettei kukaan ole suhteessaan onnellinen.
Katso joskus vanhoja pariskuntia ulkona, niitä jotka kävelevät käsi kädessä. Heillä on pitkä yhteinen matka, eikä se ole sontaa.
Aina löytyy poikkeus.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miehillä on ihana tapa olla vaatimatta mitään, he vain jättävät osallistumatta esim. laskujen maksuun, kodinhoitoon tai omien lastensa hoitoon.
Luuletko, että nainen, jonka vastuulle kaikki on jätetty, nauttii asioiden vaatimisesta mieheltä? Nainehan haluaisi, että mies tekisi oman osansa vaatimatta. Harva nainen vaati miestä tekemään enemmän kuin puolet kotitöistä tai lastenhoidosta.
MGTOW on hyvä ratkaisu myös sinun ongelmiisi:
- mies ei jätä laskuja maksamatta koska hän ei ole kiusaamassa sinua
- mies ei ole sotkemassa kaunista kotiasi
- mies ei tee kanssasi lapsia
Lapseni eivät lakkaa olemasta, vaikka kaikki miehet valitsisivat MGTOW:n.
Olen eronnut ja nykyään olen seksipainotteisessa parisuhteessa uuden miehen kanssa. Tapaillaan mun lapsivapaina hetkinä vuorotellen kummankin kodissa. Hyvin toimii.
Toimit kuten kaikki naiset. Lapset yhdellä miehellä, seksi toisella.
Ne joilla teetätte lapset eivät välttämättä arvosta ja tuleva sukupolvi ei siihen enää lähde.
Äitini oli samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Miten ketjun aloittaja voi olla naimisissa miehen kanssa jota noin paljon halveksii?
Mikäli asiasta ei voi edes keskustella vaan vastaus on tiukka ei niin kyllähän jokainen ymmärtää ettei tuollaisessa tilanteessa voi kukaan olla eli ainoa keino on ero.
Hämmentävää, minusta nimenomaan kiukuttelu ja mököttäminen ilmaisevat miehen halveksuntaa vaimoaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran vaan tälle naisten seksirobottipelolle. Varsinkin, kun naisille on jo pitkään ollut tarjolla tajuton määrä eri kokoisia tekokyrpiä ja klitorisvatkaimia. 😂
Hei, kukaan ei pelkää niitä roboteja. Ei kukaan. Itse vain toistelette tuota itsellenne.
Mua lähinnä pelottaa että niihin tulee yhtäkkiä joku toimintahäiriö. Saattaa olla miehelle kivuliasta 😬.
Aivan turhaa miettiä tuollaista. En minäkään mieti, mitä kaikkea naiset tunkevat itseensä ja käyvät sitten ensiavussa. Kaverini (lääkäri) on näistä minulle kertonut.
Jännää, sillä naisen emätin ei kuitenkaan ole mikään pohjaton kaivo. Silloin, kun mä olin töissä päivystyksessä, poistettavat vierasesineet löytyivät suolen puolelta. Yllättävän moni mies liukastui työkalupakkiin.
No joo, tavallaan, mutta ei ole montaakaan päivää aikaa, kun joku mamma perusteli, ettei tykkää mistään älyttömän pitkästä munasta, kun se hakkaa ikävästi kohdun peräseinää.
Miten munalla voi hakata kohdun peräseinää?
Nainen oli niin raivoissaan tai sekaisin ettei biologia pysynyt ihan hanskassa
Se nainen puhui peräseinästä, mutta ei puhunut kohdusta mitään. Ja kyllä, se peräseinään hakkaaminen tuntuu inhottavalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyn mieheen parissa vuodessa, sen jälkeen koko mies tuntuu vastenmieliseltä. Näin on tapahtunut aina. Kaikkia miehiäni olen tästä ominaisuudesta varoittanut, suurinta osaa ei ole haitannut. Olen sanonut, että tulen särkemään sun sydämen. En pidä tästä itsekään, mutta tarvitsen miehen tyydyttämään tarpeeni, tarvitsen yhteenkuuluvuuden tunnetta, seksiä ja läheisyyttä siinä kuin kuka muu tahansa, mutta olen kai jotenkin tunnevammainen.
Enpä usko että ole tunnevammainen. Repertuaariisi ja "työkaluihisi" ei vain kuulu sietää sontaa siksi, että saisit loppuelämän parisuhteen. Ei se ole mikään itseisarvo kaikille. Itsekin kuvittelin että tämä on nyt se loppuelämän parisuhde, mutta niin vain alkaa luisumaan samaan ojaan kuin aiemmatkin yritelmät, ja samoista syistä, eli toinen on taas narrannut vaikuttimensa suhteen muodostamiseen.
Kaksi vuotta on aika lailla se aika, minkä alkuhuuma kestää. Sen jälkeen rakastuminen joku kuivuu kasaan tai muuttuu rakastamiseksi. Sontaa sen ei kuulu olla, sellaisen on syytäkin loppua.
Ei ole totta. Kyllä minä ainakin rakastan monia ihmisia, vaikka en ikinä ole ollut heidän kanssaan parisuhteessa. Et ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan, joten ei oikein voi mitään.
Parisuhteessa rakastamisestahan sinulla ei ollut kokemusta.
Sitä ei ole sinulla. Pelkkää loputonta kestämistä, jota naamioti rakkaudeksi, jotta kestäisit.
Ei hyvänen aika. Surullinen käsitys, ettei kukaan ole suhteessaan onnellinen.
Katso joskus vanhoja pariskuntia ulkona, niitä jotka kävelevät käsi kädessä. Heillä on pitkä yhteinen matka, eikä se ole sontaa.
Aina löytyy poikkeus.
-eri
Kyllä se poikkeus on se kaikille vihainen mgtow.
Tämä on aika yleistä. Ihan hormonitoiminnallisista syistä tälleen tapahtuu. Ja sitten kysytään sitä molemminpuolista tahtoa ja halua olla yhdessä, jos se arvomaailmaan sopii. Toki, jos seksuaalisuus sitten käytännössä laimenee, niin toinen suhteen osapuoli saattaa tästä kärsiä enemmän...