Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.
11.01.2022 |
Ärsyttää kun mies vaipuu ihan taaperon tasolle aina jos edellisestä seksikerrasta ehtii hänen mielestään vierähtää liian pitkä aika. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa jos ehtii kulua noin 8-9päivää ilman seksiä. Sanottakoon, että meillä on pieniä lapsia ja arki aika kuluttavaa, joten se mielestäni vähän selittää noita "pitkiä" taukoja. Ikinä ei varmasti ole kahta viikkoa mennyt ilman kuitenkaan. Se mikä eniten hämmästyttää on kuinka nopea tämä miehen mielialamuutos on, tänään kaikki ihan jees ja normaalisti, rento tunnelma yms, mutta seuraavana päivänä rentouden tilalle on tullut äksyilevä aikuistaapero. Mies ei ymmärrä sitäkään, että tuo käytös on siinä määrin vittumaista ja ärsyttävää, että vie kyllä loputkin halut. Onko muilla tämmöisiä aikuistaaperoita miehenä? Tai haluaisiko joku mies selittää voiko seksin "puute" laukaista ihan yhtäkkiä jonkun raivomoodin?
Kommentit (3538)
[/quote] Niin... näitä ketjun viestejä lukiessa todella iskee sellainen fiilis ettei naisilla ole aivan kaikki kotona.[/quote]
Tämä ketju alkoi pari päivää sitten kahdeksalta, ja on tuntunut jatkuvan kaiken aikaa vilkkaana, ja peukutukset vaikuttaisivat olevan tiettyyn suuntaan painottuneita. Herää siis kysymys millaisilla ihmisillä on tuolla tavoin intoa ja aikaa seurata ja kommentoida ketjua.
Omalta osaltani ikään kuin täsmentäisin tuota lainattua kommenttia sanomalla, että 'tuntuu siltä että aivan kaikilla naisilla ei aivan kaikki ole kotona' (ja ei silti, ei kaikilla miehilläkään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenta palstapeikot! Uusi päivä taas vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Asiassa ei olisi ongelmaa jos naiset päättäisivät vain omasta seksielämästään. Ennen ratkaisu oli jalkavaimot ja avoimet avioliiton ulkopuoliset suhteet.
Naiset nyt vain ovat päättäneet ettei sekään sovi heille, seksi on heille tapa kontrolloida miehiä.
Tämä näkemys jaksaa pöyristyttää minua aina. Olen parisuhteessa enemmän haluava osapuoli ja olen nainen. Siitä huolimatta en saa kiinni tästä sikamaisesta ajattelutavasta, että kun en joskus saa sitä mitä haluan, minulla olisi joku oikeus lähtä panemaan muita ja ottaa jalka(miehiä?) tai muita mieshuoria. En kai siis minäkään voi tässä todeta kun että hiton miehet, kun kontrolloivat minua kun en saa lähtä pettämään :)
Minä sain juuri viisi minuuttia sitten pakit mieheltäni. Ei ehdi vaimon kimppuun. Sellaista se on avioelämä, joskus saa ja joskus taas ei. En minä silti naapurin puoleen hädässäni käänny tai kiukuttelemaan rupea.
Katso uudestaan kolmen vuoden päästä kun saat pakit päivittäin
Tämä näin. Ei kannata antaa ongelmien kasaantua kolmea vuotta. Ongelmat eivät häviä jos niistä ei puhu tai ajattelee, että se ne ovat ohimeneviä.
Kolmen vuoden jlkeen siinä on yhden ongelman viereen tullut jo muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Hieman epäilen, että mgtow olisi myöskään erityisen vapaaehtoista. Siinä kelpaamattomat ja/tai ihmissuhteissa kroonisesti epäonnistuvat miehet pyrkivät tekemään välttämättömyydestä hyveen. Ymmärränhän minä sen psykologisen mekanismin ilmiön taustalla, varsin inhimillistä, eikä siinä ole mitään pahaa.
Mutta yleensä ihminen vaan ajattelee, että ihmissuhteet on pebulista, nyt tekis hyvää erakoitua muutamaksi vuodeksi vastakkaisesta sukupuolesta ja tekee sen. Ei kehittele siihen jotain jargonia ja salaisia yhteiskunnallisia "en ikinä enää maksa veroja" -häkkyröitä ja pratiisisaria ja vedätä prosessia vuosikymmenen mittaiseksi. Mutta mikä kenenkin mieltä kutittelee, toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai paratiisisaaria, jonne ei naiset pääse :D no nyt on mgtow huipussaan.
Onkohan tämä se sama kaveri, jonka visioissa tulevaisuudessa naiset ja miehet asuvat aidattuina eri maissa, kunnes naisten maassa infra romahtaa ja tulee sukupuutto ja maailmanloppu? Siinä skenaariossa vihaiset miehet soutivat joukolla jonnekin, en millään muista minne. Ehkä sitten noille paratiisisaarille?
---snip---
hyvä viesti, ette puhu edes aiheesta tai toisten mielipiteistä vaan suoraan henkilöön.
Tästä otan mallia puhuessani naisille tällä palstalla.
Elämäntehtävähän se on tuokin.
Oletko harkinnut tuota MGTOW-aatetta, että voisiko siinä olla sulle jotenkin hyödyllisempi ja kehittävämpi projekti? Perustat vaikka omat sivut joilla esittelet aatetta? Uskon, että saat paljon menestystä ja enemmän mieslukijakuntaa kuin täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Mökötys, mykkäkoulu ja nyreä naama kannattaa aina, kun haluaa tahtonsa läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähde... tirsk..lähde, lähde, lähde, no etkö jo anna sitä lähdettä.... tirsk-tirsk, tirsk-tirsk... missä lähde, anna se lähde, mitä eikö löydy lähdettä ... tirsk, tirsk... lähde, LÄHDEE.. tirsk......
Ei tainnut olla yöllä asiakkaita MGTOW-miehistä ja nyt oot yksiössäs menossa nukkumaan. Illalla sitten krapula ja kohti uutta nousua!
Nähdään neljän pintaan!
Hah-hah alkoi vähän naurattamaan kun katsoin jatkuuko edelleen vilkkaana.
Ei ollut mitään asiakkaita yöllä, nukuin yön mutta en yksiössä, ja tuo oli ensimmäinen vai oliko toinen kommenttini mihinkään tänään. Enkä ole koskaan ollut krapulassa (mistähän se voisi johtua). Tsemppiä ja parempaa päivän jatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Puhumisen laadulla on myös iso merkitys. Pelkästään sen hokeminen ettei ole tyytyväinen, ja että asioiden pitää muuttua ei johda mihinkään muuhun kuin kuvitelmaan siitä että kissa on nostettu pöydälle, ja asia keskusteltu pois. Loppu on toisen vastuulla.
Oman mieheni kanssa puhuminen on sitä että asia otetaan esiin, minä puhun, hän kuuntelee, ja sanoo joojoo. Ei kerro mitä aikoo tehdä, ei kerro miten aikoo nyt lähestyä asiaa, vaan nuo tulevat minulle sitten yllätyksenä. Ei kerro vaikka kysyisin, sanoo vain ettei vielä tiedä, että pitää pohtia. Sitten ei palaa koskaan sen pohtimisen valmiiksi tullessa luokseni sitä kertomaan, ja jos kysyn, niin vastaus on ai niin joo se, olin ihan unohtanut. Ei hän siis edes puhu eikä kuuntele, esittää vain mielikseni, eli me näennäiskeskustelemme. Minä luulen että asia on nyt odettu todesta, että sitä mietitään, ja yhdessä ratkaistaan, mutta mies yrittää vain päästä mahdollisimman helpolla pälkähästä.
Mulla ie ole mitään ongelmia puhua miehelleni, eli keskusteluyhteys on kohdaltani kunnossa. Mieheni vain ei kykene ottamaan mitään vastaan, eikä käsittelemään mitään, ja hän loukkaantuu jos hänelle sanoo jotain suoraan ja kiertelemättä, vaikka sen sanoisi nätisti, siitä olisi valmis puhumaan, ja sen ratkaisemaan. Mitään näistä mies ei halua tehdä, mutta loukkaantua hän kyllä viitsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus näkyy teoissa, ei sanoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehelle piti antaa silloin kun hän halusi. Olin vasta parikymppinen, ex oli kolmekymppinen ja hän oli todella hallitseva, minun mielipiteillä, haluilla tai toiveilla ei ollut mitään merkitystä.
Aluksi mies oli hirmu ihana, muutettiin yhteen ja kaikki oli ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa hän muuttui ja vuosien saatossa hän onnistui lopulta alistamaan minut ihan maan matoseksi.
Tulin raskaaksi vaikka ehkäisy oli käytössä. Synnytyksen jälkeen viikon päästä alkoi mies puhua, että jos hän ei kohta saa niin hän käy muualla saamassa ja se olisi ihan minun oma syy. Kahden viikon päästä synnytyksestä paikat oli sen verran parantuneet, että alistuin ja annoin, kun käsky kävi. Joka toinen päivä piti antaa, minun ei tarvinnut ottaa kuin housut pois, hän suoritti tyydytyksensä ja lähti omaan sänkyynsä nukkumaan. Kyllä, hänellä oli oma huone, tarvitsi oman rauhansa ja minä lapsen kanssa nukuin olohuoneessa.
Lapsen kasvaessa ja kehittyessä jotenkin heräsin tilanteeseen. Lapsi oli minulle kaikki kaikessa, koko elämäni valo ja halusin suojella häntä. Ymmärsin ettei lapsen ole hyvä kasvaa tuossa myrkyllisessä ilmapiirissä. Lapsen ollessa vajaa vuoden sain kerättyä kaiken rohkeuteni ja erosin miehestä. Eron jälkeenkin hän tapasi lasta pari tuntia päivittäin. Silloin hallitsi minua niin, että minun piti viedä ja hakea lapsi minuutilleen sovittuun aikaan. Odotin rappukäytävässä kelloa tuijottaen milloin on oikea hetki soittaa ovikelloa. Huuto ja sättiminen oli ihan järkyttävää jos toimin väärin, eli myöhästyin pari minuuttia tai olin pari minuuttia etuajassa.
Hyi, kun tulee kauhea olo tuota aikaa muistaessani.
Lopulta muutin lapsen kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni, ja näin sain etäisyyttä mieheen. Tapasi lastaan säännöllisesti kuukausittain, niin että lapsi oli isovanhemmillaan yötä ja päivisin näki isäänsä. Mies ei siis halunnut pitää lasta yötä luonaan.
Nyt lapsen ollessa aikuinen, hän pitää isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä. Käy isovanhemmillaan, kun opiskeluilta ja töiltä ehtii ja näkee tällöin myös isäänsä. Onneksi lapsesta kasvoi kaikesta huolimatta itsevarma, rohkea, positiivinen ja tasapainoinen aikuinen.
Vähän poikkesin sivuraiteille. Tämän suhteen lopputulos on, etten pysty luottamaan yhteenkään mieheen, niin että voisin päästää lähelleni. En ikinä enää halua seksiä kenenkään kanssa.
Olipa surullista lukea, mutta mahtavaa että sait lopulta repäistyä itsesi irti. Mä kirjoitin tuolla aiemmin sen tekstin, että vastentahtoinen seksin harrastaminen tuhoaa naisen seksuaalisuuden. Näinhän kävi itsellenikin. Minua ei varsinaisesti pakotettu, mutta mökötettiin ja vihjailtiin kyllä siitä että tilanteen jatkuessa voi päätyä vieraisiin. Meillä oli pieniä lapsia, joiden hoitaminen oli lähinnä minun työni eikä keskusteluyhteys toiminut. Kun ero tuli, ensimmäinen ajatukseni oli, että ihanaa, mun ei tarvi enää ikinä harrastaa seksiä! Enkä ole harrastanut. Tämän soisi miesten ymmärtävän, että vaikka kuinka koette olevanne oikeutettuja avioseksiin, mitä te siitä hyödytte jos vaimo vastentahtoisesti antaakin? Naisen seksuaalisuus kuolee ennen pitkää pois kokonaan, eli teille ei ole vaimon omasta halusta tapahtuvaa seksiä enää sitten luvassa ollenkaan.
Tällaiset tilanteet ovat tietenkin kamalia, ja osoitus siitä, että pitkissä parisuhteissa erotaan aivan liian myöhään.
Itse tosin myös ihmettelen tilanteita, joissa mies vaatii (toistuvasti) seksiä, vaikka vaimo ei halua yhtään. En itse ainakaan pystyisi mitenkään seksiin vastentahtoisen puolison kanssa. Oma olo olisi sen jälkeen todella hirveä.
Yksikään mies ei ole oikeutettu avioseksiin. Tietenkään.
Mutta sen sijaan myös miehellä on oikeus omiin tunteisiinsa ja siihen, että puoliso voisi (vaikka kuinka vastentahtoisesti) yrittää keskustella asiasta, kuunnella, kertoa omasta haluttomuudestaan ja sen syistä avoimesti, ja yrittää edes kertoa miehelle, että haluttomuus ei johdu ensisijaisesti siitä, että hän olisi epämiellyttävä tai huono ihminen vaan siitä, että itse et pysty tuntemaan halua tässä elämäntilanteessa.
Jokaisella on oikeus seksielämään, mutta se ei tarkoita, että olisi oikeus harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa vastoin hänen tahtoaan.
Jos oma haluttomuus on todella paha, ja tunnette, että tilanne ei ole muuttumassa, kannattaisi myös miettiä ihan rehellisesti sitä, että voisitte antaa miehen käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa, tai ette ainakaan suhtautuisi negatiivisesti esimerkiksi miehen itsetyydytykseen, aikuisviihteen kuluttamiseen ja seksileluihin.
Noissa tilanteissa vaimo monesti esittää haluavansa, koska muuten miehelle tulisi paha mieli ja kelpaamaton olo. Sillä ei tunnu olevan väliä miltä se sitten vaimosta tuntuu. ihmettelen miksi miehet eivät kysy niiltä vaimoiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Hieman epäilen, että mgtow olisi myöskään erityisen vapaaehtoista. Siinä kelpaamattomat ja/tai ihmissuhteissa kroonisesti epäonnistuvat miehet pyrkivät tekemään välttämättömyydestä hyveen. Ymmärränhän minä sen psykologisen mekanismin ilmiön taustalla, varsin inhimillistä, eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta yleensä ihminen vaan ajattelee, että ihmissuhteet on pebulista, nyt tekis hyvää erakoitua muutamaksi vuodeksi vastakkaisesta sukupuolesta ja tekee sen. Ei kehittele siihen jotain jargonia ja salaisia yhteiskunnallisia "en ikinä enää maksa veroja" -häkkyröitä ja pratiisisaria ja vedätä prosessia vuosikymmenen mittaiseksi. Mutta mikä kenenkin mieltä kutittelee, toki.
Ymmärrät väärin. Sinä on "tavoitteena" esimerkiksi menestyä niin hyvin ettei tarvitse miettiä aamulla töiihn heräämistä. Ja koska ajattelet heti ikävästi, sillä tarkoitetaan "ilman yhteiskunnan tukea" eli ei, se ei tarkoita työttömiä reppanoita.
Mutta miksi "erakoitua" muutamaksi vuodeksi? Jargoni on ihan normaalia. Etkö ole nähnyt miten eräät piirit puhuvat patriarkaalisen vallan murskaamisesta feministisellä peballaan? Paratiisisaaret ja nuo verojen välttelyt taas ovat myöskin lähinnä sen tavoitteen asettelua. Kukapa ei haaveilisi esimerkiksi toiseen maahan muuttamisesta jos tulisi vaikkapa se lottovoitto? Sinä et tietenkään huolisi karibialta asuntoa merenrannalta jos sulla olis sellaiseen mahikset, olet niin hyvä ihminen että jäisit tänne pakkaseen.
Prosessin pituus: elämä kestää vuosikymmeniä. Se on nimenomaan prosessi, ei projekti. Hyvä oivallus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehelle piti antaa silloin kun hän halusi. Olin vasta parikymppinen, ex oli kolmekymppinen ja hän oli todella hallitseva, minun mielipiteillä, haluilla tai toiveilla ei ollut mitään merkitystä.
Aluksi mies oli hirmu ihana, muutettiin yhteen ja kaikki oli ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa hän muuttui ja vuosien saatossa hän onnistui lopulta alistamaan minut ihan maan matoseksi.
Tulin raskaaksi vaikka ehkäisy oli käytössä. Synnytyksen jälkeen viikon päästä alkoi mies puhua, että jos hän ei kohta saa niin hän käy muualla saamassa ja se olisi ihan minun oma syy. Kahden viikon päästä synnytyksestä paikat oli sen verran parantuneet, että alistuin ja annoin, kun käsky kävi. Joka toinen päivä piti antaa, minun ei tarvinnut ottaa kuin housut pois, hän suoritti tyydytyksensä ja lähti omaan sänkyynsä nukkumaan. Kyllä, hänellä oli oma huone, tarvitsi oman rauhansa ja minä lapsen kanssa nukuin olohuoneessa.
Lapsen kasvaessa ja kehittyessä jotenkin heräsin tilanteeseen. Lapsi oli minulle kaikki kaikessa, koko elämäni valo ja halusin suojella häntä. Ymmärsin ettei lapsen ole hyvä kasvaa tuossa myrkyllisessä ilmapiirissä. Lapsen ollessa vajaa vuoden sain kerättyä kaiken rohkeuteni ja erosin miehestä. Eron jälkeenkin hän tapasi lasta pari tuntia päivittäin. Silloin hallitsi minua niin, että minun piti viedä ja hakea lapsi minuutilleen sovittuun aikaan. Odotin rappukäytävässä kelloa tuijottaen milloin on oikea hetki soittaa ovikelloa. Huuto ja sättiminen oli ihan järkyttävää jos toimin väärin, eli myöhästyin pari minuuttia tai olin pari minuuttia etuajassa.
Hyi, kun tulee kauhea olo tuota aikaa muistaessani.
Lopulta muutin lapsen kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni, ja näin sain etäisyyttä mieheen. Tapasi lastaan säännöllisesti kuukausittain, niin että lapsi oli isovanhemmillaan yötä ja päivisin näki isäänsä. Mies ei siis halunnut pitää lasta yötä luonaan.
Nyt lapsen ollessa aikuinen, hän pitää isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä. Käy isovanhemmillaan, kun opiskeluilta ja töiltä ehtii ja näkee tällöin myös isäänsä. Onneksi lapsesta kasvoi kaikesta huolimatta itsevarma, rohkea, positiivinen ja tasapainoinen aikuinen.
Vähän poikkesin sivuraiteille. Tämän suhteen lopputulos on, etten pysty luottamaan yhteenkään mieheen, niin että voisin päästää lähelleni. En ikinä enää halua seksiä kenenkään kanssa.
Olipa surullista lukea, mutta mahtavaa että sait lopulta repäistyä itsesi irti. Mä kirjoitin tuolla aiemmin sen tekstin, että vastentahtoinen seksin harrastaminen tuhoaa naisen seksuaalisuuden. Näinhän kävi itsellenikin. Minua ei varsinaisesti pakotettu, mutta mökötettiin ja vihjailtiin kyllä siitä että tilanteen jatkuessa voi päätyä vieraisiin. Meillä oli pieniä lapsia, joiden hoitaminen oli lähinnä minun työni eikä keskusteluyhteys toiminut. Kun ero tuli, ensimmäinen ajatukseni oli, että ihanaa, mun ei tarvi enää ikinä harrastaa seksiä! Enkä ole harrastanut. Tämän soisi miesten ymmärtävän, että vaikka kuinka koette olevanne oikeutettuja avioseksiin, mitä te siitä hyödytte jos vaimo vastentahtoisesti antaakin? Naisen seksuaalisuus kuolee ennen pitkää pois kokonaan, eli teille ei ole vaimon omasta halusta tapahtuvaa seksiä enää sitten luvassa ollenkaan.
Tällaiset tilanteet ovat tietenkin kamalia, ja osoitus siitä, että pitkissä parisuhteissa erotaan aivan liian myöhään.
Itse tosin myös ihmettelen tilanteita, joissa mies vaatii (toistuvasti) seksiä, vaikka vaimo ei halua yhtään. En itse ainakaan pystyisi mitenkään seksiin vastentahtoisen puolison kanssa. Oma olo olisi sen jälkeen todella hirveä.
Yksikään mies ei ole oikeutettu avioseksiin. Tietenkään.
Mutta sen sijaan myös miehellä on oikeus omiin tunteisiinsa ja siihen, että puoliso voisi (vaikka kuinka vastentahtoisesti) yrittää keskustella asiasta, kuunnella, kertoa omasta haluttomuudestaan ja sen syistä avoimesti, ja yrittää edes kertoa miehelle, että haluttomuus ei johdu ensisijaisesti siitä, että hän olisi epämiellyttävä tai huono ihminen vaan siitä, että itse et pysty tuntemaan halua tässä elämäntilanteessa.
Jokaisella on oikeus seksielämään, mutta se ei tarkoita, että olisi oikeus harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa vastoin hänen tahtoaan.
Jos oma haluttomuus on todella paha, ja tunnette, että tilanne ei ole muuttumassa, kannattaisi myös miettiä ihan rehellisesti sitä, että voisitte antaa miehen käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa, tai ette ainakaan suhtautuisi negatiivisesti esimerkiksi miehen itsetyydytykseen, aikuisviihteen kuluttamiseen ja seksileluihin.
Noissa tilanteissa vaimo monesti esittää haluavansa, koska muuten miehelle tulisi paha mieli ja kelpaamaton olo. Sillä ei tunnu olevan väliä miltä se sitten vaimosta tuntuu. ihmettelen miksi miehet eivät kysy niiltä vaimoiltaan.
Miksi ihmettelette ettei mies kysy? Mikset ihmettele miksi nainen ei kerro teeskentelevänsä rakkautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?
Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan itsenne tyhmiksi ja verratkaa MGTOW-liikettä ja incl-paskoja. Kertoo vaan teidän omasta tyhmyydestänne.
Odotan yhä enemmän omaa 5-tasoani. Silloin ei tarvitse enää olla missään tekemisissä suomalaisten lähiöjunttien kanssa, kuten suurin osa tämän palstan kirjoittajista on.
Älkää muuten ihmetelkö, jos miehenne yhtäkkiä katoavat. Voivat olla MGTOW.
Jollain menee nyt aika kovaa.
Itsekin joskus mietin, että oma maailma olisi kiva. Joskus juttelin aamuyöllä aidon anarkistin kanssa nakkikiskalla. Hän ajatteli hieman samoin... Ongelma on siinä, että harva pärjää yksin tai anarkiassa jos ei ole vahva, varustautunut ja terve. Jos joku näistä pettää, tarvitsee muita.
Ja on sitten makuasia miten tämä "muu" kuten jätehuolto tai erityissairaanhoito ikääntyneille tai päänsä lyöneille järjestetään, jos kaikki olisivat anarkian lumoissa. Keskiaikainen yhteiskuntakin toimi, linnanherra eli suhteellisen leveästi, kun oli paljon porukkaa kuokkimassa nauriita ja kasvattamassa sikoja. Pystyi halutessaan mietiskelemään.
Mutta jonkun pitää tehdä työt, ja joku järjestäytynyt yhteiskunta on sinällään kätevä tähän. Olisi tietenkin kiva, jos yhteiskunta huolehtisi kaikista jäsenistään, ei tarvitsisi niin kilpailla ja kuluttaa voimavaroja sellaiseen asioiden kahmimiseen itselle.
Sitten tuosta miesnaisasiasta, kannatan itse esim pakollista avioehtoa esimerkiksi. Ja lähtökohtaista vuoroviikkovanhemmuutta, aina. Jos yhteiskunta pakottaa tällaiset raamit, se todennäköisesti parantaa parisuhteiden laatua. Ei kaikilla, mutta useammalla. Perheen perustaminen, jotta se menee hyvin on kaikkien etu. Jos sitten ei halua lapsia, niin toki voi järjestelllä asiat miten päin vaan, ilman mitään velvollisuuksia ketään kohtaan. Olisi hyvä olla omia kiinnostuksen kohteita elämässä sekä itsetuntoa ja -tuntemusta. Sitten tietynlainen empatia ainakin lähipiiriä kohtaan on yleensä hyväksi, ja sellanen utelias tapa ajatella vähemmän mustavalkoisesti. Kovin äärimmäiset mielipiteet on vaikeita sovittaa muiden näkemyksiin.
Oliko tässä pointtia sitten, vaikea sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan itsenne tyhmiksi ja verratkaa MGTOW-liikettä ja incl-paskoja. Kertoo vaan teidän omasta tyhmyydestänne.
Odotan yhä enemmän omaa 5-tasoani. Silloin ei tarvitse enää olla missään tekemisissä suomalaisten lähiöjunttien kanssa, kuten suurin osa tämän palstan kirjoittajista on.
Älkää muuten ihmetelkö, jos miehenne yhtäkkiä katoavat. Voivat olla MGTOW.
Jollain menee nyt aika kovaa.
Itsekin joskus mietin, että oma maailma olisi kiva. Joskus juttelin aamuyöllä aidon anarkistin kanssa nakkikiskalla. Hän ajatteli hieman samoin... Ongelma on siinä, että harva pärjää yksin tai anarkiassa jos ei ole vahva, varustautunut ja terve. Jos joku näistä pettää, tarvitsee muita.
Ja on sitten makuasia miten tämä "muu" kuten jätehuolto tai erityissairaanhoito ikääntyneille tai päänsä lyöneille järjestetään, jos kaikki olisivat anarkian lumoissa. Keskiaikainen yhteiskuntakin toimi, linnanherra eli suhteellisen leveästi, kun oli paljon porukkaa kuokkimassa nauriita ja kasvattamassa sikoja. Pystyi halutessaan mietiskelemään.
Mutta jonkun pitää tehdä työt, ja joku järjestäytynyt yhteiskunta on sinällään kätevä tähän. Olisi tietenkin kiva, jos yhteiskunta huolehtisi kaikista jäsenistään, ei tarvitsisi niin kilpailla ja kuluttaa voimavaroja sellaiseen asioiden kahmimiseen itselle.
Sitten tuosta miesnaisasiasta, kannatan itse esim pakollista avioehtoa esimerkiksi. Ja lähtökohtaista vuoroviikkovanhemmuutta, aina. Jos yhteiskunta pakottaa tällaiset raamit, se todennäköisesti parantaa parisuhteiden laatua. Ei kaikilla, mutta useammalla. Perheen perustaminen, jotta se menee hyvin on kaikkien etu. Jos sitten ei halua lapsia, niin toki voi järjestelllä asiat miten päin vaan, ilman mitään velvollisuuksia ketään kohtaan. Olisi hyvä olla omia kiinnostuksen kohteita elämässä sekä itsetuntoa ja -tuntemusta. Sitten tietynlainen empatia ainakin lähipiiriä kohtaan on yleensä hyväksi, ja sellanen utelias tapa ajatella vähemmän mustavalkoisesti. Kovin äärimmäiset mielipiteet on vaikeita sovittaa muiden näkemyksiin.
Oliko tässä pointtia sitten, vaikea sanoa.
Tulen mielenkiinnolla seuraamaan miten "pakotettu isyysvapaa" vaikuttaa miesten haluun saada lapsia. Toivon ja uskon että syntyvyys putoaa entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai paratiisisaaria, jonne ei naiset pääse :D no nyt on mgtow huipussaan.
Onkohan tämä se sama kaveri, jonka visioissa tulevaisuudessa naiset ja miehet asuvat aidattuina eri maissa, kunnes naisten maassa infra romahtaa ja tulee sukupuutto ja maailmanloppu? Siinä skenaariossa vihaiset miehet soutivat joukolla jonnekin, en millään muista minne. Ehkä sitten noille paratiisisaarille?
---snip---
hyvä viesti, ette puhu edes aiheesta tai toisten mielipiteistä vaan suoraan henkilöön.
Tästä otan mallia puhuessani naisille tällä palstalla.
Elämäntehtävähän se on tuokin.
Oletko harkinnut tuota MGTOW-aatetta, että voisiko siinä olla sulle jotenkin hyödyllisempi ja kehittävämpi projekti? Perustat vaikka omat sivut joilla esittelet aatetta? Uskon, että saat paljon menestystä ja enemmän mieslukijakuntaa kuin täällä.
Kannatan täydellistä tasa-arvoa. Te puhutte miehille / miehistä noin, miehet tekevät saman teille.
Vaaditte 50/50 jakoa kotitöistä, ulotetaan se myös talouteen.
Miten on mahdollista että aina kaikessa, missä nainen saa samaa kohtelua kuin mies, se on naisvihaa?
Ei se niin toimi että naisen lyödessä miestä mies ansaitsi sen ja miehen lyödessä takas, hän on väkivaltainen naisvihaaja-hullu.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.