Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.
11.01.2022 |
Ärsyttää kun mies vaipuu ihan taaperon tasolle aina jos edellisestä seksikerrasta ehtii hänen mielestään vierähtää liian pitkä aika. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa jos ehtii kulua noin 8-9päivää ilman seksiä. Sanottakoon, että meillä on pieniä lapsia ja arki aika kuluttavaa, joten se mielestäni vähän selittää noita "pitkiä" taukoja. Ikinä ei varmasti ole kahta viikkoa mennyt ilman kuitenkaan. Se mikä eniten hämmästyttää on kuinka nopea tämä miehen mielialamuutos on, tänään kaikki ihan jees ja normaalisti, rento tunnelma yms, mutta seuraavana päivänä rentouden tilalle on tullut äksyilevä aikuistaapero. Mies ei ymmärrä sitäkään, että tuo käytös on siinä määrin vittumaista ja ärsyttävää, että vie kyllä loputkin halut. Onko muilla tämmöisiä aikuistaaperoita miehenä? Tai haluaisiko joku mies selittää voiko seksin "puute" laukaista ihan yhtäkkiä jonkun raivomoodin?
Kommentit (3538)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?
Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.
Täältä on saanut usein lukea, miten jotkut av-mammat kertovat, miten monikulttuurisilla pareilla ei ole yhteistä kieltä. Tarkoittavat yleensä sellaisia pareja joissa kaljamahainen, kaljuuntuva rapajuoppo on ostanut vaimon aasiasta. Ilokseni huomaan, ettei sitä yhteistä kieltä ole siitäkään huolimatta, että kummallakin on sama äidinkieli.
Ja näin ulkopuolisen silmin katseltuna mä ymmärrän täysin, miksi sitä yhteistä säveltä ei teillä tunnu löytyvän. Ettehän te ymmärrä edes yksinkertaista tekstiä, niin vasta niitä väärintulkintoja mahtaa tullakin, kun yritätte kuunnella mitä mies sanoo ja se tulee nopeammin, kuin tavaatte tekstiä.
Minulla vahvistuu päivä päivältä vain enemmän se mielihyvä, että tein todella mahtavan ja oikean ratkaisun, kun aikoinani ryhdyin etsimään vakavissani hyvää vaimoa muualta kuin Suomesta. Eilen kerroin vaimolleni tästä keskustelusta ja tuli sitten itsekin katsomaan mitä täällä puhutaan. Hetken päästä pyöritteli päätään ja ihmetteli, että mikä suomalaisia naisia vaivaa ja miksi ovat noin ilkeitä. Sanoin, että luultavasti noista naisista yli 95% kärsii mielenterveysongelmista johon vaimo, että siltä vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyn mieheen parissa vuodessa, sen jälkeen koko mies tuntuu vastenmieliseltä. Näin on tapahtunut aina. Kaikkia miehiäni olen tästä ominaisuudesta varoittanut, suurinta osaa ei ole haitannut. Olen sanonut, että tulen särkemään sun sydämen. En pidä tästä itsekään, mutta tarvitsen miehen tyydyttämään tarpeeni, tarvitsen yhteenkuuluvuuden tunnetta, seksiä ja läheisyyttä siinä kuin kuka muu tahansa, mutta olen kai jotenkin tunnevammainen.
Enpä usko että ole tunnevammainen. Repertuaariisi ja "työkaluihisi" ei vain kuulu sietää sontaa siksi, että saisit loppuelämän parisuhteen. Ei se ole mikään itseisarvo kaikille. Itsekin kuvittelin että tämä on nyt se loppuelämän parisuhde, mutta niin vain alkaa luisumaan samaan ojaan kuin aiemmatkin yritelmät, ja samoista syistä, eli toinen on taas narrannut vaikuttimensa suhteen muodostamiseen.
Kaksi vuotta on aika lailla se aika, minkä alkuhuuma kestää. Sen jälkeen rakastuminen joku kuivuu kasaan tai muuttuu rakastamiseksi. Sontaa sen ei kuulu olla, sellaisen on syytäkin loppua.
Ei ole totta. Kyllä minä ainakin rakastan monia ihmisia, vaikka en ikinä ole ollut heidän kanssaan parisuhteessa. Et ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan, joten ei oikein voi mitään.
Parisuhteessa rakastamisestahan sinulla ei ollut kokemusta.
Sitä ei ole sinulla. Pelkkää loputonta kestämistä, jota naamioti rakkaudeksi, jotta kestäisit.
Ei hyvänen aika. Surullinen käsitys, ettei kukaan ole suhteessaan onnellinen.
Katso joskus vanhoja pariskuntia ulkona, niitä jotka kävelevät käsi kädessä. Heillä on pitkä yhteinen matka, eikä se ole sontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miksi kukaan enään lisääntyy jos ei halua?
Iso päätös jättäytyä vietäväksi. Piuhat poikki , sillä selvä.
Enää* ei enään. Ihan perusjuttu.
Täällä kritisoitiin nuorta miestä eilen joka oli tekemässä tuota päätöstä. Täälläkin pitäisi saada tehdä keholleen mitä haluaa, ei vasta 30-vuotiaana vaan jo 16.
Neuvosi kuuluu ihan perusvalikoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehelle piti antaa silloin kun hän halusi. Olin vasta parikymppinen, ex oli kolmekymppinen ja hän oli todella hallitseva, minun mielipiteillä, haluilla tai toiveilla ei ollut mitään merkitystä.
Aluksi mies oli hirmu ihana, muutettiin yhteen ja kaikki oli ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa hän muuttui ja vuosien saatossa hän onnistui lopulta alistamaan minut ihan maan matoseksi.
Tulin raskaaksi vaikka ehkäisy oli käytössä. Synnytyksen jälkeen viikon päästä alkoi mies puhua, että jos hän ei kohta saa niin hän käy muualla saamassa ja se olisi ihan minun oma syy. Kahden viikon päästä synnytyksestä paikat oli sen verran parantuneet, että alistuin ja annoin, kun käsky kävi. Joka toinen päivä piti antaa, minun ei tarvinnut ottaa kuin housut pois, hän suoritti tyydytyksensä ja lähti omaan sänkyynsä nukkumaan. Kyllä, hänellä oli oma huone, tarvitsi oman rauhansa ja minä lapsen kanssa nukuin olohuoneessa.
Lapsen kasvaessa ja kehittyessä jotenkin heräsin tilanteeseen. Lapsi oli minulle kaikki kaikessa, koko elämäni valo ja halusin suojella häntä. Ymmärsin ettei lapsen ole hyvä kasvaa tuossa myrkyllisessä ilmapiirissä. Lapsen ollessa vajaa vuoden sain kerättyä kaiken rohkeuteni ja erosin miehestä. Eron jälkeenkin hän tapasi lasta pari tuntia päivittäin. Silloin hallitsi minua niin, että minun piti viedä ja hakea lapsi minuutilleen sovittuun aikaan. Odotin rappukäytävässä kelloa tuijottaen milloin on oikea hetki soittaa ovikelloa. Huuto ja sättiminen oli ihan järkyttävää jos toimin väärin, eli myöhästyin pari minuuttia tai olin pari minuuttia etuajassa.
Hyi, kun tulee kauhea olo tuota aikaa muistaessani.
Lopulta muutin lapsen kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni, ja näin sain etäisyyttä mieheen. Tapasi lastaan säännöllisesti kuukausittain, niin että lapsi oli isovanhemmillaan yötä ja päivisin näki isäänsä. Mies ei siis halunnut pitää lasta yötä luonaan.
Nyt lapsen ollessa aikuinen, hän pitää isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä. Käy isovanhemmillaan, kun opiskeluilta ja töiltä ehtii ja näkee tällöin myös isäänsä. Onneksi lapsesta kasvoi kaikesta huolimatta itsevarma, rohkea, positiivinen ja tasapainoinen aikuinen.
Vähän poikkesin sivuraiteille. Tämän suhteen lopputulos on, etten pysty luottamaan yhteenkään mieheen, niin että voisin päästää lähelleni. En ikinä enää halua seksiä kenenkään kanssa.
Olipa surullista lukea, mutta mahtavaa että sait lopulta repäistyä itsesi irti. Mä kirjoitin tuolla aiemmin sen tekstin, että vastentahtoinen seksin harrastaminen tuhoaa naisen seksuaalisuuden. Näinhän kävi itsellenikin. Minua ei varsinaisesti pakotettu, mutta mökötettiin ja vihjailtiin kyllä siitä että tilanteen jatkuessa voi päätyä vieraisiin. Meillä oli pieniä lapsia, joiden hoitaminen oli lähinnä minun työni eikä keskusteluyhteys toiminut. Kun ero tuli, ensimmäinen ajatukseni oli, että ihanaa, mun ei tarvi enää ikinä harrastaa seksiä! Enkä ole harrastanut. Tämän soisi miesten ymmärtävän, että vaikka kuinka koette olevanne oikeutettuja avioseksiin, mitä te siitä hyödytte jos vaimo vastentahtoisesti antaakin? Naisen seksuaalisuus kuolee ennen pitkää pois kokonaan, eli teille ei ole vaimon omasta halusta tapahtuvaa seksiä enää sitten luvassa ollenkaan.
Tällaiset tilanteet ovat tietenkin kamalia, ja osoitus siitä, että pitkissä parisuhteissa erotaan aivan liian myöhään.
Itse tosin myös ihmettelen tilanteita, joissa mies vaatii (toistuvasti) seksiä, vaikka vaimo ei halua yhtään. En itse ainakaan pystyisi mitenkään seksiin vastentahtoisen puolison kanssa. Oma olo olisi sen jälkeen todella hirveä.
Yksikään mies ei ole oikeutettu avioseksiin. Tietenkään.
Mutta sen sijaan myös miehellä on oikeus omiin tunteisiinsa ja siihen, että puoliso voisi (vaikka kuinka vastentahtoisesti) yrittää keskustella asiasta, kuunnella, kertoa omasta haluttomuudestaan ja sen syistä avoimesti, ja yrittää edes kertoa miehelle, että haluttomuus ei johdu ensisijaisesti siitä, että hän olisi epämiellyttävä tai huono ihminen vaan siitä, että itse et pysty tuntemaan halua tässä elämäntilanteessa.
Jokaisella on oikeus seksielämään, mutta se ei tarkoita, että olisi oikeus harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa vastoin hänen tahtoaan.
Jos oma haluttomuus on todella paha, ja tunnette, että tilanne ei ole muuttumassa, kannattaisi myös miettiä ihan rehellisesti sitä, että voisitte antaa miehen käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa, tai ette ainakaan suhtautuisi negatiivisesti esimerkiksi miehen itsetyydytykseen, aikuisviihteen kuluttamiseen ja seksileluihin.
Noissa tilanteissa vaimo monesti esittää haluavansa, koska muuten miehelle tulisi paha mieli ja kelpaamaton olo. Sillä ei tunnu olevan väliä miltä se sitten vaimosta tuntuu. ihmettelen miksi miehet eivät kysy niiltä vaimoiltaan.
Miksi ihmettelette ettei mies kysy? Mikset ihmettele miksi nainen ei kerro teeskentelevänsä rakkautta?
Jos rakkaus = seksi, niin mieskö ei siinä kohtaa enää rakasta vaimoaan, kun tulee syystä tai toisesta potenssiongelmia? Sitten kannattaa vain heti erota?
Niin kannattaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miksi kukaan enään lisääntyy jos ei halua?
Iso päätös jättäytyä vietäväksi. Piuhat poikki , sillä selvä.
Enää* ei enään. Ihan perusjuttu.
Täällä kritisoitiin nuorta miestä eilen joka oli tekemässä tuota päätöstä. Täälläkin pitäisi saada tehdä keholleen mitä haluaa, ei vasta 30-vuotiaana vaan jo 16.
Neuvosi kuuluu ihan perusvalikoimaan.
Kukaan ei uskonut sinun tarinaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran vaan tälle naisten seksirobottipelolle. Varsinkin, kun naisille on jo pitkään ollut tarjolla tajuton määrä eri kokoisia tekokyrpiä ja klitorisvatkaimia. 😂
Hei, kukaan ei pelkää niitä roboteja. Ei kukaan. Itse vain toistelette tuota itsellenne.
Mua lähinnä pelottaa että niihin tulee yhtäkkiä joku toimintahäiriö. Saattaa olla miehelle kivuliasta 😬.
Aivan turhaa miettiä tuollaista. En minäkään mieti, mitä kaikkea naiset tunkevat itseensä ja käyvät sitten ensiavussa. Kaverini (lääkäri) on näistä minulle kertonut.
Jännää, sillä naisen emätin ei kuitenkaan ole mikään pohjaton kaivo. Silloin, kun mä olin töissä päivystyksessä, poistettavat vierasesineet löytyivät suolen puolelta. Yllättävän moni mies liukastui työkalupakkiin.
No joo, tavallaan, mutta ei ole montaakaan päivää aikaa, kun joku mamma perusteli, ettei tykkää mistään älyttömän pitkästä munasta, kun se hakkaa ikävästi kohdun peräseinää.
Ei varmasti perustellut, tai jompikumpi teistä on tosiaan nukkunut biologiantuntinsa. Empirian perään ei edes kysellä.
Kyllä se vaan perusteli. Lisäksi joku toinen mamma oli käynyt jo vasektomiassakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kirjoitin sen, että mieheni ja lapseni ovat parasta elämässäni. Kysymyksesi oli kommenttini alla, joten jos tarkoitit minua, niin en ole lopettanut seksiä vieläkään ja vanhin lapsemme on jo 30-vuotias. Seksi mieheni kanssa on ihanaa ollut aina ja on edelleen.
Ei tuota kukaan usko. Miehillä loppuu kyky kun ne täyttää... mitä se oli... 35?
Lisäksi naisia ei kiinnosta vaan miehet rais kaa ne. Etkö ole seurannut keskustelua?
Minä ainakin uskon että tuo on mahdollista.
Ei kaikilla miehillä 'kriittinen ikä' ole 35, vaan kymmeniäkin vuosia myöhemmin.
Samoin on naisia joilla 'kiinnostus' jatkuu hyvinkin pitkään. - Ei se näissä asioissa mene niin että KAIKKI miehet sitä ja KAIKKI naiset tätä.
Minähän vain komppaan teitä naisia. Nyt ei sitten kelpaa kun mies on samaa mieltä?? MIstä moinen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miksi kukaan enään lisääntyy jos ei halua?
Iso päätös jättäytyä vietäväksi. Piuhat poikki , sillä selvä.
Enää* ei enään. Ihan perusjuttu.
Täällä kritisoitiin nuorta miestä eilen joka oli tekemässä tuota päätöstä. Täälläkin pitäisi saada tehdä keholleen mitä haluaa, ei vasta 30-vuotiaana vaan jo 16.
Neuvosi kuuluu ihan perusvalikoimaan.
Kukaan ei uskonut sinun tarinaasi.
Minun tarinaani? Ei ollut minun tarinani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miehillä on ihana tapa olla vaatimatta mitään, he vain jättävät osallistumatta esim. laskujen maksuun, kodinhoitoon tai omien lastensa hoitoon.
Luuletko, että nainen, jonka vastuulle kaikki on jätetty, nauttii asioiden vaatimisesta mieheltä? Nainehan haluaisi, että mies tekisi oman osansa vaatimatta. Harva nainen vaati miestä tekemään enemmän kuin puolet kotitöistä tai lastenhoidosta.
Kannattaa sitten hyväksyä sekin, että mies saa vaatia seksiä milloin mies haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde... tirsk..lähde, lähde, lähde, no etkö jo anna sitä lähdettä.... tirsk-tirsk, tirsk-tirsk... missä lähde, anna se lähde, mitä eikö löydy lähdettä ... tirsk, tirsk... lähde, LÄHDEE.. tirsk......
Ei tainnut olla yöllä asiakkaita MGTOW-miehistä ja nyt oot yksiössäs menossa nukkumaan. Illalla sitten krapula ja kohti uutta nousua!
Nähdään neljän pintaan!
Hah-hah alkoi vähän naurattamaan kun katsoin jatkuuko edelleen vilkkaana.
Ei ollut mitään asiakkaita yöllä, nukuin yön mutta en yksiössä, ja tuo oli ensimmäinen vai oliko toinen kommenttini mihinkään tänään. Enkä ole koskaan ollut krapulassa (mistähän se voisi johtua). Tsemppiä ja parempaa päivän jatkoa.
Tuo on siis normaali tapasi kommunikoida? Huolestuttavaa...
???????
Jos et ole humalassa mutta "tirskut" tekstissäsi niin voin vain kuvitella kuinka kirjoitat emailia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miksi kukaan enään lisääntyy jos ei halua?
Iso päätös jättäytyä vietäväksi. Piuhat poikki , sillä selvä.
Enää* ei enään. Ihan perusjuttu.
Täällä kritisoitiin nuorta miestä eilen joka oli tekemässä tuota päätöstä. Täälläkin pitäisi saada tehdä keholleen mitä haluaa, ei vasta 30-vuotiaana vaan jo 16.
Neuvosi kuuluu ihan perusvalikoimaan.
Kukaan ei uskonut sinun tarinaasi.
Minun tarinaani? Ei ollut minun tarinani.
Siihen tarinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miehillä on ihana tapa olla vaatimatta mitään, he vain jättävät osallistumatta esim. laskujen maksuun, kodinhoitoon tai omien lastensa hoitoon.
Luuletko, että nainen, jonka vastuulle kaikki on jätetty, nauttii asioiden vaatimisesta mieheltä? Nainehan haluaisi, että mies tekisi oman osansa vaatimatta. Harva nainen vaati miestä tekemään enemmän kuin puolet kotitöistä tai lastenhoidosta.
MGTOW on hyvä ratkaisu myös sinun ongelmiisi:
- mies ei jätä laskuja maksamatta koska hän ei ole kiusaamassa sinua
- mies ei ole sotkemassa kaunista kotiasi
- mies ei tee kanssasi lapsia
Lapseni eivät lakkaa olemasta, vaikka kaikki miehet valitsisivat MGTOW:n.
Olen eronnut ja nykyään olen seksipainotteisessa parisuhteessa uuden miehen kanssa. Tapaillaan mun lapsivapaina hetkinä vuorotellen kummankin kodissa. Hyvin toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai paratiisisaaria, jonne ei naiset pääse :D no nyt on mgtow huipussaan.
Onkohan tämä se sama kaveri, jonka visioissa tulevaisuudessa naiset ja miehet asuvat aidattuina eri maissa, kunnes naisten maassa infra romahtaa ja tulee sukupuutto ja maailmanloppu? Siinä skenaariossa vihaiset miehet soutivat joukolla jonnekin, en millään muista minne. Ehkä sitten noille paratiisisaarille?
---snip---
hyvä viesti, ette puhu edes aiheesta tai toisten mielipiteistä vaan suoraan henkilöön.
Tästä otan mallia puhuessani naisille tällä palstalla.
Elämäntehtävähän se on tuokin.
Oletko harkinnut tuota MGTOW-aatetta, että voisiko siinä olla sulle jotenkin hyödyllisempi ja kehittävämpi projekti? Perustat vaikka omat sivut joilla esittelet aatetta? Uskon, että saat paljon menestystä ja enemmän mieslukijakuntaa kuin täällä.
Kannatan täydellistä tasa-arvoa. Te puhutte miehille / miehistä noin, miehet tekevät saman teille.
Vaaditte 50/50 jakoa kotitöistä, ulotetaan se myös talouteen.
Miten on mahdollista että aina kaikessa, missä nainen saa samaa kohtelua kuin mies, se on naisvihaa?
Ei se niin toimi että naisen lyödessä miestä mies ansaitsi sen ja miehen lyödessä takas, hän on väkivaltainen naisvihaaja-hullu.
Tämä on niin vieras näkemys, että naiset eivät maksaisi 50/50 menoista. Miten tällainen on edes mahdollista, huonosti menneet parisuhde neuvottelut? Miksi siihen ei ole tehty korjausta jos on huomannut, että se ei tunnu hyvältä.
51% parisuhteista ennen lapsia on sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän.
Mikä euromäärä on merkittävästi enemmän? Pojille pitää laittaa peruskouluun opetusta, että puoliso kannattaa valita samasta koulutus- ja tuloluokasta missä itse on. Isinä te varmaan olette jo pojillenne puhuneet aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Hieman epäilen, että mgtow olisi myöskään erityisen vapaaehtoista. Siinä kelpaamattomat ja/tai ihmissuhteissa kroonisesti epäonnistuvat miehet pyrkivät tekemään välttämättömyydestä hyveen. Ymmärränhän minä sen psykologisen mekanismin ilmiön taustalla, varsin inhimillistä, eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta yleensä ihminen vaan ajattelee, että ihmissuhteet on pebulista, nyt tekis hyvää erakoitua muutamaksi vuodeksi vastakkaisesta sukupuolesta ja tekee sen. Ei kehittele siihen jotain jargonia ja salaisia yhteiskunnallisia "en ikinä enää maksa veroja" -häkkyröitä ja pratiisisaria ja vedätä prosessia vuosikymmenen mittaiseksi. Mutta mikä kenenkin mieltä kutittelee, toki.
Ymmärrät väärin. Sinä on "tavoitteena" esimerkiksi menestyä niin hyvin ettei tarvitse miettiä aamulla töiihn heräämistä. Ja koska ajattelet heti ikävästi, sillä tarkoitetaan "ilman yhteiskunnan tukea" eli ei, se ei tarkoita työttömiä reppanoita.
Mutta miksi "erakoitua" muutamaksi vuodeksi? Jargoni on ihan normaalia. Etkö ole nähnyt miten eräät piirit puhuvat patriarkaalisen vallan murskaamisesta feministisellä peballaan? Paratiisisaaret ja nuo verojen välttelyt taas ovat myöskin lähinnä sen tavoitteen asettelua. Kukapa ei haaveilisi esimerkiksi toiseen maahan muuttamisesta jos tulisi vaikkapa se lottovoitto? Sinä et tietenkään huolisi karibialta asuntoa merenrannalta jos sulla olis sellaiseen mahikset, olet niin hyvä ihminen että jäisit tänne pakkaseen.
Prosessin pituus: elämä kestää vuosikymmeniä. Se on nimenomaan prosessi, ei projekti. Hyvä oivallus
Sinä varmaan näet itsesi sielusi silmin istuskelemassa rantatuolissa drinkkiä siemaillen jossain paratiisisaarella, naamalla omahyväinen virne, kun ajattelet että siellä Suomen naisväestö loskan keskellä kihisee kiukusta, kun sinä olet poissa miesmarkkinoilta ja sinun veroeurojesi puute tuhoaa koko Suomen talouden. Mutta: ketään. ei. kiinnosta. Kukaan. ei. edes. huomaa. että. olet. siellä. Aika surullinen mielikuva.
Aika surullinen fantasia sinulla. Hanki apua miesv ihaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?
Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.
Täältä on saanut usein lukea, miten jotkut av-mammat kertovat, miten monikulttuurisilla pareilla ei ole yhteistä kieltä. Tarkoittavat yleensä sellaisia pareja joissa kaljamahainen, kaljuuntuva rapajuoppo on ostanut vaimon aasiasta. Ilokseni huomaan, ettei sitä yhteistä kieltä ole siitäkään huolimatta, että kummallakin on sama äidinkieli.
Ja näin ulkopuolisen silmin katseltuna mä ymmärrän täysin, miksi sitä yhteistä säveltä ei teillä tunnu löytyvän. Ettehän te ymmärrä edes yksinkertaista tekstiä, niin vasta niitä väärintulkintoja mahtaa tullakin, kun yritätte kuunnella mitä mies sanoo ja se tulee nopeammin, kuin tavaatte tekstiä.
Minulla vahvistuu päivä päivältä vain enemmän se mielihyvä, että tein todella mahtavan ja oikean ratkaisun, kun aikoinani ryhdyin etsimään vakavissani hyvää vaimoa muualta kuin Suomesta. Eilen kerroin vaimolleni tästä keskustelusta ja tuli sitten itsekin katsomaan mitä täällä puhutaan. Hetken päästä pyöritteli päätään ja ihmetteli, että mikä suomalaisia naisia vaivaa ja miksi ovat noin ilkeitä. Sanoin, että luultavasti noista naisista yli 95% kärsii mielenterveysongelmista johon vaimo, että siltä vaikuttaa.
Eli tarjoat kommunikointipuutoksiin ratkaisuksi ulkomaalaista kumppania? Kaikkea sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehelle piti antaa silloin kun hän halusi. Olin vasta parikymppinen, ex oli kolmekymppinen ja hän oli todella hallitseva, minun mielipiteillä, haluilla tai toiveilla ei ollut mitään merkitystä.
Aluksi mies oli hirmu ihana, muutettiin yhteen ja kaikki oli ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa hän muuttui ja vuosien saatossa hän onnistui lopulta alistamaan minut ihan maan matoseksi.
Tulin raskaaksi vaikka ehkäisy oli käytössä. Synnytyksen jälkeen viikon päästä alkoi mies puhua, että jos hän ei kohta saa niin hän käy muualla saamassa ja se olisi ihan minun oma syy. Kahden viikon päästä synnytyksestä paikat oli sen verran parantuneet, että alistuin ja annoin, kun käsky kävi. Joka toinen päivä piti antaa, minun ei tarvinnut ottaa kuin housut pois, hän suoritti tyydytyksensä ja lähti omaan sänkyynsä nukkumaan. Kyllä, hänellä oli oma huone, tarvitsi oman rauhansa ja minä lapsen kanssa nukuin olohuoneessa.
Lapsen kasvaessa ja kehittyessä jotenkin heräsin tilanteeseen. Lapsi oli minulle kaikki kaikessa, koko elämäni valo ja halusin suojella häntä. Ymmärsin ettei lapsen ole hyvä kasvaa tuossa myrkyllisessä ilmapiirissä. Lapsen ollessa vajaa vuoden sain kerättyä kaiken rohkeuteni ja erosin miehestä. Eron jälkeenkin hän tapasi lasta pari tuntia päivittäin. Silloin hallitsi minua niin, että minun piti viedä ja hakea lapsi minuutilleen sovittuun aikaan. Odotin rappukäytävässä kelloa tuijottaen milloin on oikea hetki soittaa ovikelloa. Huuto ja sättiminen oli ihan järkyttävää jos toimin väärin, eli myöhästyin pari minuuttia tai olin pari minuuttia etuajassa.
Hyi, kun tulee kauhea olo tuota aikaa muistaessani.
Lopulta muutin lapsen kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni, ja näin sain etäisyyttä mieheen. Tapasi lastaan säännöllisesti kuukausittain, niin että lapsi oli isovanhemmillaan yötä ja päivisin näki isäänsä. Mies ei siis halunnut pitää lasta yötä luonaan.
Nyt lapsen ollessa aikuinen, hän pitää isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä. Käy isovanhemmillaan, kun opiskeluilta ja töiltä ehtii ja näkee tällöin myös isäänsä. Onneksi lapsesta kasvoi kaikesta huolimatta itsevarma, rohkea, positiivinen ja tasapainoinen aikuinen.
Vähän poikkesin sivuraiteille. Tämän suhteen lopputulos on, etten pysty luottamaan yhteenkään mieheen, niin että voisin päästää lähelleni. En ikinä enää halua seksiä kenenkään kanssa.
Olipa surullista lukea, mutta mahtavaa että sait lopulta repäistyä itsesi irti. Mä kirjoitin tuolla aiemmin sen tekstin, että vastentahtoinen seksin harrastaminen tuhoaa naisen seksuaalisuuden. Näinhän kävi itsellenikin. Minua ei varsinaisesti pakotettu, mutta mökötettiin ja vihjailtiin kyllä siitä että tilanteen jatkuessa voi päätyä vieraisiin. Meillä oli pieniä lapsia, joiden hoitaminen oli lähinnä minun työni eikä keskusteluyhteys toiminut. Kun ero tuli, ensimmäinen ajatukseni oli, että ihanaa, mun ei tarvi enää ikinä harrastaa seksiä! Enkä ole harrastanut. Tämän soisi miesten ymmärtävän, että vaikka kuinka koette olevanne oikeutettuja avioseksiin, mitä te siitä hyödytte jos vaimo vastentahtoisesti antaakin? Naisen seksuaalisuus kuolee ennen pitkää pois kokonaan, eli teille ei ole vaimon omasta halusta tapahtuvaa seksiä enää sitten luvassa ollenkaan.
Tällaiset tilanteet ovat tietenkin kamalia, ja osoitus siitä, että pitkissä parisuhteissa erotaan aivan liian myöhään.
Itse tosin myös ihmettelen tilanteita, joissa mies vaatii (toistuvasti) seksiä, vaikka vaimo ei halua yhtään. En itse ainakaan pystyisi mitenkään seksiin vastentahtoisen puolison kanssa. Oma olo olisi sen jälkeen todella hirveä.
Yksikään mies ei ole oikeutettu avioseksiin. Tietenkään.
Mutta sen sijaan myös miehellä on oikeus omiin tunteisiinsa ja siihen, että puoliso voisi (vaikka kuinka vastentahtoisesti) yrittää keskustella asiasta, kuunnella, kertoa omasta haluttomuudestaan ja sen syistä avoimesti, ja yrittää edes kertoa miehelle, että haluttomuus ei johdu ensisijaisesti siitä, että hän olisi epämiellyttävä tai huono ihminen vaan siitä, että itse et pysty tuntemaan halua tässä elämäntilanteessa.
Jokaisella on oikeus seksielämään, mutta se ei tarkoita, että olisi oikeus harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa vastoin hänen tahtoaan.
Jos oma haluttomuus on todella paha, ja tunnette, että tilanne ei ole muuttumassa, kannattaisi myös miettiä ihan rehellisesti sitä, että voisitte antaa miehen käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa, tai ette ainakaan suhtautuisi negatiivisesti esimerkiksi miehen itsetyydytykseen, aikuisviihteen kuluttamiseen ja seksileluihin.
Noissa tilanteissa vaimo monesti esittää haluavansa, koska muuten miehelle tulisi paha mieli ja kelpaamaton olo. Sillä ei tunnu olevan väliä miltä se sitten vaimosta tuntuu. ihmettelen miksi miehet eivät kysy niiltä vaimoiltaan.
Miksi ihmettelette ettei mies kysy? Mikset ihmettele miksi nainen ei kerro teeskentelevänsä seksin haluamista?
Juurihan se sulle tuossa samassa viestissä kerrottiin.
Tekosyy. Mikä on oikea syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että MGTOW sekoitetaan incl-kusipäihin.
Yhtä paljon kuin haluamme parisuhdenaisista eroon, niin yhtä paljon haluamme eroon kusipäisistä miehistä
Jokainen MGTOW-mies haluaa luoda oman paratiisin, jossa saa pääosin olla aivan yksin.
Emme halua weetee-kansanosan öyhötystä, emme halua persuja, haluamme rauhaa, omaa rauhaa.
Mistä ihmeestä se sekoittaminen voisi johtua? 🤔 Hmmmmm.
Esimerkiksi siitä ettette tajua mikä kumpikaan termi on.
Vinkki: toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen ei.
Jostain syystä vain jutut on molempien edustajilla ihan samanlaiset.
Tuossa puhuu vain ennakkoluulosi.
Ymmärrän tilanteesi, miehet näkevät edelleen feminismin ääripäät ja väittävät että se on se mitä naiset kannattavat.
Se että sä elät kuten jokainen muukin ihminen - pyrit taloudelliseen omavaraisuuteen ja uneksit lottovoitosta ja auringosta - ei tee sun elämästä mitään "yhteiskunnallista liikettä", jolla olisi mitään yhteiskunnallisia tavoitteita tai sanottavaa kenellekään.
Erona on se, että ajattelemme ettei nainen ole voimavara vaan este tavoitteen saavuttamiselle.
Ette tue miehiänne millään tavalla vaan olette kuin energiavampyyrejä jotka vaativat, vaativat ja vaativat. Siihen sitten "pakolliset" 2.2 lasta päälle ja kas, miehen mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat kadonneet.
Asian toteaminen ei ole naisvihaa, emme vihaa teitä.
Miksi kukaan enään lisääntyy jos ei halua?
Iso päätös jättäytyä vietäväksi. Piuhat poikki , sillä selvä.
Enää* ei enään. Ihan perusjuttu.
Täällä kritisoitiin nuorta miestä eilen joka oli tekemässä tuota päätöstä. Täälläkin pitäisi saada tehdä keholleen mitä haluaa, ei vasta 30-vuotiaana vaan jo 16.
Neuvosi kuuluu ihan perusvalikoimaan.
Kukaan nuori ei ole 16-vuotiaana valmis päättämään loppuelämänsä perhesuunnitelmista eikä hänelle sellaista vastuuta pidä harteille sälyttää. Tämän sanoo kenen tahansa vanhemman järki. Ja se tarina oli vedetty anuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Miksi odottelet että vaimo alkaa puhumaan, kun voit aivan hyvin avata suusi myös itse?
Kyllä meillä suurin syy seksin vähenemiseen ei ole elämäntilanne, vaan se miten mies siihen elämäntilanteeseen suhtautuu.
Täältä on saanut usein lukea, miten jotkut av-mammat kertovat, miten monikulttuurisilla pareilla ei ole yhteistä kieltä. Tarkoittavat yleensä sellaisia pareja joissa kaljamahainen, kaljuuntuva rapajuoppo on ostanut vaimon aasiasta. Ilokseni huomaan, ettei sitä yhteistä kieltä ole siitäkään huolimatta, että kummallakin on sama äidinkieli.
Ja näin ulkopuolisen silmin katseltuna mä ymmärrän täysin, miksi sitä yhteistä säveltä ei teillä tunnu löytyvän. Ettehän te ymmärrä edes yksinkertaista tekstiä, niin vasta niitä väärintulkintoja mahtaa tullakin, kun yritätte kuunnella mitä mies sanoo ja se tulee nopeammin, kuin tavaatte tekstiä.
Minulla vahvistuu päivä päivältä vain enemmän se mielihyvä, että tein todella mahtavan ja oikean ratkaisun, kun aikoinani ryhdyin etsimään vakavissani hyvää vaimoa muualta kuin Suomesta. Eilen kerroin vaimolleni tästä keskustelusta ja tuli sitten itsekin katsomaan mitä täällä puhutaan. Hetken päästä pyöritteli päätään ja ihmetteli, että mikä suomalaisia naisia vaivaa ja miksi ovat noin ilkeitä. Sanoin, että luultavasti noista naisista yli 95% kärsii mielenterveysongelmista johon vaimo, että siltä vaikuttaa.
Sinä olet jo useaan kertaan vuosien varrella kertonut, miten kerrot palstasta vaimollesi ja miten vaimosi ihmettelee, mikä suomalaisia naisia vaivaa. Eikö se muista edellisiä kertoja vai miksi se edelleen jaksaa ihmetyttää vaimoasi? Luulisi, että vaimosi sanoisi sinulle, että kannattaa pyöriä netissä jollain muulla palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Sinä sanot että haluat enemmän seksiä, minä sanon että minä en halua. Sinä koet tarvetta terapiaan, minä en. Miksi minun pitäisi tulla terapiaan asiasta joka ei ole minulle ongelma, mutta jonka haluaisit että minä ratkaisen puolestasi, ja puhut siitä koko ajan. Itsevarmuus ja itsetunto ei saa olla kiinni siitä että vaimo haluaa vähemmän seksiä kuin sinä. Ei se vaimo halua sinun maratonkeskustelujesi jälkeenkään sitä seksiä, koska kyse ei ole sinusta, vaan hänestä, ja siitä että HÄN ei HALUA.
Terapia olisi siitä huolimatta ehdottoman tärkeää, jos nainen välittää parisuhteestaan yhtään.
Jos olisin seksittömässä (seksiä enintään kerran kuussa/ei ollenkaan) ja haluaisin terapiaan, mutta vaimo ei, eroaisin välittömästi.
Ymmärrättekö, että jos parisuhteessa toisella osapuolella on ongelma joka koskee parisuhdetta, se on silloin myös sen toisen osapuolen ongelma?
Terapiassa käyminen on muuten oikein hyvä tapa myös päättää suhde.
Jos esimerkiksi vaimoa ei kiinnosta seksi kuin tosiaan enintään kerran kuussa, eikä edes halua haluta enempää, on oikein hyvä, että parisuhde voidaan päättää käymällä terapiassa ja puhumalla kaikki asiat läpi, niin että niistä ei tarvitsisi riidellä eron jälkeen.
Yhteensopimattomat seksitarpeet ovat käytännössä paras ja järkevin syy erota. Muut asiat parisuhteessa ovat vielä ratkaistavissa, mutta tuota tilannetta on täysin mahdoton ratkaista muulla tavalla kuin aidosti avoimella suhteella.
Eli terapian trkoitus sinulle on vain ja ainoastaan se että vaimo alkaa antamaan seksiä enemmän. Tässä näet juuri sen, miksi se vaimo ei sinne terapiaan halua lähteä. Hänen kannaltaan se terapia on turhaa, koska sinulle on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, joko enemmän seksiä niin kuin sinä haluat, tai ero. Tuohon eroon on ihan sama päätyä jo tuossa vaiheessa, koska vaimo tietää ettei tule haluamaan sinua enempää, vaikka mikä terapeutti käskisi.
Höpsis. kunnon miehethän ovat ihania. Se teoria on jäänyt mieleen, koska lähenteli taidetta, ja valitettavasti olen unohtanut siitä osan. Harmi, ettet tiennyt, oletin paratiisisaarityypin tietävän, joten ehkä muutkin?