Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin virhe miehelle on mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Tämä ketju on hyvä todiste siitä.

Kun lapset aikuistuvat ja saavat omia lapsia, niitä ihania lapsenlapsia niin silloin vasta pystyy katsomaan taaksepäin ja näkee koko kuvan. Minun mieheni on ainakin sanonut, että lapset ovat hänen elämässään todella tärkeällä sijalla ja elämä ilman heitä olisi tyhjää. Olen itse samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset ihmettelee miksi ei miestä kotihommat nappaa.

Eivät ne naistakaan nappaa, mutta koska hän on aikuinen ihminen, hän tekee ne silti.

Miestä ei useinkaan voi verrata täysivaltaiseen aikuiseen ihmiseen. Poikkeuksia onneksi on.

Iiiih wyyyää, tarviin palkinnon kun hoidan omaa kotiani ja lapsiani!

Eli kotityöt ajavat seksin ja toimivan parisuhteen edelle. Just..

Hupsu, tietysti ne ajaa. Ei nainen saa seksistä kuin pettymyksen.

Ne kotityöt ovat loistava syy olla harrastamatta seksiä, jollei tavoitteena tietysti ole täyttää unelmaamme vielä yhdestä vauveliinista!

Itse asiassa kyllä jotkin kotityöt ajavatkin seksin ohi ja sille asialle ei voi mitään silloin, kun perheessä on lapsia. On pakko tehdä ruokaa lapsille, vaikka panettaisi kuinka, on pakko yleensäkin hoitaa kaikki lapsiin liittyvä, sillä he eivät odota ja heidän tarpeensa eivät odota. Lasten asiat ovat kuitenkin tavallaan myös parisuhdeasioita, sillä jos ne hoidetaan yhdessä reippaasti, se on parisuhteen hoitamista, sillä siten jää aikaa ja voimia niihin intiimimpiin asioihin. 

Mielenkiintoista että se seksi ei itsessään haluta niin paljoa, että sen eteen ei tekisi asioita. 

Tehdääkö niin, että kun perheeseen on tulossa lapsi, niin sen äidin raskausajan mies vaikka kantaa eturepussa viiden kilon vesimelonia ja käy mahdollisuuksien mukaan läpi kaiken muun fyysisen ja psyykkisen valmentautumisen raskauteen ja lapsen saantiin liittyen. Vedetään hormoneilla miehen oma hormonitoiminta täysin sekaisin. Sitten synnytyksen koittaessa pyöritellään sitä vesimelonia vaikka puoli tuntia miehen anuksessa, niin että se repeilee silleen realistisesti. Jollain kipumekanismilla voidaan tuottaa miehelle supistuksia vastaavia kipukokemuksia pitkin raskausaikaa. Vähän eri hormonit sitten sen jälkeen sekoittamaan taas toimintaa. Mies heräilee ja nousee aina naisen yösyöttöjen aikaan ja esimerkiksi näännyttää itseään imetysajan, että se silleen taas heijastelee imetyksen fyysistä rasitusta.

Luulisin, että seksihalut alkaisivat olla sitten paremmin toisiinsa sovitettavissa. Toistetaan uudestaan joka raskauden kohdalla.   

Sellaisia laitteita on, joilla mies saadaan kokemaan supistukset. Semmoisia sähköjuttuja mahaan ja sit nupista väännetään sen mukaan kuinka kova supistus tulee. Youtubesta löytyy videoita, eipä siinä kukaan kestä kovin kauaa. Naisilla taas ei ole vaihtoehtoa kuin kestää vaan. Paitsi jos jää lapsettomaksi, kuten minä ilolla jäin.

Varmasti kaikenlaista teknologiaa voisi hyödyntää. Realistisia tekomahoja ym. Hormonit saa helposti vituralleen. 

Naikaa miehet nuorena niin paljon kuin mahdollista, koska kun menette naimisiin, voi käydä kuin tämän ketjun miehille.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin oon pistänyt naisen vaihtoon aina, jos on alkanut pihtailemaan. Koko elämäni oon seurustellut ja vuosia kestäneitäkin pitkiä suhteita on ollut. Mutta kyllä se on niin, että jos seksi hiipuu ja aletaan pihtailemaan, niin parisuhdekin alkaa olla loppusuoralla. Olen ottanut sitten uuden puolison.

Tämä on yksi aivan validi ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.

Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.

Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.

Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.

Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.

En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.

Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.

Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.

Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.

Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.

Kannattaa myös kuunnella, kun nainen kertoo elämästään ja tunteistaan. Silloin yleensä selviää syy haluttomuuteen. Harvaa kiinnostaa alkaa vääntämään rautalangasta seksiä mankuvalle miehelle. Tai, että kuuntelemattomuus paikataan terapeutin luona. Huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.

Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.

Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.

Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.

Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.

En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.

Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.

Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.

Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.

Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.

Kannattaa myös kuunnella, kun nainen kertoo elämästään ja tunteistaan. Silloin yleensä selviää syy haluttomuuteen. Harvaa kiinnostaa alkaa vääntämään rautalangasta seksiä mankuvalle miehelle. Tai, että kuuntelemattomuus paikataan terapeutin luona. Huokaus.

Monesti se on niin, että terpeutin luona kuuntelematonkin osapuoli on pakotettu kerrankin oikesti kuuntelemaan. Kahdenkeskisissä keskusteluissa ollaan usein jo liian poteroissa ja defenssit päällä. Ihminen osaaa olla vieraskorea terapeutin luona, vaikka kotona olisi täysin toisenlainen.

Mutta ei se mikään ihmeratkaisu ole, yksi työkalu parisuhteen työkalupakissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustavuus on päivän sana.

Läheisyyteen ja seksiin ladataan liikaa odotuksia ja painolastia, vakavuuttakin. Kaikki tämä johtaa herkästi sydänjuuria raastavaan valtataisteluun. Todellisuudessa seksi voi olla yhtä arkipäiväistä kuin selän rapsutus. Helppoa tai vaikeaa, nopeaa tai hidasta.

5-10 minuuttia puolison selän rapsutusta on harvalle suuri ponnistus.

Seksi ei ole selänrapsutusta, eikä se sellaiseksi muutu ikinä. Miehet ajattelevat seksin olevan sama kuin selänrapsutus ja ihmettelevät, kun vaimo ei vaivaudu hiukan nyhjäämään sitä muutamaa minuuttia. Heti helpottaisi ja pienellä vaivalla. Se ei vaan mene niin. Jos menisi, ei olisi niin montaa sydänjuuriaan myöten loukkaantunutta naista, jotka kokevat olevansa se selänrapsutuskone tai patja. 

Ei seksi ole mitään selänrapsutusta tietenkään. 

Mutta olisiko ihan mahdoton ajatus esimerkiksi sellaisesta ratkaisusta vaikeassa tilanteessa olevilla, että nainen voisi edes joskus - vaikka itse aivan täysissä pukeissa, ilman miehen kosketuksia - antaa miehelle edes käsihoidon? 

Tai olisiko ajatuksena liian vastenmielistä esimerkiksi maata vierekkäin vähissä vaatteissa ja pitää miestä lähellä silloin, kun mies masturboi? 

Tai vaikka esimerkiksi silitellä miehen vartaloa hänen masturboidessaan?

Näin miehenä ajatellen ainakin nämä tuottaisivat käytännössä jo samalla tavalla hyvää oloa kuin esimerkiksi yhdyntä. Eli nainen voisi olla fyysisesti lähellä ja koskettaa minua samalla kun itse hoitelisin itseni. 

Haluaisinkin tähän rehellisiä kommentteja naisilta: kokisitteko jonkin tällaisen toimintatavan sellaiseksi, että se ei ahdistaisi, loukkaisi tai rikkoisi teitä seksuaalisessa mielessä?

Pystyisittekö tällaiseen "kompromissiin" esimerkiksi kerran viikossa, jos ette muuten haluaisi seksiä puolisonne kanssa?

Nimittäin moni seksin puutteesta kärsivä mies olisi erittäin iloinen jo tällaisesta hellyyden osoituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.

Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.

Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.

Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.

Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.

En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.

Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.

Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.

Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.

Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.

Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen. 

Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana. 

Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.

Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.

Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.

Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.

Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.

Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.

Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.

Me teimme aikoinaan sellaisen säännön, että ollessamme lapsivapaalla, emme puhuneet lapsista, emmekä muista ihmisistä. Silloin olimme vain me kaksi ja meidän parisuhteemme. Lapsivapaa ei kuitenkaan aina tarkoittanut hurjaa seksiä tai syvällisiä keskusteluja. Se saattoi tarkoittaa leffaa, poppareita ja toisen kyljessä nyhjäämistä. Tarpeet vaihtelivat, mutta pääosassa olimme aina vain me kaksi. 

Muistaakseni Jari Tervo käytti jossain kirjoituksessaan ilmaisuja ollaan "vain tälleen tai silleen". Hän viittasi läheisyyteen, joka oli joko yhdessä nyhjäämistä tai seksiä.  Käytämme niitä nykyisin parisuhteessamme. Kumpikin voi kertoa haluaako olla "vain tälleen vai peräti silleen". On ihanaa, kun toinen ymmärtää maatessaan vieressä, kuinka tärkeää voi olla läheisyys myös "vain tälleen". Sekin on läheisyyttä, eikä sitä kannata väheksyä. Se pitää yllä kosketusyhteyttä, joka on yhtä merkittävä kuin keskusteluyhteys. 

No hei, olisiko jollakuilla antaa vinkkiä miten mies voisi parantaa taitojaan? Jotain konkrettista kaipaisi, ihan oikeasti.

Kiinnostusta seksiin, mutta täysin kyvytön tuottamaan minkäänlaista mielihyvää toiselle.

Step by step vinkkejä otan ilolla vastaan, kiitos. Ja miten juuri miehet olette opetelleet toisen nautinnon huomioimisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset ihmettelee miksi ei miestä kotihommat nappaa.

Eivät ne naistakaan nappaa, mutta koska hän on aikuinen ihminen, hän tekee ne silti.

Miestä ei useinkaan voi verrata täysivaltaiseen aikuiseen ihmiseen. Poikkeuksia onneksi on.

Iiiih wyyyää, tarviin palkinnon kun hoidan omaa kotiani ja lapsiani!

Eli kotityöt ajavat seksin ja toimivan parisuhteen edelle. Just..

Hupsu, tietysti ne ajaa. Ei nainen saa seksistä kuin pettymyksen.

Ne kotityöt ovat loistava syy olla harrastamatta seksiä, jollei tavoitteena tietysti ole täyttää unelmaamme vielä yhdestä vauveliinista!

Itse asiassa kyllä jotkin kotityöt ajavatkin seksin ohi ja sille asialle ei voi mitään silloin, kun perheessä on lapsia. On pakko tehdä ruokaa lapsille, vaikka panettaisi kuinka, on pakko yleensäkin hoitaa kaikki lapsiin liittyvä, sillä he eivät odota ja heidän tarpeensa eivät odota. Lasten asiat ovat kuitenkin tavallaan myös parisuhdeasioita, sillä jos ne hoidetaan yhdessä reippaasti, se on parisuhteen hoitamista, sillä siten jää aikaa ja voimia niihin intiimimpiin asioihin. 

Mielenkiintoista että se seksi ei itsessään haluta niin paljoa, että sen eteen ei tekisi asioita. 

Tehdääkö niin, että kun perheeseen on tulossa lapsi, niin sen äidin raskausajan mies vaikka kantaa eturepussa viiden kilon vesimelonia ja käy mahdollisuuksien mukaan läpi kaiken muun fyysisen ja psyykkisen valmentautumisen raskauteen ja lapsen saantiin liittyen. Vedetään hormoneilla miehen oma hormonitoiminta täysin sekaisin. Sitten synnytyksen koittaessa pyöritellään sitä vesimelonia vaikka puoli tuntia miehen anuksessa, niin että se repeilee silleen realistisesti. Jollain kipumekanismilla voidaan tuottaa miehelle supistuksia vastaavia kipukokemuksia pitkin raskausaikaa. Vähän eri hormonit sitten sen jälkeen sekoittamaan taas toimintaa. Mies heräilee ja nousee aina naisen yösyöttöjen aikaan ja esimerkiksi näännyttää itseään imetysajan, että se silleen taas heijastelee imetyksen fyysistä rasitusta.

Luulisin, että seksihalut alkaisivat olla sitten paremmin toisiinsa sovitettavissa. Toistetaan uudestaan joka raskauden kohdalla.   

Eli seksi ei tosiaan haluta sen itsensä vuoksi. Että hakisi mahdollisuuksia tuosta kaikesta huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Naikaa miehet nuorena niin paljon kuin mahdollista, koska kun menette naimisiin, voi käydä kuin tämän ketjun miehille.

Tai sitten teette niin, että nussitte mahdollisimman paljon suomalaisia helppoja naisia ja otatte sitten vaimoksi kunniallisen naisen jostain toisesta maasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset ihmettelee miksi ei miestä kotihommat nappaa.

Eivät ne naistakaan nappaa, mutta koska hän on aikuinen ihminen, hän tekee ne silti.

Miestä ei useinkaan voi verrata täysivaltaiseen aikuiseen ihmiseen. Poikkeuksia onneksi on.

Iiiih wyyyää, tarviin palkinnon kun hoidan omaa kotiani ja lapsiani!

Eli kotityöt ajavat seksin ja toimivan parisuhteen edelle. Just..

Hupsu, tietysti ne ajaa. Ei nainen saa seksistä kuin pettymyksen.

Ne kotityöt ovat loistava syy olla harrastamatta seksiä, jollei tavoitteena tietysti ole täyttää unelmaamme vielä yhdestä vauveliinista!

Itse asiassa kyllä jotkin kotityöt ajavatkin seksin ohi ja sille asialle ei voi mitään silloin, kun perheessä on lapsia. On pakko tehdä ruokaa lapsille, vaikka panettaisi kuinka, on pakko yleensäkin hoitaa kaikki lapsiin liittyvä, sillä he eivät odota ja heidän tarpeensa eivät odota. Lasten asiat ovat kuitenkin tavallaan myös parisuhdeasioita, sillä jos ne hoidetaan yhdessä reippaasti, se on parisuhteen hoitamista, sillä siten jää aikaa ja voimia niihin intiimimpiin asioihin. 

Mielenkiintoista että se seksi ei itsessään haluta niin paljoa, että sen eteen ei tekisi asioita. 

Tehdääkö niin, että kun perheeseen on tulossa lapsi, niin sen äidin raskausajan mies vaikka kantaa eturepussa viiden kilon vesimelonia ja käy mahdollisuuksien mukaan läpi kaiken muun fyysisen ja psyykkisen valmentautumisen raskauteen ja lapsen saantiin liittyen. Vedetään hormoneilla miehen oma hormonitoiminta täysin sekaisin. Sitten synnytyksen koittaessa pyöritellään sitä vesimelonia vaikka puoli tuntia miehen anuksessa, niin että se repeilee silleen realistisesti. Jollain kipumekanismilla voidaan tuottaa miehelle supistuksia vastaavia kipukokemuksia pitkin raskausaikaa. Vähän eri hormonit sitten sen jälkeen sekoittamaan taas toimintaa. Mies heräilee ja nousee aina naisen yösyöttöjen aikaan ja esimerkiksi näännyttää itseään imetysajan, että se silleen taas heijastelee imetyksen fyysistä rasitusta.

Luulisin, että seksihalut alkaisivat olla sitten paremmin toisiinsa sovitettavissa. Toistetaan uudestaan joka raskauden kohdalla.   

Hohhoijaa...

Kerro että lopetit imettämisen ennen kuin lapsesi täytti 20.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee näitä vuodatuksia, niin ei voi olla kuin kiitollinen että sain hyvän vaimon. Ajatus, että olisin mennyt naimisiin käytännössä kenenkään tähän ketjuun kirjoittaneen naisen kanssa aiheutta vilunpuistatuksia.

Mietin juuri samaa hymyssä suin. Ajattelin, että jos suomalainen nainen ei alottaisi jo lapsena persiinsä jakamista, niin suhtautuminen seksiin ja eritoten rakasteluun olisi aivan erilaista. Olen aina ihmetellyt, että miksi suomalaisilta naisilta puuttuu lähes kaikilta tietynlainen herkkyys, pehmeys ja rakastamisen taito, mikä tulee esiin kun mennään sänkyyn ensimmäisiä kertoja.

Aasialaisella vaimollani kun oli neitsyys tallella tavatessamme, niin onhan hänestä kehittynyt todella loistava kumppani kaikin puolin. Hänellä ei ole traumoja entisistä suhteista, ei ole tuhonnut mieltään e-pillereillä tai mielialalääkkeillä, eikä ole joutunut etsimään oppia pornosta. Mikään ei ole parempaa, kuin saada rakastella kaunista ja seksikästä naista, jossa on tietynlaista viattomuutta.

Kyllä nämä tässä ketjussa raivoavat naiset ovat varsinaisia riivinrautoja.

Kyllä ne on ne suomalaiset miehet, jotka ovat rikkoneet lapsuutani. 12-vuotiaana liehittely alkoi, miten minun olisi lapsena tässä olla ollut jotenkin kokenut ja osata haistatella aikuiselle miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.

Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.

Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.

Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä. 

Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.

Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.

Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.

Muuta keinoa ei kai ole kuin olla puolison silmissä riittävän haluttava. Häneltä kannattaa kysyä, mitä voisi itse tehdä haluttavuutensa lisäämiseksi. Se voi olla se, että jospa voisit välillä nousta lasten kanssa viikonloppuna ja minä saisin nukkua pitkään. Tai jospa kävisit hoitamassa joka toinen päivä ruokaostokset ja ruuanlaiton, minä voisin käydä lenkillä tai kaverin kanssa kahvilla. Tai jospa voisit laittaa kivat alusvaatteet, olet niissä kaunis. Tai jospa vain juteltaisiin ja halailtaisiin hetki ja katsotaan, kiinnostaako jokin muukin. Tai jospa kuuntelisit paremmin mitä haluan sinulle sanoa. Jospa et nalkuttaisi siitä samasta asiasta aina, se loukkaa minua kun parhaani yritän. Jospa et dissaisi mielipiteitäni. Jospa joskus koskettaisit niin, että se on vain rakkauden osoitus, ei seksikutsu. Jospa hellittäisiin toisiamme enemmän. Olisi kiva keksiä yhteinen harrastus, kaipaan kanssasi vietettyä aikaa muualla kuin kotona.

Vaikka mitä. Parisuhde koostuu tuhansista pienistä asioista, joista monelle voi tehdä jotain, jos halua vain on.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron nyt yhden asian miehille ja miksei naisillekin, kuunnelkaa ja ymmärtäkää. Vastentahtoinen seksi pidemmän päälle TUHOAA naisen seksuaalisuuden. Toistan. Tuhoaa seksuaalisuuden, ehkä jopa pysyvästi. Naiselle seksuaalisuus ja seksi on herkkä, tunteisiin sidonnainen asia ja siihen vastentahtoinen suostuminen muuttaa tunteet ja ajatukset seksistä pikkuhiljaa. Lopulta seksiä ei tee enää mieli ollenkaan, se jopa inhottaa.

Miettikää miehet mitä tämä tarkoittaa. Jos vaaditte naista avaamaan haarat mieliksenne, yhä harvemmin hän enää haluaa sitä omasta halustaan tehdä. Lopulta teillä on seksuaalisesti täysin kylmä vaimo.

Mun piti itse oppia tämä kantapään kautta liitossani. Eron jälkeen oon nyt ollut yksin, lasteni kanssa, 5 vuotta. Seksiä ei ole tehnyt mieli, muutakuin ovulaation aikaan ehkä fantasiatasolla. En enää koskaan ota kumppania, ellen löydä sellaista miestä, josta on myös muuttunut aseksuaali tai on sellainen aina ollut.

Toinen tärkeä asia on ovulaatio, jonka merkitystä ei kannata väheksyä naisen seksuaalisuudessa. Eivät luonnon eläimien naaraatkaan parittele kuin kiima-aikoina. Ihminenkin on halukkaimmillaan ovulaation aikaan, kun taas kuukautisten aikana/jälkeen monella ei voisi vähempää tehdä mieli. Tämä on biologiaa, joka on sisäänrakennettu naiseen.

Tässä on hyvä esimerkki viestistä, että itsekin tekisi mieli peukuttaa. Kyllä, kukaan ei halua vastentahtoista seksiä, ei mies eikä nainen.

Mutta jos tarkemmin ajattelee, niin miksi tässä ei käsitellä molempien biologiaa? Sille uroksen ärhentelyllekin kun löytyy syy ihan samasta evoluutio-opista, mitä voimme katsella vaikka lauantaisin luontodokkareista. 

On totta, että nykymaailmassa meidän ei tarvi joka lauantai kalistella sapeleita naapurin Pertin kanssa, että kuka saa mahdollisuuden lisääntyä tänään vaimoni kanssa. Mutta tottajumalaare se on meihin sisäänrakennettuna a) miehen haluta naarasta b) naaraan olla halujen kohteena. Jos nyt puhutaan siis perus heterosuhteesta.

Jos noita perusasioita aletaan kyseenalaistamaan, niin vaaditaan kyllä hieman tiukempiakin perusteluita, kuin että maailma nyt vaan sattui 2010-luvulla muuttumaan semmoiseksi.

 

Tässäkin oli todella hyvä viesti, kiitos siitä. (en ole se jolle vastasit).

Mies ja nainen ovat erilaisia, ja suuri osa keskinäisestä viehtymyksestä johtuu siitä erilaisuudesta. Erilaisuus on myös ongelma silloin kun toinen tai kumpikaan ei halua hyväksyä sitä vaan ajattelee vain itseään.

Voi olla, että useampi mieskirjoittaja tarkoitti samaa, mutta ilmaisi sen niin karkeasti, rivosti ja itsekkäästi, että se ei IKINÄ mene perille yhdellekään naiselle. Päin vastoin, niskakarvat nousee pystyyn ja kaikki mielenkiinto loppuu ja kanssakäyminen aiheuttaa syvää vastenmielisyyttä.

Tässä myöhemmin on tuo itsevarma, miehinen viesti konehuoneesta, joka on saanut ja saanee paljon alapeukkuja. Ymmärrän viestin sisällön ja olen täysin samaa mieltä - mies saa ja miehen kuuluu ottaa vastuu tilanteesta. Miehen pitää hoitaa asia, jos hänen rakastamansa nainen ei pysty. Samoin naisen pitää hoitaa asia, jos hänen rakastamansa mies ei pysty.

MUTTA. Naisena herää sellainen ajatus, että mikä se keskusteluyhteys on ollut niin pitkään, ja missä psyykkinen läheisyys on ollut? Naisena on vaikea käsittää, että esimerkin pariskunnalla olisi ollut kaikki ok synnytyksestä taaperoikään, ja seksi puuttunut. Miehen pitäisi ottaa se vastuu aikaisemmin, enkä tarkoita tässä vain niitä kotitöitä.

Jotain on ollut perusteellisesti vialla. Synnytysvaurioita, masennusta, ulkonäkökomplekseja, pahaa väsymystä jota mies ei ole tajunnut, keskusteluyhteyden puute? Siinä tilanteessa se nainen menee rikki, koska häntä yritetään pakottaa väkisin johonkin, minkä pitäisi olla.. jotain ihan muuta. Miksi mies ei tehnyt mitään aiemmin? Naiselle noin esitettynä asia kuulostaa helposti väkisinmakaamiselta, julmalta ja piittaamattomalta. Sitä ei tarkoitettu sellaiseksi, mutta näin suurin osa naisista sen siinä kontekstissa ymmärtää.

Tämä on se mistä sanoit, että tässä pitäisi käsitellä molempien biologiaa. Mies ymmärtää oman biologiansa, mutta ei osaa välittää sitä naiselle. Nainen ymmärtää oman biologiansa, mutta ei osaa välittää sitä miehelle. Kyse on aika herkistä tunteista molemmilla ja niistä on vaikea puhua, ja kokee helposti tulevansa väärinymmärretyksi. On helpompi iskeä toista vyön alle, molempien.

Maailma ei ole oikeastaan muuttunut miksikään, mies ja nainen ei edelleenkään osaa keskustella keskenään perusasioista.

Ennen naisen piti vaan tyytyä eikä saanut ilmaista mielipidettään. Nainen onnistui silti tekemään miehen elämästä muissa asioissa puistattavaa hvlevelettiä, jos mies ei ollut mieleinen tässä asiassa. Molemmat voivat huonosti. Nainen ja mies voivat tehdä toisensa hyvin onnellisiksi tai hyvin onnettomiksi. Riippuu siitä, oppiiko KUMPIKIN ymmärtämään toistensa biologisia perusasioita ja elämän totuuksia.

Aika monen naisen mukaan on ihan normaalia että synnytyksestä taaperoikään seksiä on hyvin vähän tai ei ollenkaan. Että ei sen naisen siinä kai mitenkään rikki tarvitse olla.

Se pieni rakas piraija ja iilimato valitettavasti imee voimat varsin tehokkaasti raskaudesta uhmaikään asti. Hyvin harva mies pystyy oikeasti 100 % tukemaan raskaudessa ja synnytyksessä tai täysin tasapuolisesti hoivaamaan vauvaa/taaperoa. Oma mieheni on erittäin osallistuva, motivoitunut ja kokenut, mutta silti lasten saaminen "otettiin" mun kehosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.

Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.

Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.

Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.

Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.

En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.

Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.

Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.

Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.

Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.

Kannattaa myös kuunnella, kun nainen kertoo elämästään ja tunteistaan. Silloin yleensä selviää syy haluttomuuteen. Harvaa kiinnostaa alkaa vääntämään rautalangasta seksiä mankuvalle miehelle. Tai, että kuuntelemattomuus paikataan terapeutin luona. Huokaus.

Kuuntelisin niin pirusti, mutta ei hän koskaan kerro esimerkiksi omista tunteistaan.

Ei ainakaan mitään sellaista, mikä liittyisi minuun tai parisuhteeseemme millään lailla (työhuoliaan hän avaa minulle useinkin, ja kuuntelen silloinkin korva tarkkana). Yritän kysellä, mitä mieltä hän on parisuhteestamme, miten hän kokee sen jne. mutta en koskaan saa mitään muuta vastausta kuin sen, että hän on tyytyväinen suhteeseemme. Hän ei myöskään kuuntele, jos haluaisin keskustella jotakin parisuhteeseemme liittyvistä asioista. Uskoisin, että hänellä on jonkinlainen "onnellisuusmuuri", josta hän ei halua luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset ihmettelee miksi ei miestä kotihommat nappaa.

Eivät ne naistakaan nappaa, mutta koska hän on aikuinen ihminen, hän tekee ne silti.

Miestä ei useinkaan voi verrata täysivaltaiseen aikuiseen ihmiseen. Poikkeuksia onneksi on.

Iiiih wyyyää, tarviin palkinnon kun hoidan omaa kotiani ja lapsiani!

Eli kotityöt ajavat seksin ja toimivan parisuhteen edelle. Just..

Hupsu, tietysti ne ajaa. Ei nainen saa seksistä kuin pettymyksen.

Ne kotityöt ovat loistava syy olla harrastamatta seksiä, jollei tavoitteena tietysti ole täyttää unelmaamme vielä yhdestä vauveliinista!

Itse asiassa kyllä jotkin kotityöt ajavatkin seksin ohi ja sille asialle ei voi mitään silloin, kun perheessä on lapsia. On pakko tehdä ruokaa lapsille, vaikka panettaisi kuinka, on pakko yleensäkin hoitaa kaikki lapsiin liittyvä, sillä he eivät odota ja heidän tarpeensa eivät odota. Lasten asiat ovat kuitenkin tavallaan myös parisuhdeasioita, sillä jos ne hoidetaan yhdessä reippaasti, se on parisuhteen hoitamista, sillä siten jää aikaa ja voimia niihin intiimimpiin asioihin. 

Mielenkiintoista että se seksi ei itsessään haluta niin paljoa, että sen eteen ei tekisi asioita. 

Tehdääkö niin, että kun perheeseen on tulossa lapsi, niin sen äidin raskausajan mies vaikka kantaa eturepussa viiden kilon vesimelonia ja käy mahdollisuuksien mukaan läpi kaiken muun fyysisen ja psyykkisen valmentautumisen raskauteen ja lapsen saantiin liittyen. Vedetään hormoneilla miehen oma hormonitoiminta täysin sekaisin. Sitten synnytyksen koittaessa pyöritellään sitä vesimelonia vaikka puoli tuntia miehen anuksessa, niin että se repeilee silleen realistisesti. Jollain kipumekanismilla voidaan tuottaa miehelle supistuksia vastaavia kipukokemuksia pitkin raskausaikaa. Vähän eri hormonit sitten sen jälkeen sekoittamaan taas toimintaa. Mies heräilee ja nousee aina naisen yösyöttöjen aikaan ja esimerkiksi näännyttää itseään imetysajan, että se silleen taas heijastelee imetyksen fyysistä rasitusta.

Luulisin, että seksihalut alkaisivat olla sitten paremmin toisiinsa sovitettavissa. Toistetaan uudestaan joka raskauden kohdalla.   

Eli seksi ei tosiaan haluta sen itsensä vuoksi. Että hakisi mahdollisuuksia tuosta kaikesta huolimatta. 

Niin, katsotaan tuon kokeilun jälkeen kuinka innovatiivisia mahdollisuuksia miehet keksisivät. Vai kiinnostaisiko lepo, itsestään huolehtiminen ja toipuminen itseisarvona enemmän.

Vierailija kirjoitti:

No hei, olisiko jollakuilla antaa vinkkiä miten mies voisi parantaa taitojaan? Jotain konkrettista kaipaisi, ihan oikeasti.

Kiinnostusta seksiin, mutta täysin kyvytön tuottamaan minkäänlaista mielihyvää toiselle.

Step by step vinkkejä otan ilolla vastaan, kiitos. Ja miten juuri miehet olette opetelleet toisen nautinnon huomioimisen?

Kaikki lähtee oikeastaan siitä, että sinun pitää ensin opetalla itse löytämään vartalosi herkimmät paikat, hyväillä itsellesi sellaisia orgasmeja, että taju meinaa lähteä. Sitten voit alkaa pikkuhiljaa opastamaan miestä, miten ja mistä kohtaa tuntuu hyvältä.

Jokainen nainen kun on erilainen, niin vaikka mies olisi kuinka kokenut ja nainen liian passiivinen, mies voi käyttää vääränlaista tyyliä, kuten liian kovakouraisia tai liian helliä kosketuksia ja nainen ei syty kunnolla ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustavuus on päivän sana.

Läheisyyteen ja seksiin ladataan liikaa odotuksia ja painolastia, vakavuuttakin. Kaikki tämä johtaa herkästi sydänjuuria raastavaan valtataisteluun. Todellisuudessa seksi voi olla yhtä arkipäiväistä kuin selän rapsutus. Helppoa tai vaikeaa, nopeaa tai hidasta.

5-10 minuuttia puolison selän rapsutusta on harvalle suuri ponnistus.

Seksi ei ole selänrapsutusta, eikä se sellaiseksi muutu ikinä. Miehet ajattelevat seksin olevan sama kuin selänrapsutus ja ihmettelevät, kun vaimo ei vaivaudu hiukan nyhjäämään sitä muutamaa minuuttia. Heti helpottaisi ja pienellä vaivalla. Se ei vaan mene niin. Jos menisi, ei olisi niin montaa sydänjuuriaan myöten loukkaantunutta naista, jotka kokevat olevansa se selänrapsutuskone tai patja. 

Ei seksi ole mitään selänrapsutusta tietenkään. 

Mutta olisiko ihan mahdoton ajatus esimerkiksi sellaisesta ratkaisusta vaikeassa tilanteessa olevilla, että nainen voisi edes joskus - vaikka itse aivan täysissä pukeissa, ilman miehen kosketuksia - antaa miehelle edes käsihoidon? 

Tai olisiko ajatuksena liian vastenmielistä esimerkiksi maata vierekkäin vähissä vaatteissa ja pitää miestä lähellä silloin, kun mies masturboi? 

Tai vaikka esimerkiksi silitellä miehen vartaloa hänen masturboidessaan?

Näin miehenä ajatellen ainakin nämä tuottaisivat käytännössä jo samalla tavalla hyvää oloa kuin esimerkiksi yhdyntä. Eli nainen voisi olla fyysisesti lähellä ja koskettaa minua samalla kun itse hoitelisin itseni. 

Haluaisinkin tähän rehellisiä kommentteja naisilta: kokisitteko jonkin tällaisen toimintatavan sellaiseksi, että se ei ahdistaisi, loukkaisi tai rikkoisi teitä seksuaalisessa mielessä?

Pystyisittekö tällaiseen "kompromissiin" esimerkiksi kerran viikossa, jos ette muuten haluaisi seksiä puolisonne kanssa?

Nimittäin moni seksin puutteesta kärsivä mies olisi erittäin iloinen jo tällaisesta hellyyden osoituksesta.

Ei tuossa mitään, oma mieheni ei vain olemaan vastavuoroinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustavuus on päivän sana.

Läheisyyteen ja seksiin ladataan liikaa odotuksia ja painolastia, vakavuuttakin. Kaikki tämä johtaa herkästi sydänjuuria raastavaan valtataisteluun. Todellisuudessa seksi voi olla yhtä arkipäiväistä kuin selän rapsutus. Helppoa tai vaikeaa, nopeaa tai hidasta.

5-10 minuuttia puolison selän rapsutusta on harvalle suuri ponnistus.

Seksi ei ole selänrapsutusta, eikä se sellaiseksi muutu ikinä. Miehet ajattelevat seksin olevan sama kuin selänrapsutus ja ihmettelevät, kun vaimo ei vaivaudu hiukan nyhjäämään sitä muutamaa minuuttia. Heti helpottaisi ja pienellä vaivalla. Se ei vaan mene niin. Jos menisi, ei olisi niin montaa sydänjuuriaan myöten loukkaantunutta naista, jotka kokevat olevansa se selänrapsutuskone tai patja. 

Ei seksi ole mitään selänrapsutusta tietenkään. 

Mutta olisiko ihan mahdoton ajatus esimerkiksi sellaisesta ratkaisusta vaikeassa tilanteessa olevilla, että nainen voisi edes joskus - vaikka itse aivan täysissä pukeissa, ilman miehen kosketuksia - antaa miehelle edes käsihoidon? 

Tai olisiko ajatuksena liian vastenmielistä esimerkiksi maata vierekkäin vähissä vaatteissa ja pitää miestä lähellä silloin, kun mies masturboi? 

Tai vaikka esimerkiksi silitellä miehen vartaloa hänen masturboidessaan?

Näin miehenä ajatellen ainakin nämä tuottaisivat käytännössä jo samalla tavalla hyvää oloa kuin esimerkiksi yhdyntä. Eli nainen voisi olla fyysisesti lähellä ja koskettaa minua samalla kun itse hoitelisin itseni. 

Haluaisinkin tähän rehellisiä kommentteja naisilta: kokisitteko jonkin tällaisen toimintatavan sellaiseksi, että se ei ahdistaisi, loukkaisi tai rikkoisi teitä seksuaalisessa mielessä?

Pystyisittekö tällaiseen "kompromissiin" esimerkiksi kerran viikossa, jos ette muuten haluaisi seksiä puolisonne kanssa?

Nimittäin moni seksin puutteesta kärsivä mies olisi erittäin iloinen jo tällaisesta hellyyden osoituksesta.

Joo, ei mua kyllä suoraan ja rehellisesti sanoen kiinnostaisi. Jos en halua jostain syystä molemminpuolista itsellenikin nautintoa tuottavaa seksiä kanssasi, niin vielä vähemmän innostun olemaan joku käsihoitaja tai sun masturboinnin katselija.