Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.
11.01.2022 |
Ärsyttää kun mies vaipuu ihan taaperon tasolle aina jos edellisestä seksikerrasta ehtii hänen mielestään vierähtää liian pitkä aika. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa jos ehtii kulua noin 8-9päivää ilman seksiä. Sanottakoon, että meillä on pieniä lapsia ja arki aika kuluttavaa, joten se mielestäni vähän selittää noita "pitkiä" taukoja. Ikinä ei varmasti ole kahta viikkoa mennyt ilman kuitenkaan. Se mikä eniten hämmästyttää on kuinka nopea tämä miehen mielialamuutos on, tänään kaikki ihan jees ja normaalisti, rento tunnelma yms, mutta seuraavana päivänä rentouden tilalle on tullut äksyilevä aikuistaapero. Mies ei ymmärrä sitäkään, että tuo käytös on siinä määrin vittumaista ja ärsyttävää, että vie kyllä loputkin halut. Onko muilla tämmöisiä aikuistaaperoita miehenä? Tai haluaisiko joku mies selittää voiko seksin "puute" laukaista ihan yhtäkkiä jonkun raivomoodin?
Kommentit (3538)
En tajua tälläisiä miehiä. Oikeasti ihmettelevät miksi naista ei kiinnosta seksi. Ehkä, koska ainoa joka siitä tykkää on se mies (tämmöisissä suhteissa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että miehet tajuaisivat olla lisääntymättä. Tästä aukeaisi miehille ansaintamahdollisuus spermanluovutuksen merkeissä. Naiset niitä lapsia kuitenkin enemmän haluaa.
Toivot siis ettei sinunkaan isäsäi olisi lisääntynyt?
Hän, ja monen muunkin isä, olisi varmaan ylpeä ajatuksista joita täällä on sanottu. Eiköhän teidän jokaisen vanhemmilla ole olleet omat ongelmat ja siinä te vaan porskutatte haukkumassa isiänne, veljiänne, isoisiänne ja muita miehiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehelle piti antaa silloin kun hän halusi. Olin vasta parikymppinen, ex oli kolmekymppinen ja hän oli todella hallitseva, minun mielipiteillä, haluilla tai toiveilla ei ollut mitään merkitystä.
Aluksi mies oli hirmu ihana, muutettiin yhteen ja kaikki oli ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa hän muuttui ja vuosien saatossa hän onnistui lopulta alistamaan minut ihan maan matoseksi.
Tulin raskaaksi vaikka ehkäisy oli käytössä. Synnytyksen jälkeen viikon päästä alkoi mies puhua, että jos hän ei kohta saa niin hän käy muualla saamassa ja se olisi ihan minun oma syy. Kahden viikon päästä synnytyksestä paikat oli sen verran parantuneet, että alistuin ja annoin, kun käsky kävi. Joka toinen päivä piti antaa, minun ei tarvinnut ottaa kuin housut pois, hän suoritti tyydytyksensä ja lähti omaan sänkyynsä nukkumaan. Kyllä, hänellä oli oma huone, tarvitsi oman rauhansa ja minä lapsen kanssa nukuin olohuoneessa.
Lapsen kasvaessa ja kehittyessä jotenkin heräsin tilanteeseen. Lapsi oli minulle kaikki kaikessa, koko elämäni valo ja halusin suojella häntä. Ymmärsin ettei lapsen ole hyvä kasvaa tuossa myrkyllisessä ilmapiirissä. Lapsen ollessa vajaa vuoden sain kerättyä kaiken rohkeuteni ja erosin miehestä. Eron jälkeenkin hän tapasi lasta pari tuntia päivittäin. Silloin hallitsi minua niin, että minun piti viedä ja hakea lapsi minuutilleen sovittuun aikaan. Odotin rappukäytävässä kelloa tuijottaen milloin on oikea hetki soittaa ovikelloa. Huuto ja sättiminen oli ihan järkyttävää jos toimin väärin, eli myöhästyin pari minuuttia tai olin pari minuuttia etuajassa.
Hyi, kun tulee kauhea olo tuota aikaa muistaessani.
Lopulta muutin lapsen kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni, ja näin sain etäisyyttä mieheen. Tapasi lastaan säännöllisesti kuukausittain, niin että lapsi oli isovanhemmillaan yötä ja päivisin näki isäänsä. Mies ei siis halunnut pitää lasta yötä luonaan.
Nyt lapsen ollessa aikuinen, hän pitää isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä. Käy isovanhemmillaan, kun opiskeluilta ja töiltä ehtii ja näkee tällöin myös isäänsä. Onneksi lapsesta kasvoi kaikesta huolimatta itsevarma, rohkea, positiivinen ja tasapainoinen aikuinen.
Vähän poikkesin sivuraiteille. Tämän suhteen lopputulos on, etten pysty luottamaan yhteenkään mieheen, niin että voisin päästää lähelleni. En ikinä enää halua seksiä kenenkään kanssa.
Olipa surullista lukea, mutta mahtavaa että sait lopulta repäistyä itsesi irti. Mä kirjoitin tuolla aiemmin sen tekstin, että vastentahtoinen seksin harrastaminen tuhoaa naisen seksuaalisuuden. Näinhän kävi itsellenikin. Minua ei varsinaisesti pakotettu, mutta mökötettiin ja vihjailtiin kyllä siitä että tilanteen jatkuessa voi päätyä vieraisiin. Meillä oli pieniä lapsia, joiden hoitaminen oli lähinnä minun työni eikä keskusteluyhteys toiminut. Kun ero tuli, ensimmäinen ajatukseni oli, että ihanaa, mun ei tarvi enää ikinä harrastaa seksiä! Enkä ole harrastanut. Tämän soisi miesten ymmärtävän, että vaikka kuinka koette olevanne oikeutettuja avioseksiin, mitä te siitä hyödytte jos vaimo vastentahtoisesti antaakin? Naisen seksuaalisuus kuolee ennen pitkää pois kokonaan, eli teille ei ole vaimon omasta halusta tapahtuvaa seksiä enää sitten luvassa ollenkaan.
Tällaiset tilanteet ovat tietenkin kamalia, ja osoitus siitä, että pitkissä parisuhteissa erotaan aivan liian myöhään.
Itse tosin myös ihmettelen tilanteita, joissa mies vaatii (toistuvasti) seksiä, vaikka vaimo ei halua yhtään. En itse ainakaan pystyisi mitenkään seksiin vastentahtoisen puolison kanssa. Oma olo olisi sen jälkeen todella hirveä.
Yksikään mies ei ole oikeutettu avioseksiin. Tietenkään.
Mutta sen sijaan myös miehellä on oikeus omiin tunteisiinsa ja siihen, että puoliso voisi (vaikka kuinka vastentahtoisesti) yrittää keskustella asiasta, kuunnella, kertoa omasta haluttomuudestaan ja sen syistä avoimesti, ja yrittää edes kertoa miehelle, että haluttomuus ei johdu ensisijaisesti siitä, että hän olisi epämiellyttävä tai huono ihminen vaan siitä, että itse et pysty tuntemaan halua tässä elämäntilanteessa.
Jokaisella on oikeus seksielämään, mutta se ei tarkoita, että olisi oikeus harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa vastoin hänen tahtoaan.
Jos oma haluttomuus on todella paha, ja tunnette, että tilanne ei ole muuttumassa, kannattaisi myös miettiä ihan rehellisesti sitä, että voisitte antaa miehen käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa, tai ette ainakaan suhtautuisi negatiivisesti esimerkiksi miehen itsetyydytykseen, aikuisviihteen kuluttamiseen ja seksileluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Ihan kuin oma kirjoitukseni ja tilanteeni. Puhumattomuus asiasta jurppii eniten. Ja se että vaimo ei halua sitä ratkaista. Se vastaantuleminen on niin vähäistä, että siksi miettii lähinnä eroa. Parisuhde on omasta romanttisesta mielestäni sellainen missä huomioidaan puolin ja toisin. Vähänpä tiesin.
Minustakin parisuhteessa on kyse juuri tästä. Miehen kanssa (perhe-elämä jo takana) ollaan molemmat romanttisia, ja olen monesti miettinyt, onko hyvän liiton salaisuus juuri siinä, että samankaltaiset ovat löytäneet toisensa. On niin helppoa saada tarpeensa tyydytytettyä (fyysiset ja emotionaaliset) kun toinen on luonnostaan "samalla aaltopituudella" ja tarvitsee samanlaista tunteiden ilmaisua. Meitä on ihan joka junaan, enkä ainakaan minä olisi onnellinen muunlaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vain lukemaan kuivavulvaisten naisten selityksiä ja itkemistä. Ei tarvinnut pettyä.
On kyllä silmät avaavaa joukkovuodatusta. Taidan tuoda omalle vaimolla kukkia iltapäivällä ihan vaan kiitollisena siitä, että tällainen ei ole koskaan ollut meidän arkea. Vaikka on koettu koliikit ja kaikki ei muutenkaan aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Toisiamme olemme kuitenkin aina halunneet ymmärtää ja auttaa kun on ollut siihen tarve.
Oho, vaimolle kukkia. Palstamiehet ei vaimolle osta kukkia, ne vaan sanoo, että osta itse rehusi. Kiva kuulla, että edes joku osaa olla vaimolle ystävällinen.
Eikä palstanartut harrasta seksiä lasten saamisen jälkeen vaan sanoo että runkkaa ihan itse. Ikävää ettei kukaan teistä osaa olla miehelle aviopuoliso.
Kyllä osaa, jollei aviopuolisoutta tulkita niin, että se on yhtä kuin olla toisen seksiautomaatti. Tuollaista seksimaanikko-aviopuolisoa ilman on parempi olla! Kertakaikkiaan sellainen liitto ei ole minkään arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Joustavuus on päivän sana.
Läheisyyteen ja seksiin ladataan liikaa odotuksia ja painolastia, vakavuuttakin. Kaikki tämä johtaa herkästi sydänjuuria raastavaan valtataisteluun. Todellisuudessa seksi voi olla yhtä arkipäiväistä kuin selän rapsutus. Helppoa tai vaikeaa, nopeaa tai hidasta.
5-10 minuuttia puolison selän rapsutusta on harvalle suuri ponnistus.
Valtataistelussa vasta vikaan mennäänkin. Puoliso on liittolainen, ei vihollinen. Sinä ja minä samalla puolella, ei sinä vastaan minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Usko pois, ei sitä vastentahtoista seksiä kaivata.
Miksi ette lähde kaverisuhteesta kun teillä on lapsiluku täynnä ja tajuatte ettei edes seksi enää kiinnosta?[/quote]
No, mehän erosimmekin. Täällä varmaan keskustelujen painopiste on siinä, että miten liittoa olisi mahdollista jatkaa niin, että tämä seksikysymys tulisi ratkaistuksi molemmille tyydyttävästi. Siihen mulla ei ole valitettavasti ratkaisua, mutta täällä on paljon hyviä kirjoituksia ongelman ratkaisemiseksi.
Suurin virhe miehelle on mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Tämä ketju on hyvä todiste siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joustavuus on päivän sana.
Läheisyyteen ja seksiin ladataan liikaa odotuksia ja painolastia, vakavuuttakin. Kaikki tämä johtaa herkästi sydänjuuria raastavaan valtataisteluun. Todellisuudessa seksi voi olla yhtä arkipäiväistä kuin selän rapsutus. Helppoa tai vaikeaa, nopeaa tai hidasta.
5-10 minuuttia puolison selän rapsutusta on harvalle suuri ponnistus.
Seksi ei ole selänrapsutusta, eikä se sellaiseksi muutu ikinä. Miehet ajattelevat seksin olevan sama kuin selänrapsutus ja ihmettelevät, kun vaimo ei vaivaudu hiukan nyhjäämään sitä muutamaa minuuttia. Heti helpottaisi ja pienellä vaivalla. Se ei vaan mene niin. Jos menisi, ei olisi niin montaa sydänjuuriaan myöten loukkaantunutta naista, jotka kokevat olevansa se selänrapsutuskone tai patja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naiset ihmettelee miksi ei miestä kotihommat nappaa.
Eivät ne naistakaan nappaa, mutta koska hän on aikuinen ihminen, hän tekee ne silti.
Miestä ei useinkaan voi verrata täysivaltaiseen aikuiseen ihmiseen. Poikkeuksia onneksi on.
Iiiih wyyyää, tarviin palkinnon kun hoidan omaa kotiani ja lapsiani!
Eli kotityöt ajavat seksin ja toimivan parisuhteen edelle. Just..
Hupsu, tietysti ne ajaa. Ei nainen saa seksistä kuin pettymyksen.
Ne kotityöt ovat loistava syy olla harrastamatta seksiä, jollei tavoitteena tietysti ole täyttää unelmaamme vielä yhdestä vauveliinista!
Itse asiassa kyllä jotkin kotityöt ajavatkin seksin ohi ja sille asialle ei voi mitään silloin, kun perheessä on lapsia. On pakko tehdä ruokaa lapsille, vaikka panettaisi kuinka, on pakko yleensäkin hoitaa kaikki lapsiin liittyvä, sillä he eivät odota ja heidän tarpeensa eivät odota. Lasten asiat ovat kuitenkin tavallaan myös parisuhdeasioita, sillä jos ne hoidetaan yhdessä reippaasti, se on parisuhteen hoitamista, sillä siten jää aikaa ja voimia niihin intiimimpiin asioihin.
Mielenkiintoista että se seksi ei itsessään haluta niin paljoa, että sen eteen ei tekisi asioita.
Tehdääkö niin, että kun perheeseen on tulossa lapsi, niin sen äidin raskausajan mies vaikka kantaa eturepussa viiden kilon vesimelonia ja käy mahdollisuuksien mukaan läpi kaiken muun fyysisen ja psyykkisen valmentautumisen raskauteen ja lapsen saantiin liittyen. Vedetään hormoneilla miehen oma hormonitoiminta täysin sekaisin. Sitten synnytyksen koittaessa pyöritellään sitä vesimelonia vaikka puoli tuntia miehen anuksessa, niin että se repeilee silleen realistisesti. Jollain kipumekanismilla voidaan tuottaa miehelle supistuksia vastaavia kipukokemuksia pitkin raskausaikaa. Vähän eri hormonit sitten sen jälkeen sekoittamaan taas toimintaa. Mies heräilee ja nousee aina naisen yösyöttöjen aikaan ja esimerkiksi näännyttää itseään imetysajan, että se silleen taas heijastelee imetyksen fyysistä rasitusta.
Luulisin, että seksihalut alkaisivat olla sitten paremmin toisiinsa sovitettavissa. Toistetaan uudestaan joka raskauden kohdalla.
Sellaisia laitteita on, joilla mies saadaan kokemaan supistukset. Semmoisia sähköjuttuja mahaan ja sit nupista väännetään sen mukaan kuinka kova supistus tulee. Youtubesta löytyy videoita, eipä siinä kukaan kestä kovin kauaa. Naisilla taas ei ole vaihtoehtoa kuin kestää vaan. Paitsi jos jää lapsettomaksi, kuten minä ilolla jäin.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttynyt äitihenkilö kirjoitti:
Täysin käsittämätöntä väittää ettei aika riitä,missä psykoosissa pyörit? Meillä mennään vessaan laitetaan ovi säppiin ja halut tappiin,kylläne meidän vanhempienkin tarpeet pitää hoitaa
Ai että, ihana mielikuva ahtaasta vessasta, lukittu ovi jota lapset rynkyttää ulkopuolelta ja kiukkuava mies joka täytyisi hoidella siinä pytyllä istuen.
Näin se nyt vaan menee. Kannattaa antaa aikaa sille parisuhteellekin tai kohta se mies/nainen rynkyttää jonkun muun kanssa. Kiukkuathan sinäkin kun miehesi haluaa seksiä. Lapset on huono tekosyy, kyllä ne nukkuu joskus. Ja hyvä opettaa tapoja, etteivät roiku äitinsä helmoissa kiinni 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin virhe miehelle on mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Tämä ketju on hyvä todiste siitä.
Se on iso virhe sekä miehelle että naiselle, jos kuvittelee, että elämä jatkuu edelleen sellaisena kuin aiemmin. Helppo, omaan tyytyväisyyteen keskittyvä elämä ei onnistu silloin, kun täytyy huolehtia uusista pienistä ihmisistä. Lasten tekoon kannattaakin ryhtyä vasta, kun todella on asiaa harkinnut ja kokee, että pystyy vastaamaan isoihin haasteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Suurin virhe miehelle on mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Tämä ketju on hyvä todiste siitä.
Naisia kiinnostaa seksi niin kauan kuin näitä ei ole saatu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.
Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.
Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.
Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.
En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.
Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.
Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.
Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.
Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.
Naiset tekevät tässä asiassa usein niin, että he suostuvat seksiin vastentahtoisesti, koska rakastavat puolisoaan. Ikävä kyllä vastentahtoinen seksi lisää vastentahtoisuutta pikemminkin kuin poistaisi sitä, eli seksi käy ajan mittaan yhä vaikeammaksi, sen sijaan, että tilanne helpottaisi. Nainen on hiljaa ja suostuu seksiin, jota hän ei halua ja kerää sisälleen negatiivisia tunteita miestään kohtaan, vaikka aluksi suostui seksiin nimenomaan halussaan olla mieliksi puolisolleen.
Kannattaisikin heti puuttua haluttomuuteen itseensä, eikä lähteä haluttomana seksiin, jolloin negatiiviset tunteet kasvavat. Seksi on äärimmäisen intiimiä ja kaikki pakko sillä alueella on hyvä kasvualusta negatiivisuudelle. Jos haluja on ollut aiemmin, ne tuskin katoavat taikaiskusta, Hormonit ovat edelleen olemassa ja tuntoaisti on edelleen olemassa. Kyky nauttia ei ole kadonnut mihinkään. Olisin kyllä varovainen sellaisten puheiden kanssa, että seksi vie vain pari minuuttia, sen verran voi aina joustaa. Siinä seksi alennetaan kahvinkeittoon verrattavaksi toiminnaksi, mitä se ei ole, koska siinä on niin valtava tunnelataus mukana.
Monet kuvittelevat myös todennäköisesti, että keskusteluyhteys puolisoon on parempi, kuin se todellisuudessa onkaan. Kun kaikki on hyvin, puhuminen onkin helppoa. Itse törmäsin puhumisen vaikeuteen kunnolla, kun tuli terveydellisiä ongelmia ja sitä myötä vaikeuksia seksin suhteen. Äkkiä rakkaan ihmisen kanssa puhuminen olikin melkoista taiteilua ja hirvitti, kun ei halunnut loukata, mutta halusi puhua ja halusi, että ongelma välillämme ei saa kasvaa, eikä saa jäädä käsittelemättä. Jos meillä, toisiamme syvästi vuosikymmeniä rakastaneilla oli vaikeuksia tietää, mitä sanoa, on samoja vaikeuksia varmasti myös nuoremmilla, joilla ei ole vuosikymmenien tuomaa tuntemusta toistensa reaktioista. Älkää kuitenkaan jättäkö asioita käsittelemättä. Käsittelemätön asia kerää seurakseen muita ja pian niitä on iso joukko odottamassa sitä, että joku uskaltaisi ruveta puhumaan.
Aivan totta. Puhumiseen pitää olla haluja sekä miehellä että naisella. Tietenkin keskustelussa pitäisi myös yrittää olla edes suhteellisen rauhallinen, vaikka se onkin vaikeaa.
Tuo kappale, jossa avoimesti kerrot omasta haluttomuudestasi, olisi erittäin tärkeä tieto monelle parisuhteissa seksiongelmista kärvisteleville. Harva nainenkaan on totaalisesti haluton "kuin taikaiskusta", jos aiemmin on halunnut seksiä. Jos moni mies saisi kuulla jotakin tällaista omalta puolisoltaan, oma asenne saattaisi muuttua totaalisesti.
Ainakin minut sulattaisi kuulla edes kerran puolisoltani sellainen kommentti, jossa hän kertoisi, että haluaisi haluta harrastaa useammin, spontaanimmin tai vapautuneemmin nautinnollista seksiä kanssani, mutta ei tällä hetkellä pysty haluamaan elämäntilanteen ja yhteisen ajan puutteen vuoksi.
Minut tekee joskus kireäksi ja kiukkuiseksi se, että vaimo jo etukäteen tuo ilmi parisuhteemme "seksin pelisäännöt", ja odottaa, että toimin tahdottomasti ja täysin tyytyväisesti niiden mukaan. Minusta hän ei toimi oikein, ja haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti asiasta.
Tätä avoimuutta meidän suhteestamme (hänen puoleltaan) puuttuu, ja koen ensisijaisesti, että hän kohtelee minua huonosti tästä syystä - eli PIHTAA keskustelua näinkin tärkeistä asioista. Ikävä kyllä esimerkiksi harvat kahdenkeskiset parisuhdeiltamme (lapsenvahdin ollessa hoitamassa lapsia) kuluvat keskustellen kaikista aivan toissijaisista tai suorastaan yhdentekevistä asioista (esimerkiksi TV-ohjelmista), vaikka oikeasti janoaisin syvällistä ja luottamuksellista keskustelua parisuhteemme tilasta ja sen kipeistä asioista.
Olenkin ihmetellyt naisten valitusta siitä, kuinka miehet "eivät halua keskustella". Minä ainakin haluaisin, nimen omaan parisuhteemme tilasta ja muista tärkeistä asioista. Mutta ne harvat hetket, jolloin näitä vakavampia keskusteluja ihan aikuisten oikeasti voitaisiin käydä, vaimoni höpöttää ja lörpöttelee sellaista small talkia, jota voisimme käydä aivan yhtä hyvin vaikka anoppilan ruokapöydässä.
Tilanteessanne esimerkiksi pariterapia voisi auttaa. Joskus ulkopuolinen "moderaattori" ja keskustelun fasilitoija antaa molemmille rohkeutta ja tilaa sanoa sanottavansa.
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naiset ihmettelee miksi ei miestä kotihommat nappaa.
Eivät ne naistakaan nappaa, mutta koska hän on aikuinen ihminen, hän tekee ne silti.
Miestä ei useinkaan voi verrata täysivaltaiseen aikuiseen ihmiseen. Poikkeuksia onneksi on.
Iiiih wyyyää, tarviin palkinnon kun hoidan omaa kotiani ja lapsiani!
Eli kotityöt ajavat seksin ja toimivan parisuhteen edelle. Just..
Hupsu, tietysti ne ajaa. Ei nainen saa seksistä kuin pettymyksen.
Ne kotityöt ovat loistava syy olla harrastamatta seksiä, jollei tavoitteena tietysti ole täyttää unelmaamme vielä yhdestä vauveliinista!
Itse asiassa kyllä jotkin kotityöt ajavatkin seksin ohi ja sille asialle ei voi mitään silloin, kun perheessä on lapsia. On pakko tehdä ruokaa lapsille, vaikka panettaisi kuinka, on pakko yleensäkin hoitaa kaikki lapsiin liittyvä, sillä he eivät odota ja heidän tarpeensa eivät odota. Lasten asiat ovat kuitenkin tavallaan myös parisuhdeasioita, sillä jos ne hoidetaan yhdessä reippaasti, se on parisuhteen hoitamista, sillä siten jää aikaa ja voimia niihin intiimimpiin asioihin.
Mielenkiintoista että se seksi ei itsessään haluta niin paljoa, että sen eteen ei tekisi asioita.
Minua haluttaa seksi, on aina haluttanut enemmän kuin miehelläni. Mieheni ei vain osaa koskettaa, puhua enään puhuttelvasti.
Kuvittele tällainen mielikuva: Istut ravintolassa erittäin nälkäisenä ja odotat annoksesi saapumista ruokapöytään. Tarjoilijoita tulee, mutta he kävelevätkin ohitsesi ja vievät annokset toisiin pöytiin. Tämä jatkuu ja toistuu, joka kerta.
Samalta tuntuu seksi mieheni kanssa kerta toisensa jälkeen. Jossain kohtaa ymmärtää tehdä vain kotiruokaa.
Minä ainakin oon pistänyt naisen vaihtoon aina, jos on alkanut pihtailemaan. Koko elämäni oon seurustellut ja vuosia kestäneitäkin pitkiä suhteita on ollut. Mutta kyllä se on niin, että jos seksi hiipuu ja aletaan pihtailemaan, niin parisuhdekin alkaa olla loppusuoralla. Olen ottanut sitten uuden puolison.
Tehdääkö niin, että kun perheeseen on tulossa lapsi, niin sen äidin raskausajan mies vaikka kantaa eturepussa viiden kilon vesimelonia ja käy mahdollisuuksien mukaan läpi kaiken muun fyysisen ja psyykkisen valmentautumisen raskauteen ja lapsen saantiin liittyen. Vedetään hormoneilla miehen oma hormonitoiminta täysin sekaisin. Sitten synnytyksen koittaessa pyöritellään sitä vesimelonia vaikka puoli tuntia miehen anuksessa, niin että se repeilee silleen realistisesti. Jollain kipumekanismilla voidaan tuottaa miehelle supistuksia vastaavia kipukokemuksia pitkin raskausaikaa. Vähän eri hormonit sitten sen jälkeen sekoittamaan taas toimintaa. Mies heräilee ja nousee aina naisen yösyöttöjen aikaan ja esimerkiksi näännyttää itseään imetysajan, että se silleen taas heijastelee imetyksen fyysistä rasitusta.
Luulisin, että seksihalut alkaisivat olla sitten paremmin toisiinsa sovitettavissa. Toistetaan uudestaan joka raskauden kohdalla.