Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset ihmettelee miksi ei miestä kotihommat nappaa.

Eivät ne naistakaan nappaa, mutta koska hän on aikuinen ihminen, hän tekee ne silti.

Miestä ei useinkaan voi verrata täysivaltaiseen aikuiseen ihmiseen. Poikkeuksia onneksi on.

Iiiih wyyyää, tarviin palkinnon kun hoidan omaa kotiani ja lapsiani!

Eli kotityöt ajavat seksin ja toimivan parisuhteen edelle. Just..

Hupsu, tietysti ne ajaa. Ei nainen saa seksistä kuin pettymyksen.

Ne kotityöt ovat loistava syy olla harrastamatta seksiä, jollei tavoitteena tietysti ole täyttää unelmaamme vielä yhdestä vauveliinista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin vain lukemaan kuivavulvaisten naisten selityksiä ja itkemistä. Ei tarvinnut pettyä.

On kyllä silmät avaavaa joukkovuodatusta. Taidan tuoda omalle vaimolla kukkia iltapäivällä ihan vaan kiitollisena siitä, että tällainen ei ole koskaan ollut meidän arkea. Vaikka on koettu koliikit ja kaikki ei muutenkaan aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Toisiamme olemme kuitenkin aina halunneet ymmärtää ja auttaa kun on ollut siihen tarve.

Oho, vaimolle kukkia. Palstamiehet ei vaimolle osta kukkia, ne vaan sanoo, että osta itse rehusi. Kiva kuulla, että edes joku osaa olla vaimolle ystävällinen.

Palstamiehillä ei taida vaimoja ainakaan kauaa olla....hieman täälläkin hymyilytti tuo koliikki, jos vasta se on koettu niin perhe-elämä on ihan alkutaipaleellaan. Siitä selviää kyllä, kunhan molemmat arvostavat toisiaan, myös tekojen tasolla.

Se puolisohan on itse valittu rinnalle kulkemaan, on oma etu pitää häntä hyvänä. Toimii vain molempiin suuntiin, eikä silloinkaan ilman puhetta ja sitä aiemmin mainittua tunnetason yhteyttä.

Miksi teette lapset miesten kanssa joista ette tunne noin?

Kehen viittaat? En ole tehnyt.

Kaipa sen yhteyden voi hukatakin matkan varrella. Kun kerran hyvä on kierre - rakkaus vaan kasvaa, mitä enemmän sitä tuhlaa - niin varmastikin vetäytyminen, vähättely ja katkeruuskin on kierre. Lopputulema vaan ei ole onnellinen liitto.

Ja jos asiat lähtevät huonoille jengoille, pitää oma suu avata, ajoissa, ja myös kuunnella mitä sillä toisella on sanottavaa. "Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" on lopulta aivan hiton hyvä ohje, en tiedä toimiiko mikään pitkään ilman sitä.

Yleinen kysymys tälle ketjulle. Naisethan kertovat vihaa ihkuen omista miehistään, eikö?

Miksi siis teitte lapset noiden sikojen kanssa joihin teillä ei ole tunnetason yhteyttä?

Jos luet viestin, niin siinä sanotan että yhteyden voi hukata. Niin se vaan menee. -ohis

Toki, mutta miessiat eivät saa ajatella että seksin loppuessa se yhteys katoaa. Se katoaa vasta kun nainen ei saa kukkia ja läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin vain lukemaan kuivavulvaisten naisten selityksiä ja itkemistä. Ei tarvinnut pettyä.

On kyllä silmät avaavaa joukkovuodatusta. Taidan tuoda omalle vaimolla kukkia iltapäivällä ihan vaan kiitollisena siitä, että tällainen ei ole koskaan ollut meidän arkea. Vaikka on koettu koliikit ja kaikki ei muutenkaan aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Toisiamme olemme kuitenkin aina halunneet ymmärtää ja auttaa kun on ollut siihen tarve.

Oho, vaimolle kukkia. Palstamiehet ei vaimolle osta kukkia, ne vaan sanoo, että osta itse rehusi. Kiva kuulla, että edes joku osaa olla vaimolle ystävällinen.

Palstamiehillä ei taida vaimoja ainakaan kauaa olla....hieman täälläkin hymyilytti tuo koliikki, jos vasta se on koettu niin perhe-elämä on ihan alkutaipaleellaan. Siitä selviää kyllä, kunhan molemmat arvostavat toisiaan, myös tekojen tasolla.

Se puolisohan on itse valittu rinnalle kulkemaan, on oma etu pitää häntä hyvänä. Toimii vain molempiin suuntiin, eikä silloinkaan ilman puhetta ja sitä aiemmin mainittua tunnetason yhteyttä.

Miksi teette lapset miesten kanssa joista ette tunne noin?

Kehen viittaat? En ole tehnyt.

Kaipa sen yhteyden voi hukatakin matkan varrella. Kun kerran hyvä on kierre - rakkaus vaan kasvaa, mitä enemmän sitä tuhlaa - niin varmastikin vetäytyminen, vähättely ja katkeruuskin on kierre. Lopputulema vaan ei ole onnellinen liitto.

Ja jos asiat lähtevät huonoille jengoille, pitää oma suu avata, ajoissa, ja myös kuunnella mitä sillä toisella on sanottavaa. "Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" on lopulta aivan hiton hyvä ohje, en tiedä toimiiko mikään pitkään ilman sitä.

Yleinen kysymys tälle ketjulle. Naisethan kertovat vihaa ihkuen omista miehistään, eikö?

Miksi siis teitte lapset noiden sikojen kanssa joihin teillä ei ole tunnetason yhteyttä?

Jos luet viestin, niin siinä sanotan että yhteyden voi hukata. Niin se vaan menee. -ohis

Toki, mutta miessiat eivät saa ajatella että seksin loppuessa se yhteys katoaa. Se katoaa vasta kun nainen ei saa kukkia ja läheisyyttä.

Saahan ne ajatella, kuka on kieltänyt? En nyt oikein ymmärrä näitä viestejäsi. Luetko näitä keskusteluja siis itsellesi tai koko miessukupuolelle suunnattuina käskyinä tai lupina? Saat kasvaa aikuiseksi ja tuntea ja tehdä ihan mitä haluat. 

Kun lukee näitä vuodatuksia, niin ei voi olla kuin kiitollinen että sain hyvän vaimon. Ajatus, että olisin mennyt naimisiin käytännössä kenenkään tähän ketjuun kirjoittaneen naisen kanssa aiheutta vilunpuistatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee näitä vuodatuksia, niin ei voi olla kuin kiitollinen että sain hyvän vaimon. Ajatus, että olisin mennyt naimisiin käytännössä kenenkään tähän ketjuun kirjoittaneen naisen kanssa aiheutta vilunpuistatuksia.

Hui, naisvihaa. Olet varmasti myös väkivaltainen. Hanki apua!

Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.

Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.

Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.

Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.

Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.

En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.

Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.

Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.

Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.

Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset ihmettelee miksi ei miestä kotihommat nappaa.

Eivät ne naistakaan nappaa, mutta koska hän on aikuinen ihminen, hän tekee ne silti.

Miestä ei useinkaan voi verrata täysivaltaiseen aikuiseen ihmiseen. Poikkeuksia onneksi on.

Iiiih wyyyää, tarviin palkinnon kun hoidan omaa kotiani ja lapsiani!

Eli kotityöt ajavat seksin ja toimivan parisuhteen edelle. Just..

Hupsu, tietysti ne ajaa. Ei nainen saa seksistä kuin pettymyksen.

Ne kotityöt ovat loistava syy olla harrastamatta seksiä, jollei tavoitteena tietysti ole täyttää unelmaamme vielä yhdestä vauveliinista!

Itse asiassa kyllä jotkin kotityöt ajavatkin seksin ohi ja sille asialle ei voi mitään silloin, kun perheessä on lapsia. On pakko tehdä ruokaa lapsille, vaikka panettaisi kuinka, on pakko yleensäkin hoitaa kaikki lapsiin liittyvä, sillä he eivät odota ja heidän tarpeensa eivät odota. Lasten asiat ovat kuitenkin tavallaan myös parisuhdeasioita, sillä jos ne hoidetaan yhdessä reippaasti, se on parisuhteen hoitamista, sillä siten jää aikaa ja voimia niihin intiimimpiin asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.

Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.

Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.

Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä. 

Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.

Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.

Paljon tsemppiä sinulle. Olen ja varmaan moni muukin on ollut samassa tilanteessa kuin vaimosi. Tuo on vain semmoista aikaa, ettei seksielämä ole mitenkään prioriteettilistalla ensimmäisenä. Ehdotan, että "tyydyt" nyt siihen mitä saat ja hyväksyt sen, että seksielämänne on notkahtanut. Nimittäin, kun lapset kasvavat ja vaimo alkaa olla siinä neljänkympin kieppeillä, seksielämänne saattaa yllättäen piristyä sellaisiin sfääreihin, joita et osaa edes kuvitella. Monesti naisilla alkaa aivan uusi kierros seksielämässä tuossa iässä ja panettaa koko ajan. 

Täti 48

Tuossahan on kysymys pahasta valtapelistä. Vaimo pitää miestään täysin omana hyödykkeenään, ja sanelee kaikki ehdot. Se ei mitenkään lisää onnellisuutta tuossa parisuhteessa. Ajattele toisin päin. Mies kertoo vaimolle miten seksiä pitää haluta hänen mielestään, ja toinen vain mukautuu siihen. Toimisiko? 

Olivatko miehet ennen tällaisia pesän perään joka päivä mankujia? Pitäisikö heille kehittää vaikka jotain wanhan kunnon ajan risusavottaa, joka veisi mehut niin, että tajuaisivat, että joskus jaksu on sellaista, että sitä riittää juuri nukkumiseen ja pakollisten hengissä säilymiseen liittyvien rutiinien läpivientiin. Sellaista se on monella naisella kun on pikkulapsiaika. Ikävää, mutta totta. Jos pesää haluaa, niin on syytä pitää huolta naisensa jaksamisesta.

Te ette nyt tajua. =) 

Todella monen sukupolven takainen tarina siitä kuinka sisällissodan jälkeen vankileiriltä palasi nälkiintynyt mies kotiinsa. Oli kertonut sitten kännissä kuinka kuitenkin seisoi tästä huolimatta. Että ne tarpeet on vähän erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Ex-miehelle piti antaa silloin kun hän halusi. Olin vasta parikymppinen, ex oli kolmekymppinen ja hän oli todella hallitseva, minun mielipiteillä, haluilla tai toiveilla ei ollut mitään merkitystä. 

Aluksi mies oli hirmu ihana, muutettiin yhteen ja kaikki oli ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa hän muuttui ja vuosien saatossa hän onnistui lopulta alistamaan minut ihan maan matoseksi. 

Tulin raskaaksi vaikka ehkäisy oli käytössä. Synnytyksen jälkeen viikon päästä alkoi mies puhua, että jos hän ei kohta saa niin hän käy muualla saamassa ja se olisi ihan minun oma syy. Kahden viikon päästä synnytyksestä paikat oli sen verran parantuneet, että alistuin ja annoin, kun käsky kävi. Joka toinen päivä piti antaa, minun ei tarvinnut ottaa kuin housut pois, hän suoritti tyydytyksensä ja lähti omaan sänkyynsä nukkumaan. Kyllä, hänellä oli oma huone, tarvitsi oman rauhansa ja minä lapsen kanssa nukuin olohuoneessa.

Lapsen kasvaessa ja kehittyessä jotenkin heräsin tilanteeseen. Lapsi oli minulle kaikki kaikessa, koko elämäni valo ja halusin suojella häntä. Ymmärsin ettei lapsen ole hyvä kasvaa tuossa myrkyllisessä ilmapiirissä. Lapsen ollessa vajaa vuoden sain kerättyä kaiken rohkeuteni ja erosin miehestä. Eron jälkeenkin hän tapasi lasta pari tuntia päivittäin. Silloin hallitsi minua niin, että minun piti viedä ja hakea lapsi minuutilleen sovittuun aikaan. Odotin rappukäytävässä kelloa tuijottaen milloin on oikea hetki soittaa ovikelloa. Huuto ja sättiminen oli ihan järkyttävää jos toimin väärin, eli myöhästyin pari minuuttia tai olin pari minuuttia etuajassa.

Hyi, kun tulee kauhea olo tuota aikaa muistaessani. 

Lopulta muutin lapsen kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni, ja näin sain etäisyyttä mieheen. Tapasi lastaan säännöllisesti kuukausittain, niin että lapsi oli isovanhemmillaan yötä ja päivisin näki isäänsä. Mies ei siis halunnut pitää lasta yötä luonaan.

Nyt lapsen ollessa aikuinen, hän pitää isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä. Käy isovanhemmillaan, kun opiskeluilta ja töiltä ehtii ja näkee tällöin myös isäänsä. Onneksi lapsesta kasvoi kaikesta huolimatta itsevarma, rohkea, positiivinen ja tasapainoinen aikuinen.

Vähän poikkesin sivuraiteille. Tämän suhteen lopputulos on, etten pysty luottamaan yhteenkään mieheen, niin että voisin päästää lähelleni. En ikinä enää halua seksiä kenenkään kanssa.

Olipa surullista lukea, mutta mahtavaa että sait lopulta repäistyä itsesi irti. Mä kirjoitin tuolla aiemmin sen tekstin, että vastentahtoinen seksin harrastaminen tuhoaa naisen seksuaalisuuden. Näinhän kävi itsellenikin. Minua ei varsinaisesti pakotettu, mutta mökötettiin ja vihjailtiin kyllä siitä että tilanteen jatkuessa voi päätyä vieraisiin. Meillä oli pieniä lapsia, joiden hoitaminen oli lähinnä minun työni eikä keskusteluyhteys toiminut. Kun ero tuli, ensimmäinen ajatukseni oli, että ihanaa, mun ei tarvi enää ikinä harrastaa seksiä! Enkä ole harrastanut. Tämän soisi miesten ymmärtävän, että vaikka kuinka koette olevanne oikeutettuja avioseksiin, mitä te siitä hyödytte jos vaimo vastentahtoisesti antaakin? Naisen seksuaalisuus kuolee ennen pitkää pois kokonaan, eli teille ei ole vaimon omasta halusta tapahtuvaa seksiä enää sitten luvassa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee näitä vuodatuksia, niin ei voi olla kuin kiitollinen että sain hyvän vaimon. Ajatus, että olisin mennyt naimisiin käytännössä kenenkään tähän ketjuun kirjoittaneen naisen kanssa aiheutta vilunpuistatuksia.

Hui, naisvihaa. Olet varmasti myös väkivaltainen. Hanki apua!

Loistava esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuossa aiemmin siitä, kuinka kuivahtanut seksielämä parisuhteessa tuntuu ikävältä.

Sain mukavan ja tsemppaavan kommentin, kiitos siitä.

Kiitoksia myös niille naisille, jotka ovat rehellisesti avanneet pikkulapsiaikaisen haluttomuutensa kokemuksia.

Miesnäkökulmasta yksi asia tässä keskustelussa hieman tökkii: jos naiset tietävät, mikä miehen pahan olon aiheuttaa ja mistä se johtuu, ei tietenkään ole asiallista suostua miehen vonkaamiseen vastoin omaa tahtoa.

Sen sijaan peräänkuuluttaisin asennetta, jossa pystyisitte ymmärtämään ja asiallisesti avaamaan keskustelun ja oikeasti käsittelemään itsekin sen tosiasian, että seksittömyys satuttaa miltei jokaista parisuhteeseen sitoutunutta miestä, oli syy mikä tahansa. Se saattaa satuttaa syvästikin.

En ole itse parisuhteemme seksielämään oikein tyytyväinen, mutta se ei ole isoin asia tässä. En vaan millään kestäisi sitä tosiasiaa, että vaimoni kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Jo puhuminen auttaisi todella paljon, mutta siitä pihtaaminen on minusta pahin asia koko tässä kuviossa.

Naiset, teidän pitäisi haluttomina osapuolina kantaa oma vastuunne asiasta, ja sanoa asiat rehellisesti, niin suoraan kuin pystytte. Keskustella, ja ottaa myös miestenne näkökulma huomioon. Tarvittaessa myös pariterapiaan lähteminen voisi olla monelle hyvä juttu.

Minusta on lähtökohtaisesti aivan väärin ja prseestä se oletus, että miesten pitäisi parisuhteessa tyynesti ja nurisematta hyväksyä se, että seksielämä joko kuivahtaa pitkäksi ajaksi tai (pahimmassa tapauksessa) käytännössä loppuu kokonaan. Eli toistuva torjutuksi tuleminen on se asia, joka eniten satuttaa, ahdistaa ja syö itsetuntoa.

Ei tällaista asiaa voi vaan lakaista maton alle, vaan tästä pitäisi käydä pitkiä keskusteluja ja löytää sellainen tahtotila, että asiat voidaan puhua läpi ja ratkaista yhdessä.

Ei kukaan voi ottaa vastuuta puolison seksuaalisesta tyydyttämisestä läpi elämän aina silloin, kun puoliso haluaa. Mutta toisten tunteiden, epävarmuuden ja itsetunnon huomioon ottaminen on kunnollisessa parisuhteessa aivan ensisijaisen tärkeää.

Ihan kuin oma kirjoitukseni ja tilanteeni. Puhumattomuus asiasta jurppii eniten. Ja se että vaimo ei halua sitä ratkaista. Se vastaantuleminen on niin vähäistä, että siksi miettii lähinnä eroa. Parisuhde on omasta romanttisesta mielestäni sellainen missä huomioidaan puolin ja toisin. Vähänpä tiesin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset ihmettelee miksi ei miestä kotihommat nappaa.

Eivät ne naistakaan nappaa, mutta koska hän on aikuinen ihminen, hän tekee ne silti.

Miestä ei useinkaan voi verrata täysivaltaiseen aikuiseen ihmiseen. Poikkeuksia onneksi on.

Iiiih wyyyää, tarviin palkinnon kun hoidan omaa kotiani ja lapsiani!

Eli kotityöt ajavat seksin ja toimivan parisuhteen edelle. Just..

Hupsu, tietysti ne ajaa. Ei nainen saa seksistä kuin pettymyksen.

Ne kotityöt ovat loistava syy olla harrastamatta seksiä, jollei tavoitteena tietysti ole täyttää unelmaamme vielä yhdestä vauveliinista!

Itse asiassa kyllä jotkin kotityöt ajavatkin seksin ohi ja sille asialle ei voi mitään silloin, kun perheessä on lapsia. On pakko tehdä ruokaa lapsille, vaikka panettaisi kuinka, on pakko yleensäkin hoitaa kaikki lapsiin liittyvä, sillä he eivät odota ja heidän tarpeensa eivät odota. Lasten asiat ovat kuitenkin tavallaan myös parisuhdeasioita, sillä jos ne hoidetaan yhdessä reippaasti, se on parisuhteen hoitamista, sillä siten jää aikaa ja voimia niihin intiimimpiin asioihin. 

Mielenkiintoista että se seksi ei itsessään haluta niin paljoa, että sen eteen ei tekisi asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin vain lukemaan kuivavulvaisten naisten selityksiä ja itkemistä. Ei tarvinnut pettyä.

On kyllä silmät avaavaa joukkovuodatusta. Taidan tuoda omalle vaimolla kukkia iltapäivällä ihan vaan kiitollisena siitä, että tällainen ei ole koskaan ollut meidän arkea. Vaikka on koettu koliikit ja kaikki ei muutenkaan aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Toisiamme olemme kuitenkin aina halunneet ymmärtää ja auttaa kun on ollut siihen tarve.

Oho, vaimolle kukkia. Palstamiehet ei vaimolle osta kukkia, ne vaan sanoo, että osta itse rehusi. Kiva kuulla, että edes joku osaa olla vaimolle ystävällinen.

Palstamiehillä ei taida vaimoja ainakaan kauaa olla....hieman täälläkin hymyilytti tuo koliikki, jos vasta se on koettu niin perhe-elämä on ihan alkutaipaleellaan. Siitä selviää kyllä, kunhan molemmat arvostavat toisiaan, myös tekojen tasolla.

Se puolisohan on itse valittu rinnalle kulkemaan, on oma etu pitää häntä hyvänä. Toimii vain molempiin suuntiin, eikä silloinkaan ilman puhetta ja sitä aiemmin mainittua tunnetason yhteyttä.

Miksi teette lapset miesten kanssa joista ette tunne noin?

Kehen viittaat? En ole tehnyt.

Kaipa sen yhteyden voi hukatakin matkan varrella. Kun kerran hyvä on kierre - rakkaus vaan kasvaa, mitä enemmän sitä tuhlaa - niin varmastikin vetäytyminen, vähättely ja katkeruuskin on kierre. Lopputulema vaan ei ole onnellinen liitto.

Ja jos asiat lähtevät huonoille jengoille, pitää oma suu avata, ajoissa, ja myös kuunnella mitä sillä toisella on sanottavaa. "Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" on lopulta aivan hiton hyvä ohje, en tiedä toimiiko mikään pitkään ilman sitä.

Yleinen kysymys tälle ketjulle. Naisethan kertovat vihaa ihkuen omista miehistään, eikö?

Miksi siis teitte lapset noiden sikojen kanssa joihin teillä ei ole tunnetason yhteyttä?

Jos luet viestin, niin siinä sanotan että yhteyden voi hukata. Niin se vaan menee. -ohis

Toki, mutta miessiat eivät saa ajatella että seksin loppuessa se yhteys katoaa. Se katoaa vasta kun nainen ei saa kukkia ja läheisyyttä.

Mitä tää mustavalkoisuus on? Ei ole joko- tai, vaan ehdottomasti molemmin-puoli n. 

Kummankin puolison pitää ja kannattaa ajatella toista, ei vain jomman kumman. Tietty jos haluaa itsepäisesti pitää kiinni omasta loukkaantumisesta niin kumpikaan ei voi antaa periksi. Onnellista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.

Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.

Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.

Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä. 

Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.

Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.

Paljon tsemppiä sinulle. Olen ja varmaan moni muukin on ollut samassa tilanteessa kuin vaimosi. Tuo on vain semmoista aikaa, ettei seksielämä ole mitenkään prioriteettilistalla ensimmäisenä. Ehdotan, että "tyydyt" nyt siihen mitä saat ja hyväksyt sen, että seksielämänne on notkahtanut. Nimittäin, kun lapset kasvavat ja vaimo alkaa olla siinä neljänkympin kieppeillä, seksielämänne saattaa yllättäen piristyä sellaisiin sfääreihin, joita et osaa edes kuvitella. Monesti naisilla alkaa aivan uusi kierros seksielämässä tuossa iässä ja panettaa koko ajan. 

Täti 48

Tuossahan on kysymys pahasta valtapelistä. Vaimo pitää miestään täysin omana hyödykkeenään, ja sanelee kaikki ehdot. Se ei mitenkään lisää onnellisuutta tuossa parisuhteessa. Ajattele toisin päin. Mies kertoo vaimolle miten seksiä pitää haluta hänen mielestään, ja toinen vain mukautuu siihen. Toimisiko? 

Olivatko miehet ennen tällaisia pesän perään joka päivä mankujia? Pitäisikö heille kehittää vaikka jotain wanhan kunnon ajan risusavottaa, joka veisi mehut niin, että tajuaisivat, että joskus jaksu on sellaista, että sitä riittää juuri nukkumiseen ja pakollisten hengissä säilymiseen liittyvien rutiinien läpivientiin. Sellaista se on monella naisella kun on pikkulapsiaika. Ikävää, mutta totta. Jos pesää haluaa, niin on syytä pitää huolta naisensa jaksamisesta.

Ihan yhtä lailla nainen voisi ajatella miehensä itsetuntoa ja tunne-elämää edes sen verran, että kertoisi asiasta rehellisesti, kestäisi puolisonsa pettymyksen ja auttaisi häntä käsittelemään asiaa. 

Tuolle kirjoittajalle, joka suunnittelee risusavottaleirejä miehille voisi ihan yhtä realistisesti todeta, että tämä järjestely tarkoittaisi sitä, että mies olisi pikkulapsiajan käytännössä kokonaan poissa kotoa ja kävisi korkeintaan kerran viikossa vaihtamassa puhtaat vaatteet ja lähtisi sen jälkeen jälleen pois. Ehkä kaikkein huonoimmissa parisuhteissa oleville naisille tämä voisi olla helpottavaa, mutta en usko, että monikaan pienen lapsen äiti haluaisi tällaista "wanhan hyvän ajan" järjestelyä elämäänsä. Etunahan tässä olisi se, että ei tarvitsisi katsella vonkaavaa miestä, joka sitten pakeista kiukkuisena murjottaa ja tiuskii sohvalla. Haittapuoliakin tosin olisi aika monta.

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee näitä vuodatuksia, niin ei voi olla kuin kiitollinen että sain hyvän vaimon. Ajatus, että olisin mennyt naimisiin käytännössä kenenkään tähän ketjuun kirjoittaneen naisen kanssa aiheutta vilunpuistatuksia.

? Aika monta kaunista ja ymmärtäväisyyteen kehottavaa kirjoitusta olen halukkailta naisilta lukenut tässä ketjussa, etkö nähnyt niitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M 45 kirjoitti:

Itseäsi ärsyttää miehen käytös. Eli kyllä hemmetissä miestä voi ärsyttää puute. Niinkuin joku sanoikin, mietippä että sulta evätään sun tarpeita. Ei ne ole yhtään parempia tai tärkeämpiä kuin miehen.

Ei muuta kuin sinkuksi sitten, ja katsomaan miten paljon sitä seksiä tihkuu ilman parisuhdetta. Voipi olla että saa olla ärsyyntyneenä ihan koko ajan :D

Joo ja ei

Tiedätkös... joku hupsu tosiaan luulee että seksi kuuluu parisuhteeseen. Sinkkuna ollessa voit räväyttää aamulla koneen auki ja runkata, lounashetken runkkaus, iltapäivällä pikaiset ja vielä illalla nukkumaan mennessä oikein huolella nautiskella kääpiöpornon parissa.

Laittakaan naiset petipuuhat kalenteriin niin mies tietää koska ei kannata edes keskustella vaan voi maata aviovuoteessanne x hamster auki. 

Muistkaa koputtaa.

Miksi aapeen mies ei kykene tähän, vaan kiukuttelee aapeelle kun ei saa käyttää tätä runkkualustanaan?

Aapee ei välttämättä arvosta että mies runkkaa hänen sängyssään kun aapee yrittää lueskella Me Naisia ja Cosmoa.

Miten on aapee? Oletko ehdottanut tuollaista ratkaisua? Onhan teillä joku tabletti jolla mies voisi vähän surffailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taaperon tasolla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisi sitä parisuhteessa olla muitakin elementtejä, ettei koko suhde kaadu, vaikka eri syistä suhde painottuisi muihin asioihin kuin seksiin varsinkin jos oltu pidempään yhdessä.

Mutta tämä näyttää olevan nykytodellisuus, jollei toinen ole 100 % täydellinen kumppani, niin vaihtoon vaan. Hetken joku taas jatkaa esittää sitä täydellistä ihmistä, kunnes totuus alkaa tulla esille.

Harmi juttu, että miehille parisuhteen syy on jatkuvan seksin saanti. Minä kyllä kaipaisin kumppania, ja olen mielestäni kiva kumppani, mutta vaihdevuosien myötä ovat seksihalut vähentyneet. En siis jaksa mitään ihmistaaperoa ottaa mököttämään ja uhkailemaan lähdöllä..

Ongelma poistuisi, jos seksi verrastuisi noihin muihin tarpeisiin. Jos voisi käydä maksullisissa tai pitää sivusuhdetta siinä kuin käydä kaverin kanssa lenkillä tai kaljalla. Niin pitkään, kun tämä ei enemmistölle sovi, kiva kumppani ei monille riitä.

Mikä ongelma tuossa on? Saahan sitä käydä maksullisissa niin paljon kuin sielu sietää, mutta silloin ei kannata pariutua yksiavioisesti sellaisen henkilön kanssa jolle yksiavioisuus on parisuhdekriteeri.

Ei sinua kukaan jää kumppanikseen kaipaamaan, eikä edes kivaksi kumppaniksi. Sanot vain kaikille niille sadoille tyypeille jotka ihan väkisin sinua haluavat parisuhteeseen, että sori, en ole sellainen joka haluaa monogamisen ushteen, vaan haluan käydä maksullisissa. Ei enemmistöä kiinnostele sinun tekemisesi, kunhan et valehtele.

Saahan naisetkin lakata harrastamasta seksiä, mutta silloin ei kannata pariutua miehen kanssa jolle asialla on mitään merkitystä .Sanot vain kaikille niille sadoille miehillejotka ihan väkisin sinua haluavat parisuhteeseen, että sori, en ole sellainen joka haluaa rakastella, vaan haluan lapsien jälkeen (ei sinun) uppoutua kuplaani. Ei enemmistöä kiinnostele sinun tekemisesi, kunhan et valehtele[/quote

Voi kamala. Onko tälläisia ihmisiä olemassa? Ajatteleeko joku oikeasti noin kyynisesti ja negatiivisesti? Haluan uskoa, että tämä on vain länkytystä ja oikea ihminen taustalla onkin ihan kiva tyyppi, joka ehkä näin koittaa saada iloa päiväänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee näitä vuodatuksia, niin ei voi olla kuin kiitollinen että sain hyvän vaimon. Ajatus, että olisin mennyt naimisiin käytännössä kenenkään tähän ketjuun kirjoittaneen naisen kanssa aiheutta vilunpuistatuksia.

? Aika monta kaunista ja ymmärtäväisyyteen kehottavaa kirjoitusta olen halukkailta naisilta lukenut tässä ketjussa, etkö nähnyt niitä?

Suhdeluku on 1:99, joten tehokkaasti ne miesvihaa sisältävien viestien joukkoon hukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-miehelle piti antaa silloin kun hän halusi. Olin vasta parikymppinen, ex oli kolmekymppinen ja hän oli todella hallitseva, minun mielipiteillä, haluilla tai toiveilla ei ollut mitään merkitystä. 

Aluksi mies oli hirmu ihana, muutettiin yhteen ja kaikki oli ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa hän muuttui ja vuosien saatossa hän onnistui lopulta alistamaan minut ihan maan matoseksi. 

Tulin raskaaksi vaikka ehkäisy oli käytössä. Synnytyksen jälkeen viikon päästä alkoi mies puhua, että jos hän ei kohta saa niin hän käy muualla saamassa ja se olisi ihan minun oma syy. Kahden viikon päästä synnytyksestä paikat oli sen verran parantuneet, että alistuin ja annoin, kun käsky kävi. Joka toinen päivä piti antaa, minun ei tarvinnut ottaa kuin housut pois, hän suoritti tyydytyksensä ja lähti omaan sänkyynsä nukkumaan. Kyllä, hänellä oli oma huone, tarvitsi oman rauhansa ja minä lapsen kanssa nukuin olohuoneessa.

Lapsen kasvaessa ja kehittyessä jotenkin heräsin tilanteeseen. Lapsi oli minulle kaikki kaikessa, koko elämäni valo ja halusin suojella häntä. Ymmärsin ettei lapsen ole hyvä kasvaa tuossa myrkyllisessä ilmapiirissä. Lapsen ollessa vajaa vuoden sain kerättyä kaiken rohkeuteni ja erosin miehestä. Eron jälkeenkin hän tapasi lasta pari tuntia päivittäin. Silloin hallitsi minua niin, että minun piti viedä ja hakea lapsi minuutilleen sovittuun aikaan. Odotin rappukäytävässä kelloa tuijottaen milloin on oikea hetki soittaa ovikelloa. Huuto ja sättiminen oli ihan järkyttävää jos toimin väärin, eli myöhästyin pari minuuttia tai olin pari minuuttia etuajassa.

Hyi, kun tulee kauhea olo tuota aikaa muistaessani. 

Lopulta muutin lapsen kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni, ja näin sain etäisyyttä mieheen. Tapasi lastaan säännöllisesti kuukausittain, niin että lapsi oli isovanhemmillaan yötä ja päivisin näki isäänsä. Mies ei siis halunnut pitää lasta yötä luonaan.

Nyt lapsen ollessa aikuinen, hän pitää isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä. Käy isovanhemmillaan, kun opiskeluilta ja töiltä ehtii ja näkee tällöin myös isäänsä. Onneksi lapsesta kasvoi kaikesta huolimatta itsevarma, rohkea, positiivinen ja tasapainoinen aikuinen.

Vähän poikkesin sivuraiteille. Tämän suhteen lopputulos on, etten pysty luottamaan yhteenkään mieheen, niin että voisin päästää lähelleni. En ikinä enää halua seksiä kenenkään kanssa.

Olipa surullista lukea, mutta mahtavaa että sait lopulta repäistyä itsesi irti. Mä kirjoitin tuolla aiemmin sen tekstin, että vastentahtoinen seksin harrastaminen tuhoaa naisen seksuaalisuuden. Näinhän kävi itsellenikin. Minua ei varsinaisesti pakotettu, mutta mökötettiin ja vihjailtiin kyllä siitä että tilanteen jatkuessa voi päätyä vieraisiin. Meillä oli pieniä lapsia, joiden hoitaminen oli lähinnä minun työni eikä keskusteluyhteys toiminut. Kun ero tuli, ensimmäinen ajatukseni oli, että ihanaa, mun ei tarvi enää ikinä harrastaa seksiä! Enkä ole harrastanut. Tämän soisi miesten ymmärtävän, että vaikka kuinka koette olevanne oikeutettuja avioseksiin, mitä te siitä hyödytte jos vaimo vastentahtoisesti antaakin? Naisen seksuaalisuus kuolee ennen pitkää pois kokonaan, eli teille ei ole vaimon omasta halusta tapahtuvaa seksiä enää sitten luvassa ollenkaan.

Usko pois, ei sitä vastentahtoista seksiä kaivata.

Miksi ette lähde kaverisuhteesta kun teillä on lapsiluku täynnä ja tajuatte ettei edes seksi enää kiinnosta?

Joustavuus on päivän sana.

Läheisyyteen ja seksiin ladataan liikaa odotuksia ja painolastia, vakavuuttakin. Kaikki tämä johtaa herkästi sydänjuuria raastavaan valtataisteluun. Todellisuudessa seksi voi olla yhtä arkipäiväistä kuin selän rapsutus. Helppoa tai vaikeaa, nopeaa tai hidasta.

5-10 minuuttia puolison selän rapsutusta on harvalle suuri ponnistus.