Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.
11.01.2022 |
Ärsyttää kun mies vaipuu ihan taaperon tasolle aina jos edellisestä seksikerrasta ehtii hänen mielestään vierähtää liian pitkä aika. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa jos ehtii kulua noin 8-9päivää ilman seksiä. Sanottakoon, että meillä on pieniä lapsia ja arki aika kuluttavaa, joten se mielestäni vähän selittää noita "pitkiä" taukoja. Ikinä ei varmasti ole kahta viikkoa mennyt ilman kuitenkaan. Se mikä eniten hämmästyttää on kuinka nopea tämä miehen mielialamuutos on, tänään kaikki ihan jees ja normaalisti, rento tunnelma yms, mutta seuraavana päivänä rentouden tilalle on tullut äksyilevä aikuistaapero. Mies ei ymmärrä sitäkään, että tuo käytös on siinä määrin vittumaista ja ärsyttävää, että vie kyllä loputkin halut. Onko muilla tämmöisiä aikuistaaperoita miehenä? Tai haluaisiko joku mies selittää voiko seksin "puute" laukaista ihan yhtäkkiä jonkun raivomoodin?
Kommentit (3538)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vain lukemaan kuivavulvaisten naisten selityksiä ja itkemistä. Ei tarvinnut pettyä.
On kyllä silmät avaavaa joukkovuodatusta. Taidan tuoda omalle vaimolla kukkia iltapäivällä ihan vaan kiitollisena siitä, että tällainen ei ole koskaan ollut meidän arkea. Vaikka on koettu koliikit ja kaikki ei muutenkaan aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Toisiamme olemme kuitenkin aina halunneet ymmärtää ja auttaa kun on ollut siihen tarve.
Oho, vaimolle kukkia. Palstamiehet ei vaimolle osta kukkia, ne vaan sanoo, että osta itse rehusi. Kiva kuulla, että edes joku osaa olla vaimolle ystävällinen.
Eikä palstanartut harrasta seksiä lasten saamisen jälkeen vaan sanoo että runkkaa ihan itse. Ikävää ettei kukaan teistä osaa olla miehelle aviopuoliso.
Ehkäpä mies voi välillä ostaa vaimolle kukkia ja toimia niin, että vaimokin saa nukuttua tarpeeksi.
Tarkoitatko että miehen tulisi ostaa seksiä vaimoltaan?
Onko se jotenkin mahdoton ajatus pelkästään pyyteettömästi ilahduttaa vaimoaan ja saada hänelle hyvä mieli, kun vaimo huomaa, että mies on ajatellut häntä päivän aikana?
Ja toiseksekseen, kukkakimppu maksaa 5-10 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vain lukemaan kuivavulvaisten naisten selityksiä ja itkemistä. Ei tarvinnut pettyä.
On kyllä silmät avaavaa joukkovuodatusta. Taidan tuoda omalle vaimolla kukkia iltapäivällä ihan vaan kiitollisena siitä, että tällainen ei ole koskaan ollut meidän arkea. Vaikka on koettu koliikit ja kaikki ei muutenkaan aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Toisiamme olemme kuitenkin aina halunneet ymmärtää ja auttaa kun on ollut siihen tarve.
Oho, vaimolle kukkia. Palstamiehet ei vaimolle osta kukkia, ne vaan sanoo, että osta itse rehusi. Kiva kuulla, että edes joku osaa olla vaimolle ystävällinen.
Eikä palstanartut harrasta seksiä lasten saamisen jälkeen vaan sanoo että runkkaa ihan itse. Ikävää ettei kukaan teistä osaa olla miehelle aviopuoliso.
Tässä esimerkkipätkä kommunikaatiosta tyyliin niin metsä vastaa kun sinne huutaa. Ensimmäinen viesti ensimmäinen kappale, toinen ja kolmas viesti kokonaan, jatkuu niin pitkään kun sormet toimii ja katkeruus ja viha kasvaa. Naiset sitä, miehet tätä ja kaikilla muilla on kivaa seurata sitä mitä jotkut käsittää flirtiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naiset ihmettelee miksi ei miestä kotihommat nappaa.
Eivät ne naistakaan nappaa, mutta koska hän on aikuinen ihminen, hän tekee ne silti.
Miestä ei useinkaan voi verrata täysivaltaiseen aikuiseen ihmiseen. Poikkeuksia onneksi on.
Iiiih wyyyää, tarviin palkinnon kun hoidan omaa kotiani ja lapsiani!
Eli kotityöt ajavat seksin ja toimivan parisuhteen edelle. Just..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin hiukan ketjun alkua, ja alkoi askarruttamaan, että miksi hakeutua parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa jonka hyvinvointi ja tarpeet eivät ollenkaan kiinnosta? Ja tähän kuvioon pitää sitten tehdä vielä lapsia?
Juuri lasten ja omakotitalon takia, miehen rooli näissä perheissä on antaa nämä naiselle ja sen jälkeen mies on työnsä tehnyt. Miksi harrastaa seksiä, kun lapset on saatu, sen jälkeen voi keskittyä fazerin siniseen.
Kuinka moni mies ostaa omilla rahoilla omakotitalon, kun vaimo niin vaatii? Miksi sinä teit niin vaikka ilmeisesti olisit halunnut asua kerrostalossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naiset ihmettelee miksi ei miestä kotihommat nappaa.
Eivät ne naistakaan nappaa, mutta koska hän on aikuinen ihminen, hän tekee ne silti.
Miestä ei useinkaan voi verrata täysivaltaiseen aikuiseen ihmiseen. Poikkeuksia onneksi on.
Iiiih wyyyää, tarviin palkinnon kun hoidan omaa kotiani ja lapsiani!
Eli kotityöt ajavat seksin ja toimivan parisuhteen edelle. Just..
Juu, seksihän on oikein mukavaa haisevissa lakanoissa ja lasten itkiessä nälkää oven takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt yhden asian miehille ja miksei naisillekin, kuunnelkaa ja ymmärtäkää. Vastentahtoinen seksi pidemmän päälle TUHOAA naisen seksuaalisuuden. Toistan. Tuhoaa seksuaalisuuden, ehkä jopa pysyvästi. Naiselle seksuaalisuus ja seksi on herkkä, tunteisiin sidonnainen asia ja siihen vastentahtoinen suostuminen muuttaa tunteet ja ajatukset seksistä pikkuhiljaa. Lopulta seksiä ei tee enää mieli ollenkaan, se jopa inhottaa.
Miettikää miehet mitä tämä tarkoittaa. Jos vaaditte naista avaamaan haarat mieliksenne, yhä harvemmin hän enää haluaa sitä omasta halustaan tehdä. Lopulta teillä on seksuaalisesti täysin kylmä vaimo.
Mun piti itse oppia tämä kantapään kautta liitossani. Eron jälkeen oon nyt ollut yksin, lasteni kanssa, 5 vuotta. Seksiä ei ole tehnyt mieli, muutakuin ovulaation aikaan ehkä fantasiatasolla. En enää koskaan ota kumppania, ellen löydä sellaista miestä, josta on myös muuttunut aseksuaali tai on sellainen aina ollut.
Toinen tärkeä asia on ovulaatio, jonka merkitystä ei kannata väheksyä naisen seksuaalisuudessa. Eivät luonnon eläimien naaraatkaan parittele kuin kiima-aikoina. Ihminenkin on halukkaimmillaan ovulaation aikaan, kun taas kuukautisten aikana/jälkeen monella ei voisi vähempää tehdä mieli. Tämä on biologiaa, joka on sisäänrakennettu naiseen.
Tässä on hyvä esimerkki viestistä, että itsekin tekisi mieli peukuttaa. Kyllä, kukaan ei halua vastentahtoista seksiä, ei mies eikä nainen.
Mutta jos tarkemmin ajattelee, niin miksi tässä ei käsitellä molempien biologiaa? Sille uroksen ärhentelyllekin kun löytyy syy ihan samasta evoluutio-opista, mitä voimme katsella vaikka lauantaisin luontodokkareista.
On totta, että nykymaailmassa meidän ei tarvi joka lauantai kalistella sapeleita naapurin Pertin kanssa, että kuka saa mahdollisuuden lisääntyä tänään vaimoni kanssa. Mutta tottajumalaare se on meihin sisäänrakennettuna a) miehen haluta naarasta b) naaraan olla halujen kohteena. Jos nyt puhutaan siis perus heterosuhteesta.
Jos noita perusasioita aletaan kyseenalaistamaan, niin vaaditaan kyllä hieman tiukempiakin perusteluita, kuin että maailma nyt vaan sattui 2010-luvulla muuttumaan semmoiseksi.
Tässäkin oli todella hyvä viesti, kiitos siitä. (en ole se jolle vastasit).
Mies ja nainen ovat erilaisia, ja suuri osa keskinäisestä viehtymyksestä johtuu siitä erilaisuudesta. Erilaisuus on myös ongelma silloin kun toinen tai kumpikaan ei halua hyväksyä sitä vaan ajattelee vain itseään.---klips----
Maailma ei ole oikeastaan muuttunut miksikään, mies ja nainen ei edelleenkään osaa keskustella keskenään perusasioista.
Ennen naisen piti vaan tyytyä eikä saanut ilmaista mielipidettään. Nainen onnistui silti tekemään miehen elämästä muissa asioissa puistattavaa hvlevelettiä, jos mies ei ollut mieleinen tässä asiassa. Molemmat voivat huonosti. Nainen ja mies voivat tehdä toisensa hyvin onnellisiksi tai hyvin onnettomiksi. Riippuu siitä, oppiiko KUMPIKIN ymmärtämään toistensa biologisia perusasioita ja elämän totuuksia.
Sulla oli pointtia tuossa kirjoituksessasi, se oli hyvin jäsennelty.
Lisäisin vielä, että kauheasti oletetaan asioita toisen puolesta. Tässäkin keskustelussa on varmasti ymmärtäväisiä ja keskustelutaitoisia ihmisiä. Monasti vain oletetaan, että jompikumpi parisuhteen osapuoli haluaa ja osaa puhua sekä vielä asettua toisen asemaan. Ei sitä taitoa ole suurella osalla ihmisistä, olivat miehiä tai naisia.
Ja toisaalta, noin herkistä aiheista keskustelu on todella vaikeaa taitavillekin ihmisille. Harva osaa. Ja jotta täällä olisi vähemmän katkeroituneita ihmisiä, niin kannattaisi kuitenkin yrittää ymmärtää sitä toistakin.
Kaikki ei ole biologiaa, mutta se kuitenkin on. Jostainhan se taipumis seksin vähenemiseen pitkissä parisuhteissa tulee melko monelle. Ehkä naisille hieman yleisemmin, mitä tutkimuksia on lukenut.
Kenelläkään ei ole myötäsyntyisesti sosiaalisia taitoja ja kykyä asettua toisen asemaan. Taidot opitaan siinä vaiheessa kun motivaatio on tarpeeksi suuri. Sekä mies että nainen pystyy varmasti motivoimaan kumppaninsa, jos kokee asian riittävän tärkeäksi. Kysehän on vain siitä että alkuhuuma riittää useimmille, koska ei ole kokemusta siitä, mitä molempien mielestä hyvin toimiva pitkä parisuhde pitää sisällään.
Kaikki eivät halua opetella, mutta jokaisella on mahdollisuus oppia. Omassa parisuhteessa niitä taitoja ei ollut valmiiksi kummallakaan, ja opettelu todella kannatti.
En omalla kohdalla siis tunnista väitettä seksin vähenemistä pitkässä parisuhteessa. Herkistä aiheista puhuminen ei pitkässä parisuhteessakaan ole helppoa, se vaatii aika vahvan keskinäisen luottamuksen.
Olen tuo edellinen, ja ihan täysin samaa mieltä kanssasi. Tuo opettelu - tosiaan kun ei tunne edes itseään on se parisuhteessa eläminen useimmilla hieman haastavaa. Pitää sanoa tuosta omille lapsille.
Mutta seksin väheneminen, tässä tulee juuri se toisen ymmärtäminen. Edes saman sukupuolen sisällä voi olla vaikeaa tajuta sitä, että seksuaalisen halun voimakkuus on yksilöllistä. Ja siksi samat neuvot eivät toimi kaikille. Vaikka kaikki on ns kunnossa, voi halujen määrä silti asettua epätasapainoon.
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Paljon tsemppiä sinulle. Olen ja varmaan moni muukin on ollut samassa tilanteessa kuin vaimosi. Tuo on vain semmoista aikaa, ettei seksielämä ole mitenkään prioriteettilistalla ensimmäisenä. Ehdotan, että "tyydyt" nyt siihen mitä saat ja hyväksyt sen, että seksielämänne on notkahtanut. Nimittäin, kun lapset kasvavat ja vaimo alkaa olla siinä neljänkympin kieppeillä, seksielämänne saattaa yllättäen piristyä sellaisiin sfääreihin, joita et osaa edes kuvitella. Monesti naisilla alkaa aivan uusi kierros seksielämässä tuossa iässä ja panettaa koko ajan.
Täti 48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M 45 kirjoitti:
Itseäsi ärsyttää miehen käytös. Eli kyllä hemmetissä miestä voi ärsyttää puute. Niinkuin joku sanoikin, mietippä että sulta evätään sun tarpeita. Ei ne ole yhtään parempia tai tärkeämpiä kuin miehen.
Ei muuta kuin sinkuksi sitten, ja katsomaan miten paljon sitä seksiä tihkuu ilman parisuhdetta. Voipi olla että saa olla ärsyyntyneenä ihan koko ajan :D
Joo ja ei
Tiedätkös... joku hupsu tosiaan luulee että seksi kuuluu parisuhteeseen. Sinkkuna ollessa voit räväyttää aamulla koneen auki ja runkata, lounashetken runkkaus, iltapäivällä pikaiset ja vielä illalla nukkumaan mennessä oikein huolella nautiskella kääpiöpornon parissa.
Laittakaan naiset petipuuhat kalenteriin niin mies tietää koska ei kannata edes keskustella vaan voi maata aviovuoteessanne x hamster auki.
Muistkaa koputtaa.
Miksi aapeen mies ei kykene tähän, vaan kiukuttelee aapeelle kun ei saa käyttää tätä runkkualustanaan?
Mies sano et palleja alkaa särkeä en sit tiiä siitä se kiukuttelu johtuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos näillä suhteisiinsa ja seksin harrastamisessa määrään tyytyväisillä ihmisillä olisi oikeasti asiat hyvin, tuomitsemisen sijaan he voisivat koittaa ymmärtää aloittajan kaltaisten ihmisten viestejä ja antaa sympatiaa heidän tilanteisiinsa sen sijaan että tuomitsevat naiset tässä kuiviksi valittajiksi ja aviopuolisoidensa luottamuksen pettäviksi kirjoittamalla asiasta tänne. Avointa keskustelua itse kumppanin kanssa kannatan myös minä, mutta kaikilla ei ole tämänhetkisessä suhteessa varmastikaan sellaista ihmistä, vaan sen sijaan tämä kuvailtu mököttäjä, jonka asenne on ”kaikki minulle nyt heti” ja keskusteluun ei edes kyetä kun seurataan vain pelkästään tunteita (panetus & suuttumus). Kyllä varmasti moni täällä avautuneista kokee kumppaninsa haluttavana yleisesti, mutta halut katoavat jos toisen käytös on tämmöistä. Ja te jotka ette tunnu tätä ymmärtävän olette itse näitä kiukuttelijoita ja teinihormonien tasolle jääneitä keskenkasvuisia ”aikuisia”…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt yhden asian miehille ja miksei naisillekin, kuunnelkaa ja ymmärtäkää. Vastentahtoinen seksi pidemmän päälle TUHOAA naisen seksuaalisuuden. Toistan. Tuhoaa seksuaalisuuden, ehkä jopa pysyvästi. Naiselle seksuaalisuus ja seksi on herkkä, tunteisiin sidonnainen asia ja siihen vastentahtoinen suostuminen muuttaa tunteet ja ajatukset seksistä pikkuhiljaa. Lopulta seksiä ei tee enää mieli ollenkaan, se jopa inhottaa.
Miettikää miehet mitä tämä tarkoittaa. Jos vaaditte naista avaamaan haarat mieliksenne, yhä harvemmin hän enää haluaa sitä omasta halustaan tehdä. Lopulta teillä on seksuaalisesti täysin kylmä vaimo.
Mun piti itse oppia tämä kantapään kautta liitossani. Eron jälkeen oon nyt ollut yksin, lasteni kanssa, 5 vuotta. Seksiä ei ole tehnyt mieli, muutakuin ovulaation aikaan ehkä fantasiatasolla. En enää koskaan ota kumppania, ellen löydä sellaista miestä, josta on myös muuttunut aseksuaali tai on sellainen aina ollut.
Toinen tärkeä asia on ovulaatio, jonka merkitystä ei kannata väheksyä naisen seksuaalisuudessa. Eivät luonnon eläimien naaraatkaan parittele kuin kiima-aikoina. Ihminenkin on halukkaimmillaan ovulaation aikaan, kun taas kuukautisten aikana/jälkeen monella ei voisi vähempää tehdä mieli. Tämä on biologiaa, joka on sisäänrakennettu naiseen.
Tässä on hyvä esimerkki viestistä, että itsekin tekisi mieli peukuttaa. Kyllä, kukaan ei halua vastentahtoista seksiä, ei mies eikä nainen.
Mutta jos tarkemmin ajattelee, niin miksi tässä ei käsitellä molempien biologiaa? Sille uroksen ärhentelyllekin kun löytyy syy ihan samasta evoluutio-opista, mitä voimme katsella vaikka lauantaisin luontodokkareista.
On totta, että nykymaailmassa meidän ei tarvi joka lauantai kalistella sapeleita naapurin Pertin kanssa, että kuka saa mahdollisuuden lisääntyä tänään vaimoni kanssa. Mutta tottajumalaare se on meihin sisäänrakennettuna a) miehen haluta naarasta b) naaraan olla halujen kohteena. Jos nyt puhutaan siis perus heterosuhteesta.
Jos noita perusasioita aletaan kyseenalaistamaan, niin vaaditaan kyllä hieman tiukempiakin perusteluita, kuin että maailma nyt vaan sattui 2010-luvulla muuttumaan semmoiseksi.
Tässäkin oli todella hyvä viesti, kiitos siitä. (en ole se jolle vastasit).
Mies ja nainen ovat erilaisia, ja suuri osa keskinäisestä viehtymyksestä johtuu siitä erilaisuudesta. Erilaisuus on myös ongelma silloin kun toinen tai kumpikaan ei halua hyväksyä sitä vaan ajattelee vain itseään.Voi olla, että useampi mieskirjoittaja tarkoitti samaa, mutta ilmaisi sen niin karkeasti, rivosti ja itsekkäästi, että se ei IKINÄ mene perille yhdellekään naiselle. Päin vastoin, niskakarvat nousee pystyyn ja kaikki mielenkiinto loppuu ja kanssakäyminen aiheuttaa syvää vastenmielisyyttä.
Tässä myöhemmin on tuo itsevarma, miehinen viesti konehuoneesta, joka on saanut ja saanee paljon alapeukkuja. Ymmärrän viestin sisällön ja olen täysin samaa mieltä - mies saa ja miehen kuuluu ottaa vastuu tilanteesta. Miehen pitää hoitaa asia, jos hänen rakastamansa nainen ei pysty. Samoin naisen pitää hoitaa asia, jos hänen rakastamansa mies ei pysty.
MUTTA. Naisena herää sellainen ajatus, että mikä se keskusteluyhteys on ollut niin pitkään, ja missä psyykkinen läheisyys on ollut? Naisena on vaikea käsittää, että esimerkin pariskunnalla olisi ollut kaikki ok synnytyksestä taaperoikään, ja seksi puuttunut. Miehen pitäisi ottaa se vastuu aikaisemmin, enkä tarkoita tässä vain niitä kotitöitä.
Jotain on ollut perusteellisesti vialla. Synnytysvaurioita, masennusta, ulkonäkökomplekseja, pahaa väsymystä jota mies ei ole tajunnut, keskusteluyhteyden puute? Siinä tilanteessa se nainen menee rikki, koska häntä yritetään pakottaa väkisin johonkin, minkä pitäisi olla.. jotain ihan muuta. Miksi mies ei tehnyt mitään aiemmin? Naiselle noin esitettynä asia kuulostaa helposti väkisinmakaamiselta, julmalta ja piittaamattomalta. Sitä ei tarkoitettu sellaiseksi, mutta näin suurin osa naisista sen siinä kontekstissa ymmärtää.
Tämä on se mistä sanoit, että tässä pitäisi käsitellä molempien biologiaa. Mies ymmärtää oman biologiansa, mutta ei osaa välittää sitä naiselle. Nainen ymmärtää oman biologiansa, mutta ei osaa välittää sitä miehelle. Kyse on aika herkistä tunteista molemmilla ja niistä on vaikea puhua, ja kokee helposti tulevansa väärinymmärretyksi. On helpompi iskeä toista vyön alle, molempien.
Maailma ei ole oikeastaan muuttunut miksikään, mies ja nainen ei edelleenkään osaa keskustella keskenään perusasioista.
Ennen naisen piti vaan tyytyä eikä saanut ilmaista mielipidettään. Nainen onnistui silti tekemään miehen elämästä muissa asioissa puistattavaa hvlevelettiä, jos mies ei ollut mieleinen tässä asiassa. Molemmat voivat huonosti. Nainen ja mies voivat tehdä toisensa hyvin onnellisiksi tai hyvin onnettomiksi. Riippuu siitä, oppiiko KUMPIKIN ymmärtämään toistensa biologisia perusasioita ja elämän totuuksia.
Aika monen naisen mukaan on ihan normaalia että synnytyksestä taaperoikään seksiä on hyvin vähän tai ei ollenkaan. Että ei sen naisen siinä kai mitenkään rikki tarvitse olla.
En sanoisi hyvin vähän tai ei ollenkaan, mutta kyllä lasten pikkulapsivaihe vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen väkisinkin. Omista lapsista muistan, että jokaisen kohdalla kesti kaksivuotiaaksi ennen kuin heistä tuli todella kunnollisia nukkujia, eli kaksi vuotta yöt olivat jokaisen kohdalla enemmän tai vähemmän repaleisia. Meillä on kolme lasta, joten siinä riitti huonosti nukuttuja öitä aika pitkään. Kesti monta vuotta ennen kuin suhde nukkumiseen palautui omalla kohdallani normaaliksi. Sitä ennen uni oli kuin paratiisi maan päällä ja nukkuminen ihaninta puuhaa maailmassa. Jos joskus lapset sai hoitoon, seksi oli mahtavaa, mutta jäi silti kakkoseksi sille ilolle, että aamulla sai nukkua pitkään. Pikkulasten kanssa omat perustarpeet voivat olla niin kortilla, että jo pelkkä nukkuminen nousee autuaalliseksi puuhaksi.
Omalla kohdallani kävi myös niin, että esikoisen synnytyksen jälkeen välilihan leikkauskohta kipuili vuoden verran aina kun harrastimme seksiä. Tämä oli minulle yllätys ja vaikka se ei seksiä estänytkään, ei ollut mukavaa, että seksin aikana tuntui kipua. Onneksi minun ei tarvinnut vielä lisäksi miettiä raskausarpieni ja muuttuneen kehoni viehättävyyttä mieheni silmissä. Hän teki erittäin selväksi, että olin hänen silmissään viehättävä. Kuitenkin kun ajattelen mitä kaikkea säätämistä lasten saaminen toi mukanaan, on ihme, että pikkulasten vanhemmat harrastavat seksiä yleensä ollenkaan.
Nuorena sitä kuitenkin oli niin halukas, että seksiä tuli harrastettua tuonkin sopan keskellä, innokkaastikin jopa. En silti ihmettele, jos perheissä saattaa tulla pulmia seksin suhteen juuri noina kaikkein rankimpina vuosina. Neuvona nuoremmille sanoisin, että yrittäkää pitää kommunikointiyhteys puolisoon auki aina, sillä jos se katkeaa, minkä tahansa ongelman korjaaminen on todella vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Paljon tsemppiä sinulle. Olen ja varmaan moni muukin on ollut samassa tilanteessa kuin vaimosi. Tuo on vain semmoista aikaa, ettei seksielämä ole mitenkään prioriteettilistalla ensimmäisenä. Ehdotan, että "tyydyt" nyt siihen mitä saat ja hyväksyt sen, että seksielämänne on notkahtanut. Nimittäin, kun lapset kasvavat ja vaimo alkaa olla siinä neljänkympin kieppeillä, seksielämänne saattaa yllättäen piristyä sellaisiin sfääreihin, joita et osaa edes kuvitella. Monesti naisilla alkaa aivan uusi kierros seksielämässä tuossa iässä ja panettaa koko ajan.
Täti 48
Aika pitkä odotus asialle, joka kenties tapahtuu tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt yhden asian miehille ja miksei naisillekin, kuunnelkaa ja ymmärtäkää. Vastentahtoinen seksi pidemmän päälle TUHOAA naisen seksuaalisuuden. Toistan. Tuhoaa seksuaalisuuden, ehkä jopa pysyvästi. Naiselle seksuaalisuus ja seksi on herkkä, tunteisiin sidonnainen asia ja siihen vastentahtoinen suostuminen muuttaa tunteet ja ajatukset seksistä pikkuhiljaa. Lopulta seksiä ei tee enää mieli ollenkaan, se jopa inhottaa.
Miettikää miehet mitä tämä tarkoittaa. Jos vaaditte naista avaamaan haarat mieliksenne, yhä harvemmin hän enää haluaa sitä omasta halustaan tehdä. Lopulta teillä on seksuaalisesti täysin kylmä vaimo.
Mun piti itse oppia tämä kantapään kautta liitossani. Eron jälkeen oon nyt ollut yksin, lasteni kanssa, 5 vuotta. Seksiä ei ole tehnyt mieli, muutakuin ovulaation aikaan ehkä fantasiatasolla. En enää koskaan ota kumppania, ellen löydä sellaista miestä, josta on myös muuttunut aseksuaali tai on sellainen aina ollut.
Toinen tärkeä asia on ovulaatio, jonka merkitystä ei kannata väheksyä naisen seksuaalisuudessa. Eivät luonnon eläimien naaraatkaan parittele kuin kiima-aikoina. Ihminenkin on halukkaimmillaan ovulaation aikaan, kun taas kuukautisten aikana/jälkeen monella ei voisi vähempää tehdä mieli. Tämä on biologiaa, joka on sisäänrakennettu naiseen.
Tässä on hyvä esimerkki viestistä, että itsekin tekisi mieli peukuttaa. Kyllä, kukaan ei halua vastentahtoista seksiä, ei mies eikä nainen.
Mutta jos tarkemmin ajattelee, niin miksi tässä ei käsitellä molempien biologiaa? Sille uroksen ärhentelyllekin kun löytyy syy ihan samasta evoluutio-opista, mitä voimme katsella vaikka lauantaisin luontodokkareista.
On totta, että nykymaailmassa meidän ei tarvi joka lauantai kalistella sapeleita naapurin Pertin kanssa, että kuka saa mahdollisuuden lisääntyä tänään vaimoni kanssa. Mutta tottajumalaare se on meihin sisäänrakennettuna a) miehen haluta naarasta b) naaraan olla halujen kohteena. Jos nyt puhutaan siis perus heterosuhteesta.
Jos noita perusasioita aletaan kyseenalaistamaan, niin vaaditaan kyllä hieman tiukempiakin perusteluita, kuin että maailma nyt vaan sattui 2010-luvulla muuttumaan semmoiseksi.
Tässäkin oli todella hyvä viesti, kiitos siitä. (en ole se jolle vastasit).
Mies ja nainen ovat erilaisia, ja suuri osa keskinäisestä viehtymyksestä johtuu siitä erilaisuudesta. Erilaisuus on myös ongelma silloin kun toinen tai kumpikaan ei halua hyväksyä sitä vaan ajattelee vain itseään.Voi olla, että useampi mieskirjoittaja tarkoitti samaa, mutta ilmaisi sen niin karkeasti, rivosti ja itsekkäästi, että se ei IKINÄ mene perille yhdellekään naiselle. Päin vastoin, niskakarvat nousee pystyyn ja kaikki mielenkiinto loppuu ja kanssakäyminen aiheuttaa syvää vastenmielisyyttä.
Tässä myöhemmin on tuo itsevarma, miehinen viesti konehuoneesta, joka on saanut ja saanee paljon alapeukkuja. Ymmärrän viestin sisällön ja olen täysin samaa mieltä - mies saa ja miehen kuuluu ottaa vastuu tilanteesta. Miehen pitää hoitaa asia, jos hänen rakastamansa nainen ei pysty. Samoin naisen pitää hoitaa asia, jos hänen rakastamansa mies ei pysty.
MUTTA. Naisena herää sellainen ajatus, että mikä se keskusteluyhteys on ollut niin pitkään, ja missä psyykkinen läheisyys on ollut? Naisena on vaikea käsittää, että esimerkin pariskunnalla olisi ollut kaikki ok synnytyksestä taaperoikään, ja seksi puuttunut. Miehen pitäisi ottaa se vastuu aikaisemmin, enkä tarkoita tässä vain niitä kotitöitä.
Jotain on ollut perusteellisesti vialla. Synnytysvaurioita, masennusta, ulkonäkökomplekseja, pahaa väsymystä jota mies ei ole tajunnut, keskusteluyhteyden puute? Siinä tilanteessa se nainen menee rikki, koska häntä yritetään pakottaa väkisin johonkin, minkä pitäisi olla.. jotain ihan muuta. Miksi mies ei tehnyt mitään aiemmin? Naiselle noin esitettynä asia kuulostaa helposti väkisinmakaamiselta, julmalta ja piittaamattomalta. Sitä ei tarkoitettu sellaiseksi, mutta näin suurin osa naisista sen siinä kontekstissa ymmärtää.
Tämä on se mistä sanoit, että tässä pitäisi käsitellä molempien biologiaa. Mies ymmärtää oman biologiansa, mutta ei osaa välittää sitä naiselle. Nainen ymmärtää oman biologiansa, mutta ei osaa välittää sitä miehelle. Kyse on aika herkistä tunteista molemmilla ja niistä on vaikea puhua, ja kokee helposti tulevansa väärinymmärretyksi. On helpompi iskeä toista vyön alle, molempien.
Maailma ei ole oikeastaan muuttunut miksikään, mies ja nainen ei edelleenkään osaa keskustella keskenään perusasioista.
Ennen naisen piti vaan tyytyä eikä saanut ilmaista mielipidettään. Nainen onnistui silti tekemään miehen elämästä muissa asioissa puistattavaa hvlevelettiä, jos mies ei ollut mieleinen tässä asiassa. Molemmat voivat huonosti. Nainen ja mies voivat tehdä toisensa hyvin onnellisiksi tai hyvin onnettomiksi. Riippuu siitä, oppiiko KUMPIKIN ymmärtämään toistensa biologisia perusasioita ja elämän totuuksia.
Aika monen naisen mukaan on ihan normaalia että synnytyksestä taaperoikään seksiä on hyvin vähän tai ei ollenkaan. Että ei sen naisen siinä kai mitenkään rikki tarvitse olla.
Yritin sanoa että nainen menee rikki pakottamisesta.
Miksi olisi normaalia vaikka on tavallista? (Jos paikat on rikki, silloin ei tietenkään voi. Ja väitän että jokainen mies tajuaa sen.)
Jos on väsynyt, masentunut, hoitaa asiat yksin tai ei ole mitään keskusteluyhteyttä mieheen, ei sellainen ole normaalia. Siinä on se tavallisin syy seksin vähenemiselle välillä synnytys - taaperoikä. Vauvat on myös erilaisia, kaikki eivät ole "helppoja".
Synnytyksen jälkeen fyysisesti useimmilla naisilla voi verrata tilannetta isoon leikkaukseen tai tapaturmaan. Nainen menettää synnytyksessä ja vuotaa verta sen jälkeen (enemmän tai vähemmän), vatsa on sisältä avohaavaa ja joka paikka kipeä. Synnytyksen fyysinen rasitus on suuri. Hormonitoiminta on sekaisin, koska sen pitää muuttua lapsen tarpeisiin sopivaksi (imetys, hoiva, yöheräämiset).
Nainen ei ole siinä tilanteessa pitkäaikaisesti rikki, se on normaalia synnytyksen jälkeen. Fyysiset jutut on suurella osalla ok kun jälkivuoto on loppunut.
Jos mies ymmärtää naisen biologiaa, hän tietää ettei kaikki ole siinä. Psyykkinen ja fyysinen läsnäolo, eli miehen kanssa juttelu, vauvan hoito yhdessä, kotityöt, läheisyys.. jos nämä ei toimi niin kuin biologian näkökulmasta pitää, on tavallista että seksiä on vähän tai ei ollenkaan. Minun mielestä sen ei pitäisi olla normaalitilanne.
Nainen opettelee synnytyksen jälkeen olemaan äiti. Mies opettelee olemaan isä ja lisäksi tukee (eli auttaa) naista olemaan äiti. Mahdollistaa asiat, on vähän aikaa sivuroolissa koska on tarpeeksi vahva siihen. Se vahvistaa parisuhdetta, miehen näkökulmasta myös seksin sitten kun sen aika on. (Ei mennä nyt vielä äitikuplaan ja vauvan omimiseen tässä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-miehelle piti antaa silloin kun hän halusi. Olin vasta parikymppinen, ex oli kolmekymppinen ja hän oli todella hallitseva, minun mielipiteillä, haluilla tai toiveilla ei ollut mitään merkitystä.
Aluksi mies oli hirmu ihana, muutettiin yhteen ja kaikki oli ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa hän muuttui ja vuosien saatossa hän onnistui lopulta alistamaan minut ihan maan matoseksi.
Tulin raskaaksi vaikka ehkäisy oli käytössä. Synnytyksen jälkeen viikon päästä alkoi mies puhua, että jos hän ei kohta saa niin hän käy muualla saamassa ja se olisi ihan minun oma syy. Kahden viikon päästä synnytyksestä paikat oli sen verran parantuneet, että alistuin ja annoin, kun käsky kävi. Joka toinen päivä piti antaa, minun ei tarvinnut ottaa kuin housut pois, hän suoritti tyydytyksensä ja lähti omaan sänkyynsä nukkumaan. Kyllä, hänellä oli oma huone, tarvitsi oman rauhansa ja minä lapsen kanssa nukuin olohuoneessa.
Lapsen kasvaessa ja kehittyessä jotenkin heräsin tilanteeseen. Lapsi oli minulle kaikki kaikessa, koko elämäni valo ja halusin suojella häntä. Ymmärsin ettei lapsen ole hyvä kasvaa tuossa myrkyllisessä ilmapiirissä. Lapsen ollessa vajaa vuoden sain kerättyä kaiken rohkeuteni ja erosin miehestä. Eron jälkeenkin hän tapasi lasta pari tuntia päivittäin. Silloin hallitsi minua niin, että minun piti viedä ja hakea lapsi minuutilleen sovittuun aikaan. Odotin rappukäytävässä kelloa tuijottaen milloin on oikea hetki soittaa ovikelloa. Huuto ja sättiminen oli ihan järkyttävää jos toimin väärin, eli myöhästyin pari minuuttia tai olin pari minuuttia etuajassa.
Hyi, kun tulee kauhea olo tuota aikaa muistaessani.
Lopulta muutin lapsen kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni, ja näin sain etäisyyttä mieheen. Tapasi lastaan säännöllisesti kuukausittain, niin että lapsi oli isovanhemmillaan yötä ja päivisin näki isäänsä. Mies ei siis halunnut pitää lasta yötä luonaan.
Nyt lapsen ollessa aikuinen, hän pitää isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä. Käy isovanhemmillaan, kun opiskeluilta ja töiltä ehtii ja näkee tällöin myös isäänsä. Onneksi lapsesta kasvoi kaikesta huolimatta itsevarma, rohkea, positiivinen ja tasapainoinen aikuinen.
Vähän poikkesin sivuraiteille. Tämän suhteen lopputulos on, etten pysty luottamaan yhteenkään mieheen, niin että voisin päästää lähelleni. En ikinä enää halua seksiä kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Paljon tsemppiä sinulle. Olen ja varmaan moni muukin on ollut samassa tilanteessa kuin vaimosi. Tuo on vain semmoista aikaa, ettei seksielämä ole mitenkään prioriteettilistalla ensimmäisenä. Ehdotan, että "tyydyt" nyt siihen mitä saat ja hyväksyt sen, että seksielämänne on notkahtanut. Nimittäin, kun lapset kasvavat ja vaimo alkaa olla siinä neljänkympin kieppeillä, seksielämänne saattaa yllättäen piristyä sellaisiin sfääreihin, joita et osaa edes kuvitella. Monesti naisilla alkaa aivan uusi kierros seksielämässä tuossa iässä ja panettaa koko ajan.
Täti 48
Tuossahan on kysymys pahasta valtapelistä. Vaimo pitää miestään täysin omana hyödykkeenään, ja sanelee kaikki ehdot. Se ei mitenkään lisää onnellisuutta tuossa parisuhteessa. Ajattele toisin päin. Mies kertoo vaimolle miten seksiä pitää haluta hänen mielestään, ja toinen vain mukautuu siihen. Toimisiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekovagina miehelle.
Juu hänellä on sellainen. Lisäksi meillä on niin iso talo, että pystyisi helposti vetäytymään täyteen rauhaan runkuttelemaan, mutta ei näköjään onnistu.
Ei sittenkään, jos dominana käsket ja vaadit nähdä valokuvia? Vähän luovuutta!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vain lukemaan kuivavulvaisten naisten selityksiä ja itkemistä. Ei tarvinnut pettyä.
On kyllä silmät avaavaa joukkovuodatusta. Taidan tuoda omalle vaimolla kukkia iltapäivällä ihan vaan kiitollisena siitä, että tällainen ei ole koskaan ollut meidän arkea. Vaikka on koettu koliikit ja kaikki ei muutenkaan aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Toisiamme olemme kuitenkin aina halunneet ymmärtää ja auttaa kun on ollut siihen tarve.
Oho, vaimolle kukkia. Palstamiehet ei vaimolle osta kukkia, ne vaan sanoo, että osta itse rehusi. Kiva kuulla, että edes joku osaa olla vaimolle ystävällinen.
Palstamiehillä ei taida vaimoja ainakaan kauaa olla....hieman täälläkin hymyilytti tuo koliikki, jos vasta se on koettu niin perhe-elämä on ihan alkutaipaleellaan. Siitä selviää kyllä, kunhan molemmat arvostavat toisiaan, myös tekojen tasolla.
Se puolisohan on itse valittu rinnalle kulkemaan, on oma etu pitää häntä hyvänä. Toimii vain molempiin suuntiin, eikä silloinkaan ilman puhetta ja sitä aiemmin mainittua tunnetason yhteyttä.
Miksi teette lapset miesten kanssa joista ette tunne noin?
Kehen viittaat? En ole tehnyt.
Kaipa sen yhteyden voi hukatakin matkan varrella. Kun kerran hyvä on kierre - rakkaus vaan kasvaa, mitä enemmän sitä tuhlaa - niin varmastikin vetäytyminen, vähättely ja katkeruuskin on kierre. Lopputulema vaan ei ole onnellinen liitto.
Ja jos asiat lähtevät huonoille jengoille, pitää oma suu avata, ajoissa, ja myös kuunnella mitä sillä toisella on sanottavaa. "Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" on lopulta aivan hiton hyvä ohje, en tiedä toimiiko mikään pitkään ilman sitä.
Yleinen kysymys tälle ketjulle. Naisethan kertovat vihaa ihkuen omista miehistään, eikö?
Miksi siis teitte lapset noiden sikojen kanssa joihin teillä ei ole tunnetason yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Paljon tsemppiä sinulle. Olen ja varmaan moni muukin on ollut samassa tilanteessa kuin vaimosi. Tuo on vain semmoista aikaa, ettei seksielämä ole mitenkään prioriteettilistalla ensimmäisenä. Ehdotan, että "tyydyt" nyt siihen mitä saat ja hyväksyt sen, että seksielämänne on notkahtanut. Nimittäin, kun lapset kasvavat ja vaimo alkaa olla siinä neljänkympin kieppeillä, seksielämänne saattaa yllättäen piristyä sellaisiin sfääreihin, joita et osaa edes kuvitella. Monesti naisilla alkaa aivan uusi kierros seksielämässä tuossa iässä ja panettaa koko ajan.
Täti 48
Tuossahan on kysymys pahasta valtapelistä. Vaimo pitää miestään täysin omana hyödykkeenään, ja sanelee kaikki ehdot. Se ei mitenkään lisää onnellisuutta tuossa parisuhteessa. Ajattele toisin päin. Mies kertoo vaimolle miten seksiä pitää haluta hänen mielestään, ja toinen vain mukautuu siihen. Toimisiko?
Olivatko miehet ennen tällaisia pesän perään joka päivä mankujia? Pitäisikö heille kehittää vaikka jotain wanhan kunnon ajan risusavottaa, joka veisi mehut niin, että tajuaisivat, että joskus jaksu on sellaista, että sitä riittää juuri nukkumiseen ja pakollisten hengissä säilymiseen liittyvien rutiinien läpivientiin. Sellaista se on monella naisella kun on pikkulapsiaika. Ikävää, mutta totta. Jos pesää haluaa, niin on syytä pitää huolta naisensa jaksamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vain lukemaan kuivavulvaisten naisten selityksiä ja itkemistä. Ei tarvinnut pettyä.
On kyllä silmät avaavaa joukkovuodatusta. Taidan tuoda omalle vaimolla kukkia iltapäivällä ihan vaan kiitollisena siitä, että tällainen ei ole koskaan ollut meidän arkea. Vaikka on koettu koliikit ja kaikki ei muutenkaan aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Toisiamme olemme kuitenkin aina halunneet ymmärtää ja auttaa kun on ollut siihen tarve.
Oho, vaimolle kukkia. Palstamiehet ei vaimolle osta kukkia, ne vaan sanoo, että osta itse rehusi. Kiva kuulla, että edes joku osaa olla vaimolle ystävällinen.
Palstamiehillä ei taida vaimoja ainakaan kauaa olla....hieman täälläkin hymyilytti tuo koliikki, jos vasta se on koettu niin perhe-elämä on ihan alkutaipaleellaan. Siitä selviää kyllä, kunhan molemmat arvostavat toisiaan, myös tekojen tasolla.
Se puolisohan on itse valittu rinnalle kulkemaan, on oma etu pitää häntä hyvänä. Toimii vain molempiin suuntiin, eikä silloinkaan ilman puhetta ja sitä aiemmin mainittua tunnetason yhteyttä.
Miksi teette lapset miesten kanssa joista ette tunne noin?
Kehen viittaat? En ole tehnyt.
Kaipa sen yhteyden voi hukatakin matkan varrella. Kun kerran hyvä on kierre - rakkaus vaan kasvaa, mitä enemmän sitä tuhlaa - niin varmastikin vetäytyminen, vähättely ja katkeruuskin on kierre. Lopputulema vaan ei ole onnellinen liitto.
Ja jos asiat lähtevät huonoille jengoille, pitää oma suu avata, ajoissa, ja myös kuunnella mitä sillä toisella on sanottavaa. "Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" on lopulta aivan hiton hyvä ohje, en tiedä toimiiko mikään pitkään ilman sitä.
Yleinen kysymys tälle ketjulle. Naisethan kertovat vihaa ihkuen omista miehistään, eikö?
Miksi siis teitte lapset noiden sikojen kanssa joihin teillä ei ole tunnetason yhteyttä?
Jos luet viestin, niin siinä sanotan että yhteyden voi hukata. Niin se vaan menee. -ohis
Alue: Seksi
Aika monen naisen mukaan on ihan normaalia että synnytyksestä taaperoikään seksiä on hyvin vähän tai ei ollenkaan. Että ei sen naisen siinä kai mitenkään rikki tarvitse olla.