Hesarin juttu naisesta, joka ei kelvannut adoptiovanhemmaksi
Onko kellään kokemusta tai ammatillista tietoa näistä kotiselvityksistä, mistä jutussa oli kyse?
Miten tiedot esim. ihmisen turvaverkoista tai työtilanteesta tai muista taustoista tarkistetaan? Vai voiko sinne halutessaan puhua mitä huvittaa ja keksiä itselleen vaikka koko lähipiirin? Pitääkö sinne toimittaa sukuselvitys, johon on merkitty kaikki läheiset ym?
Jutussa ei kerrottu, eikö virheellisesti merkityistä tiedoista voi valittaa mihinkään. Eikö jutun Elinalla tosiaan ole mitään mahdollisuutta korjata omia tietojaan, jos ne selkeästi eivät pidä paikkaansa? Tai tehdä ilmoitusta väärin kirjatuista tiedoista?
En ota tässä nyt kantaa itse päätökseen vaan kiinnostaa, miten nämä taustojen selvitykset tehdään.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html
Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.
Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.
Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.
Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?
Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.
Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.
Omia lapsia saa tehdä rajattomasti vaikka ei olisi minkäänlaista omaa toimeentuloa. Ulkomailtakin tulee vastaavia. Niin ei sitten adoptioon kunnon ihmiselle jotain orpoa.
Kun ne adoptioon annetut (ja varastetut) lapset ansaitsevat hyvän kodin siitä huolimatta, että moni vastuutonkin pystyy lisääntymään. Se on epäreilua, että kaikki eivät voi saada omia lapsia vaikka tahtoisivat ja vaikka heistä olisi hyviksi vanhemmiksi. Se on epäreilua, että kaikki eivät synny hyviin perheisiin. Siinä ei ole mitään epäreilua, että kaikki eivät saa halutessaan muiden lapsia niin monta kuin tahtovat vaikka eivät omia voikaan saada. Oikeus adoptoida orpolapsia ei ole mikään yleinen ihmisoikeus.
- Adoptio ei ole lapsettomuuden hoitoa, eikä kaikilla hakijoilla suinkaan ole adoptiotaustaa
- Kaikki adoptiovapaat lapset ei myöskään todellakaan ole orpoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html
Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.
Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.
Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.
Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?
Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.
Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.
Omia lapsia saa tehdä rajattomasti vaikka ei olisi minkäänlaista omaa toimeentuloa. Ulkomailtakin tulee vastaavia. Niin ei sitten adoptioon kunnon ihmiselle jotain orpoa.
Kun ne adoptioon annetut (ja varastetut) lapset ansaitsevat hyvän kodin siitä huolimatta, että moni vastuutonkin pystyy lisääntymään. Se on epäreilua, että kaikki eivät voi saada omia lapsia vaikka tahtoisivat ja vaikka heistä olisi hyviksi vanhemmiksi. Se on epäreilua, että kaikki eivät synny hyviin perheisiin. Siinä ei ole mitään epäreilua, että kaikki eivät saa halutessaan muiden lapsia niin monta kuin tahtovat vaikka eivät omia voikaan saada. Oikeus adoptoida orpolapsia ei ole mikään yleinen ihmisoikeus.
- Adoptio ei ole lapsettomuuden hoitoa, eikä kaikilla hakijoilla suinkaan ole adoptiotaustaa
- Kaikki adoptiovapaat lapset ei myöskään todellakaan ole orpoja
Siis ei ole lapsettomuustaustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli kyllä tuosta vakityöstö mieleen, että olisiko voinut hakea vaikka jotain vakituista osa-aikatyötä tooselta alalta tai perustaa toiminimeä, myynyt vaikka alv-vapaasti (max 15 000 e vuodessa, tuolloin kai max 10 000) trikoomyssyjä torissa tai mitä noita näyttäis olevan? Jos itse haaveilisin adoptiolapsesta ja tuota pidettöisiin ehtona niin kyllä keksisin jotain. Mielestäni sekin, ettö vastustaa kaikkia perusteita miksei asiat voi edetä kertoo jotain siitä lapsenkaipuusta. Just joku koiran turkinhoidosta tehty väärintulkinta on eri asia kun sille väärinkäsitykselle ei oikeasti voi mitään. Tuolle työasialle taas voi ainakin yrittää tehdä jotain kun sitä edellytetään. Ettei edes harkitse yrittävänsä täyttää kriteerejä kertoo mielestäni siitä, ettei lasta ihan liikaa toivokaan. Silloin katse pitäisi kääntää peiliin ja lopettaa oman itsensä sääliminen kun se ei mitään auta.
Hänhän hommasi vakituisen työn opettajana!!! Lue juttu ennen kuin esität virheellisiä kommentteja!
Työ ei ollut vakituinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html
Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.
Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.
Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.
Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?
Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.
Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.
Omia lapsia saa tehdä rajattomasti vaikka ei olisi minkäänlaista omaa toimeentuloa. Ulkomailtakin tulee vastaavia. Niin ei sitten adoptioon kunnon ihmiselle jotain orpoa.
Kun ne adoptioon annetut (ja varastetut) lapset ansaitsevat hyvän kodin siitä huolimatta, että moni vastuutonkin pystyy lisääntymään. Se on epäreilua, että kaikki eivät voi saada omia lapsia vaikka tahtoisivat ja vaikka heistä olisi hyviksi vanhemmiksi. Se on epäreilua, että kaikki eivät synny hyviin perheisiin. Siinä ei ole mitään epäreilua, että kaikki eivät saa halutessaan muiden lapsia niin monta kuin tahtovat vaikka eivät omia voikaan saada. Oikeus adoptoida orpolapsia ei ole mikään yleinen ihmisoikeus.
- Adoptio ei ole lapsettomuuden hoitoa, eikä kaikilla hakijoilla suinkaan ole adoptiotaustaa
- Kaikki adoptiovapaat lapset ei myöskään todellakaan ole orpoja
Ei muuta mitenkään kirjoittajan pointtia. -ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html
Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.
Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.
Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.
Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?
Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.
Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.
Omia lapsia saa tehdä rajattomasti vaikka ei olisi minkäänlaista omaa toimeentuloa. Ulkomailtakin tulee vastaavia. Niin ei sitten adoptioon kunnon ihmiselle jotain orpoa.
Kun ne adoptioon annetut (ja varastetut) lapset ansaitsevat hyvän kodin siitä huolimatta, että moni vastuutonkin pystyy lisääntymään. Se on epäreilua, että kaikki eivät voi saada omia lapsia vaikka tahtoisivat ja vaikka heistä olisi hyviksi vanhemmiksi. Se on epäreilua, että kaikki eivät synny hyviin perheisiin. Siinä ei ole mitään epäreilua, että kaikki eivät saa halutessaan muiden lapsia niin monta kuin tahtovat vaikka eivät omia voikaan saada. Oikeus adoptoida orpolapsia ei ole mikään yleinen ihmisoikeus.
- Adoptio ei ole lapsettomuuden hoitoa, eikä kaikilla hakijoilla suinkaan ole adoptiotaustaa
- Kaikki adoptiovapaat lapset ei myöskään todellakaan ole orpoja
Siis ei ole lapsettomuustaustaa.
Ai sä tartuit nasevasti vain tähän kommenttiin. Mikset sitä aikaisempaan?
- Sitä myls ihmettelen miksi adoptio-oikeuden puolestapuuujat aina meuhkaavat ihmisten rajoittamattomasta oikeudesta lisääntyä. Mikseivät metelöi niistä huonoista adoptiovanhemmista, jotka ovat itsekkäästi halunneet traumatisoituneen lapsen, mutteivät tarjoakaan lapselle sitä hyvää perhettä, minkä lupasivat? Esimerkkejä riittää myös suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html
Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.
Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.
Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.
Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?
Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.
Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.
Omia lapsia saa tehdä rajattomasti vaikka ei olisi minkäänlaista omaa toimeentuloa. Ulkomailtakin tulee vastaavia. Niin ei sitten adoptioon kunnon ihmiselle jotain orpoa.
Kun ne adoptioon annetut (ja varastetut) lapset ansaitsevat hyvän kodin siitä huolimatta, että moni vastuutonkin pystyy lisääntymään. Se on epäreilua, että kaikki eivät voi saada omia lapsia vaikka tahtoisivat ja vaikka heistä olisi hyviksi vanhemmiksi. Se on epäreilua, että kaikki eivät synny hyviin perheisiin. Siinä ei ole mitään epäreilua, että kaikki eivät saa halutessaan muiden lapsia niin monta kuin tahtovat vaikka eivät omia voikaan saada. Oikeus adoptoida orpolapsia ei ole mikään yleinen ihmisoikeus.
- Adoptio ei ole lapsettomuuden hoitoa, eikä kaikilla hakijoilla suinkaan ole adoptiotaustaa
- Kaikki adoptiovapaat lapset ei myöskään todellakaan ole orpoja
Ei muuta mitenkään kirjoittajan pointtia. -ohis
No aika olennaisesti muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutusta puuttui kokonaan vastapuolen näkemys. Heillä on vaitiolovelvollisuus, joten eivät voi kommentoida. Todennäköisesti hylkäykselle oli hyvät perusteet.
Tää kommentti tulee monesti myös kun puhutaan lastensuojelusta. Eli asiakas on kätevästi aina väärässä :D
Toi sun arviointi todennäköisyydestä on yhtä tyhjän kanssa. Miten voit arvioida noin, itsekin sanoit, että toisen osapuolen näkökantaa ei olla kuultu?
Ei tartte tulla lyttään ton kokemusta, kun et asiasta tiedä muuta kun tän uutisjutun. Ihan hyvin voi olla ollut väärät perusteet. Tai sit ei oo ollu. Voidaan vaan arvailla. Tyyppi nyt halusi tuoda epäkohtia tuosta prosessista esille. Olisi aika epätodennäköistä oikeastaan jos noissa päätöksissä ja prosesseissa ei ikinä tapahtuisi virhearviointeja.
Niin tyyppi siis toi omat kokemuksensa epäkohdista esiin. Tässä on tosiaan kaksi osapuolta ja kaikki muu jää arvailun varaan. Sen vuoksi ei kannata tehdä suuntaan tai toiseen johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ongelmana ”epäselvät roolit” perheessä. Toisin sanoen minä naisena olin liian vaativassa ja hyväpalkkaisessa työssä ja mies sotealalla. Erehdyin sanomaan, että mies kantaisi arkielämässä enemmän vastuuta lapsen asioissa, esim veisi päiväkotiin yms. Ehdoton no-no oli ajatus, että mies jäisi hoitamaan vauvaa.
Opittiin sitten nopeasti puhumaan sossua, minä jäisin kotiin, mies huolehtisi taloudesta, muutenkin puheissa sorvattiin perhe vastamaan keskiluokkaista idylliä. Välillä nauratti ja vitutti lukea niitä papereita. Mutta saatiin lapsi, kotimaan adoptio. Sen jälkeen pyyhittiin niillä suunnitelmilla percettä ja tehtiin miten oli ajateltukin.
Uskon tätä Hesarin naista, tosi mielivaltaisia juttuja/todistuksia vaadittiin ja meidän sosiaalityötekijä ei peitellyt mitenkään, että hän se päättää jatkuuko prosessi vai ei.
No huhhuh. Tekee mieli kysyä, että oliko tämä tällä vuosituhannella?
Tämä sovinistinen ajattelutapa on yhä monilla yli 50-vuotiailla naisilla sekä alemmissa koulutusluokissa. Syynä voi olla ihan myös kateus, mutta myös tietämättömyys töiden sisällöstä, kun ei ole muuta maailmaa nähnyt. Sosiaalityöntekijät ovat vaarallisia, jos työntekijällä on persoonallisuushäiriö tai joku muu mielenterveyden ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten Suvi Lindeen on ollut työttömänä kai jo VUOSIKAUSIA ja silti hänellä on se adoptiolapsi, jonka tyrkkäsi miehensä hoidettavaksi, Ouluun ja itse liiteli Helsingissä. Kyllä kelpasi!
Tuntuu, että poliitikot ovat etusijalla kotimaisissa adoptioissa, joita on aivan todella vähän. Silti sattumalta mm. Urpilainen ja Biaudet ovat tässä onnistuneet, vaikka poliitikon työ on pätkätyötä.
Vierailija kirjoitti:
adoptionnit vähentyneet kun ulkomaat lopettivat.
suomen homoliitot lopettivat adoptiot ulkomalta lähes täysin.
No ne lopettivat adoptiot _Venäjältä_ lähes tyystin. Venäjähän on homovihamielinen.
Monesta muusta maasta saa kaikenmaalaiset homopari adoptoida. No ei nyt ehkä jostain jyrkän uskonnollisesta lastenkodista, mutta muuten.
Adoptiot väheni Putinin homofobian takia Venäjältä Suomeen todella paljon, koska sitä ennen lapsia tuli eniten sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Jutusta tuli vaikutelma hieman asioitaan suunnittelemattomasta henkilöstä. Hän oli aloittanut hedelmöityshoidot selvästi yli 40-vuotiaana, jos oikein tulkitsin. Se on auttamatta myöhään. Adoptioprosessikin oli aika vanhana aloitettu.
Lisäksi työhistoria saattaa olla sekava tai uudet urakäänteet ristiriidassa neuvonnassa aiemmin kerrottujen puheiden kanssa. Tai sitten sosiaalityöntekijät olivat ennakkoluuloisia ja tulkitsivat kaiken tarkoitushakuisesti.
Kaikki on mahdollista, mutta lehtijuttu ei anna tarpeeksi tietoa, koska sosiaalityöntekijät eivät kommentoi tapauksen yksityiskohtia.
Loppulausunnossa luki "Sosiaalityöntekijät eivät voi suositella Elinaa adoptiovanhemmaksi".
Hänellä oli kaksi ylempää korkeakoulututkinto, joista toinen kulttuurialalla jolla hän työskenteli. Siellä työt ovat usein projektiluontoisia mutta hän tienasi hyvin. Hänen tulonsa olivat jossain vaiheessa olleet epävakaat, joten se oli yksi syy huolimatta nykyisestä tilanteesta. Piti siis etsiä vakituinen työ. Hänellä oli velaton omistuasunto, kaksi lomaosaketta ja mökki puoliksi veljensä kanssa. "Elinalla on asunto ja omaisuutta, mutta niitä ei voi realisoida rahaksi." -luki lausunnossa.
Hänelle tarjottiin jatkuvasti opettajien sijaisuuksia useastakin koulusta, ei vakituista virkaa koska ei ollut pätevyyttä opettajaksi ja hän sai hyvää palautetta. "Sosiaalityöntekijät ovat huolissaan erityisesti Elinan epävakaasta ja epäsäännöllisestä työtilanteesta. Hänellä ei ole ollut vakituista työpaikkaa pitkään aikaan, vaikka hänellä on ollut töitä koko ajan."
Yksin adoptiolasta hakevilta edellytetään vahvaa tukiverkostoa. Elinalla se tarkoittaa läheisiä perheenjäseniä, paljon yhteyttä pitävää sukua, tiivistä ystäväporukkaa, ystäväksi muuttunutta naapuria.
”Minulta ei haluttu suosituskirjeitä.”
Selvityksessä lukee: "Sosiaalityöntekijöille jäi epäselväksi, keitä hänen lähimpään tukiverkostoonsa oikeasti kuuluu ja minkälaista apua ja tukea hän heiltä saisi."
Sille ei vain voi mitään, että adoptioasiat eivät ole juuri sen oikeudenmukaisempi kuin sekään, saako joku biologisia lapsia vai ei.
Adoptiossahan ei etsitä ensisijaisesti lasta pariskunnalle, vaan vanhempia lapselle.
Lisäksi kaikki vaiheet adoptiossa käsittelee toinen ihminen. Kansainvälisessä adoptiossa vielä sitten ulkomailla, niiden omien lakien, muiden säädöksien, käytäntöjen, tapojen ja arvomaailman mukaisesti, jotka kaikki voivat erota omistamme aika laillakin.
Joskus luin, että vaikka meillä esimerkiksi parturi-kampaaja on ihan normaali ammatti, joissain maissa hakemuksen lukija voi ajatella että kauheaa, koska siellä tavallinen parturi levittää pikkuisen matonpätkän kadun reunaan ja tarjoaa siinä sakset kädessä hiustenleikkuuta ja ansaitsee pari pikku kolikkoa päivässä.
Sille ei voi mitään, ja se on otettava jo Suomessa hakuprosessin alussa huomioon. On todella kallista ja Suomen mainetta adoptioissa tahraavaa, jos ulkomaille päästetään hakemuksia, joilla ei ole suurtakaan todennäköisyyttä kuitenkaan onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ongelmana ”epäselvät roolit” perheessä. Toisin sanoen minä naisena olin liian vaativassa ja hyväpalkkaisessa työssä ja mies sotealalla. Erehdyin sanomaan, että mies kantaisi arkielämässä enemmän vastuuta lapsen asioissa, esim veisi päiväkotiin yms. Ehdoton no-no oli ajatus, että mies jäisi hoitamaan vauvaa.
Opittiin sitten nopeasti puhumaan sossua, minä jäisin kotiin, mies huolehtisi taloudesta, muutenkin puheissa sorvattiin perhe vastamaan keskiluokkaista idylliä. Välillä nauratti ja vitutti lukea niitä papereita. Mutta saatiin lapsi, kotimaan adoptio. Sen jälkeen pyyhittiin niillä suunnitelmilla percettä ja tehtiin miten oli ajateltukin.
Uskon tätä Hesarin naista, tosi mielivaltaisia juttuja/todistuksia vaadittiin ja meidän sosiaalityötekijä ei peitellyt mitenkään, että hän se päättää jatkuuko prosessi vai ei.
Tykkään sun asenteesta! Jos yhden viestin perusteella voi tehdä tulkintoja niin vaikutatte rennoilta ja hyviltä vanhemmilta. Kiva että lapsi löysi tiensä teidän perheeseenne.
Mun läheinen sukulaisperhe on adoptoimassa lasta. Heille tosiaan etukäteen ilmoitettiin, milloin on tulossa "tarkastaja" kotiin. Ehtivät siis hyvin puunata paikat siistiksi, vaikka muuten asuvat kyllä tosi likaisessa talossa. Mielestäni täyttä huijausta. Läheisiltä ei todellakaan ole kysytty mitään adoptioon liittyen - moni sitä vastustaakin, kun tietää millainen perhe oikeasti on. Adoptioperhe kyllä kyseli mm. minunkin ammattiani ja kertoi sen sitten eteenpäin sossutädeille. En ymmärrä mitä merkitystä sillä on tai miksi se heille kerrotaan, koska minä en mitenkään tule liittymään heidän adoptioprosessiin eikä minulta ole koskaan kukaan kysellyt mielipidettä heidän adoptiosta.
Vierailija kirjoitti:
Multa pyydettiin suosituskirjettä, kun veljeni haki adoptiolasta vaimonsa kanssa. Isovanhemmat tais kirjoittaa myös.
Multa eikä keltään muulta sisarukselta pyydetty, veljeni siis on nyt adoptiojonossa vaimonsa kanssa. Ei myöskään vanhemmilta eikä isovanhemmilta. Kukaan meistä ei olisi edes adoptiota puoltanut, mutta tosiaan ketään läheistä ei ole haastateltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten Suvi Lindeen on ollut työttömänä kai jo VUOSIKAUSIA ja silti hänellä on se adoptiolapsi, jonka tyrkkäsi miehensä hoidettavaksi, Ouluun ja itse liiteli Helsingissä. Kyllä kelpasi!
Tuntuu, että poliitikot ovat etusijalla kotimaisissa adoptioissa, joita on aivan todella vähän. Silti sattumalta mm. Urpilainen ja Biaudet ovat tässä onnistuneet, vaikka poliitikon työ on pätkätyötä.
Niin, urpilainen, bidet ja linden suvi. Ja moneltako on sitten evätty kun ei pysyvä työpaikka?
Tiedän pariskunnan, joka adoptoi. Nainen ei ole juurikaan kotona, vaan kiireinen ja töissä toisella paikkakunnalla. Mies on yleisesti tiedetty juoppo paikkakunnallaan. Saivat kuitenkin adoptoitua. Yleisesti arvellaan, että käyttivät suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
adoptionnit vähentyneet kun ulkomaat lopettivat.
suomen homoliitot lopettivat adoptiot ulkomalta lähes täysin.No ne lopettivat adoptiot _Venäjältä_ lähes tyystin. Venäjähän on homovihamielinen.
Monesta muusta maasta saa kaikenmaalaiset homopari adoptoida. No ei nyt ehkä jostain jyrkän uskonnollisesta lastenkodista, mutta muuten.
Adoptiot väheni Putinin homofobian takia Venäjältä Suomeen todella paljon, koska sitä ennen lapsia tuli eniten sieltä.
Ei siinä millään homofobialla ole taatusti mitään tekemistä.
Olisiko vaikuttamassa se ceissi jossa Suomen lastensuojelu takavarikoi vuosia sitten venäläisen turisti pariskunnan lapsen. En enää muista että miksi mutta aika hankala tilanne. Olisihan heidät voinut toimittaa rajalle siis perheenä eikä siepata lasta jonnekin sijoitukseen ja sitten äiti ja iskä kattelee et mitä tapahtui...?
Minä olen. Myöhästyin kerran työhaastattelusta kun nukuin pommiin. Sain kuitenkin sen työpaikan.