Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu naisesta, joka ei kelvannut adoptiovanhemmaksi
10.01.2022 |
Onko kellään kokemusta tai ammatillista tietoa näistä kotiselvityksistä, mistä jutussa oli kyse?
Miten tiedot esim. ihmisen turvaverkoista tai työtilanteesta tai muista taustoista tarkistetaan? Vai voiko sinne halutessaan puhua mitä huvittaa ja keksiä itselleen vaikka koko lähipiirin? Pitääkö sinne toimittaa sukuselvitys, johon on merkitty kaikki läheiset ym?
Jutussa ei kerrottu, eikö virheellisesti merkityistä tiedoista voi valittaa mihinkään. Eikö jutun Elinalla tosiaan ole mitään mahdollisuutta korjata omia tietojaan, jos ne selkeästi eivät pidä paikkaansa? Tai tehdä ilmoitusta väärin kirjatuista tiedoista?
En ota tässä nyt kantaa itse päätökseen vaan kiinnostaa, miten nämä taustojen selvitykset tehdään.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa pyydettiin suosituskirjettä, kun veljeni haki adoptiolasta vaimonsa kanssa. Isovanhemmat tais kirjoittaa myös.
Multa eikä keltään muulta sisarukselta pyydetty, veljeni siis on nyt adoptiojonossa vaimonsa kanssa. Ei myöskään vanhemmilta eikä isovanhemmilta. Kukaan meistä ei olisi edes adoptiota puoltanut, mutta tosiaan ketään läheistä ei ole haastateltu.
Ehkä veljesi on tajunnut että ette puolla, eikä ole ilmoittanut teitä prosessissa tukeviksi henkilöiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisellä tasolla voisin kommentoida, että jos ihminen herää päälle nelikymppisenä siihen, että lapsi olisikin muuten kiva, niin pitää varautua kyllä jo alusta lähtien henkisesti siihen, että todennäköisyys jäädä lapsettomaksi on erittäin suuri.
Kuka nukkuu pommiin? Valitettavasti tulee alko-ongelmainen mieleen tai kevyesti mt-tyyppi. Minäkään en ole maailman säntillisin ihminen, mutta en kyllä muista nukkuneeni koskaan pommiin elämässäni, olen 40v. Saati ennen jotain tärkeää, hyvänen aika, sitähän valvoo lähes koko yön.
Minä olen. Myöhästyin kerran työhaastattelusta kun nukuin pommiin. Sain kuitenkin sen työpaikan.
No sit varmaan pitää adoptioon liittyvistä tapaamisista myöhästelijöille antaa se lapsi kanssa!
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
adoptionnit vähentyneet kun ulkomaat lopettivat.
suomen homoliitot lopettivat adoptiot ulkomalta lähes täysin.No ne lopettivat adoptiot _Venäjältä_ lähes tyystin. Venäjähän on homovihamielinen.
Monesta muusta maasta saa kaikenmaalaiset homopari adoptoida. No ei nyt ehkä jostain jyrkän uskonnollisesta lastenkodista, mutta muuten.
Adoptiot väheni Putinin homofobian takia Venäjältä Suomeen todella paljon, koska sitä ennen lapsia tuli eniten sieltä.Ei siinä millään homofobialla ole taatusti mitään tekemistä.
Olisiko vaikuttamassa se ceissi jossa Suomen lastensuojelu takavarikoi vuosia sitten venäläisen turisti pariskunnan lapsen. En enää muista että miksi mutta aika hankala tilanne. Olisihan heidät voinut toimittaa rajalle siis perheenä eikä siepata lasta jonnekin sijoitukseen ja sitten äiti ja iskä kattelee et mitä tapahtui...?
Venäjä ei anna lapsia Suomeen koska homojen avioliittolaki. Ei Suomi yhteistyötä lopettanut vaan Venäjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mepä saatiin satikutia siitä että koti on liian siisti ja me ollaan liian säntillisiä. Mikään ei ole hyvä.
Tää on ohis, mutta opettaja antoi kielteistä palautetta siitä lapsemme on liian tarkka ja huolellinen. Onko tää joku sosiaali-opettajakunnan juttu
Oli kurja lukea hakijan kokemuksista ja siitä, että hän ei saanut lasta. Todella ikävää hänelle ja uskon, että on tullut väärinkohdelluksi.
Tartun nyt lillukanvarsiin, mutta ihmettelen tämän ketjun puhetta "sairaanhoitaja-opettaja -tyyppisistä" ihmisistä. En todellakaan ymmärrä, mistä tällainen puheenparsiu kumpuaa. Ainut, mikä yhdistää sairaanhoitajia ja opettajia, on naisvaltaisuus alalla. Lisäksi en näe, miten sairaanhoitajat tai opettajat liittyisivät adoptioprosessiin. Kummankaan ammatin edustajat eivät ole mukana adoptioprosesseissa.
Aivan tolkutonta on puhua jostain "sosiaalia-opettajakunnasta". Ei ole sellaista ammattikuntaa. Ja mitä yhteistä on esim. röntgentoitajalla ja kemian opettajalla? No, ehkä vahva käsitys säteilystä. En todella ymmärrä tällaista yleistämistä. Haistan ainoastaan tunkkaisen naisvihamielisyyden, mikä on todella vastenmielistä.
Adoptiossa etsitään lapselle kotia, ei vanhemmille lasta. Jos itse olisitte sijoittamassa vieraaseen yhteiskuntaan lähes varmuudella traumatisoitunutta lasta, eikö lapsen edun mukaista olisi, että uusi perhe on mahdollisimman keskiluokkaisten arvojen mukainen? Sijoittaisitteko oman lapsenne mieluummin thaimaalaiselle taiteilijalle, joka ennenkin kärsinyt burn outista (vaikka olisi kuinka ihana ihminen) vai tasapaksulle insinööripariskunnalle? Kaksi ihmistä on AINA varmempi vaihtoehto, koska pystyvät paikkaamaan toistensa heikkouksia. Eiköhän jutun naisen kohdalla ole kyse myös kokonaisarviosta, että työ vie paljon voimavaroja eikä välttämättä ole olemassa kovin realistista käsitystä adoptoidun lapsen hoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mepä saatiin satikutia siitä että koti on liian siisti ja me ollaan liian säntillisiä. Mikään ei ole hyvä.
Tää on ohis, mutta opettaja antoi kielteistä palautetta siitä lapsemme on liian tarkka ja huolellinen. Onko tää joku sosiaali-opettajakunnan juttu
Liittyisikö siihen, että esimerkiksi turhautuu kohtuuttomasti jos jokin menee vähän pieleen tai kaiken saaminen valmiiksi kestää tuhottoman kauan, kun pyrkii täydellisyyteen? Hyvähän näistäkin kai on mainita. Olin itse tuollainen lapsi, ja olen vasta aikuisena oppinut ottamaan vähän rennommin.
Tai sitten opettaja itse on huithaipeli eikä siedä toisenlaisia ihmisiä. Meillä lapsen pedanttisuudesta urputti opettaja joka myöhästyi joka aamu ja joka iltakasilta lähetteli seuraavan päivän toivelistoja. Eikä saanut pidettyä opetussuunnitelmaa.
"EI saanut pidettyä opetussuunnitelmaa". HAHHAA! Kyllä tässä tiedetään oikeat termit ja tunnetaan kouluhallinto. Ei hyvää päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mepä saatiin satikutia siitä että koti on liian siisti ja me ollaan liian säntillisiä. Mikään ei ole hyvä.
Tää on ohis, mutta opettaja antoi kielteistä palautetta siitä lapsemme on liian tarkka ja huolellinen. Onko tää joku sosiaali-opettajakunnan juttu
Oli kurja lukea hakijan kokemuksista ja siitä, että hän ei saanut lasta. Todella ikävää hänelle ja uskon, että on tullut väärinkohdelluksi.
Tartun nyt lillukanvarsiin, mutta ihmettelen tämän ketjun puhetta "sairaanhoitaja-opettaja -tyyppisistä" ihmisistä. En todellakaan ymmärrä, mistä tällainen puheenparsiu kumpuaa. Ainut, mikä yhdistää sairaanhoitajia ja opettajia, on naisvaltaisuus alalla. Lisäksi en näe, miten sairaanhoitajat tai opettajat liittyisivät adoptioprosessiin. Kummankaan ammatin edustajat eivät ole mukana adoptioprosesseissa.
Aivan tolkutonta on puhua jostain "sosiaalia-opettajakunnasta". Ei ole sellaista ammattikuntaa. Ja mitä yhteistä on esim. röntgentoitajalla ja kemian opettajalla? No, ehkä vahva käsitys säteilystä. En todella ymmärrä tällaista yleistämistä. Haistan ainoastaan tunkkaisen naisvihamielisyyden, mikä on todella vastenmielistä.
Sosiaalityöntekijät samaistuvat virassa oleviin pienipalkkaisiin naisiin ja suosivat näitä. Tämä on adoptiopiireissä erittäin tunnettu juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sille ei vain voi mitään, että adoptioasiat eivät ole juuri sen oikeudenmukaisempi kuin sekään, saako joku biologisia lapsia vai ei.
Adoptiossahan ei etsitä ensisijaisesti lasta pariskunnalle, vaan vanhempia lapselle.Lisäksi kaikki vaiheet adoptiossa käsittelee toinen ihminen. Kansainvälisessä adoptiossa vielä sitten ulkomailla, niiden omien lakien, muiden säädöksien, käytäntöjen, tapojen ja arvomaailman mukaisesti, jotka kaikki voivat erota omistamme aika laillakin.
Joskus luin, että vaikka meillä esimerkiksi parturi-kampaaja on ihan normaali ammatti, joissain maissa hakemuksen lukija voi ajatella että kauheaa, koska siellä tavallinen parturi levittää pikkuisen matonpätkän kadun reunaan ja tarjoaa siinä sakset kädessä hiustenleikkuuta ja ansaitsee pari pikku kolikkoa päivässä.
Sille ei voi mitään, ja se on otettava jo Suomessa hakuprosessin alussa huomioon. On todella kallista ja Suomen mainetta adoptioissa tahraavaa, jos ulkomaille päästetään hakemuksia, joilla ei ole suurtakaan todennäköisyyttä kuitenkaan onnistua.
En tiedä tuosta Suomen maineen tahraamisesta, mutta ei ole myöskään reilua pitää vuosikausia adoptioprosessissa vanhemmaksi halukasta, josta jo työntekijä Suomessa näkee, että hänen taustallaan ei ole mitään mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi kohdemaassa.
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
adoptionnit vähentyneet kun ulkomaat lopettivat.
suomen homoliitot lopettivat adoptiot ulkomalta lähes täysin.No ne lopettivat adoptiot _Venäjältä_ lähes tyystin. Venäjähän on homovihamielinen.
Monesta muusta maasta saa kaikenmaalaiset homopari adoptoida. No ei nyt ehkä jostain jyrkän uskonnollisesta lastenkodista, mutta muuten.
Adoptiot väheni Putinin homofobian takia Venäjältä Suomeen todella paljon, koska sitä ennen lapsia tuli eniten sieltä.Ei siinä millään homofobialla ole taatusti mitään tekemistä.
Olisiko vaikuttamassa se ceissi jossa Suomen lastensuojelu takavarikoi vuosia sitten venäläisen turisti pariskunnan lapsen. En enää muista että miksi mutta aika hankala tilanne. Olisihan heidät voinut toimittaa rajalle siis perheenä eikä siepata lasta jonnekin sijoitukseen ja sitten äiti ja iskä kattelee et mitä tapahtui...?
No onhan siinä nyt aika paljon homofobiasta kyse, kun kriminalisoidaan homous, vainotaan heitä ja kielletään adoptiot maihin joissa homoliitot tulee laillisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni suositellaan, että adoption jälkeen lasta pitäisi hoitaa kotona ainakin vuosi ennen päivähoitoon laittamista, jotta kiintymyssuhde muodostuu riittävän hyväksi.
Tietämäni adoptiovanhemmat ovat laittaneet adoptiolapsen hoitoon hyvin pian, eivätkä ole jaksaneet hoitaa kotona edes sitä yhtä vuotta. Ilmeisesti näillä asioilla ei olekaan mitään väliä prosessissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille ei vain voi mitään, että adoptioasiat eivät ole juuri sen oikeudenmukaisempi kuin sekään, saako joku biologisia lapsia vai ei.
Adoptiossahan ei etsitä ensisijaisesti lasta pariskunnalle, vaan vanhempia lapselle.Lisäksi kaikki vaiheet adoptiossa käsittelee toinen ihminen. Kansainvälisessä adoptiossa vielä sitten ulkomailla, niiden omien lakien, muiden säädöksien, käytäntöjen, tapojen ja arvomaailman mukaisesti, jotka kaikki voivat erota omistamme aika laillakin.
Joskus luin, että vaikka meillä esimerkiksi parturi-kampaaja on ihan normaali ammatti, joissain maissa hakemuksen lukija voi ajatella että kauheaa, koska siellä tavallinen parturi levittää pikkuisen matonpätkän kadun reunaan ja tarjoaa siinä sakset kädessä hiustenleikkuuta ja ansaitsee pari pikku kolikkoa päivässä.
Sille ei voi mitään, ja se on otettava jo Suomessa hakuprosessin alussa huomioon. On todella kallista ja Suomen mainetta adoptioissa tahraavaa, jos ulkomaille päästetään hakemuksia, joilla ei ole suurtakaan todennäköisyyttä kuitenkaan onnistua.
En tiedä tuosta Suomen maineen tahraamisesta, mutta ei ole myöskään reilua pitää vuosikausia adoptioprosessissa vanhemmaksi halukasta, josta jo työntekijä Suomessa näkee, että hänen taustallaan ei ole mitään mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi kohdemaassa.
Mutta kun se yksi työntekijä ei kuitenkaan asiaa päätä. Toki hän voi kertoa, miltä mahdollisuudet näyttävät, mutta hän ei voi kieltää jatkamasta prosessia siihen asti kunnes tulee päätös adoptiolautakunnalta Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille ei vain voi mitään, että adoptioasiat eivät ole juuri sen oikeudenmukaisempi kuin sekään, saako joku biologisia lapsia vai ei.
Adoptiossahan ei etsitä ensisijaisesti lasta pariskunnalle, vaan vanhempia lapselle.Lisäksi kaikki vaiheet adoptiossa käsittelee toinen ihminen. Kansainvälisessä adoptiossa vielä sitten ulkomailla, niiden omien lakien, muiden säädöksien, käytäntöjen, tapojen ja arvomaailman mukaisesti, jotka kaikki voivat erota omistamme aika laillakin.
Joskus luin, että vaikka meillä esimerkiksi parturi-kampaaja on ihan normaali ammatti, joissain maissa hakemuksen lukija voi ajatella että kauheaa, koska siellä tavallinen parturi levittää pikkuisen matonpätkän kadun reunaan ja tarjoaa siinä sakset kädessä hiustenleikkuuta ja ansaitsee pari pikku kolikkoa päivässä.
Sille ei voi mitään, ja se on otettava jo Suomessa hakuprosessin alussa huomioon. On todella kallista ja Suomen mainetta adoptioissa tahraavaa, jos ulkomaille päästetään hakemuksia, joilla ei ole suurtakaan todennäköisyyttä kuitenkaan onnistua.
En tiedä tuosta Suomen maineen tahraamisesta, mutta ei ole myöskään reilua pitää vuosikausia adoptioprosessissa vanhemmaksi halukasta, josta jo työntekijä Suomessa näkee, että hänen taustallaan ei ole mitään mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi kohdemaassa.
Mutta kun se yksi työntekijä ei kuitenkaan asiaa päätä. Toki hän voi kertoa, miltä mahdollisuudet näyttävät, mutta hän ei voi kieltää jatkamasta prosessia siihen asti kunnes tulee päätös adoptiolautakunnalta Suomessa.
Hän sen nimenomaan päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mepä saatiin satikutia siitä että koti on liian siisti ja me ollaan liian säntillisiä. Mikään ei ole hyvä.
Tää on ohis, mutta opettaja antoi kielteistä palautetta siitä lapsemme on liian tarkka ja huolellinen. Onko tää joku sosiaali-opettajakunnan juttu
Oli kurja lukea hakijan kokemuksista ja siitä, että hän ei saanut lasta. Todella ikävää hänelle ja uskon, että on tullut väärinkohdelluksi.
Tartun nyt lillukanvarsiin, mutta ihmettelen tämän ketjun puhetta "sairaanhoitaja-opettaja -tyyppisistä" ihmisistä. En todellakaan ymmärrä, mistä tällainen puheenparsiu kumpuaa. Ainut, mikä yhdistää sairaanhoitajia ja opettajia, on naisvaltaisuus alalla. Lisäksi en näe, miten sairaanhoitajat tai opettajat liittyisivät adoptioprosessiin. Kummankaan ammatin edustajat eivät ole mukana adoptioprosesseissa.
Aivan tolkutonta on puhua jostain "sosiaalia-opettajakunnasta". Ei ole sellaista ammattikuntaa. Ja mitä yhteistä on esim. röntgentoitajalla ja kemian opettajalla? No, ehkä vahva käsitys säteilystä. En todella ymmärrä tällaista yleistämistä. Haistan ainoastaan tunkkaisen naisvihamielisyyden, mikä on todella vastenmielistä.
Virassa olevilla hoitajalla ja opettajalla on varma työpaikka eläkeikään asti. Se heitä yhdistää. Verrattuna kulttuurialan pätkätöihin sillä on aivan oikeutetusti suuri painoarvo, kun arvioidaan elämän vakautta, jota adoptiolapsi elämäänsä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti hän oli yksinhakija? Silloin ymmärrän tuon, että vakituisen työpaikan puute koettiin esteeksi.
En ole Hesarin tilaaja, joten näin vain otsikon.
Itse olin freelancer molemmilla kerroilla mutta mies vakituisessa työssä.
Hän hommasi vakituisen työn, ei apua.
Hänellä oli rahaa, ja asunto Helsingin kantakaupungissa, ja loma-asunto ym. "Ei realisoitavissa" oli sossun kanta asuntoon.
Minkähän takia asunto ja muu omaisuus olisi pitänyt voida realisoida?
En ymmärrä!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille ei vain voi mitään, että adoptioasiat eivät ole juuri sen oikeudenmukaisempi kuin sekään, saako joku biologisia lapsia vai ei.
Adoptiossahan ei etsitä ensisijaisesti lasta pariskunnalle, vaan vanhempia lapselle.Lisäksi kaikki vaiheet adoptiossa käsittelee toinen ihminen. Kansainvälisessä adoptiossa vielä sitten ulkomailla, niiden omien lakien, muiden säädöksien, käytäntöjen, tapojen ja arvomaailman mukaisesti, jotka kaikki voivat erota omistamme aika laillakin.
Joskus luin, että vaikka meillä esimerkiksi parturi-kampaaja on ihan normaali ammatti, joissain maissa hakemuksen lukija voi ajatella että kauheaa, koska siellä tavallinen parturi levittää pikkuisen matonpätkän kadun reunaan ja tarjoaa siinä sakset kädessä hiustenleikkuuta ja ansaitsee pari pikku kolikkoa päivässä.
Sille ei voi mitään, ja se on otettava jo Suomessa hakuprosessin alussa huomioon. On todella kallista ja Suomen mainetta adoptioissa tahraavaa, jos ulkomaille päästetään hakemuksia, joilla ei ole suurtakaan todennäköisyyttä kuitenkaan onnistua.
En tiedä tuosta Suomen maineen tahraamisesta, mutta ei ole myöskään reilua pitää vuosikausia adoptioprosessissa vanhemmaksi halukasta, josta jo työntekijä Suomessa näkee, että hänen taustallaan ei ole mitään mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi kohdemaassa.
Mutta kun se yksi työntekijä ei kuitenkaan asiaa päätä. Toki hän voi kertoa, miltä mahdollisuudet näyttävät, mutta hän ei voi kieltää jatkamasta prosessia siihen asti kunnes tulee päätös adoptiolautakunnalta Suomessa.
Hän sen nimenomaan päättää.
Ei pidä paikkaansa. Hän antaa lausunnon, mutta adoptiolautakunta tekee päätöksen adoptioluvasta. Ei koskaan yksittäinen työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti hän oli yksinhakija? Silloin ymmärrän tuon, että vakituisen työpaikan puute koettiin esteeksi.
En ole Hesarin tilaaja, joten näin vain otsikon.
Itse olin freelancer molemmilla kerroilla mutta mies vakituisessa työssä.
Hän hommasi vakituisen työn, ei apua.
Hänellä oli rahaa, ja asunto Helsingin kantakaupungissa, ja loma-asunto ym. "Ei realisoitavissa" oli sossun kanta asuntoon.Minkähän takia asunto ja muu omaisuus olisi pitänyt voida realisoida?
En ymmärrä!?
No jos jää ilman seuraavaa pätkätyötä jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mepä saatiin satikutia siitä että koti on liian siisti ja me ollaan liian säntillisiä. Mikään ei ole hyvä.
Tää on ohis, mutta opettaja antoi kielteistä palautetta siitä lapsemme on liian tarkka ja huolellinen. Onko tää joku sosiaali-opettajakunnan juttu
Oli kurja lukea hakijan kokemuksista ja siitä, että hän ei saanut lasta. Todella ikävää hänelle ja uskon, että on tullut väärinkohdelluksi.
Tartun nyt lillukanvarsiin, mutta ihmettelen tämän ketjun puhetta "sairaanhoitaja-opettaja -tyyppisistä" ihmisistä. En todellakaan ymmärrä, mistä tällainen puheenparsiu kumpuaa. Ainut, mikä yhdistää sairaanhoitajia ja opettajia, on naisvaltaisuus alalla. Lisäksi en näe, miten sairaanhoitajat tai opettajat liittyisivät adoptioprosessiin. Kummankaan ammatin edustajat eivät ole mukana adoptioprosesseissa.
Aivan tolkutonta on puhua jostain "sosiaalia-opettajakunnasta". Ei ole sellaista ammattikuntaa. Ja mitä yhteistä on esim. röntgentoitajalla ja kemian opettajalla? No, ehkä vahva käsitys säteilystä. En todella ymmärrä tällaista yleistämistä. Haistan ainoastaan tunkkaisen naisvihamielisyyden, mikä on todella vastenmielistä.
Virassa olevilla hoitajalla ja opettajalla on varma työpaikka eläkeikään asti. Se heitä yhdistää. Verrattuna kulttuurialan pätkätöihin sillä on aivan oikeutetusti suuri painoarvo, kun arvioidaan elämän vakautta, jota adoptiolapsi elämäänsä tarvitsee.
He on samanlaisia kuin ne sossut. Eivät mitään älykköjä, hyväpalkkaisia, kaikin tavoin keskiverto. Turvallinen ja samanlainen.
Moni hyväpalkkainen nainen saaihan kateuden takia kylmää kyytiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille ei vain voi mitään, että adoptioasiat eivät ole juuri sen oikeudenmukaisempi kuin sekään, saako joku biologisia lapsia vai ei.
Adoptiossahan ei etsitä ensisijaisesti lasta pariskunnalle, vaan vanhempia lapselle.Lisäksi kaikki vaiheet adoptiossa käsittelee toinen ihminen. Kansainvälisessä adoptiossa vielä sitten ulkomailla, niiden omien lakien, muiden säädöksien, käytäntöjen, tapojen ja arvomaailman mukaisesti, jotka kaikki voivat erota omistamme aika laillakin.
Joskus luin, että vaikka meillä esimerkiksi parturi-kampaaja on ihan normaali ammatti, joissain maissa hakemuksen lukija voi ajatella että kauheaa, koska siellä tavallinen parturi levittää pikkuisen matonpätkän kadun reunaan ja tarjoaa siinä sakset kädessä hiustenleikkuuta ja ansaitsee pari pikku kolikkoa päivässä.
Sille ei voi mitään, ja se on otettava jo Suomessa hakuprosessin alussa huomioon. On todella kallista ja Suomen mainetta adoptioissa tahraavaa, jos ulkomaille päästetään hakemuksia, joilla ei ole suurtakaan todennäköisyyttä kuitenkaan onnistua.
En tiedä tuosta Suomen maineen tahraamisesta, mutta ei ole myöskään reilua pitää vuosikausia adoptioprosessissa vanhemmaksi halukasta, josta jo työntekijä Suomessa näkee, että hänen taustallaan ei ole mitään mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi kohdemaassa.
Mutta kun se yksi työntekijä ei kuitenkaan asiaa päätä. Toki hän voi kertoa, miltä mahdollisuudet näyttävät, mutta hän ei voi kieltää jatkamasta prosessia siihen asti kunnes tulee päätös adoptiolautakunnalta Suomessa.
Hän sen nimenomaan päättää.
Ei pidä paikkaansa. Hän antaa lausunnon, mutta adoptiolautakunta tekee päätöksen adoptioluvasta. Ei koskaan yksittäinen työntekijä.
Kyllä pitää paikkaansa.
Hän joko suosittaa tai ei suosita. Jos hän ei suosita, se on sitten siinä.
T adoptioäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mepä saatiin satikutia siitä että koti on liian siisti ja me ollaan liian säntillisiä. Mikään ei ole hyvä.
Tää on ohis, mutta opettaja antoi kielteistä palautetta siitä lapsemme on liian tarkka ja huolellinen. Onko tää joku sosiaali-opettajakunnan juttu
Oli kurja lukea hakijan kokemuksista ja siitä, että hän ei saanut lasta. Todella ikävää hänelle ja uskon, että on tullut väärinkohdelluksi.
Tartun nyt lillukanvarsiin, mutta ihmettelen tämän ketjun puhetta "sairaanhoitaja-opettaja -tyyppisistä" ihmisistä. En todellakaan ymmärrä, mistä tällainen puheenparsiu kumpuaa. Ainut, mikä yhdistää sairaanhoitajia ja opettajia, on naisvaltaisuus alalla. Lisäksi en näe, miten sairaanhoitajat tai opettajat liittyisivät adoptioprosessiin. Kummankaan ammatin edustajat eivät ole mukana adoptioprosesseissa.
Aivan tolkutonta on puhua jostain "sosiaalia-opettajakunnasta". Ei ole sellaista ammattikuntaa. Ja mitä yhteistä on esim. röntgentoitajalla ja kemian opettajalla? No, ehkä vahva käsitys säteilystä. En todella ymmärrä tällaista yleistämistä. Haistan ainoastaan tunkkaisen naisvihamielisyyden, mikä on todella vastenmielistä.
Virassa olevilla hoitajalla ja opettajalla on varma työpaikka eläkeikään asti. Se heitä yhdistää. Verrattuna kulttuurialan pätkätöihin sillä on aivan oikeutetusti suuri painoarvo, kun arvioidaan elämän vakautta, jota adoptiolapsi elämäänsä tarvitsee.
He on samanlaisia kuin ne sossut. Eivät mitään älykköjä, hyväpalkkaisia, kaikin tavoin keskiverto. Turvallinen ja samanlainen.
Moni hyväpalkkainen nainen saaihan kateuden takia kylmää kyytiä.
Melkoista stereotypioiden latelua. Olet arvatenkin sossun virassa sillä et kovin älyköltä vaikuta? Niitä dillejä on kyllä hyväpalkkaisissakin varsin kattavasti eikä sossuksi työllistymisen edellytys ole, että on tarpeeksi keskiverto. Tiesitkö, että osa tekee työkseen sitä mistä tykkää tai mihin heillä on kutsumus? Kaikki eivät ole yhtä rahanahneita kuin sinä. Eri
Biaudet'n adoptiolapset ovat lähes 30-vuotiaita, joten heidän vauva-aikanaan tilanne oli täysin toinen kuin nykyisin. Urpilaisen adoptiolapsi on ulkomailta. Kumpikaan ei adoptoinut yksin, vaan puolison kanssa. Todennäköisesti puolisolla oli vakituinen työ.