Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu naisesta, joka ei kelvannut adoptiovanhemmaksi
10.01.2022 |
Onko kellään kokemusta tai ammatillista tietoa näistä kotiselvityksistä, mistä jutussa oli kyse?
Miten tiedot esim. ihmisen turvaverkoista tai työtilanteesta tai muista taustoista tarkistetaan? Vai voiko sinne halutessaan puhua mitä huvittaa ja keksiä itselleen vaikka koko lähipiirin? Pitääkö sinne toimittaa sukuselvitys, johon on merkitty kaikki läheiset ym?
Jutussa ei kerrottu, eikö virheellisesti merkityistä tiedoista voi valittaa mihinkään. Eikö jutun Elinalla tosiaan ole mitään mahdollisuutta korjata omia tietojaan, jos ne selkeästi eivät pidä paikkaansa? Tai tehdä ilmoitusta väärin kirjatuista tiedoista?
En ota tässä nyt kantaa itse päätökseen vaan kiinnostaa, miten nämä taustojen selvitykset tehdään.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle, joka et millään ymmärrä, miksi sossutädit saattaa testailla käyttäytymällä veemäisesti.
Minun isä oli sellainen, joka koki helposti, että hänen nenille hypitään ja riitaantui helposti kaikkien kanssa. Samalla lailla suhtautui meihin lapsiinkin, eli aikuinen mies koki ihan normaalin lapsen kiukuttelun jonain arvovaltakysymyksenä tai manipulointiyrityksenä ja kohtelu oli kylmää eikä pelännyt käydä käsiksi. Mitään ongelmia tai harmia ei myöskään saanut olla esim. koulussa.
Joten nyt kun känkkäät vastaan tästä asiasta, niin oletko ajatellut, voisivatko hankalat tilanteet lapsen kanssa tuoda sinusta esiin primitiivisiä ei-toivottuja piirteitä?
Aikamoista aggressiota tulee esiin jo tässä keskustelussa. Ohis
Olen ihan suoraan sanonut, että inhoan hölmöjä ihmisiä. Olen aina inhonnut ja inhoan edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaus: primitiivinen huono termi. Negatiivisia piirteitä siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html
Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.
Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.
Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.
Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?
Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.
Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.
Viranomaisten kirjauksia ei voi muuttaa.
Ainoastaan saadusta päätöksestä voi valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle, joka et millään ymmärrä, miksi sossutädit saattaa testailla käyttäytymällä veemäisesti.
Minun isä oli sellainen, joka koki helposti, että hänen nenille hypitään ja riitaantui helposti kaikkien kanssa. Samalla lailla suhtautui meihin lapsiinkin, eli aikuinen mies koki ihan normaalin lapsen kiukuttelun jonain arvovaltakysymyksenä tai manipulointiyrityksenä ja kohtelu oli kylmää eikä pelännyt käydä käsiksi. Mitään ongelmia tai harmia ei myöskään saanut olla esim. koulussa.
Joten nyt kun känkkäät vastaan tästä asiasta, niin oletko ajatellut, voisivatko hankalat tilanteet lapsen kanssa tuoda sinusta esiin primitiivisiä ei-toivottuja piirteitä?
En voisi. Se ei liity mitenkään siihen, että joku aikuinen ihminen käyttää kallista virka-aikaa pelleilyyn.
No, jotenkin onnistuit sen pelleilyseulan selättämään. En tiedä mitä se kertoo kriteereistä.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle, joka et millään ymmärrä, miksi sossutädit saattaa testailla käyttäytymällä veemäisesti.
Minun isä oli sellainen, joka koki helposti, että hänen nenille hypitään ja riitaantui helposti kaikkien kanssa. Samalla lailla suhtautui meihin lapsiinkin, eli aikuinen mies koki ihan normaalin lapsen kiukuttelun jonain arvovaltakysymyksenä tai manipulointiyrityksenä ja kohtelu oli kylmää eikä pelännyt käydä käsiksi. Mitään ongelmia tai harmia ei myöskään saanut olla esim. koulussa.
Joten nyt kun känkkäät vastaan tästä asiasta, niin oletko ajatellut, voisivatko hankalat tilanteet lapsen kanssa tuoda sinusta esiin primitiivisiä ei-toivottuja piirteitä?
En usko, että sossutädin ohjekirjassa neuvottaisiin käyttäytymään veemäisesti testimielessä. Se on aina aseman väärinkäyttöä, ylimielinen asenne ja puutteellinen ammattitaito. Ihan riippumatta siitä, onko tädin luonne heikko ja täti kyynistynyt työssään vai valmiiksi mulukku luonteeltaan. Sossutädin työhön ei kuulu provosoituminen eikä provokatiivisuus.
Terveisin eri känkkääjä, joka miettii miksi sossutädin pitäisikään toimia kuin epäkypsä vanhempi, jolla on primitiivisiä ei-toivottuja piirteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle, joka et millään ymmärrä, miksi sossutädit saattaa testailla käyttäytymällä veemäisesti.
Minun isä oli sellainen, joka koki helposti, että hänen nenille hypitään ja riitaantui helposti kaikkien kanssa. Samalla lailla suhtautui meihin lapsiinkin, eli aikuinen mies koki ihan normaalin lapsen kiukuttelun jonain arvovaltakysymyksenä tai manipulointiyrityksenä ja kohtelu oli kylmää eikä pelännyt käydä käsiksi. Mitään ongelmia tai harmia ei myöskään saanut olla esim. koulussa.
Joten nyt kun känkkäät vastaan tästä asiasta, niin oletko ajatellut, voisivatko hankalat tilanteet lapsen kanssa tuoda sinusta esiin primitiivisiä ei-toivottuja piirteitä?
En voisi. Se ei liity mitenkään siihen, että joku aikuinen ihminen käyttää kallista virka-aikaa pelleilyyn.
No, jotenkin onnistuit sen pelleilyseulan selättämään. En tiedä mitä se kertoo kriteereistä.
Sanomalla kuule suoraan, että "älä viitsi, aikuinen ihminen".
Lapsi voi hölmöillä koska on lapsi.
Jos aikuinen hölmöilee, hän on vain hölmö.
Vierailija kirjoitti:
Jutusta puuttui kokonaan vastapuolen näkemys. Heillä on vaitiolovelvollisuus, joten eivät voi kommentoida. Todennäköisesti hylkäykselle oli hyvät perusteet.
Tää kommentti tulee monesti myös kun puhutaan lastensuojelusta. Eli asiakas on kätevästi aina väärässä :D
Toi sun arviointi todennäköisyydestä on yhtä tyhjän kanssa. Miten voit arvioida noin, itsekin sanoit, että toisen osapuolen näkökantaa ei olla kuultu?
Ei tartte tulla lyttään ton kokemusta, kun et asiasta tiedä muuta kun tän uutisjutun. Ihan hyvin voi olla ollut väärät perusteet. Tai sit ei oo ollu. Voidaan vaan arvailla. Tyyppi nyt halusi tuoda epäkohtia tuosta prosessista esille. Olisi aika epätodennäköistä oikeastaan jos noissa päätöksissä ja prosesseissa ei ikinä tapahtuisi virhearviointeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle, joka et millään ymmärrä, miksi sossutädit saattaa testailla käyttäytymällä veemäisesti.
Minun isä oli sellainen, joka koki helposti, että hänen nenille hypitään ja riitaantui helposti kaikkien kanssa. Samalla lailla suhtautui meihin lapsiinkin, eli aikuinen mies koki ihan normaalin lapsen kiukuttelun jonain arvovaltakysymyksenä tai manipulointiyrityksenä ja kohtelu oli kylmää eikä pelännyt käydä käsiksi. Mitään ongelmia tai harmia ei myöskään saanut olla esim. koulussa.
Joten nyt kun känkkäät vastaan tästä asiasta, niin oletko ajatellut, voisivatko hankalat tilanteet lapsen kanssa tuoda sinusta esiin primitiivisiä ei-toivottuja piirteitä?
En usko, että sossutädin ohjekirjassa neuvottaisiin käyttäytymään veemäisesti testimielessä. Se on aina aseman väärinkäyttöä, ylimielinen asenne ja puutteellinen ammattitaito. Ihan riippumatta siitä, onko tädin luonne heikko ja täti kyynistynyt työssään vai valmiiksi mulukku luonteeltaan. Sossutädin työhön ei kuulu provosoituminen eikä provokatiivisuus.
Terveisin eri känkkääjä, joka miettii miksi sossutädin pitäisikään toimia kuin epäkypsä vanhempi, jolla on primitiivisiä ei-toivottuja piirteitä?
He tekee sitä, koska heillä on kaikki valta.
Tiedän adoptioperheen joka ei inahtanut vastaan siinäkään tilanteessa, että kävi ilmi, että heidän paperinsa olivat "vahingossa" aka ihan vaan vittuuttaan seisseet pöydällä vuoden, vaikka heille oli annettu ymmärtää että asia etenee.
VUODEN.
Äiti sitten jotakin itkuisena selitti, miten se kasvatti häntä varmaan ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tosi vanhanaikaisen suhtautumistapa työsuhteisiin. Nainenhan oli kuitenkin ollut vuosikausia töissä ilman taukoja. Nykyään on monilla aloilla liki pelkästään projektiluonteista työtä.
Esim. yliopiston tutkijat eivät voi adoptoida koska heillä on harvoin vakituinen työsuhde?
Tietämäni tutkija adoptoi vasta kun sai vakituisen viran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html
Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.
Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.
Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.
Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?
Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.
Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.
Viranomaisten kirjauksia ei voi muuttaa.
Ainoastaan saadusta päätöksestä voi valittaa.
Valitus ei yleensä maksa vaivaa, koska asiattomat ja virheelliset kirjaukset ovat päätöksen perustana. Ilmaista oikeusapua ei taida vieläkään saada kuntaa vastaan, jos viranhaltijan päätöksen haluaa saada oikeudessa kumotuksi? Ilman pätevää asianajajaa se ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti hän oli yksinhakija? Silloin ymmärrän tuon, että vakituisen työpaikan puute koettiin esteeksi.
En ole Hesarin tilaaja, joten näin vain otsikon.
Itse olin freelancer molemmilla kerroilla mutta mies vakituisessa työssä.
Hän hommasi vakituisen työn, ei apua.
Hänellä oli rahaa, ja asunto Helsingin kantakaupungissa, ja loma-asunto ym. "Ei realisoitavissa" oli sossun kanta asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle, joka et millään ymmärrä, miksi sossutädit saattaa testailla käyttäytymällä veemäisesti.
Minun isä oli sellainen, joka koki helposti, että hänen nenille hypitään ja riitaantui helposti kaikkien kanssa. Samalla lailla suhtautui meihin lapsiinkin, eli aikuinen mies koki ihan normaalin lapsen kiukuttelun jonain arvovaltakysymyksenä tai manipulointiyrityksenä ja kohtelu oli kylmää eikä pelännyt käydä käsiksi. Mitään ongelmia tai harmia ei myöskään saanut olla esim. koulussa.
Joten nyt kun känkkäät vastaan tästä asiasta, niin oletko ajatellut, voisivatko hankalat tilanteet lapsen kanssa tuoda sinusta esiin primitiivisiä ei-toivottuja piirteitä?
En usko, että sossutädin ohjekirjassa neuvottaisiin käyttäytymään veemäisesti testimielessä. Se on aina aseman väärinkäyttöä, ylimielinen asenne ja puutteellinen ammattitaito. Ihan riippumatta siitä, onko tädin luonne heikko ja täti kyynistynyt työssään vai valmiiksi mulukku luonteeltaan. Sossutädin työhön ei kuulu provosoituminen eikä provokatiivisuus.
Terveisin eri känkkääjä, joka miettii miksi sossutädin pitäisikään toimia kuin epäkypsä vanhempi, jolla on primitiivisiä ei-toivottuja piirteitä?
He tekee sitä, koska heillä on kaikki valta.
Tiedän adoptioperheen joka ei inahtanut vastaan siinäkään tilanteessa, että kävi ilmi, että heidän paperinsa olivat "vahingossa" aka ihan vaan vittuuttaan seisseet pöydällä vuoden, vaikka heille oli annettu ymmärtää että asia etenee.
VUODEN.
Äiti sitten jotakin itkuisena selitti, miten se kasvatti häntä varmaan ihmisenä.
Kyllä, tiedän että valta on noussut monella päähän. Tiedän myös, että asiakkaan (eli kohteen) inahtamiset vain pahentavat asiaa. Sitä en tiedä miten siihen saisi muutoksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html
Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.
Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.
Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.
Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?
Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.
Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.
Omia lapsia saa tehdä rajattomasti vaikka ei olisi minkäänlaista omaa toimeentuloa. Ulkomailtakin tulee vastaavia. Niin ei sitten adoptioon kunnon ihmiselle jotain orpoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html
Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.
Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.
Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.
Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?
Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.
Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.
Minä taas ymmärrän että jos koira näyttää resuiselta herää herkästi kysymys siitä näyttäisikö lapsikin resuiselta ko. vanhempien hoidettavana. Eli kysehän on koiraa katsoessa siitä pidetäänkö hänestä huolta asianmukaisesti.
No mutta asiaan. Epäilen että artikkelista sai aika yksipuolisen kuvan. Tapaamisesta sosiaaliviranomaisten kanssa ei nyt vaan ”nukuta pommiin” jos haluaa että asiat etenevät sujuvasti ja positiivisesti. Kyllä tällainen tapaaminen on jo sellainen ja niin tärkeä että normaali ihminen varmistaisi vaikka millä tavalla että herää siihen ajoissa eikä jätä sitä väliin kun ”nukkuu pommiin”. Luultavasti elämänhallinnassa on muitakin ongelmia ollut, kyseessä on mahdollisesti oikeinkin symppis ”taivaanrannan maalari” mutta jos elämä on vähän sinne sun tänne rempallaan ja suunnitelmia kasa mutta mitään ei saa näytettyä toteutetuksi niin ei siihen soppaan adoptiolasta kannata antaa.
Ei ollut mikään taivaanrannan maalari eikä elämänhallinnassa puutteita. Päinvastoin. Lue koko juttu.
Teki myös kaiken mitä piti ja enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin sitä mieltä että pommiin nukkuminen oli aika säälittävää ja käsittämätöntä. Ei kellekään normaalille aikuiselle käy noin.
Mutta edelleen kiinnostaa, miten sosiaaliset verkostot tarkistetaan. Voiko sellaiset keksiä itse itselleen? -ap
Lue ketju, on jo selitetty.
Ei ole selitetty että vaaditaanko sukuselvitys perheenjäsenistä ja miten tarkistetaan että suositukset ovat oikeasti noiden ihmisten kynästä.
Olen kuullut, että jutellaan myös lähipiirin kanssa. Onko sulla siis toiveena satuilla itsellesi hyvä elämä, jolla saisit valheellisesti itsellesi adoptiolapsen vai miksi kyselet tätä? Ei tule onnistumaan.
Ei todellakaan ole, vaan kiinnostaa kuinka mielivaltainen arviointisysteemi on.
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html
Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.
Koko Suomen adoptiolaki on kokolailla onneton.
Meidänkin prosessi kesti tasan 6 vuotta.
Pitääkö ihan toistaa, 6 vuotta.
Aina kun yritti sanoa että meille käy seuraava tapaaminen ensi viikolla niin sanoivat että jatketaan 2 kuukauden päästä. Ehditte ajatella mitä adoptio tarkoittaa....lapsen parhaaksihan tämä on...?
Siinä lapsi joka on koditonna jossain huitsin Nevadassa menee kouluun kun "kotiselvitykset" on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli kyllä tuosta vakityöstö mieleen, että olisiko voinut hakea vaikka jotain vakituista osa-aikatyötä tooselta alalta tai perustaa toiminimeä, myynyt vaikka alv-vapaasti (max 15 000 e vuodessa, tuolloin kai max 10 000) trikoomyssyjä torissa tai mitä noita näyttäis olevan? Jos itse haaveilisin adoptiolapsesta ja tuota pidettöisiin ehtona niin kyllä keksisin jotain. Mielestäni sekin, ettö vastustaa kaikkia perusteita miksei asiat voi edetä kertoo jotain siitä lapsenkaipuusta. Just joku koiran turkinhoidosta tehty väärintulkinta on eri asia kun sille väärinkäsitykselle ei oikeasti voi mitään. Tuolle työasialle taas voi ainakin yrittää tehdä jotain kun sitä edellytetään. Ettei edes harkitse yrittävänsä täyttää kriteerejä kertoo mielestäni siitä, ettei lasta ihan liikaa toivokaan. Silloin katse pitäisi kääntää peiliin ja lopettaa oman itsensä sääliminen kun se ei mitään auta.
Hänhän hommasi vakituisen työn opettajana!!! Lue juttu ennen kuin esität virheellisiä kommentteja!
Kiinnostaisi tietää miten äidin meikkaamattomuus liittyy adoptioon. En ole kuvitellut että sossutantat itsekään olisivat kovin meikattuja noin yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html
Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.
Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.
Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.
Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?
Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.
Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.
Omia lapsia saa tehdä rajattomasti vaikka ei olisi minkäänlaista omaa toimeentuloa. Ulkomailtakin tulee vastaavia. Niin ei sitten adoptioon kunnon ihmiselle jotain orpoa.
Kun ne adoptioon annetut (ja varastetut) lapset ansaitsevat hyvän kodin siitä huolimatta, että moni vastuutonkin pystyy lisääntymään. Se on epäreilua, että kaikki eivät voi saada omia lapsia vaikka tahtoisivat ja vaikka heistä olisi hyviksi vanhemmiksi. Se on epäreilua, että kaikki eivät synny hyviin perheisiin. Siinä ei ole mitään epäreilua, että kaikki eivät saa halutessaan muiden lapsia niin monta kuin tahtovat vaikka eivät omia voikaan saada. Oikeus adoptoida orpolapsia ei ole mikään yleinen ihmisoikeus.
En voisi. Se ei liity mitenkään siihen, että joku aikuinen ihminen käyttää kallista virka-aikaa pelleilyyn.