Hesarin juttu naisesta, joka ei kelvannut adoptiovanhemmaksi

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html

Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.

Ilmeisesti hän oli yksinhakija? Silloin ymmärrän tuon, että vakituisen työpaikan puute koettiin esteeksi.

En ole Hesarin tilaaja, joten näin vain otsikon.

Itse olin freelancer molemmilla kerroilla mutta mies vakituisessa työssä.

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html

Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.

Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.

Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.

Jutusta puuttui kokonaan vastapuolen näkemys. Heillä on vaitiolovelvollisuus, joten eivät voi kommentoida. Todennäköisesti hylkäykselle oli hyvät perusteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html

Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.

Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.

Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.

Aika hirveää jos pitää koiran trimmaus aikaistaa jotain tuollaista kotikäyntiä varten. Auttoiko edes kertoa milloin ja miten turkkia hoidetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html

Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.

Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.

Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.

Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?

Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.

Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.

Vierailija kirjoitti:

Jutusta puuttui kokonaan vastapuolen näkemys. Heillä on vaitiolovelvollisuus, joten eivät voi kommentoida. Todennäköisesti hylkäykselle oli hyvät perusteet.

Kyllä, mutta edelleen kiinnostaa, millaiset prosessit näissä perusteissa ja niiden todentamisessa on takana. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html

Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.

Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.

Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.

Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?

Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.

Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.

Ehkäpä kyse oli kokonaisuudesta. Työ oli yksi osa sitä kokonaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html

Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.

Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.

Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.

Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?

Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.

Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.

Kuulemma liittyy siihen että jaksaako lastakaan hoitaa jos ei koiraakaan hoida.

Mitkä ovat adoptiovanhemmuuden ikärajat? Olin käsittänyt, että 45 ja elina oli kuitenkin jo 48? Vai onko se 45 raja vauvan saamiselle, 46 1-vuotiaan jne? Vai onko ikärajaa muutettu?

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat adoptiovanhemmuuden ikärajat? Olin käsittänyt, että 45 ja elina oli kuitenkin jo 48? Vai onko se 45 raja vauvan saamiselle, 46 1-vuotiaan jne? Vai onko ikärajaa muutettu?

45 vuotta voi olla vanhemman ja lapsen ikäero. 50 vuotta täyttänyt ei enää voi adoptoida.

Yksinhakijoita on valtaisa määrä suhteessa lapsiin joita heille on tarjolla. Turha niitä papereita on myöskään lähetlelä, kun ne kohdemaat ei ei-vakituisessa työssä olevaa kuitenkaan rankkaa korkealle ja lapsi jää saamatta.

Jotenkin tosi vanhanaikaisen suhtautumistapa työsuhteisiin. Nainenhan oli kuitenkin ollut vuosikausia töissä ilman taukoja. Nykyään on monilla aloilla liki pelkästään projektiluonteista työtä.

Esim. yliopiston tutkijat eivät voi adoptoida koska heillä on harvoin vakituinen työsuhde?

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat adoptiovanhemmuuden ikärajat? Olin käsittänyt, että 45 ja elina oli kuitenkin jo 48? Vai onko se 45 raja vauvan saamiselle, 46 1-vuotiaan jne? Vai onko ikärajaa muutettu?

Max. 45 vuoden ikäero lapseen ja korkeintaan 50 v ikä.

Elina varmaankin kertoo useamman vuoden takaisista asioista.

Multa pyydettiin suosituskirjettä, kun veljeni haki adoptiolasta vaimonsa kanssa. Isovanhemmat tais kirjoittaa myös.

Olen tavannut kaksi yksin adoptoinutta naista eri yhteyksissä. Näistä adoptioista on tosin jo useampi vuosi. Itse olin vähän järkyttynyt siitä, miten vähillä edellytyksillä he saivat adoptoida. Kummallakin oli erittäin vaikeita, ratkaisemattomia ongelmia elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html

Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.

Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.

Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.

Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?

Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.

Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.

Minä taas ymmärrän että jos koira näyttää resuiselta herää herkästi kysymys siitä näyttäisikö lapsikin resuiselta ko. vanhempien hoidettavana. Eli kysehän on koiraa katsoessa siitä pidetäänkö hänestä huolta asianmukaisesti.

No mutta asiaan. Epäilen että artikkelista sai aika yksipuolisen kuvan. Tapaamisesta sosiaaliviranomaisten kanssa ei nyt vaan ”nukuta pommiin” jos haluaa että asiat etenevät sujuvasti ja positiivisesti. Kyllä tällainen tapaaminen on jo sellainen ja niin tärkeä että normaali ihminen varmistaisi vaikka millä tavalla että herää siihen ajoissa eikä jätä sitä väliin kun ”nukkuu pommiin”. Luultavasti elämänhallinnassa on muitakin ongelmia ollut, kyseessä on mahdollisesti oikeinkin symppis ”taivaanrannan maalari” mutta jos elämä on vähän sinne sun tänne rempallaan ja suunnitelmia kasa mutta mitään ei saa näytettyä toteutetuksi niin ei siihen soppaan adoptiolasta kannata antaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tosi vanhanaikaisen suhtautumistapa työsuhteisiin. Nainenhan oli kuitenkin ollut vuosikausia töissä ilman taukoja. Nykyään on monilla aloilla liki pelkästään projektiluonteista työtä.

Esim. yliopiston tutkijat eivät voi adoptoida koska heillä on harvoin vakituinen työsuhde?

Te ette nyt ymmärrä että kohdemaat valitsee ne vanhemmat ja siellä vakituinen työsuhde, omaisuus jne katsotaan olevan lapsen parhaaksi. Ei he edes hahmota mitään ilmaista peruskoulua tms.

Hakijoiksi haluavia ja hakijoita on valtavat määrät enemmän kuin lapsia joten on varaa olla picky. Yksinhakijat on jo muutenkin jonon hännillä.

Jos tämä nainen oli vielä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston neuvonnassa niin onnea vaan. Siellä on ärsyttänyt jo ne suuret tulot ihan liikaa!

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tosi vanhanaikaisen suhtautumistapa työsuhteisiin. Nainenhan oli kuitenkin ollut vuosikausia töissä ilman taukoja. Nykyään on monilla aloilla liki pelkästään projektiluonteista työtä.

Esim. yliopiston tutkijat eivät voi adoptoida koska heillä on harvoin vakituinen työsuhde?

Yksinhakijoilla on varmasti rima korkealla. Lisäksi kyse on kokonaisuudesta, kuten viranomaiset sanoivat.

Elina myöhästyi ihan helvetin tärkeästä tapaamisesta viranomaisen kanssa, koska nukkui pommiin juuri sinä aamuna. Ei kukaan oikeesti voi mokata noin pahasti tietäessään että nyt on tosi kyseessä. Itellä ainakin olisi ollut vähintään kolme herätyskelloa soimassa ja tuskin edes olisin jännitykseltä pystynyt nukkumaan koko yönä. Joten ihan turha selitellä.