Mies ei halua seurustella :(

Mitä tää tapailu niin kuin tarkoittaa? Nussitaan jonkun kanssa ja toivotaan, että se muuttuu jossain vaiheessa seurusteluksi? Milloin tällainen touhu on oikein alkanut? Olen viimeksi seurustellut viime vuosituhannen lopulla ja silloin ei tällaista tapailupaneskelukulttuuria ollut ollenkaan. Homma meni niin, että ensin alettiin seurustella ja sitten vasta paneskella. Ja yhden yön jutut sitten erikseen, joku niitäkin harrasti.

Jos tavoitteena on seurustelusuhde, joka johtaa avioliittoon, niin mikä järki on aloittaa seksillä? Sehän juurikin johtaa tuohon, että mies jää siihen hengaamaan, koska kyllähän niille pillu aina kelpaa. Jos seksi ei olisi siinä heti ekojen kuukausien aikana kuviossa, niin ei tarvitsisi kenenkään naisen ihmetellä, onko se mies nyt tosissaan vai ei. 

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:56"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:12"]

Ap pää pystyyn, kesä tulossa ja mahdollisuus tavata monia, sua enemmän haluavia miehiä :) Vuoden päästä viimeistään vaan naurat, että sellaisenko miehen kanssa olisit halunnut seurustella.

[/quote]

Tai sitten ei. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän niitä oikeaa parisuhdetta hakevia, kunnon miehiä enää tapaa. Niitä kun on kysyntään nähden vähän, joten menevät kuin kuumille kiville. Sen sijaan näitä kaikenmaailman renttuja ja pelkkää seksi- ja/tai salasuhdetta hakevia taas löytää ihan etsimättäkin.

[/quote]

Sama pätee valitettavasti naisiin. 30+ osastolla tarjolla on lähinnä yh-äitejä, kyynisiä avioeron läpikäyneitä tapauksia sekä nirppanokkaisia ikisinkkuja, joille ei kelpaa mikään. Normaalin, tasapainoisen, parisuhdetta ja lapsia haluavan naisen löytäminen alkaa olla todella vaikeaa.

t. mies

[/quote]

Sama sulle, jos törmäät vain laaduttomiin naisiin liikut väärissä piireissä. Esim. pääkaupunkiseudulla on korkeastikoulutettuja ja laadukkaita sinkkunaisia pilvin pimein - samoin kuin miehiä :)

Tätähän ei sinkku oikeasti usein halua kuulla, koska se tarkoittaisi että itsellä on parantamisen varaa eikä voikaan syyttää niitä "muita" siitä miksei löydä parisuhteeseen sopivaa.

[/quote]

Korkeastikoulutettu ja laadukas sinkkunainen = nirppanokkainen ikisinkku, jolle ei kelpaa mikään

Näitä on nähty... 

[/quote]

Ei välttämättä työtön alkoholisti kelpaakaan.

[/quote]

Työttömyys ei niinkään edes haittaa, toisin kuin alkoholin kanssa lotraus. Pätee tietysti myös töissäkäyviin.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:52"]

Sama sulle, jos törmäät vain laaduttomiin naisiin liikut väärissä piireissä. Esim. pääkaupunkiseudulla on korkeastikoulutettuja ja laadukkaita sinkkunaisia pilvin pimein - samoin kuin miehiä :)

[/quote]

Korkeasti koulutettuja sinkkunaisia tosiaan on stadissa tällä hetkellä paljon, mutta taitaa ne vastaavat miehet olla aika harvassa, kun tällainen vanha papparainenkin löytää nuorta naisseuraa nykyään niin helposti. 

M42

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:12"]

Ap pää pystyyn, kesä tulossa ja mahdollisuus tavata monia, sua enemmän haluavia miehiä :) Vuoden päästä viimeistään vaan naurat, että sellaisenko miehen kanssa olisit halunnut seurustella.

[/quote]

Tai sitten ei. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän niitä oikeaa parisuhdetta hakevia, kunnon miehiä enää tapaa. Niitä kun on kysyntään nähden vähän, joten menevät kuin kuumille kiville. Sen sijaan näitä kaikenmaailman renttuja ja pelkkää seksi- ja/tai salasuhdetta hakevia taas löytää ihan etsimättäkin.

[/quote]

Sama pätee valitettavasti naisiin. 30+ osastolla tarjolla on lähinnä yh-äitejä, kyynisiä avioeron läpikäyneitä tapauksia sekä nirppanokkaisia ikisinkkuja, joille ei kelpaa mikään. Normaalin, tasapainoisen, parisuhdetta ja lapsia haluavan naisen löytäminen alkaa olla todella vaikeaa.

t. mies

[/quote]

Sama sulle, jos törmäät vain laaduttomiin naisiin liikut väärissä piireissä. Esim. pääkaupunkiseudulla on korkeastikoulutettuja ja laadukkaita sinkkunaisia pilvin pimein - samoin kuin miehiä :)

Tätähän ei sinkku oikeasti usein halua kuulla, koska se tarkoittaisi että itsellä on parantamisen varaa eikä voikaan syyttää niitä "muita" siitä miksei löydä parisuhteeseen sopivaa.

[/quote]

Jos pk-seudulla on pilvin pimein "laadukkaita" sinkkunaisia ja -miehiä, jotka eivät ole nirppanokkia, ja heistä ainakin enemmistö haluaa parisuhteen, miksi he kaikki edelleen ovat sinkkuja? hmm..... Joku ei nyt täsmää.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:19"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:16"]

Ei mutta oikeasti, tietääkö joku parin kuukauden hengailun jälkeen, että tässä mennään kihloihin ja aletaan lapsia laittamaan? En minäkään naisena haluaisi, että ihminen, jonka olen vain parisen kuukautta tuntenut alkaisi vaatimaan jotain loppuelämän sitoumuksia!

Jotenkin tuntuu kummalliselta tämä, että ihmissuhteille ei anneta aikaa kehittyä, vaan niistä pitäisi pystyä sopimaan kuten työsopimuksesta tai muusta virallisesta...

[/quote]

Osa pareista salamarakastuu eli ihan mahdollista. Kyllä niitäkin pareja löytyy, jotka on muuttaneet viikon sisällä yhteen, kihloihin alle puolessa vuodessa ja niin edelleen. Ja osa yhdessä vuosien kuluttua vielä.

[/quote]

kaikki ihmiset ja parit on erilaisia. Itse olen sitämieltä että antaa palaa jos sille tuntuu. turha sitä on jotain sääntökirjaa hakea ja alkaa pilkkuja viilaamaan ja odottelemaan. elämä on nyt.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:06"]

Eikö ketään muuta ahdistaisi, jos parin kuukauden tuntemisen jälkeen alettaisiin vaatia jotain sitoumuksia? Paljon sain alapeukkua, kun tätä kysyin. Itse en, vaikka olen nainen, voisi todellakaan alkaa noin lyhyen ajan jälkeen suut silmät toiselle lupailemaan, vaan varmaan kanssa sanoisin, että en tiedä, haluanko seurustella, vaikka varmaan pitäisi tietysti sanoa se totuus.

Joka on, että en tunne sua niin hyvin, että voisin tietää, mitä kanssasi haluan. Sen näyttää aika. Jos mies alkaisi sitten tiukata määreitä (onko tää seukkaamista, ootko mun tyttöystävä) tai vihjailemaan vielä vakavammasta kuten yhteenmuuttamisesta, nostaisin takuulla kytkintä.

Salamarakastumisia tietysti tapahtuu, mutta aika harvinaisia ne on, sentään. Kai suurin osa ihmisistä tutustuu toisiinsa ja parhaassa tapauksessa kaikki yhdessä vietetty aika alkaa todistamaan sen puolesta, että 1. tunnen tämän ihmisen oikeasti, en vaan kuvittele hänestä sitä ja tätä, 2. pidän tästä ihmisestä, jonka tunnen. Mutta sitä aikaa pitää viettää yhdessä, että näin voi käydä. Ei se onnistu toista pakottamalla ja vaatimuksia esittämällä.

[/quote]

Minusta taas tuntuu, että salamarakastumiset on just niitä, mitkä johtaa avioliittoon ja perheen perustamiseen. Voin olla väärässäkin, mutta lähipiirissä ja itse mukaan lukien, kaikilla homma on mennyt juuri näin. Sitä ennen on ollut suhteita, joissa on ihmetelty ja vatvottu, ei ole tiedetty että eteneekö homma mihinkään vai ei ja sitten onkin jo tullut ero. Jokainen tietysti tekee niinkuin parhaaksi näkee.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:12"]

Mitä tää tapailu niin kuin tarkoittaa? Nussitaan jonkun kanssa ja toivotaan, että se muuttuu jossain vaiheessa seurusteluksi? Milloin tällainen touhu on oikein alkanut? Olen viimeksi seurustellut viime vuosituhannen lopulla ja silloin ei tällaista tapailupaneskelukulttuuria ollut ollenkaan. Homma meni niin, että ensin alettiin seurustella ja sitten vasta paneskella. Ja yhden yön jutut sitten erikseen, joku niitäkin harrasti.

Jos tavoitteena on seurustelusuhde, joka johtaa avioliittoon, niin mikä järki on aloittaa seksillä? Sehän juurikin johtaa tuohon, että mies jää siihen hengaamaan, koska kyllähän niille pillu aina kelpaa. Jos seksi ei olisi siinä heti ekojen kuukausien aikana kuviossa, niin ei tarvitsisi kenenkään naisen ihmetellä, onko se mies nyt tosissaan vai ei. 

[/quote]

No kun Av-mamman on PAKKO saada munaa säännöllisesti.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:06"]

Eikö ketään muuta ahdistaisi, jos parin kuukauden tuntemisen jälkeen alettaisiin vaatia jotain sitoumuksia? Paljon sain alapeukkua, kun tätä kysyin. Itse en, vaikka olen nainen, voisi todellakaan alkaa noin lyhyen ajan jälkeen suut silmät toiselle lupailemaan, vaan varmaan kanssa sanoisin, että en tiedä, haluanko seurustella, vaikka varmaan pitäisi tietysti sanoa se totuus.

Joka on, että en tunne sua niin hyvin, että voisin tietää, mitä kanssasi haluan. Sen näyttää aika. Jos mies alkaisi sitten tiukata määreitä (onko tää seukkaamista, ootko mun tyttöystävä) tai vihjailemaan vielä vakavammasta kuten yhteenmuuttamisesta, nostaisin takuulla kytkintä.

Salamarakastumisia tietysti tapahtuu, mutta aika harvinaisia ne on, sentään. Kai suurin osa ihmisistä tutustuu toisiinsa ja parhaassa tapauksessa kaikki yhdessä vietetty aika alkaa todistamaan sen puolesta, että 1. tunnen tämän ihmisen oikeasti, en vaan kuvittele hänestä sitä ja tätä, 2. pidän tästä ihmisestä, jonka tunnen. Mutta sitä aikaa pitää viettää yhdessä, että näin voi käydä. Ei se onnistu toista pakottamalla ja vaatimuksia esittämällä.

[/quote]

Minusta taas tuntuu, että salamarakastumiset on just niitä, mitkä johtaa avioliittoon ja perheen perustamiseen. Voin olla väärässäkin, mutta lähipiirissä ja itse mukaan lukien, kaikilla homma on mennyt juuri näin. Sitä ennen on ollut suhteita, joissa on ihmetelty ja vatvottu, ei ole tiedetty että eteneekö homma mihinkään vai ei ja sitten onkin jo tullut ero. Jokainen tietysti tekee niinkuin parhaaksi näkee.

[/quote]

Tämä tosi. Jos ei halua ja intohimoa ole alkuviikkoina ja kuukausina, ei sitä ole myöhemminkään.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:19"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:16"]

Ei mutta oikeasti, tietääkö joku parin kuukauden hengailun jälkeen, että tässä mennään kihloihin ja aletaan lapsia laittamaan? En minäkään naisena haluaisi, että ihminen, jonka olen vain parisen kuukautta tuntenut alkaisi vaatimaan jotain loppuelämän sitoumuksia!

Jotenkin tuntuu kummalliselta tämä, että ihmissuhteille ei anneta aikaa kehittyä, vaan niistä pitäisi pystyä sopimaan kuten työsopimuksesta tai muusta virallisesta...

[/quote]

Osa pareista salamarakastuu eli ihan mahdollista. Kyllä niitäkin pareja löytyy, jotka on muuttaneet viikon sisällä yhteen, kihloihin alle puolessa vuodessa ja niin edelleen. Ja osa yhdessä vuosien kuluttua vielä.

[/quote]

kaikki ihmiset ja parit on erilaisia. Itse olen sitämieltä että antaa palaa jos sille tuntuu. turha sitä on jotain sääntökirjaa hakea ja alkaa pilkkuja viilaamaan ja odottelemaan. elämä on nyt.

[/quote]

Ei kai tätä kukaan ole kieltämässäkään? Se vaan on turha roikkua "suhteessa" jossa toinen haluaa vain panna silloin tällöin ja siinä sivussa hakee sitä oikeaa/parempaa tai ainakin muuta.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:06"]

Eikö ketään muuta ahdistaisi, jos parin kuukauden tuntemisen jälkeen alettaisiin vaatia jotain sitoumuksia? 

[/quote]

No minä vähän säikähdin, kun mies kosi kahden kuukauden seurustelun jälkeen. Silloin koin, etten uskalla ihan vielä suostua, vaikka osittain teki mieli. Mies kosi uudestaan sitten 7kk seurustelun jälkeen ja silloin oli jo helppo suostua. Siitä kuukausi eteenpäin mentiin jo naimisiin ja raskaaksi tulin pari kuukautta naimisiinmenon jälkeen.

Mutta että kaksi kuukautta jahkaillaan, aletaanko seurustella!? Älkää nyt viitsikö! Kyllä tuon asian pitäisi selvitä ensimmäisillä treffeillä.

Eri asia mielestäni siinä vaiheessa kun on joku alle 25v ja haluaa vähän pitää silmiä auki ja pitää hauskaa, mutta kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata tietää, mitä haluavat. Mies teki ihan reilusti siinä, että sanoi ettei halua seurustella. Paljon parempi kuin se, että on jääty yhteen, kun kaikki periaatteessa ihan kivasti, ja muutaman vuoden jälkeen tulee ero, kun juttu ei vieläkään ole edennyt toisen toivomalla tavalla.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:06"]

Eikö ketään muuta ahdistaisi, jos parin kuukauden tuntemisen jälkeen alettaisiin vaatia jotain sitoumuksia? 

[/quote]

No minä vähän säikähdin, kun mies kosi kahden kuukauden seurustelun jälkeen. Silloin koin, etten uskalla ihan vielä suostua, vaikka osittain teki mieli. Mies kosi uudestaan sitten 7kk seurustelun jälkeen ja silloin oli jo helppo suostua. Siitä kuukausi eteenpäin mentiin jo naimisiin ja raskaaksi tulin pari kuukautta naimisiinmenon jälkeen.

Mutta että kaksi kuukautta jahkaillaan, aletaanko seurustella!? Älkää nyt viitsikö! Kyllä tuon asian pitäisi selvitä ensimmäisillä treffeillä.

[/quote]

Miksi kaikkien pitäisi toimia, kuten sinä teet? :D Itse olen alle 30 ja kyllä minun ikäpolveeni ainakin kuuluu, että heti alettaisiin seurustella vaan nimenomaan muutama kuukausi nyt ainakin pohditaan halutaanko juttuun lähteä panostamaan.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:06"]Eikö ketään muuta ahdistaisi, jos parin kuukauden tuntemisen jälkeen alettaisiin vaatia jotain sitoumuksia? Paljon sain alapeukkua, kun tätä kysyin. Itse en, vaikka olen nainen, voisi todellakaan alkaa noin lyhyen ajan jälkeen suut silmät toiselle lupailemaan, vaan varmaan kanssa sanoisin, että en tiedä, haluanko seurustella, vaikka varmaan pitäisi tietysti sanoa se totuus.

Joka on, että en tunne sua niin hyvin, että voisin tietää, mitä kanssasi haluan. Sen näyttää aika. Jos mies alkaisi sitten tiukata määreitä (onko tää seukkaamista, ootko mun tyttöystävä) tai vihjailemaan vielä vakavammasta kuten yhteenmuuttamisesta, nostaisin takuulla kytkintä.

Salamarakastumisia tietysti tapahtuu, mutta aika harvinaisia ne on, sentään. Kai suurin osa ihmisistä tutustuu toisiinsa ja parhaassa tapauksessa kaikki yhdessä vietetty aika alkaa todistamaan sen puolesta, että 1. tunnen tämän ihmisen oikeasti, en vaan kuvittele hänestä sitä ja tätä, 2. pidän tästä ihmisestä, jonka tunnen. Mutta sitä aikaa pitää viettää yhdessä, että näin voi käydä. Ei se onnistu toista pakottamalla ja vaatimuksia esittämällä.
[/quote]
Itse olen jokaisessa pitkässä suhteessani (yhteensä 3, joista yksi jatkuu edelleen) kyllä tiennyt viikon sisään haluanko toiselta pitempikestoista suhdetta. Ja niin on tienneet miehenikin, itseasiassa nykyiseni kanssa käytiin toka treffeillä jo läpi mitä halutaan (koska kolahti!), ihan lapsilukua myöten :) toki pilke silmäkulmassa, mutta yhtä kaikki rehellisesti juteltiin ja ilman mitään pelailua ja toisen vedätystä.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:48"]

Miksi kaikkien pitäisi toimia, kuten sinä teet? :D Itse olen alle 30 ja kyllä minun ikäpolveeni ainakin kuuluu, että heti alettaisiin seurustella vaan nimenomaan muutama kuukausi nyt ainakin pohditaan halutaanko juttuun lähteä panostamaan.

[/quote]

Minun on vaikea uskoa, että ihmislaji olisi näin lyhyessä ajassa degeneroitunut niin, että parinvalinnasta olisi tullut näin vaikeaa. Mutta jos nyt onkin niin, että nykynuoret eivät osaa päättää kokevatko jonkun ihmisen viehättäväksi vai ei, niin älkää nyt hyvät ihmiset sotkeko seksiä siihen! Jos kerran on tarkoitus kylmänviileästi parin kuukauden ajan kyttäillä ja harkita, niin pitäkää se seksi kuvioista poissa.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:12"]

Mitä tää tapailu niin kuin tarkoittaa? Nussitaan jonkun kanssa ja toivotaan, että se muuttuu jossain vaiheessa seurusteluksi? Milloin tällainen touhu on oikein alkanut? Olen viimeksi seurustellut viime vuosituhannen lopulla ja silloin ei tällaista tapailupaneskelukulttuuria ollut ollenkaan. Homma meni niin, että ensin alettiin seurustella ja sitten vasta paneskella. Ja yhden yön jutut sitten erikseen, joku niitäkin harrasti.

Jos tavoitteena on seurustelusuhde, joka johtaa avioliittoon, niin mikä järki on aloittaa seksillä? Sehän juurikin johtaa tuohon, että mies jää siihen hengaamaan, koska kyllähän niille pillu aina kelpaa. Jos seksi ei olisi siinä heti ekojen kuukausien aikana kuviossa, niin ei tarvitsisi kenenkään naisen ihmetellä, onko se mies nyt tosissaan vai ei. 

[/quote]

Olen 23-vuotias, enkä koskaan ole tavannut miestä, joka olisi suostunut aloittamaan suhteen ennen panemista. Tähän asti tosin tapailut ovat jääneet vain tapailuksi eli panemiseksi. Yleensä mies ei halua seurustella, kerran itse lopetin tapailun. Jos olisi 16-vuotiaana deittaillut, niin olisi varmaan voinut olla hitaampi tahti.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:06"]

Eikö ketään muuta ahdistaisi, jos parin kuukauden tuntemisen jälkeen alettaisiin vaatia jotain sitoumuksia? Paljon sain alapeukkua, kun tätä kysyin. Itse en, vaikka olen nainen, voisi todellakaan alkaa noin lyhyen ajan jälkeen suut silmät toiselle lupailemaan, vaan varmaan kanssa sanoisin, että en tiedä, haluanko seurustella, vaikka varmaan pitäisi tietysti sanoa se totuus.

Joka on, että en tunne sua niin hyvin, että voisin tietää, mitä kanssasi haluan. Sen näyttää aika. Jos mies alkaisi sitten tiukata määreitä (onko tää seukkaamista, ootko mun tyttöystävä) tai vihjailemaan vielä vakavammasta kuten yhteenmuuttamisesta, nostaisin takuulla kytkintä.

Salamarakastumisia tietysti tapahtuu, mutta aika harvinaisia ne on, sentään. Kai suurin osa ihmisistä tutustuu toisiinsa ja parhaassa tapauksessa kaikki yhdessä vietetty aika alkaa todistamaan sen puolesta, että 1. tunnen tämän ihmisen oikeasti, en vaan kuvittele hänestä sitä ja tätä, 2. pidän tästä ihmisestä, jonka tunnen. Mutta sitä aikaa pitää viettää yhdessä, että näin voi käydä. Ei se onnistu toista pakottamalla ja vaatimuksia esittämällä.

[/quote]

Minusta taas tuntuu, että salamarakastumiset on just niitä, mitkä johtaa avioliittoon ja perheen perustamiseen. Voin olla väärässäkin, mutta lähipiirissä ja itse mukaan lukien, kaikilla homma on mennyt juuri näin. Sitä ennen on ollut suhteita, joissa on ihmetelty ja vatvottu, ei ole tiedetty että eteneekö homma mihinkään vai ei ja sitten onkin jo tullut ero. Jokainen tietysti tekee niinkuin parhaaksi näkee.

[/quote]

No mites kun on salamarakastuminen älyttömän tunnemyräkän kera, muttei salamaetenemistä suhteessa kuitenkaan?  Mites se pitäisi tulkita?

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:32"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:12"]

Mitä tää tapailu niin kuin tarkoittaa? Nussitaan jonkun kanssa ja toivotaan, että se muuttuu jossain vaiheessa seurusteluksi? Milloin tällainen touhu on oikein alkanut? Olen viimeksi seurustellut viime vuosituhannen lopulla ja silloin ei tällaista tapailupaneskelukulttuuria ollut ollenkaan. Homma meni niin, että ensin alettiin seurustella ja sitten vasta paneskella. Ja yhden yön jutut sitten erikseen, joku niitäkin harrasti.

Jos tavoitteena on seurustelusuhde, joka johtaa avioliittoon, niin mikä järki on aloittaa seksillä? Sehän juurikin johtaa tuohon, että mies jää siihen hengaamaan, koska kyllähän niille pillu aina kelpaa. Jos seksi ei olisi siinä heti ekojen kuukausien aikana kuviossa, niin ei tarvitsisi kenenkään naisen ihmetellä, onko se mies nyt tosissaan vai ei. 

[/quote]

Olen 23-vuotias, enkä koskaan ole tavannut miestä, joka olisi suostunut aloittamaan suhteen ennen panemista. Tähän asti tosin tapailut ovat jääneet vain tapailuksi eli panemiseksi. Yleensä mies ei halua seurustella, kerran itse lopetin tapailun. Jos olisi 16-vuotiaana deittaillut, niin olisi varmaan voinut olla hitaampi tahti.
[/quote]
Tällä hetkellä voimme siis me, 30+ iässä olevat mummot kerrankin myhäillä tyytyväisenä iästämme. Laatumiehiä on ainakin omalla kohdallani löytynyt aina eikä mitään vedättäjiä eikä ole edes väkipakolla pitänyt antaa niille kun vasta sitten kun on itse haluttanut. Ei ne miehet ainakaan mun ikäluokassa ole mihinkään koskaan karanneet vaikken ole heti vällyjen väliin hypännytkään :)

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:32"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 11:12"] Mitä tää tapailu niin kuin tarkoittaa? Nussitaan jonkun kanssa ja toivotaan, että se muuttuu jossain vaiheessa seurusteluksi? Milloin tällainen touhu on oikein alkanut? Olen viimeksi seurustellut viime vuosituhannen lopulla ja silloin ei tällaista tapailupaneskelukulttuuria ollut ollenkaan. Homma meni niin, että ensin alettiin seurustella ja sitten vasta paneskella. Ja yhden yön jutut sitten erikseen, joku niitäkin harrasti. Jos tavoitteena on seurustelusuhde, joka johtaa avioliittoon, niin mikä järki on aloittaa seksillä? Sehän juurikin johtaa tuohon, että mies jää siihen hengaamaan, koska kyllähän niille pillu aina kelpaa. Jos seksi ei olisi siinä heti ekojen kuukausien aikana kuviossa, niin ei tarvitsisi kenenkään naisen ihmetellä, onko se mies nyt tosissaan vai ei.  [/quote] Olen 23-vuotias, enkä koskaan ole tavannut miestä, joka olisi suostunut aloittamaan suhteen ennen panemista. Tähän asti tosin tapailut ovat jääneet vain tapailuksi eli panemiseksi. Yleensä mies ei halua seurustella, kerran itse lopetin tapailun. Jos olisi 16-vuotiaana deittaillut, niin olisi varmaan voinut olla hitaampi tahti. [/quote] Tällä hetkellä voimme siis me, 30+ iässä olevat mummot kerrankin myhäillä tyytyväisenä iästämme. Laatumiehiä on ainakin omalla kohdallani löytynyt aina eikä mitään vedättäjiä eikä ole edes väkipakolla pitänyt antaa niille kun vasta sitten kun on itse haluttanut. Ei ne miehet ainakaan mun ikäluokassa ole mihinkään koskaan karanneet vaikken ole heti vällyjen väliin hypännytkään :)

[/quote]

Voivat parikymppiset miehetkin odottaa seksiä jopa pari kuukautta karkaamatta, ehkä pidempäänkin, mutta suhdetta eivät aloita.

Sen verran ehdin sinkkuvuosina leikkiä noita kissa-hiiri-leikkejä, että oman kokemuksen perusteella voin sanoa ettei niistä mitään ikinä kehity. Suurin osa oli molemminpuoleisesti sellaisia tapauksia, että hengailtiin nyt paremman puutteessa, mutta jollain tasolla tiedettiin että mitään vakavampaa ei ikinä tule kehittymäänkään. Valitettavasti ap:n kannalta tuo heidän tarinansa taisi olla juuri tällainen ainankin miehen osalta.

Nykyisen mieheni kanssa sen sijaan jo ensimmäisten treffien jälkeen keskusteltiin ettei tapailla muita. Seurusteluksi alettiin tuota tapailua kutsua varmaan parin kuukauden jälkeen ja neljän kuukauden päästä jo asuttiinkin yhdessä. Jotenkin kliseisesti siis sanoisin, että sen oikean osuessa kohdalle sen vaan tietää.

up