Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Olen ollut samassa työpaikassa 90-luvun lopulta lähtien, ja viimeisen n. viiden vuoden aikana on tapahtunut melkoisen radikaalia tehostamista ja säästämistä, ja näin ollen työolojen heikentämistä. Tässä muutamia huomioita:

- työntekijöiden määrä tippunut puoleen (kun aloitin, oli työntekijöitä päälle 60, nyt enää 30)

- asiakkaiden määrä on yli kaksinkertaistunut

- normaalit viikkotunnit (37,5 h) eivät milloinkaan riitä töiden tekemiseen, vaan kaikkien odotetaan tekevän pitkää päivää liukumalla, eli ylitöistä ei makseta

- ennen panostettiin työn laatuun, nyt sanotaan että ”tehkää määrää, ei laatua, ei ne asiakkaat kaikkia virheitä huomaa”

- kun asiakkaat huomaavat virheen, alkaa julkinen syyllisten kaivaminen ja puhuttelu että miten näin on päässyt käymään

- jatkuvasti tuodaan uusia työtehtäviä, joihin ei kouluteta tai perehdytetä, ja sanotaan vaan että ”no koeta keksiä jotain”

- IT-tukea ei ole, tietokoneet ja ohjelmat ovat vanhoja ja toimimattomia, koska näihin ei haluta käyttää rahaa

- sähköposteihin vastaamisessa on palvelulupaus palata asiaan 24 tunnin kuluessa, mutta todellisuudessa tiimin sähköpostissa on tälläkin hetkellä yli 1200 lukematonta viestiä, vanhimmat kuuden viikon takaa

- yllä olevan vuoksi tulee päivittäin vihaisia puheluita asiakkailta, ja joutuu kuuntelemaan melkoista huutoa

- henkilöstön vähennyksiä suunnitellaan koko ajan lisää, eli esim. eläkkeelle tai perhevapaalle jäävien tilalle ei palkata ketään

Tässä nyt muutamia asioita mitä tulee mieleen. Touhu menee koko ajan järjettömämmäksi, ja ihmisiä jää pitkille sairaslomille työuupumuksen vuoksi. En usko itsekään jaksavani eläkeikään asti.

Vierailija kirjoitti:

Työ on muuttunut lihashommista tietotyöksi, eikä ihmislajin aivot ole pysyneet kehityksen vauhdissa.

Ruumiillinen uupumus on hyvä asia, mutta aivojen ei. Liikaa dataa käsiteltävänä, joten uni ei enää palauta.

Kyllä niitä "lihashommiakin" vielä on ja yhtä lailla sielläkin uuvutaan ja odotetaan yhdeltä ihmiseltä ihmeitä.

Sekoomuksen uusliberalistisen politiikan johdonmukainen seuraus. Kannattaa äänestää Kokoomusta, niin työelämästä tulee entistä enemmän helvettiä.

Itse teen samalla töitä, kun on "lounastauko" Tosin saa syödä samaa annosta 3 tuntia. Onneksi alkosta saa palautusjuomia illaksi, jotta jaksaa elää seuraavan päivän.

Siksi kun raharatkaisee kaikessa

Ei kunilla ole enää mitään suojatyö paikkoja

90-20.luvunfinassikiirsi muuttikaiken dunissa.

Töitä on muttaaina tuumataan ensiksi mitä Maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole mitään taukoja paitsi lounastauko. Ei kokouksia. Pieni toimisto, joten mitään kävelyä ei edes tule.

Haluaisin mennä pari kertaa päivässä kävelemään korttelin ympäri tai pitämään kahvitauon. Ei sitä ole kielletty, mutta kun kukaan muu ei tee niin, en jotenkin itsekään kehtaa.

Tuijotan siis ruutua ja teen haastavaa ajatustyötä koko 8 h, poislukien 30 min lounastauko.

Meillä on nuori työyhteisö, joten burnikset eivät ehkä näy vielä. En usko, että voi olla pidemmän päälle kestävää.

Surullista ehdollistumista ankeisiin työoloihin. Ei edes raittiin ilman ja kävelyn tärkeyttä tunnusteta meidän shitissä työelämässä. Ei työttömänä käsittääkseni odoteta kenenkään sulkeutuvan kahdeksaksi tunniksi sisälle möllöttämään liikkumattomana. Ole pahis ja mene sinne ulos välillä raikkaaseen ilmaan ;)

Jotenkin kummaks tää touhu on menny. Ihmiset oli sillon 30-40 vuotta sitten osin kouluttamattomia, kielitaidottomia, mutta töihin pääsi ja tahti oli tosiaan inhimillinen, oli kiireajat mutta sitten kun ei ollu kiireajat niin ei väkeä vähennetty vaan sitten tehtiin lepposampaan tahtiin.

Ja kenenkään työssäkäyvän ei tarvinnu hakea asumistukea tai toimeentulotukea. Ei ihmiset olleet varakkaita mutta joku vapaus ja varmuus siinä oli kun pystyi itsensä elättämään melko helposti omalla työllä.

Ja ihmiset ei tosiaan olleet suurin osa mitään "sporttisia", eikä kukaan sellasta vaatinutkaan. Mutta elåmänilosia ja tasapainoisempia kyllä olivat kun nykyään. Ja lasten asiat sitä myötä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla asiantuntijatyössä olevista on liian huonot it-taidot. He luulevat niitä hyviksi, koska eivät tiedä paremmasta. Oikeasti merkittävän määrän asiantuntijan työstä voisi automatisoida, jos halua ja osaamista riittää.

T: asiantuntija, joka opetteli viime kesälomallaan käyttämään Office365:n PowerAutomatea ja VBA:ta ja tekee töitä sen takia ehkä puolet työajasta

Lähinnä kai suurin ongelma on se, että tuollaisista mahdollisuuksista ei edes tiedetä. Olen 30 ja sain vasta vuosi sitten konkreettisesti nähdä, mitä macrot ovat. Olin myös hämmästynyt, että kesäpoika oli kehitellyt itselleen VBA:lla oman systeemin, jolla oli automatisoinut osoitteiden kirjoittamisen. Onhan se mielenkiintoista. En mä kuitenkaan itseäni tyhmänä pidä etten sitä aikaisemmin tiennyt, eihän edes suuret viisaat työnantajat ole keksineet mainostaa tällaista "Päivikki hei, helpota omaa työkuormaasi ja opettele tää".

Koska pääset internetiin, lienee sellainen väline kuin Google tuttu. Sillä minäkin nuo löysin, kun ryhdyin etsimään tietoa siitä, mitä eri asiat ohjelmissa, joita kyäytän, tekevät. Eri hain asioita tyyliin "what is powerautomate?" "What record macro means?" Jne. Tuntuu siltä, että suurin osa asiantuntijoista on kuin heillä olisi hevosten silmälaput, jotka rajaavat näkökentän vain niihin asioihin, joita jo osataan ja joita robottimaisesti toistetaan.

Kun ei tiedä mitä etsiä, ei tiedä mitä etsiä. Nyt juurikin olen siinä tilanteessa, että voisin ja voin googlata noita asioita. Aiemmin en tiennyt mitä ne ovat, enkä myöskään tiennyt, miten niistä voisi olla apua minun työssäni. Nuo ovat hyviä juttuja, mutta ei ihminen ole tyhmä jos ei noita tiedä. Kuten sanoin, edes työnantajat eivät ymmärrä kannustaa ihmisiä helpottamaan, anteeksi, tehostamaan, työtään noiden avulla. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että ihminen, asiantuntijakaan, osaisi noin vain koodata työnsä mukavaksi. Ei edes insinöörikoulutuksessa opeteta muuta kuin excelin peruskomennot.

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset ei halua maksaa tuotteista ja palveluista enempää.

Väärin.

Työnantaja halua päästä mahdollisimman pienillä työvoimakuluilla ja tehdä mahmollisimman paljon voittoa.

Porukkaa tulee ja menee. Vanhojen työntekijöiden pitää vähän väliä perehdyttää uusia ja kuinka hyvin sen jaksaa tehdä, kun uudet on korkeintaan vuoden/pari  ja taas lähtevät.

Osa uusista kyllä oppimiskykyisiä sekä innokkaita ja ymmärtävät sitten lähteä parempiin hommiin.

Osasta voi ihmetellä miten on koulutus saatu läpi, kun älypuhelin on vähän väliä kädessä ja mikään ei muu kiinnosta.

Tähän päälle vielä vuosittaiset organisaatiomuutokset ja vaihtuvat esimiehet.

No eipä tässä pelleilyssä jaksa raataa itsekään.

Palkkani sinänsä on kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 79-80-l oli sellaisia työpaikkoja, joissa kerkesi päivän mittaan viskoa tikkaa tai kutoa sukkaa. Oli sellaisiakin, joissa sanottiin, että eihön sinusta nyt pariin vuoteen hyötyä ole, mutta tervetuloa nyt kumminkin.

Missä tuollaisia työpaikkoja on ollut?

No ihan joka paikassa. Työpaikat ovat olleet suurilla ikäluokilla (yllätys!) melkoisen leppoisia ja eläkeikä alhainen. Tunnen henkilöitä, jotka ovat olleet kauemmin eläkkeellä kuin työelämässä.

Valitsivat syntymänsä hyvään aikaan. Kansakoulu meni luntaten ja eiku elinikäiseen työpaikkaan.

Ja ylpeilemään väkäleukatyyliin "oman onnen seppänä."

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kummaks tää touhu on menny. Ihmiset oli sillon 30-40 vuotta sitten osin kouluttamattomia, kielitaidottomia, mutta töihin pääsi ja tahti oli tosiaan inhimillinen, oli kiireajat mutta sitten kun ei ollu kiireajat niin ei väkeä vähennetty vaan sitten tehtiin lepposampaan tahtiin.

Ja kenenkään työssäkäyvän ei tarvinnu hakea asumistukea tai toimeentulotukea. Ei ihmiset olleet varakkaita mutta joku vapaus ja varmuus siinä oli kun pystyi itsensä elättämään melko helposti omalla työllä.

Ja ihmiset ei tosiaan olleet suurin osa mitään "sporttisia", eikä kukaan sellasta vaatinutkaan. Mutta elåmänilosia ja tasapainoisempia kyllä olivat kun nykyään. Ja lasten asiat sitä myötä paremmin.

Kyllä sossuhuoltoa on ollut meillä vuosikymmeniä, mutta huoltoluukulle menoa jopa hävettiin.  -Huollon asiakkaita kutsuttiin aikoinaan keltatakeiksi. -

Minusta on luonnollista, että työssä toisinaan väsyy koska se on työtä. Mutta sitä en tajua, kun niin moni tekee vapaa-ajastaan ihan saakelin ohjelmoitua ja kuormittavaa.

90-luvun alun itäblokin romahdus ja muurien murtuminen aiheuttivat Suomessa nopean työpaikkapaon. Esimerkiksi Suomen tekstiiteollisuus katosi 1989-1993 melkein kokonaan Baltiaan ja jatkoi sieltä matkaa Romaniaan ja Bulgariaan muutaman vuoden sisällä.

Naomi Klein on selvittänyt tätä prosessia kirjassaan NoLogo. Ulkoistaminen, eli outsourcing, on oleellinen osa 90-lukua. Hän käsittelee kirjoissaan lähinnä suuria, kansainvälisiä muotimerkkejä.

Virossa työtekijät saatettiin tuoda jostain Kazakstanista, mitään varsinaista tuotantotilaa ei ollut, vaan se vuokrattiin tietyksi ajaksi. Vuokrauksen hoiti jokin virolainen kiinteistöalan firma. Suomeen jäi lähinnä manageriaalinen porras sekä disainerit.

Ysärin loppupuolella meno meni niin hillittömäksi, että esim. Kaakkois-Aasiassa saattoivat tekstiilitehtaat siirtyä muutaman kuukauden sisällä maasta toiseen, mikäli palkat ja lainsäädäntö eivät yrityksiä miellyttäneet. Kleinin mukaan idea siitä, että jokin maa nousee köyhyydestä polkemalla palkkoja ja vetämällä puoleensa yrityksiä vapaakauppa-alueilla, joissa ei makseta veroja, muuttui viimeistään ysärin loppupuolella mahdottomaksi. Etelä-Korea taitaa olla viimeinen maa, joka ehti vaurastua tällä konseptilla.

Taustalla vaikuttavat tietoverkot, nykyisin tekoälysovellukset, logistiikka yms. Ne mahdollistavat todella nopeat muutokset. Firman toiminnot ovat kuin tetriksen palikoita, jotka järjestetään uudelleen. Globaalissa maailmassa ne voidaan siirtää helposti vaikkapa toiselle puolelle maailmaa. Tässä prosessissa jopa muutaman kymmenen sentin erot tuotantokuluissa voivat olla ratkaisevia suurten tuotantoerien ollessa kyseessä. Prosessi johtaa - tietenkin - amerikkalaisittain ilmaistuna race to the bottom, eli suomeksi kierteeseen pohjalle.

Ja meno senkun jatkuu. Uusimpana uutuutena on platform economy, missä ihmiset eivät ole enää varsinaisessa työsuhteessa yritykseen, vaan toimivat päiväläisinä/toimeksiannan/keikan perusteella. Näitä näkyy taksitoiminnassa, ja lähetteinä, mutta Ruotsissa myös IT-alalla. Platform tarjoaa ainoastaan tavan yhdistää yrittäjäksi muuttunut toimenkuva ja asiakkaiden palveluntarpeet. Platform vetää välistä jonkin prosentin, mutta yrittäjäksi muuttuneelle työntekijälle jäävät maksettavaksi työttömyysvakuutukset, sairasvakuutus ja monet muut maksut. Lisäksi työntekijät kilpailevat keskenään toimeksiannoista joissain maissa, elikä se tietää sitäkin kautta palkkojen takuuvarmaa laskukierrettä.

Koska otetaan työntekijöitä, jotka eivät ole päteviä. Siinä se suurin syy. Meillä vähintään kolmannes joutaisi pois, kun työteho on mitätön, ohjelmistoja ei osata käyttää, tuhrataan 2 tuntia samaan hommaan, joka sujuu osaavalta vartissa. Koulutuksen taso kautta linjan heikentynyt. Tuntuu, että opettaminen työhön jää työkavereiden vastuulle. Opiskellaan kaikenlaista hölynpölyä, kuten kestävää kehitystä, palvelumuotoilua ja mitä näitä muotijuttuja nyt onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on luonnollista, että työssä toisinaan väsyy koska se on työtä. Mutta sitä en tajua, kun niin moni tekee vapaa-ajastaan ihan saakelin ohjelmoitua ja kuormittavaa.

Voisit kyllä vähän perustella miksi työssä on luonnollista väsyä, mutta muussa elämässä sitten ei? Eikö sen oman elämän tulisi kuitenkin olla se ensisijainen juttu niinku ELÄMÄSSÄ? Ja ai toisinaan, se olisikin enemmistölle varmaan ok, mutta nykyisellään väsyminen ja kuormittuminen töissä on enemmänkin jokapäiväinen sääntö kuin poikkeus, ja jos et kestä niin omassa palautumisessasi ym on se vika.

Jos robottien verotusta nostettaisiin, työntekijöiden verotusta voitaisiin samassa suhteessa laskea. Näin työntekijöiden palkkaaminen on halvempaa ja saadaan silää työvoimaa ja työntekijöitä.

Mä koen että epäselvä johtaminen ja epäselvät vastuut, sekä järkyttävä määrä kaikkea sälää mitä pitäisi osata, seurata jne. "Kaikki tekee kaikkea", kukaan ei uskalla ottaa vastuuta ja sanoa että miten joku asia hoidetaan ja KUKA sen hoitaa. Tolkuton määrä sähköpostia porukkaa cc:nä ja pomot tietenkin mukana jokaiseen pienee asiaankin. Osa ihmisistä kansio kaiken sähköpostikirjeen vaihdon, johon meneekin sitten jo kivasta aikaa päivässä, ja sitten kun tulee eteen että niihin pitäisi palata, ei niitä tietenkään kukaan yksin selvitä, vaan taas cc jakelulla jaetaan viestit. Systeemejä on kymmeniä, osaa käytetään 4 kertaa vuodessa, joten mitään rutiinia niihin ei saa. Sitten kun juuri alat muistamaan mitä piti muistaa, järjestelmä vaihtuu.  Kysy, niin saat jaarittelua etkä mitään apua, et kysy niin saat huutoa kun päätit itse. 

Sen lisäksi pitäisi motivoitua tekemään enemmän, paremmin ja kehittää työntekemistä, sillä samalla palkalla vuodesta toiseen. Toki yritys antaa "näyttäviä " palkankorotuksia, jotka juuri ja juuri pärjää inflaatiolle. Työn tekemisen lisäksi pitää ryhmäytyä, olla sosiaalinen, osallista pskan jauhantaan ja tyhjän päiväiseen hälinään. 

Olen ollut työelämässä 25 vuotta. Omalta osaltani voin sanoa sen, että ennen työajasta suurin osa meni itse työn tekemiseen ja palaverit ym. olivat vain murto-osa työajasta. Nyt tuntuu, että suhteet ovat päinvastoin. Työantaja astaa kalliilla hinnalla käyttöön joitain jenkkilöisiä ym. johtamisoppeja, joiden pitäisi kehittää toimintaa, mutta oikeasti ne eivät edes välttämättä sovellu meidän ajalle. On projekteja, hankkeita, itseohjautumista ja muuta, jotka vievät yhä kasvavan osan työajasta. Entistä kehittämisoppia ei ole vielä edes saatu vietyä läpi, kun otetaan jo seuraava oppi, jota aletaan seurata. Tällä hajanaisella ja rikkonaisella työajalla pitäisi kuitenkin saada aikaan työtä moninverroin enemmän kuin esim. viisi vuotta sitten.

Mulle pikkupomo sano suoraan että viimeinenkin järki työelämässä meni jo 10 vuotta sitten, mutta hän ei näille voi mitään vaan isot pomot pakottaa näitä hullutuksia vuodesta toiseen. Ahneus on syy. Mitä ahneempi pomo ja enemmän kyykyttää suorittavaa tasoa sitä enemmän omistaja porsaat lihoo.