Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Moraalinen rappio?

Tää peräsuoli pitkänä työnteko ja tunnollisesti ilmaisten ylitöiden tekeminenhän koskee lähinnä millenniaaleja, kun kannetaan tässä boomereiden "kyllä työ tekijänsä palkitsee" perinnön rippeitä. Z-sukupolven bloggaajat ja tubettajat tuskin tällaiseen tulevat suostumaan, tekevät nytkin muutaman tunnin töitä päivässä ja saavat silti reilusti enemmän palkkaa kuin peräsuoli pitkänä paahtavat. 

Libertalisminen mentaliteetti on läpileikannut yhteiskunnan.. tavoitellaan vaan korkeinta voittoa, ihmisarvoista välittämättä. Lisäksi taloudelliselle eliitille on annettu kaikki valta. Älymystöä ja esim tieteellisiä tutkimuksia ei arvosteta. Valtaosa talouden asiantuntijoista, joille mediassa annetaan ääni, on nimenomaan libertalisteja, samoin OECD:n kaltaiset organisaatiot. Kuitenkin esim yhteiskuntatieteiljät ovat jo pitkään todenneet libertalistisen kapitalismin epäonnistuneen totaalisesti.

Tavalliset kansalaiset ovat myös lähteneet tähän oman edun tavoitteluun ja vaurastumisen diskurssiin mukaan sijoittamalla. En käsitä sitä, että samat ihmiset, jotka henkihievereissä tekevät duunia pörssiyhtiöissä, harrastavat sijoittamista, eivätkä näe tässä ristiriitaa: yhteyttä sen välillä, että kun tarkoitus on vain ansaita rahaa sijoittajille, työntekijöiden hyvinvointi jää toissijaiseksi. Todellisuudessa työntekijät ovat yritysten tärkein voimavara, mutta aika harvassa yrityksessä se enää näkyy mitenkään toiminnassa, koska pitää tahkota voittoa, voittoa, voittoa.

Totta kai jokainen haluaa nostaa elintasoa, tai edes ylläpitää saavutettua tasoa.. mutta millä hinnalla?

Duunarin selästähän ne rikkaudet on aina otettu. Nyt vaan joku on keksinyt tehostaa työmarkkinoita ja teettää kahden työt yhdellä. Olihan se jonkunverran inhimillisempää aiemmin ja melkein täystuöllisyys lli ja kaikille halukkaille riitti töitä ja toimeentuloa.

Liika työt on ahneitten syytä pääasiassa, mutta olkaahan nut tyytyväisiä miten saatte raataa töitä rahojenne eteen. Sitäpä te halusittekin.

Tätä on ihan tutkittu, ja kyllä: työelämästä on hävinnyt huokoisuus, eli ne väljät suvannot joita ennen jäi ruuhkahuippujen väliin, tai vaikka mahdollisuus kahvitaukoihin päivittäin. Toinen asia on erilaiset kehittämisenkehittämishankkeet, joita riivaavat asiantuntijoita ainakin julkisella sektorilla. Edellisen tuloksia ei ehditä edes arvioida kun on jo seuraava uudistus käynnissä. Syövät motivaatiota ja vievät aikaa oikealta työltä, joka pitää silti hoitaa.

DXTR kirjoitti:

Käsittääkseni uusia työntekijöitä ei oikein uskalleta ottaa, joten jäljellä olevat 'hyvät tyypit' joutuvat venymään. Ei kai se sen kummempaa ole, kun monissa paikoissa pelätään, milloin hallituksen kakkiaiset pullauttavat ulos uuden tyrmäyksen.

Voi se mennä toisinkin

Vanhat tekivät 10 pv putkeen ja 4 vapaata.

Uudet tekivät miten sattuu eli 10 pv putkia ja 2 vapaata. Taas putkeen ja 1 vapaa ja putki ja joku vapaa…

Kiva

Omista uupuneista työkavereista olen tehnyt seuraavanlaiset analyysit:

- tavanomainen työnteko ei riitä itse työntekijälle. Haetaan kicksejä ja flowta vimmalla. Joka hetki siellä töissä pitäisi olla mieletöntä ilotulitusta ja ennätysten tekoa. Kun ei ole, tulee blues.

-työpäivän jälkeen kuskataan niitä irma-pettereitä treeneihin samalla vimmalla kuin ollaan töissä. By the way lapsetkin on uupuneita tähän ralliin ja joka ilta on maha kipeä kun ei jaksaisi enää

-puhutaan koko ajan hyvinvoinnista ja palautumisesta. Mitataan leposykkeitä ja unen laatua. Käydään elämäntaitokursseilla ja kirjaimellisesti kiirehditään mindfulness-tunnilta joogaan. Ollaan aivan tajuttomilla ylikierroksilla.

-kielletään itseltä vaikkapa kaikki rasvat ja sokerit ihmetellään miksi mulla on aivosumu

-ollaan koko ajan pienessä flunssassa tai masiksessa.

Nämä ihmiset ei koskaan naura ääneen tai lähde ajoissa perjantaina kotiin. Kuuntelevat äänikirjoja "kun ei kukaan äiti ehdi oikeasti kirjaa lukea", tuomitsevat jos joku syö pullan ja voivat koko ajan huonommin huolimatta itse keksimiensä sääntöjen noudattamisesta.

Eivät nämä jaksa työelämää koska eivät osaa elää rauhassa. Ihan itse hyppäävät sinne oravanpyöräänsä ja eikun vaan lisäävät vauhtia.

Otan rennosti. Teen osa-aikatyötä ja nostan täyttä asumistukea. Lisäksi saan soviteltua päivärahaa koronakorotuksella. Ihan hyvät ansiot ilman koulutusta ja 20 tunnin työviikolla. En voisi kuvitella tekeväni kjatkuvaa okoaikatyötä, vaikka olisi mikä liksa tahansa. Tekisin säästöön ja sitten ottaisin loparit. Ei mikään raha korvaa vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Duunarin selästähän ne rikkaudet on aina otettu. Nyt vaan joku on keksinyt tehostaa työmarkkinoita ja teettää kahden työt yhdellä. Olihan se jonkunverran inhimillisempää aiemmin ja melkein täystuöllisyys lli ja kaikille halukkaille riitti töitä ja toimeentuloa.

Liika työt on ahneitten syytä pääasiassa, mutta olkaahan nut tyytyväisiä miten saatte raataa töitä rahojenne eteen. Sitäpä te halusittekin.

Samaa mieltä tästä! Ahneus, tehokkuuden & kiireen ihannointi.. tässäpä näitä syitä nykyisen työelämän kuormittavuudelle. Mutta kyllä tässä nyt saisi työntekijät katsoa peiliin ja miettiä, että miksi ihmeessä suostuvat tähän? Miksi ei avata suuta ja sanota, että ei kerta kaikkiaan pysty/jaksa/halua? Ollaan niin pirun tunnollisia, koska se on jotenkin hyvän työntekijän merkki, vai? Sitten käydään sairastamassa burn out ja sen jälkeen sama oravanpyörä jatkuu, kun ei taaskaan uskalleta sanoa vastaan. Kaivetaan vaan kuoppaa itselle ja samalla myös muille, kun työnantajat olettavat kaikkien olevan samanlaisia. 

Ollaan palaamassa entiseen.. tehtaissa raadettiin 6:na päivänä viikossa, 12 tunnin vuoroja. Lapsilla oli ehkä vain 10 tunnin vuorot.

Tehokkuus ja työn tuottavuus kiristetty äärimmilleen..

Työt ulkoistetaan halpamaihin jossa niitä ei osata hoitaa kunnolla ja jossa henkilökunta vaihtuu tai saa ylennyksen uusiin tehtäviin puolen vuoden välein. Hommia valuu takaisin sieltä niille suomeen töihin jääneelle pienelle porukalle kun niitä ei saada hoidettua kunnolla, vaikka suomen porukalla on omatkin hommat jotka pitää hoitaa. Suomeen ei saa palkata lisää työvoimaa vaan ylitöitä pitäisi jaksaa tehdä jatkuvasti. Osa uupuu ja jää sairaslomalle ja osa tekee ylitöitä siinä pelossa että omakin työ ulkoistetaan halpamaahan.

Tämä. Olin hetki sitten vastavalmistunut nuori ja päätin etsiä itselleni töitä. Kaikki työilmoitukset sisälsivät jotain tämän suuntaista: "pidät haasteista etkä stressaa kiirettä tai hektistä työtahtia" mielestäni ihan käsittämätöntä! Uutta työntekijää jo varoitellaan, että hei tunnit päivässä ei riitä työvuoren suorittamiseen. Ei ollut muita vaihtoehtoja, joten hain tuollaisiakin paikkoja ja yhden niistä sain. Oli kamalaa. Työ tosiaan oli hektistä ja koko ajan piti olla tekemässä 10 asiaa yhtäaikaa. Perehdytystä sain 2 6 tuntista päivää ja sitten piti osata olla itsekseen jo. Ja kaikki umpisurkealla palkalla jolla juuri ja juuri sain maksettua asumiskulut. Olin jo viikon jälkeen itkuinen ja väsynyt ja lähdin samantien etsimään itselleni opiskelupaikkaa ettei tarvitse ainakaan tuollaisessa paikkaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äidit töihin lapsia rakastamasta.

Jep, lapset vaan päiväkotiin ylisuuriin lapsiryhmiin heti 9 kuukauden iässä, vaikka eihän niitä päiväkotipaikkoja tai saati sitten työntekijöitä niissä päiväkodeissa tunnu riittävän. Mutta äkkiä vaan äidit takaisin työelämään! Pitäiskö vaikka leikata vähän kotihoidontuesta tai poistaa se vaikka kokonaan, että saadaan ne äiditkin nopeasti työelämään vaan!

Oksettaa tämä nykyinen meininki.

Ei vaan isät kotiin vuorostaan. Mua oksettaa se, että vielä nykyäänkin jotkut luulevat, että vastuu lapsista kuuluu vain äideille.

Edellinen duuni oli niin helkutin raskas että irtisanouduin ja jättäydyin työelämän ulkopuolelle.  Samanlaista kokemusta on jo useammasta työpaikasta.  Mulla on vahvistunut käsitys, että työ on rangaistus, millä rahoitetaan OIKEA ELÄMÄ eli harrastukset ja vapaa-aika.  Mulle ei ole mahdollista yhdistää kiinnostuksen kohteitani ja työtä.  Tämän takia olen nyt ollut jo kohta 5 vuotta työttömänä ja tulen harkitsemaan ERITTÄIN tarkkaan, milloin ja minkälaiseen duuniin haen.  Pärjään Kelan tuilla ihan riittävästi, olen tottunut elämään niukasti jo matalapalkkatyöaikoinani.

Koska mikään ei koskaan ole riittävän hyvä ja palkka käteen jää alle 1800€/kk yritäppä siinä sitten löytää mitään motivaatiota työskennellä.

Vinkkejä voi antaa aloista jonne kannattaa siirtyä ja koulutus Max 4 vuotta.

Eniten työssä jaksamiseen vaikuttaa ihmisten vapaa-aika, joka ei ole enää vapaata aikaa, vaan minuuttiaikataulutettua suoritus- ja elämysilotulitusta. Sen päälle jokainen pienikin tauko on ruutuaikaa ja lisää kuormitusta aivoille. Pahimmassa tapauksessa tingitään unesta ja ollaan ylipainoisia. Vedetään energiajuomia ja karkkia. Kuvataan (ja juodaan) joka viikonloppu skumppa- ja vinkkulaseja someen. Parisuhteet ovat parisuhdeprojekteja joissa suurta draamaa päällä koko ajan. Hyvässä tai pahassa.

Huh, alkoi hengästyttää tämän kirjoittaminenkin.

Kaikki ymmärtää kilpailukyvyn. Se pitäisi olla jo toistolla paukutettu kaikkien tajuntaan ja alitajuntaan. Kilpailukyky on globaali ideologia, se on maapallon ja ihmiskunnan selviytymisen edellytys. Kaikki tarvitsevat kilpailukykyä. Kilpailukyvyn vuoksi oloja on viilattava, tehokkuutta lisättävä, kustannuksia leikattava, kahvitauot poistettava. Kaikki ymmärtää tämän.

Näin vastavalmistuneena työnhakijana koen myös työelämän näyttäytyvän todella ahdistavana. Tuntuu, että pitäisi jo nyt olla kaikkitietävä ja verkostoitunut huippuosaaja, eikä keskinkertaisuudella ole mitään käyttöä. Some aiheuttaa tutkitusti pahoinvointia, miksei koskaan puhuta LinkedInin ja henkilöbrändäyksen aiheuttavan samaa?

Vierailija kirjoitti:

Eniten työssä jaksamiseen vaikuttaa ihmisten vapaa-aika, joka ei ole enää vapaata aikaa, vaan minuuttiaikataulutettua suoritus- ja elämysilotulitusta. Sen päälle jokainen pienikin tauko on ruutuaikaa ja lisää kuormitusta aivoille. Pahimmassa tapauksessa tingitään unesta ja ollaan ylipainoisia. Vedetään energiajuomia ja karkkia. Kuvataan (ja juodaan) joka viikonloppu skumppa- ja vinkkulaseja someen. Parisuhteet ovat parisuhdeprojekteja joissa suurta draamaa päällä koko ajan. Hyvässä tai pahassa.

Huh, alkoi hengästyttää tämän kirjoittaminenkin.

Joo mutta mikä on syy ja mikä seuraus, sillä just tämä työelämän hektisyys se on joka siirtyy melkein väkisin ennemmin tai myöhemmin myös vapaa- aikaan, työt ottaa susta tehot irti, joten kohta yrität itse ottaa taas vapaa-ajasta kaikki tehot irti, se on se kuuluisa oravanpyörä, jossa olen itsekin ollut, kierrokset kyllä laskee sitten vapaa-ajallakin jos ne laskee työn vaatimuksissakin. Oikea työtahti olisi se millä vauhdilla toimit kotona ja muutenkin vapaa-ajalla, kuinka monelta onnistuu? Anyone? No eipä yllätä.