Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt ja alan olemaan täynnä tätä. Työpaikallani on järkyttävä pula työntekijöistä eikä vika suinkaan ole työnhakijoissa vaan olen monesti itse miettinyt myös, että miksi tuli joskus haettua. Viikonloppuina ja lomillakin välillä soitetaan perään, että pääsetkö tänään tai huomenna töihin. Vaikka olisin lapseni kanssa lomamatkalla Balilla niin varmaan soitettaisiin, että pääsenkö seuraavalla lennolla takaisin Suomeen ja töihin. Teen pitkää päivää ja oma koti jää retuperälle ja vapaitakaan ei saisi näemmä viettää raskaan työn vastapainoksi. Pitäisi olla robotti.

Pitää sanoa, että meidän perhe lähti ennen koronaa mahdollisimman kauaksi lomalle. Syy osittain se, että työnantajan on turha soitella Balille, kun tietävät, että on hornantuutissa.

Jos tiesivät että on mökillä 100 km päässä, niin on helpompi vaivata. Tosin korona-aikaan on sitten tullut keksittyä, että on kauempana, kuin oikeasti onkaan. Tyyliin Lemmenjoella vaeltamassa.

Koska suuri osa ihmisistä ei osaa ottaa rennosti. Ovat jo lapsesta saakka oppineet kuinka tärkeää on menestyä koulussa ja työelämässä.

Itseasiassa Suomessa on vähiten tärkeää koko maapallolla pärjätä koulussa ja työelämässä. Itsekin tajusin tämän aikoinani ja 11 vuotta sitten jätin työn ja jäin elämään tuilla.

Iso kansainvälinen yhtiö, jossa oltiin huolissaan 90-luvulla siitä miten pärjätään, kun yhtiöön lähes samaan aikaan tullut ns. suuri ikäluokka jää eläkkeelle ja tulee valtava pula osaajista. Näytä eläköitymiskuvaajia tulevasta katsottiin jo etukäteen kauhistellen.

Sitten keksittiin "kätevä" keino, eläkkeelle jäävän tilalle ei palkata ketään vaan hänen tehtävänsä jaetaan muille. Nyt sitten tyylin jatkuttua, nämä muut väsyvät, eivät opi/jaksa oppia jatkuvasti yhä vaan uusia hommia edellisten lisäksi. Kyynisyys ja välinpitämättömyys kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on sankari kun painaa peräsuoli pitkällä duunia. Oikein vielä kehutaan ylipitkiä työpäiviä. Onneksi on niitäkin, jotka myöntävät, että saman työn voisi tehdä vähemmällä tuntimäärällä , jos turhat jaarittelut ja kokoustamiset vähintäänkin puolitettaisiin. Jos asiat on kerrottu varttitunnissa, miksi pitää istua tunti kokouksessa kuuntelemassa pikkupomoa, joka rakastaa omaa ääntänsä.

Olin aikoinani hetken aikaa ulkoasiainministeriössä töissä. Siellä ihasteltiin ääneen silloisen ulkoministerin henkilökohtaisen assistentin työmoraalia. Että miten ahkera nainen hän on, kun tulee töihin klo 9 ja on usein vielä klo 22 ministeriöllä tekemässä töitä. Olisipa enemmän hänenlaisiaan puurtajia.

Se on muuten hämmentävää, että aika suurien tietoteknisien järjestelmien asiantuntijaa pidetään jossain isossa firmassa vain yksi kappale. Itse olen tämmöinen. Jos nyt ajan sen autokolarin tai joudun kotona vuoksi teholle, niin ei ole heti ketään tilalle.

Jos järjestelmä vikaantuu, niin voi mennä päiväkausia korjaamiseen. Pahimmillaan niin pitkään, että saa ukon kuntoon tai ostettava korvaava järjestelmä.

Veitsen terällä mennään monessa paikassa.

Pitää saada mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman vähällä rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Työssäkävijät on yleisesti tyytymättömiä työn ja vapaa-ajan epäsuhtaan, kun työt on niin vaativia ja kuluttavia nykyään ettei muuta sitten jaksa eikä kerkeä tekemään, ja sitten vielä eräässä asiaohjelmassa tästä puhuttaessa ”asiantuntija” lausui suunnilleen niin että tällaisten tuntemuksien ja palautumisongelmien kanssa kamppailevia auttaa kun hyväksyy että parasta laatuaikaa on kun ”menee vaan suosiolla nukkumaan”?!?! Eli suora kehoitus luopua siitä huonosti sujuvastakin vähäisestä omasta elämästä ja uhrata loputkin työelämän alttarille. Jessus!

Liikuntaakin suositellaan yleensä harrastamaan säännöllisesti, jotta jaksaa työssä paremmin. Että ei iske burn out, kun töiden vähentämisen sijaan juoksee itsensä virkeäksi ja vetää lisäravinteita naamariin, ja ehkä vähän meditoi siinä sivussa.

Joudun tekemään töissäni pitkää päivää ja juoksemaan hikihatussa ilman taukoja tehden muiden töitä työntekijäpulan takia. Tahti on todella kiireinen ja en mitenkään pysty tekemään huolellista ja tarkkaa jälkeä, jos on monen ihmisen työt siltä päivältä minun harteillani. Jos tekisin niin en pääsisi ikinä lähtemään kotiin, joten se on mahdotonta. Sitten saan kuulla haukkuja siitä, kun se ja se asia on tehty niin ja niin epätäydellisesti. Joskus masentaa todenteolla, burnout on lähellä.

Ja äidit töihin lapsia rakastamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt ja alan olemaan täynnä tätä. Työpaikallani on järkyttävä pula työntekijöistä eikä vika suinkaan ole työnhakijoissa vaan olen monesti itse miettinyt myös, että miksi tuli joskus haettua. Viikonloppuina ja lomillakin välillä soitetaan perään, että pääsetkö tänään tai huomenna töihin. Vaikka olisin lapseni kanssa lomamatkalla Balilla niin varmaan soitettaisiin, että pääsenkö seuraavalla lennolla takaisin Suomeen ja töihin. Teen pitkää päivää ja oma koti jää retuperälle ja vapaitakaan ei saisi näemmä viettää raskaan työn vastapainoksi. Pitäisi olla robotti.

Tämän takia kannattaa olla työpuhelin erikseen ja pidät sen kiinni työajan ulkopuolella. Ei ole työntekijän ongelma, jos ei riitä työntekijöitä. 

Ei auta. Kun jätän työpuhelimen työpaikalle loman ajaksi, seuraavaksi soitellaan henkilökohtaiseen puhelimeen.

Älä vastaa. Niin kauan ne soittelee, kun niille vastaa. Ainahan niitä helpoimpia yritetään töihin painostaa vaikka vapaapäivinä ja mielellään ilmatteeksi. Kyllä se sitten loppuu, kun se ei tuota toivottua tulosta.

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt on työelämässä eri sukupolvet.

Ne, joiden ei ole koskaan tehdä mitään henkisesti tai fyysisesti rasittavaa työtä kunnolla.

Menneinä vuosikymmeninä työelämässä olleet, olivat tottuneet jo lapsesta asti paiskimaan hommia kotona. 

Nyt ei jakseta yhtään mitään, jos on vähänkin rasittavampi päivä, niin ollaan aivan puolikuolleita, ja saadaan burnout ja muita säröjä sieluun.

Ja sekin että monet tämän päivän nuorista naisista saattoivat olla erittäin hyviä omassa koulussaan ja saada vielä paperit koulutuksestaankin.

Mutta työelämässä huomataan, että monia muitakin yhtä hyviäi kuin itse, ja vielä parempia, niin sitä ei vaan kestetä.  Tulee taas säröjä sieluun, kun pitää alkaa kilpailla töissä niiden muiden kanssa ja sen takia vetää itsestään kaikki irti mikä lähtee.

Ja luuleko ap, ettei ihmiset ennen olleet töissään äärirajoilla.  Kyllä olivat, ennen tehtiin myös enemmän täysi käsin, niin virkamiehet kuin duunaritkin.  Ja ennen oli työpaikoilla tehtaissa, kaivoksissa, keittiöissä ja toimistoissa aina työnjohtaja hengittämässä niskaan ja valvomassa, että kaikki varmasti tekevät joka ikisen sekunnin sitä hommaansa.

Eikä ollut viisipäivisiä työviikkoja, oli vielä lauantainakin töitä, mutta lyhyempi päivä.

Ei pitkää äitiyslomaa, eikä pitkä lomia.  Ei myöskään ollut päiväkotia, vaan toisen äidit hoitivat töissä käyvien äitien lapsia, ja ansaitsivat sillä palkkansa.

Eikä ollut terapeutteja sun muita julkisia hienoksia, mihin mennä ongelmistaan puhumaan.

Kyllä työnanajat ovat aina vaatineet kovaa tulosta palkan eteen. 

 

Milloin olet ollut työelämässä Suomessa ja oletko vielä työelämässä Suomessa?

Moni 40 viime vuotta Suomen työelämässä ollut on näet kanssasi eri mieltä.

Olen aivan puhki työpäivän jälkeen, niin kuin ovat työkaveritkin. Kukaan ei jaksa tehdä työtä 8 tuntia putkeen, sillä se on erittäin kuormittavaa. Poissaoloja on paljon, vaatimukset ovat naurettavia ja palkkaus vain 2500€ kk ja vaatimuksena on korkeakoulututkinto.

Työvoimasta on huutava pula, mutta työntekijät eivät kestä alalla vaan parin vuoden päästä viimeistään hakeutuvat muualle.

Varhaiskasvatuksen opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkävijät on yleisesti tyytymättömiä työn ja vapaa-ajan epäsuhtaan, kun työt on niin vaativia ja kuluttavia nykyään ettei muuta sitten jaksa eikä kerkeä tekemään, ja sitten vielä eräässä asiaohjelmassa tästä puhuttaessa ”asiantuntija” lausui suunnilleen niin että tällaisten tuntemuksien ja palautumisongelmien kanssa kamppailevia auttaa kun hyväksyy että parasta laatuaikaa on kun ”menee vaan suosiolla nukkumaan”?!?! Eli suora kehoitus luopua siitä huonosti sujuvastakin vähäisestä omasta elämästä ja uhrata loputkin työelämän alttarille. Jessus!

Liikuntaakin suositellaan yleensä harrastamaan säännöllisesti, jotta jaksaa työssä paremmin. Että ei iske burn out, kun töiden vähentämisen sijaan juoksee itsensä virkeäksi ja vetää lisäravinteita naamariin, ja ehkä vähän meditoi siinä sivussa.

Kohtuus kaikessa.

Ei sun joka päivä mitään kymppiä tartte juosta tai ei siis koskaan, mutta voisit aloittaa vaikka tolla meditoinnilla ja venyttelyllä. Eikä niitä lisäravinteitakaan tarvita. Kyllä siitä vaan apua voisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on sankari kun painaa peräsuoli pitkällä duunia. Oikein vielä kehutaan ylipitkiä työpäiviä. Onneksi on niitäkin, jotka myöntävät, että saman työn voisi tehdä vähemmällä tuntimäärällä , jos turhat jaarittelut ja kokoustamiset vähintäänkin puolitettaisiin. Jos asiat on kerrottu varttitunnissa, miksi pitää istua tunti kokouksessa kuuntelemassa pikkupomoa, joka rakastaa omaa ääntänsä.

Olin aikoinani hetken aikaa ulkoasiainministeriössä töissä. Siellä ihasteltiin ääneen silloisen ulkoministerin henkilökohtaisen assistentin työmoraalia. Että miten ahkera nainen hän on, kun tulee töihin klo 9 ja on usein vielä klo 22 ministeriöllä tekemässä töitä. Olisipa enemmän hänenlaisiaan puurtajia.

Saiko hän myös vastaavasti enemmän aikaan vai oleiliko muuten vain työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt ja alan olemaan täynnä tätä. Työpaikallani on järkyttävä pula työntekijöistä eikä vika suinkaan ole työnhakijoissa vaan olen monesti itse miettinyt myös, että miksi tuli joskus haettua. Viikonloppuina ja lomillakin välillä soitetaan perään, että pääsetkö tänään tai huomenna töihin. Vaikka olisin lapseni kanssa lomamatkalla Balilla niin varmaan soitettaisiin, että pääsenkö seuraavalla lennolla takaisin Suomeen ja töihin. Teen pitkää päivää ja oma koti jää retuperälle ja vapaitakaan ei saisi näemmä viettää raskaan työn vastapainoksi. Pitäisi olla robotti.

Tämän takia kannattaa olla työpuhelin erikseen ja pidät sen kiinni työajan ulkopuolella. Ei ole työntekijän ongelma, jos ei riitä työntekijöitä. 

Ei auta. Kun jätän työpuhelimen työpaikalle loman ajaksi, seuraavaksi soitellaan henkilökohtaiseen puhelimeen.

Älä vastaa. Niin kauan ne soittelee, kun niille vastaa. Ainahan niitä helpoimpia yritetään töihin painostaa vaikka vapaapäivinä ja mielellään ilmatteeksi. Kyllä se sitten loppuu, kun se ei tuota toivottua tulosta.

Tuo teknologian avulla häiriköintikin on kyllä lisääntynyt, hyvä keino varmistaa ettei ne työasiat varmasti jää sinne työpaikalle kuten todellakin pitäisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt ja alan olemaan täynnä tätä. Työpaikallani on järkyttävä pula työntekijöistä eikä vika suinkaan ole työnhakijoissa vaan olen monesti itse miettinyt myös, että miksi tuli joskus haettua. Viikonloppuina ja lomillakin välillä soitetaan perään, että pääsetkö tänään tai huomenna töihin. Vaikka olisin lapseni kanssa lomamatkalla Balilla niin varmaan soitettaisiin, että pääsenkö seuraavalla lennolla takaisin Suomeen ja töihin. Teen pitkää päivää ja oma koti jää retuperälle ja vapaitakaan ei saisi näemmä viettää raskaan työn vastapainoksi. Pitäisi olla robotti.

Tämän takia kannattaa olla työpuhelin erikseen ja pidät sen kiinni työajan ulkopuolella. Ei ole työntekijän ongelma, jos ei riitä työntekijöitä. 

Ei auta. Kun jätän työpuhelimen työpaikalle loman ajaksi, seuraavaksi soitellaan henkilökohtaiseen puhelimeen.

Älä vastaa. Niin kauan ne soittelee, kun niille vastaa. Ainahan niitä helpoimpia yritetään töihin painostaa vaikka vapaapäivinä ja mielellään ilmatteeksi. Kyllä se sitten loppuu, kun se ei tuota toivottua tulosta.

Tuo teknologian avulla häiriköintikin on kyllä lisääntynyt, hyvä keino varmistaa ettei ne työasiat varmasti jää sinne työpaikalle kuten todellakin pitäisi!

Eikö tuo ole jo melkein rikollista? Siis että soitellaan kotipuhelimeen jollei saada työpuhelimesta vapaa-ajalla kiinni?? Kotirauhan häirintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt ja alan olemaan täynnä tätä. Työpaikallani on järkyttävä pula työntekijöistä eikä vika suinkaan ole työnhakijoissa vaan olen monesti itse miettinyt myös, että miksi tuli joskus haettua. Viikonloppuina ja lomillakin välillä soitetaan perään, että pääsetkö tänään tai huomenna töihin. Vaikka olisin lapseni kanssa lomamatkalla Balilla niin varmaan soitettaisiin, että pääsenkö seuraavalla lennolla takaisin Suomeen ja töihin. Teen pitkää päivää ja oma koti jää retuperälle ja vapaitakaan ei saisi näemmä viettää raskaan työn vastapainoksi. Pitäisi olla robotti.

Tämän takia kannattaa olla työpuhelin erikseen ja pidät sen kiinni työajan ulkopuolella. Ei ole työntekijän ongelma, jos ei riitä työntekijöitä. 

Ei auta. Kun jätän työpuhelimen työpaikalle loman ajaksi, seuraavaksi soitellaan henkilökohtaiseen puhelimeen.

Älä vastaa. Niin kauan ne soittelee, kun niille vastaa. Ainahan niitä helpoimpia yritetään töihin painostaa vaikka vapaapäivinä ja mielellään ilmatteeksi. Kyllä se sitten loppuu, kun se ei tuota toivottua tulosta.

Tuo teknologian avulla häiriköintikin on kyllä lisääntynyt, hyvä keino varmistaa ettei ne työasiat varmasti jää sinne työpaikalle kuten todellakin pitäisi!

Eikö tuo ole jo melkein rikollista? Siis että soitellaan kotipuhelimeen jollei saada työpuhelimesta vapaa-ajalla kiinni?? Kotirauhan häirintää.

Ainakin pitäisi olla, mutta niin vain on saatu ujutettua tämäkin uudeksi normaaliksi. Monilla on myös face ja wappiryhmää työasioiden hoitoon, jos et osallistu automaattisesti niin se on sosiaalisen paineen takia vähintään epähyväksyttyä niskurointia.

Vierailija kirjoitti:

Joudun tekemään töissäni pitkää päivää ja juoksemaan hikihatussa ilman taukoja tehden muiden töitä työntekijäpulan takia. Tahti on todella kiireinen ja en mitenkään pysty tekemään huolellista ja tarkkaa jälkeä, jos on monen ihmisen työt siltä päivältä minun harteillani. Jos tekisin niin en pääsisi ikinä lähtemään kotiin, joten se on mahdotonta. Sitten saan kuulla haukkuja siitä, kun se ja se asia on tehty niin ja niin epätäydellisesti. Joskus masentaa todenteolla, burnout on lähellä.

Tähän pitää näyttää pomolle YouTubesta se Uuno armeijassa pätkä, kun Uuno kirjoittaa nopeammin sillä kirjoituskoneella. Tulee vähän enemmän virheitä. ;)

Ja eivät sano irti, vaikka tuon tekisit. Olisi laiton irtisanominen.

Se on huonoa johtajuutta mikä valuu ylhäältä alimpiin kerroksiin. Töiden ja hankkeiden pitäisi olla niin asiallisella tasolla niin ettei ainakaan rivityöntekijän tarvitsisi venyä päivittäin äärirajoille selviytyäkseen töistä. Venymistä kuitenkin tapahtuu ja se säästää alkuun rahaa kunnes työntekijöitä alkaa tulla ja lähteä kuin pyörivästä ovesta.

Vierailija kirjoitti:

Ja äidit töihin lapsia rakastamasta.

Jep, lapset vaan päiväkotiin ylisuuriin lapsiryhmiin heti 9 kuukauden iässä, vaikka eihän niitä päiväkotipaikkoja tai saati sitten työntekijöitä niissä päiväkodeissa tunnu riittävän. Mutta äkkiä vaan äidit takaisin työelämään! Pitäiskö vaikka leikata vähän kotihoidontuesta tai poistaa se vaikka kokonaan, että saadaan ne äiditkin nopeasti työelämään vaan!

Oksettaa tämä nykyinen meininki.