Lue keskustelun säännöt.
Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?
Ei mielestäni ollut tavanomaista 70- tai 80-luvuilla tällainen suomalaisessa työelämässä. Työ oli enemmän vain yksi osa elämää silloin.
Eikö asioiden pitäisi mennä parempaan eikä huonompaan suuntaan?
Miksi näin on tapahtunut?
Onko asiaa tutkittu kunnolla?
Kommentit (1097)
Sähköposti ym. pikaviestihärpäkkeet ovat syynä. Aloitin hommat 80-luvulla. Isoilla pomoilla oli sihteerit. Vanhemmilla insinööreillä oli nuorempia inssejä apuna ja oppimassa hommaa. Viestintä perustui puhelimeen, kokouksiin ja paperipostiin. Sihteeri avasi koko toimiston kirjeet, kirjasi ne saapuneiksi ja toimitti ao. henkilöille. Syömässä käytiin porukalla ja siinä käytiin työasioita samalla läpi. Työpäivä venyi joskus peräti kello kuuteen asti illalla. Kotona ei tarvinnut vastata työpuhelimeen, eikä kukaan lähettänyt kotiin työpostia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä, että nuorempien pään sisällä on tapahtunut jotain.
Elämä ollut helpompaa eikä koettu vastoinkäymisiä lapsena niinkuin ennen.
Myös laitteiden tulo. Mitkä hallitsevat koko ajankäyttöäsi.
Näin kuuskymppisenä ihmettelee kyllä, koska tuoll kaikesta valittamisella huononnetaan vain omaa oloa.
Täytyy todeta että tällä hetkellä hoitajat työskentelee samalla tahdilla kuin sotien aikaan.
Muutenkin työläiset vetää samaan tahtiin nykyään kuin sotien jälkeen piti, että saatiin sotakorvaukset maksettua.
Nykynuoret tekee sen taakan minkä veteraanit tekivät tai nuoremmat jotka välttivät kuoleman, muttei sitä rääkkiä. Minulla on ollut ihan mahdollista kuulla aitoa dokumenttia sen ajan duunarin suusta, kun on lähisuvussa ja hän on ihmetellyt nykyajan tahtia, kun ei ole ollut sotaa.
Neuvostoliitto kaatui ja lama tuli 90-luvulla, mutta tietyt sukupolvet tekee enemmän kuin me kuusikymppiset koskaan jouduimme tekemään. Nuoriso joutuu kokemaan liian kovaa ja ei edes ole sotaa käyty.
Joku porukka rikastuu tällä ja tälle on saatava loppu. Keltaliivejä pitää sovitella ylle, mutta se ei ole meidän vanhempien asia. Nuoret joutuu senkin taistelun käymään.
Ei käy kateeksi milleniaaneja ja nuorempia.
Sotien jälkeen ihmiset olivat sivistymättömämpiä. Huono ja ahne työnantaja olisi kieritelty tervassa ja piesty saunan takana.
Nykyään nuoret ovat oppineet kilteiksi ja sivistys on paremmalla tasolla. Myös väkivaltarikokset ovat vähentyneet tilastoissa reippaasti.
Nuoria on liian helppo hyväksikäyttää työelämässä. Sitten kun tätä nössöä porukkaa pesiytyy liittoihin niin kyllä heille kelpaa työläisten rahat, mutta ei saada edes pikaruokaloille vessaoikeuksia jos kakkahätä yllättää kesken työn.
Pitää paskoa vaan housuun ja kyllä herra ja kyllä herra. Maksan vessatauotkin omasta palkastani.
Meiltä puuttuu se kovuus ja maalaisjärki, mikä oli veteraaneilla ja sisällissodan käyneillä.
Ei tälläistä paskaa olisi katsottu sormien läpi hyvällä.
Tämä on se sivistyksen haittapuoli.
Suomi on poliittisesti oikealla ja suuriosa kansasta aivopesty äänestämään etujaan vastaan. Työntekijöitä on helppo hallita kun neoliberalistinen talouspolitiikka (yksilökeskeinen kulttuuri eli hajoita ja hallitse) hajottaa perheitä (kasvatukselle ei aikaa ja siirtyy koulun vastuulle, kouluilta leikataan eikä siihen pystytä ja lapset kärsii).
Aiemmin työt oli lähinnä fyysistä ja mekaanista, nykyään enemmän luovaa tietotyötä (rasittaa aivoja).
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mennyt monesti ristiin työnantajien kanssa kun totean että nyt teen kolmen edestä töitä, niin kuuluisi 3x se tuntipalkka.
Niin miksi maksetaan yhden ihmisen palkka, kun tuottavuus kuitenkin kasvaa kolmen ihmisen teholla ja säästöjä tulee myös?
Tajusin jo 32 vuotta sitt3n eli 16-vuotiaana, että työteho tai työmäärä ei vaikuta maksettaan palkkaan vaan ainoastaan menetetty vapaa-aika. Ellet sitten ole muurari, automyyjä tms, ioka tekee töitä urakka- tai provisiopalkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ammatista. Mä saan palkkani tekemättä juuri mitään. Ainut ponnistus on että raahaudun paikalle. Ei voi tehdä etänä.
Tästä tulee mieleen joku aulavahtimestari korona-aikana kun porukka on pääosin etänä ja vierailut kielletty.
Erityisasiantuntija kirjoitti:
Viimeisen 10 vuoden aikana on esim. asiantuntijatehtävissä tapahtunut selkeä muutos, joka näkyy mm. seuraavasti:
- Moniosaamista ja multitaskaamista on alettu ihannoida ennennäkemättömällä tavalla (=voi teetättää yhdellä ihmisellä useamman työt --> säästetään henkilöstökuluissa ja työtunneissa).
- Kiristyneet aikataulut yhdistettynä edelliseen (=säästetään vähentämällä käytettävissä olevia työtunteja)
- Työnkuvat eivät ole enää selkeitä, koska kaikkien pitää pystyä tekemään kaikkea (=työ pirstaloitunutta ja vaikeasti hallittavaa ja järkevä aikatauluttaminen mahdotonta)
- Jatkuvat organisaatiomuutokset (yritetään tehostaa eli säästää siirtelemällä ihmisiä laatikosta toiseen ja joka kierroksella nimitetään uusia johtajia tai muutetaan johtajien titteleitä mojovan palkankorotuksen kera)
- Jatkuvat tehostamiskehityshankkeet, jotka eivät koskaan etene alkua pidemmälle ennen kuin uusi jo alkaa
- Jatkuva YT-neuvottelujen uhka
- Esimiehillä ei ole enää esimiestaitoja, eikä ylin johto ole päässyt vanhanaikaisesta huutojohtamisesta eroon.
- Päätöksenteon vaikeus lisääntynyt. Kukaan ei enää osaa/uskalla päättää mitään ilman suuremman porukan konsensusta.
- Kasvaneet kustannus- ja tulospaineet (=voittojen maksimointi)
- Pikaviestinten, mm. Teams, käyttöönottaminen. (=jatkuvia keskeytyksiä työhön)
- Kokousten/palaverien määrä kasvanut (Kts. päätöksenteon vaikeus)
- Kommunikointi johdon ja työntekijöiden välillä heikentynyt. Työntekijöitä ei enää tiedoteta mistään etukäteen, eikä mielipiteitä kysellä.
- Johto päättää, miten työt täytyy tehdä ymmärtämättä, mitä heidän alaisensa oikeasti tekevät. Jokaiseen asiaan puututaan ymmärtämättä, mihin ollaan puuttumassa (=johdon irtoaminen työntekijöiden todellisuudesta ja työn sisällöstä lisääntynyt)
- Jne. jne.
Tästä on seurannut se, että ihmiset säntäilevät ylikierroksilla kuin päättömät kanat ympäriinsä, eivätkä saa mitään tehtyä kunnolla tai ajatuksella. Työ on yhtä sekamelskaa, keskeytyy jatkuvasti ja virheiden ja re-workin määrä lisääntyy. Vapaa-ajan tehtäväksi jää ainoastaan yrittää toipua työstä, jotta jaksaa säntäillä seuraavan päivän. Lopulta kaikki eivät enää jaksa.
Oletkos sinäkin VTT:llä töissä Brutukseni? Ainakin osui ja upposi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy: esimiesasemassa olevien psykopaattinen luonnehäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Koska yritykset hakevat suurempia voittoja pienemmillä kustannuksilla. Mitä pienemmäksi työvoimakustannukset saadaan sen parempi. Eli yksi ihminen joutuu tekemään useamman ihmisen työt.
Ja koko ajan levitetään propagandaa kuinka kaikki sosiaalituet pitää lakkauttaa ja ihmiset pakottaa ilmaiseksi töihin. Ei puhettakaan siitä, että työstä pitäisi saada kunnon korvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sähköposti ym. pikaviestihärpäkkeet ovat syynä. Aloitin hommat 80-luvulla. Isoilla pomoilla oli sihteerit. Vanhemmilla insinööreillä oli nuorempia inssejä apuna ja oppimassa hommaa. Viestintä perustui puhelimeen, kokouksiin ja paperipostiin. Sihteeri avasi koko toimiston kirjeet, kirjasi ne saapuneiksi ja toimitti ao. henkilöille. Syömässä käytiin porukalla ja siinä käytiin työasioita samalla läpi. Työpäivä venyi joskus peräti kello kuuteen asti illalla. Kotona ei tarvinnut vastata työpuhelimeen, eikä kukaan lähettänyt kotiin työpostia.
Totta. Suurin syy ahdistukseen on pikaviestimet ja sähköposti. Pikaviestimet, Teams, Slack ja Skype ovat meillä käytössä, ovat pahimmat. Niissä tulee kysymyksiä ja selvitettäviä asioita useasta kanavasta ja suoraan eri henkilöiltä, eikä niihin oikein voi olla reagoimatta koska kaikkien edellytetään olevan saavutettavissa ja vihreästä pompulasta näkee että olen paikalla. Sitten kun näiden lisäksi on vielä sähköpostissa eri kansioissa selvittelyjä vaativia vaikeita ja aikaavieviä tehtäviä ja nämä kaikki tekemättömät työt ovat koko ajan näkökentässä. Nämä siis normaalin keskittymistä vaativan ohjelmankehitystyön ohjella ylimääräisenä. Onneksi on paljon palavereja niin niissä voi multitaskata näitä ylimääräisiä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ymmärtää kilpailukyvyn. Se pitäisi olla jo toistolla paukutettu kaikkien tajuntaan ja alitajuntaan. Kilpailukyky on globaali ideologia, se on maapallon ja ihmiskunnan selviytymisen edellytys. Kaikki tarvitsevat kilpailukykyä. Kilpailukyvyn vuoksi oloja on viilattava, tehokkuutta lisättävä, kustannuksia leikattava, kahvitauot poistettava. Kaikki ymmärtää tämän.
Kai tää oli sarkasmia? Kyllä kaikki tänäpäivänä tunnistaa pyramidihuijareiden putkiaivopesun.
"ei ole olemassa muunlaista tapaa, tämä on ainoa ikinä" voi jeesus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kapitalismihän tämän kaiken pohjimmiltaan aiheuttaa, koska sen ideloginen on päämäärä on maksimoida omistavan luokan voittoja. Jossain teoreettisessa mikämikämaassa uudet innovaatiot ja muu fantastinen kehitys johtaisi jatkuvaan toiminnan ja tuottavuuden kasvuun. Mutta kvartaalimaailmaan tuollaiset ei niin sovellu vaan jatkuvaa tuloskuntoa haetaan jatkuvalla tehokkuuspyrkimyksellä. Tuotantoa voi yrittää aina tehostaa ja järkeistää muutenkin, mutta työvoiman venytys ja kyykytys on lopulta se ainoa väline mihin ylennyksen ja gloorian nälkäiset sekä hyvin kokoomushenkiset nilkit keskimanagerion positioissaan sitten iskevät kuin tauti raihnaiseen.
Tätä olin itsekin tulossa sanomaan, eli kapitalismin suoraa seuraustahan tämä nykytilanne on. Yritysten välinen kilpailu ja omistajaluokan loputon ahneus heijastuvat tällaisena suoraan hierarkian alemmille tasoille. Olisi aika naiivia ajatella, että jatkuva tehokkuusvaatimusten kiristäminen ja tulostavoitteiden kasvattaminen eivät jossain päin ketjua näkyisi negatiivisella tavalla. Luojan kiitos en ole tuossa kuviossa millään tavalla osallisena, vaan katselen sitä sivusta.
Olen aina ihmetellyt, miksi julkisella puolella työssä olevia jotenkin halveksitaan vs. yksityiseen työnantajaan. Itse mieluummin teen töitä kasvottoman yleishyödyllisen hyväksi kuin jollekin ökyrikkaalle omistajaluokalle. Teen päivän ahkerasti töitä, jopa ylitöitä, ja suljen oven, kun lähden kotiin. Ainoastaan kriisitilanteessa voin avata työmeilit vapaa-ajalla. Olen onnekseni vain tavallinen toimihenkilö, en johtotehtävissä.
Vähän on asennevammaa nykytyöelämässä, kun oletetaan, että kaikkien pitää olla tavoitettavissa koko ajan ja kaikkiin meileihin pitää vastata 15 minuutin sisällä tavallisessa toimistotyössä. Kun näin tehdään työaika pirstoutuu ja loppujen lopuksi ei saada mitään kunnolla tehdyksi ja keskittymiskyky on ihan olematonta, kun pitää yhtä aikaa lukea meiliä, sisäistää surkeasti jäsennellyn viestin sisältö ja silmäillä kolmea muuta viestisovellusta, jotka kilisevät ruudulle. Ja niistä moneen kertaan mainituista turhista kokouksista en viitsi edes aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on siksi sellaista, koska työntekijä maksaa työnantajalle niin paljon sairaan korkean ansiotuloverotuksemme vuoksi. Jos työntekijä saa palkkaa käteen kuukaudessa noin 3200 €, todellinen kustannus työnantajalle on noin 9000 €.
Työntekijöillä on siis oltava korkea tuottavuus, eli heistä on revittävä irti paljon.
Eli 6800e menee verottajalle ennen palkkaa ja loppu palkka menee verottajalle eri muodoissa. No mihin hemmettiin se verottajan keräämä kokonaispotti menee kun sitä luulisi riittävän vaikka mihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisasiantuntija kirjoitti:
Viimeisen 10 vuoden aikana on esim. asiantuntijatehtävissä tapahtunut selkeä muutos, joka näkyy mm. seuraavasti:
- Moniosaamista ja multitaskaamista on alettu ihannoida ennennäkemättömällä tavalla (=voi teetättää yhdellä ihmisellä useamman työt --> säästetään henkilöstökuluissa ja työtunneissa).
- Kiristyneet aikataulut yhdistettynä edelliseen (=säästetään vähentämällä käytettävissä olevia työtunteja)
- Työnkuvat eivät ole enää selkeitä, koska kaikkien pitää pystyä tekemään kaikkea (=työ pirstaloitunutta ja vaikeasti hallittavaa ja järkevä aikatauluttaminen mahdotonta)
- Jatkuvat organisaatiomuutokset (yritetään tehostaa eli säästää siirtelemällä ihmisiä laatikosta toiseen ja joka kierroksella nimitetään uusia johtajia tai muutetaan johtajien titteleitä mojovan palkankorotuksen kera)
- Jatkuvat tehostamiskehityshankkeet, jotka eivät koskaan etene alkua pidemmälle ennen kuin uusi jo alkaa
- Jatkuva YT-neuvottelujen uhka
- Esimiehillä ei ole enää esimiestaitoja, eikä ylin johto ole päässyt vanhanaikaisesta huutojohtamisesta eroon.
- Päätöksenteon vaikeus lisääntynyt. Kukaan ei enää osaa/uskalla päättää mitään ilman suuremman porukan konsensusta.
- Kasvaneet kustannus- ja tulospaineet (=voittojen maksimointi)
- Pikaviestinten, mm. Teams, käyttöönottaminen. (=jatkuvia keskeytyksiä työhön)
- Kokousten/palaverien määrä kasvanut (Kts. päätöksenteon vaikeus)
- Kommunikointi johdon ja työntekijöiden välillä heikentynyt. Työntekijöitä ei enää tiedoteta mistään etukäteen, eikä mielipiteitä kysellä.
- Johto päättää, miten työt täytyy tehdä ymmärtämättä, mitä heidän alaisensa oikeasti tekevät. Jokaiseen asiaan puututaan ymmärtämättä, mihin ollaan puuttumassa (=johdon irtoaminen työntekijöiden todellisuudesta ja työn sisällöstä lisääntynyt)
- Jne. jne.
Tästä on seurannut se, että ihmiset säntäilevät ylikierroksilla kuin päättömät kanat ympäriinsä, eivätkä saa mitään tehtyä kunnolla tai ajatuksella. Työ on yhtä sekamelskaa, keskeytyy jatkuvasti ja virheiden ja re-workin määrä lisääntyy. Vapaa-ajan tehtäväksi jää ainoastaan yrittää toipua työstä, jotta jaksaa säntäillä seuraavan päivän. Lopulta kaikki eivät enää jaksa.
Aivan loistava tiivistelmä. Tämä on totta sanasta sanaan. En tiedä mitä tarvitsee käydä, jotta meno muuttuu inhimillisemmäksi.
Työ on vain yksi osa elämää. Anteeksi mutta mitä "elämää"?
Mitään elämää ei ole enää!
Nukkuminen pätkissä jos niissäkään, nopeasti ulosteella ja hammaspesulla käynnit, ynnä muut pakolliset rutiinit ja sitten joku vasten mielinen trendikäs spurttailu tai salilla ähkiminen, mistä ei saa mitään iloa.
Mitä elämää ihmisillä enää on? Lomat? Nekin aikataulutetaan minuutilleen ja eikä niissä palauduta.
Hyi.
Meille selitetään miten työelämä on niin uuvuttavaa nykyisin, koska korkeat verot.
Yritetään tuputtaa jotain valhetta, että siksi ihmiset palaa töissä loppuun, koska palkkakustannukset on niin korkeat työttömien takia.
Jotkut äärimmäisen yksinkertaiset ja aivonsa pilalle raataneet vielä uskoavat sen; joo joo kyllä se on niiden työttömien vika tämä kaikki raadanta ja kiire.
Ei ole. Ne rahat menee muutamalle maailman rikkaimmalle ihmiselle, joilla on rahaa enemmän mitä lopuilla 7 miljardilla on yhteensä.
Kyllä sen kuvion oivaltaa viimeistään siinä vaiheessa, kun on pitkäaikaistyöttömänä ehtinyt rauhassa hahmotella, miettiä ja ajatella asioita suuremmassa mittakaavassa.
Vierailija kirjoitti:
Kiina tavoittelee maailman herruutta, ja luulen että hrillä alkaa olla siihen kohta mahdollisuus. Ovat nähneet mitä länsimaailmassa on taoahtunut kapitalismin hallitessa kaikkea, ja viisaasti pyrkivät etukäteen lisäämään kilpailukykyään ja valtion vakauttaa lanseeraamalla "common capitalism" ohjelman.
Kiina saattaa kieltämättä onnistua tavoitteissaan.
Siellä asioiden kehittymistä ja hyötyjä ei tarkastella kvartaaleissa vaan vuosikymmenissä ja isoa kuvaa ohjaillaan ylätasolta, eikä yksittäisten pelureiden anneta kahmia liian isoa osaa kokonaiskakusta.
Aluksi kapitalismi näytti toimivan länsimaissa erinomaisesti. Se lisäsi tehokkuutta, palveluiden ja hyödykkeiden tarjontaa sekä paransi taloudellista toimeliaisuutta.
Mitä sitten tapahtui?
Ahneus, tuo ihmiskunnan synneistä pahin, alkoi valtaamaan alaa. Kapitalismista alkoi kehittyä nykyisen kaltaista riistokapitalismia, jossa kaiken toiminnan fokukseksi nousi mahdollisimman suurten voittojen tekeminen ja inhimillisyyden sekä isänmaallisuuden hylkääminen.
Tuotanto siirrettiin (ahneuksissaan) kehitysmaihin ja työntekijöiden oloja alettiin heikentämään kaikkialla. Tehostamisesta tuli kapitalismin synonyymi.
Samalla länsimaissa alettiin yksityistämään myös sellaisia asioita ja aloja, toimivan valtion peruspilareita, joita ei ikipäivänä olisi pitänyt tai pitäisi yksityistää, kuten esimerkiksi energiantuotanto- ja jakelu, sosiaali- ja terveyspalvelut tai vesivarannot- ja niiden jakelu.
Kapitalismin kehityksen surullisuuden näkee parhaiten tarkastelemalla Yhdysvaltoja ja sen kehitystä peruskansalaisen näkökulmasta.
Vielä 50-60 vuotta takaperin (ennen suorittavan tason töiden siirtoa Kiinaan ja muihin halpatuotannon maihin) siellä riitti perustason duunareille (joita kuitenkin suurin osa kansasta aina on) teollisuuden ja vastaavien alojen työpaikkoja, joista maksettiin mukavaa palkkaa.
Mies kävi töissä tehtaalla, vaimo sai toimia kotiäitinä kasvattaen lapsia ja huolehtien kodista. Heillä oli varaa rakennuttaa omakotitalo esikaupunkialueelle ja ostaa uusi auto.
Henry Ford julistikin, että työläisille pitää maksaa niin reilua palkkaa, että heillä on varaa ostaa valmistamiaan tuotteita myös itse.
(By the way, mites muuten meillä nykypäivänä Uudenkaupungin autotehtaan auton rakentajat, onko varaa ostaa niitä A-sarjan Mersuja? Tiukkaa taitaa tehdä, jos ei ole jo mahdotonta suurimmalle osalle.. )
No mutta, takaisin Yhdysvaltoihin ja tähän päivään. Miten sitten nykyään?
Keskiluokka on kuihtunut, realistisia menestymisen haaveita ei ole tavalliselle kansalle enää juuri tarjolla.
Super rikkaita on toki enemmän kuin koskaan historiassa ja he elävät kaikin puolin muusta kansasta vieraantuneessa omassa hyvinvointi kuplassaan.
Jäljellä on myös vielä jonkinlainen joukko mukavasti pärjääviä "työläisiä", lähinnä IT-alalla, lääkäreinä ja lakimiehinä. He saavat vielä maistaa wanhaa amerikalaista unelmaa mukavine palkkoineen ja mahdollisuuksien kirjoineen.
Samaan aikaan todella huonojen työehtojen pienipalkkaisia nykypäivän työläisorjia on kuitenkin enemmän kuin koskaan ennen ja heitä on suurin osa kaikista työssäkäyvistä.
Se entinen tehdas duunari painaa nykyisin 2-3 työtä selvitäkseen riistovuokrastaan (joka menee hyvinvointikuplassaan nauttivalle eliitille tai asuntosijoittamisen aloittaneelle lääkärille). Hän saattaa myös olla yksi sadoista tuhansista opioidikriisin uhreista terveytensä petettyä.
Maa alkaa olla sisäisesti hyvin epävakaa ja moni epäileekin, että sisällissodankin mahdollisuudet alkavat hiljalleen olla kasassa.
Liian jyrkät hyvinvointi, - varallisuus, - ja tuloerot ovat johtaneet läpi historian jossakin vaiheessa yhteiskuntien romahtamiseen. Se ei ole enää sisäisesti vahva ja yhtenäinen.
Amerikkalainen unelma alkaa olla mennyttä.
Useasti matalapalkka-aloilla on ihmisiä joille se tietty työpaikka nyt sattuu olemaan niitä ainoita joihin on ylensäkään päässyt eikä ole varaa käydä jurputtamaan mikäli haluaa töitä tehdä. Enemmistö ulkopuolisista ei tunnu ymmärtävän tässä tilanteessa olevien mahdollisuuksia tai sitä ettei niitä juurikaan ole. Jos et työskentele juuri siinä firmassa niin toinen vaihtoehto on työttömyystuki tai muu vastaava firma ja olot.
Asiat ei tietysti voi muuttua kun tarpeeksi moni ei valita mutta miten nämä puun ja kuoren välissä olevat ihmiset sitten saat avautumaan? Ettei tilanne menisi siihen että joudutaan jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle tai pitkille sairauslomille ennenaikojaan uupumuksen vuoksi? Siinäpä pohdittavaa.
Meidän firmassa liitosta ei ole ikinä ollut mitään apua. Myötäilevät työnantajaa aina. Onneksi joskus joku onnellinen tapaus pääsee pyristelemään irti tilanteestaan ja saa jätettyä uppoavan laivan päästyään aivan uudelle alalle. Suurin osa tekee hidasta kuolemaa tässä laivassa loppuun asti hiljaa kärsien.. aina on näitä joilla ei muuta vaihtoehtoa ole ja tänne joutuvat.. pitelemään pinnalla tätä kusista paattia sillä välin kun omistajat lekottelevat rannalla massisäkit käsissä miettien voisiko vielä vähän kiristää jostain ilman että laiva kaatuisi. Jouluna toivotetaan hyvät joulut, kiitetään menneestä vuodesta ja heitetään suklaapatukat käteen..kuin pienille pennuille..meidän tulisi kuulema olla kiitollisia että saadaan edes ne. Kyllähän tällainen vähän motivaatiota syö.
Yksi em. yrityksen esimies sai painostettua ulkomaalaisen työntekijän ottamaan syyt niskoilleen autokolarista että sai laitettua vakuutuksiin. Kaikki tiesivät tapauksesta, kukaan ei uskaltanut avata suutaan. Kiva tällasen pomon alaisena olla.
Viimeisen 10 vuoden aikana on esim. asiantuntijatehtävissä tapahtunut selkeä muutos, joka näkyy mm. seuraavasti:
- Moniosaamista ja multitaskaamista on alettu ihannoida ennennäkemättömällä tavalla (=voi teetättää yhdellä ihmisellä useamman työt --> säästetään henkilöstökuluissa ja työtunneissa).
- Kiristyneet aikataulut yhdistettynä edelliseen (=säästetään vähentämällä käytettävissä olevia työtunteja)
- Työnkuvat eivät ole enää selkeitä, koska kaikkien pitää pystyä tekemään kaikkea (=työ pirstaloitunutta ja vaikeasti hallittavaa ja järkevä aikatauluttaminen mahdotonta)
- Jatkuvat organisaatiomuutokset (yritetään tehostaa eli säästää siirtelemällä ihmisiä laatikosta toiseen ja joka kierroksella nimitetään uusia johtajia tai muutetaan johtajien titteleitä mojovan palkankorotuksen kera)
- Jatkuvat tehostamiskehityshankkeet, jotka eivät koskaan etene alkua pidemmälle ennen kuin uusi jo alkaa
- Jatkuva YT-neuvottelujen uhka
- Esimiehillä ei ole enää esimiestaitoja, eikä ylin johto ole päässyt vanhanaikaisesta huutojohtamisesta eroon.
- Päätöksenteon vaikeus lisääntynyt. Kukaan ei enää osaa/uskalla päättää mitään ilman suuremman porukan konsensusta.
- Kasvaneet kustannus- ja tulospaineet (=voittojen maksimointi)
- Pikaviestinten, mm. Teams, käyttöönottaminen. (=jatkuvia keskeytyksiä työhön)
- Kokousten/palaverien määrä kasvanut (Kts. päätöksenteon vaikeus)
- Kommunikointi johdon ja työntekijöiden välillä heikentynyt. Työntekijöitä ei enää tiedoteta mistään etukäteen, eikä mielipiteitä kysellä.
- Johto päättää, miten työt täytyy tehdä ymmärtämättä, mitä heidän alaisensa oikeasti tekevät. Jokaiseen asiaan puututaan ymmärtämättä, mihin ollaan puuttumassa (=johdon irtoaminen työntekijöiden todellisuudesta ja työn sisällöstä lisääntynyt)
- Jne. jne.
Tästä on seurannut se, että ihmiset säntäilevät ylikierroksilla kuin päättömät kanat ympäriinsä, eivätkä saa mitään tehtyä kunnolla tai ajatuksella. Työ on yhtä sekamelskaa, keskeytyy jatkuvasti ja virheiden ja re-workin määrä lisääntyy. Vapaa-ajan tehtäväksi jää ainoastaan yrittää toipua työstä, jotta jaksaa säntäillä seuraavan päivän. Lopulta kaikki eivät enää jaksa.